torstai 28. marraskuuta 2013

ii koo koo ja jii

ikkj keskiviikkotreenit

Treenattavina Mehmet ja Minttu
hengaamassa Nita

Mehmet iso puoli
Merkille menoa ja vasemmalle lätkälle menemistä.
Sujui niin hyvin että kun koitin tehdä supervaikean.. eli lähetin merkille kaukaa. tämä lähtee jo virittelysanalla, juoksee merkille. stoppaa ja juoksee lätkälle.
Sen jälkeen lähetin sen vain suoraan merkille ja palkkasin siitä. Ei tarvinnut ns. supervaikeaa tehdä, kun se itsenäisesti sen jo havainnollisti tajunneensa.

Sitten möhmet teki nenulia 3 toistoa. ensin rivi vääriä 5m kohdalla ja oma piilotettuna paperien alle 10m
seuraavaksi oma rivi 2 metrin päähän omien piilotuksesta
seuraavaksi väärät puoliympyrään noin 1 metrin päähän omanpiilotuksesta

Selvisi kaikesta hyvällä ja iloiselal fiiliksellä.

Mehmet pieni puoli
istumisen tarjoamista. Aloin myydä ISDU käskyä, joka on lähelle istu käskyä mutta soljuu pehmeämmin ja yksiosaisemmin suusta.

Kosketuskepillä nenäkosketusta. sillä oli varautuneesti hauskaa. sitä hirvittää kun keppi liikkuu jonnekkin, mutta se mielellään tökkää pallukkaa.

Askelsiirtymiä ja käännöksiä paikalla.
Vasemmalle käännöksissä takapuoli levahtaa vasemmalle, eli ylityöskentelee/ on epätäsmällinen. Kädellä pidin palkan suunnan niin että joutui korjaamaan takapuolensa oikealinjaiseksi. Tätä paljon lisää.

peruutus. Aloita koiranpuoleiselal jalalla, jotta jää tilaa siirtää jalkoja taakseppäin.
Mehmet pomppii, poikittaa, heiluu. Mennään siis seinänviereen harjoittelemaan vierellä suoraanperuutusta.

Minttu iso puoli
lätkillä ohjattua merkin kautta. paremmin kunnioittaa merkki käskyä. vain alussa meinasi kaarrattaa suoraa merkin vierestä lätkälle.
kosketusalustan funktio muuttui noutoalustaksi/retuutuspalkaksi

Suora luoksetulo.
Alkuun tuli hissunkissun odottelen stoppia laukkaa, kun kiihdytti palkkasin.

Ruudun loppuosia pari. Hyvin tuli oikeaan paikkaan.

Minttu pieni puoli
tunnaria.
sanotaanko että vie itte se oma ja kaada koko purkki siihen lattialle. pitää muistuttaa.

-----------
Nita
pystyi jo päästämään irti. Pitää kontaktia. kyttäilee muita vähän, mutta pystyy tekemään asioita.

lauantai 23. marraskuuta 2013

lakkella aksaa ja sit tokookin

Noi venähtäneet nivelsiteet vähän rajoittaa mun elämää. joten Tyynen kanssa on hiottu etupalkalla keppejä, keppikulmia, puomin vauhtia ja irtoamista ja siinä ohjattavuutta.
Itsevarmuus ja vauhti on nousseet Tyynellä jo muutamalla harkkakerralla. Näitä ei saa unohtaa.

Minttu tokosteli.
se on unohtanut liikkeestä istumisen. seuraa aika hyvin kun mä oon rrrrrraaaauuuuhaaaalllliiiinneennnn. mutten ihan zombi.
kosketusalustajuttu ohjatussa saa sen niin iloiseksi.
Luoksetulossa seisomisen ja maahanmenon välin laukkasi hitaasti. ens kerralla se lelu palkaksi mukaan.
Kaukoissa täpisti ja täristi kun THE KUPPI oli ihna hännänjuuressa.

Mehmet
ohjatun suuntana tehtiin volvo kuin oikeaa. täpisevän innoissaan.
sit yritin käskyttää sille istumisia. Oltais molemmat tarvittu sitä lapiota millä kaivautua maansisään. lopulta olin hiljaa ja naks ja namppa tyylillä mehmet alkoi tarjota istumista.
hypyllä vinot paluut ilman kapulaa onnistui kaikki kolme.
jäävien paluuta väärältä puolen meinasin tehdä, kunnes se alkoi ennakoida ja tehdä väärää asentoa. tehtiin sit läpiseuruuta. lopuksi pyysin sen seisomaan erillisenä harkkana, palasin sen oikealta puolelta ja hännän jälkeen vapautin eteen ruokakupille.
treenistä jäi vähän hämmentyneen tusaava olo. mut pitää josksu epäonnistuakkin, jotta voi sitten miettiä miten kehittyisi.

Toki tämä vaati ehkä pienen puhelinpalaverin erään elevin kanssa, enneku tajusin sen (taas)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Keskiviikon IKKJ

Jaettiin porukka kahtia. Kokeiltiin jakaa halli vain kahteen osaan. pienene osaan ja isoon osaan, jossa mahtuu tekemään kunnolla pitkät ja laajat liikkeet.

Mulla oli mukana kolme koiraa, joilla tein kahden koiran määrän kierroksia.

Paikallamakuu pienellä puolella. Häiriöitä oli yllättävän paljon ja tilanne hankala. jäin mehmetin lähelle ja lopuksi suunnilleen syötin sille nameja ja kehuin kuinka taitava se on.

yleisfiilis oli huolestunut.

Mehmet pieni puoli
¤ ohjatun suunnat lätkillä. Harppasit heti en-käytä-päätäni  -vaiheeseen ja laitoin molemmat lätkät yhtäaikaa. Mehmetiltä poistettiin se väärä johon se oli kiintynyt ja avustettiin se oikeaan. Voi sitä ilostumisen määrää.
¤ merkkiä kolme toistoa. naksulla merkkasin hyvän paikan

ilme oli kaunis ja hyvä. Mehmet oli onnellinen.

Nita pieni puoli
¤ Pidin pitkässä hihnassa, ettei karkaa toiselle puolelle häiriköimään.
Alkuun kyttäsi sekä toisella puolella treenaavaa että paria pikkutyttöä jotka leikkivät boksien luona.
laskeuduin kontalleen Nitan eteen ja palkkasin kontaktista.
Lopulta kontakti oli ja pysyi mussa. pyysin sen maahan ja palkkasin. kontakti väliin. toisen kerran maahan. ja kiitos siinä oli mein hyvä treeni.

Mehmet iso puoli
¤ Luoksetulon stoppeja takapalkalla.
stopit oli hyviä ja oli hyvin kuulolla. myös maahanmeno oli hyvä.
Luoksetulovauhti hissutteli ja välillä ennakoi. Silloin otin läpi asti ja vasta siitä vapautin takapalkalle.
-pitää jossain toisessa treenissä katsoa stoppasinko se merkille vai roimasti merkin jälkeen.

¤ Ruudun loppuosaa. Ilman ruutua. Jätin maahan ja kävelin. kutsuin valmiille namipalkalle käteen. ja vikan kävelin kohden ja menin palkkaamaan maassaolon.

¤ Seuruuta käskytettynä.
Kiitos venähtäneiden nivelsiteiden ja ultrarauhallisuuden. Mä kävelin liian hitaasti. Mehmetin ilme oli kuitenkin hyvä. fiilis myös. Pientä epävarmuutta oli peruuttamisessa ja joissain käännöksissä. muitta niitä voi työstää kun tää yleisfiilis on saatu ratkaistua.

Minttu iso puoli
¤ ohjatun suunnat lätkillä leveälle. ei mitään angstia. pikemminkin iloriemutusta.

¤ ruutuun lähetys. eka näytettynä. toka tyhjään ruutuun. Molemmilla stoppasi ruudun yli sen taakse. en muista osaako se hakea oikean paikan itsenäisesti vai ei. päätin tarkistaa sen blogista.

¤ seuruuta ilman käskytystä. Voi kun se oli hieno. Tokikaan se ei sitä takaosaansa huippuhyvin käytä. mutta se on sille sallittua. Minttuhan on jo 9,5 vuotias. Se piti kontaktin ja paikan aika hyvin. Pientä väljyyttä, mutta Mintuksi ihan sikahyvää seuruuta. Hyvä asenne, loistava kontakti, mieletön fiilis.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Niks naks ja kaikkia kiinnostaa

Lisää kotiniksuttelua

NITA
TI Nitalle rehellisesti houkuteltiin etutassut laatikon päälle ja lähdettiin sitä sitten vahvistamaan. Namin viskaus pois ja pikkuhiljaa se tajus jo ihan itte kiivetä etusillaan laatikolle. Häntä huiskui!! Tästä taas voimakkaasti avustaen koitettin saada takapäätä liikkumaan oikealle. Kyllä se 5cm liikahduksia tekikin. Iso askel Nitalle, naksuttelijoille silmien kiinni puristuminen.

KE Nitalle tassut jo laatikon päälle ihan itte ja voimalla. Vartaloavulla menee sivusuuntaan kuin pieni jänis. Perusasentoon tulo oli kamalaa, koska luukun takana Essi ja Saimi olis halunneet osallistua myös. Nita dislaikkas.


KAAPO
TI Kaapo oli ajatellut paljon ja nyt se kosketuskeppi oli sille selvä juttu. Aina kun se muisti keskittää tarmonsa siihen keppiin, katsekontaktin sijaan. Vähemmän hytkymistä ja kiekerrystä.
Kaapolle niksteltiin myös pientä häiriötä makuuseen ja voi pojat se olikin ketterästi ylhäällä tai liikkunut luikerrellen kuin käärmes...
Loppuun toinen satsi kosketuskeppiä ja se jopa rohkeesti loikkas vähän että sai nenän koskemaan korkeella olevaan keppiin.

KE Kaapo yritti keskittyä pysymään paikallaan makuulla. Se hytkyi ja venkoili.
Ihan ehdottomasti ensin selväksi se että ollaan paikoillaan ja lisätään siihen kestoa/kestävyyttä.. ennenkuin vaikeutetaan sen enempiä.


AINA
TI Ainalle paikallamakuun vahvistusta. menin melkein toiseen huoneeseen ja oi kun se oli vaikea. Olisi mielellään tipsuttanut äkkiä perään. Onnistui kuitenkin.
Perusasentoharkkaa. Oikein toheissaan yrittä saada kontaktin nojaamalla jalkaani vasten ja katsomalla vasemman kautta silmiini. Harvinaisen pöljän näköistä.

KE Ainalle pelkkää perusasentoa. Aloin myymään vierelle käskyä tarjottuun toimintaan.
Välillä unohtaa istua mutta etuosa on hyvällä paikalla. Kiinnitä huomiota


MEHMET
TI Mehmet teki kosketuskeppiä ja seiso maahan vaihtoa kosketuskeppiin tukeutuen. Seisomaannousu oli jo reippaampi ja hyvän näköinen. Maahanmenossa tuli eteenpäin ja oli jotenkin hämillään. sitä työstetään siis vasta myöhemmin.
Siirsin kosketuskepin kämmeneeni ja häivytin sen siitä. Saatiin mietteliäs käsikosketus aikaan. Tätä jatketaan taas myöhemmin.

KE kosketuskeppiä. Musta kosketuskeppi oli ihana ja selkeä. Sitä varten kurotettiin ja jäätiin kahdella jalalla seisomaankin. Kosketuskepillä ohjaten saadaan ainakin seisomasta istumaan oikealla tekniikalla. Samoin seisomasta maahan.


RAUHA
KE Laittoi etutassut korokkeen päälle ja avusteiden kanssa siirsi jo 2-5cm takatassujaan sivulle. Yritti kokoajan tarjota alustan päällä etutassuilla kyykkäämistä makuuasentoon. Hauskan näkösitä pyllistelyä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Niks naks kotijuttuja

Kaivoin niksuttimen ja nampat uudella innolla esiin.

Mehmet teki kosketuskepin tökkimisiä. Ilmeisesti on joskus jo oppinut sen, siihen ei kauaa mennyt. Sitten meni vaikeaksi kun keppi oli sen verran nenän yläpuolella että kurkottamalal ei yltänyt vaan piti vähän ponnata.
Hyvä fiilis, häntä heilui ja Mehmet oli itsevarma.

Rauha makasi rauhassa. Eli ensin vahvistettiin maassaoloa. Naksnaminaksnaminaksnami... pikkuisen pidempää väliä. Joka kerta kun se ponkaisi ylös, katosi mahdollisuus palkkaan. Lopuksi lisäsin häiriötä. Eli oman käden joka heilui sen sivulla, jalat jotka teputti sen molemmilla sivuilla ja pehmolelun joka houkutti iskemään kiinni.
Rauhan pää saattoi mennä juntturaan. Niin keskittynyt se oli.

Kaapo raasu on niin mies.
Koitettiin opettaa sille kosketuskeppiä. Isoa palloa se on mun käteen jo tökkinyt, joten sen ei olisi pitänyt olla vaikeaa. Oli se. Hän LUOPUI ja hetkui ja kiekersi ja tarjosi värähtämätöntä kontaktia ja maahanmenoa ja istumista ja juoksi ympäri huonetta. Keskittyminen on tosi hento tällä jätkällä. Onistui se ehkä vähän paremmin lopussa, kun keppi oli oikein lyhyenä ja melkein kämmenessäni kiinni.

Mintulle naksuttelin kahdelle eri alustalle menoja mun käsimerkin suuntaan. Sillä kiehahti ja keulahti ihan hurjasti. Mut olipahan positiivinen fiilis ns ohjatun suuntien käsimerkkeihin.
Kaukoissa maasta seisomaan se tepsutti eteenpäin, muut vaihdot oli ok. Taas hetkeen ei voikkaan tätä treenata ettei lihakset mene jumiin. (Mintun oma personal erikoisuus, suolen vieressä/osittain kiinni on ontelo joka täyttyy. Sitä jos se varoo mm kaukokäskyissä, se kipeyttää selkänsä. Onteloa ei voi leikata, mutta on se jo kohta 5 vuotta sen kanssa elänyt)

Nita on alkanut oppimisen tien. Se palkkaantuu jo nameista, eli ollaan päästy hurjasti eteenpäin. Se myös motivoituu huomiosta ja tekemisestä.
Vähän hidas se on vielä käyttämään päätään, mutta se yrittää kyllä.
Kosketuskeppiä lyhyellä varrella. Tuli jo ihan tarkoituksella tapahtuvia nenän kosketuksia.
Namilla ohjaten tuli jo aika reippaasti vierelle perusasentoon. Myös yhden askeleen eteenpäinsiirtymisiä. Käännöstä ei hallise teknisesti vielä yhtään. Vierelle pitää ohjata suoralta linjalta. Eiköhän tähänkin oteta laatikkoleikki.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Otappa iisisti, Sari Kärnä koulutti jälleen

Viime keralla Sari korjas mm kaikki mein ongelmat, joten odotukset oli melkoisen korkeella jälleen.
Ei tarvinnu pettyä. Kaikki keiden kanssa puhuin, oli ihan ratketa liitoksistaan kun ne oli sen verta tohkeissaan et kouluttaja on hyvä.

Neuvot oli loogisia ja perustuu useimmiten aina siihen että koira itte tajuaa kunnolla mitä se on tekemässä.

Ensin ohjattua noutoa. Hommaahan Mehmet ei osaa, mutta se tekee sen kaltaista jos valmistelee oikein. Haluan sen kuitenkin oikeasti tietävän mitä se tekee, jotta se voi tehdä superhyvin.

avuksi otettiin kosketusalustat. Mehmethän on tähän asti tehnyt kosketusalustaa ainoastaan ruudussa ja siihen opeteltaessa muualla.
Oli siis tajunnanräjäyttävää että suunnat opetetaan viemällä koira merkille. ja antamalla lupa mennä ohjatun suunnan kosketusalustalle. Kävin palkkaamassa alustalle seisovan memen, jotta kosketusalustan idea ei katoa.

ensin yksi lätkä yhdessä suunnassa samalla tasolla noin 5metrin päässä.  siitä sitten syvennetään lätkän sijaintia. halutaan kuitenkin hyvät kaaret ulospäin.

Siitä sitten voidan oman maun mukaan pidentää oman ja merkille viedyn koiran etäisyyttä toisistamme.. tai syventää lätkät oikeille paikoilleen ja olla itse lähellä koiraa auttamassa.

sitten kun esitellään että suuntia on kaksi, joista voidaan vaan mennä siihen suuntaan minne neuvotaan, eikä aina välttis sinne vaan mihin just on lätkä viety, tai missä se tietää lätkän olevan.
.... joo siis. esim. vie vasemmalle lätkä ja samantien oikealle lätkä. tee 2-3 toistoa oikeaa lätkää. sit appari ottaa oikean lätkän pois ja itte ohjaankin koiran seuraavaksi vasemmalle. jos koira ei mene pyydettyyn suuntaan, se ei löydä väärästä suunnasta mitään millä palkkita itsensä. se ei kykene epäonnistumaan. sen voi vaan höpö höpsötellä takaisin ja yrittää uudestaan. Toki jos se heti menee oikein, niin sieltähän se lätkä löytyy.

kun kaksi lätkää sujuu. (myös se että se menee väärälle lätkälle ja kokee "stop" käskyn vaan iloisena väliaikatehtävänä. ) lisätään kolmas lätkä. Lätkien kanssa myös luodaan se merkille meno hyväksi. kapulat kun helposti kuumentaa koiraa ja laittaa sen ajtukset kapuloihin jo siinä kun se menee kohden merkkiä. silloin merkki usein lipsuu.

----
sit korjattiin ruutuunmenoissa viimeaikoina (2 treenissä) ollut vääränlainen sisäänmeno ja väärän paikan hakeminne.
Läheltä näytettiin että siellä on lätkä ja mentiin kaus lähettämään. kolme toistoa lätkälle kaukaa. eka näytettynä. kaksi normaalisti.. ja sisäänmeno alkoi sujua taas. ekalla meinas hakea ensin väärään paikkaan, mutta lätkä auttoi sne onnistumaan. Vika toisto viel tyhjään ruutuun.
--------

Toka kierroksella keskusteltiin Mehmetin kaukoista.
Olen opettanut sille ainoastaan istu-maahna-istu vaihdot ja ne sujuu napakan nopeasti ja melkein pompaten.
Kädellä näytettynä seisomaannousu on ku pieksettyä koiraa koittais jaloilleen saada. Takajalat pysyy paikoillaan, mutta koiran ryhti on yks lysmykyyry. Ilme ja tekniikka ei ole mitä haluaisin. Tahdon sille napakat ja nopeat kerralla oikeaan asentoon napsahtavat liikkeet.

ratkaisuksi. käsikosketuksen tai kosketuskepin opettaminen. sen jälkeen kiva leikki, jossa se saa pompata käteen ylöspäin. tai muutoin reippaasti nokkaisten lähestyä kättä. Sittä targetilla ohjaten sen sitten saakin tekemään vaihtoja iloisen reippaalla mielellä.

Toki takajalkojen opettaminen pysymään kohteen päällä auttaa tätä. Monta osa-aluetta siis opetettavana. ensin takaosan tiedostaminen ja nenäkosketuksesta hauskan tekeminen. sen jälkeen itse liikkeiden tekeminen. Tästä tulee kivaaaaa...

------
noutoa katsottiin. perus noudossa sen poimiminen on huonoa. se saattaa pelata ja ottaa huonosti. ihan vaan matalan maavaran vuoksi. jos takana oli joku kohde, se hidasti ja mulkoili kohdetta. läheltä nostot ei olleet sen parempia. takaisintulo niin että joku antoi kapulan oli, aika kiva. Toki siinä kierrettiin se kapulan maavara ongelma.

Ihan lopuksi sit keskusteöltiin että kun se menee voittajaluokkaan seuraavaksi, niin se matala puinen kapula on ainostaan hyppynoudossa. EVL:ssä kaikki noudot on korkeelaippasilla kapuloilla. Eli ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Ajatteleminen on sallittua ja jopa toivottavaa.

-------
temppuradoista puhuttiin sen verran että Mehmetin kanssa ne ei palvele tarkoitusta. se ainoastaan ahdistuu niistä, jos mun ja sen visio tekemisestä eroaa. eikä me haluta mein väliseen yhteistyöhön iskeä kiiloja. Jos se tekee muutenkin ne liikeet hyvin, niin miksi temppuratoja mehmetille. Vähän niinkuin sille ei sovi kovin hyvin häiriötreenitkään, kun se ylisuorittaa ja sulkee mm ihan kaiken pois. myös minut. Eikä tee virheitä eikä mene muiden lankaan. tosin häiriöharkat saa sen huomioimaan mm kaiken. ihan jotta se voi aktiivisesti olla välittämättä niistä asioista. Mehmetin ihan oma erikoisuus.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lepakkovuoro

Lepakkovuorolla Hurttahallilla

Nita.
-Oli yllättävän tohkeissaan ihan uudessa tilanteessa. Tarjosi niitä kahta ja puolta temppuaan mitä osaa. Meinasi ensiksi sortua juoksemaan ja leikkimään oman varjonsa kanssa. Unohti sen höpötyksen aika pian.
-katsekontakti. tärkeää. se EI hae katsekontaktia. se tarkkailee kroppaa ja sitä minne mennään, mutta ei vapaaehtoisesti ota katkekontaktia.

-Kontaktin kanssa pelkkä naks ja nami naamaan. ei ilmeilyä ja hyvän kiljumista. sitä hirvittää ja ihmetyttää moinen tsemppaaminen. siltä se into tulee sitäkautta kun se osaa ja saa toteuttaa mitä pyydetään. Outo eläin.

Tyyne
-Kepit. ei liian kaukaa + takaa. silloin ei kykene, ei mene. pelkästään takaa on ok. tai pelkästään kaukaa mutta edeltä.

-Keltainen rengas ei tuota ongelmaa ja lagun kamala kisapuomi on kamala. Siinä kyykkäs vaikka palkkana odotti iltaruoka.

-hyppytekniikan kaarreharkkaa ilman vauhtia ja pari kertaa putken kautta vauhti sovitettuna.

Mehmet
-rakkauspakkaus. taianomaisen ihana. se on rehellinen ja niin ihana otus. Sen kanssa on huikean hauskaa puskea sen osaamisen rajoja kauemmas.

-Ruutu. Se ei hahmottanut pinkkejä tötsiä keinonurmea vasten kaukaa. varsinkin kun matkalla oli kaksi muurin pystypalkkia reunoilla.
näytettynä meni ja osasi. Meni sisään keskeltä MUTTA tarjosi paikkaa oikeaan etukulmaan merkin taakse. oi joi.

Ruutu toisesta suunnasta oli kiva. ihan ruudun suuntaisesti menomatkalla oli suora putki. Sinnehän se humahti useamman kerran, enenkuin tajusi että uppis. sinne ei saa nyt irrota.
Sen jälkeen meni vain ja ainoastaan kovaa suoraan ruutuun, eikä välittänyt putkesta. Ruudussa paikka oli edelleen liikaa oikealla. Mutta nyt meni joka kerta edestä sisään.

Nenuli eka kertaa hallissa.
hajuttoman rivin yli piti mennä nuuhkimaan oma paperilappujen keskeltä/ alta. Lopulta kun tajusi mistä on kyse. kykeni suoriutumaan hyvin ja normaalilla ilolla innolla ja tarkkuudella.

seuruu oli upeaa. Mun tarvii olla vaan lähes koomassa. ei eleitä. käskytys neutraalia. palkkaus vielä neutraalimpi "hyvä" ja omalla rauhallisella tahdilla kaivetaan nami taskusta ja ojennetaan kurkotettavaksi oikeasta kohtaa. Se toimii ja on mieletön. Mehmet on aktiivinen ja ihan super. Mun vaan pitää olla lähes koomassa. tyyni viileä ja rauhallinen.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Daijju aksaa - Niisto

Talvikauden agilityt on pyörähtäneet käyntiin.
Ekalla kerralla tehtiin kivaa rälläralla rataa, jonka aikana vaan tarkistettiin kontaktien ja keppien kisatilanne.

Tokalla kertaa niisteltiin.
Niistot meni hyvin ja sain mennä kokoajan Tyynen edellä. Mikä ei silleen ole mulel kauheen luonnollinen positio.

Lopuksi kaivettiin esille Tyynen pussiongelma.
Haluan että se rynnii sen suoraan, ettei se ei-niin-välkky luonnonlapsi ota ja sotkeennu pussiin. Muuten loistavastihan se sen menee. Mutta kun se pääsee pussista ulos, se omavalintaisesti ottaa oman suunnan tai oman esteen ja ryntää sinne oli ohjaajan asemointi tai kiljumiset mitätahansa.

Maijju meni sitten palkkaamaan sitä metrin päähän pussinsuusta. Pari kertaa tyyne tömähti syliin, enennkuin se alkoi ajatella että ohjaajan haltuunottokarjaisulla juuri enenn pussiinmenoa on joku merkitys. <3


Ratapiirroksesta olen varma että jotkut mittasuhteet siinä mättää.
Mutta melkolailla tolleen se oli.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Mukavuusalueen venskaamista

Sunnuntai treeneissä oli ajatukseni tarkastella voittajaluokan osamattomuuksia.
Paikallamakuussa muita häiriköitiin. mehmet oli hieman sivummalal, mutta rentoutui selkeästi kun huomasi että häiriöt koski vaan kaikkia muita koiria. Hän sai vaan olla ja nauttia showsta.

Istuminen- ei osaa. Teki vain käsimerkkiin tukeutuen. Pelkkä käskysana ei ole riittävä vihje.

Luoksetulot takapalkalla. osaa. kuuntelua kehiin. maahanmenoja myös tähän. Vauhdit ja reagoinnit on hyviä. Samoin ajatus on hyvin taakse.

Ruutu. Loppuosa ehdottomasti treeniin. Lähtee hyvällä vauhdilla, mutta tahdon vierelletulon täsmälliseksi. Ruutuunmenoja myös häiriössä.
Yhdisti kiertämisleikit ruutunmenoon ja meni ruutuun aina vasemmalta sivusta. Tämä korjataan kosketusalustan kanssa seuraavassa treenissä.

Possu von Nakki juoksi auttamaan meitä ruudun kanssa. Samalla kun possu ja Saara ryntäilivät linjalla ja Kati viihdytti eksynyttä possua, mä olin viileen cool ja käskytin Mehmetin ruutuun. Kyllä se sinne meni, vaikka ruudussa nosteli tassujaan kuin olisi siinä itsessään kävellyt. Seuraavassa toistossa ei lähtenyt ruutuun. Sillä voihan se POSSU jostakin tulla. Väännettiin hetki, huijasin sitten sitä että ollaan menossa pois ja lähetinkin läheltä ruudun väärältä puolelta. Hupsistakeikkaa ja Possu ja häiriöt unohtui ja Mehmet osasi jälleen ruudun. Erittäin hyvää mukavuusalueen rikkomista.

Kaukoja istu-maahan-istu 10 + metrin päästä. Toimiii.
Seuraavaksi voisi ottaa tarkasteluun jonkun toisen vaihdon.

Ja ihan vähän on pakko hehkuttaa. Katin kanssa osuttiin treenipariksi ekaa kertaa. Ajatukset natsas koulutuksellisesti yksiin ihan täydellisesti. Olipahan helppoa treenata ja kommentoida ku toinen puhuu täsmälleen samaa kieltä. Tätä lisää!