sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Automatkan luettava

Käteen osui Charles Duhiggin Tapojen voima, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme -kirja.

Mietin hetken että jaksanko kiinnostua noinkin asiapainotteiselta vaikuttavasta kirjasta. En tykkää rasittaa aivokapasiteettiani turhalla. Täsmätieto löytyy jos sitä etsii. Tässä oli kuitenkin joku juju mikä sai uteliaaksi. Lisäksi kirja oli halvennuksessa.

Tapojen voima -teoksessa Pulitzer-palkittu taloustoimittaja Charles Duhigg vie meidät kiehtovalle matkalle tieteellisten löytöjen ääreen selvittämään, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme ja kuinka voimme muuttaa tapojamme. Duhigg sisällyttää valtavan määrän tietoa mukaansatempaavaan kerrontaan, joka vie meidät Procter&Gamblen kokoushuoneista kansalaisoikeusliikkeen etulinjaan.
Duhigg esittelee kokonaan uuden käsityksen ihmisluonnosta ja sen mahdollisuuksista. Teoksen ytimessä on kiinnostava argumentti: avain menestyksen, tuotteliaisuuden ja paremman kunnon saavuttamiseen on tapojen ja tottumusten ymmärtämisessä. Duhigg esittelee, kuinka voimme valjastaa tämän "uuden tieteen" käyttöömme bisneksessä, yhteisöissä ja elämässä ja ottaa siitä kaiken irti!
Tässä kirjassa löytyikin yhtäläisyyksiä koirankoulutukseen.
Tähän saakka olen hyväksynyt sen että koira ehdollistuu ja se siitä.
Ihminen on eläin siinä missä koirakin. Perusmekaniikka aivoissa on sama.

Olen itse ehdollistunut joihinkin asioihin. Kun nuorempana äitini napsutti sormiaan samalla kun käski tehdä jotain, tein sen ajattelematta. Jos lähden Tuijan kanssa autolla jonnekkin, alan tuntea jännitystä ja iloa. Vaikka paikka minne menisimme, ei mitenkään oliis jännittämisen arvoinen. Olen ehtinyt ehdollistua ja siitä on tullut kaava/tapa/se on mennyt selkärankaan. Tiedostamatta tapahtuva toiminta. Siinä on laukaisin, joka toiminnan aiheuttaa.

Taas menin edelle.

Mä tykkään tietää miten asiat rakentuu, jotta voin ymmärtää miten ne toimivat.

Ihmisen aivoista selitettiin että ne on rakentuneet kerroksittain evoluution kulun myötä.
Tyvitumake on aivojen keskellä ja ytimessä. Siinä todennäköisesti piilevät ne rutiinit ja tavat mitä toistamme päivästä toiseen tiedostamatta ja sen kummemmin uudelleenopettematta.
Me osaamme kävellä, ajaa autoa, puhua, tiedämme missä omassa asunnossa sijaitsee mikäkin huone. Yöllä herätessä ei tarvitse laittaa valoja päätyäkseen wc:hen.

Ylemmissä kerroksissa on uudemmat tiedot.

Riittävän monella samanlaisella/samankaltaisella ärsykkeellä laukaistaan tapahtuma, josta muodostuu rutiini/tapa/toiminto joka johtaa jonkinlaiseen palkkioon. Palkkio luo motivaation ja mielikuvan siitä miksi kannattaa tehdä asiaa niin paljon että siitä muuttuu rutiini. Muodostuu tapojen kehä, millä ei enää ole suurtakaan tekemistä muistin kanssa.
Mitä syvemmällä "selkärangassa" tai tyvitumakkeessa rutiini on, sitä vähemmän sne toistaminen vaatii ajatustyötä.

Toisinsanoen ei kannata jankata montaa toistoa huonoa ja epätäsmällistä liikettä, toistoa tai asiaa. Siitä muodostuu toimintamalli joka vain vahvistuu ja vahvistuu. Ei meidän tarvitse joka kerta autoa ajaessamme miettiä mitä teemme eikä meillä ole mitään tarvetta opetella taitavammaksi ja tarkemmaksi vilkunkäytössä tms autonajoon liittyvässä toiminnossa. Teemme ajamisen automaatiolla ja palkkio on määränpäähän pääseminen,

Koiran kohdalla puolivalmis ja huono toiminto vahvistuu ja koira tekee asian sillä tasolla ja volyymilla mitä se sille on opetettu. rutiini on luotu ja sen rikkominen on vaikeampaa kuin alusta saakka oikean rutiinin rakentaminen.

ärsyke->toiminto/rutiini->palkkio ketjun huippukohta on aluksi palkkion kohdalla.

kun toiminto vahvistuu, laukaisee ärsyke toiminnan lisäksi ODOTUSARVON palkalle. Toiminto vahvistuu ja muuttuu vakaamamksi ja varmemmaksi, sillä se toiminta itsessään jo luo samaa hyvää oloa kuin palkkion saaminen.

Mieti itse suklaata, sen tuoksua sen makua, sitä että sinulle ojennetaan suklaata ja olet ottamassa sen vastaan. tunnet jo maun kielelläsi ja aivosi piristyvät jo ajatuksesta siitä sokerin ryöpystä. suklaan saaminen täydentää odotukset.

Nyt mieti jos et saakkaan suklaata vaikka odotat sitä. sinä koet pettymystä! musertavaa pettymystä siitä että se mikä melkien oli jo sinun, vietiin sinulta pois.

siihen perustuu naksutinkoulutuksessa ja muutenkin koiran koulutuksessa palkkiotta jääminen.
Kehulla annetaan lupaus että suklaa/palkkio on vielä saatavissa. silloin koira/ihminen yrittää hiemen enemmän että saa sen mikä sen odotusarvona on.
jos onnistumista ei tule, vaan palkka evätään yhä uudestaan ja uudestaan... alkaa mieli synkentyä ja rutiinin ketju murtuu. Siksi ymmärretään auttaa jos tehtävä on siinä hetkessä ja tilanteessa liian vaikea. Reaktio on syvälle aivoihin koodattu toiminto.

Kun tapa ja rutiini on muodostunut, eivät häiriöt enää riko toimintaa. sillä aivot on ohjelmoitu ärsykkeestä tekemään toiminon, joka johtaa palkkioon.



löysin kirjasta myös selityksen omassa käytöksessäni olevalle typerälle päävialle.
kun HALUAN jonkin tuloksen tai asian onnistuvta, se ei vittu soikoon onnistu vaikka kuinka yritän.

Tälle on selitys. Minulla on itselläni treeneissä hyvin koottu pakka, homma toimii kun teen oman osuuteni tietyllä tavalla. treeneissä minä en ole paineessa enkä ajattele liikaa tekemisiäni. reagoin koiran tekemiseen ja siellä minulla ei ole mitään tulospaineita.

kokeessa luon itse itselleni tarpeen ajatella, mikä ei ole ollenkaan hyvä. silloin alan epäröidä ja väitellä itseni kanssa. reagoinnin ja toimimisen sijana yliajattelen ja analysoin. jätän liikaa tilaa ajatuksille ja soveltamiselle. ajatteleminen kuuluu treeneihin, keskittyminen kokeeseen. sovellan spontaanisti ja silloin en hoida omaa tonttiani oikein. en tarjoa koiralle niitä ärsykkeitä minkä kanssa se on tottunut toimimaan.  tällöin tulee typeriä pikkuvirheitä ja paine päässä laittaa improvisoimaan. Sille ei pitäisi olla tilaa. Improvisointi ei johda hallittuun ja harjoiteltuun kokonaisuuteen.

Jännittämisestä olen luojankiitos luopunut turhana toimintona, nyt sain kiinni pääviastani ja tämänkin turhan tavan olen päättänyt muuttaa pois omista rutiineistani.

Kirjaa on vielä jäljellä. Tämäkin pätkä selvensi minulle miten asiat toimivat.


niin ja jos joku meinaa tuon kirjan lukea, huomautus: siinä ei puhuta sanaakaan koirista. Siinä puhutaan ihmisistä, mainonnasta ja markkinoinnista, ihmisten käytöksestä, aivovammapotilaista, apinoista, rotista ja käyttäytymisestä. minä vain yhdistelin asioita toisiinsa.