tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hattivatteja -merkkipelon selätystä

Merkit syö polokoilia. Poloisia polokoilia.

Ensin ohjattua. Jätin mehmetin paikoillene. vein merkin ja kapulat. Tietenkään se ei katsonut kun se voisi olla häiriöharkkaa...

Lähetin merkille ja se suunnisti kohti keskimmäistä kapula. höpö höpöttelin sen ja se palasi merkille., siitä kehu ja sehän ilahtui. Sen jälkeen pelkästään hyviä merkkejä. merkille palkkanamin viskaamisen jälkeen se itse palautuu merkille odottamaan jatko-ohjeita. vasemmalle lähtee hyvin ja määrätietoisesti. Oikea piti vähän avustaa. Toki sillä puolella pihassa loppuu leveys ja kapula oli ikävästi koivun takapuolella. Selvis se siitäkin ja hyvinhän se alkoi sujua.

Kaukoja. ilmesesti naksu pois kädestä. alkaa tarjoamaan kaikenlaista tohinaa, eikä kuuntele mitä pyydetään. kun ei naksuteltu enää, pystyi keskittymään hienosti.

Lopuksi viljelin kentälle vähän hattivatteja. niitä sähköshokkeja antavia pieniä öttiäisiä.



Kyllä, Mehmetillä on outoja juttuja. Merkit ja ruutu on erillisinä ok, mutta niiden lähelle ei voi mennä esim jos seurataan. Sen pääkopan sisäisestä urautumaviidakoska ja sääntöpykälistöstä kun joskus pääsis selvyyteen. Protokollaa ei rikota, maailmassa on Asioita ja Sääntöjä.

Käveltiin sitten merkkien keskellä. Naksutin siitä että se kulki mukana, naksutin siitä että se kulki rinnalla, naksutin siitä kun se seurasi. mentiin ristiin rastiin. se fiilis alkoi siitä sitten löytymään, eikä tarvinnut enää painaa jalkaa jottei vahingossakaan koske merkkiin sisäkaarteessa. Eilen se vielä taipui kuin banaani ja painoi multa polven ruttuun, jos ahistin sen liian lähelle merkkiä.

Lopussa tehtiin rennosti istu-seiso-maahan jääviä tuossa merkkiviidakossa. Ihan loisto reeni.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Niin todellakin

Opettele jo tuntemaan se koirasi.
EI helpotuksia joissa "autat" sitä olemalla epäselkeä huitoja.
Ole tönkkömuikku ja auta sitä mahdollisimman vähän. se on sen mielestä normaalia. Rutiini pelastaa ja tuo onnellisuuden.

Nyt reilun vuoden jälkeen Maija sai tajuamaan miksi mein sm seuruu avossa oli kuolettavan kamala. siellä seuruukaavio oli merkattu matalilla tötteröillä. Ja tiiättekö kun ne on hengenvaarallisia pienille porokoirille.

Maija ja Niina teettivät meille hattivattikujan  eli merkkikartiometsän. Siitä piti sitten mennä sinne sun tänne ja välistä. Selkeästi alkoi helpottamaan. Ilmeisesti ne yksittäiset merkit on jännä-jännä-kamala-huh -helpotus-se meni-ohi.

Pidetääs simppelinä. seuraavaan kolmeen päivään ei treenata ruutua ollenkaan. pelkästään merkkimetsää ja ohjatun noutoja pelkillä ota ja käsimerkki komboilla. Lisukkeeksi vanhojen liikkeiden ylläpitoa.

tässä suunnitelmassa pysytään. sen jälkeen ne ovat jo rutiinia ja niitä ei tarvitse ajatella. sitten voidaan ottaa seuraava kohde treenin alle.

ai niin Mairekin treenas. sil oli oikein kiva keskittyminen kun namit oli hyvät ja päiväruoka jätetty pois.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Päälle käsijarrukäännös ja treenit kuntoon

Juu, siellä se on. Paine onnistua.
Ja heti näkyi treeneissä.

JOTEN EI EI EI näin.

Kevennettiin treeniä ja keskityttiin helpottamana ja auttamaan ja tukemaan.

jääviä aamulla kertauskurssi. hakatusta ameebasta ihan reippaaksi seisoskelijaksi.

Yötreeniin otin Mintun ja Mehmetin.
Mehmetille jääviä. Pahin on se merkkien läheltä seuruuttaminen. jos kierretään ympyrää niin että merkki on seuratessa mehmetin vasemmalla puolella. se painaa mua jalkaan. se ei halua lähellekkään merkkiä.

suoralla se tuijottaa niitä ja miettii mahtuuko se ohi vai ei. Tätä pitää treenata paljon. merkkien lähestymistä ja niiden läheisyydessä olemista.

jäävissä ei enää suurempaa ongelmaa. kerran sekoitti istumisen seisomiseksi.

Minttu teki ohjattua. palkka merkiltä ennen kuin lähettää ohjattua hakemaan. ohjatun kapulan poisotto ja merkille lähetys ja siitä palkkaus---> toimii. Kapuloiden hauskuusarvoa lasketaan ja merkin arvoa nostetana nollasta semimerkitykselliseen.

Tokalla kiekalla mehmet teki ohjattua vasempaan.
Kovasti se vielä miettii ja pohtii.
Lopuksi ruokakuppipalkalla luoksarin stoppi. oli hieno.

ps: mehmet ravaa merkille ohjatussa. en huolestu, sillä se ajattelee vielä niin kovin.

Tasontarkistus

Suunnitelmissa Mehmetille pari tokokoetta: 
13.8. Vimpeli ILMOTTU
ehkä 24.8. Hollola rajoittamaton koe. pohdinnassa
7.9. Vimpeli piirinmestaruus.  ilmo ei vielä auki
21.9. Vöyri ILMOTTU
4.10. Oulu rotumestaruus, Mehmet ja ketä muita? Urpo?

Niin se EVL tasontarkistus. 

Aamulla ohjatun suuntia. Lätkillä tekee hyvin. laitoin lätkien taakse kapulat noin metrin päähän. menee suuntakäskyllä lätkälle ja ota käskyllä miettii jotta voiko poistua oikeasti lätkältä hakemaan sen kapulan. 

Illalla ohjatusta heitin ne lätkät pois. Vasemmalta hakee niinkuin olis aina osannut sen, ja tietenkin tosihienon merkin kautta. 
Oikea pitää opettaa/vahvistaa erikseen. Duunaillana tätä vasenta ensin vähän pari päivää.

Ruutu. No se osaa senkin. Eri kentille vaan hahmotusharjoituksia ja ruudut molempiin suuntiin. Apuna targetti kun opetellaan sitä merkkiviidakosta oikeiden asioiden löytämistä.

Zeta tulee olemana niin perseestä.
Kuuntelu ei oo mehmetin vahvin osa-alue. se haluaa oppia asian ja toistaa sen silleen perstuntumalta.
Nyt sillä on liikkeestä maahan ja liikkeestä istu. liikkeestä seisomiseen piti jättää käskystä s kirjain pois.
istu = IStu, maahan= heleä MaHan, seiso on matalan tasainen ja pitkähkö TOO. (ex-stoo)
Mehmet kestää sen että kierrän sen oikealta puolelta, toki näyttää ahdistuneen voimakkaasti ajattelevalta nyyppäkyyryltä. Vielä ei otettu sitä että kävellään niitä musertavia merkkejä kohden.

Seisomista kun vaadin, sain Mehmetin tarjoamaan uskomattoman tiivistä seuruuta. Tiedänpä nyt miten sen saa seuraamaan supertiiviisti ja aika paineistuneen näköisenä.

eli vahvistetaan osasia, kuljetaan eri kentillä tekemässä hahmotusharkkaa. ja hyvä siitä tulee.


perjantai 18. heinäkuuta 2014

TK3 Mehmet ja vähän muutakin ohessa.

SM joukkuekisa meni sivu suun, sillä Mehmet aloitti juoksut jonkinverran ennen koetta.
Sen verran ärsyynnyin että Mehmet sai viikon mittaisen totaalilevon, jääkaudeksikin joku vois sitä luonnehtia.
Ittee ärsytti niin paljon, että oli parempi että juoksuhuuruissaan hiukan nyrjähtänyt Meme sai keskenään murjottaa. Ja minä omassa nurkassani. Menin silti turistiksi Maire -pennun kanssa.

----------
IKKJ:llä oli iltakisa samana päivänä kuin agiseurallani kisat. Kaupan päälle Tuijan pentele ilmos Jipon sinne agikisoihin ja tuli Lahdesta Lapualle. Ehdin mä sitä noin puoli tuntia nähä, ja Jipsterin ekan radan. Sitten kiidettiin jo pää kolmantena jalkana Ilmajoelle kokeeseen. Tokan radan Jippo ja Tuija voitti!


(Tuija toi mulle kasan itsetekemiään pantoja, ne on ihania!!!, jos joku muukin innostuu noista niin multa saa vinkkiä mistä niitä saa. Ovat edukkaita ja konepestäviä ja supersöpöjä!!. Noista kaksi on Ullalle, loput mulle)

------

Niin se koe. 17.7.2014 Ilmajoki tuomarina Tiina Laakko.

paikallamakuussa Mehmet oli nuuhkinut ja SANONUT!!!! ilmeisesti mehmehmehmeh. Se ei ikinä sano mitään töissä ollessaan. Autossa se rähjää niin että jouset notkuu, mutta ei se kokeessa!!
Paikallamakuu 7,5 eikä muillakaan paljon sen onnellisemmin mennyt. Katoin että jaa, tiukka tuomari. nollataan odotukset ja mennään tekemään kiva koe.

ja tehtiinhän me.
Ennen kehiä Mehmet tuntui löysältä, mutta kehässä mukana oli se täsmällinen ja luotettava toveri.

Mukana oli fitdog jauhetta ja juotin Mehmetin ennen kumpaakin kehää. myös noin 4h ennen koetta nesteytin sen puolella litralla vettä ja runsaalla fitdogilla. Se jaksoi ehdottomasti paremmin kuin muutoin.

Niin se koe. kolmas voittajaluokan koe, kolmas ykköstulos ja TK3. Pistein 273 ja sijalle 1. /4
Tuomarina tosiaan Tiina Laakko. Saatiin taas kehut yhteistyöstä, upeasta pannasta (kaikki onnistuu panta, viisi riviä värikkäitä timantteja) ja siitä miten hieno porokoira se on. Allekirjoitan.





Ja videolla koe (ilman paikkista.) Kiitos Saaralle kuvaamisesta.