Pohjanmaan lappalaisten tokoviikonloppu

Minttu:

Pääpointti mulle ÄLÄ OLE MIELIKUVITUKSETON IDIOOTTI, vaihtele treeniä, yritä edes.

Ruudussa opetetaan paikka erikseen ihan julmetun läheltä. Koira jätetään jonnekkin kauemmas ja itte oon melki ruudussa. Siitä sitten ohjailen koiran käskyllä ja käsimerkillä oikeaan paikkaan. Palkkaus kun koira on keskellä ruutua. Tätä luoksetulona, lähetyksenä, epämääräisistä kulmista ja kummaltakin reunalta. Kertakaikkiaan niin kauan että koira tajuaa että mitä siltä pyydetään ruudussa. Ruutua päinhän se osaa juosta lujaa, ongelma on lopussa, kun se vaan haahuilee eikä tiedä mitä siltä odotetaan.

HyväRUUTU! on ruudun kehu. Eli kun eläin Minttu on ruudussa oikeassa kohdassa kehuunkin sisällytetään se sana mitä ollaan opettamassa. Teemana vahvistaminen.

Kaukot. Minttu tekee liikkeiden välissä pienimmästäkin mun nytkähdyksestä jonkun omavalintaisen liikkeen. Tähän ohjaajalle tarkkuutta, jopa koiraapalkatessa sen elikon jalkojen pitäisi olla kuin betoniin valetut.

Paineeton tunnari tyhmille paineistajille:

Ne matalat törpöt joissa on reikä keskellä.. kaikki tietää. Ei minulta haisevien sellaisten törppöjen alle piilotetaan jonkun toisen ihmisen koskemat kapulat. Avustaja nostaa yhden tötterön mun koskeman ja maahan asettaman kapulan päälle.

Itte istun koiran kanssa siinä vieressä ja kehotan sitä tutustumaan tötteröihin.  Koiran pitäisi haistella tötteröiden reiän läpi niitä kapuloita ja kun oma kapula osuu kohdalle koiralle naksautetaan ja se hakee namin. Mintun kohdalla se ehti vähän keulittaa mopoa ja se työnsi nenän tötterön läpi, joka juttui siihen, sit se hoksasi että kapula on maassa, kaapaisi tassulla tötterön pois kuonosta ja toi mulle kapulan. Tämän jälkeen minttu joutui hihnaan. Eli kun se löysi oikean kapulan, sitä estettiin kevyesti tappamasta kartioita.. tosin aika usein se ehti kaapaista tötsän pois.

Tällä tavalla vahvistettiin sen oman nuuhkimisen malttamista. Heti

välittömästi ei saanut otetta kapulasta, joten piti vähän tehdä hommiakin sen löytämiseksi. Saatiin monta paineetonta ja onnistunutta toistoa. Hajustetun kapulan paikkaa vaihdeltiin. Minä siirsin kapulaa ja avustaja kartioita.

Toinen oli yhden piilotus niin että maassa oli hajuttomia kapuloita monta.

Maahan ripoteltiin ensin hajalleen useita kapuloita. Sitten minä seuruutin Minttua siitä yli, laitoin sen istumaan niiden keskelle. otin luoksetulonkin muistaakseni niiden yli. Sitten mentiin niiden viereen piilottamaan yhtä.

piirrän kuvan. Ensin siis kapulat olivat sivussa, seuraavaksi vähän lähempänä. Kapuloiden paikkaa ei siirretty, vaan siirrettiin yhden kapulan piilotuspaikkaa suhteessa hajuttomiin. Koira lähetettiin kuitenkin samasta kohtaa. Minttu kävi tempaisemassa yhden hajuttoman kun ne lähelle osuivat. En kieltänyt tai ainakaan en saanut kieltää. Otin vain kapulan. Sitten Jenni piti Minttua ja kävin hetsaamassa piilotetun kapulan luona. Toisella Minttu jo toi sieltä oikean.

Treenien suunnittelu:  max 4 liikettä tai liikkeen osaa/treeni. Lyhyesti ja hauskasti.

Itte mietin että kirjaan kaikki liikkeet ylös ja kaikki osaset ylös ja alan pohtia et mitä kaikkea treenataan milloinkin. Lyhyt ja hauska sopii niin ohjaajan hermoille kuin koirallekkin.

MULKOSILMÄPAVIAANI aka Ilona.

Luoksetulon pysäytys isoilla nameilla.

Heitä nami poies.. ilppa juoksee hakemaan sen. takaisin juostessa Ilppa katsoo sua.. heitä nami ilpan taakse. Ilppa pysähtyy hetkeksi ja juoksee hakemaan namin. Takasin juoksiessaan Ilppa mulkoilee epäilevästi aj tarkkaavaisesti, heitä nami taakses. Ja niin se ex-läski nykyinen muka malinaattori ja harvahapsinen tuponlennätin alkaa totella sitä käsimerkkiä. Ahneus on hyve.

Ilonalle oli äärimmäisen hankalaa tää seuraava:

Koira paikallamakuuseen. mee ite muutaman metrin päähän. Heittele nameja maahan sen eteen. Kutsu Ilona niiden yli luokse. Jätä se istumaan ja käy poimimassa namit pois. Ekalla kerralla se ei jäänyt istumaan ja minä pidin pannasta kiinni porokoiraa, jonka huulipielistä roiskui kuola. Myöhemmin se on alkanut jo paremmin hillitä itsensä.

Urpon ongelmana on vilkkaus, rauhattomuus ja epävarmoina hetkinään se väistää passiivisuuteen. Tästä ehti tulla iso ja hyvin paljon toistettu ongelma. Luulin aluksi että Urpo ennakoi liikkeitä. Oikeasti se pakotti minut helpottamaan treeniä joka kerta kun siitä tuli hieman epävarma. Minä pyysin sen vierelle, se käyttäytyi levottomasti, kiinnitin siihen taas huomiota… jne. seuraamisessa se saattoi vaan pysähtyä paikalleen joko istumaan tai seisomaan. Luulin sen ennakoivan jääviä.. ei jei ehei. Myöskään se ei toiminut että jatkan matkaa ja kävelen sen ohi-> Urpo lähtisi mukaani. Olin edelleen liian aktiivinen.

Jenniltä sain vinkin pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Ei saa olla vähääkään uhkaava. Pienestäkin yrityksestä ja vaikka kuinka varovaisesta siirtymisestä kohden ja vierelle pitää palkita ruhtinaallisesti.

Testailin tätä kotosalla ja toimii muuten uskomattoman hyvin. Käänsin koiralle vaan selkää ja odotin että se itse tulee vierelle. Palkkasin ja joskus seuruutin pienen pätkän. Urpo kasvoi 10cm lisää kokoa. Hyvä että enää pysyi nahoissaan. Sen itseluottamus nousi sfääreihin ja se alkoi jo patoamaan kiihkoaan. Kertaalleen piti juosta kentän reunalle, paskantaa pikaisesti ja hurrrjalla töminällä takaisin hommiin. Oikeasti kiihkolla ja täpinällä. Mielettömiä tuloksia ja vain viikossa parilla treenillä! Koiran asenne muuttui täysin. Me ollaan vaan puolitoista vuotta taisteltu tämän ”ennakoimisen” ja ”jäätymisen” kanssa. Mä olen nyt niin onnellinen kun homma tuntuu ratkenneen.

 Sitten tuo piippaaminen paikallamakuussa. Olen nyt huomauttanut sille siitä kun se ääntelee. Yskähdän tms. Kuitenkin se vain vähensi piippaamista, ei lopettanut sitä kokonaan. Jennin mielestä on turha huomauttaa koiralle asiasta johon en pääse jokakerta puuttumaan ja joka ei jokakerta toimi. Paikallaan se pysyy ja näytti jopa hyvän paikallamakuu pätkän. Tosin silloin häiriöt oli takana, eikä sen silmien edessä.

Jennin neuvo oli kokeilla rentoutumista käskystä. Tätä lähdetään siis kotosalla harjoittelemaan. Eka kerta tehty ja aikaa meni vain puoli tuntia saada ns. jousi lepotilaan. Laitoin sen hellästi kyljelleen. aloitin siitä että pää pidetään maassa. Seuraavaksi yritin saada sen rentouttamaan etujalankin. Seuraavaksi siliteltiin kylkeä ja selkäranka suoristui. Viimeisenä ja hankalimpana saatiin myös pystyssä sojottava takajalka rennoksi ja koira lötköksi. Ihan se ei nukkunut, mutta alistui kohtaloonsa. Jokainen lihas oli rentona.

Sitten joskus yhdistetään kentällä rauhoittumisharjoitus ja heti sen perään paikallamakuu.Lähinnä mielentilaharjoituksena.

Muutenkin levottomuuteen, rauhattomuuteen ja häsäämiseen tuli rajoite. Koira väliajat kiinni hihnaan, puuhun, boksiin tms. Se ei kertakaikkiaan pääse jokapaikkaan minne mieli vie. Pakkokeskittymistä olemiseen.

Urpo makoili jo hihnassa kohtuu rauhassa ja piippaamatta, kuitenkin kun kiinnitimme siihen edes vähän huomiota je Jenni puhui hetken hieman enemmän elehtien, alkoi Urpo kompata Jenniä vinkumalla. Häiriöherkkä, tiedetään. Paikallamakuuta ja muuta treeniä kauppojen parkkiksilla ja muissa vilkkaissa paikoissa. Tiedossa, mutta laiskapaska = minä ei ole tajunnut tätä tehdä aikoihin.

Muistiinpanoissani lukee Urpon kohdalla: tiukkuutta, tarkkuutta, ei haahuilua ja tyhjiä komentoja odotellessa. Eli ylipäätään olen vähän taikinaranne ja koiran tarttee totella joko jämptisti tai lepsusti oman mielentilan ja äänensävyn mukaan. Tähän selkeämpää käyttäytymistä ohjaajalle. Hihna poistaa haahuilut.

Urpon seuraamiseen pitää saada vaihtelevuutta. Luulin että käännökset nyt vaan on liian haastavia sille. ehkä ennen olikin, nyt nekin menevät hyvin.  Vaihtele siis kunnolla seuraamisen treenaamista ja oikeasti satunnaista palkkaamista.

Perusasento: Jos ei onnistu ensimmäisellä, häädä se koira pois siitä. Elä liiku itte vaan käske koira pois. Sit uusi yritys. Merkki koiralle että parempi ja täsmällisempi käytös olis toiveena.

Ohjaajan pitää ottaa kätensä vähän ylemmäs, nyt ”törkkää” koiran liian sivuun. Seuraaminen on siis liian väljää. Ensinnäkin sen vuoksi että Urpo näkisi varmasti kasvoni ulokkeideni takaa ja toisekseen sen vuoksi että käteni ei anna sille tilaa olla siinä.

Ilmoitin muuten Urpon ja Ilonan kokeeseen 7.7.