Downshifting

Viime vuonna mietin että miksi ihmeessä joku käyttää moista sanaa.
Tänä vuonna päätin toteuttaa sitä. En töiden vaan harrastusten osalta.

Viikosta toiseen melkein kaikki vapaa-aika meni muiden auttamiseen treeneissä, muille treenien vetämiseen, kökkimiseen jotta ihmiset saa kivoja tapahtumia. Sit kun mietin että omille koirilleni ei sitä laadukasta aikaa jää. tai jos aikaa jää niin ei jaksamista.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei yhtään mitään.

Ensimmäiseksi suostuin jätti-ison ryhmän ottamiseen agilityssa, mutta sillä muutoksella että vedän vaan puolikkaan ryhmän.

Seuraavaksi mietin vapaailtojeni määrää ja koirieni määrää. Ohjatut reenit olis yhdelle koiralle olleet 2h, eli käytännössä kentällä kökkimistä ja juoruamista kun molemmat kentät on käytössä samalle ryhmälle. yhden koiran treenit yhtenä iltana. Ei mitään järkeä. Jätin koiran pois ohjatusta ryhmästä, sillä kun olen kouluttaja, saan avaimen kentälle.

Sitten alkoi ressikäyrä nousemaan kun aloin pohtia päästäänkö seuran joukkueeseen mulle henkilökohtaisesti vuoden tärkeimpään tapahtumaan. Ilman joukkuepaikkaa ei ole osallistumisoikeutta.
Sen perusteella mitä treeneissä on ollut ja mitä oon ymmärtänyt, niin ei meille kyllä paikkaa olisi herunut. Sen verran taitavia ja yleisesti kehuttuja koirakoita mein seurasta löytyy tukuittain. Mehmetistähän ihmisillä on kuva että se on häiriöherkkä nyyppä. Oikeasti se alkaa olla pitkästä aikaa oma itsensä.
Päätin että vitut ressaamisesta, vahvistin paikkani lappalaisten joukkueeseen. Siellä ollaan aina tervetulleita joukkueeseen ja kukaan ei mieti asioita pärjäämisen kannalta. Lisäksi siellä päätös osattiin kertoa. Itseasiassa siellä se päätös tarvittiin ennen kuin se olisi selvinnyt mein oman joukkueen osalta. Aihe äksyttää vieläkin. Joten äärimmäisen hyvä päätös.

Oheistuotteena lopetin tokotoimikunnassa olon. Lisää vapaita iltoja ja vähemmän kommunikointia ihmisten kanssa. Loistavaa, sanoi erakko minussa.

Agilityseurassani on talkoovelvoite. Sitä on nostettu ihmisten totutusta aika paljon. Laskeskelin että ensi talvelle tarvitsen tavallisen rivitreenaajan verran pisteitä ja olen kökkinyt (perhettä apuna käyttäen) 23 tuntia kasalle. Se riittää, joten loppukesänä mua ei talkoissa näe. Downshifting ja helvetin hyvällä omallatunnolla.

---------
Nyt on viikko takana vähemmän aikataulutettua elämää. Mä oon ehtinyt levätä ja lepuuttaa hermojani.

Vielä olis yksi eteläpohjanmana kennelpiirin happeninki, ennenkuin senkin jätän pois. aiheesta olen jo maininnut. Eri asia onko kukaan sitäkään tajunnut. mähän en puhu suomea vaan kiinaa ilmeisen usein.

Oon treenannut koirineni vähän ja fiilis on parempi ja rennompi. Kyl tää tästä lähtee. Taisin vetää käsijarrun päälle juuri ennen kuin burnout oliis kolkuttanut olkapäähän.

-------
Jäljelle jäi ainoastaan päivätyön lisäksi jalostustoimikunta (jossa JTO:n kirjoittaminen on tunkaistu minun vastuulleni, mietin vaan että missä vaiheessa niin kävi)

Lehtitoimikunta. (joka onneksi on miellyttävää ja vähiten ressaavaa hommaa)

Puolen agiryhmän veto. (saan avainharkkaoikeuden)

Parit yhteistokotreenit viikossa. (joista toinen kerta on aina yli 40km päässä, eli ei tapahtu viikoittain. ei jaksa ei pysty, ei kykene)

Agiyhistyksen hallituksessa olen vielä. Katotaan pysyykö kiinnostus ja minkä verran.
Kokous olisi joka kuukausi.

-----
Sit on sitä aikaa levätä, aikaa treenata monta koiraa kerralal jos jonnekkin menen. Aikaa keskittyä omiin koiriin. Aikaa. Mikä ihana syy talkoilun ja yhdistystoiminnan alasajolle.

saa melkein olla kiitollinen sille idiootille joka tuli koirayhdistyksen fb sivustolle määkimään palvelua, vaikak ei ollut edes k.o. lafkan jäsen. Ihmiset on idiootteja ja minä olen epäsosiaalinen paska. Miksi käyttäisin oman aikani aj energiani melkein 95% muiden hyväksi.

Timon (mieheni) sanoin HV. Enkä tarkoita hyvää viikonloppua.

---paitsi ...... nythän mä olen jo tosileppoisa, joten hyvää viikonloppua. :D

lakkella aksaa ja sit tokookin

Noi venähtäneet nivelsiteet vähän rajoittaa mun elämää. joten Tyynen kanssa on hiottu etupalkalla keppejä, keppikulmia, puomin vauhtia ja irtoamista ja siinä ohjattavuutta.
Itsevarmuus ja vauhti on nousseet Tyynellä jo muutamalla harkkakerralla. Näitä ei saa unohtaa.

Minttu tokosteli.
se on unohtanut liikkeestä istumisen. seuraa aika hyvin kun mä oon rrrrrraaaauuuuhaaaalllliiiinneennnn. mutten ihan zombi.
kosketusalustajuttu ohjatussa saa sen niin iloiseksi.
Luoksetulossa seisomisen ja maahanmenon välin laukkasi hitaasti. ens kerralla se lelu palkaksi mukaan.
Kaukoissa täpisti ja täristi kun THE KUPPI oli ihna hännänjuuressa.

Mehmet
ohjatun suuntana tehtiin volvo kuin oikeaa. täpisevän innoissaan.
sit yritin käskyttää sille istumisia. Oltais molemmat tarvittu sitä lapiota millä kaivautua maansisään. lopulta olin hiljaa ja naks ja namppa tyylillä mehmet alkoi tarjota istumista.
hypyllä vinot paluut ilman kapulaa onnistui kaikki kolme.
jäävien paluuta väärältä puolen meinasin tehdä, kunnes se alkoi ennakoida ja tehdä väärää asentoa. tehtiin sit läpiseuruuta. lopuksi pyysin sen seisomaan erillisenä harkkana, palasin sen oikealta puolelta ja hännän jälkeen vapautin eteen ruokakupille.
treenistä jäi vähän hämmentyneen tusaava olo. mut pitää josksu epäonnistuakkin, jotta voi sitten miettiä miten kehittyisi.

Toki tämä vaati ehkä pienen puhelinpalaverin erään elevin kanssa, enneku tajusin sen (taas)

Riitta Jantunen-Korri antoi ajateltavaa

Mitä tehdä kun aivot on vaan koristeena?
(piilo)Blondius on kyllä käsittämätön luonnonvara ammentaa.
Pitäis varmaan tehdä viikottain sellainen
Urautumisen tarkistus -testi. 

Sen osa-alueita vois olla:
1. Tilannekatsaus (toistetaan kunnes kaikki liikkeet on tilannekatsastettu)
Oletko treenannut samalla tavalla kaksi viimeistä kertaa liikkeen (liikkeen nimi tähän) ?
-Sujuiko se?
- Menikö liike parempaan vai huonompaan suuntaan?
- Miksi teit kuten teit?
- Edistyykö liike x/mielentila/kehääntulot/paikallaolot/(valinnainen kohde tähän)?
    *Jos edistyy niin kuinka tehokkaasti?
-Olisiko asialle tehtävissä jotain
a) paremmin
b) nopeammin
c) tehokkaammin
d) muulla tavalla?

Ja sitten voisi tehdä mielikuvituksen kartutus harjoituksen.

2. Mielikuvitus buuster
Sano jokin varma liike (liikkeen nimi)
Nyt keksit siitä jonkin erilaisen harjoituksen joka vie liikkeen epämukavuusalueelle!! Eri paikka, eri esineillä, eri häiriössä, muutoin erilailla, osaseen pilkottuna, kahjosti yhdistettynä, kaavaa rikkoen, pinkkien silmälasien läpi... ihan mitä tahansa kunhan se poikkeaa normaalista.

3. Ja se tärkein kysymys
Onko koiralla hauskaa? Onko sulla hauskaa? jos ei, Mitä asialle voisi tehdä? Jos kyllä, miten voisi olla vielä kivempaa?
----------------------



Nämä ajattelemisenaiheet kumpusivat koulutuksesta.
Käytiin siis Mehmetin kanssa ikaalisissa Riitta Jantunen-Korrin opissa. 

Ekalla kiekalla katsottiin
Seuruun täyskäännös (ja oikealle käännös)
Olen sortunut nyt miettimään tekniikkaa ja olen siihen tyytymätön. Tämä on saanut mut tuijottamaan koiraa ja käntymään kohden sitä. "äh kun son huono" ja "puh kun ei toimi" ja "hyi kun on hirvee". NIIN-pä
Vaikuttaako se pehmeän koiran fiilikseen? Toki.

Olen siis jo ratkaissut kääntymisongelman muuttamalla askellukseni. Enää tarvii murtaa paska fiilis ja tehdä koiralle olo käännöksessä mukavaksi ja innokkaaksi.

Semmoisen superkauniin esimerkin täyskäännöksen löytää Youtubesta täältä: Tässä on hieno! kohdasta 2:00 näkee kunnolla. http://youtu.be/ZwgQe2TL8tc?t=2m 


Nyt tehdään palkkarasialla oikealle suuntautuvaa heittoa käännöksen yhteydessä. Opetellaan pyörimään yhdessä ympäri. Käännytään oikealle paikalla ja parin askeleen jälkeen käännytään kans oikeelle. Näissä käytetään namiapua.
Tässä tärkeintä molempien asenne. Yritteliäs, innostunut ja onnistunut on hyvä. Auttaminen luo pohjan hyvälle fiilikselle. Se luo turvallisuudentunteen käännökseen ja auttaa saamaan pohjalle onnistumisia.
(Jos oon saanut sen välillä liikkeellelähdöissä estoitta painamaan, niin ei tämän pidä olla mikään ongelma.)

Seuraavaksi tehtiin noutoa. 
Mehmetillä oli pieni kapula jossa ohut suuosa ja matala maavara. Eli se hankalin.
Mehmet odottaa hyvin, lähtee hyvin ja palauttaa innolla.  Poimiminen on sattumankauppaa. Se mm:  juoksi ohi, kaarsi ja poimi. Juoksi tassut edellä ja kosautti, juoksi sinne ja nosti huonosti räkäisten ja meni ja nosti kohtuu ok.

Meidän noudossa kosahtaa siis nosto. Sitä harkataan nyt sitten vähän paremmaksi.
Perus vauhtinouto ei oikein toimi, kun Mehmet ei hylkää kapulaa eikä leiki leluilla kuin nimeksi ja miellyttääkseen ja silloinkin vain ollessaan itse hyvällä fiiliksellä valmiiksi.
Nyt heitin kapulan ja annoin Mehmetin lähteä hakemaan sen kun se oli vielä liikkeessä. (auttaa keskittymään siihen että MISSÄ se kapula on heiton jälkeen. Mehmet siis focusoi välillä sen paikan huonosti) Samantien kun se nostaa, NAKS ja kehu + minä lähden kävelemään peruuttaen poispäin.

Tästä ilme parani hurjan paljon jo yhdellä testillä.

Sitten voi koittaa myös seinää vasten tehdä noutoja tai passiivisten ihmisten jaloista. Jokin muuri, esine tai muu sellainen konkreettisesti estää sitä juoksemasta ohi ja pakottaa sen keskittymään itse nostotoimenpiteeseen. Pakottaa silleen kukkahattumaisesti.

Tokalla kiekalla tehtiin nenulia.(eli tunnaria)
Mehmet osaa yhden piilotuksen hyvin ja hyvällä ilmeellä.
Ongelma on esitellä sille ne hajuttomat ja merkityksettömät muut kapulat.

1. Ensin tehtiin yhden etsiminen pari kertaa. Piilotettiin kuivien lehtien alle.
Molemmat kauniita ja onnistuneita.

2. Lisättiin kasa hajuttomia ja esiteltiin ne. Tässä vaiheessa Mehmetin kanssa vaan käveltiin kasan yli, kun se haistoi otin sen namilla pois siitä ja siten kerroin että niistä ei tarvitse välittää. Tämä pari kertaa.

3. Oman piilotus noin metrin päähän keosta. Tosi hyvä.

4. Oman piilotus noin 15 cm päästä kasasta.ok

5. Oman piilotus 10cm päästä kasasta. ok.

6. Oman piilotus kasan keskelle tehtyyn reikään lehtien alle. (Kasalle juttelun jälkeen. kuus a on kun kasalle jutellaan kun jätetään palikka, kuus bee on se kun ei jutella kasalle. Tän kirjoittaminenkin muuten naurattaa)

Haisteli alkuun tarkasti, mutta nopsaan hiukan hämmentyi ja sortui helppoon ratkaisuun: Nouti kaksi kertaa väärän. Tässä välissä katkaistiin tekeminen ja Mehmet jäi vierelle odottamaan kun juteltiin.

Väärän palauttamisessa se mun passiivisena kapulan vastaanottaminen ei ole ihan paras ratkaisu. Nouto kun on ihan kivaa Mehmetin mielestä. Mun pitäisi kokeilla lähteä kävelemään Mehmettiä vastaan ja voivotella kevyesti kun se mokaa. Kuitenkin vasta kun se on jo kiikuttamassa väärää mulle. Pitää olla tarkkana että se on jo lähdössä luokse eikä vasta mieti toisiko vaiko eikö. (Siinä vaiheessa kun tunnarin idea katoaa ja se on Jonnan valitseman kapulan etsimistä vihjeillä.)

Seuraavaksi Mehmetin kanssa helpotettiin ja palattiin yksi porras taaksepäin. Kapula oli piilossa 10cm päässä kasasta. Nyt se onnistui jälleen loistavasti!!

Nyt treeniä vaan rohkeasti. Pohjat on hyvät ja tästä on positiivinen jatkaa. Joka kerta aloitetaan ensin helpommasta ja tehdään siihen tällä hetkellä vaikeimpaan portaaseen asti. Siinä viihdytään noin viikko, ennenkuin vaikeutetaan lisää.
Tää oli niin loistava, että vallan onnellistun :D <3 <3 <3 (kaikki maailman sydänhympät ei vaan voi riittää)

Lopuksi paikallamakuu. 
Vieressä oli koira jolle omistajan piti tiuskia ja äkseerata. (Uros jonka piti jättää vieressä oleva juoksunarttu huomioimatta) Mehmet ahdistui ohuesti. Kuitenkin vissiin vähemmän kuin minä. Jäin esille ja kävin palkkailemassa. Mehmet tasaantui aika hyvin loppua kohden. Toki se vetäytyi keskittymiskuplaan ja koitti tosikovasti silmät viiruina totella. Kun muut palasivat koiriensa vierelle, syöttelin sille nameja. Sen jälkeen palasin vierelle ja käskytin perusasentoon. Hiukan tihkeästi nousi mutta nousi kuitenkin. Tässä vaiheessa Mehmet katsoi että vierustoveri olikin aika salskea nuorukainen ja olikin ihan jees. Mehmet oli jo epämukavuudesta saanut itsensä karistettua pois. Minä olin ainoa jolla tilanne oli vielä mielessä.

Loppuun tein yksikseni Mehmetille jätön ja menin takaisin kaukaloon hakemaan tavaroitani. Meidän välissä oli ihmisiä ja yksi koira. silti se pysyi tyytyväisenä, vaikkei kokoaikaa mua nähnytkään. 

Mun reagointi paikallaoloissa on siis curling vanhemmuutta ja ylisuojelevan kanaemon kotkotusta. Toki mun pitää huoltaa ettei se joudu liian vaikean paikan eteen, mutta pikkuhiljaa pitää kyetä luottamaa ettei sen mielentila possahda vaikka häiriötä olisikin. 

Katja kiviahon koulutus

Valmennusryhmälle oli oma koulutuspäivä.

Otin molemmille koirille yhden kierroksen.

Mehmetin kierros meni lähinnä puhumiseksi. Mutta asia olikin sitten ihan erilainen näkökulma Mehmetin ahdistukseen.
Mehmet ahdistuuu/ottaa itseensä henkilökohtaisesti: rähjäävistä/kumeasti haukkuvista koirista, vihaisesti tiuskivista ihmisistä, omia koiriaan kieltävistä ihmisistä jotka esim paikallaolossa ryntää kohden rivistöä. Myös pelkkä tiukka kiljaisu/huuto/kielto on aina paha. Mehmet ahdistuu myös koirista jotka ei sen mielestä ole hallinnassa. Eli esim palkkauksen aikana rinksaa juoksevat koirat on hirveitä. samoin kaikki sen takana oleva liike, oli se ihminen tai koira.

Katjan neuvo oli tehdä Mehmetin olo turvalliseksi.
Luottamus tulee kun aikaa menee ja väliin tulee paljon pelkästään positiivisia ja turvallisia kokemuksia.

Konkreettisesti tämä tehdään sillä että toinen treenivät koira pysyy niin kaukana Mehmetistä että sen ei tarvitse huolestua/ahdistua.
Häiriötreenit on Mehmetin kohdalla nyt pannassa. Ne vain lisäävät sen epäluottamusta ympäristön kamaluuksia kohtaan.

Toinen mitä kokeillaan on namien laittaminen Mehmetin lähelle paikallamakuussa. Silloin se toivonmukaan keskittyy pysymään omassa kuplassaan ja se auttaa sitä keskittymään itse tehtävään eikä mahdollisiin häiriöihin/ahdistuneeseen oloon.

Seuruussa ja muussa tekemisessä nostetaan sitten virettä. etsitään sitä rajaa että se melkein lipeää käsistä ja jopa olis röyhkeä ja possu mua kohtaan. (tää voi aiheuttaa ongelmia kotilaumassa, Mehmet on laumakiipijä. Mutta katotaan)

Mintun kanssa otettiin se halvatun ohjattu.
tehtiin se kerran kisanomaisena ja se teki sen!

Lähdettiin silti purkamaan mein ongelmia.

Minttu ei ole skarppi, eikä katsele liikkurin viedessä kapuloita paikoilleen. Silloin kapuloiden paikat on myös vähän yllätys. Yleensä se keskittyy keskikapulaan, jonka se tietenkin näkee merkille mennessään.

Nyt tehtiin korjaussarjana niin että katja vei kapulat. Kun hän oli ojentamassa ekaa kapulaa alas, vapautin Mintun ja Katja kutsui sitä luokseen ja palkkasi vinkupallolla.
pari toistoa ja Minttu olikin jo valmis ryöstämään kapulalle.

Nyt Mintulla oli ihan eri ilme kun kapuloita vietiin. Seuraavaksi vahvistettiin merkkiä pallolla joka oli maassa merkin takana. Mintulla sitä ei ole koskaan ollut, joten siinä meni hetken säädöksi. Saatiin kuitenkin taas ajatus käännettyä siihen että merkkikin on huippuhauska ja kiva.

Suuntia opetellaan niin että kapula on siellä omalla paikallaan syvällä. Koira on merkillä ja ohjaaja on merkin tasalla kapulan kohdalla. Ensin kutsutaan koira kohden itseä suuntakäskyllä ja palkalla ja siitä vapautetaan hakemaan kapula. Tämä vahvistaa kaarien suuntautumista selkeästi sivuille. Mintullakin kun on taipumus tehdä paikallaan rodeokäännös ja se saattaa kääntyä suoraan kohden keskikapulaa tai niinkin pitkälle että näkee sen vääränpuolimmaisen.

Ensin treenitään suunnat kuntoon ja vahvistetaan merkistä huippukiva.
Sitten voidaan tehdä myös ohjailutreeniä.

Eli keskikapulasta pitää pystyä luopumaan ja tuoda se oikea kapula. Tällä pelastetaan pisteitä, jos se oi joi tapahtuukin siellä kokeessa.

Ens vuos

Nyt son päätetty. Ens vuonna (eli tänä vuonna)
Mä olen positiivisempi ihminen. 

..kiitos, arvostan jos nousisitte sieltä maasta takaisin tuolillenne ja pyyyhkisitte pahimmat räkäklimpit tietotekniikkanne päältä. Toivottavasti ei ollut aamukaffet.
(Nauru pidentää ikää, mutta rajansa kaikella.)

Löysään pipoa, relaan asennetta, luovun tulostavoitteista, luovun sala tulostavoitteista, emmentalisoin itsestäni rennon ja kivan johdonmukaisesti treenaavan kivan treenikaverin koirilleni. 

ja ehkä siistin pahimmat itseruoskinnat ehkä  käytän itsestäni vähemmän kirosanoilla höystettyä kuvailua hmmm ehkä jatkan samaan malliin ja annan olla sensuroimattomana koko homman. jospa joku saa tästä irti muutakin kuin jokaviikkoisen hupilukuhetken.

Mitään tulostavoitteita ei siis tälle vuotta ole.
en tavoittele Mintusta TVA:ta, en mehmettiä sm joukkueeseen ja tekemään siellä 1 tulosta, en tavoittele mehmettiä ylempiin luokkiin ja urpolle tk2 titteliä. en nosta tyyneä kolmosiin.

vaan

Opetan mahdollisimman ehjät ja iloiset kisasuoritukset ja treenaan laadukkaasti ja suunnitellusti koirineni lajissa kuin lajissa. Teen niitä toisia tavoitteita, vaikka ne tuntuiskin lapsellisilta. Mutta hyvä fiilis on katoavainen luonnonvara. (mä kuulostan joltakin saarnaajalta tai käännyttäjältä. voi kamala)

--------------------------------------
Torstain agi + toko+ agi maijjun kaa

Niki teki riikan ryhmässä pakkovalssia. ei mitään ongelmia.
Niki teki riikan ryhmässä rengasta ja sillä ei ole mitään hajau siitä että mistä reiästä pitää loikata.
Niki teki myös putkea ja syöksyi siitä pussiin, jota pidettiin enää semisti auki. Hieno treeni, vauhdikas ja innokas. Jos possuili ruokakipolle ohjauksesta välittämättä sanoin ison ja ruman kirosanan. tiedän. en käyttäis porolle. nikille käytin. sillä se on kääpiösnautseri. se puupalikka jolla on semisti pienemmät säätömahdollisuudet kuin duploilla.

----
Sitten maijju tuli. se on sitä tää on tätä.

Välissä Ainalle perusasentoa, maahanmenoja, yhden askeleen seuruuta ja istumassapysymisen harkkaamista.
Urpolle seuruuta, uudella pallolla leikkimistä ja luoksetulon stoppia. ei se ei tajuu jos on lelu, koska LELU on ihana. Ja sit on kuppi nurin ja Puupi ei tajuu. Loppuun namipalkan heittämällä lyhyeltä matkalta stoppeja. ne sujui. dah.

Mehmet naksuili ensin. pään kääntöä vasemmalle. alkoi se siitä jo sujuakkin ja sillä saatiin fiilis kohoamaan heti alkuun.

sitten Mehmet teki aksaa. U:n muotoisena pari aitaa ja mutkaputki ja pari aitaa. helppoo ja hauskaa rällää.
Maijju keksi että palkkaa memen sillä kupilla mitä se tahtoo kantaa. kupista palkka ja lisäpalkka ja kehu kun se tuo sen kupin mulle nohevana.
Niin. Jos koiralla on maaninen tarve nostella kuppia ja se rrrrakastaa sitä, niin sillä sitten palkataan.
(hanki pienenpienet metallikupit, muoviset menee rikki)

Sitten Mehmet teki kisanomaisen pätkän tokoa. Seuruutus kehään kehuen + nouto + vapautus välissä. joka meni puolin ja toisin mulkoiluksi. siitä 5 metrin pätkä seuruuta ja pikkunyyppäystä. Tästä maijju eli liikkurimme lähti mehmetin kanssa palkalle ja hillumaan iloissaan. Meme sai pussillisen kisaa ja paljon liikkurikehuja ja lässytystä. koska mehmet iloitsee muiden kanssa mutta ei mun kanssa. me pidetään nyt hetken semmosta linjaa että mä kehun semirauhallisesti. ainakin kun muistan. menin mukaan ja meme nappas ensin kupin suuhunsa ja sitten metallikapulan. loppupalkaksi sitä siis rapsutti kaksi akkaa ja se sai sulaa kehuihin metallikapula suussa istuen ja massuakin rapsuteltiin. silmät lurppas ja se hekumoi.

Ingronatius tyystilys.

Hanna Löytynojan koulutus.
2 koiraa ja 2 lajia. Ihana koulutus.

AGILITY
Ensin Niki pikkuinen vauvapääpiösnautseri ylitti itsensä seuraavilla pätkillä.

Niki pysyi lähdöissä hyvin! Loppua kohden se vähän väsyi, eikä ihan jaksanut enää keskittyä paikallaoloon. Tämä oli eka kerta kun se teki kaksi pidempää jaksoa pienellä lepotauolla välissä.

2 puolelle peruuttaen ottamaan vastaan. 3 takaaleikkaus. 5 vienti ja niisto, joka oli hieno!
seiskalla piti olla jo varpaat kohden kasia ja 10 numeron kohdalla olla näyttämässä että tämä este.
ysille takaakierto.

Tokalla pätkällä jatkettiin kympistä, sillä Niki ei vielä irtoa riittävän itsenäisesti ysin takaakierrolle jotta voisin kipittää karkuun.
Putkelle piti ohjata äänettömästi, jotta maltoin ohjata enkä olettaa.
12 esteelle niistopersjättö. Myös 13 esteelle piti kääntää edes yläkroppaa jotta penne haki senkin esteen.

Loppuun hetsaamista ja putkelle ryntäämisen hakemista, se oli unohtanut että putkeen on hurjan hauska rynnätä. Toki se ajatteli hurjasti, sillä tätä ennen pisin rata on ollut 5 estettä.

Nikille nyt enemmän hetsausta ja tykitystä.

ja myös kädestä palkkausta, koska se ei aina tule ohjaukseen.

ja Nikin kanssa haetaan vielä rytmitystä, joten mun pitää välillä vaan kehua ja muuten pitää turpa kiinni eikä häiriköidä sitä koiraa lässyttämällä estekäskyjä turhaan.

TOKO

Mehmetille tehtiin satunnaisempaa palkkausta ja niin että palkkana oli kuollut lelu jossakin kentän reunalla. Rynnittiin siis yhdessä lelulla leikkimään, ellei se itse sinne hoksannut kipittää. Kerta se osaa liikket niin keskitytään erilaisiin ja yllättäviin palkkauksiin. Silloin se keskittyy enemmän muhun kuin häiriöihin, kun rikotaan vähän rutiinia. (ai vähä)

Liikkeestä seisomisia. Palkkasin sen sekä siinä vaiheessa kun käännyin kohden, sekä siinä vaiheessa kun se juuri pysähtyi. Silloin lelu lensi kädestäni sen taakse. Mehmet oli kiinnostuneen keskittynyt, ja ihan kivasti mukana jutussa.Huomasin olleeni urautunut ja palkanneeni hieman liian yksitoikkoisesti tietyistä kohdista liikesarjaa.

Liikkeiden väleihin joku nostattava neutraali temppu, kuten pyörähdys tai peruutus tms. Pyörähdys olis hyvä, mut peruutuksesta se ilahtuu jo nykyisellään.

Paikallaoloon me tarvitaan Tiima. Eli kiltti häiriöhässäkkäkoira. Tiima vierellään Mehmet alkoi kasata painetta ja vilkuilla Tiimaa. Tähän vinkkinä rauhoittavat eleet.. haukottele ihminen. Sitä sulta ei voida kieltää + se rentouttaa myös omaa olemusta. Mehmetin kisapaikallaolojännitys on suora peilaus siitä miten oon jännittänyt menneitä yhdessä kokeessa ja palannut epäonnistumisen jälkeen koiran vierelle kireänä. Nyt sit korjataan hedelmää jo kylvetylle. Mielentila...

Mun myös pitää saada Mehmet mokaamaan treenissä jotta voin kertoa että ei noin + pitää saada sille häiriössä turvallinen olo vaikka vaan perusasento ja kontaktitreenillä. Koska se paineistuu. Varsinkin koirista joilla ei ole ihmisiä ja jotka liikkuu kohden se ahdistuu.

Omia koiria voi käyttää sellaseen paikallaolo hässäkkään. Ottaa useamman koiran ja laittelee niitä maahan ja siirtelee yksi kerrallaan. Tällöin siin tulee sitä liikettä ja kaavan rikkomista ja muita koiria, jotka on selkeesti turvallisia.

Pollatohtorointia sen verran että:

1. Tulostavoitteet pois ja tilalle se oman fiiliksen hyvyys. Siihen palkkio ja kamala rangaistus

esim lupaan jos paskon fiiliksen kokeessa niin lupaan Maijjulle et teen jotakin hirveää ja Maijju vahtii et sössinkö eli saanko rangaistuksen. Pahimmillaan Maijju keksii se rangaistuksen. Auttaa itseä keskittymään siihen omaan tonttiin.

2 opetella sanomaan et juu kiitos, mut mä en halua tehdä noin, me tehdään näin. Tai jos se ei sovi ei onnistu niin piti ignoorata neuvovat ihmiset ja jatkaa treeni loppuun ilman et huomioi niitä. Ingronatius tyystilys.

ps. mä tarviin tokopersoonan. Sellasen joka on tällä paikkakunnalla ja on se the tokopersoona jonka kanssa voi huoletta ja paineetta treenata. Onkohan tää tärkeempää kuin kosiminen  ;)

voi tätä angstin määrää

En oo reenannu, koirilla on ollu ansaittu treenitön viikko.
(olen matkustellut helsinkiin ja lahteen ja helsinkiin ja rovaniemelle...tässä alussa välissä ja lopussa sukkuloinut lapualle.)
Nyt pitäs aloittaa touhuaminen ja voi että kun ei uskalla/halua/huvita/kiinnosta.
Toko on liian TÄRKEÄÄ, jotta voisin sitä mennä ja tehdä.

Minä olen tulostavoitepakkovikainen ja laajennetusti kateellinen ja itsesäliin taipuvainen.
Haluaisin olla hyvä ja selkeä, suunnitelmallinen ja reilu, toimia yhteistyössä koiran kanssa.
Ei kai siinä kuin pikkuriikkisin askelin eteenpäin.

Ratakiskoa Jonnalle
Häiritseviä ihmisiä mahtuu Hontan hanskalokeroon joraamaan Petri Nygårdin tahtiin.
Bileisiin on lippuja jaossa. Nasta mesta ja paluulippua ei ole. (vappu alatalon psyykkisen valmennuksen luento)

Henkinen taso

1. Häiritsevät kommentit-> mute eli rullaan ikkunan kiinni edestä + hanskalokeroon
2. Häiritsevät ihmiset-> hanskalokeroon
3. Luovu tulostavoitteista. Luovu salatulostavoitteista. Luovu pakosta. Aseta vaikka väkisin se hyvä fiilis onnistumisen mittariksi. Oot hyvä luovuttamaan, joten luovuta.
4. Arvostus. Jos arvostat itse jotain, niin arvosta sitä. Muiden mielipiteillä ei ole väliä.

Käytännön taso

1. Yksinkertaista suunnitelmia. Palaa siihen mikä toimi eikä ollut raskasta tai hankalaa. Liikkeet kerran viikossa läpi, muutoin teema-asia + erilaisuuksia.
2. Mikäli ei onnistu viimeistään toisella yrittämällä, asia pilkotaan osiksi.
3. Hulluttele, aloita siitä hyppyruudusta ;)

Siinä se.
Onhan tässä ollut muutoksia viimeisen puolen vuoden sisällä ihan riittävän häiritsevissä määrin. Nyt otetaan ja tehdään hyvän fiiliksen vuosi. Nöyrrytään vaikka rallytokon tasolle jos se sitä vaatii.

Paska Fiilis - lyhyt oppimäärä

Tokoon kuuluu oleellisena osana the Paska Fiilis. 

Paska Fiilis tulee kun homma ei suju, asioissa tulee takapakkia, kun asiat junnaa ja mieli menee mustaksi. Tähän voi kuulua myös perinteinen vihreys. Samantien huomaa muiden kohdalla vain sen miten muilla ei ole meidän ongelmia. Ympärilläni muilla on yhtäkkiä vain helppoja, itsestäänohjautuvia, innokkaita ja osaavia koiria.

Paskaan fiilikseen voi suhtautua monella tapaa.

Vähättely: Eihän tuo ole ongelma eikä mikään. Pikkujuttu. Leikitään yhdessä että ongelmaa ei ole.
-> njääh. harvoin toimii. Asia kalvaa kuitenkin, eikä ratkea jos sitä ei pääse ratkaisemaan. Vähättely syö motivaatiota tehdä.

Dramatiikka: Tehdään kärpäsestä härkänen. Kiukutellaan kaikille jotka ei halua edes kuulla asiaa. Keskitytään tekemään kärpäsestä härkänen.
-> njääh. harvoin toimii muutoin kuin huonona viihteenä. Toisaalta siinä tulee päästeltyä höyryjä ja ajatukset voivat muuttua vastaanottavaisemmiksi mahdollisille ratkaisuille. Oireena kuitenkin yleensä yksipuolinen näkökulma, joka on se ehdottomasti epätoivoisin. Joskus ellei aina, olisi kannatavampaa käyttää hissiä kuin kiivetä talon ulkoseinää ilman varusteita.

Tauko: Ehdoton stoppi ja seisahdus. Ei tehdä mitään, ei yhtään mitään ennenkuin asia on ratkennut.
-> vaarallista. Stoppi voi venyä viikkojen, kuukausien ja vuosien mittaiseksi. Pysyä kalvavana harmituksena ja estää edes yrittämästä ratkaisua. Aivot narikkaan tauko on synonyymi luovuttamiselle.

Downshifting: Vähennät treeniä, vähennät kaikkea ja peräännyt hiukan. Paskan fiiliksen aikana on altis lisäpaskalle. Kokonaan ei voi kuitenkaan lopettaa, muuten se on luokiteltavissa tauoksi.
-> vaarallista, mutta tarpeellista. Hiissauksen aikana voi koittaa ottaa etäisyyttä asiaan ja treeneissä keskittyä lähinnä tekemään riittävän haastavia ja kivoja juttuja muiden liikkeiden ja asioiden parissa.
Ei kuitenkaan kannata tehdä sitä kivaa jonkun muun lajin parissa, silloin tulee vahingossa tehneeksi jälleen tauon the lajiin.




Tasontarkistus: Onko vaadittava asia koiran varmasti osaama taito? Onko häiriöt sopivalla tasolla? Miten pilkkoisin sen jos ongelmaa ei vielä olisi ja miten opettaisin minkäkin kohdan. Onko joka kohta ketjussa varma ja onko ketju varma. Mistä mielentila koostuu.. jne. tee lisäkysymyksiä, vastaa niihin ja pilko ne tuhanneksi pienemmäksi lisäkysymykseksi. Kyllä se villakoiran ydin sieltä paljastuu. Eri asia onko se sit kiva.


Nämä poistavat akuuttia paskaa fiilistä:

Akuutissa paskassa fiiliksessä auttaa jos on oma tokopersoona tai kaksi. Sellainen joka ei vaivu epätoivoon jos vuodatat hänelle dramaattisesti koko eepoksen ja sen draaman kaaret.
Sellaine joka näkee sen epätoivon sumun läpi ja tuntee teidät. sellainen jolla on vähän etäisyyttä ja joka voi tönäistä homman vähän eri näkökulmaan.

Akuutissa paskassa fiiliksessä pitää etsiä koulutus. Ihan mikä tahansa kiva koulutus, jonne voit mennä asiaa esittämään. Epäonnistut siellä varmasti ja sehän on mitä loistavin asia. Voit saada korjausehdotuksia ongelmaan. Korjausehdotukset voivat jopa sysätä ajatukset uusille raiteille.

Olen sen yläpuolella, eli koko homman listaaminen hyviin ja huonoihin juttuihin. Kynää ja paperia. Aletaan analysoida ja näytetään analyysia sille the tokopersoonalle. Koitetaan miettiä asiaa hieman kauempaa, kuvitellaan että ongelma on jonkun toisen koirakon.

Yksin treenaaminen voi laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja auttaa keskittymään myös omaan fiilikseen. Myös ärsyttävien ihmisten naamojen katselemisen vähentäminen auttaa. Akuutissa paskassa fiiliksessä auttaa kun ajattelee positiivitaavi ihmisille vaikka kirveen silmien väliin.

Ei koskaan näin

Lyö lyötyä. Älä hankkiudu akuuttien avuliaiden pilkuttajien silmien alle. Huomaat ettet osaa edes alkeita, eikä koirasi osaa mitään ja teet kaiken väärin.

Puhu agilityihmiselle. Se toteaa että rakastamasi laji onkin täyttä paskaa ja ehdottaa tekemään agilitya, jotkut koittavat piristää ja kertovat että kuulemma rallytoko on huisinkivaa. Melkein kuin agilitya.

Jää yksin märehtimään ja listaamaan ja pyörittämään mielessäsi vain pahoja asioita nykytilasta ja hyviä asioita menneestä.

Odota että joku muu ratkaisee yksin ongelmasi. Joku muu on kuollut. Jolelkkin muulle sinun asiasi eivät ole tärkeitä. Joku muu tekee omia kivoja juttujaan.




Tähän alle sitten oman viimeaikaisen paskan fiiliksen juttuja ja ratkaisuajatus:

Mehmet ja mä epäonnistuttiin monenmonessa kokeessa. Mukana oli pakko. Pitäshän sen osata, se osaa kyllä mutta ei tee. Sen mielentila on ahistunut. Aaaaaaw tää on ihan paskaa. Se istuu kokeessa paikallamakuut ja yksilöliikketkin on pelkkää kidutusta.

Lopulta käytiin kaksi koulutusta, purettiin koko paska etäomaihmiselle ja sitä ennen noin kymmenelle muulle. Tehtiin myös mustuudessa märehtimistä ja muiden ihmisten neuvoista mielen mustenemista. Päätettiin että tarvitaan myös tälle paikkakunnalle se omaihminen jonka kanssa on hyvän mielen treeniä tehdä kahdestaan. Spotattiin se ihminen ja päätettiin että treeniaikaa tulee löytymään.

Analysoitiin osaavan tyypin avulla ja päädyttiin siihen et olen edennyt liian nopeasti.
-Liian nopeasti niputettu liikkeet kasalle. Vaikka osaa niin rutiini ja varmuus uupuvat
-Liian nopeasti kisaamaan. Koska rutiini ja varmuus puuttuu, luo tämä epäonnistumiselle hyvät puitteet.
-Liian nopeasti alkanut vaatimaan. Vaatiminen vasta kun on jo se varmuus ja itsevarmuus.

Liikkeet tulevat kyllä kunton kun saadaan liikkeisiin tulot, liikkeiden aloitukset ja liikkeiden välit + palkkaaminen kuntoon.

Voitais palailla taakseppäin osittain ja uusien kivojen juttujen lisäksi koota uudelleen vanhoja liikkeitä.

Oon niin, niin, niin, niin, niin huono häviäjä, että mun on aivan, aivan, aivan pakko voittaa.

Että sitä ihmisen pää on heikko.

Käytiin kokeessa tekemässä melkein pohjanoteeraus. Pahempi pohjamutiin turvalleen syöksyminen on tehty vaan Urpon kanssa nuorena. Sitä korjattiinkin kaksi vuotta.

Nyt onneksi koirille ei tullut traumoja. Traumat tuli ainoastaan kilpailemassa olleille tutuille, kumminkaimoille, kotiväelle, koko IKKJ:n valmennusporukalle ja parille sivulliselle.
Olen ohuesti liitoitellen Dramaattinen kuin temperamenttinen taiteilija. Ai niin, mä olen.

Tämä sai mut synkkyyden alhoon ja draamallisuuden synkkiin myrskyihin.


Onneksi toi on videolla, niin näin että aika iloiseltahan se pääsääntöisesti näyttää. Kokematon ja vähän epävarma joiltain osin. 83,5p ei tulosta.

Tossa vaiheessa olin jo puoliläpimärkä ja kylmissäni ja hirrween harmissani. Koira joka treeneissä osaa, mutta ei tee kokeessa. No voi Jonna parkaa ja buhuu.

Ooteltiin sitten evl:n alkua. Juuri ja juuri sain koottua itsestäni pienen päivänsäteen pilkahduksen kun hain innokkaan ja iloisen Mintun autosta. Sitä ennen Eeva oli ylittänyt kaikki positiivisuuskertoimet ja tsempannut henkisesti ranteita auki nirhivää minua. Eeva oli niin positiivinen etten oo ikinä nähnyt.

Sitten se fairytale gone bad..
Liikkurimme kokosi meidät yhteen ja kertoi iloisesti että tänään tuomari on suostunut siihen että liikkeet suoritetaan liike kerrallaan <3 <3 <3
Tässä herahti mun naama mustaksi ja otsaan kasvo sellanen sarvi että pois ei saa.

En sitten heti lopettanut kun Eeva sano et se on maksettu sinne mennään.
Paikallamakuiden piilossaolojen ajan sulostutin kanssakilpailijoita synkkyyden maksimoimalla marmatuksellani. Siellä veden päällä oli kiva killua liukkaan siirtolavan päällä.

Minttu suoritti kivat paikallaolot. Makuussa tarvi (taas) tuplakäskyn ylösnousuun. Muutoin ihan jees.
Piski autoon ja keräämään tsemppiä seuruuseen.
Oma vuoro tuli pian ja mentiin hyvällä fiiliksellä vettä lilluvalle kentälle.
Melko pian se alkoi välillä jäädä-keuli rinnalle ja seilasi, jäi taas ja jäi haistelemaan. Yhden täyskäännöksen kohdalla hermo meni ja kävin kättelemässä tuomarin. Tismalleen sama seuruukaavio kuin viikko sitten. Meille ei myöskän kertakaikkiaan sovi kaatosateessa jäätävässä tuulessa hirvittävän pitkällinen tsemppaaminen kun käydään koe läpi niin ettei liikkeiden välissä ehdi koiraa autoon viedä.

Mä olin niiiin ärsyyntynyt ja kaikkea.... että pohjanmaan pikku tulvatkin on sou läst siisön ja pikkupurskahdus mun vellovien tunteiden vyöryn rinnalla. Tulviinhan hukkuu vain kolmasosa pohjanmaata.

Koiria puhuttelin vuorokauden kinnasnahkoiksi ja pohdin että miten monta susihattua ja kinnasparia niistä sommittelisin. Ruokakipotkin iskin miehen kouriin ja käskin ruokkia NOI.

Nyt ekojen treenien ja seurakavereiden järkipuheen ja pienen itsetutkiskelun jälkeen voin sanoa että en nyt ihan vielä lopeta tokoa ja myy koiria.

Nyt on sitten pakko todeta että Ohjaajan korjauslista on pidempi kuin koirien vastaavat.

Itseväninä alkaa tästä...

"Oon niin, niin, niin, niin, niin huono häviäjä, että mun on aivan, aivan, aivan pakko voittaa.
Eli ei se jännittämättömyys kehässä auta yhtään, jos mielentila on täysin väärä.
Jos et pääse yli pettymyksestä ja odotat ihan liikaa hoitamatta omaa osaasi.
- Ei se nyt oo normaalia nakella niskojaan viattomille luontokappaleille vaan sen vuoksi että oli vähä huono päivä ja paskat olosuhteet ja yksipuolinen reeni väärällä asenteella.


"Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä
Paitsi ihan itte seison edessä. Oikeestaan istun päällä. Sellasella kunnon painiotteella kanveesiin ja hieron naamaani märkään soraan. Aikaa heikkoa tiimityöksi, edes itsensä kanssa.

-Kahden koiran välissä on vaan kyettävä nollaamaan itsensä ja purettava jutut myöhemmin. Ne jonkun kertomat tunteiden ripustelut lähiympäristön puihin tms. Suorituksen jälkeen ne voi hakea takaisin ja ottaa kotona tutkittavaksi.

 "Ei voi kelaa et se tulee noin vaan. Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa.
Synkimmällä hetkellä on vaan hyvä että on olemassa niitä järjen ääniä ja dramatiikanrauhoittajia (sellaisia jotka ei ekana iske tiilellä ohimoon vaikka sellasen rauhoittavan ansaitsisikin)

Kokemuksen syvällä rintaäänellä lähdettiin etsimään mun treenauksen epäkohtia ja petrausvaroja.
Silleen kivasti asetellen että ittekin hoksasin juttuja. (Kiitos Heidi!!)

"Tää on niille jotka päättää selvii voittajina.
Tää on pukuhuone tsemppauskamaa,
niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa.
Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa,
jotka nuorempiaan kannustaa ja opettaa.
Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken.

Mehmet tarvii lisää asennetta ja uskallusta ja sitäkautta itsevarmuutta.
Minttu tarvii aikaa ja johdonmukaisuutta jotta evl.n kisasuoritus saadaan kuosiin.

Mintun kohdalla oon lelliny sen piloille enkä oo koskaan vaatinut.Vähän sama Möhmetin kanssa. 

Sain pohdittavaksi että:
Onko palkka riittävän hyvä.
Tuleeko treeneissä onnistumisia riittävästi.
Oletko koiraan aidosti tyytyväinen?

Tän pohdintamäärän tuloksena huomasin olevani ylitsevuotavan hersyvän äkkipikainen myös palkkauksessa. Koirani vetää treeneissä iloisuuden överiksi ja hanat kaakkoon. Se oppii purkamaan siel itteensä ja koesuoritus onkin sitten erilaisuudessaan ihan fuck-this-shit.   tai vaihtoehtoisesti nyt-läks-lapasesta.

 Minen osaa olla johdonmukainen ja mustavalkoinen. En sitten yhtään. Sit ku elikko tekee aidosti hyvin mä mietin et tekikö se hyvin. Ja jos se tekee vaan sinneppäin niin saatan palkata.

"Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia.
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta!
Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä

Nyt aletaan sitten työstää. Pikkuhiljaa ja pikkuisin askelin. Otetaan mm se kilpailemisen taito -kirja kaapista ja luetaan se. Pelkkä kirjan omistaminen ei näköjään auta. 
Sit pientä suunnittelua ja paljon toteutusta. 


"Ei voi kelaa et se tulee noin vaan.
Olisko se enää niin hauskaa jos se olis helppoa?


"kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää.
Tää pitää muistaa.

ja hei. peilihän sen lopulta kertoo:

Voitontahdon näät silmistä.

Taitas olla aika ottaa askel kohti parempaa asennetta. Ihan viilipyttyä musta ei tule, mutta jos edes kasalla pysyvä ja reilu.
Ehkä mäkin oon joskus Cheekin kaltaisesti "terveesti itsevarma"


Väninä loppu

Tänään treeneissä otettiin paikallaoloon jättöjä ja paluita. molemmat selvisi hyvin.
Mintulta vaadin nopean maahanmenon. mehmetille teetin kaksi sisääntulotarkastusta.

Yksilöliikkeissä teemana seuruu.
Mehmetille huomautin sanallisesti jos edes kontakti tippui. Alkoi parantaa tekemistään. Alussa huomautin liian terävästi ja se latisti tunnelmaa.

Minttua joku sanallinen lätinä ei paljoa auta. Otin sitten pannasta kiinni ja vedin sen vierelle jos koomaantui. Koittihan se sitä keinoa monta kertaa. Sitten se alkoi puskea mun jalkaan kiinni lavallaan heti kun pannasta kiinni otin. Toki vähän vänkyröiden. Silloin irrotin ja toistin perusasentokäskyn. Pikkuriikkisestä suorituksesta kehuja ja palkkaa. Äkkiä uutta suoritusta ja lisää palkkaa. Lopussa Minttu kokosi takaosan alleen, otti kunnollisen kontaktin ja seurasi ryhdikkäänä hyvällä asenteella. Siitä aidon iloinen JES ja Mintulle vapautus kissanruualle kentän reunalle.

En olis ikinä uskonut että vaatiminen oikeasti auttaa. Eikä edes lopeta lappalaisen viimeisiäkin motivaation rippeitä.

Ylihuomenna koe

Takana surkea kenraali.
Kävin molempien kanssa niiden luokkien liikkeet läpi, minkä luokan kokeeseen ollaan menossa.

Mehmet:
Paikallamakuussa voi olla liian levottomalla fiiliksellä ja istuu liikkeen läpi. Tehdään vielä kotosalla yksi piilopaikkamakuu. Paikanpäälle koepaikalle myös riittävän ajoissa.

Seuruu on semikivaa, mutta kesken.
Jäävät on ok. tosin pitää muistaa palata taakse vasemmalta. Oikealta jos palaan niin hämääntyy.
Luoksetulo. Menee miten menee. Hankalinta tulee saada se lähtemään luo :D Nyt ei olla stoppailtu hetkeen, jotta noudattaa luoksetulokutsua. Siihen pitää liittää Mehmetin nimi jotta reagoi.
Nouto on innokkaan ja yli-innokkaan puolivälistä. Eli pelaa tassuillaan.
Kaukot on nätit, jos suostuu menemään maahan yhdellä käskyllä. Nousemiset ok.
Hyppy.. just unohti mitä "istu" tarkoittaa.. mutta eiköhän se siitä.

Mehmetin kanssa mennään hyvällä fiiliksellä höpsöttämään. Kovin keskenhän se on, mutta sillä on aikahyvä fiilis.

Minttu:
Se nyt oli sellasella katastrofituulella että jos koe menee samalla lailla niin ansaitsen pinnanvenytyksen kultamitalin. Jos se haluaa tehdä hyvin se tekee hyvin. Jos se tahtoo olla herja, se on tosi paha herja.

"ommmmmm, olen sen yläpuolella"

Paikkamakuu on toiminut aina.
Seuruu on pahimmillaan lahnan laahustusta kuivalla maalla.
liikkeestä istu on ok, jos palaan vasemmalta ja hymyilen, enkä vilkaisekkaan koiraa ja tuulet on myötäiset ja ja ja.
Luoksetulossa se on keksinyt että ei välttämättä laukkaa luo ja silti vanuttaa stopit.
ruutuun lähetin suoralle palkalle, joten vaikea sanoa että muistaako miten se tehdään oikein.
Noudot on jees, ellei yritä kiertää takaisin tullessa tai muka ole näkemättä metallia.
Nenuli on ok jos ehtii rauhoittaa itsensä haistelemaan ja siihen rauhoitteluun menee alle 2 minsaa.
Kaukot. Ei se niitä tahdo tehdä, sillä ne kipeyttää sen lihaksiston.

Joten leuka rintaan ja kohti kasvattavaa koekokemusta.

rapostoin jos kykenen. tai vedän copypastella tämän profetian ja loppuun jämäpisteet ynnättyinä.
Uskokaa tai älkää, olen melkein innoissani tonne kokeeseen menemisestä. Memen kanssa pidetään kiva kokemus ja Mintun kanssa voidaan sitten sanoa että KISATAAN voittajassa. Tähän asti on ollut vaan se himpsutin "oikeus" voitajaan.

Treenaamattomuus

-on kaiken pahan alku ja juuri.

Jos koiraa treenaa kourallisen verran, se ei ole huippuhyvä.
Jos koiraa vie vaikeisiin tilanteisiin toistuvasti, se muuttuu epävarmemmaksi.
Jos koira saa onnistumisia se muuttuu itsevarmemmaksi ja selviää vaikeammistakin asioista.

Jos joku asia ei toimi, pitää miettiä miten tekis jos laji ei olis agility vaan toko.

Tyyne kepeillä. Kepit lyhyiksi (6 keppiä) ja palkka kannelliseen rasiaan. ei ihmisiä lähelle. Häivytetään ihmiset joihin se jää kiinni. siirretään palkka yhden-kahden esteen päähän kepeistä. Katotaan jos treenaaminen auttais.

Puomille lisää treeniä nykyinenkin on auttanut jo vähän.
Puomilla voin liikkua kun koira pysähtyy kontaktille. Sitten jossain vaiheessa pysähdyn minä ja annan JES sanan eli vapautussignaalin sille kansi päällä olevalle namirasialle.. sellaisen hankimme ensitilassa.

Maijju, pallokorva, terveisiä: Mä vihaan sua, ja tajuun kyllä miksi sä sinne valtakunnalliseen valmennusjuttuun pääsit. Oot etova <3

Ilonakin teki radan se oli taitava!

Kaikella rakkaudella..

Kerttu-Kaarina on suoraviivainen kuin saapas. (muunsin sanonnasta yhden sanan äidin mielestä paremmin kääpiösnautseria kuvaavaksi termiksi kuin se alkuperäinen "tyhmä")

Ollaan siis aloitetu Kertun kanssa tutustuminen agilityyn.
Ihan aluksi opeteltiin mitä merkitsee nami ruokakupissa. Eli ihan tosi perusteista lähdettiin.
myöskään käden perään se ei lähde, korkeintaan venyttää etuosaansa ja tekee aikamoisen venytetyt takakulmat sen täydelliseen näyttelyposetukseen.

No jos kääpiöbulterrieristä saa agilitykoiran niin kyllä mun pitäs yks Kebab-eläin laittaa agi pakettiin.

Tänään kerrattiin yhden aidan yli kupille ryntääminen. Monesti. enimmäkseen se halusi kiertää joko mun selän taakse näyttelyposettamaan tai kiertää esteen päästäkseen kupille. Kun yksi aita sujui, koitettiin kahta aitaa. Se joko kiersi ekan ja hyppäs toisen, hyppäs ekan jarrutti väliin, kiersi eteeni näyttelyposettamaan... tai hyppäsi ekan ja kiersi toisen. Saatiin yksi hyvä kahden hypyn yli suoraan kupille juokseminen.

Kertun mielestä on hurjan tärkeää varastaa nami asentamisvaiheessa, ignoorata ohjaajan kädet ja juosta välillä aidalle huutamaan. Meillä oli jopa yleisöäkin. Kääpiösnautseri kasvattaa kärsivällisyyttä.

Porojen kanssa keskityttiin hyvään ja rentoon fiilikseen ja hömpöttelyyn. Sopivaan asenteeseen siis.

Tokohömpötystä Mehmetin kanssa. Höpötin sille, palkkasin runsaasti, tein vaihtelevaa ja palkkasin satunnaisesti eri asioista ja hyvin runsaasti. Loppuun ja väliin vähän agilitysiivekkeiden kiertoa ja juoksentelua. päk eli peruutustreenin keskelle stoppeja, matalien agihyppyjen yli pompotteluja ja maahan ja seisomaan pysähdyksiä. sellaista pikkasen erilaista, jonka jokainen agilityihminen kiroais alimpaan manalaan.. Loppupalkaksi ruokakupponen.

Minttu oli ihan täysillä menossa joka liikkeen jälkeen ruokakupilleen. Se myös puri mua. jee.  Sen perusasento seilaa sen mukaan mistä nami tulee ja miten mun kädet liikkuu. Mintuksi hyvä perusasento ja seuruu treeni. väliin yksi onnistunut liikkeestä istuminen.

Koiraharrastuksen mielekkyys lapinporokoiran kanssa

Jokainen saa ihan itse päättää onko seuraava teksti totista totta vai kieli poskessa väännettyä mukahauskaa ajankuvaa.

Agility porokoiran kanssa:

”Ihan kiva, mutta sille pitää saada lisää vauhtia. Se on niin hidas. Ei se kolmosissa pärjää. Ei hitaalla koiralla mitään tee. Miten hitaalla koiralla voi tehdä hyllyn. No se oli vaan nipin napin nolla. Siltä puuttuu vauhti. nopeiden pitää epäonnistua että pärjäisitte. Ne on tasollaan. ”

Treenikavereita ja neuvoja löytyy. Koiran ja itseni kapasiteetti on heikompi. Minusta ei tule keveästi ja nopeasti juoksevaa agilitynrakastajaa. Nykyisin agility on kivaa kun olen laittanut tavoitteet sopivalle tasolle, myöntänyt että kolmosluokkaan jos pääsee niin se on siinä. Agilitya pystyy treenaamaan myös videokameran avustuksella. Harmi vaan että se todellinen palo hommaan puuttuu. Agilitysta tuli kivaa heti ku panostin treenaamiseen ja jätin kisaamisen vähemmälle. Agilitysta tuli tokomaisempaa.

Toko:

”Sä oot kussu jonkun muroihin. Sulla on vääränrotuinen koira. Ota bordercollie. Kun sä tykkäät tosta tokosta ni mikset ota bordercollieta. Ei menis tuo kaikki työ hukkaan. Yksin ei pääse huipulle. ”

Treenikavereita saa kaivella kivennavalta, ja siltikään sellaisia ei löydy jotka uskaltaisivat suoraan sanoa asioista. Ei ainakaan sellaista, joka jaksaisi katsella pystykorvistani edes kaksi neljäsosaa läpi. Olisin vain niin tyytyväinen jos joku leikkisi liikkuria edes joskus, heilutelisi käsiään koiran takana sopivissa kohdin. Sanoisi käsky, maahan, käsky maahan. Noukkisi noutokapulan pois maasta jos koirani lähtee hakemaan sen huutaen. Heittäisi pallon edes joskus oikea-aikaisesti. Häiriköisi perusasentoemme.

Kai sitä on vaan pärjättävä yksin, kunnes menee palkkatöihin ja voi kustantaa itselleen yksityistunteja.

Siihen asti pitänee keksiä omia virityksiä. Käskytystä voisi nauhoittaa kasetille ja raahata mankan treeneihin. Videokamera toki joka kerta jonnekkin asemoituna. ryöstän jostain linnunpelätin ja virittelen sen käsiin narut. pikkuisen jos jalallani heilautan niin pelätti heiluttaa käsiään ihmismäisesti koiran takana. Noutokapulankin voi virittää narun päähän ja kiskaista sen hallin kattoparruihin, jos koira lähtee älämölöä pitäen kapulalle. Jonkun isomman peilinkin voisi hankkia.. ihan jotta näkee mitä tekee. Jonkinlainen pesäpalloilijoiden lelunviskomiskojeen kaltainen härveli voisi olla kans hyvä. Vaikka väärinpäin käännetty ruohonleikkuri, jonka teräosiin tippuisi leluja tasaisin väliajoin. Ne toki voisivat vähän rikkoontua tai singota mitä erikoisempiin paikkoihin. Olisipa ainakin treenattu häiriöt kuntoon.

Joskus vaan vituttaa niin et suussa maistuu, käpy on jäässä ja hampaat on katki. Ystävääni Annaa lainaten:

”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.”

Vai hei, pitäisiköhän palata vanhan harrastuksen pariin. Koiranäyttelyihin. Joka viikonloppu olisin jossakinpäin suomea. Harmi vain että se parhaiten menestyvä eläin on sokeutumassa. Toiseksi parhaiten näyttelyissä menestynyt eläin .... Sen kanssa noin muuten näyttelyt on aina vallan hauska kokemus. Viimeistään toisessa kaarteessa se iskee korvat niskaan kuin paraskin ravurikonkari, ja lähtee nousukiitoon. Minä lennän perässä. Se heiluttaa häntää ja viimeistään yleisön taputtaessa se loikkaa suorilta jaloilta ilmaan ja haukkuu ilosta. Luonteesta saadaan aina positiivinen merkintä.. muutoin ei niin mairittelevia arvioita.

Kolmanneksi menestynein tempaisi niin hienon neljän ropin sarjan, että mitä sitä turhaan rikkomaan. Särkyy pian illuusio. Nuoremmat taas on, no.. ne tarvii aikaa. Osa veteraaniluokkiin asti.

Tosin olishan nuita lajeja joissa pääsis paremmin samalle aaltopituudelle koiran kanssa. Vaikka rallytoko. Mukavaa pipo löysällä treenailua ja ajanviettoa. Koiratanssikin olis ihan yggösenä listalla.

PK jälki taitaa olla ainoa missä ei tarvita ketään muuta. Henkilöryhmäksi kun kelpaa kaupan pihalla hortoilevat mummelit. Siitä vaan koira asentoon ja ihmisiä kiertelemään. Vieraan jäljenkin saa sillä, kun tamppaa sen miehen kengillä toisinaan.

*muoks* Positiivisuus cornerista päivää. Päivän kootut:

Yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista!

Nyt tuli kuti-kuti nenuli

 

ps: älkää puhuko mulle tokosta ainakaan viikkoon.

T: Negatiivitaavi