nynne läks..

Aivot läks. Sinne meni. Ei tu takas.

 

Etenin AIVAN liian suurella harppauksella kun vaihdoin post-it lapun maalarinteipin palaseen. Maalarinteippi ei heilu hännän nostattamassa tuulessa. Maalarinteippi ei erotu seinän kellertävän valkoisesta pinnasta. Porot käytti silmiään ihan epätoivolla ja etti ja etti.

Mun oli ihan pakko palkata jo vahingossa melkein sinneppäin menneestä suorituksesta. Jotenki tuntu et leikin nimi pitäs olla polttaa-polttaa-POLTTAA-viilenee-viilenee-pakastaa-helvetti jäätyi.

Minttu: Hirvee into ja touhu. Siinä se kiertää pitkin huonetta ja tohinoissaan ettii. Minttu tuo mulle pehmoravun (puisteltuaan sen ensin hengiltä) ja kaksi palloa (heiteltyään niitä ensin seinille) Muutaman kierroksen jälkeen tahdon uskoa että Minttu jopa löysi sen saamarin teipinretaleen ihan itse ja oikeasti.

Ilona: Ilona huusi, jolisi ja tuijotti mua. Ilona hyppi sohvalle ja takas, sohvalle ja takas, sohvalle ja jäi sinne töllistelemään mua. Tottakai se huusi kokoajan. Useamman tyst perkeleen ja jumalauta hiljaan jälkeen se vähensi mekkalaa ja koitti jopa keskittyä. Raukka kiersi kaikki seinät ja tökki niitä satunnaisessa järjestyksessä: ovi-seinä-pakastin-ovi-seinä-seinä-seinä. Yhden täysin palkattoman kierroksen jälkeen se palasi hieman rauhallisemmassa mielentilassa. Se puhtaasti vahingossa käveli päin lappua ja pääsin palkkaamaan sen. Se tuskien jälkeen löysi saman lapun 3 kertaa. Vapautin sen tauolle melkein ilosta laulaen. Minähän en laula, ikinä. (Paitsi autossa, kunnes Olli kerran näki sen.. sen jälkeen en ole laulanut edes autossa)

Uhmaan mielenterveyttäni ja naksuttelen tänään vielä toisen kierroksen. Koitan löytää ne valoisat puolet.

 

...pimeä huone ja otsalamppu ei kuitenkaan ole se kaikkein timanttisin ajatus. Myönnän. En edes kokeillut. Pohdin vain hetken.

------------

yö sessio.

Naksuttelua! Senkin kaksimieliset :)

Viisi maalarinteipin palaa. Kaikki klähmitty ällö hyvin ennen seinään liittaamista. M-I-M-I-M-I-M-I-M oli järjestys. Jätin saman teipin seinään molemmille koirille. Ne kun kävi tökkäsemässä sitä kerran tai kahdesti.

Nyt näkyi että koirat oli jo vähän jujulla. Tuhinaa alkoi kuulua molempien nenästä, ei vain minulta.

Minttu on rauhallisempi ja käyttää nenäänsä aika kivasti, harmi vain että vielä se on aika puuskittaista ja satunnaista. Viimeisen lappusen Minttu löysi jo selkeämmin hajun perusteella.

Ilona meni taas aluksi ping-pongina seinästä seinään. Ulisten samalla. Sekin rauhoittui toistojen myötä. Kole ekaa oli lähes puhtaita kimpoilun seurauksena tulleita vahinkoja. Neljäs oli kulman takaa komealla tuhinalla löydetty lappu! Kehuin vuolaasti ja koira äkkiä tauolle.

Kerrankin herneet alkoi liikahdella molempien aivoissa.