lauantai 31. toukokuuta 2014

kitaten ja kirskuttaen seuruuta

Otettiin seuruuta sarvista ja kaivettiin se huono suoritus esiin.
Suorallahan se menee 7 askelta semi ok, ja sitten tipahtaa lontusteluksi ja ahistuslahnustukseksi.

Ensin jatkoin matkaa ja kun se teki itsenäisen paikalleenjäätymisen jäin itsekkin seisomana paikoilleni. Odoteltiin aika kauan, kunnes se pystyi tarjoamaan perusasennon. kahdesti se toimi. kolmas kerta ei meinannut toimia, sillä sen olisi pitänyt tulla pieneen liikkeeseen mukaan. Hitaaseen kävelyyn lopulta rohkaistui tulemaan mukaan.

Sitten marssittiin kenttää ympäri. tai minä marssin ja lohnustin ja seisoskelin. ja Mehmet katseli toimintaa keskeltä ja ojasta missä se kuseskeli.

Päätin marssia kentältä ulos metsikköön. Mehmet ei hoksannut ja alkoi sanoa piih. Mikä on merkki vakavasta huolestumisesta. Se yritti hakea tukea kentälle jääneistä ihmisistä. Sitten se lähti hitaasti kohden metsää, kunnes näki mut ja tuli KOVAA luo. Kun en vieläkään reagoinut, se meni kuselle eteeni. Pienellä avustuksella se tuli viereen ja sai kehut. Metsästä tultiin pois tiukalla asenteella. Kaksi askelta kontaktissa ja palkka. Kentällä ykis lyhyt pätkä huomauttaen kontaktin tai pään pienestäkin tippumisesta.

Sitten tähän väliin se tunkastiin autoon odottamaan.

Toisella kierroksella huomasin että mulla on auton koiraverkkoa ylhäällä pitämässä vahvatekoinen mustekala.
kiinnitin sen farkkujen vyötärölenkkiin ja toisen pään Mehmetin kaulassa olevan hurttapannan kangaslenkkiin. Vierellä oikealla paikalla ollessa se oli löysällä, jos Mehmet jätätti. Mustekala jousti ja nyppäsi Memeä kevyesti. Samantien kun se korjasi, paine hävisi ihan luonnostaan. Minä saatoin kulkea ihan normaalisit.

Kahden pätkän ja kolmen nyppäyksen (alkusuora, kaksi täyskäännöstä) jälkeen irrotin mustekalan Mehmetistä ja tehtiin vielä yksi suora pätkä. 15 askelta oikealla paikalla, kohtuullisella kontaktilla.

tästä tää lähtee.

torstai 29. toukokuuta 2014

Mehmetille toinen voi-1 tulos!

Alavudella helatorstaina, tuomarina Jaana Tala.

Mehmet oli nyyppäpyyhkä seuruun ajan, loput liikkeet menikin aika hyvin.
Tiedetään mitä reenataa.






perjantai 23. toukokuuta 2014

Downshifting

Viime vuonna mietin että miksi ihmeessä joku käyttää moista sanaa.
Tänä vuonna päätin toteuttaa sitä. En töiden vaan harrastusten osalta.

Viikosta toiseen melkein kaikki vapaa-aika meni muiden auttamiseen treeneissä, muille treenien vetämiseen, kökkimiseen jotta ihmiset saa kivoja tapahtumia. Sit kun mietin että omille koirilleni ei sitä laadukasta aikaa jää. tai jos aikaa jää niin ei jaksamista.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei yhtään mitään.

Ensimmäiseksi suostuin jätti-ison ryhmän ottamiseen agilityssa, mutta sillä muutoksella että vedän vaan puolikkaan ryhmän.

Seuraavaksi mietin vapaailtojeni määrää ja koirieni määrää. Ohjatut reenit olis yhdelle koiralle olleet 2h, eli käytännössä kentällä kökkimistä ja juoruamista kun molemmat kentät on käytössä samalle ryhmälle. yhden koiran treenit yhtenä iltana. Ei mitään järkeä. Jätin koiran pois ohjatusta ryhmästä, sillä kun olen kouluttaja, saan avaimen kentälle.

Sitten alkoi ressikäyrä nousemaan kun aloin pohtia päästäänkö seuran joukkueeseen mulle henkilökohtaisesti vuoden tärkeimpään tapahtumaan. Ilman joukkuepaikkaa ei ole osallistumisoikeutta.
Sen perusteella mitä treeneissä on ollut ja mitä oon ymmärtänyt, niin ei meille kyllä paikkaa olisi herunut. Sen verran taitavia ja yleisesti kehuttuja koirakoita mein seurasta löytyy tukuittain. Mehmetistähän ihmisillä on kuva että se on häiriöherkkä nyyppä. Oikeasti se alkaa olla pitkästä aikaa oma itsensä.
Päätin että vitut ressaamisesta, vahvistin paikkani lappalaisten joukkueeseen. Siellä ollaan aina tervetulleita joukkueeseen ja kukaan ei mieti asioita pärjäämisen kannalta. Lisäksi siellä päätös osattiin kertoa. Itseasiassa siellä se päätös tarvittiin ennen kuin se olisi selvinnyt mein oman joukkueen osalta. Aihe äksyttää vieläkin. Joten äärimmäisen hyvä päätös.

Oheistuotteena lopetin tokotoimikunnassa olon. Lisää vapaita iltoja ja vähemmän kommunikointia ihmisten kanssa. Loistavaa, sanoi erakko minussa.

Agilityseurassani on talkoovelvoite. Sitä on nostettu ihmisten totutusta aika paljon. Laskeskelin että ensi talvelle tarvitsen tavallisen rivitreenaajan verran pisteitä ja olen kökkinyt (perhettä apuna käyttäen) 23 tuntia kasalle. Se riittää, joten loppukesänä mua ei talkoissa näe. Downshifting ja helvetin hyvällä omallatunnolla.

---------
Nyt on viikko takana vähemmän aikataulutettua elämää. Mä oon ehtinyt levätä ja lepuuttaa hermojani.

Vielä olis yksi eteläpohjanmana kennelpiirin happeninki, ennenkuin senkin jätän pois. aiheesta olen jo maininnut. Eri asia onko kukaan sitäkään tajunnut. mähän en puhu suomea vaan kiinaa ilmeisen usein.

Oon treenannut koirineni vähän ja fiilis on parempi ja rennompi. Kyl tää tästä lähtee. Taisin vetää käsijarrun päälle juuri ennen kuin burnout oliis kolkuttanut olkapäähän.

-------
Jäljelle jäi ainoastaan päivätyön lisäksi jalostustoimikunta (jossa JTO:n kirjoittaminen on tunkaistu minun vastuulleni, mietin vaan että missä vaiheessa niin kävi)

Lehtitoimikunta. (joka onneksi on miellyttävää ja vähiten ressaavaa hommaa)

Puolen agiryhmän veto. (saan avainharkkaoikeuden)

Parit yhteistokotreenit viikossa. (joista toinen kerta on aina yli 40km päässä, eli ei tapahtu viikoittain. ei jaksa ei pysty, ei kykene)

Agiyhistyksen hallituksessa olen vielä. Katotaan pysyykö kiinnostus ja minkä verran.
Kokous olisi joka kuukausi.

-----
Sit on sitä aikaa levätä, aikaa treenata monta koiraa kerralal jos jonnekkin menen. Aikaa keskittyä omiin koiriin. Aikaa. Mikä ihana syy talkoilun ja yhdistystoiminnan alasajolle.

saa melkein olla kiitollinen sille idiootille joka tuli koirayhdistyksen fb sivustolle määkimään palvelua, vaikak ei ollut edes k.o. lafkan jäsen. Ihmiset on idiootteja ja minä olen epäsosiaalinen paska. Miksi käyttäisin oman aikani aj energiani melkein 95% muiden hyväksi.

Timon (mieheni) sanoin HV. Enkä tarkoita hyvää viikonloppua.

---paitsi ...... nythän mä olen jo tosileppoisa, joten hyvää viikonloppua. :D

perjantai 9. toukokuuta 2014

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

neljän koiran neljän viikon suunnitelma.

viikko 19 Kaapo, Aina, Nita

1. motivaatio

2. kontakti ja keskittyminen ohjaajaan
3. perusasento
4. maahan
Minttu
seuruu
jäävien muistelu
ohjattu

viikko 20 Kaapo, Aina, Nita1. motivaatio
2. kontakti ja keskittyminen ohjaajaan
3. perusasento
4. seiso


Minttu
seuruu
zeta
ruutu

tunnari

viikko 21 Kaapo, Aina, Nita
1. motivaatio
2. kontakti ja keskittyminen ohjaajaan
3. perusasento
4. istu

Minttu
seuruu
ohjattu
hyppynouto
luoksetulo
viikko 22 Kaapo, Aina, Nita
1. motivaatio

2. kontakti ja keskittyminen ohjaajaan
3. perusasento
4. nouto

Minttu

pieniä kokonaisuuksia
pahiten prakaava liike. veikkaan ohjattua.
kaukojen varovaista tekoa, ettei jumiudu. 


viikko 23. Katotaan mitä ne jo osaa. 

lauantai 3. toukokuuta 2014

Mehmetille Voittajasta ykkönen!!

Oman seuran koe, tuomarina Riikka Pulliainen, paikkana laidunalue, jossa ollaan oltu viimeksi viime kesänä, ehkä. Fiilis oli hyvä ja suoritus myös. Yksi työtapaturpa tuli, mutta lisää vaan treeniä. Osaamiseensa nähden Mehmet oli hyvä!! Lopultakin me pystytään näyttämään semmoisia suorituksia joita se osaa. :) Me ollaan niin onnellisia.