Toinen päivä Jennistelyä

Aamupäivällä mukana Mehmet.

Aloitettiin paikallamakuulla. Ihan jeppis, mutta kun se ei osaa emnnä maate eikä pysyä paikallaan. Se oli no sellasta säätämistä. Sit tarkistettiin perusasennosta maahan ohjaamisen napakkuus. Muistaa sitten ajatella sen opastuksen hieman vasemmalle. Voi vapauttaa myös edessä olevalle palkalle. Tai palkalle joka on etuviistossa vasemmalla.

 

Mehmet yksilö

Luoksetulo avustajan kanssa. Jenni piti pannasta kiinni. Mie juoksin pakoon ja huusin mehmeä. Mehme juoksi lujaa luo ja ohi. Kävi luona ja jatkoi sen jälkeen juoksemista isoilla ympyröillä.

→ neuvoksi: Palkkaa menemällä alas koiran luo. Palkkaa läheltä itseä, ota vaikka syliin hyviteltäväksi, jos koira sen kokee mukavaksi.

 

Kytke liikkeiden välissä, jotta ei hortoile kaukana.

= Koira oppii että hauskuus tapahtuu ohjaajan kanssa ja ohjaajan johdolla.

Imuuta: älä liiku tylsästi ja veltosti. Peruuta, heiluta kättä, tee käännöksiä ja mutkia. Käsi riittävän alas, jotta sitä on helppo seurata. Käden seuraaminen tehdään oikein aktiiviseksi.

 

Kontaktijuttuja:

käden sisään nami, kyykkyyn koiran eteen. Koira koittaa kaivaa namin kädestä ja saa sen vain katsekontaktilla. Älä jää pelkkään paikallaan olevaan kontaktiharjoitteluun. Tee myös liikkeessä. Mehmelle samaa kontaktikävelyä kuin eilispäivän collielle.

Mehmetille paljon intensiivisiä lyhyitä treenejä. Jos sen pää meinaa jumittaa liiasta ajattelusta, koita purkaa tilanne, ettei turhaa painetta pääse syntymään.

Opeta turhiakin temppuja, ihan siitä ilosta että koira oppii tarjoamaan toimintoja ja juttuja.

Tee Mehmetistä fyysinen koira, joka laittaa koko kroppansa likoon.

Maahanmeno vaikka penkin tai jalan alta, niin että siihen tulee ihan syöksähdys. Tee tällaisia kun koiran fiilis on valmiiksi korkealla. Hyödynnä esim lyhyt luoksetulo, kierto, hyppy tms vauhtihauskuus.

Tee Mehmetille kropanhallintaa, peruuttamista, kiepuntaa ja kaikkea.

Toka kierroksella Mehmet läpikävi kääntymiset etuosa paikallaan. Son notkea ja elastinen.

Mehmen sai kieputettua myös perusasentoon. Avustamalla myös peruuttaa hyvin.

 

Peruuttaminen

Äkkiä pois liiasta ohjailusta. Liiku Mehmeä kohden ja naksauta ja palkkaa kaikesta liikkeestä taakseppäin. Jos se istahtaa taakseppäin mennessä anna se palkka siten että se nousee seisomaan. Älä ohjaile liikaa.

 

Minttu

Näytettiin ruutu. Ilamn näyttöjä, ilman markkeria ilman mitään. Sinnehhän se humpsahti. Älysin jossakin vaiheessa palkatakkin sen hämmästykseltäni. Jennin kommentti: Mene sinne ruutuun palkkaamaan sitä koiraa kun se sen lelun on saanut.

Kosketusalusta opetteluun.

Vaihda pakastepurkin kansi kaakelilaataksi. Sitä sen ei pitäisi heitellä tai teilailla.

Avustajan kanssa:

Avustaja hetsaa markkerilla, pitää sitä kädessään ja vetää maata pitkin härnäten. Kun Minttu täppää tassut siihen päälle. NAKS ja palkka siten että ohjataan se taas seisomaan siihen täpän päälle.

 

Kun koiralla on selkeä taju mitä haetaan, niin palkan voi heittää poispäin ja sivummalle markkerista.

Ruutuun uppoamisen tueksi: ruutujono/ruutukuja, jonka loppuosassa on palkka valmiina.

Myöhemmin markkeri ruudussa, josa voi koiran vapauttaa ruudun takana olevalle palkalle. Kivasti samalla hallintatreeniä.

Muista erottaa markkeri ja namikuppi. Namikupissa on aina reunat. Markkeri on lätkä.

 

Otettiin väliin kuuntelu/hämmennys treeniä.

Kaikki meni kasvokkain koiriinsa. Kapula heitettiin oman selän taakse. Sitä ei vilkuiltu. Koiralle lupa noutaa. Pysyttiin selin ja pyydettiin se perusasentoon. Siitä seuraamaan ja vapautus.

Sitten koira selän taakse istumaan. Ota avustaja silmiksi. Meneekö koira käskystä istumaan tai käskystä maahan? Erittäin hyvä tapa testata että osaako se todella ne. Mintulle äärimmäisen vaikea. Jenni laittoi sille hihnan pantaan ja hieman hihnalla avusti sitä nousemaan istumaan, kun se ei muutoin alkanut ollenkaan sujua.

Tunnarin alkukääntyminen. Sano sille istu. Ite aion kääntyä vasemman kautta. Pitää varoa että ei töki koiraa varpaiden kärjillä. Koiralle voi laittaa etupalkan.

-Tunnarin alkukääntyminen. Kaverin kanssa ensin selät vastakkain. Sitten käännyttiin ja käteltiin. Käännytiin takas ja palkattiin koirat.

 

Tokalla yksittäiskierroksella opeteltiin ohjatun suuntia.

Merkki. Namikuppi siitä noin 10m päähän sivulle. Alkuun vain yhdelle puolelle. Vie nami koiran nähden, ja kävellen merkin kautta.

Jätä koira noin 3 metrin päähän merkistä. Mene merkin viereen ja ohjaa se vasemmalla kädellä merkille. Hieman vasemmalle merkin taakse. Minttu siis kiertää merkin taakse vastapäivään.

Siihen jätin koiran seisomaan kivasti. Pakitin ne kolme metriä. Käänsin pään, nostin käden ja sanoin ”olehyvä”

Aluksi Minttu ravasi kupille.

Tokalla kertaa vietiin nami yhdessä. Vein sen alkuun. Ohjasin paikalle. ”tule kovaa” ja Minttu laukkasi merkin taakse. Siitä sitte ”olehyvä” ja Minttu laukkais purkille. Hienoa.

Sit oltiin ovelia ja siirryttiin merkin toiselle puolelle. Saatiin siis ilman namikupin paikan vaihtoa treenattua toinenkin suunta.

Käytä tähän usein avustajaa. Se vie ensin sen namikupin jonne lähetetään. Sit kävelee merkin takaa toiselle reunalle ja laittaa sinne vaikka tyhjän kupin. Siitä sitten lähettelyt.

Suuntien kohdalla merkki ja namikupit on samalla tasolla Vasta myöhemmin siirretään syvyyssuunnassa.

Käskyn voi alkaa liittämään pian suuntiiin.

Tuisku teki hienoa estetreeniä. Sille vietiin esteen yli kulkien namikippo toiselle puolelle. Ohjaajakin meni ja palasi aina esteen kautta. Tosi hienosti alkoi hakeutua aina esteelle niin mennessä kuin palatessa. Tehtiin myös vinossa kahden ohjaajan välissä ping pongina. Jos tulee moka. Otetaan vaan uudestaan.

Innostaa koiraa aika mielettömästi.

Moon niin iloinen tästä viikonlopusta.

Kuvat Minna Rinne. Thänks Elevi!

Jennittelyä päivä1

Pohjanmaan lappalaisten nimissä Minna eli Elevi järkkäs muka mun avulla Jennin koulutusviikonlopun. Jenni on niinko Jenni Ojala. Sellanen jännä tokoihminen. Kennelliiton valmennusrenkaassa kessulla ja muuta pientä.

Kokosin niin omien kuin muidenkin tekemisistä huomioita.

Jumppaa ja takaosan käyttöä:

-Koira menee sivuaselia. Nami nyrkkiin sille puolelle mihin ei liikuta. Koiran kuonon viereen, koiran naaman tasolle. Ei ylemmäs. Namilla ”painetaan” koira liikkumaan siihen suuntaan mihin halutaan sivuaskeleet. Tarkoituksena että koira liikuttaa niin etu kuin takaosaakin sivusuunnassa tasaisesti.

-Kiertämistä maan tasalla etutassut paikoillaan. Takaosa kiertää ja koiran etutassut pysyy paikallaan. Ohjaaja pysyy omassa paikassaan ja koira pyörii edessä tms. Molempiin suuntiin. Kaula kaarella työskennellen.

→ koira kiertää ja siitä se ohjataan kieppaamaan perusasentoon.

→ Jatketaan perusasennosta peruuttamiseen

Hypyn treeniin mielikuvitusta mukaan

hypyn molemmilla puolilla jonkin matkan päässä on ihminen. Koiran ohjaaja ja apuohjaaja. Koira menee ping-pongia ohjaajien välissä hypyn kautta. Ihmiset voi siirtyä hieman. Niin että ovat vastakkain ja koira joutuu tekemään linjansa pienenä banaanimutkana, jotta pääsee hypyn kautta palkalle.

→ kun osaa, voi kuljettaa kapulaa tai metallikapulaa.

AVO hypyssä koira voidaan ohjata seisomalla hypyn luona, kutsumalla se hyppäämään->

ohjaamalla yli ja jatko-ohjataan kädellä vielä istumaan. Tästä ihiminen liikkuu palkkaamaan koiran kauemmas, hypyn taakse. Kerran irtaantumista esteestä haetaan avoimessa luokassa.

Imutus

Imutus auttaa seuraamisen paikkaan, ei kontaktiin.

Kontaktiharkka

Ohjaaja heittää namin koiran taakse. Koira menee poimimaan namin. Ohjaaja lähtee kävelemään takaperin. Mielellään kädet selän takana. Kun koira on namin nielaissut se alkaa tulla ohjaajaa kohden. Sille hihkaistaan merkkisana ja kontaktista palkataan.

→ edistyminen

kävellään takaperin pidempi matka koira kontaktissa. Tehdään käännöksiä jne. Jos kontakti tippuu ei palkata. Kontaktikävely keskeytetään selkeästi ja aloitetaan sitten uudestaan. Palkka vain kerralla onnistuneesta. Ei siitä jos kontakti tippuu ja koira korjaa ja tiputtaa ja korjaa jne.

Myös palkkauksen jälkeen selkeä katko/vapautus. Sitten aloitetaan suoritus uudestaan. Ole selkeä.

Liikkeestä seisominen

1)opeta koira peruuttamaan käskystä suoraan edessäsi.

2. 
   
   käännä oma rintamasuunta ensin sivuittain koiraan sitten kun se sujuu, käännä oma rintamasuunta myös peruuttamaan. Koira peruuttaa edelleen samaan suuntaan ja ohjaaja liikkuu samaan suuntaan. Ensin ohjaaja kävelee suoraan, sitten kääntyy kävelemään vinoittain, sitten kääntyy peruuttamaan. Koira peruuttaa kokoajan suoraan.
   
   


3. 
   
   Käske koira peruuttamaan kesken eteenpäin seuraamiskäskyn. Koiran ajatus on hyvin taakseppäin ja se pysähtyy hyvin.
   
   

Rauhoittuminen

Koira kyljelleen ilman käskyjä. Ei höpötystä-ei kehuja- ei käskyjä-ei iloista kimitystä-ei käsien heiluttelua. Kun koira makaa, se ei saa olla yhtään jännittynyt. Se ei saa haistella, katsella aktiivisesti ympärilleen silmiä pyöritellen tai touhuta mitään.

Rauhoittunut koira on lötköpötkö ilman ihmisen kosketustakin.

Minttu

Kropan hallintaa:

Ensin maasta piti ponkaista vierellä perusasennon kautta orava asentoon. Toinen homma oli heittäytyä siitä suoraan maahan. Näpsäkimmät nousi orava-asennosta kahdelle jalalle seisomaan. Siitä piti sitten seurata kahdella jalalla kävellen. Mintulla ei onnistunut kuin kahdelle jalalle nousu. Oli huomattavan rankkaa fyysisesti.

Lähdettiin peruuttamaan.

Peruuteltin tasaisella. Käsi pitää olla jännästi Mintun ylärinassa kiinni, jotta se pysyy tolpillaan, eikä junttaa pyrstöään maahan. Alkoi sujua avustettuna aika hyvin. Peruuttaa suhteellisen suoraan.

Vietiin kompostikökkärälle. Mintun piti peruuttaa siitä yli. Sekin onnistui yllättävän hyvin.

Sitten mentiin viidelle suorassa linjassa olevalle sangolle pujottelemaan. Ensin pujoteltiin niin että koira peruutti meidän edellä. Sen jälkeen peruutettiin rata yhdessä läpi. Minttu oli jäykempi mun oikealle kääntyessä kun oltiin naamakkain.

Sit tehtiin tuttu juttu.

Paikalla istuminen häirittynä. Minttu meni lankaan monesti. Jennin heleä käsky ja käsiapu oli ihan liikaa. Varsinkin jos sen teki kahdesti peräkkäin. Lopulta se blokkasi Jennin pois mielestään ja sai palkkion.

Yksittäisliikkeissä ekalla kiekalla mä toivoin Mielikuvitusta mulle ja koiralle kuuntelujuttuja.

Jenni keksi meille sitten radan.

Jätin Mintun istumaan, juoksin sen luota pois. Kutsuin luokse. Pysäytin matkalla maahan. Tein muutamat istu-maahan kaukot ja heitin kapulan. Minttu karkas kapulalle ja käskytin sen matkalla äkkiä takaisin maahan. Luvalla annoin sen noutaa kapulan ja pyysin sen seuraamaan kapula suussa.. Siitä vapautus. Minttu teurasti patukan ja hipsi sen kanssa kevythäkkiin. Pyysin sen takaisin hommiin.

Ekassa oli parannettavaa se, että kapulalle mun pitäis ohjata se käsimerkkiä avuksi käyttäen. Myös ennen kapulan heittoa voi sanoa että paikka ja ruma sana.

Toinen oli seuraavan lainen:

Minttu istumaan, kapula eteen muutaman metrin päähän, mie seisomaan hypyn eteen. Minttu käskytettiin hypystä yli. Sit sen olis pitäny irrottaa kapulasta. Eipä irrottanut. Ei sillä ole irrotuskäskyä muualla kuin vieressä.. ja se käskyhän voi olla mitä vaan kiitoksesta orotaan. Se tottelee vaan tietyssä tilanteessa mun elettä. Otin kapulan ja palkkasin siitä.

Mielikuvitustreeneissä pitää etukäteen miettiä mitkä liikkeen osat on Mintulla vahvat ja hyvät. Näitä yhdistellään sitten erilaisiksi radoiksi. Aluksi helppoja, sitten hankalampia.

Muista selkeä käskytys. Ohjaaja ei zumbaa. Ei saa hihkuilla, höpöttää ja kehua jatkuvasti. Jossain määrin kuitenkin.

OPETA: suuntakäskyt ->liikkuu haluttuun suuntaan. Vasen, oikea, eteen, peruuta.

Pysäytykset seisomaan ja maahan varmoiksi.

Kapulan irrotus käskystä.

Vaihda kaukokäskyjen seisomisesta → maahan käsky. HISSI, ALAS, DOWN. Ajattele.

Rauhoittuminen paikalleen. Käskyksi käy siihen.

Täyskäännös

Saksalainen käännös saa Jennin kirkumaan spontaanisti.

Täyskäännöksessä laita vasen jalka edelle, paino siihen. Oikea jalka heilautetaan vasemman taakse ristiin. Siitä sitten käännytään. Tässä saa koiraa auttaa tekemään tiukan käännöksen palkkaamalla oikealla kädellä.. vähän karkuun ja alta pois väistäen. Eli koira tulee polvia nuollen jalkojen ympäri oikean käden palkkaa kohti. Voi olla myös lelu.

NIKSIJENNI

Nami maahan koiran eteen. Koiraa kahdella kädellä kevyesti kuonon ympäriltä kiinni. Koiran huomion pitäisi pysyä namissa. Vapautus namille.

→ kun sujuu laitetaan nami maahan. lisätään koiran suuhun tunnarikapula. Sitten kädet kuonon ympärille samalla lailla. Tässä koiralle vapautus namille ja tunnari päästetään irti toisesta päästä. Koira ei saa tipauttaa sitä maahan vaan luovuttaa sen ohjeejan käteen.

Mintun tunnarin jatko

Ensin sille laitettiin kolmen vähän hajallaan olevan tunnarikapulan sarjoja ryppäiksi. Oma piilotettiin mukan. Minttu ei oikein tienny mitä tekis. Toi väärän. Ja tiesi tuovansa väärää. Toisella vahingossa nappas oman.

Sit tehtiin toinen, jossa oli sankoja tunnarikapuloiden seassa. Jenni kävi taputtamassa että täällä on mielenkiintoista.

Minttu meni ja nosteli vääriä. Toi se vissiin omankin, taas puolivahingossa.

Sitten laitettiin kaksi kapulaa aina ihan vieri viereen sankojen keskelle. Hajustettu oli yksinään. Siitä Minttu tiesi heti mitä tekee ja haisteli esille oman.

Jennin mieletä tää oli pelottavaa :D

Ohjeita:

-Ala välittömästi hajoittaa kasoja pienemmiksi. Ala tehdä niille kapuloille pientä eroa vähitellen. Siirräensin sentin päähän toisistaan ja siitä erilleen va-ro-vas-ti.

-Yhden piilotusta ei enää hajuttomien taakse nurmikkoon. Se levittää etsintäaluetta hajuttomien taakse kaukaisuuteen.

-Yhden piilotus 1m*1m alueella joka on tallattu, taputeltu ja hajustettu kauttaaltaan. Sinne piilotetaan yksi hajustettu kapula tosi tosi hyvin piiloon. Tähdennetään Mintulle että etsittävä alue on aina aika pieni.

-Jos Minttu häröilee kapuloilla, nostelee niitä, mälvää, heittelee eikä keskity. Mene sinne sen luo ja keskeytä toiminto. Ei tarvi kieltää ja paineistaa. Ota vaikka pannasta kiinni ja vie pois. Tai mene viereen ja sano no niin mennäänpä pois.. tms flataasta. Katkaset van touhuilun.

Pohjanmaan lappalaisten tokoviikonloppu

Minttu:

Pääpointti mulle ÄLÄ OLE MIELIKUVITUKSETON IDIOOTTI, vaihtele treeniä, yritä edes.

Ruudussa opetetaan paikka erikseen ihan julmetun läheltä. Koira jätetään jonnekkin kauemmas ja itte oon melki ruudussa. Siitä sitten ohjailen koiran käskyllä ja käsimerkillä oikeaan paikkaan. Palkkaus kun koira on keskellä ruutua. Tätä luoksetulona, lähetyksenä, epämääräisistä kulmista ja kummaltakin reunalta. Kertakaikkiaan niin kauan että koira tajuaa että mitä siltä pyydetään ruudussa. Ruutua päinhän se osaa juosta lujaa, ongelma on lopussa, kun se vaan haahuilee eikä tiedä mitä siltä odotetaan.

HyväRUUTU! on ruudun kehu. Eli kun eläin Minttu on ruudussa oikeassa kohdassa kehuunkin sisällytetään se sana mitä ollaan opettamassa. Teemana vahvistaminen.

Kaukot. Minttu tekee liikkeiden välissä pienimmästäkin mun nytkähdyksestä jonkun omavalintaisen liikkeen. Tähän ohjaajalle tarkkuutta, jopa koiraapalkatessa sen elikon jalkojen pitäisi olla kuin betoniin valetut.

Paineeton tunnari tyhmille paineistajille:

Ne matalat törpöt joissa on reikä keskellä.. kaikki tietää. Ei minulta haisevien sellaisten törppöjen alle piilotetaan jonkun toisen ihmisen koskemat kapulat. Avustaja nostaa yhden tötterön mun koskeman ja maahan asettaman kapulan päälle.

Itte istun koiran kanssa siinä vieressä ja kehotan sitä tutustumaan tötteröihin.  Koiran pitäisi haistella tötteröiden reiän läpi niitä kapuloita ja kun oma kapula osuu kohdalle koiralle naksautetaan ja se hakee namin. Mintun kohdalla se ehti vähän keulittaa mopoa ja se työnsi nenän tötterön läpi, joka juttui siihen, sit se hoksasi että kapula on maassa, kaapaisi tassulla tötterön pois kuonosta ja toi mulle kapulan. Tämän jälkeen minttu joutui hihnaan. Eli kun se löysi oikean kapulan, sitä estettiin kevyesti tappamasta kartioita.. tosin aika usein se ehti kaapaista tötsän pois.

Tällä tavalla vahvistettiin sen oman nuuhkimisen malttamista. Heti

välittömästi ei saanut otetta kapulasta, joten piti vähän tehdä hommiakin sen löytämiseksi. Saatiin monta paineetonta ja onnistunutta toistoa. Hajustetun kapulan paikkaa vaihdeltiin. Minä siirsin kapulaa ja avustaja kartioita.

Toinen oli yhden piilotus niin että maassa oli hajuttomia kapuloita monta.

Maahan ripoteltiin ensin hajalleen useita kapuloita. Sitten minä seuruutin Minttua siitä yli, laitoin sen istumaan niiden keskelle. otin luoksetulonkin muistaakseni niiden yli. Sitten mentiin niiden viereen piilottamaan yhtä.

piirrän kuvan. Ensin siis kapulat olivat sivussa, seuraavaksi vähän lähempänä. Kapuloiden paikkaa ei siirretty, vaan siirrettiin yhden kapulan piilotuspaikkaa suhteessa hajuttomiin. Koira lähetettiin kuitenkin samasta kohtaa. Minttu kävi tempaisemassa yhden hajuttoman kun ne lähelle osuivat. En kieltänyt tai ainakaan en saanut kieltää. Otin vain kapulan. Sitten Jenni piti Minttua ja kävin hetsaamassa piilotetun kapulan luona. Toisella Minttu jo toi sieltä oikean.

Treenien suunnittelu:  max 4 liikettä tai liikkeen osaa/treeni. Lyhyesti ja hauskasti.

Itte mietin että kirjaan kaikki liikkeet ylös ja kaikki osaset ylös ja alan pohtia et mitä kaikkea treenataan milloinkin. Lyhyt ja hauska sopii niin ohjaajan hermoille kuin koirallekkin.

MULKOSILMÄPAVIAANI aka Ilona.

Luoksetulon pysäytys isoilla nameilla.

Heitä nami poies.. ilppa juoksee hakemaan sen. takaisin juostessa Ilppa katsoo sua.. heitä nami ilpan taakse. Ilppa pysähtyy hetkeksi ja juoksee hakemaan namin. Takasin juoksiessaan Ilppa mulkoilee epäilevästi aj tarkkaavaisesti, heitä nami taakses. Ja niin se ex-läski nykyinen muka malinaattori ja harvahapsinen tuponlennätin alkaa totella sitä käsimerkkiä. Ahneus on hyve.

Ilonalle oli äärimmäisen hankalaa tää seuraava:

Koira paikallamakuuseen. mee ite muutaman metrin päähän. Heittele nameja maahan sen eteen. Kutsu Ilona niiden yli luokse. Jätä se istumaan ja käy poimimassa namit pois. Ekalla kerralla se ei jäänyt istumaan ja minä pidin pannasta kiinni porokoiraa, jonka huulipielistä roiskui kuola. Myöhemmin se on alkanut jo paremmin hillitä itsensä.

Urpon ongelmana on vilkkaus, rauhattomuus ja epävarmoina hetkinään se väistää passiivisuuteen. Tästä ehti tulla iso ja hyvin paljon toistettu ongelma. Luulin aluksi että Urpo ennakoi liikkeitä. Oikeasti se pakotti minut helpottamaan treeniä joka kerta kun siitä tuli hieman epävarma. Minä pyysin sen vierelle, se käyttäytyi levottomasti, kiinnitin siihen taas huomiota… jne. seuraamisessa se saattoi vaan pysähtyä paikalleen joko istumaan tai seisomaan. Luulin sen ennakoivan jääviä.. ei jei ehei. Myöskään se ei toiminut että jatkan matkaa ja kävelen sen ohi-> Urpo lähtisi mukaani. Olin edelleen liian aktiivinen.

Jenniltä sain vinkin pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Ei saa olla vähääkään uhkaava. Pienestäkin yrityksestä ja vaikka kuinka varovaisesta siirtymisestä kohden ja vierelle pitää palkita ruhtinaallisesti.

Testailin tätä kotosalla ja toimii muuten uskomattoman hyvin. Käänsin koiralle vaan selkää ja odotin että se itse tulee vierelle. Palkkasin ja joskus seuruutin pienen pätkän. Urpo kasvoi 10cm lisää kokoa. Hyvä että enää pysyi nahoissaan. Sen itseluottamus nousi sfääreihin ja se alkoi jo patoamaan kiihkoaan. Kertaalleen piti juosta kentän reunalle, paskantaa pikaisesti ja hurrrjalla töminällä takaisin hommiin. Oikeasti kiihkolla ja täpinällä. Mielettömiä tuloksia ja vain viikossa parilla treenillä! Koiran asenne muuttui täysin. Me ollaan vaan puolitoista vuotta taisteltu tämän ”ennakoimisen” ja ”jäätymisen” kanssa. Mä olen nyt niin onnellinen kun homma tuntuu ratkenneen.

 Sitten tuo piippaaminen paikallamakuussa. Olen nyt huomauttanut sille siitä kun se ääntelee. Yskähdän tms. Kuitenkin se vain vähensi piippaamista, ei lopettanut sitä kokonaan. Jennin mielestä on turha huomauttaa koiralle asiasta johon en pääse jokakerta puuttumaan ja joka ei jokakerta toimi. Paikallaan se pysyy ja näytti jopa hyvän paikallamakuu pätkän. Tosin silloin häiriöt oli takana, eikä sen silmien edessä.

Jennin neuvo oli kokeilla rentoutumista käskystä. Tätä lähdetään siis kotosalla harjoittelemaan. Eka kerta tehty ja aikaa meni vain puoli tuntia saada ns. jousi lepotilaan. Laitoin sen hellästi kyljelleen. aloitin siitä että pää pidetään maassa. Seuraavaksi yritin saada sen rentouttamaan etujalankin. Seuraavaksi siliteltiin kylkeä ja selkäranka suoristui. Viimeisenä ja hankalimpana saatiin myös pystyssä sojottava takajalka rennoksi ja koira lötköksi. Ihan se ei nukkunut, mutta alistui kohtaloonsa. Jokainen lihas oli rentona.

Sitten joskus yhdistetään kentällä rauhoittumisharjoitus ja heti sen perään paikallamakuu.Lähinnä mielentilaharjoituksena.

Muutenkin levottomuuteen, rauhattomuuteen ja häsäämiseen tuli rajoite. Koira väliajat kiinni hihnaan, puuhun, boksiin tms. Se ei kertakaikkiaan pääse jokapaikkaan minne mieli vie. Pakkokeskittymistä olemiseen.

Urpo makoili jo hihnassa kohtuu rauhassa ja piippaamatta, kuitenkin kun kiinnitimme siihen edes vähän huomiota je Jenni puhui hetken hieman enemmän elehtien, alkoi Urpo kompata Jenniä vinkumalla. Häiriöherkkä, tiedetään. Paikallamakuuta ja muuta treeniä kauppojen parkkiksilla ja muissa vilkkaissa paikoissa. Tiedossa, mutta laiskapaska = minä ei ole tajunnut tätä tehdä aikoihin.

Muistiinpanoissani lukee Urpon kohdalla: tiukkuutta, tarkkuutta, ei haahuilua ja tyhjiä komentoja odotellessa. Eli ylipäätään olen vähän taikinaranne ja koiran tarttee totella joko jämptisti tai lepsusti oman mielentilan ja äänensävyn mukaan. Tähän selkeämpää käyttäytymistä ohjaajalle. Hihna poistaa haahuilut.

Urpon seuraamiseen pitää saada vaihtelevuutta. Luulin että käännökset nyt vaan on liian haastavia sille. ehkä ennen olikin, nyt nekin menevät hyvin.  Vaihtele siis kunnolla seuraamisen treenaamista ja oikeasti satunnaista palkkaamista.

Perusasento: Jos ei onnistu ensimmäisellä, häädä se koira pois siitä. Elä liiku itte vaan käske koira pois. Sit uusi yritys. Merkki koiralle että parempi ja täsmällisempi käytös olis toiveena.

Ohjaajan pitää ottaa kätensä vähän ylemmäs, nyt ”törkkää” koiran liian sivuun. Seuraaminen on siis liian väljää. Ensinnäkin sen vuoksi että Urpo näkisi varmasti kasvoni ulokkeideni takaa ja toisekseen sen vuoksi että käteni ei anna sille tilaa olla siinä.

Ilmoitin muuten Urpon ja Ilonan kokeeseen 7.7.