Viime keralla Sari korjas mm kaikki mein ongelmat, joten odotukset oli melkoisen korkeella jälleen.
Ei tarvinnu pettyä. Kaikki keiden kanssa puhuin, oli ihan ratketa liitoksistaan kun ne oli sen verta tohkeissaan et kouluttaja on hyvä.
Neuvot oli loogisia ja perustuu useimmiten aina siihen että koira itte tajuaa kunnolla mitä se on tekemässä.
Ensin ohjattua noutoa. Hommaahan Mehmet ei osaa, mutta se tekee sen kaltaista jos valmistelee oikein. Haluan sen kuitenkin oikeasti tietävän mitä se tekee, jotta se voi tehdä superhyvin.
avuksi otettiin kosketusalustat. Mehmethän on tähän asti tehnyt kosketusalustaa ainoastaan ruudussa ja siihen opeteltaessa muualla.
Oli siis tajunnanräjäyttävää että suunnat opetetaan viemällä koira merkille. ja antamalla lupa mennä ohjatun suunnan kosketusalustalle. Kävin palkkaamassa alustalle seisovan memen, jotta kosketusalustan idea ei katoa.
ensin yksi lätkä yhdessä suunnassa samalla tasolla noin 5metrin päässä. siitä sitten syvennetään lätkän sijaintia. halutaan kuitenkin hyvät kaaret ulospäin.
Siitä sitten voidan oman maun mukaan pidentää oman ja merkille viedyn koiran etäisyyttä toisistamme.. tai syventää lätkät oikeille paikoilleen ja olla itse lähellä koiraa auttamassa.
sitten kun esitellään että suuntia on kaksi, joista voidaan vaan mennä siihen suuntaan minne neuvotaan, eikä aina välttis sinne vaan mihin just on lätkä viety, tai missä se tietää lätkän olevan.
.... joo siis. esim. vie vasemmalle lätkä ja samantien oikealle lätkä. tee 2-3 toistoa oikeaa lätkää. sit appari ottaa oikean lätkän pois ja itte ohjaankin koiran seuraavaksi vasemmalle. jos koira ei mene pyydettyyn suuntaan, se ei löydä väärästä suunnasta mitään millä palkkita itsensä. se ei kykene epäonnistumaan. sen voi vaan höpö höpsötellä takaisin ja yrittää uudestaan. Toki jos se heti menee oikein, niin sieltähän se lätkä löytyy.
kun kaksi lätkää sujuu. (myös se että se menee väärälle lätkälle ja kokee "stop" käskyn vaan iloisena väliaikatehtävänä. ) lisätään kolmas lätkä. Lätkien kanssa myös luodaan se merkille meno hyväksi. kapulat kun helposti kuumentaa koiraa ja laittaa sen ajtukset kapuloihin jo siinä kun se menee kohden merkkiä. silloin merkki usein lipsuu.
----
sit korjattiin ruutuunmenoissa viimeaikoina (2 treenissä) ollut vääränlainen sisäänmeno ja väärän paikan hakeminne.
Läheltä näytettiin että siellä on lätkä ja mentiin kaus lähettämään. kolme toistoa lätkälle kaukaa. eka näytettynä. kaksi normaalisti.. ja sisäänmeno alkoi sujua taas. ekalla meinas hakea ensin väärään paikkaan, mutta lätkä auttoi sne onnistumaan. Vika toisto viel tyhjään ruutuun.
--------
Toka kierroksella keskusteltiin Mehmetin kaukoista.
Olen opettanut sille ainoastaan istu-maahna-istu vaihdot ja ne sujuu napakan nopeasti ja melkein pompaten.
Kädellä näytettynä seisomaannousu on ku pieksettyä koiraa koittais jaloilleen saada. Takajalat pysyy paikoillaan, mutta koiran ryhti on yks lysmykyyry. Ilme ja tekniikka ei ole mitä haluaisin. Tahdon sille napakat ja nopeat kerralla oikeaan asentoon napsahtavat liikkeet.
ratkaisuksi. käsikosketuksen tai kosketuskepin opettaminen. sen jälkeen kiva leikki, jossa se saa pompata käteen ylöspäin. tai muutoin reippaasti nokkaisten lähestyä kättä. Sittä targetilla ohjaten sen sitten saakin tekemään vaihtoja iloisen reippaalla mielellä.
Toki takajalkojen opettaminen pysymään kohteen päällä auttaa tätä. Monta osa-aluetta siis opetettavana. ensin takaosan tiedostaminen ja nenäkosketuksesta hauskan tekeminen. sen jälkeen itse liikkeiden tekeminen. Tästä tulee kivaaaaa...
------
noutoa katsottiin. perus noudossa sen poimiminen on huonoa. se saattaa pelata ja ottaa huonosti. ihan vaan matalan maavaran vuoksi. jos takana oli joku kohde, se hidasti ja mulkoili kohdetta. läheltä nostot ei olleet sen parempia. takaisintulo niin että joku antoi kapulan oli, aika kiva. Toki siinä kierrettiin se kapulan maavara ongelma.
Ihan lopuksi sit keskusteöltiin että kun se menee voittajaluokkaan seuraavaksi, niin se matala puinen kapula on ainostaan hyppynoudossa. EVL:ssä kaikki noudot on korkeelaippasilla kapuloilla. Eli ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Ajatteleminen on sallittua ja jopa toivottavaa.
-------
temppuradoista puhuttiin sen verran että Mehmetin kanssa ne ei palvele tarkoitusta. se ainoastaan ahdistuu niistä, jos mun ja sen visio tekemisestä eroaa. eikä me haluta mein väliseen yhteistyöhön iskeä kiiloja. Jos se tekee muutenkin ne liikeet hyvin, niin miksi temppuratoja mehmetille. Vähän niinkuin sille ei sovi kovin hyvin häiriötreenitkään, kun se ylisuorittaa ja sulkee mm ihan kaiken pois. myös minut. Eikä tee virheitä eikä mene muiden lankaan. tosin häiriöharkat saa sen huomioimaan mm kaiken. ihan jotta se voi aktiivisesti olla välittämättä niistä asioista. Mehmetin ihan oma erikoisuus.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sari Kärnä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sari Kärnä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Älä anna sen epäonnistua - se musertaa sen maailman
Sari Kärnä koulutti kennelpiirin nuorten koirien rinkiläisiä jo 14.4. olen ollut laiska päivittäjä, joten julkaistaan teksti nytten. :P
Mehmet
Ekalla kierroksella neuvoi paikallaoloihin helpottamaan ja auttamaan. Kun en muut koirat on rivissä niin Minä olen myös ihan lähellä ja vaikka syöttelen sille nameja. Ihan kuten aloittaessani paikallamakuun harjoittelua. Jos on levoton tai huolestunut niin teetän sillä liian vaikeaa, ja se vain vahvistaa sen huonoa fiilistä.
Seuruu:
Osaa seurata ja paikka teknisesti hyvä. Pitää enää saada ilme paremmaksi. Nami pois siitä oikeastakin kädestä, sen ehtii kaivaa taskusta. Palkka pieneen rasiaan taskuun ja seuruun palkaksi se viskataan saalistettavaksi. Mehmet tuo palkan mulle ja avataan yhdessä. Siirrettiin siis aksapalkkaus tokoon.
Lähti fiilis heti nousuun ja näytti paremmalta. Seuruuta ei tän kanssa hinkkailla. Ihan yksi pätkä seuruuta voi olla riittävä. Pituus mieluummin lyhyttä ja vaihtelevaa kuin piiiitkääää ja puuduttavaa. Kun perusta on hyvä, menee se pidempikin sitten.
Auttaminen:
Auttamisessa on mustan ja valkoisen lisäksi harmaata aluetta. Koiraa voi ja saa ja pitää auttaa asteittain apua vähentäen.
Liikkeestä maahanmeno oli kadonnut. Palattiin alkuun. Peruutin ja pyysin maahan, se kulki mukana ja meni maahan, se seurasi minä pysähdyin ja meme meni maahna, minä seuruutin ja hidastin silloin kuin käskin sen maahan ja kävelin kokoajan tasaisen hitaasti ja käskin maahan. Mulla helposti unohtuu että koiran auttamisen ei ole pakko olla se äärimmäinen laita vaan jokin pienempikin voi riittää.
Liikkeestä seisomisessa jätetään kohde eteen ja kierrellään, niin että se kestää mun kaiken liikkumisen lähistöllä. Palkkaus eri kohdista vapauttaen etupalkalle. Tuo varmuutta.
ÄLÄ ANNA SEN EPÄONNISTUA, SE MUSERTAA SEN MAAILMAN.
Siinä se on, selkeästi ja suoraan sanottuna.
Huikean hyvä koutsi, sopi aivan täysin mulle ja Mehmetille. Tunsi tämän rodun perinpohjaisesti ja myös niksutinaksuttelun, palkan suunnat, kriteerit ja niiden hyödyntämiset.
Tokalla kierroksella pelattiin tunnarin kanssa.
kaksi kapulaa. toisessa mun + namin haju, toinen hajuton.
Kun merkkas/otti oman, kehu. Kun otti väärän pyydettiin irrottamaan.
Lisättiin onnistumisten jälkeen kapuloita. Jos alkoi koomailla tai epäonnistua tai kelli ja hämyili, laitettiin nameja maahan. Välillä hairahtui nameista kapuloihin ja nosti randomeja. Siirrettiin namit palkkakippoon rivin alkuun. Mitään käskyä en vielä ollut. Istuin maassa noin metrin päässä kapuloista. Annoin luvan mennä kapuloille, naksutin oikeista ja palkkasin. Vääristä käskin irrottamaan. Mehmet pääsi hommassa eteenpäin, eikä koomaillut enää yhtään niitä vääriä kapuloita. nenä pysyi jutussa mukana. Vaikka tuli epäonnistumisia, niin en eivät musertaneet kumpaakaan.
Tätä voi tehdä myös kumihanskat kädessä.
Ensin kaksi kapulaa oma ja hajuton
toiseksi enemmän hajuttomia ja yksi oma
kolmenneksi muiden hajuisia kapuloita ja oma
neljänneksi ulos kotoa oma ja hajuton kapula
viidenneksi ulos kotoa oma ja enemmän hajuttomia kapuloita
kuudenneksi ulos kotoa ja oma ja hajustettuja kapuloita.
Kun siirretään tunnari kotoa pois, helpotetaan harjoistusta. uusi paikka on jo itsessään harjoistusta vaikeuttava asia.
Jos ei muuta, niin tämä tunnariharjoitus toimi Mehmetille "uskalla epäonnistua, maailma ei kaadu" -harkkana.
Mehmet
Ekalla kierroksella neuvoi paikallaoloihin helpottamaan ja auttamaan. Kun en muut koirat on rivissä niin Minä olen myös ihan lähellä ja vaikka syöttelen sille nameja. Ihan kuten aloittaessani paikallamakuun harjoittelua. Jos on levoton tai huolestunut niin teetän sillä liian vaikeaa, ja se vain vahvistaa sen huonoa fiilistä.
Seuruu:
Osaa seurata ja paikka teknisesti hyvä. Pitää enää saada ilme paremmaksi. Nami pois siitä oikeastakin kädestä, sen ehtii kaivaa taskusta. Palkka pieneen rasiaan taskuun ja seuruun palkaksi se viskataan saalistettavaksi. Mehmet tuo palkan mulle ja avataan yhdessä. Siirrettiin siis aksapalkkaus tokoon.
Lähti fiilis heti nousuun ja näytti paremmalta. Seuruuta ei tän kanssa hinkkailla. Ihan yksi pätkä seuruuta voi olla riittävä. Pituus mieluummin lyhyttä ja vaihtelevaa kuin piiiitkääää ja puuduttavaa. Kun perusta on hyvä, menee se pidempikin sitten.
Auttaminen:
Auttamisessa on mustan ja valkoisen lisäksi harmaata aluetta. Koiraa voi ja saa ja pitää auttaa asteittain apua vähentäen.
Liikkeestä maahanmeno oli kadonnut. Palattiin alkuun. Peruutin ja pyysin maahan, se kulki mukana ja meni maahan, se seurasi minä pysähdyin ja meme meni maahna, minä seuruutin ja hidastin silloin kuin käskin sen maahan ja kävelin kokoajan tasaisen hitaasti ja käskin maahan. Mulla helposti unohtuu että koiran auttamisen ei ole pakko olla se äärimmäinen laita vaan jokin pienempikin voi riittää.
Liikkeestä seisomisessa jätetään kohde eteen ja kierrellään, niin että se kestää mun kaiken liikkumisen lähistöllä. Palkkaus eri kohdista vapauttaen etupalkalle. Tuo varmuutta.
ÄLÄ ANNA SEN EPÄONNISTUA, SE MUSERTAA SEN MAAILMAN.
Siinä se on, selkeästi ja suoraan sanottuna.
Huikean hyvä koutsi, sopi aivan täysin mulle ja Mehmetille. Tunsi tämän rodun perinpohjaisesti ja myös niksutinaksuttelun, palkan suunnat, kriteerit ja niiden hyödyntämiset.
Tokalla kierroksella pelattiin tunnarin kanssa.
kaksi kapulaa. toisessa mun + namin haju, toinen hajuton.
Kun merkkas/otti oman, kehu. Kun otti väärän pyydettiin irrottamaan.
Lisättiin onnistumisten jälkeen kapuloita. Jos alkoi koomailla tai epäonnistua tai kelli ja hämyili, laitettiin nameja maahan. Välillä hairahtui nameista kapuloihin ja nosti randomeja. Siirrettiin namit palkkakippoon rivin alkuun. Mitään käskyä en vielä ollut. Istuin maassa noin metrin päässä kapuloista. Annoin luvan mennä kapuloille, naksutin oikeista ja palkkasin. Vääristä käskin irrottamaan. Mehmet pääsi hommassa eteenpäin, eikä koomaillut enää yhtään niitä vääriä kapuloita. nenä pysyi jutussa mukana. Vaikka tuli epäonnistumisia, niin en eivät musertaneet kumpaakaan.
Tätä voi tehdä myös kumihanskat kädessä.
Ensin kaksi kapulaa oma ja hajuton
toiseksi enemmän hajuttomia ja yksi oma
kolmenneksi muiden hajuisia kapuloita ja oma
neljänneksi ulos kotoa oma ja hajuton kapula
viidenneksi ulos kotoa oma ja enemmän hajuttomia kapuloita
kuudenneksi ulos kotoa ja oma ja hajustettuja kapuloita.
Kun siirretään tunnari kotoa pois, helpotetaan harjoistusta. uusi paikka on jo itsessään harjoistusta vaikeuttava asia.
Jos ei muuta, niin tämä tunnariharjoitus toimi Mehmetille "uskalla epäonnistua, maailma ei kaadu" -harkkana.
Tunnisteet:
Koulutuspäivä,
Mehmet,
Nuorten rinki,
Sari Kärnä,
toko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)