keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Tiistain agility treeni



Tyyne teki valssit, takaaleikkaukset ja sinisellä merkityn radanpätkän. Tyyne ei osaa takaaleikkausta ja sitä otettiinkin erikseen. Ohjasin vahingossa radanpätkän ilman ääntä, Tyynelle se ei sovi. Siitä tulee epävarma ja vauhti putoaa.




Ilonalla tehtiin valssit, takaaleikkaus ja persjättö. Kaikki toimi hienosti.


 

Maanantai hyppytekniikka




Perussarjalla molemmat hajotti ensin rimat sinnetänne. Toisella menivät jo ilman rikkoja. Ilona alkoi toimia paremmin. Tyynellä oli hankaluuksia kokoamisen ja painonsiirron kanssa.

Kaarteessa molemmat loistivat. Molemmilla taisi tulla vain yksi tai kaksi harha-arviointia.. johtuen mun liian nopeasta kääntymisestä tms.

Set pointilla nostettiin rimaa. Hyvin arvioivat korkeutta ja kulmaa.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Hyvinkään kisat


Koitin olla puolitoista tuntia ajoissa, jotta ehtisin kunnolla tehdä alkurutiinit ja kattella meininkiä. Olin vain tunnin etuajassa kun häselsin ja unohtelin tavaroita kotiin.


Ehdin juuri ja juuri lämpätä koiran kevyesti, täräyttää tavarat leiriin, ilmoittautua ja teipata omat polvet kasaan. Sitten olikin jo yllättäin rataantutustuminen. En ehtinyt keskittyä, en ottaa Ilonaa hansakaan en mitään. Eka rata oli karmea. Ipa roiski vähän minne sitä sattu huvittamaan.



 


Toka radalla yks mun tyhmä ohjausvirhe ja yks Ilonan oma löysäily. Loppurata meni köpö köpöttelyksi. tulos 15.96 sija 13



 


Suunnilleen nuilla paikoilla ne esteet oli, ihan joka kohdassa en muista että oliko ensin rengas, muuri vai aita vai mikä hyppyeste siin suoralla olikaan.. mut saapi noista käsityksen.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

agilitykisat, se henkinen valmistautuminen ja keskittyminen



Menen kisapaikalle ilmoittaudun, teen leirin paan koiran boksiin. Katon aikasempien säkäluokkien menoa radalla ja laitan mieleen estejärjestystä ja useilla esiintyviä ongelmakohtia. Lämppään koiran. Boksiin vielä rataantutustumisen ajaksi. Rataantutustumisessa mietin joka kohtaan vain yhden ohjauksen. Kävelen rataa läpi, sillä tiedän missä koirani on suhteessa minuun. Jos aikaa on runsaasti, jättäydyn sivuun ja kertaan radan tai menen siihen hankalaan kohtaan miettimään. Tässä vaiheessa vilkaisen mitä muut meinaavat siinä kohdassa tehdä. Joidenkin tuttujen kanssa voin jopa pohtia joitain kohtia. Rataantutustuminen loppuu. Haen koiran, näytän sille kissanruokapussin ja lähden kävelemään ja kävelemään ja kävelemään. Ohjaan ja läpikäyn radan mielessäni useita ja useita kertoja. Varmaan 20 kertaa on ihan normaalia. Joka este, käännös ja ohjaus. Joskus hion ja väännään. Enää en keskustele ihmisille, pikkuhiljaa ihmiset vain katoavat. Kunnes osaan ja tiedän joka kohdan, enkä epäröi. Mietin linjat irtoamiset, odottelukohdat ja ne mitä teen riskillä. Kerään adrenaliinia. Tässä vaiheessa koirakin jo tajuaa että nyt on kissanruoka kyseessä, nyt ei perseillä, nyt tehdään töitä. Lähtöön, koira irti, perusasento. tarkistus että on lähtölupa ja menen asemiin. Tässä vaiheessa ei ole ääniä, ei ihmisiä, ei muuta kuin minä, koira ja muutama este. Sitten suoritetaan suunniteltu rata. En tunne hengästymistä, en valita en ajattele itseäni. Jos loukkaan itseni, onnun sitten maalissa. Radalla ei vaan huomaa. Jos tulee moka, herpaannun vähän joka kerta. Sitten vaan mennään rata loppuun ja koira saa kehut. Jos rata menee suunnitelmien mukaan. Kehun koiraa, maailma palaa pikkuhiljaa ja sanon taikasanan Kissanruokaa! Sitten juostaan autolle tai boksille ja Ilona riipii kissanruokapussista suolet pihalle. Se repii ja nielee puolet pussistakin. Sitten jäähdytellään ja jossain vaiheessa käydään katsomassa tulokset. Nollaantuminen ja sitten alkaa sama alusta.

Jälkikäteen voin katsella suorituksiani uudestaan ja uudestaan. Minulla on videon kaltainen muisti. Muistan joka liikkeen ja koiran teon. Ajoitukset ja kaikki. Voin kuukausien päästä kerrata radan ja tapahtumat läpi.



Huomenna on kisat, ensimmäisen loukkaantumisen jälkeen. Jos jokin kusee meidän paketissa, se olen minä ja onnettoman huonosti itse keksimääni painetta kestävä pääni.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Metalli höntsäilyä




Minkä reilu 5 viikkoisena oppii...


sen puoltoista vuotiaana muistaa.



Testailin siis metallikapulaa Tyynelle. Toimii <3

perjantai 10. joulukuuta 2010

Minttu ja torstai yön tohinat


Ruutuun taputuksin avustettuna. Ruutu oli hallin reunassa. Eka yrityksellä meni oikealta sivulta sisään ja meni maahan vasta toisella käskyllä.. silloinkin oli takanauhan päällä.

Tokalla meni taas sivusta sisään, mutta maahan eka käskyllä ja oikeaan paikkaan.


Seuraamiset ja perusasennot kupli vähän liikaa yli. Edisti sen 5-10cm ainakin. Tehtiin pitkää suoraa jotta se vähän rauhoittui ja alkoi keskittyä. Kontakti pysyi hienosti.


Luoksetulon pysäytykset. Eka seisominen valui. maahan hienosti. Toisella seisominen oli hieno. palkkasin heti




Miina the mehmet vaan höntsäili. Meni jopa melkein käskystä vaan maahan. Teki luoksetuloja ja imutetuna seuraamispätkää. hurja hammaspeto.

Yritin saada sen leikkimään narulelulla. Miinaa ellotti. Kerran se otti lelun varovasti etuhampaiden väliin.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

torstai yö ja teippi-tunnari



Oltiin tokovuorolla Minttu, minä sekä miniMii ja Sartsa Alfredin kanssa.



Minttu teki lyhyttä seuraamista. Paikak on alkanut löytyä helpommin. Lipsuu edelleen hieman liian eteen välillä.

Kaukoissa on niiiiiin vaikeaa pysyä hievahtamatta seisomassa. Meni lähinnä seisomisen kertaamiseksi..

---


Ruutu silleen et Sari kävi taputtelemassa keskellä ruutua. Minttu osas sairaan hyvin.


Ruudusta seuraamaan kutsumisia. Pitää selkeästi treenata enemmän. Lipsahti musta ohi ekalla. Kaksi muuta palkkasin suoraan vierelle hakeutumisesta.



Vinoja hypyn kautta palaamisia kolme. Onnistuivat hienosti.



Mini Mii eli Mehmet lähinnä höntsäili ja piti hauskaa. Muutama vierelletulo perusasentoon, luoksetulo eteen. Leikkiä narulelulla ja yleistä tohinaa istumista ja maahanmenoa.


 


Teippi-Tunnaria tehty kahdesti Ilonalle ja Mintulle.  Molemmilla alkaa olla haju siitä mitä tehdään. Haluan niille vaan vielä hieman määrätietoisemman etsimisen. Ilmaisu PITÄÄ opettaa selkeämmäksi.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Kalsaritreenit kotosalla



Mintulle ja Ilonalle post-it tunnaria.


Molemmille 5 lappusta. Pienensin etsintäalueen pakastimen yhdelle seinälle. Jsokos se auttaisi hahmottamaan että homma on tarkkaa. Ostin myös kapeamman ja vaaleamman teippurullan. palaset on noin 2cm*2cm.


Minttu teki hyvää työtä kaikki viisi. Ekalal se hieman pyöritteli silmiään ja etsi katseella. Tokan kohdalla se avasi nenänsä ja tuhina kuului kauas. Viimeisillä se käveli aina suoraan täpälle. Joko sillä on pirun hyvä näkö tai se lopultakin tajusi idean. Ilmaisua pitänee rakentaa selkeämmäksi. Yksi hento tökkäisy ei erotu riittävästi.


Ilona. Ekan löysi. Tokan löysi. Kolmas oli liian ylhäällä. Ilona turhautui. Ennen kuin sen into lätsähti nappasin lapun seinästä ja kiusoittelin sillä. Neljäs lähdettiin hakemaan rauhattomasti ja Ipa meinas taas kimpoilla seinille. Lopulta keskittyi ja löysi. Viides oli helppo ja löytyi nopeasti.

Ilonalle hajulla etsiminen on niin uusi asia, että se turhaanstuu ja alkaa tarjota kaikenlaista osaamaansa jos lappu ei löydy nopsaan.


Miinan kanssa muisteltiin mitä seisominen tarkoittaa. Mentiin maahan. Istumisen kautta Mehmet tekee nopeasti. Seisomisen kautta peppu meinaa jäädä ilmaan killumaan. Mehmettiä ei voi palkata heittämällä vapautusnamia maahan. Sen nenä alkaa käydä kierroksilla ja se unohtaa keskittyä olennaiseen. Miinalle myös Perusasentoharkkaa. Loppuun istumista ja siinä asennossa hetken odottamista.


Tyyne yllätti ja teki silmät hehkuen. Maahanmenot oli tosi nopeita. Samoin istumaan pongahtamiset. Perusasentoonkin tuli jo hyvin innokkaasti. Oli unohanut kaikki pentuaikojen varovaisuudet.


Mintun kanssa kerrattiin perusasentoja. Noin puolet kerroista tuli oikeaan kohtaan, muutoin joko liian eteen tai eteen ja poikittain. Työtä riittää.

perjantai 26. marraskuuta 2010

oikeaa tokoa



Minttu tokoili


Heli jäi treenailemaan kanssani tokovedon jälkeen. Olipa vaan hienoa kun oli apusilmät mukana.


Ruutuun lähetys. Ihan loistava, pitkältä matkalta. Kävin ensin ruudussa taputtelemassa. käskin suoraan maahan. Kehuistanii Mintulta karkas mopo käsistä ja se tuli riemulaukkaa luokseni.


Esteeltä vinoja palaamisia. Minttu ”muka” ei muistanut että esteen kautta tulee kulkea. Teki kuitenkin lopulta oikein, kun riittävästi helpotin. Ei ilmesesti tajua että ilman kapulaakin pitää tulla hypyn kautta.



Yksi hyppynouto. Se oli nopsa ja hieno. Mitä nyt vähän pelasi kapulalla tassuillaan, ennenkuin poimi sen mukaan.



Luoksetulon pysäytys seisomaan. onnistui heti ja hienosti. Palkaksi lensi lihapulla taakse.


Seuraamisessa viilattin paikkaa. Olen edelleen opettanut Mintun perusasennon ja seuraamisen 5cm liian eteen. Mintun etutassujen kuuluisi olla 5cm varpaankärjestäni taaempana. Pilkunviilaus on taitolaji. Nami kouraan ja housunsaumaan tästä asennosta, ja Minttu pysyi hienosti sopivalla kohdalla. Se ahne paskiainen jopa jyrsi kättäni ihan pokalla ja röyhkeästi. Minttu oli ihan iholle, eikä säpsyillyt liikkeitäni. No ei kai, kun oli riittävän takana, eikä ollut vaaraa jäädä jyrän alle.


Mulle opetettiin pieni ympyrä, jolla teen pohkeenväistöä/ristiaskelta. Samalla taitan Minttua seuraamaan ja käyttämään takapäätään. Huomattavasti tehokkaampaa kuin paikallaan pysyminen.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

epätoivon suo



Nyt palo käämit.

Se niistä porokoiran mainostetuista hyvistä aisteista ja älykkyydestä.


Joku saamarin kukkahattu otti ja soitti mulle et kuin hänen alusta asti melko puhtaasti naksuteltu koiransa ekana naksuttelukertana pääsi jo tästä mun porojen osaamistasosta yli. Olin idiootti ja lähdin toiveikkaana naksuttelemaan näille tyhjäpäille.


Minttu: Etsii edelleen silmillään. Mintulle yksi tyhjä kierros. Sen jälkeen löysi yhden helpotetun. Teki jopa ”positiivisen kuoleman” eikä tahtonut tauolle. Jäi seisomaan siihen huoneeseen missä etsintää tehtiin. Minttu siis oli tasollaan ja oli jopa ihan taitava. Mitä nyt käyttää nenäänsä laiskasti ja nuuhkaisten sillointällöin. Mitään edistystä ei kuitenkaan tapahtunut edelliseen nähden.


Ilona: Nuuhkii, nuuhkii ja vetäsee melkein oven nenäänsä. Ujeltaa ja kimpoilee. Kyllä se yhden helpon löysi. Sitten kaksi palkatonta ja luokatonta kierrosta. Ei keskittynyt, kohelsi vaan. Yritin kuvata suorituksen nauhalle. Ilona kävi tönäisemässä kameran kumoon neljä kertaa peräkkäin. Lopulta hermo paloi ja otin kameran pois. Sillä kierroksella Ilona istui lapun päälle, muttei löytänyt sitä.

Otin lapun seinästä Ilonan nähden ja kiusasin mahdollisuudella että tässä tämä lappu olisi ollut. Tauko.

Laitoin lapun eri oveen, mutta samalle oikealle laidalle. Ilonalla ei vissiin ole sellaista kuin oikea puoli. Vasemmalta se tarkisteli hyvin. Oikean puolen sivuutti täysin. Lopussa löysi lapun avustetuna ja melkein sokeainkepin avulla.  Palkkasin ja lopetin tältä elämää tähän.


Voin suositella jos on mitään harhaluuloja että koiran kouluttaminen on kivaa. Kokeile naksutinta, et voi pettyä enempää itseesi etkä koiriisi. Voittajaluokkaan on näköjään turha mennä. Perinteisillä keinoilla tunnaria ei saa opetettua ja tällä keinolla pitää piilottaa kaikki tylsät muovilusikatkin jotta emäntä ei niistä ranteita auki.

tiistai 23. marraskuuta 2010

jumitusta


Teipinpaloja, mäksmää, hikeä ja kunnollinen mehustus. tsek.


Minttu. Minttu tulee sisälle. Pyörittelee silmiään kuin laiska karuselli. Nuuhkaisee vaisusti, roikottaa päätään ja heiluttaa ihan vaan hännän kärkeä. Lopulta Minttu aina löytää lapun. Neljä ekaa oli oikeesti aikamoisen surkeita yrityksiä. Viidennellä Minttu alkoi haistella ylös ja yritti ilmaista ovenrivan. Olin toki ihan tietyllä tapaa mielissäni, olihan se vähän HAJULLA siitä mitä siltä pyydettiin. Haluan uskoa että sen viimeisen se löysi hajun perusteella ja ehkä jopa tajusi jotain.


Ilona. Tutuksi tullut joliseva pingispallo ponkaisi seinästä seinään. Harkitsin sen videoimista.. mutta mielikuva riittänee nyt.

Ilona tuhisi kauheesti, mutta ei se kyl mitään oikein etsinyt. Vahingossa saatto löytää jos oikeeseen kohtaan kimpos. Nenä vei vaan pöydän päälle ja frolic pussille. Ilonakin harkitsi ovenrivan ilmaisemista.

Ilonalta puuttuu järjestelmällisyys mut kyl se pyörii ku venäläinen marketissa. Ilonan onnistumisprosentti on ku sokeella joka koittaa löytää piimää. Joskus tulee mehukeittoa, joskus maitoa.

 


 





maanantai 22. marraskuuta 2010

nynne läks..


Aivot läks. Sinne meni. Ei tu takas.



 


Etenin AIVAN liian suurella harppauksella kun vaihdoin post-it lapun maalarinteipin palaseen. Maalarinteippi ei heilu hännän nostattamassa tuulessa. Maalarinteippi ei erotu seinän kellertävän valkoisesta pinnasta. Porot käytti silmiään ihan epätoivolla ja etti ja etti.


Mun oli ihan pakko palkata jo vahingossa melkein sinneppäin menneestä suorituksesta. Jotenki tuntu et leikin nimi pitäs olla polttaa-polttaa-POLTTAA-viilenee-viilenee-pakastaa-helvetti jäätyi.


Minttu: Hirvee into ja touhu. Siinä se kiertää pitkin huonetta ja tohinoissaan ettii. Minttu tuo mulle pehmoravun (puisteltuaan sen ensin hengiltä) ja kaksi palloa (heiteltyään niitä ensin seinille) Muutaman kierroksen jälkeen tahdon uskoa että Minttu jopa löysi sen saamarin teipinretaleen ihan itse ja oikeasti.


Ilona: Ilona huusi, jolisi ja tuijotti mua. Ilona hyppi sohvalle ja takas, sohvalle ja takas, sohvalle ja jäi sinne töllistelemään mua. Tottakai se huusi kokoajan. Useamman tyst perkeleen ja jumalauta hiljaan jälkeen se vähensi mekkalaa ja koitti jopa keskittyä. Raukka kiersi kaikki seinät ja tökki niitä satunnaisessa järjestyksessä: ovi-seinä-pakastin-ovi-seinä-seinä-seinä. Yhden täysin palkattoman kierroksen jälkeen se palasi hieman rauhallisemmassa mielentilassa. Se puhtaasti vahingossa käveli päin lappua ja pääsin palkkaamaan sen. Se tuskien jälkeen löysi saman lapun 3 kertaa. Vapautin sen tauolle melkein ilosta laulaen. Minähän en laula, ikinä. (Paitsi autossa, kunnes Olli kerran näki sen.. sen jälkeen en ole laulanut edes autossa)


Uhmaan mielenterveyttäni ja naksuttelen tänään vielä toisen kierroksen. Koitan löytää ne valoisat puolet.


 


...pimeä huone ja otsalamppu ei kuitenkaan ole se kaikkein timanttisin ajatus. Myönnän. En edes kokeillut. Pohdin vain hetken.


------------


yö sessio.


Naksuttelua! Senkin kaksimieliset :)


Viisi maalarinteipin palaa. Kaikki klähmitty ällö hyvin ennen seinään liittaamista. M-I-M-I-M-I-M-I-M oli järjestys. Jätin saman teipin seinään molemmille koirille. Ne kun kävi tökkäsemässä sitä kerran tai kahdesti.


Nyt näkyi että koirat oli jo vähän jujulla. Tuhinaa alkoi kuulua molempien nenästä, ei vain minulta.

Minttu on rauhallisempi ja käyttää nenäänsä aika kivasti, harmi vain että vielä se on aika puuskittaista ja satunnaista. Viimeisen lappusen Minttu löysi jo selkeämmin hajun perusteella.


Ilona meni taas aluksi ping-pongina seinästä seinään. Ulisten samalla. Sekin rauhoittui toistojen myötä. Kole ekaa oli lähes puhtaita kimpoilun seurauksena tulleita vahinkoja. Neljäs oli kulman takaa komealla tuhinalla löydetty lappu! Kehuin vuolaasti ja koira äkkiä tauolle.


Kerrankin herneet alkoi liikahdella molempien aivoissa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

hymyilevän soljuvaa naksuttelua



Jahas ja taas naksunvarteen.


Minttu


Laitoin lapun eri seinälle kuin eilen. Minttu kierteli paikkoja ja ihmetteli. Häntä heilui ja se oli vähän kummissaan. Kiersi eilistä post-it lapun piilotuskohtaa. Löysi lapun kuitenkin (silmillään) ja meni tökkimään.


tauko


Puolitin lapun ja piilotin sen eri kohtaan. Minttu heilutti häntää ja riiputti päätään keskellä huonetta. Sitten se alkoi kierrellä seiniä ja nuuhkia lattiaa. Minttu löysi lapun ja tökki!! Tässä välissä piti kyllä selittää jo miehelle että mikä se hinks hinks ääni täsä huoneessa oli. (Post-it lapun hinkkaaminen seinään)


tauko


Puolikas lappu oveen. Ilona koitti tulla oven toiselta puolelta läpi minun ja Mintun huoneeseen. Se ei kestä kauhean hyvin sitä kun MUUT saa nameja. Ilona on se koira joka mm puree minua joka kerta jos esim. hallilla joku muu ohjaaja naksauttaa omalle koiralleen. Mies hääti Ilonan makuuhuoneeseen ja sen jälkeen työnsi uteliaasti oman naamansa ovesta tälle puolelle. Minttu edelleen seisoi keskellä huonetta ja heilutti häntää. Häädin miehen ulos ja kannustin Mintun etsimään. Minttu löysi lapun lopulta ja tökki sitä.


tauko


Lappu eri kohtaan oveen ja Minttu etsimään. Minttu kävi tökkimässä vesisankoa useamman kerran. Se käytti nenäänsä ja pyöri oven lähistöllä. Kannustin sitä ja kehuin äänellä että oikein tekee ja kannattee jatkaa. Minttu löysi lapun ja tökki sitä. Minttu riemastui niin paljon että se lopulta nappasi lapun suuhunsa. Nappasin lapun Mintulta ja lätkäisin sen takaisin seinään. Minttu nappasi lapun ja tarjosi sen mulle. Minä lätkäisin sen taas seinään. Jatkoimme oravanpyörää hetken. Sitten Minttu tökkäisi taas lappua. Ilman hampaita. (tai sitten sain lapun liisteröityä oveen niin hyvin että se ei irronnut sillä kertaa) Minttu hoksasi hetkellisesti mistä oli kyse ja alkoi tökkiä ovessa olevaa lappua niin että kolina kuului ovesta. Hienoa rakkaani, voimalla eikä taidolla. <3


 


Ilonan vuoro.


Lappu seinään ja odotellaan. Ilona laittaa maahan, Ilona huutaa, Ilona pyörii vasemmalle ja heiluttaa häntää. Ilona tekee kaikkea näitä yhtä aikaa. Ilona yrittää kiivetä pöydälle ja käy tökkimässä pakastimen ovea. Ilona hiipuu pikkuhiljaa ja jää makaamaan korvat puolitangossa mulkoillen.  Kannustan sitä yrittämään ja se nousee seisomaan ja heiluttaa hännällä lappua. Lappu rapsahtaa ja Ilona kääntyy vasemmalle. Kesken pyörähdyksen se huomaa lapun ja tökkäisee. Tästä ilostuneena ja alkaa käyttää aivojaan ja pyörähtää vasemmalle. Ilona löysi aina kesken pyörähdyksen lapun ja tökkäisee. Väkkärä tauolle.


Puolitan post-it lapun ja piilotan sen oveen. Ilona tulee etsimään. Ilona on pyörremyrsky. Se pyörii, tökkii seinää jolla lappu viimeksi oli. Se poimii maasta koirankarvatollukan (mistä se muka senkin löysi) Se tökkii pakastinta ja seinää vuoronperään. Se mulkoilee minua epäilevästi. Kun nousen sohvalta, se käy tarkistamassa sohvan moneen kertaan. Ketku epäilee että istun tahallani post-it lapun päällä. Sattumalta Ilona löytää lapun. Ilona ei saa namia kiinni ja keilaa sen pakastimen alle. Ilona ei voi keskittyä muuhun kun pakastimen alla on nami. Minä saan taukojumppaa ja treenailla sorminäppäryyttäni. Huomaan että pakastimen tiivisteistä tihkuu vähän vettä. Löydän namin ja se pentele leikkii hippaa pakastimen jalan ympärillä. Ilona seuraa toimitusta silmä kovana. Lopulta saan pelattua nappulan Ilonalle ja se ilahtuu. Ilona käy tökkäämässä post-it lappua ja pääsee tauolle.


Laitan Post-it lapun ovenpieleen. Iloan käy tökkimässä seinää jossa lappu oli ei edellisellä vaan sitä edellisellä kerralla. Kaivan pokkarin esiin ja otan loput videolle. Videolta näkee sen kun Ilona on uskomattoman rauhallisella ja keskittyneellä tuulella. Korvat lopsottaa ja otsalle tulee kurttu. Aivotyö ei ole Ilonan vahvimpia osa-alueita.


 








Onnistumisen jälkeen on hyvä jälleen hengähtää ja jättää seuraava naksuttelu tuokio huomiselle.

lauantai 20. marraskuuta 2010

kyllä se post-it tunnari vielä syntyy



...jatkoin siis naksuttelua. huoh. Minttu ensin.


Minttu yllätti mut ja tuli heti välittömästi tökkäisemään kädessäni olevaa targettia. Häntä heilui ja homma oli hienoa. Ei ulinaa.. mitä nyt vähän pihinää. Huomautin pihinästä ja Minttu jatkoi tökkimistä. Yritin pidentää tökkäämsaikaa, sain sarjatökkimistä. Porokoira joka nokkii tok tok tok tok.


tauko


Laitoin post-it lapun pakastimen kylkeen. Minttu tökki sitä. Oikein mielellään ja kauniisti. Yhtään ei maistellut, ulissut tai kaapinut tassulla.


tauko.


Laitoin post-it lapun toiselle seinälle ja toisen pakastimen kylkeen alemmas. Kutsuin Mintun huoneeseen ja kehotin etsimään. Nuuhkutin nenääni ja tuhistelin. Minttu tuijotti minua hieman oudoksuen.

Sitten Minttu hoksasi silmillään post-it lapun pakastimen seinässä ja kävi tohkeissaan tökkimässä sitä. Muutaman palkkauksen jälkeen otin lapun pois ja kehotin sitä etsimään toista lappua.

Minttu heilutti häntää ja käveli vähän sinne-tänne.. toki katsoen minuun.

Lopulta se hermostui tuhisteluuni, katsoi minua silmiin ja kusi lattialle. Koira pois huoneesta, moppaus ja pieni


tauko.



Taputtelin post-it lappuun kämmenpohjistani hikeä ja valmistauduin ottamaan vastaan niskuroivan asiakkaamme. Minttu purjehti huoneeseen ja alkoi tuijotela minua. Ei kovinkaan synkkä asteisesti onneksi.

Liikuin pitkin seinänvieriä ja näytin toisessa kädessäni pinollisen käytettyjä post-it lappuja. Minttu ilahtui ja koitti kiivetä pakastimen päälle.

Liikuin seinän vieressä niin että Minttu vahingossa joutui naamatusten post-it lapun kanssa. Minttu ilahtui taitavuuttaan ja tökkäisi. Palkkaus ja äkkiä tauolle.


 


Ilona ..

Muistutettiin mitä post-it lapulla tehtiinkään. Ilona painoi voimakkaasti poskensa kämmenelläni olevaan lappuun. Hienoa. Laitoin lapun Ilonan nähden pakastimen seinään. Ilona alkoi tarjota huutamista ja maahanmenoa. Muutaman tyst perkeleen jälkeen se hoksasi lapun. Ilmeisesti se ei malttanut painaa poskea lappua vasten, kun nami oli minulla ja posken painaminen olisi vaatinut minun silmistään kadottamisen. Ilppa siis vain tökkäisi lappua kuonollaan. Monta kertaa.


tauko


Laitoin lapun pakastimen toiselle kyljelle. Ilona löysi sen silmillään ja meni tökkimään sitä.


tauko


Laitoin post-it lapun seinälle. Kehotin Ilonaa etsimään. Ilona kiersi kaikki paikat ja yritti poimia koiranpedin suuhunsa. Poistin koiranpedin ja kehotin etsimään. Ilona heilutti häntää ja tiputti lapun seinältä lattialle. Ilahtuneesti se tökkäisi lattialta löytynyttä lappua.


luovutin Ilonan osalta tältä päivää.


 

perjantai 19. marraskuuta 2010

tunnustan, naksuttelin...


Post-it lappu minä käsi ja koira.


Laita post-it lappu kämmenelle ja ota Minttu. Minttu vain tuijottaa ja odottaa lisäohjeita. Laitoin post-it lapun seinään. Minttu alkoi tökkiä sitä. Hieno juttu.


Palkkauksen ajoitus ontui ja sain Mintun tarjoamaan tassulla kaapaisua ja huutamista samalla kun se tökkäisee lappua. Otin lapun takaisin käteeni. Minttua ei kiinnosta pätkääkään koko lappu. Se tarjoaa perusasentoa.


Tauko


Post it lappu kämmenelle. Minttu mulkoilee mua. Houkuttelen!! kättä poispäin heilutellen. Minttu metsästää käden ja naksautan. Kohta se tarjoaa jo sellasta hempeää hipaisua itsekkin.


 


tauko


 


Minttu tökkää kämmentä jo nopeammilla toistoväleillä. Välillä se ehtii mulkaista mua ja ilme kertoo että tähän on koira haudattu.


Joka kerta kun sen pitäisi tarjota jotain pientä uutta, se jää vain mulkoilemaan mua tai tökkäisyjen tahti hidastuu. Houkuteltu pilalle. Noh.. jatketaan huomenna.


 


Ilonalle sama juttu.

Ekassa sessiossa se tökkii kättä ja kuolaa lapun suhteellisen märäksi. Voimallisia tökkäisyjä. Palkkaan vahingossa siitä että Ipa länttää koko poskensa voimalla post-it lapun päälle.


 


tauko.


Ilona yrittää nojata post-it lapun hengiltä. Välillä tökkäisee sitä kyl kuonollakin.


tauko


Ilona alkaa siirtää poskella nojaamisen hieman edemmäs kuononkärkeä kohden. Nojaus on aina voimallinen ja kestää sen sekunnin, melkein kaksi.


 


Tekis mieli polttaa naksutin roviolla ja myydä reaktio nopeuteni ja omien aivojeni hitaus huutonetissä.

torstai. Ilonan aksa ja Miin ja Nttun tokot.



Ilonan kans mentiin aksatreeneihin. paikalla oli kaksi muuta mun lisäksi, joista toinen oli jo touhunnut koiransa kanssa jotakin. Kuulemma minä vedin treenit. Enhän minä muistanu mitään kuukauden takasia . Tehtiin sitten molemmille perussarja harkka ja treenailtiin vähän itsenäisemmin.


Ilona sai kahdesti kepit väärältä puolelta ihmispalkalla. Ipakin meni perussarjan muutaman kerran. Otin perussarjalle oman liikkeen mukaan, ei häirinnyt Ilonaa millään tavalla. Lisäksi koitettiin saada mun takaraivoon se poispäinkäännös. Ei se vaan tule luontevasti. Aina joutuu ajattelemaan ensin ja toteuttamaan sitten.


Ilonan kanssa tokoiltiin vähän. Se äänteli, oli kovakorvainen, edisti seuraamisessa ihan hillittömän kamalasti, luoksetulon pysähdys oli täydellinen. Kaukokäskyissä maahanmenossa LUIKERTELI ETEENPÄIN. Ilonan toko on taantunut aika paljon. Se tuntui kyl koko treenin äärettömän kovakorvaiselta ja putkiaivoiselta. Juoksut lähestyy kyl ja ne voi alka milloin tahansa. Liikkeestä seisominen onnistui liikkeestä maahanmeno ei millään.


Mintulla tokoiltiin

Ensin 2x ruutuun lähetys. Ekalal meni maahan ruudun etuosaan, sillä käskin sen maahan liian aikaisin. Toinen oli täydellinen. Minttu tajusi mun hihkumisesta että kaikki meni putkeen ja repes liitoksistaan. Se loikki pyöreetä ilo-laukka-pomppua ja haukkui.

Otin kapulan ja tokohypyn. Ensin vino palautus esteen kautta ja sitten kävin viemässä vinoon kapulan ja käskytin normaalin hyppynoudon. Minttu teki kaiken täsmälleen oikein ja innosta kihisten.


tauko


Miina tuli hömpöttämään kentälle.

Yritettiin sisäistää maahanmenoa. Siihen tarvitsee edelleen käsiavun. Pysyy kuitenkin hienosti maassa kunnes vapautan. (kohtuullisen lyhyitä aikoja noin 5-10 sekuntia)

Hetsasin sitä isolla puukapulalla ja kahdesti se otti kapulan suhun ja kantoi hetken ylpeän näköisenä. Pikkiriikkiseen päähän suhteutettuna kapula oli kuitenki hieman liian iso saalis.


Minttu tuli takaisin


Seuraamista ja kääntymistä vasemmalle. Takaosan käyttö on kokoajan parempaa.

Peruuttamista. Vierellä ollessa peruuttaa hieman vasemmalle kaartuen. Putken vieressä peruutti täysin suoraan.

Laitoin Mintun myös istumaan eteen ja nami avusteisesti käänsin sen siitä vierelleni. Takaosan käyttö oli hieman kömpelöä. Hyvä harkka muuten. Minttu vaan meinas taas jälleen aloittaa suorittamisen heti eikä pyynnöstä. Piti palkkailla eteen useamman kerran, jotta malttoi odottaa.

Istumiset käskystä tuli jo nopeammin. liikkeestä istu oli hieno.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tiistai yön treeni


Ilonalle hyppytekniikkaa


Sianselkä 30-35-30


taipuminen 1helppoon suuntaan, 2 vaikeaan, 1 hekppoon, 2 vaikeaan ja lopuksi yksi helppoon.


Perussarjaa vinoilla esteillä ja ohjaajahäiriöllä.


 



 


Mintun kanssa tokoiltiin


Lyhyttä pätkää seuraamista, jotta kontakti pysyy ja paikka pysyy. Kontakti tipahteli välillä. Meinas edistää. palkkasin oikealla kädellä heittämälä namin taakse. Korjasi seuraamispaikan.

Käännöstä vasemmalle - takaosan käyttö. Oikein hienoa työtä.

Liikkeestä istu- oli hieno. palkka heti istumisen jälkeen. Istumisia käskystä. Ovat hieman hitaita.

Ruutua. Ensin kaarsi ruutuun sivusta ja haisteli. kutsuin pois ja kehuin yrityksestä. Sitten kaksi tai ahnepossusti kolme hienoa ja eri matkoilta tehtyä lähetystä ruutuun. Suoraan keskelle ja välittömästi maahan käskystä. <3

Hyppyn yli vinoja palaamisia perusasentoon.


Minttu oli sairrrrrraaan pätevänä.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Ilonan agility


Maanantaina Tyynellä alkoi juoksu ja torstaina Ilona ei päässyt omiin treeneihin Karun lonkkakuvausreissun vuoksi. Ipa liisi siis poikkeuksellisesti tiistaina Satun ryhmässä.



Aloitettiin perältä. Sinne oli 6 esteenä vielä A este. Takaleikkaus onnistui hienosti. Persjätöllä mun oli pakko alkaa kääntää itteeni jo ennenkuin käskytin Ilonan 2 esteelle. Muutoin Ipa valui pitkän kaarteen. Riittävän ajoissa olleella ohjauksella nää oli nätit. Molempiin suuntiin. Kontaktillakin Ilona malttoi odottaa. Ainaskin vähän. Ilona liekehti koko treenin ajan.


Takaosasta suoraan etuosan radalle.


Pimeät putkikulmat meni hienosti. Kävin merkkaamassa putken suun ja menin itse kauas putken taakse, melkein seuraavalle putkelle. Rohkeesti liikuin jo, ja Ipa meni hienosti.


Keppien jälkeen vaadittiin vekki, jotta Ilona pääsi turvallisesti 13 numeron esteen sivusta putkelle. Loppuosassa rataa 12-13 esteet leijeröiden 14 esteen radan puolelta. En voinut vain jäädä 14 siivekkeen taakse odottamaan pakkovalssiin.. liikettä piti pitää yllä. Muutoin leijeröinti valui pitkälle kaarrokselle enenn 14 estettä.


Kepit loppuun väärältä puolelta ihmispalkalla. Ilona oli vähän tahmea jo radalla.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Hakua kokeilemassa


Mentiin Riina mie ja Tuija kokeilemaan vähän hakua. Riina sitä on enennkin tehnyt ja Tuija kerran kokeillut. Omistani otin mukaan Ilonan ja palkaksi kissanruokaa. Motivaatio kohilleen heti alkuun. ;)



Kuvan mukainen treeni tehtiin kahdesti Ilonalle. Lähdimme tieltä hihnan kanssa risteilemään metsään. Ukko oli ylätuulen puolella odottamassa. Kun haju tuli Ipan nenään, sen ryhti muuttui kuin vieteristä ponkaisten. Päästin sen irti ja hupsis siinä se maalimies jo olikin.


Sama kaava toistui tokalla kertaa. Siellä koiran irrotuksen aikana Ipa vähän hämääntyi et saako hän mennä vai ei. kun annoin luvan, se kaarsi suoraan ilmavainulla maalimiehelle.


Esineruutua kokeiltiin kans. Tallattiin noin 5metriä kertaa 20 metriä oleva alue. Vietiin sinne takakulmaan hanska koiran nähden. Innostettiin ja tultiin takaisin. Ipa juoksi suoraan hanskalle ja äkkiä takaisin. Hanska jäi mettään. Kun kannustin sitä tuomaan esineen, se etsi vaan läheltä poimittavia esineitä.. raasu koitti napata pienestä näreestä merkkinarun. Avustettuna käytiin sitten hakemassa yhdessä se saamarin hanska. Se oli ekloittava ja sitä oli inhoittava ottaa suuhun. Otti se sen kuitenkin ja sai palkan. Periaatteessa esineen löytyminen ja alueelal pysyminen ei olleet ongelmallisia. Esineen toimittaminen mulle oli. Ehkä tehdään nostelu ja tuomis harkkaa seuraavaksi.


Lopuksi koirat juoksenteli onnellisina ympäri mettää. Ilona toi turkissaan ei-niin-onnellisen sattuman. Kotona mentiin sit porokoirapyykille. Minen edes halua tietää että MINKÄ eliön jätöstä se oli. Onneksi flunssa turruttaa hajuaistin.

Syksyn treenejä


Laiska**ska massapostaa


5.10.



Sadun suunnittelema rata: Takaakiertoja + kontaktit..  Itsenäinen: Keppikulmat


Mun polvi meni sököksi ilpan viimeisen agilitykisan jälkeen. Se on ny 2kk aikana pikkuhiljaa alkanu taas kestää. Tässä vaiheessa ei kestänyt, joten Tyyne teki radasta pätkän 1-3 pakkovalssilla. Satu natsitti mulle pieniä asioita. Nuin nopsan poron kanssa ei auta jäädä vätystelemään käskytyksen kanssa. Tehtiin myös keinua. Tyynellä huomasin että se menee omavaltaisesti jokaiselle kontaktille, mikä sen lähistölle tulee. Se tarjoili A:n kontaktia ja jopa keinun ylösnousua, kun palasi siitä ohi.


Takaosassa tehtiin garretteja. Tyyne harkkaa 2 portilla.


 


Torstai Ilonan treeni, Kikka



Ekaa kertaa kuukauteen juoksin radan. Jalka hötösenä heiluen ja heti maitohapoilla. 3-4 esteelle piti saada nopeampi kierto, joten tein vekkauksen. Kontaktit loikki yli. Irtoa kauniisti 7-8. Olin jo kepeillä näyttämässä. 10-11 teki ison kaarteen. Jollakin sain sen lyhemmäksi. En enää muista et teinkö jaakotuksen vai käänsinkö vastaisella kädellä. 13 esteellä takaakierto käskyä ei kuunneltu olleskaan. lopun surffaus takaaleikkauksilla oli tökkivä ja huono, ajoin päälle väkisin. Tehtiin sama myös persjättöinä. Kroppaa pitää taivuttaa ja palijon. En muista että juoksinko tuon vielä vai jätinkö koiven lepoon.


 ___________________________________________________________________________________________________





12.10. viikko 41 Treeni:  Irtoaminen + valssi , Itsenäinen: Takaakiertoja + A


Tyyne teki takana huippuhyvät irtoamiset. Sain seisoskella melkolailla keskellä. Jos sanon kierrä, Tyyne kiertää. A:n kontaktit tuntui vetävän taas liikaakin.

Otin garretteja edelleen 2 portilla. Radasta otettiin pelkkää rengastreeniä palkalla.


 



Ipa rokkas. Pimeillä putkilla ei ekalla kertaa meinannu osua oikein tismalleen oikeaan kohtaan. Eka yrittämän jälkeen toimas taas loistavasti.

Takaosassa tehtin keppejä ihmispalkalla väärältä puolelta.


Treenien jälkeen Tyyne meni saman. Se osaa pimeät putkikulmat paremmin kuin Ilona. Renkaan kanssa oli hieman vaikeuksia, hoksasi kohtuu nopsaan että renkaan jälkeen voi jatkaa matkaa putkelle. Ite en voinut liikkua rengasta lähestyessä vaan jouduin lähettämään. Rengasta pitää treenata enemmän.


___________________________________________________________________________________________________________


 



19.10. viikko 42 Treeni:  Valssitunti (Valssi, puolivalssi, pakkovalssi, ennakoiva valssi)  Itsenäinen: Irtoaminen + valssi. treenin suunnitteli Kaija.



takaosan treeni oli joku erilainen, en muista kun en sitä ottanut.


7 esteen jälkeen Tyyne lipsahti väkisin keinun ylösmenokontaktille tönöttämään kontaktiasentoon. Sitä ei meinannut saada sylkkärillä kääntymään keinun ohi, jotta olis sen siitä keinulle saanut laitettua. Välistävedoissa olis harkkaamista, koira on ällönopea. Lopun 17-18 takaakierto onnistui viimehetkellä kun Tyyne kuunteli sen "kierrä" käskyn ja vaihtoi ohjauksestani huolimatta takaakierto moodin päälle.


Hyvin haastava rata, jossa joka hetki pitää olla oikeassa kohtaa oikein ajoitettuna.


 


Torstaina Kikka Ilpan treeneis.


 


Ajattelin kutosen takaakiertona ja suoritinkin sen niin. Ensin 3 ekaa kutsulla, koira putkeen, poimin sen nenästä putken suulta vitoselle.. sit takaakierto. (jonka Ilona ryssi kun ei kuunnellut) siitä irtoaminen seiskalle ja pimeään putkikulmaan. Ihmispalkalla loppusuoralle irtoaminen.


Erillisenä otettiin niistoa ja poispäinkäännöstä. Periaatteessa niistoon olis hyvä laittaa joku merkkisana lyhyestä hypystä, mutta Ipalle se hyppytyyli on niin luontainen, ettei sen erikseen tarvitse koota itseään tuossa. Poispäinkäännökset jäi vähän lapsenkenkiin tällä reenikerralla.


_____________________________________________________________________________________________________


 


 




26.10. viikko 43 Treeni: takaaleikkaus + olanyliotto/persjättö Itsenäinen: Valsseja


 Minä vähän heikos hapes flunssan vuoksi. Keskittyminen oli vähän niin ja näin. Tyyne kuitenkin meni yllättävän reippaasti. Mitä ny valikoi esteitä itsenäisesti, eikä oikein kuunnellu mua. 15-19 persjätöillä. Tyynelle äärettömän hankala. 16 esteeltä ryntäsi putkeen. Mie olin jäljessä ja mun käsi ei kauheesti houkuttanut. Muutama tiukka helpotettu kohta, joissa palkkasin käteen. Sen jälkeen saatiin kertaalleen mentyä lähes kivasti läpi. 9 esteellä tehtiin niisto. Tyyne tarviis siihen sen alkeisopetuksen. Ei kestänyt viel sitä että sen pitäs hypätä mua vasten ja mä jo liikun pois. takaosassa garretteja. Tyyne tekee jo melkein suorilla 4 kepillä. Eka portti on enää vähän auki. Numeroa 13 ei ole. joten 12 esteeltä mennän 14 esteelle. Numeroinnissa pikkuinen hupsiskupsis.


 


torstai ilpalle kikan treenit


maanantai 18. lokakuuta 2010

Rotumestaruus toko 16.10. jyväskylä


Tuomarina Mauri Pehkonen



Mikälie Stormista eli Urpo tokoili taas ALO luokassa



Luoksepäästävyys 10 (nousi tervehtimään)

Paikallamakuu 10 (hiljainen, täydellinen)

Seuraaminen kytkettynä 9 (hyvä kontakti, hyvä fiilis, kuten treeneissä)

seuraaminen irti 7 (jatkui samoilta tassuinsijoilta, en ehtinyt kehumaan edellisen jälkeen. Epävarmempi, seilaileva, vain yksi jäätyminen ja sekin pieni josta selvisi äkkiä)

Liikkeestä maahanmeno 0 (jäi seisomaan, lopussa tiesi että väärin meni ja lähti paikoiltaan mua vastaan kaartamaan)

Luoksetulo 10 (nopea, voimakas, täydellinen, Urpon korvat ja nenä tärisi tyytyväisyydestä)

Liikkeestä seisominen 6 (Hieno seisominen, lopussa iski pieni epäilys ja siirtyi mua vastaan ja tuli perusasentoon)

Estehyppy 9 (en tiedä mistä pistevähennys, hieno oli)

Kokonaisvaikutus 9


yhteensä: 155p  sija 2/8






Kuvat: Mitra

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

kesätiivistelmä+toko+hypytekniikka kahdesti



Siinä oli kesä ja käytiin kahessa toko kokeessa.


Ekassa oli Urpo ja Ilona. Se oli odotettu koe ja kaik mänt kohtuu persiilleen.


puupposen paperi on näköjään hukkunu.. mut se nollas seuraamisista ainakin toisen.. silti se sai 2 tuloksen ja päästiin sijalle 2. Jäätyi jäätyi taas.


Ilona näytti keskaria ja sai nipin napin 3 tuloksen. Tästä kokeesta saatiin myös paikallamakuu ongelma. Työstetään sitä sit.


Toko SM kisat tuli ja meni. Ilonan kanssa oltiin joukkueessa. Taas nipin napin 3 tulos. Se haukku ja vattuili ja ei pysyny paikallamakuussa. Loppua kohden vähän paransi.


Sit ilppa agiliiteli.


Lapualla eka rata juostiin ekojen esteiden alta.. muutenkaan ei ollu yhtään käsissä. Sikaili.

Toka radalle kiristettiin ruuvia kissanruokapalkalla kiusaamalla. Hieman vajaan sekunnin verran yliaikaa ja sija1.


Seuraavaksi kisat Nastolassa. Mun ohjausvirheen vuoksi vitonen.. ja mun loppuradan ohjaamattomuuden vuoksi hylly.

Toka radalla vesisateessa nolla ja sija 2.


Mikkelissä eka radalta lentokeinu ja siitä vitonen.

Toka radalla nolla ja jaettu 2 sija. Yksi husky juoksi tassulleen samaan aikaan. Nyt ollaan sitten ohjaaja polvi paketissa ja koira nollaa vaille kolmosissa.


------------------------------


 


Puupposen kanssa tokoiltiin Ravikilla. Kiira oli liikkurina ja kiljahteli välillä käskyjä ja sen sellaisia. Puupposella mopo keuli. Se seurasi kontaktissa, mutta meni korvat täristen liian edessä. Lihapullapalkka ei sitä yhtään rauhoittanut. Urpo kiihkoontui niin paljon että haukahti VIISI kertaa perusasennossa. tästä sitä piti ojentaa. Siltikään se ei jäätynyt, pikemminkin vireet pysy liian korkealla koko treenin ajan. No ei haittaa, kun otaa huomioon että kyseessä on puupponen J


Mintun kanssa ruutua. Voihan perkeleen perkele kun se osaa olla niin monella tavalla yritetty.


EHKÄ se toimivin tapa on sanoa ennen ruutua kuiskaten ”neliö”. Silloin korvat skarppaa pystyyn ja Minttu bongaa ruudun. Ite ruutuun läpinäkyvä alusta keskelle. Ajatuksena että Minttu hakeutuisi suoraan keskelle. Päätin että laitan sen suoraan maahan sen läpyskän päälle. En jaksa perustella.. tehään näin. Päätän siis ottaa riskin ja koirani ei ole siirreltävissä ruudussa. Toisaalta..eipä se koskaan tee mitään vaan vähän.. eikä sille ole kovin luontaista tarjoilla mitään pieniä liikahduksia.


Eli ruutuun läpyskä, jonka avustaja vie/joka on jo valmiina. Lähetys läheltä kunnes Minttu todella tajuaa että läpyskä löytyy keskeltä ja sillä on pointti.


 ------------------------------------


Maanantai ja hyppytekniikkaa.


Tyyne teki nousevan esteen, hyppy nostettiin 45 cm. Muuten ei mitään ongelmia, mutta alastulossa tömähtää aika raskaan kuuloisesti.

Perussarjassa Tyynellä jäi vauhti päälle, eikä se oiken malttanut keskittyä. Leiskautti kaksi viimeistä rimaa yhdellä sulavalla pantteriloikalla yli. Laitoin tokavikaan näköärsykkeen. Tyyne paransi tekemistän ja viimeisellä meni jo tasaisemmin ja rauhallisemmin joka väliin osuen.


Ilonalla nousevan esteen kanssa läpimurto. Se hyppäsi melkoisen vaivattoman näköisesti 60cm korkean riman. Toki alastulo oli tömähtävämpi, mutta itse hyppyyn lähdettiin kaukaa ja hypyn kaari oli kaunis.


Perussarjaan kokosi itseään hyvin. Tömisi kovasti väleissä.


 ----------------------------------------------


Perjantai ja hyppytekniikka


Ensin perussarja molemmille maksien välityksellä. Ilona tömisi aluksi paljon, mutta alkoi pehmentää ja joustaa viimeisissä suorituksissa.


Tyyne meni tasaisen hienosti.


Progressiivissa molemmille kunnolla lyhennetty väli. Tyyne ei selvinnyt vielä maksien mitasta. 5-7-7 molemmille.


 


Ilppa kepitteli väärältä puolen kolmesti hyvin. Tarvii viel palkkaa eteen.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

keskiviikko 9.6. hyppytekniikka ja mätsari


 


Keskiviikko 9.6.

Hyppytekniikkaa Ilonalle ja Tyynelle.

Ensin taipumisharjoitus. Ilona on edelleen heikompi toiselta puolelta. Todennäköisesti toispuoleinen takaosan lihaksisto vaikuttaa tähän.

Tyyne aloitti varovaisesti aj vähän vaisusti, sitten se reipastui ja teki aika puhtaasti ja hyvin molemmat puolet.

Pidennetty perussarja. Tein 6 rimalla perussarjan. Välityksellä 6. Ilonalle se oli haastavan hankala. Ensin se rikkoi rytmin, sitten kolautti tokavikan maahan. sitten meni nätisti, mutta aika lujasti etusiaan maahan iskien. Hieman on siis etupainoiseksi kääntynyt taas.

Tyyne meni paremmin, mutta myös sillä oli huomauttamista laskeutumisen kanssa. Harkka oli ilmeisen haastava.

Lopun harjoituksen vaihdoin suunnitelmasta. Molemmat tarvitsivat hieman palautusta laskeutumisen miettimiseen.otin molemmille progressiivin välein 5-8-8. Ilonalle juuri nappi välitys. Se pehmensi nätisti alastuloa ja korjasi hyppyä enemmän takaosalleen.

Tyyne vaikutti vähän väsyneeltä, se ei ole kovin montaa hyppytekniikka harkkaa peräkkäin vielä tehnyt ja onhan se vasta vuoden ja 3kk ikäinen lapsukainen. Väsymykseen nähden meni hyvin progressiivin samalla välityksellä. Reippaammalla vireellä ollessa pitää kokeilla tällä välityksellä uudestaan.

Illalla ajettiin Karun ja Topin kanssa Kauhajoelle match showhun.

Kumpikin sai punaisen nauhan. Topi ei sijoittunut pienissä koirissa. Karu sen sijaan sijoittui punaisissa pennuissa toiseksi.

näytelmiä jne.


 


Torstaina Karu ja Topi kävivät seinäjoella mätsarissa. Paikalla oli paljon väkeä ja ilma oli helteinen. Karu viihtyi kevythäkissä ja makoili siellä katsellen kehän tapahtumia. Topi oli ensimmäisenä kehässä. Se sai punaisen nauhan. Punaisten ryhmässä ei tullut sijoitusta.

Karu voitti myöskin oman parinsa. Esiintyi oikein mallikelpoisesti. Nyt se jaksoi vielä ryhmässäkin seisoa ja esiintyä. Ei kuitenkaan sijoitusta. Oli oikein hyvää harjoitusta Tuuria ajatellen. Siellä kun on paljon koiria ja on pakko osata olla kevythäkissäkin.

Perjantaina Sammelin eli Lennyn ihminen kävi pentuaan katsomassa.

Sunnuntai aamuna Karu pääsi reissuun Tuurin näyttelyyn. On ne mettämiehet sosiaalisia. Heti portilta lähtien Karu sai huomiota osakseen. Karu oli isossa koiratapahtumassa kuin kotonaan. Sillä oli hurjan hauskaa koko päivän. Lopultakin se on oppinut tekemään asiansa myös hihnassa ja nukkumaan myös kevythäkissä. Pitkästä päivästä ei tullut liian raskasta.

13.6.-10 Tuuri KR. Tuomarina Auli vitikainen.

Karu oli PEK1 KP VSP-pentu

Arvostelu: Hieman ihannekokoa kookkaampi. Keskiharmaa, selkeät värimerkit. Haja-asentoisesti kannetut korvat. Lupaava pää. Oikea purenta. Tasapainoisesti kulmautunut. Oikea-asentoiset raajat. Taipumus pyöristää lanneosaa seistessä ja liikkeessä. Häntä voisi kiertyä paremmin eteen. Liikkuu hyvin.

8.6. lyhyesti


 


tiistai 8.6.

Ilona ja Tyyne. Hyppytekniikkaa.

Ensin progressiivi. Toiseksi nouseva este.

Progressiivissa Tyynelle maxi välitys on liian pitkä. Tyyne hyppäsi jo 40cm korkean vaivattomasti.

Ilona menee oikein hyvin lyhyttä progressiivia, voi pikkuhiljaa pidentää kahden vikan hypyn väliä. Ilona hyppäsi onnistuneesti 55cm. Loistavaa kun tapahtuu kehitystä!!

Lisäksi Ilona otti kepit kahdesti väärältä puolelta ja kerran oikealta. Tyyne hyppäsi kahdesti mini renkaan.



 

7.6. tokoa


 


maanantai 7.6.

Tokoa

Mintulle ruudun paikkaa lelun kanssa. Hienosti on alkanut hoksata että keskelle ruutua pitää etsiytyä.

Yksi lähetys pitkältä ruutuun.maiju heitti lopuksi lelun. Eteni lujaa ja suoraan ruutuun. Ihan loistavaa.

Seuraamista. Käännös vasempaan on huono. Kontakti pysyy kivasti mutta kaipaisin lisää innokkuutta ja ehkä tiiviyttäkin? ehkä. tai pelkkä perusasento taaemmas riittäisi. Ja se innokkuus.

Luoksetulon pysäytys. Seisominen valui, toinen onnistui. erikseen maahan laittaminen onnistui. Sitten vielä lyhyeltä matkalta yksi vauhtipalkkaus taakse ta toinen luoksetulo vierelle. ja se laukkasi ne muutamat metrit, hienoa.

Tunnarilla yhden piilotusta. Maiju hajusti häiriökapulat oikealle reunalle. Minttu ei edes yrittänyt tuoda niistä mitään. Yhden piilotukset ja etsinnät toimivat heti innolla ja tarkkuudella. Loisteliasta.

Ilonalle noutokapulan pitoa ja luovutusta. Nyt se irrottaa samantien kun kosken kapulaan. Ilonan päähän saa koskea mutta kapulaan ei. Pienellä maltti harjoittelulla antoi jo taputella kapulan päätä, eikä samointein tiputtanut kapulaa maahan. Edelleen perusasento katoaa välittömästi kapulan pois ottamisen jälkeen.

Väliin keppitreeniä. Oikealta puolelta hyvä. Väärältä puolelta menee ainoastaan jos avustaja seisoo keppien päädyssä tai korkeintaan metrin sivussa. Osaa pujotella mutta ei ymmärrä sitä että olenkin sen vasemmalla puolella.

Loppuun naama-kiinni-Ilona seuraamiskidutuspätkä. Alkoi olla hiljaa vasta kun oltiin palattu alkuun neljä tai viisi kertaa. Ja tähän en edes laske yhden askeleen jälkeen takaisin palaamista.

Tyyne otti keinulla bang gamea molemmilta puolilta.

Perusasentoa pienellä avulla ja yhden askeleen seuraamista isommalla avulla. Jos apua ei ollut meni se maahan kun otin askeleen eteen. Pelkällä maahanmeno käskyllä se sensijaan oli hidas ja epätäsmällinen. Tämän kanssa riittää haasteita tokossa.

Kotosalla otin loput maksanpalat ja isän jämtlanninpystykorvan. Ahne, älykäs ja keskittymiskykyinen. Karu tokoili ekaa kertaa, alkoi jo hoksata mitä ISTU tarkoittaa. Se meni maahan jo aika pienestä vihjeestä, eikä edes noussut välittömästi ylös. Sille ehti antaa kolmekkin namia, aina välillä selkäni suoristaen. Vierellä olon funktiota se ei ihan tajunnut.. varmuuden vuoksi remmissä roikkuva hihna ehkä vähän häiritsi sitä. Seisomisen Karu jo osaa aika hyvin. Saisikohan tähän ahneuden ja röyhkeyden ja äänettömän innon siirrettyä jotenkin lapinporokoiralle? Edes sille nuorimmalle...

lappalaisagility


 


sunnuntai 6.6.

Lappalaiskoirien agilitypäivä. Maijju koutsasi. Tiedättehä se Annan PIKKUsisko.

Otin ensiksi Tyksterille bang gamea.

Tyynelle putki, twisti, aita, emäntä pakotettiin valssaamaan aita pakkovalssi putki. Tyyne osas mutta oli vähän laamahtava. Tehtiin nämä pätkissä.

Sitten Tyyne irtoili putkeen ja sille leijeröitiin kaksi aitaa ja siitä putkeen. Sujui hienosti.

Sitten putki, twisti, aita aita aita putki. eikä siinä vielä kaikki. vielä leijeröintiä aita putki aita aita. Piirrän kuvat, ei hätää.

Ilonalle tehtiin rata. Eka kierroksella jäi huonosti jälkeen putkelle mentäessä. Kepeillä haki toisen välin, ja takaakierroissa ohjaajansa sähelsi turhia.

Maijju väänsi ratakiskosta asiaa ohjauslinjoista. Alussa piti tehdä vekkaus ja laittaa koira toisen putken suun kohdalta sinne toiseen päähän. Nopsaa, näpsäkkää jne.

Sit Maijju sano että Ilona TÖKSähtää puomin jälkeisen aidan takana ja vasta sen jälkeen kääntyy. Tein jotain hyper omituista ja jarruttavalla eli vastakkaisella kädellä lähetin Ilonan esteelle. Kepeille hain hieman suoremman linjan viedä, niin oikea keppiväli löytyi.

Takaakierrot sujui kun akka ei säheltänyt puolelta toiselle vaan keskittyi ohjaamaan.

4.6.


 


perjantai 4.6.

Illalla laitoin kaikki porot autoon ja suuntasin kentälle.

Tyyne treenasi bang gamea. Ei toko puolelta meinaa unohtaa loppuasennon kun se kolauttaminen on niin kivaa.

Irtorenkaalla otettiin harkkaa. Lopuksi laskettiin rengas takaisin mini-medi korkeuteen. Sit alkoi taas sujua.

Tyyne teki myös vähän siivekkeiden kiertämistä. Pikkuisen oli veto pois. Tiedä sitten oliko fyysistä vai henkistä laatua tää rasitus. Onhan se viimeaikoina tehnyt paljon treeniä ja opetellut ihan uusia juttuja.

Ilona teki keppejä molemmilta puolilta. Laitettiin Maiju seisomaan keppien loppuun, niin alkoi väärä puolikin kulkea paremmin, eli pellittää :)

Ilonalle myös vähän kiertoja. Ilpalla karkas mopo tassusta ja se rallitti puominkin ympäri, vaikka piti vaan siiveke kiertää. No hyvin irtoo.

Mintulle tokoa. Ruutua ihan läheltä.. sitä oikea kohdan etsimistä. Sitten kaukaa kolme ryntäämistä ruutuun.Maiju heitti palkan sivusta ja päädystä. Hurrrjan hauskaa oli pläskillä.

Sitten naksuteltiin merkkiä. On jo hieman paremmin kuusalla siitä mitä toivotaan.

Urpo otti paikallamakuun T:n kanssa. Me Maijun kanssa höpötetiin jonkin aikaa, eli koirat oli paikkamakuussa ajan X. Siitä sitten Urpo suoraan seuraamiseen. Aluksi Urpo meni oikealla seuraamispaikalla koottua laukkaa tms.. tepsutteluun nätisti kun ei vaan pystynyt. Muutaman seuraamispätkän jälkeen Urpo oli niin liekeissä että sen korvat tärisivät. Yhden oikein hyvän kääntymisen jälkeen Urpolta pääsi hemmetin äänekäs HAU! sitten jatkettiin lisää. Liikkeestä seisominen oli hieno. Sen jälkeen perus seuraaminen ONNISTUI!! taas! Mahtavaa. Luoksetulossa Puupponen kaasutti luo niin lujaa, että ohjaaja ehti heittää ilmaan vain yhden ajatuksen "älä törmää, ei sisuskaluihin!" ja Puupponen jarutti juuri ennen loppua ja pysähtyi nätisti oikealle paikalle eteen.

Ilonassa näytti olevan virtaa ja ääntä, joten otin sen vielä toko kierrokselle.

Liikaa virtaa, eli edisti perusasennosta lähtien. Seuruutin sitä runsaasti. Laitoin jopa eklon makuisen frolicin suuhuni, ja sitten alkoi sujua paremmin.

Laitoin kupin maahan ja Maijun vartioimaan sitä. Sitten tehtiin Ilonan kanssa tietystä kohtaa alkavaa temppurataa. Sisälsi siis seuraamista, kaukokäskyjä, liikkeestä maahan ja monta kulmaa. Jokaisesta inahduksesta palattiin alkuun ja koko sama kaavio aloitettiin alusta. Lopulta Ilona oli hiljaa ja ihan skarppina.

Sitten luoksetulon pysäytys. Ensin valui, sitten juoksutin läpi, sitten seis. sitten seis joka onnistui. sitten juoksutin läpi. Osittain namin heittely leikkinä, osittain liikkeen omaisena.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Jokke 13 v


Jokke täyttää tänään 7.6. 13 vuotta! Onnea Jocker De Manso Pelegri.

 


perjantai 4. kesäkuuta 2010

torstai 3.6. hyppytekniikkaa




Maijun kanssa aksakentälle.

Tyynelle otin ensin bang gamea keinulla. Hienosti meni.

Sitten tehtiinkin hyppytekniikaan. Aina ensin kaikki menivät läpi yhden harjoitteen sitten vaihdettiin.

Tyyne meni perussarjaa ja nousevaa estettä. Tosin Tyynen estettä ei nostettu. Haettiin sille ensin lisää itseluottamusta uudenlaisen hyppytekniikka harjoituksen kanssa.

Tyyne perussarjan väli on 6

Tyynen nouseva este mitat oli 6, 6, 9 ja nousevan korkeus 35cm.

Ilona meni perussarjaa välillä 6

Progressiivia Ilonalle räätälöidyin välein, joita en tokikaan muista nyt..

kasvavaa 5,5 ja 7,5 välein. Nostettiin 40cm ->50cm meni aika nätisti.

keskiviikko 2.6.


 


lappalaisvoimin tokoilemassa Lapuan jalkapallokentällä.

Mukana Minna Tuiskun ja Ruutin kanssa. Maiju T ja Pöysti. Riikka ja Karra ja mie kaikkien neljän kanssa.

Tyyne teki 2x2 treeniä kahdella portilla. Ensin avoimenpana sitte jo 7-1 asennossa. Meni hienosti ja innokkaasti, toisin kuin kotipihass, missä pentujen tuoksu pelottaa Tyyneä. Mikä lie alkukantainen vaisto pistää puntin tutisemaan. Jalkkiskentällä meni hienosti. Toko puoli on vahvempi, toiselta puolen hakee hankalammin. Otin oikean toiminnon merkkaamiseen mukaan naksun. Tyyne muuttui heti itsevarmemmaksi. Kepit sen verran lähellä jotta pientä pujottelua jo tapahtuu.

Naksuttelin myös lootaa. Otin yhden avustetun vierelle tulon ja pyysin sen maahan. Siinä Tyynne reeni.

Ilona äänteli.

Ilona myös koitti varastaa kapulalle. Karjaisin sen takaisin ja Maiju kävi hakemassa rikki mennen kapulan palaset takaisin. Heitin Ilonalle uuden ja se pysyi. Palkaksi se sai hakea kapulan. Mölisi hakiessa ja ölisi tuodessa. Lisäksi luovutus oli huono. Tätä ei kokonaisena liikkeenä, kaikki osa-alueet kaipaa hiomista.

Ilppa seurasi ja edisti.

Ilppa teki loistava mahtavan luoksetulon pysäytyksen ja juoksenteli sit vielä lentelevien namien perässä.

Ilppa teki estehypyn, missä se karkasi esteelle ja takaisin tullessa kolautti esteeseen.

Ilona teki siis vähän kaikkea, ja kokoajan kupli vähän liikaa.

Urpolle paikallamakuu. Minä kävelin sen ympäri ja Minna. Oli aika paljolti hiljaa. Teki yhden puolittaisen lonkka-asentoon siirtymisen ja pyöritteli vähän päätään. Jos palkkaan sen maahan, se nousee 2 sekunnin kuluttua ilman käskyä ylös.

Noustiin rauhallisessa mielentilassa paikkamakuusta ylös ja alettiin suorittaa seuraamista.

Urpo teki pitkää päkää ja käännöksiä. Minä seurasin jalkiskentän viivoja.Urpo oli Upea! keskittynyt ja rento ja innokas! Tein liikkeestä seisomisen. takaisin vierelle tullessani se likautti etusiaan mua kohden. sen jälkeen se ei jäätynyt vaan seurasi upeasti! Siis avan mielettömästi. Uhmasin kohtaloa ja otin vielä liikkestä maahanmenon. Tämänkin jälkeen seuraaminen pysyi. Se työskenteli mahtavasti ja ilman minkäänlaista jäätymistä.

MU MIElENTILANA OLI tyynen rauhallinen ja suorastaan flegmaattinen olotila. En innostanut, riehuen palkannut, tai kiihkonnut. Olin eleetön ja tylsä. En hermostunut enkä ollut kireä. Tyyni ja rauhallinen. Urpo on sikamagea. ja tää treeni pitää muistaa ikuisesti.

Minttu teki hajutunnistusta ja tötteröiden kanssa meni ihan kierroksille ja överiksi. Tunnisi silti oman, vaikka haistelemista ei juurikaan tapahtunut.

Maiju heitteli hajuttomat kapulat nurtsille. Mie seuruutin Mintun yli. Otin luoksetulon niiden yli ja istutin sen kapuloiden luo. Sitten vein sen kauemmas ja menin pidempään nurmeen piilottamaan omaa kapulaa. 2 eri kohtaan ja 2 toistoa. Palkkaan liian riehakkaasti oikean löytymisestä vaikka koira on jo iha sfääreissä itsekkin. Ota Minnasta mallia ja ole rauhallinen, silittele koiraa ja kiitä nätisti. Riekkupalkka tulee hetken kuluttua jos homma oli super.

tiistai 1.6.


 


Otin omat koirat kentälle. Vielä en ole saanut avainta koppiin, niin treenailtiin mitä pystyttiin.

Tyyne tuli ensimmäisenä vuoroon. Mentiin ekaa kertaa keinulle. Laitoin sen aidan siivekkeellä niin että alastulo osa oli 5cm ilmassa. Naksuttimen kanssa palkkasin kun Tyyne hyppäsi reunasta kontaktille ja jäi 2 on 2 off asentoon. Laatikkoleikistä on ollut selkeästi apua. Toko puoleleta meni tosi hyvin. Ei toko puolelta Tyyne halusi kiertää koko esteen ja tulla edelleen äskeiseltä puolelta keinua rämistelemään. Nostin korkeudeksi noin 30cm. Tyyne hyppi kontaktille oikein iloisena ja tyytyväisenä. Näytti siltä että mitä enemmän se rämisytteli keinua, sen onnellisemmalta Tyyne näytti.

Sitten tyyne sai kiertää 4 erilleen laitettua siivekettä. Haki jo tosi kivasti reittiä siivekkeiden takaa. Juoksi jo yhteen suuntaan kokonaisen ympyränkin. Ohjaaja teki myös vahingossa jo sylikäännöksen tekemistä siivekkeiden kierrossa.

Ilona teki tokoa. Noudossa varasti kapulalle 2 kertaa. Sitten pidin pannasta ja huomautin että pitää odottaa käskyä. Kolmannen haki hyvin. Ilona toi kapulan hyvin ja istui hyvin perusasentoon. Kapulan luovuttamisessa se oli malttamaton.

Trenasin erikseen kapulan luovutamista. Loppuun sain hyvän suorituksen, missä pidin kapulasta kiinni, ehdin sanoa kiitos ja vasta sillä Ilona irrotti otteensa.

Ilona teki kepit kerran molemmilta puolilta onnistuneesti. Sitten jatkettiin siivekkeiden kiertoon. Ilonaltakin löytyi kunnolla vauhtia.

Urpon kanssa tehtiin seuraamista. Ihana kun sai itse miettiä et miten ne omat jalat meneekään käännöksissä. Urpo nakotti vierellä hienosti seuraten. Otettiin suoraa pätkää ja sellaisia tilanteita missä Urpo sai itte tarjota vierelletuloa.

Hypyllä heitin namia hypyn yli ja Puupponen juoksi lennokkaasti perään. Käskyllä pysähtyi kauemmaskin seisomaan. Ilman namin heittämistä jäi taas lähelle hyppyä. Ei kuitenkaan kääntynyt vaikeen laajalla kaarella kuten yleensä.. eli ehkäpä tästäkin oli jotain hyötyä.

Mintun kanssa otettiin kontaktitreeniä. EI EI PONIA EI KATOTA, hienosti katotaan omaa ihmistä jee. Ihan hyvin Minttu malttoi vaikka näyttikin närkästyneeltä kun ei saanut edes tuijottaa pulskan ponin perään. Minttu teki pari kertaa liikkeiden väliin kepit mielenvirkistykseksi ja innon löytämiseksi. Minttu on ittekkin vähän pulska matami, joten jaksamine on välillä laiskan pulskeaa. Parin askeleen seuraamisissa ja käännöksissä alkoi löytyä oikea seuraamiskohta. Tuntui että jo liiankin takana, mutta todennäköisesti täydellisen oikealla kohdalla oikeasti. Kntakti meinaa hetkeksi tippua ekan ja tokan askeleen välissä. Kiinnitin siihen huomiota ja alkoi jo sujua.

Lopuksi tektiin kaukokäskyjä. Palkkailin tietystä asennosta useaan kertaan. Heiluttelin käsiäni ja jos Minttu liikahti toruin ja aloitin alusta. Minttu tajusi että käsk olis hyvä odottaa.. liika omatoimisuus on pahasta tokossa. Istu-seiso vaatii paljon työstämistä. Liikeradat satunnaisia.

maanantai 31.5. mätsarissa


 


Kävin Topin ja Karun kanssa match showssa Ilmajoen Riistavallilla. Selvisihän sekin lopulta et millainen paikka se on. Ihan loistava paikka pitää kaikenlaista koiratapahtumaa.

Jonotin ensin Karun pentuihin ja koska samasta jonosta ei voinut ilmoittaa pikkukoiria ehdin jonotellessa katsella niitä lapusia tarkemmin. Jaa.. veteraanien ikäraja on seitsemän ja niillä on halvempi ilmoittautuminen. Hmm.. HETKINEN. Topihan ON 7 vuotias. Äkillinen jonon vaihto ja iän tarkistus papereista.

Koko tapahtuma alkoi lapsi&koira kisalla ja heti erään menivät kehään kaikki veteraanit yhtäaikaa. Topi viuhtoi paikoitellen pitkässä nurmessa aikamoista vauhtia. Kovin perhosmaiselta se ei ehkä näyttänyt, mutta plyymit liehuivat tuulessa. Topi nostettiin 4 parhaan joukkoon ja lopulta se sijoittui toiseksi. :) Palkinnoksi Topi sai pokaalin, ruusukkeen ja 3kg pussin HILLs light ruokaa.

Seuraavaksi otinkin Karun ulos autosta ja katoin et miten mettäpöyröö käyttäytyy ihmisten ilmoilla. Karu 7kk katseli ympärilleen uteliaana. Se olisi tahtonut käydä moikkaamassa kaikki koirat ympäriltään. Karu suhtautui ystävällisen kiinnostuneesti kaikkiin ihmisiin ja koiriin. Aluksi se oli niin innoissaan että rummutti hännällään mun reittä vasten ihan tohinoissaan. Muutaman koiran kanssa se pääsi vähän leikkimäänkin. Saksanseisoja, whippet ja australianpaimenkoira, kaikki yhtä mieluisia ja kivoja leikkikavereita. Karu osasi nätisti oleilla mun lähellä fifi hihnassa, eikä se ryntäillt mihinkään päin. Koon puolesta sitä luultiin urokseksi kerran tai pari.

Kehässä meidän parina oli saksanpaimenkoira. Karu juoksi nätisti ympäri kehää. Mulle tuotti vaikeuksia. Vaikka Karu on iso koira, ei se juokse kovinkaan lujaa ravatessaan. Kun tajusin että ei kannata kiskoa pentua perässä, alkoi sujua paljon paremmin. Karu malttoi seistäkkin nätisti. Hampaita näyttäessä se ensin pussasi tuomaria ja se jälkeen meinasi heittää leikkimiseksi. Toppuuttelin sitä vähän ja tuomari sai katsottua hampaat hyvin. Karu jäi hampaiden katsomisen jälkeen tökkimään tuomarin käsiä kuin kyselläkseen että missä se nami on? Karu sai punaisen nauhan.

Punaisten ryhmässä se alkoi olla jo melkoisen väsynyt. Englanninbuldoggi ääntelemisineen kiinnosti Karua kovasti. Kaikki pikkukoirat olivat meidän perässä, joten välillä oli hankala saada tytö seisomaan oikeaan suuntaan. Edellä olleet 2 tanskandoggia eivät olleet niin kiinnostavia kuin pienet kaverit. Karu poimittiin 5 muun kanssa jatkoon. Se alkoi selvästi väsyä ja jouduin tekemään kokoajan enemmän hommia saadakseni sen pysymään paikoillaan. Sijoituttiin punaisten pentujen neljänsiksi! Karu sai palkinnoksi pokaalin, ruusukkeen ja kilon verran royal canin perhoskoiran ruokaa.

Kotona oli vastassa tyytyväinen omistaja joka heti meni grillaamaan Karulle makkaran. Saatiin me ihmisetkin onneksi.. ja muutkin koirat vähäsen. 


Kuva Minna Rinne


maanantai 31. toukokuuta 2010

treeniä Lapualla


 


Treenit sunnuntai 30.5.

Kotitokoa..

Tyynelle hyppytekniikan kaarreharjoitus. Onnisti kohtuullisesti. Tyyne ihmetteli pentujen hajua etupihalla ja oli aluksi hyvin varovainen.

Sitten naksuteltiin pihalla kontaktilaatikkoa. Oikea paikka löytyy hyvin ja siitä lähdetään vasta vapatuskäskyllä. Tarvitsee kuitenkin vielä paljon treeniä nokkimiseen ja paikan tarmokkaampaan löytymiseen.

2x2 mentiin kahdella lähekkäin olevalla portilla. kulmat alkavat löytyä hyvin. seuraavaksi voi jo kavemtaa kulman 2-8 asennosta 1ja7 asentoon.

Ilonalle kaareharkka. Meni todella hyvin. Enää ei huomannut selkeää eroa tai haparointia puolissa.

Lootalla naksuttelussa oli kärsimätön, eikä vauhdissa malttanut pysähtyä. Tarjoaa nokkimista aika hyvin.

Seuraamisessa löytyi hyvä kontakti. Seuraamispaikka hieman liian edessä.

Luoksetulon pysäytys 1 kerralla ei pysähtynyt vaan valui. Toisela teki hyvän stopin.

Minttu: Ruutua läheltä eri kulmista. Ensin lelulla ja sitten namilla palkaten.

Seuraamisessa askelsiirtymiä ja käännöksiä. Alkaa jo käyttää takaosaansa paremmin.

Urpo: Seuraamista. Ensin oli virtaa liikaakin. Sain sen kohtuu hyvälle paikalla ja hyvälle fiilikselle. Sitten yksi liikkeestä maahanmeno. Onnistui täydellisesti ja nopeasti. Sen jälkeen suoran pätkän seuraaminen. Urpo muuttui epävarmaksi. Se mietti et onko tulossa jäävä vai mitä... ja tapansa mukaan se jäi vaan paikalleen odottamaan. Mie huomasin että Urpo jäi. Seisahduin paikalleni odottamaan. Olin selin Urpoon. Odottaesani Urpo katseli lintuja, kuulosteli autoja ja pälyili taakseen. Se muutti asennon ensin seisomisesta istumiseksi ja aikojen päästä makaamiseksi. Minä liikuin pois Urpon näkyvistä ja taas sen näkyviin. Pidin kokoajan selkäni Urpoon päin. Lopulta se hämääntyi ja tuli vierelleni. Palkkasin sen ruhtinaallisesti ja tein muutaman vierelle siirtymis harkan niin että Urpo tarjoaa. Loppuun vielä käännöksillä oleva seuraainen, missä innokkuus oli taas mukana.

 

Illalla Tyyne agiliisi.

Tehtiin äärettömän hankalaksi muutunutta rengasta. Ollaan nostettu se nyt maxi korkeuteen ja se aiheuttaa Tyynelle hankaluuksia hahmottaa etä mistä reiästä pitää loikata. Toko puolelta se alkoi hypätä jo hyvin. Toisella puolella ei niin millään. Maiju piti lopulta irtorengasta ja Mika palkkasi esteen takana kupilla.

Parilla esteellä otettiin irtoamista namikupille ja leijeröintiä. Tyyne oli peruspätevä itsensä. Hyppi jo 40 cm rimoja. Hypyn kaari näytti hyvältä. Suoralla pitkää laakaa.


(piirrokset on kesäkuun ajan kommeeta paint tyyliä)

Ilona teki keppejä. Toko puolelta onnistuneita ja jopa vauhdikkaita suorituksia. Pikkuisen vielä pomppii turhaa sivusuunnassa.

Väärältä puolelta yksi epäonnistunut ja toinen melkein itsenäinen ja onnistunut.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Heinolassa toko ohjaajien koulutus










Heinolassa Salpausselän kennelpiirin järkkäämässä toko koulutuksessa ohjaajille.

Riikka Pulliainen ohjasi meitä ohjaajia ohjaamaan

Ensin esiteltiin koulutusohjaajat ja sitten meidät jaettiin pareittain. Mun ryhmä oli niin speciaalin pätevä et meitä oli siinä kolme. Saatiin kaksi koiraa pohdittavaksemme Sigma the SM tasoinen bordercollie ja Sira pinseri. Ihmiset kertoivat koiransa ongelmat ja me koulutusohjaajat koitettiin pohtia mahdollisia keinoja auttaa. Sitten kun oli kaikki käyty läpi, jakaannuttiin eripuolille kenttää omiin ryhmiin. Lopussa oli purku siitä et mitä kukin oli oppinut. Itelläni jäi melkein ainoastaan mieleen oman ryhmän koirakot, sillä muiden koiria ei nähnyt toiminnassa. Kuuli vain puheena ongelman ja ongelmanratkaisun. Periaatteessa sama aika olisi mennyt jos olisi otettu koirat ryhmä kerrallaan kentälle ja olis kerralal purettu se siinä yhteisvoimin. Silleen olis ehkä jäänyt vielä enemmän tiedonmurusia matkaan.

No meidän ryhmään:

Sigman ongelmat oli kokeenomaisessa luoksetulon pysäytyksessä valuminen. Lyhyemmältä matkalta ja leikinomaiset kiertämiset se teki ihan lukkojarruna. Siis seisomaan pysähtyminen.



Riikka neuvoi siihen sen et kun koira valuu, ohjaaja siirtää sen siihen kohtaan mihin sen olis pitäny pysähtyä. Kevytr koira nostamalla, isompi siirtämällä käsin. Sitten mennään koirasta kauemmas, sanotaan pysäytyskäsky uudelleen ja kehutaan sanallisesti. Tämän jälkeen alkuun ja otetaan liike uudestaan kokeenomaisesti. Jos koira pysähtyy kunnolla, tulee ohjaajalta superpalkka. Tällä muistutetaan että siihen oli ihan hyvä pysähtyä, eikä varoa tassujaan.



toimi hyvin



Sit toinen ongelma oli tunnarissa se et Sigma poimii kapulan etuhampaillaan ja korjaa asennon kulmureiden taakse vasta matkalla. Siitä kuului iso napsahtava ääni ja siitä saa helposti pistevähennyksiä mälväämisestä.



Siinä otettiin sit yhdellä kapulalla naksuttelemalla sitä kapulan ottamista suuhun. Hyvin toimi kun se kapula otettiin suoralta kämmeneltä ja pari kertaa autettiin sormella vähän tönäsemällä et se meni heti oikeaan kohtaan. Nopeutta siihen ei heti tullut. Mut olis parempi et se nostaessaan kapulan korjaa heti sen hampaiden taakse eikä jo juostuaan sekunnin. bc kun pääsee aika matkan sekunnissa.



Pinseri Sira. ongelmaksi sano paikalla pysymiset ja jäävät istuen ja maaten.



Paikallaolossa ei sinällään ollu vikaa. Koira pysyy, se vaan oli rauhaton. Se kiihkoontui kaikesta missä tapahtui. Eli kun Tero astui pois sen luota se joko piippasi tai steppasi etujaloillaan. Sama takaisintullessa. Myös välipalkka käskettiin pois kun siinä tulee tuplamäärä vaikeita kohtia. Niitä käskettiin treenata erikseen ja pienissä pätkissä. Sit maahanmenossa lähdettiin tekemään tekniikka uusiksi. Makaamisen määritelmähän on et koiran kyynärpäät osuu maahan. Sira makas rintakehä maassa ja etujalat ojennettuina suoraan eteen, eli kyynärpäät killuivat ilmassa. Siihen uusi tekniikan opetus ja neuvoksi häivyttää käsi nopeaan pois, sillä se on voimakkaasti kädessä kiinni.

Ilma ei suosinut kuvaamista, silti pari räpsyä.. kynitty mitteli on sitten ihana! Nyt lyhytkarvaista jalostamaan hopi hopi :)



lauantai 22. toukokuuta 2010

Helenan koulutus perjantai 21.5.2010


















Ilonan kanssa vaaleiden pallukoiden rata. Ei puomia lopetettiin ennen keppejä.

Alussa Ilona oli puomin alaosan kohdalla. Itse sijoituin mustan 2 kohdalle. Siitä pakkovalssimainen kääntö, heitto 3 esteelle. Ennakoivalla valssilla 4 esteelle. 5 esteelle koitin saada etumatkaa ja valssasin edessä.. Jatkoin matkaa peruuttaen!! (hyvä minä) ja ohjaten Ilonan ensin oikealle aidan yli, sitten vasemmalle putkeen. (peruutin kokoajan) Sit Ilona haki ihan hyvin 8 esteen.. vaikka meninkin turhankin kauas sitä saattelemaa esteelle. haki nätisti hypyt 9 ja 10 sivusuunnassa.











Tyyne jätti kepit, kun ei vielä niitä osaa. Jätin sen istumaan keppien loppuun ja menin ite jo vaaleanpunaisen ohjauksen alkuun. Kutsuin sen esteen kierron jälkeen käteeni. Peruutin sylikäännöksen kohden 6 estettä. 4 esteelle saatoin turhankin pitkälle. Missä se luottamus koiraan oikein on? 5 este ja lähdin viemään sitä takaleikkaukseen esteelle 6. Oikeasti meni ihan päin männikköä eikä mulla tai koiralla









Loppuun otettiin ensin takaleikkauksen opettelua ilman koiraa. Lopuksi otettiin vielä valinnaisen koiran kanssa kokeiluun. Kuvan mukaisesti tehtiin takaleikkaukset kahdella aidalla molemmilta puolilta. Oli yllättävän haastavaa. Vasta kun laittoi koko kropan hartioita myöten kunnolla peliin alkoi sujua. Mulla näitä teki Ilona.

Sadun reeni torstai 20.5.2010











Tyyne otti A estettä erillisenä. Hidastaa kontaktille kun sihisen. Kohtuu nöyrästi tekee sen, vaikka omaehtoinen paikan hakeminen on vielä ihan kesken koulutuksen.


Tyyne hyppäsi myös ihan ensimmäistä kertaa maxi kokoisen renkaan. Kahdesti hyppäsi reunasta, sitten huomasi että mistä on kyse ja hyppi oikeasta kohtaa.


Mustat 1-3 numeroiset esteet Tyyne meni kerrasta oikein. Pystyn lähettämään sen kivan kaukaa ja jopa vinoittain kiertämään siivekkeen takaa. Tämän se on oppinut todella hyvin.


Keltainen koiran reitti ohjattiin pysytellen keppien toisella puolella. Tyynelle laitettiin 2 kertaa nami PALKKA merkattuun kohtaan. Tyyne irtosi hienosti, eikä epäröinyt yhtään.


Ihan viimeiseksi otimme esteet 1-5 (punainen)ekalla en kääntänyt kroppaa ja Tyyne Juoksi väärään päähän putkea. Tokalla kierrokselal käänsin ja Tyyne meni ihan oikein!


Keskiviikko aamun tokot










Urpo ja Ilona.


Urpo: seuraamista lyhkäsiä pätkiä, myös yhtä käännöstä. Urpo alkoi vähän hyytyä ja pysähtyi seisoskelemaan. Mietin vähän ja pysähdyin itsekkin seisomaan. Käänsin sille selän. Otin yhden askeleen ja pysähdyin. Urpo vaan istuskeli paikallaan ja läähätteli. Sanoin sen nimen mutta en muutoin elehtinyt. Jonkin ajan kuluttua ja varovaisella kannustuksella Urpo hakeutui viereeni. Rapsuttelin ja kehuin sitä paljon. Siirryin taas kauemmas ja Urpo hakeutui jo reippaammin luokseni. Kehuin ja palkkasin nameilla. Otin pienen seuraamispätkän ja palkkasin ruhtinaallisesti. Urpon mieli parani ja se tiivisti kontaktia ja seuraamistaan. Sit siltä karkas mopo käsistä ja se juoksi mettänrajaan asioilleen. Jäin seisomaan keskelle kenttää ja käänsin sille selän. Urpo toimitti asiansa ja juoksi maa jymisten vierelleni perusasentoon! Superpalkka ja vielä lyhyt yliällötiivis hyvän mielen seuraaminen.


Yksi luoksetulo namipalkalla. Urpo puolittain loikkasi mua vasten, mutta ei sit ihan kuitenkaan.


Lisäksi vielä kaksi lyhyeltä matkalta eteentulemista ja namin kanssa autoin vierelle perusasentoon Jenni tyyliin. Eli Urpo siirsi vain takaosaansa mun edestä sivulle.


Ilona: Seuraamista. Palkkasin kokonaisilla froliceilla kun Ilona itsenäisesti ja ilman käskyä hakeutui vierelle seuraamaan. Frolic lensi mun suustani. Ilona skarppasi ja meni jo paljon parempaa seuraamista. Hyvin äänetöntäkin, niin paljon se keskittyi.


Kentän laidalle tuli beagle ihmisineen häiriöksi. Laitoin Ilonan paikallamakuuseen parin metrin päähän. Heittelin 4 namia sen eteen ja kutsuin yli. Tuli jo paljon reippaammin kuin ennen. Vähän nenä vei ja olis hissutellut. Jätin istumana ja keräsin namit pois. Palasin Ilonan luo ja palkkasin nameilla ja kehuilla.


Loppuun luoksetuloja ja pysäytyksiä namin heittely leikkinä. Pikkuhiljaa sieltä alkaa tulla sitä kuuliaisuutta mun käden liikkeisiin.


Huotarin Peten koulutus Tiistai 18.5.2010












Tyyne pääsi mukaan Huotarin Peten koulutukseen. Rata tutustuttiin läpi ensin kokonaan ja huolellisesti. Kaikki kohdat mentiin läpi ja mietittiin erilaisia ohjauksia. Tyyne ei vielä keppejä mene, joten mietin ohjaukseen palkan sihen kohtaan.

Alun välistävedot. Pitää juosta lähellä esteitä. Vastakkaisella kädellä ”katkaistaan” ja samalla kropan suunta muuttuu kohden seuraavaa estettä. Jalat menevät edelleen suoraan. Kun yläkroppa käntyy hieman koiraa kohden, ihminen vaistomaisesti väistyy sen verran että koiralla on tilaa tulla käymään oikealla puolella estettä.

Kahdesti sain sen menemään hyvin, siinä välissä kämmäilin jonkin verran oman koordinaationi kanssa. Jos sohin koiranpuoleisellakädellä väärään aikaan, lähetin tyynen keskelle kenttää. Fiksu penne lukee kropan suuntaa tosi hyvin. Lopultakin ohjaajansakin alkoi tajuta sen seikan.

Takaakierto sai kehuja. Sylikäännös oli puolittainen.. pitää tehdä loppuun asti.









Kiertämisessä ohjaaja ei saa kääntää hartialinjaansa liian nopealla tahdilla. Silloin koira helposti jää jälkeen ja ajautuu jalkoihisi ja takapuolesi taakse. Ohjaava käsi osoittaa koiran häntää ja ohjaaja kääntyy maltillisesti. Putkelle mennessä piti ottaa kädet kokonaan pois, kävellä kohden kauempaa putkea ja sanoa esteen nimi. Ekalla kerralla tyyne epäröi. Toisella se meni jo taakseen katselematta.

Jos tässä huitaisi putken suulle koiranpuoleisella kädellä.. samalla käänsi kroppansa kohden seuraavaa aitaa ja koira jatkoi pyörimistä aidoilla. Erittäin opettavainen kohta.

Putkeen pitää saada vauhtia. Palkka pitää tulla kädestäni ja mun pitää ”juosta karkuun” Tyyneä. Samalla opettaa sitä hahmottamaan että miten sen tulee hakeutua ohjaavaan käden puolelle.

Pohjanmaan lappalaisten tokoviikonloppu












Minttu:

Pääpointti mulle ÄLÄ OLE MIELIKUVITUKSETON IDIOOTTI, vaihtele treeniä, yritä edes.

Ruudussa opetetaan paikka erikseen ihan julmetun läheltä. Koira jätetään jonnekkin kauemmas ja itte oon melki ruudussa. Siitä sitten ohjailen koiran käskyllä ja käsimerkillä oikeaan paikkaan. Palkkaus kun koira on keskellä ruutua. Tätä luoksetulona, lähetyksenä, epämääräisistä kulmista ja kummaltakin reunalta. Kertakaikkiaan niin kauan että koira tajuaa että mitä siltä pyydetään ruudussa. Ruutua päinhän se osaa juosta lujaa, ongelma on lopussa, kun se vaan haahuilee eikä tiedä mitä siltä odotetaan.

HyväRUUTU! on ruudun kehu. Eli kun eläin Minttu on ruudussa oikeassa kohdassa kehuunkin sisällytetään se sana mitä ollaan opettamassa. Teemana vahvistaminen.













Kaukot. Minttu tekee liikkeiden välissä pienimmästäkin mun nytkähdyksestä jonkun omavalintaisen liikkeen. Tähän ohjaajalle tarkkuutta, jopa koiraapalkatessa sen elikon jalkojen pitäisi olla kuin betoniin valetut.

Paineeton tunnari tyhmille paineistajille:

Ne matalat törpöt joissa on reikä keskellä.. kaikki tietää. Ei minulta haisevien sellaisten törppöjen alle piilotetaan jonkun toisen ihmisen koskemat kapulat. Avustaja nostaa yhden tötterön mun koskeman ja maahan asettaman kapulan päälle.

Itte istun koiran kanssa siinä vieressä ja kehotan sitä tutustumaan tötteröihin.  Koiran pitäisi haistella tötteröiden reiän läpi niitä kapuloita ja kun oma kapula osuu kohdalle koiralle naksautetaan ja se hakee namin. Mintun kohdalla se ehti vähän keulittaa mopoa ja se työnsi nenän tötterön läpi, joka juttui siihen, sit se hoksasi että kapula on maassa, kaapaisi tassulla tötterön pois kuonosta ja toi mulle kapulan. Tämän jälkeen minttu joutui hihnaan. Eli kun se löysi oikean kapulan, sitä estettiin kevyesti tappamasta kartioita.. tosin aika usein se ehti kaapaista tötsän pois.

Tällä tavalla vahvistettiin sen oman nuuhkimisen malttamista. Heti

välittömästi ei saanut otetta kapulasta, joten piti vähän tehdä hommiakin sen löytämiseksi. Saatiin monta paineetonta ja onnistunutta toistoa. Hajustetun kapulan paikkaa vaihdeltiin. Minä siirsin kapulaa ja avustaja kartioita.


Toinen oli yhden piilotus niin että maassa oli hajuttomia kapuloita monta.

Maahan ripoteltiin ensin hajalleen useita kapuloita. Sitten minä seuruutin Minttua siitä yli, laitoin sen istumaan niiden keskelle. otin luoksetulonkin muistaakseni niiden yli. Sitten mentiin niiden viereen piilottamaan yhtä.

piirrän kuvan. Ensin siis kapulat olivat sivussa, seuraavaksi vähän lähempänä. Kapuloiden paikkaa ei siirretty, vaan siirrettiin yhden kapulan piilotuspaikkaa suhteessa hajuttomiin. Koira lähetettiin kuitenkin samasta kohtaa. Minttu kävi tempaisemassa yhden hajuttoman kun ne lähelle osuivat. En kieltänyt tai ainakaan en saanut kieltää. Otin vain kapulan. Sitten Jenni piti Minttua ja kävin hetsaamassa piilotetun kapulan luona. Toisella Minttu jo toi sieltä oikean.


Treenien suunnittelu:  max 4 liikettä tai liikkeen osaa/treeni. Lyhyesti ja hauskasti.

Itte mietin että kirjaan kaikki liikkeet ylös ja kaikki osaset ylös ja alan pohtia et mitä kaikkea treenataan milloinkin. Lyhyt ja hauska sopii niin ohjaajan hermoille kuin koirallekkin.
















MULKOSILMÄPAVIAANI aka Ilona.

Luoksetulon pysäytys isoilla nameilla.

Heitä nami poies.. ilppa juoksee hakemaan sen. takaisin juostessa Ilppa katsoo sua.. heitä nami ilpan taakse. Ilppa pysähtyy hetkeksi ja juoksee hakemaan namin. Takasin juoksiessaan Ilppa mulkoilee epäilevästi aj tarkkaavaisesti, heitä nami taakses. Ja niin se ex-läski nykyinen muka malinaattori ja harvahapsinen tuponlennätin alkaa totella sitä käsimerkkiä. Ahneus on hyve.

Ilonalle oli äärimmäisen hankalaa tää seuraava:

Koira paikallamakuuseen. mee ite muutaman metrin päähän. Heittele nameja maahan sen eteen. Kutsu Ilona niiden yli luokse. Jätä se istumaan ja käy poimimassa namit pois. Ekalla kerralla se ei jäänyt istumaan ja minä pidin pannasta kiinni porokoiraa, jonka huulipielistä roiskui kuola. Myöhemmin se on alkanut jo paremmin hillitä itsensä.






















Urpon ongelmana on vilkkaus, rauhattomuus ja epävarmoina hetkinään se väistää passiivisuuteen. Tästä ehti tulla iso ja hyvin paljon toistettu ongelma. Luulin aluksi että Urpo ennakoi liikkeitä. Oikeasti se pakotti minut helpottamaan treeniä joka kerta kun siitä tuli hieman epävarma. Minä pyysin sen vierelle, se käyttäytyi levottomasti, kiinnitin siihen taas huomiota… jne. seuraamisessa se saattoi vaan pysähtyä paikalleen joko istumaan tai seisomaan. Luulin sen ennakoivan jääviä.. ei jei ehei. Myöskään se ei toiminut että jatkan matkaa ja kävelen sen ohi-> Urpo lähtisi mukaani. Olin edelleen liian aktiivinen.

Jenniltä sain vinkin pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Ei saa olla vähääkään uhkaava. Pienestäkin yrityksestä ja vaikka kuinka varovaisesta siirtymisestä kohden ja vierelle pitää palkita ruhtinaallisesti.

Testailin tätä kotosalla ja toimii muuten uskomattoman hyvin. Käänsin koiralle vaan selkää ja odotin että se itse tulee vierelle. Palkkasin ja joskus seuruutin pienen pätkän. Urpo kasvoi 10cm lisää kokoa. Hyvä että enää pysyi nahoissaan. Sen itseluottamus nousi sfääreihin ja se alkoi jo patoamaan kiihkoaan. Kertaalleen piti juosta kentän reunalle, paskantaa pikaisesti ja hurrrjalla töminällä takaisin hommiin. Oikeasti kiihkolla ja täpinällä. Mielettömiä tuloksia ja vain viikossa parilla treenillä! Koiran asenne muuttui täysin. Me ollaan vaan puolitoista vuotta taisteltu tämän ”ennakoimisen” ja ”jäätymisen” kanssa. Mä olen nyt niin onnellinen kun homma tuntuu ratkenneen.

 Sitten tuo piippaaminen paikallamakuussa. Olen nyt huomauttanut sille siitä kun se ääntelee. Yskähdän tms. Kuitenkin se vain vähensi piippaamista, ei lopettanut sitä kokonaan. Jennin mielestä on turha huomauttaa koiralle asiasta johon en pääse jokakerta puuttumaan ja joka ei jokakerta toimi. Paikallaan se pysyy ja näytti jopa hyvän paikallamakuu pätkän. Tosin silloin häiriöt oli takana, eikä sen silmien edessä.

Jennin neuvo oli kokeilla rentoutumista käskystä. Tätä lähdetään siis kotosalla harjoittelemaan. Eka kerta tehty ja aikaa meni vain puoli tuntia saada ns. jousi lepotilaan. Laitoin sen hellästi kyljelleen. aloitin siitä että pää pidetään maassa. Seuraavaksi yritin saada sen rentouttamaan etujalankin. Seuraavaksi siliteltiin kylkeä ja selkäranka suoristui. Viimeisenä ja hankalimpana saatiin myös pystyssä sojottava takajalka rennoksi ja koira lötköksi. Ihan se ei nukkunut, mutta alistui kohtaloonsa. Jokainen lihas oli rentona.

Sitten joskus yhdistetään kentällä rauhoittumisharjoitus ja heti sen perään paikallamakuu.Lähinnä mielentilaharjoituksena.

Muutenkin levottomuuteen, rauhattomuuteen ja häsäämiseen tuli rajoite. Koira väliajat kiinni hihnaan, puuhun, boksiin tms. Se ei kertakaikkiaan pääse jokapaikkaan minne mieli vie. Pakkokeskittymistä olemiseen.

Urpo makoili jo hihnassa kohtuu rauhassa ja piippaamatta, kuitenkin kun kiinnitimme siihen edes vähän huomiota je Jenni puhui hetken hieman enemmän elehtien, alkoi Urpo kompata Jenniä vinkumalla. Häiriöherkkä, tiedetään. Paikallamakuuta ja muuta treeniä kauppojen parkkiksilla ja muissa vilkkaissa paikoissa. Tiedossa, mutta laiskapaska = minä ei ole tajunnut tätä tehdä aikoihin.

Muistiinpanoissani lukee Urpon kohdalla: tiukkuutta, tarkkuutta, ei haahuilua ja tyhjiä komentoja odotellessa. Eli ylipäätään olen vähän taikinaranne ja koiran tarttee totella joko jämptisti tai lepsusti oman mielentilan ja äänensävyn mukaan. Tähän selkeämpää käyttäytymistä ohjaajalle. Hihna poistaa haahuilut.

Urpon seuraamiseen pitää saada vaihtelevuutta. Luulin että käännökset nyt vaan on liian haastavia sille. ehkä ennen olikin, nyt nekin menevät hyvin.  Vaihtele siis kunnolla seuraamisen treenaamista ja oikeasti satunnaista palkkaamista.

Perusasento: Jos ei onnistu ensimmäisellä, häädä se koira pois siitä. Elä liiku itte vaan käske koira pois. Sit uusi yritys. Merkki koiralle että parempi ja täsmällisempi käytös olis toiveena.

Ohjaajan pitää ottaa kätensä vähän ylemmäs, nyt ”törkkää” koiran liian sivuun. Seuraaminen on siis liian väljää. Ensinnäkin sen vuoksi että Urpo näkisi varmasti kasvoni ulokkeideni takaa ja toisekseen sen vuoksi että käteni ei anna sille tilaa olla siinä.




Ilmoitin muuten Urpon ja Ilonan kokeeseen 7.7.