keskiviikko 30. tammikuuta 2008

tokoileva Minttu


Eilen otin sisällä toko kapulan pitämistä. Hyvin Minttu pitää. Rauhassa ja mielellään. Lattialta ei suostu kuollutta kapulaa nostamaan. Asetin kapulan suuhun, kehuin ja ohjasin vierelle. Siirryin paikasta toiseen ja aina kun Minttu tuli vierelle kapula suussa, kehuin. Välillä kaulan silittelyä ja kapula pois suusta ->nami.

Pihalla seuraamista pikkunen pätkä. Ihan kaunista.

Kaukokäskyt onnistui täyrellisesti. Ja vielä viiden metrin päästä.
Ensin palasin pari kertaa palkkaamaan asennonvaihdoista, sitten otin koko sarjan. Loistavaa.

Lyhyellä matkalla pysäytettyä luoksetuloa. Liikkuu liikaa pysähtymisen jälkeen. Kohtuullista suorittamista kuitenkin.

Tänään:
Mentiin pihalle. Laitoin Ilonan kiinni parkkiksen laidalle. Kumma kyllä se oli ihan hiljaa.
Minttu perusasentoon vierelle, heitin kapulan. se vieri kaaaaaauas. Mintulle käsky "ota". Minttu meni kapulalle lujaa, saalisti sitä hiukan ja toi suoraan vierelle. Minkäänlaisia apuja en tehnyt. Piti kauniisti kiinni ja irrotti vasta "kiitos" sanalla.

Heitin palkkioksi kapulan, niin että Minttu sai hakea sen jo lennon aikana. Kapula meni kahteen osaan ja Minttu riehaantui. Ei millään meinannut antaa isompaa osaa minulle. Heitin sen sille sitten toiseen kertaan. Pääasia että koiralla on kivaa.

Kasasin kapulan ja lykkäsin sen Mintun suuhun. Otin muutaman metrin pätkän seuraamista ja loppuun kapulan luovutuksen. :)



sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Minttu vinkupalloilee


Päästin Mintun irti. Minttu ponkaisi pois kentältä kinokseen riehumaan. Viretila sata ja yks lasissa.

Ajattelin sitten kanavoida sen reippaaseen luoksetuloon.

Minttu paikalle istumaan, minä noin 25 metrin päähän. Kutsu "tänne". Minttu lähtee lujaa. Teen normaalin pysäytyskäsimerkin, tällä kertaa erona kädestä irtoava pallo. Pallon heitin Mintun ohi. Minttu pysäs heti ja juoksi pallon perään. Toi sen mulle iloissaan.

Seuraavaksi muuten sama homma, mutta mun kädessä ei ollut palloa. Minttu huomioi käsimerkin ja pysähtyi kohtuu nopsaan. Se tuli niin lujaa, että pari koiranmittaa meni jarrutteluun. Vilkaisi taaksepäin ja kun palloa ei näkynyt ja muijja kehui, jäi se paikalleen. Kävelin Minttua kohden ja vapautin sen paikoiltaan heittämällä sen taakse pallon sen vierestä.

Seuraava alokasluokan tyylinen reipas luoksetulo.

Viimeiseksi vielä pallon heitto.

Mintun vire korkea ja hyvä.

Pieni seuraamispätkä. Tahtoi edistää. Rauhoitin tilannetta ja otin lyhyen pätkän, jolla paljon käännöksiä. Kontakti pysyi ihan hyvin.

Kaukokäskyt menee hyvin ja hyvin huonosti. Ohjaaja ahnehtii aj saa nyt piiskaa. Lyhyempi matka, paluu perussiirtymiin ja palkka tiheään. Joka päivä lyhyt iloinen treeni. Mintun vire laski liiasta jauhamisesta ja epäloogisuudesta.

Liikkeestä maahanmeno oli pirteä, nopea ja onnistunut.





lauantai 26. tammikuuta 2008

Onnistumisen iloa


Kaapista löytyi kolme pikkunakkia. Sen verran sitten sisätokoiltiin Urpon kanssa eteiskäytävässä.

Istu ja maahan menee jo lähes ilman käsimerkkiä. No oikeestaan ne tartte pienen avun aj tuumaustauon.

Urpolla on taipumus nöyrtyä kun ihminen lähestyy. Ajattelin sitten koittaa paikallapysymistä makuu asennossa. Urpo pysyi rauhallisesti paikallaan. Kun lähestyin sitä, se kippasi selälleen. Koitin kannustaa sitä äänellä ja se kierähtikin takaisin oikeinpäin. Palkkasin ja otettiin uudestaan. Urpo pysyi oikeinpäin.

Otettiin istu ja siihen sitten paikka. Korvat meni luimuun ja ryhti tippui ihan pikkuisen. Takaisin tullessani Urpo alkoi valua hiukan. Kannustin sitä ja lähestyin mahdollisimman varovaisesti ja vähän uhkaavasti. Urppis pysyi istumassa ja riemastui huikeasti onnistumisestaan.

Sitten koitettiin vielä löytää perusasento. Hienosti löytyi vahvalla avustuksella. Urpo istui nätisti hetken ja haki katsekontaktin. Palkka ja lopetus. Kerrankin Urpolla oli selkeä halu tehdä ja homma toimi.


Ensimmäinen pihatreeni ja ihan koirien ilmoilla


Eilen.

Mintulla oli vajaakäyntinen päivä. Sillä oli korvat lukossa ja
draamakuningattaruus päällä. Jätin sen sitten kotiin potemaan huonoa
päivää. Mukaan pääsi Urpo the välkkyjen välkky.  

Urpon kanssa haukuttiin hiihtäjiä, muristiin tassunsa satuttaneelle
sakemannille, saatiin melkein opetus Miljalta käyttäytymisen
soveltuvuudesta. Rakastettiin Iitaa.  

 
Urpo tuijotteli taivaita ja ihmetteli
maailmaa, kun Ohjaaja yritti epätoivon vimmalla näyttää että oranssin
kartion päällä on nami. Pikkuhiljaa ja vähitellen Urpo alkoi hoksata.
Sen kanssa otettiin merkin alkeita, istumista, maahanmenoa, eksyneen
ohjaajan luokse juoksemista (se kun ei meinannut pärjätä yksin ja
raukka lähti juoksemaan kotiinpäin, taukki unohti auton
parkkipaikalle!) Myös perusasennon paikkaa koitettiin miettiä.
Pikkuisen 2-4 sekuntia yritettiin pysyä istuma-asennossakin. Aika hyvin
se meni. Tolleen hitaasti sytyttäväksi dieseliksi.  

tiistai 22. tammikuuta 2008

Urpo kadotti aivot ja selkärangan



Meillä koirat tuodaan pihalta sisälle hihnoissa. Kaikki yksilöt istutetaan eteiseen ja mie riisun vaatteita vähemmäksi. Sit irrotan pannat yks kerrallaan vanhimmasta alkaen ja ripustan ne naulakkoon. Kaikki koirat odottaa kunnes sanon "vapaa".
Tämä nuorimainen on keksinyt livistää heti paikalla kun pannan saa irti kaulasta. Sitten se yrittää juosta mun läpi muuhun huoneistoon. (matolla, sohvalla jne on turvassa äipältä kun se ei taho että Urpo "löysäletku" lirauttaa niille) Sitten se alkaa leikkiä "olen maailman tyhmin ja pienin koira" -leikkiä. Menee siis maate johonkin tai istuu seiniin nojaten ja ittensä mahdollisimman matalaksi ja liehitteleväksi tehden. Luokse ei tule hyvällä ei pitkänkään ajan päästä. Lelut ja namitkin on ihan sontaa vaan.
Otin ja hain Urpon neljä kertaa uudestaan takaisin eteiseen istumaan ja odottamaan. Koskin kaulaan ja yritin suoristaa itseni. Kolme kertaa se vielä karkasi ja tuli haetuksi takaisin. Viimeisellä kerralla se pysyi nippanappa siihen asti että vapautin sen.

Puolen tunnin päästä se makoili tyytyväisenä matolla ja puri luuta. Menen keittiöön pilkoin nakkeja ja kutsuin Urpon paikalle. Ja paskat, se ei tehnyt elettäkään tullakseen luokse. Jonkin aikaa kutsuin sitä luokse. Lopulta hain sen makkaranpalalla. Näytin ja pyörittelin makkaraa sen neneän edessä. Tajusi se sitten tulla luokse. Suljin keittiön portin perässäni. Samantien se luikahti pöydän alle. Otin sitten Mintun siihen ja tein sen kanssa istu, odota, vapaa harjoituksia. Kun kehuin Minttua, Urpo ryntäsi Iloissaan pöydän alta. Se takertuo tuoliin ja kaatoi sen hirveällä ryminällä. Voi ristus!!!!!

Mutta ei siinä mitään. Tein Mintulle vielä kaksi harjoitusta ja Urpo henggaili pöydän vieressä matalana, nöyristelevänä kieppinä. Minttu pois keittiöstä ja Urpolle heittelin makkaranpaloja lattialle jalkoihini. Se tuli hakemaan ne ja livisti samantien takaisin paikoilleen. Pikkuhiljaa se suostui tulemaan eteeni keskilattialle ja istu jopa käskystä. Palkkasin jokaisesta istumisesta. Paikallaan se pysyi, jos en sanonut mitään. Jos sanoin "odota" se juoksi samantien pakoon. Jos sanoin "paikka" se mulkoili kulmien alta ja pani maate. Joka väliin yritin saada sen rentoutumaan ja leikkimään kanssani. Rapsuttelin ja tönin sitä, kuten tekisin reippaiden koirien kanssa. Ja Urpon kanssa silloin kun se on rento ja leikkisä. Vapaaehtoisesti ja rennosti se ei luokseni tule. Istuutuu kyllä, mutta ryhti on heikko. Kurkottaa makkaran kädestäni, vilkaisee minua ja painaa pään nöyrään asenton lattianrajaan, istuu lonkka-asennossa ja hartiat lysyssä. Välillä ihan kohtuullisen ryhdikkäänäkin.

Nyt sitten sisälle tullessa Urpo laitetaan boksiin ja sen panta irrotetaan siellä. Se saa odotella rauhassa siellä 10 minuuttia ja vasta sitten pääsee irti. Tiedä sitten onko tämä luovuttamista, mutta mun hermot ei kestä leikkiä Urpon leikkejä kun olisi aika tehdä joku yksinkertainen ja helppo asia.


sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Urpolle ja Mintulle sisätreeniä.


Nakin mittane treenituokio kummallekkin.

Mintulle kapulan pitoa suussa. Silittelin sen päätä ja suupieliä samalla. Hyvin piti. Kun koskin kapulaan, sylkäisi heti pois. Otettiin rauhallisesti uudestaan ja sit se antoi silitellä kapulaakin ja päästi irti vasta suunnilleen "irti" sanalla. Pienempi kapula on autossa, joten otettiin aavistuksen isommalla kuin normaalisti. Asetin kapulan kahden metrin päähän ja sanoin Mintulle "ota" pari kannustavaa lisäkäskyä ja se toisen mulle vierelle. Näinhän me tuota luovutusta aletaankin vahvistamaan. Kapula on kiva kaveri, kapulan kanssa on kiva henggailla.

Minttu otti myös kaukokäskyjä. Aika taitavia siirtymiä. Edelleen joskus on epävarmuutta havaittavissa. Otettiin kolmessa eri huoneessa. Loppuun onnistunut maasta istumaan muutos. Naksu merkkasi oikean käytöksen. Mintun häntä heilui ja mieli oli hyvä.

Urpolle istu-maahan juttuja tossa edessä vapaavalintaisessa kohdassa ollen. Hitaasti miettien ihmeteltiin että mitä noi jutut meinaa. Tarvitaan paljon toistoja, jotta tuo nallukka ymmärtää jutun juonen.

Vierelle harjoitukset menikin paremmin. Urpo hakeutuu avustetusti oikealle paikalle ja pysyy siinä mielellään.


lauantai 19. tammikuuta 2008

Kentälle loska sateeseen.



Koiraharrastajat on hulluja tai ainakin pikkasen vajaita. Ohjelmassa treeni kentällä. Kentän maa oli mutainen ja vesilätäkköinen. Taivaalta tuli isoja ja vetisiä loskakokkareita, vahvistuksena voimakas kylmä tuuli.
 
Kentällä odotteli jo kaksi pentua. Belggarin pentu Iita 4,5 kk ja beauceron  "Chevy" tms.  en ole nimestä ihan sata-varma. Urpo kummasteli ensin ihmisiä ja muita koiria autosta. Kauhee meteli piti päästää. Hain sen autosta ja lähestyimme muita. Muut koirat oli jännittäviä. Ihmiset oli kivoja ja ihania. Pikkuhiljaa Urpon jännitys alkoi sulaa. Aika pitkään se oli kahden vaiheilla. Leikkiäkö vai uhota hiukan kun pelotti. Tuulan lempi-Salli päästettiin autosta katsomaan pentuja. Pennuista Urpo ja Iita päästettiin irti. Salli ja Iita leikkivät nätisti. Kaikki pennut lopettivat ihmisten jännittämisen. Osa alkoi jo leikkiäkin keskenään hetkittäin. Salli briard toimi rauhallisena esimerkkinä. Pikkupojilla tuli kummallakin jännityskakka. Lopuksi urpo olisi mielellän koittanut hiukan astua Iitaa. Siinä vaiheessa Urpo meni takaisin auton ja aloitettiin oikeat treenit.

Minttu oli into-pinki-ponki eläin.
Otin ensin ruutua. Minttu meni hyvin ruutuun, tarkisti merkit reunoilta ja keskelle ruutua mennessään pysähtyi käskystä. Samalla sai namin, jonka olin vienyt sinne keskelle. Maahan komennolla meni maahan. Palasin sen luo ja palkitsin vielä ruudussa. Kaksi suoritusta tehtiin.

Sitten otettiin ihan merkkiä ja suuntia. Minttu on taitava tässä. Menee sille merkille, minkä sille osoittaa ja pysähtyy "sto" käskyllä. Jatkaa siitä käsimerkillä ja käskyllä seuraavalla merkille. Joko oikealle tai vasemmalle. Nämä on Mintun mielestä superkivaa tokossa, siksi nyt tällaista kokeilua.

Nouto.
Minttu odotti hyvin, käskyllä haki iloisesti. Tosin hieman ääntä pitäen. Se toi kapulan vierelle, mutta tipautti sen pois. Nosti sen käskyllä ja luovutti kohtuudella. Heittelin sille kapulaa muutamaan otteeseen. Minttu sai hakea sen jo lennon aikana. Palautuksessa koitin olla tarkka, ja houkutella sen reippaasti oikealle paikalle. Pitoharjoituksia tarvitaan. Ote kapulasta on löpsö ja Minttu tipauttaa sen helposti.

Kaukokäskyt.
Hyvin meni metrin päästä, Muuten oli ihan kuutamolla. ei ymmärtänyt sitten ollenkaan.

Pysäytetty luoksetulo. Lyhyellä matkalla pysähtyi kohtuullisen nopeaan. mitä pitempi matka, sen hitaampi pysähdys. Käytän käskynä käsimerkkiä. Otin yhden alokasluokan luoksetulon, ihan ettei Minttu ala jälleen ennakoida. Sitten otin pysäytetyn luoksetulon pitkällä matkalla. Heitin mintun lähelle kiven. Minttu pysähtyi melko nopsaan ja meni sitten kiven luo. Se alkoi leikkiä sillä, jolisi ja huusi ja kaapi etutassuillaan sitä kiveä liikkeelle.
Otin vielä yhden pysäytyksen pitkällä matkalla. Heilautin kättä, ja Minttu pysähtyi välittömästi. Hieman kurkkasi taakseen että missä se kivi. Menin Mintun luokse ja kun kaivoin namia taskusta, huomasin että ne oli loppu! tällaisen supermahtavan suorituksen jälkeen! otin sitten maasta kiven aj heitin sen Mintulle. Se juoksi perään aj piti omaa kivaa sen kanssa. Heitin kohta toisen ja senkin parissa Minttu viihtyi jonkin aikaa. Treenin lopussa Minttu oli iloinen ja innokas. Se olisi halunnutjäädä ruudun merkkien läheisyyteen eikä tulla autoon. Meidän jälkeen Tuula tokili Nada schapendoesin kanssa. Ihan kiva että muita ei enää ollutkaan treenailemassa. Siinä vaiheessa oltiin oltu kentällä tunti ja vartti. Vaatteet oli jääkylmät ja läpimärät. Pääasia että koirilla oli kivaa ja hauskaa.



torstai 17. tammikuuta 2008

Sisätreeniä


Eilen otin Mintun kanssa kaukokäskyjä sisällä. Ensin keittiössä ja ihan puolentoista metrin päästä. Hyvin sujui. Sitten sain älynväläyksen ja huomasin että eteiseni on pitkä ja kapea. Viitisen metriä siinä on tilaa. Ei muuta kun Minttu eteisen toiseen päähän ja minä toiseen. Kauniisti Minttu työskenteli. Erittäin hienoa. Ulkona kun suurimman osan aikaa on pimeää.

Urpo treenailee perusjuttuja.
Katsekontaktia, istumista ja maahanmenoa. Maasta istumaan nousua niin että peppu pysyy samalla kohdalla. Myös perusasennon oikea paikka on opettelussa. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun pojalla oli selkeästi idea tekemisestä. Se tahtoi tehdä temppuja ja ansaita herkkupaloja. Treenihetken jälkeen Urpossa oli paljon energiaa jäljellä. Otin puisen kapulan ja vein sitä koiran silmien tasolla, siitä poispäin. Urpo kiinnostui heti ja nappasi kapulan suuhunsa. Kokeeksi heitin kapulan pienen matkan päähän. Urpo meni reippaasti kapulalle ja poimi kapulan suuhunsa. Sitten se mieluiten halusi härnätä minua tai juosta äkkiä karkuun. Muutaman kerran se suostui antamaan kapulan minulle. Lopussa annoin sen pitää kapulan ja vaivihkaa vaihdoin sen leluun.


Urpo ihmettelee mualimoo


Lähdettiin muutama päivä sitten Urpon kanssa kaupungille. Jätin aamuruoan pois ja pakkasin pikkupojan autoon. Hienosti päästiin kaupunkiin asti. Urpo oli autossa hieman levoton. Ei kuitenkaan oksentanut. Kaupungissa jätin auton hieman kauemmas keskustasta. Otin Urpon hihnaan ja lähdimme toria kohti. Siellä kuitenkin olisi suurin ihmisvilinä. Aluksi Urpoa jännitti kaikki ihmiset, rollaattorit, polkupyörät jne.. Kaupungissa oli kuitenkin liian paljon ihmeteltävää ja liian monia ihmisiä, jotta Urpo olisi voinut keskittyä katselemaan vain yhtä. Monet ihmiset tulivat juttelemaan ja rapsuttelemaan urpoa. Urpo sai haistella läheltä paria polkupyörää ja paria rollaattoria. Lopulta löytyi sellainen mies, johon Urpo suorastaan tukeutui. Puheista päätellen Urpo löysi todellisen koiraystävän. Olimme torin laitamilla ja kauppojen sisäänmenoilla noin tunnin verran. Silloin Urpo oli jo todella rentoutunut ja melko väsynyt. Näimme kylillä vain yhden koiran. Urpo alkoi heti uhota ja miehistellä. Pyysin Urpon istumaan viereeni ja katsomaan hiljaa toisen koiran ohittaessa meidät 10 metrin päästä. Urpon teki mieli vuhkua ja möhkiä. Kielsin sitä törttöilystä ja kehuin heti kun se oli hiljaa. Urpon puolustukseksi sanottakoon että olihan se toinen vallan pelottava ilmestys. Valkoinen, kiharainen ja ehkä nipinnapin 8 kiloinen hurjimus. 

tiistai 8. tammikuuta 2008

Suunnittelua ja testi treeni Mintulla.


Jos juoksu alkaa vasta helmikuun lopussa, eikä melkein lopussa, voisi Minttu ehtiä käymään yhden avoimen luokan kokeen. Pohditaanpa..

Avoimessa luokassa 3 kertoimella on paikallamakuu, luoksetulo ja kauko-ohjaus.
Paikallamakuu on Mintulla varma. Olemme jopa olleet kokeessa häiriökoirana kun avoimessa luokassa ei ollut kuin yksi osallistuja. Menin silloin piiloon ja Minttu pysyi erittäin hyvin.

Luoksetulon pysäytyksen Minttu osaa, mutta siinä on ollut jotain pientä häikkää viimeaikoina.

Kaukokäskyt on ontuneet, mutta ollaan treenailtu Mintun kanssa alusta niitä siirtymisiä. Avoimessa ei tarvitse muuta kuin istu-maahan-istu-maahan siirtymät.

Seuraaminen irti, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, seisominen seuraamisen yhteydessä, noutaminen ja estehyppy ovat kertoimella 2.

Seuraamisessa ei ole muutoksia edelliseen luokkaan. Pitsi että sen osuus vähenee!! Eiköhän me se jotenkin suoriteta.

maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Ennakointi poistuu, kun Minttu ei enää tiedä ulkoa liikkeiden suoritusjärjestystä. Minttu kestää hyvin sen että palaan taakse ja siirryn vasta siitä sivulle.

seisominen seuraamisen yhteydessä. sama juttu, ihan ok liike.

Noutaminen. Aiemmin ollut inhokkiliike. Ollaan rakennettu pienistä paloista uudestaan.

estehyppy. Kokeilin kesällä ja tekee se sen avoimenkin malliin. Harjoittelu ei tuota ongelmaa, kun on oma este.


Aika positiiviselta vaikuttais. Aikaa kokeeseen on kuukausi, hieman reilu. Siinä ajassa ehtii hioa liikkeitä kuntoon. Ja jos juoksu tulee, saa rahat takaisin.

TESTI:
Mintun kanssa testasin uusia liikkeitä.

Ensin otin Mintun vauhdista vierelle ja seuruutin pienen pätkän, käsky "mahan". Minttu meni heti maate. Palasin Mintun läheltä sen taakse noin 3 metrin päähän. Siitä takaisin vierelle. Huomasin menneeni liian taakse suhteessa Minttuun ja korjasin omaa paikkaani, siinä vaiheessa Minttu istui. Otimme minun siirtymiseni makaavan Mintun vierelle uudestaan.

Testasin kaukokäskyt. Minttu maahan ja minä viiden metrin päähän. Otin koko sarjan ja Minttu suoritti sen täysin oikein. Hämmennyin ja koitin lyhyemmällä matkalla uudestaan. Sitten ei enää mennytkään niin putkeen. Mintulla on siis haju asiasta ja se osaa aika hyvin. Toistojen tuomaa varmuutta sillä ei vielä ole. Yleensä toisella "istu" käskyllä se pompsauttaa takapuoltaan sen 10-15 cm eteenpäin. Tämä me karsitaan heti pois ja hyväksytään vain oikeat siirtymät.

Pysäytetty luoksetulo. Pari ensimmäistä meni 2/3 matkaa juoksemiseen ja sitten pysähtymiseen hitaasti. Välillä piti ottaa läpijuoksuja, sillä muuten tuo alkaa epäröidä ja ennakoida.. "pitikö mun lähtee täältä sun luo vai ei"... tyylillä. Minä tiedän että tämän Minttu osaa. Täytyy harjoitella tuolla pitemmälläkin matkalla. Eiköhän tämäkin ala sujua taas.

Nouto. Otin Mintun vierelle, tähdensin paikallapysymistä "paikka" sanalla. Heitin kapulan kauas, ja odottelin hetken. Sitten käsky "ota". Minttu meni suoraviivaisesti kapulalle, nosti sen maasta ja palasi luokseni. Mietin että pitäisikö minun pakittaa ja eleillä edelleen ohjata se oikeaan paikkaan. jäin kuitenkin jäkittämään jalansijoilleni. Minttu toi kapulan suoraan vierelleni ja mie ehdin hyvin ottaa sen suusta sen. Luovutus osa on ehkä vielä hieman hätäinen, mutta se on pientä näin loistavassa suorituksessa!!

Annoin kapulan Mintulle suuhun ja se sai leikkiä sillä. Mitä tahansa, kunhan kapula on kiva kaveri edelleen. Minttu juoksenteli riemurinkiä kapula suussaan. Oikein hyvä treeni. Ehkä me voitais ilmoittautua.


maanantai 7. tammikuuta 2008

Urpo kontakteeraa


Ystävämme nakki jaettiin 20 osaan ja läjät neljään pinoon. Kontaktiharjoitusta vaikeutettiin. Minä seisoin ja Urpo hakeutui puolentoista metrin päähän istumaan. Lopussa tahti oli jo aika nopsa. Kun namin sai nieltyä, siirtyivät silmät heti minuun. Taitava pieni koira.

Timppa on opettanut sitä vähän ja Urpo osaakin nyt istua jonkin aikaa, kun tullaan pihalta ja riisutaan koirilta hihnat. Kaikkien hihnat ja pannat otetaan irti ja setvitään naulakkoon ja sitten vasta saa mennä. Ihan aina Urpon keskittymiskyky ei riitä, mutta hyvin ollaan edistytty.


Minttu TK1!!


























































































Taulukossa kaikki vuoden kokeet pisteineen.

Koe1

ALO

 
Osasuoritus Arvosana kerroin
1. Luoksepäästävyys 10 x1
2. Paikalla makaaminen 10 x3
3. Seuraaminen kytkettynä 7,5 x2
4. Seuraaminen taluttimetta 8 x4
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 x2
6. Luoksetulo 9,5 x3
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 x2
8. Estehyppy 9 x2
9. Kokonaisvaikutus 9 x1
Pistemäärä yhteensä 176,5

1. tulos

TK1
 




Menimme Pieksämäen kokeeseen 5.1.2008. Kehään mentiin rennolla fiiliksellä. Erikoista, sillä minä tapaan jännittää kaikkea turhaakin maha kuralla. Paikkana HAU-HAU halli. Oli kylmä ja huomasin äkkiä valinneeni jalkaani ne kesäisen keveät lenkkarit. Onneksi paikanpäällä oli lämmöstä huolehdittu hyvin. Koiran kanssa sai mennä halutessaan telttaan, joka oli lämpöeristetty maasta ja jossa oli kaasupoltin tuomassa lämpöä. Vieressä oli vielä hieman lämpimämpi ravintola koppi, josta sai mm. kuumaa makkaraa. Todella hyvät järjestelyt.

Olin alokasluokassa viimeinen suorittaja. Paikallamakuussa ja luoksepäästävyydessä oltiin siis viimeisessä ryhmässä reunimmaisena. Mintun vieressä oli aavistuksen viluiselta näyttävä nahkacollie. Minttu Suoritti nämä kaksi liikettä tuttuun tyylin rennolla varmuudella.

Luoksepäästävyys: Minttu istui vierelläni perusasennossa. Tuomarin arvostellessa alkupään koirakoita, sivelin Mintun huulipieliä ja kuonoa. Kun viereinen koira oli vuorossa, lopetin rauhoittelut ja jäin odottamaan. Minttu istua nakotti juuri oikeassa paikassa ja ainoastaan ojensi päätään tuomarin helliteltäväksi. Arvosana 10

Minulla on liian pitkä hihna tokoon, joten heti oman luoksepäästävyyden arvioinnin jälkeen irrotin Mintun hihnan ja aloin koota sitä kaulalleni. Minttu meni ensimmäisellä käskyllä maahan. Omaan makuuni hieman vinoon. Minttu oli yllättävän rauhaton ja veti toisen etutassunsa koukkuun ja taas suoristi sen. Pää pysyi kokoajan irti maasta ja ilme oli rauhallisen valpas. Palasin luo, Minttu nousi heti käskystä. Arvosana 10

Minttu odotteli autossa omaa vuoroaan. Käytin sen pissalla ja otin sen halliin kun muutama koira oli vielä jäljellä ennen meitä. Minttu tarjosi kontaktia ja oli todella energisellä päällä. Sitä ei tarvinnut yhtään viritellä. Odottelimme vuoroamme perusasennossa ja otimme muutaman askeleen mittaisia tutti imutuksia nakilla. Kun tuli meidän vuoromme, seuruutin Minttua melkein portille ja palkkasin sen viimeisellä nakinpalalla. Vein sen perusasentoon odottamaan katastrofi liikettämme.

Seuraaminen kytkettynä. Minttu oli innokas ja minä yritin tietoisesti matkia voittajaluokan seuruuttajia. Kaikki he tekivät askelvaihdokset ja käännökset kiireettä. Minttu pysyikin paljon paremmin vierellä. Täyskäännöksissä se intoutui ja pomppasi melko korkealle ilmaan. pysähtymiset, käännökset ja vauhdin muutokset menivät melko hyvin. Pikkasen Minttu edisti välillä, pomppi hieman ja teki huolettomia perusasentojakin. 7 1/2

Irti seuraaminen. Koira oli edelleen virittyneessä mielentilassa. Samoja juttuja kuin edellisessä, tässä se vain lisäksi jättäytyi hetkeksi taakseni yhdellä suoralla. silti arviointi  8. Minttu seuraa kyllä lähempänä ja paremmin kun se on irti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Minttu lähti hyvin mukaan, eikä ennakoinut. Tällä kertaa sen nokka tipahti maahan ja se käveli hitaasti perääni hajuja haistellen. Kaksi lisäkäskyä tarvittiin ennenkuin se siirtyi vierelleni. Loppu suorituksesta meni nappiin. 8

Luoksetulo. Lopussa oli vinohko perusasento, muuten juuri priima ja innokas suoritus. 9 1/2

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Mun mielestäni meni oikein hyvin, en tiedä mistä yhden pisteen menetys. 9

Estehyppy. Hyppäsi hyvin, pysähtyi heti, ei haistellut estettä. Kun menin vierelle, se istahti heti. Ihmekään jos koira on esteen nähnyt viimeksi edellisessä kokeessa... 9

Kokonaisvaikutus 9. Tuomarin kommentti oli että taitaa olla vielä aika nuori koira. Siinä vaiheessa Minttu oli jo hihnassa ja pompotti intopinkeänä sinnetänne. Myöntelin ja olin tyytyväinen. 3 ja puoli, onhan se melko nuori :)

Minttu sai pisteitä 176,5 eli paremmin kuin koskaan ennen. Suoritus oli innokas ja iloinen. Minä olin rento. Sijoituttiin 7. ja saatiin TK1 koulutustunnut.

perjantai 4. tammikuuta 2008

Urpo oppii, tottuu ja kokeilee



Urpo on ollut laumassamme nyt muutaman päivän ja muutaman yön. Melkoinen muutos pienelle koiralle. Maalla Lapualla ehdimme harjoitella muutamaan otteeseen kontaktia silmiin. Istuin keittiössä tuolilla jalat löysästi auki. Urpo hakeutui eteeni. Käteni olivat vierekkäin vatsan päällä. vasemmassa kädessä viisi nakin palaa, oikea käsi valmiina siirtämään nameja. Urpon katsoessa silmiini, sanoin hyvä ja siirsin namin sen suuhun. Itse katsoin koiraa kokoajan silmiin, jotta saisin palkittua sen heti oikeassa kohtaa. Ensimmäisenä päivänä piuhat olivat pitkät, toisena päivänä tehtävän suorittaminen oli jo nopeampaa. Minulla oli neljä viiden namin pinoa, joten käden lataamisen aikana Urpo sai pienen hetken ajattelutaukoa. Treeni on omaksuttu Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjasta. Urpo osaa namilla näyttäen myös istahtaa pepulleen ja runsaasti autettuna mennä makuulle. Aluksi urpo ei tullut kovinkaan lähelle ja ihmetteli kovin sitä että kyykin lattialla ja nami oli kädessä. Ihmeellisintä oli että namia ei saanut. Urpo hämmentyi hieman ja meni pöydän alle parin metrin päähän ja lysähti maahan miettimään ongelmaa. Merkkasin sen heti "Hyvä" sanalla ja viskasin namin. Neljässä päivässä Urpo alkoi jo päästää ihan lähelle ja mennä pienemmillä ohjeilla maate. Se jopa jäi syömään namin makuu asennossa. Oppiminen on pojasta mieluisaa, sillä se on pohjattoman ahne. Se suuri ahneus taitaa jotenkin liittyä parkinruskeaan värigeeniin :D

Nyt Urpo harjoittelee uuden elinpaikan vaatimia taitoja.

Helppoa on:
- Portaiden kiipeäminen ja laskeutuminen.
- Syöminen
- Hihnassa yksin kävely
- Hihnassa asioiden tekeminen (jopa heijastinliivi päällä)
- Sisällä hiljaa oleminen

Hankaluuksia tuottaa:

- Monen koiran kanssa yhtäaikaa hihnassa kävely, kaikkia ei saa kiertää kokoajan ympäri myötäpäivään.
- Eteen tulevien tolppien ja puiden kiertäminen.
- Autolla matkustaminen saa huonovointiseksi

Kaikkea uutta pitää töllistellä. Yksi vastaantuleva sauvakävelijä jopa kysyi "mitä se oikein töllää?". Selitin siinä sitten että se on aika pentu eikä ole mitään nähnyt. Hih, hassu maalaistollo vauvva.