Tyynelle hyppytekniikan kaarreharjoitus. Onnisti kohtuullisesti. Tyyne ihmetteli pentujen hajua etupihalla ja oli aluksi hyvin varovainen.
Sitten naksuteltiin pihalla kontaktilaatikkoa. Oikea paikka löytyy hyvin ja siitä lähdetään vasta vapatuskäskyllä. Tarvitsee kuitenkin vielä paljon treeniä nokkimiseen ja paikan tarmokkaampaan löytymiseen.
2x2 mentiin kahdella lähekkäin olevalla portilla. kulmat alkavat löytyä hyvin. seuraavaksi voi jo kavemtaa kulman 2-8 asennosta 1ja7 asentoon.
Ilonalle kaareharkka. Meni todella hyvin. Enää ei huomannut selkeää eroa tai haparointia puolissa.
Lootalla naksuttelussa oli kärsimätön, eikä vauhdissa malttanut pysähtyä. Tarjoaa nokkimista aika hyvin.
Seuraamisessa löytyi hyvä kontakti. Seuraamispaikka hieman liian edessä.
Luoksetulon pysäytys 1 kerralla ei pysähtynyt vaan valui. Toisela teki hyvän stopin.
Minttu: Ruutua läheltä eri kulmista. Ensin lelulla ja sitten namilla palkaten.
Seuraamisessa askelsiirtymiä ja käännöksiä. Alkaa jo käyttää takaosaansa paremmin.
Urpo: Seuraamista. Ensin oli virtaa liikaakin. Sain sen kohtuu hyvälle paikalla ja hyvälle fiilikselle. Sitten yksi liikkeestä maahanmeno. Onnistui täydellisesti ja nopeasti. Sen jälkeen suoran pätkän seuraaminen. Urpo muuttui epävarmaksi. Se mietti et onko tulossa jäävä vai mitä... ja tapansa mukaan se jäi vaan paikalleen odottamaan. Mie huomasin että Urpo jäi. Seisahduin paikalleni odottamaan. Olin selin Urpoon. Odottaesani Urpo katseli lintuja, kuulosteli autoja ja pälyili taakseen. Se muutti asennon ensin seisomisesta istumiseksi ja aikojen päästä makaamiseksi. Minä liikuin pois Urpon näkyvistä ja taas sen näkyviin. Pidin kokoajan selkäni Urpoon päin. Lopulta se hämääntyi ja tuli vierelleni. Palkkasin sen ruhtinaallisesti ja tein muutaman vierelle siirtymis harkan niin että Urpo tarjoaa. Loppuun vielä käännöksillä oleva seuraainen, missä innokkuus oli taas mukana.
Illalla Tyyne agiliisi.
Tehtiin äärettömän hankalaksi muutunutta rengasta. Ollaan nostettu se nyt maxi korkeuteen ja se aiheuttaa Tyynelle hankaluuksia hahmottaa etä mistä reiästä pitää loikata. Toko puolelta se alkoi hypätä jo hyvin. Toisella puolella ei niin millään. Maiju piti lopulta irtorengasta ja Mika palkkasi esteen takana kupilla.
Parilla esteellä otettiin irtoamista namikupille ja leijeröintiä. Tyyne oli peruspätevä itsensä. Hyppi jo 40 cm rimoja. Hypyn kaari näytti hyvältä. Suoralla pitkää laakaa.
(piirrokset on kesäkuun ajan kommeeta paint tyyliä)
Ilona teki keppejä. Toko puolelta onnistuneita ja jopa vauhdikkaita suorituksia. Pikkuisen vielä pomppii turhaa sivusuunnassa.
Väärältä puolelta yksi epäonnistunut ja toinen melkein itsenäinen ja onnistunut.
Ensin esiteltiin koulutusohjaajat ja sitten meidät jaettiin pareittain. Mun ryhmä oli niin speciaalin pätevä et meitä oli siinä kolme. Saatiin kaksi koiraa pohdittavaksemme Sigma the SM tasoinen bordercollie ja Sira pinseri. Ihmiset kertoivat koiransa ongelmat ja me koulutusohjaajat koitettiin pohtia mahdollisia keinoja auttaa. Sitten kun oli kaikki käyty läpi, jakaannuttiin eripuolille kenttää omiin ryhmiin. Lopussa oli purku siitä et mitä kukin oli oppinut. Itelläni jäi melkein ainoastaan mieleen oman ryhmän koirakot, sillä muiden koiria ei nähnyt toiminnassa. Kuuli vain puheena ongelman ja ongelmanratkaisun. Periaatteessa sama aika olisi mennyt jos olisi otettu koirat ryhmä kerrallaan kentälle ja olis kerralal purettu se siinä yhteisvoimin. Silleen olis ehkä jäänyt vielä enemmän tiedonmurusia matkaan.
No meidän ryhmään:
Sigman ongelmat oli kokeenomaisessa luoksetulon pysäytyksessä valuminen. Lyhyemmältä matkalta ja leikinomaiset kiertämiset se teki ihan lukkojarruna. Siis seisomaan pysähtyminen.
Riikka neuvoi siihen sen et kun koira valuu, ohjaaja siirtää sen siihen kohtaan mihin sen olis pitäny pysähtyä. Kevytr koira nostamalla, isompi siirtämällä käsin. Sitten mennään koirasta kauemmas, sanotaan pysäytyskäsky uudelleen ja kehutaan sanallisesti. Tämän jälkeen alkuun ja otetaan liike uudestaan kokeenomaisesti. Jos koira pysähtyy kunnolla, tulee ohjaajalta superpalkka. Tällä muistutetaan että siihen oli ihan hyvä pysähtyä, eikä varoa tassujaan.
toimi hyvin
Sit toinen ongelma oli tunnarissa se et Sigma poimii kapulan etuhampaillaan ja korjaa asennon kulmureiden taakse vasta matkalla. Siitä kuului iso napsahtava ääni ja siitä saa helposti pistevähennyksiä mälväämisestä.
Siinä otettiin sit yhdellä kapulalla naksuttelemalla sitä kapulan ottamista suuhun. Hyvin toimi kun se kapula otettiin suoralta kämmeneltä ja pari kertaa autettiin sormella vähän tönäsemällä et se meni heti oikeaan kohtaan. Nopeutta siihen ei heti tullut. Mut olis parempi et se nostaessaan kapulan korjaa heti sen hampaiden taakse eikä jo juostuaan sekunnin. bc kun pääsee aika matkan sekunnissa.
Pinseri Sira. ongelmaksi sano paikalla pysymiset ja jäävät istuen ja maaten.
Paikallaolossa ei sinällään ollu vikaa. Koira pysyy, se vaan oli rauhaton. Se kiihkoontui kaikesta missä tapahtui. Eli kun Tero astui pois sen luota se joko piippasi tai steppasi etujaloillaan. Sama takaisintullessa. Myös välipalkka käskettiin pois kun siinä tulee tuplamäärä vaikeita kohtia. Niitä käskettiin treenata erikseen ja pienissä pätkissä. Sit maahanmenossa lähdettiin tekemään tekniikka uusiksi. Makaamisen määritelmähän on et koiran kyynärpäät osuu maahan. Sira makas rintakehä maassa ja etujalat ojennettuina suoraan eteen, eli kyynärpäät killuivat ilmassa. Siihen uusi tekniikan opetus ja neuvoksi häivyttää käsi nopeaan pois, sillä se on voimakkaasti kädessä kiinni.
Ilma ei suosinut kuvaamista, silti pari räpsyä.. kynitty mitteli on sitten ihana! Nyt lyhytkarvaista jalostamaan hopi hopi :)
Ilonan kanssa vaaleiden pallukoiden rata. Ei puomia lopetettiin ennen keppejä.
Alussa Ilona oli puomin alaosan kohdalla. Itse sijoituin mustan 2 kohdalle. Siitä pakkovalssimainen kääntö, heitto 3 esteelle. Ennakoivalla valssilla 4 esteelle. 5 esteelle koitin saada etumatkaa ja valssasin edessä.. Jatkoin matkaa peruuttaen!! (hyvä minä) ja ohjaten Ilonan ensin oikealle aidan yli, sitten vasemmalle putkeen. (peruutin kokoajan) Sit Ilona haki ihan hyvin 8 esteen.. vaikka meninkin turhankin kauas sitä saattelemaa esteelle. haki nätisti hypyt 9 ja 10 sivusuunnassa.
Tyyne jätti kepit, kun ei vielä niitä osaa. Jätin sen istumaan keppien loppuun ja menin ite jo vaaleanpunaisen ohjauksen alkuun. Kutsuin sen esteen kierron jälkeen käteeni. Peruutin sylikäännöksen kohden 6 estettä. 4 esteelle saatoin turhankin pitkälle. Missä se luottamus koiraan oikein on? 5 este ja lähdin viemään sitä takaleikkaukseen esteelle 6. Oikeasti meni ihan päin männikköä eikä mulla tai koiralla
Loppuun otettiin ensin takaleikkauksen opettelua ilman koiraa. Lopuksi otettiin vielä valinnaisen koiran kanssa kokeiluun. Kuvan mukaisesti tehtiin takaleikkaukset kahdella aidalla molemmilta puolilta. Oli yllättävän haastavaa. Vasta kun laittoi koko kropan hartioita myöten kunnolla peliin alkoi sujua. Mulla näitä teki Ilona.
Tyyne otti A estettä erillisenä. Hidastaa kontaktille kun sihisen. Kohtuu nöyrästi tekee sen, vaikka omaehtoinen paikan hakeminen on vielä ihan kesken koulutuksen.
Tyyne hyppäsi myös ihan ensimmäistä kertaa maxi kokoisen renkaan. Kahdesti hyppäsi reunasta, sitten huomasi että mistä on kyse ja hyppi oikeasta kohtaa.
Mustat 1-3 numeroiset esteet Tyyne meni kerrasta oikein. Pystyn lähettämään sen kivan kaukaa ja jopa vinoittain kiertämään siivekkeen takaa. Tämän se on oppinut todella hyvin.
Keltainen koiran reitti ohjattiin pysytellen keppien toisella puolella. Tyynelle laitettiin 2 kertaa nami PALKKA merkattuun kohtaan. Tyyne irtosi hienosti, eikä epäröinyt yhtään.
Ihan viimeiseksi otimme esteet 1-5 (punainen)ekalla en kääntänyt kroppaa ja Tyyne Juoksi väärään päähän putkea. Tokalla kierrokselal käänsin ja Tyyne meni ihan oikein!
Urpo: seuraamista lyhkäsiä pätkiä, myös yhtä käännöstä. Urpo alkoi vähän hyytyä ja pysähtyi seisoskelemaan. Mietin vähän ja pysähdyin itsekkin seisomaan. Käänsin sille selän. Otin yhden askeleen ja pysähdyin. Urpo vaan istuskeli paikallaan ja läähätteli. Sanoin sen nimen mutta en muutoin elehtinyt. Jonkin ajan kuluttua ja varovaisella kannustuksella Urpo hakeutui viereeni. Rapsuttelin ja kehuin sitä paljon. Siirryin taas kauemmas ja Urpo hakeutui jo reippaammin luokseni. Kehuin ja palkkasin nameilla. Otin pienen seuraamispätkän ja palkkasin ruhtinaallisesti. Urpon mieli parani ja se tiivisti kontaktia ja seuraamistaan. Sit siltä karkas mopo käsistä ja se juoksi mettänrajaan asioilleen. Jäin seisomaan keskelle kenttää ja käänsin sille selän. Urpo toimitti asiansa ja juoksi maa jymisten vierelleni perusasentoon! Superpalkka ja vielä lyhyt yliällötiivis hyvän mielen seuraaminen.
Yksi luoksetulo namipalkalla. Urpo puolittain loikkasi mua vasten, mutta ei sit ihan kuitenkaan.
Lisäksi vielä kaksi lyhyeltä matkalta eteentulemista ja namin kanssa autoin vierelle perusasentoon Jenni tyyliin. Eli Urpo siirsi vain takaosaansa mun edestä sivulle.
Ilona: Seuraamista. Palkkasin kokonaisilla froliceilla kun Ilona itsenäisesti ja ilman käskyä hakeutui vierelle seuraamaan. Frolic lensi mun suustani. Ilona skarppasi ja meni jo paljon parempaa seuraamista. Hyvin äänetöntäkin, niin paljon se keskittyi.
Kentän laidalle tuli beagle ihmisineen häiriöksi. Laitoin Ilonan paikallamakuuseen parin metrin päähän. Heittelin 4 namia sen eteen ja kutsuin yli. Tuli jo paljon reippaammin kuin ennen. Vähän nenä vei ja olis hissutellut. Jätin istumana ja keräsin namit pois. Palasin Ilonan luo ja palkkasin nameilla ja kehuilla.
Loppuun luoksetuloja ja pysäytyksiä namin heittely leikkinä. Pikkuhiljaa sieltä alkaa tulla sitä kuuliaisuutta mun käden liikkeisiin.
Tyyne pääsi mukaan Huotarin Peten koulutukseen. Rata tutustuttiin läpi ensin kokonaan ja huolellisesti. Kaikki kohdat mentiin läpi ja mietittiin erilaisia ohjauksia. Tyyne ei vielä keppejä mene, joten mietin ohjaukseen palkan sihen kohtaan.
Alun välistävedot. Pitää juosta lähellä esteitä. Vastakkaisella kädellä ”katkaistaan” ja samalla kropan suunta muuttuu kohden seuraavaa estettä. Jalat menevät edelleen suoraan. Kun yläkroppa käntyy hieman koiraa kohden, ihminen vaistomaisesti väistyy sen verran että koiralla on tilaa tulla käymään oikealla puolella estettä.
Kahdesti sain sen menemään hyvin, siinä välissä kämmäilin jonkin verran oman koordinaationi kanssa. Jos sohin koiranpuoleisellakädellä väärään aikaan, lähetin tyynen keskelle kenttää. Fiksu penne lukee kropan suuntaa tosi hyvin. Lopultakin ohjaajansakin alkoi tajuta sen seikan.
Takaakierto sai kehuja. Sylikäännös oli puolittainen.. pitää tehdä loppuun asti.
Kiertämisessä ohjaaja ei saa kääntää hartialinjaansa liian nopealla tahdilla. Silloin koira helposti jää jälkeen ja ajautuu jalkoihisi ja takapuolesi taakse. Ohjaava käsi osoittaa koiran häntää ja ohjaaja kääntyy maltillisesti. Putkelle mennessä piti ottaa kädet kokonaan pois, kävellä kohden kauempaa putkea ja sanoa esteen nimi. Ekalla kerralla tyyne epäröi. Toisella se meni jo taakseen katselematta.
Jos tässä huitaisi putken suulle koiranpuoleisella kädellä.. samalla käänsi kroppansa kohden seuraavaa aitaa ja koira jatkoi pyörimistä aidoilla. Erittäin opettavainen kohta.
Putkeen pitää saada vauhtia. Palkka pitää tulla kädestäni ja mun pitää ”juosta karkuun” Tyyneä. Samalla opettaa sitä hahmottamaan että miten sen tulee hakeutua ohjaavaan käden puolelle.
Pääpointti mulle ÄLÄ OLE MIELIKUVITUKSETON IDIOOTTI, vaihtele treeniä, yritä edes.
Ruudussa opetetaan paikka erikseen ihan julmetun läheltä. Koira jätetään jonnekkin kauemmas ja itte oon melki ruudussa. Siitä sitten ohjailen koiran käskyllä ja käsimerkillä oikeaan paikkaan. Palkkaus kun koira on keskellä ruutua. Tätä luoksetulona, lähetyksenä, epämääräisistä kulmista ja kummaltakin reunalta. Kertakaikkiaan niin kauan että koira tajuaa että mitä siltä pyydetään ruudussa. Ruutua päinhän se osaa juosta lujaa, ongelma on lopussa, kun se vaan haahuilee eikä tiedä mitä siltä odotetaan.
HyväRUUTU! on ruudun kehu. Eli kun eläin Minttu on ruudussa oikeassa kohdassa kehuunkin sisällytetään se sana mitä ollaan opettamassa. Teemana vahvistaminen.
Kaukot. Minttu tekee liikkeiden välissä pienimmästäkin mun nytkähdyksestä jonkun omavalintaisen liikkeen. Tähän ohjaajalle tarkkuutta, jopa koiraapalkatessa sen elikon jalkojen pitäisi olla kuin betoniin valetut.
Paineeton tunnari tyhmille paineistajille:
Ne matalat törpöt joissa on reikä keskellä.. kaikki tietää. Ei minulta haisevien sellaisten törppöjen alle piilotetaan jonkun toisen ihmisen koskemat kapulat. Avustaja nostaa yhden tötterön mun koskeman ja maahan asettaman kapulan päälle.
Itte istun koiran kanssa siinä vieressä ja kehotan sitä tutustumaan tötteröihin. Koiran pitäisi haistella tötteröiden reiän läpi niitä kapuloita ja kun oma kapula osuu kohdalle koiralle naksautetaan ja se hakee namin. Mintun kohdalla se ehti vähän keulittaa mopoa ja se työnsi nenän tötterön läpi, joka juttui siihen, sit se hoksasi että kapula on maassa, kaapaisi tassulla tötterön pois kuonosta ja toi mulle kapulan. Tämän jälkeen minttu joutui hihnaan. Eli kun se löysi oikean kapulan, sitä estettiin kevyesti tappamasta kartioita.. tosin aika usein se ehti kaapaista tötsän pois.
Tällä tavalla vahvistettiin sen oman nuuhkimisen malttamista. Heti
välittömästi ei saanut otetta kapulasta, joten piti vähän tehdä hommiakin sen löytämiseksi. Saatiin monta paineetonta ja onnistunutta toistoa. Hajustetun kapulan paikkaa vaihdeltiin. Minä siirsin kapulaa ja avustaja kartioita.
Toinen oli yhden piilotus niin että maassa oli hajuttomia kapuloita monta.
Maahan ripoteltiin ensin hajalleen useita kapuloita. Sitten minä seuruutin Minttua siitä yli, laitoin sen istumaan niiden keskelle. otin luoksetulonkin muistaakseni niiden yli. Sitten mentiin niiden viereen piilottamaan yhtä.
piirrän kuvan. Ensin siis kapulat olivat sivussa, seuraavaksi vähän lähempänä. Kapuloiden paikkaa ei siirretty, vaan siirrettiin yhden kapulan piilotuspaikkaa suhteessa hajuttomiin. Koira lähetettiin kuitenkin samasta kohtaa. Minttu kävi tempaisemassa yhden hajuttoman kun ne lähelle osuivat. En kieltänyt tai ainakaan en saanut kieltää. Otin vain kapulan. Sitten Jenni piti Minttua ja kävin hetsaamassa piilotetun kapulan luona. Toisella Minttu jo toi sieltä oikean.
Treenien suunnittelu: max 4 liikettä tai liikkeen osaa/treeni. Lyhyesti ja hauskasti.
Itte mietin että kirjaan kaikki liikkeet ylös ja kaikki osaset ylös ja alan pohtia et mitä kaikkea treenataan milloinkin. Lyhyt ja hauska sopii niin ohjaajan hermoille kuin koirallekkin.
MULKOSILMÄPAVIAANI aka Ilona.
Luoksetulon pysäytys isoilla nameilla.
Heitä nami poies.. ilppa juoksee hakemaan sen. takaisin juostessa Ilppa katsoo sua.. heitä nami ilpan taakse. Ilppa pysähtyy hetkeksi ja juoksee hakemaan namin. Takasin juoksiessaan Ilppa mulkoilee epäilevästi aj tarkkaavaisesti, heitä nami taakses. Ja niin se ex-läski nykyinen muka malinaattori ja harvahapsinen tuponlennätin alkaa totella sitä käsimerkkiä. Ahneus on hyve.
Ilonalle oli äärimmäisen hankalaa tää seuraava:
Koira paikallamakuuseen. mee ite muutaman metrin päähän. Heittele nameja maahan sen eteen. Kutsu Ilona niiden yli luokse. Jätä se istumaan ja käy poimimassa namit pois. Ekalla kerralla se ei jäänyt istumaan ja minä pidin pannasta kiinni porokoiraa, jonka huulipielistä roiskui kuola. Myöhemmin se on alkanut jo paremmin hillitä itsensä.
Urpon ongelmana on vilkkaus, rauhattomuus ja epävarmoina hetkinään se väistää passiivisuuteen. Tästä ehti tulla iso ja hyvin paljon toistettu ongelma. Luulin aluksi että Urpo ennakoi liikkeitä. Oikeasti se pakotti minut helpottamaan treeniä joka kerta kun siitä tuli hieman epävarma. Minä pyysin sen vierelle, se käyttäytyi levottomasti, kiinnitin siihen taas huomiota… jne. seuraamisessa se saattoi vaan pysähtyä paikalleen joko istumaan tai seisomaan. Luulin sen ennakoivan jääviä.. ei jei ehei. Myöskään se ei toiminut että jatkan matkaa ja kävelen sen ohi-> Urpo lähtisi mukaani. Olin edelleen liian aktiivinen.
Jenniltä sain vinkin pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Ei saa olla vähääkään uhkaava. Pienestäkin yrityksestä ja vaikka kuinka varovaisesta siirtymisestä kohden ja vierelle pitää palkita ruhtinaallisesti.
Testailin tätä kotosalla ja toimii muuten uskomattoman hyvin. Käänsin koiralle vaan selkää ja odotin että se itse tulee vierelle. Palkkasin ja joskus seuruutin pienen pätkän. Urpo kasvoi 10cm lisää kokoa. Hyvä että enää pysyi nahoissaan. Sen itseluottamus nousi sfääreihin ja se alkoi jo patoamaan kiihkoaan. Kertaalleen piti juosta kentän reunalle, paskantaa pikaisesti ja hurrrjalla töminällä takaisin hommiin. Oikeasti kiihkolla ja täpinällä. Mielettömiä tuloksia ja vain viikossa parilla treenillä! Koiran asenne muuttui täysin. Me ollaan vaan puolitoista vuotta taisteltu tämän ”ennakoimisen” ja ”jäätymisen” kanssa. Mä olen nyt niin onnellinen kun homma tuntuu ratkenneen.
Sitten tuo piippaaminen paikallamakuussa. Olen nyt huomauttanut sille siitä kun se ääntelee. Yskähdän tms. Kuitenkin se vain vähensi piippaamista, ei lopettanut sitä kokonaan. Jennin mielestä on turha huomauttaa koiralle asiasta johon en pääse jokakerta puuttumaan ja joka ei jokakerta toimi. Paikallaan se pysyy ja näytti jopa hyvän paikallamakuu pätkän. Tosin silloin häiriöt oli takana, eikä sen silmien edessä.
Jennin neuvo oli kokeilla rentoutumista käskystä. Tätä lähdetään siis kotosalla harjoittelemaan. Eka kerta tehty ja aikaa meni vain puoli tuntia saada ns. jousi lepotilaan. Laitoin sen hellästi kyljelleen. aloitin siitä että pää pidetään maassa. Seuraavaksi yritin saada sen rentouttamaan etujalankin. Seuraavaksi siliteltiin kylkeä ja selkäranka suoristui. Viimeisenä ja hankalimpana saatiin myös pystyssä sojottava takajalka rennoksi ja koira lötköksi. Ihan se ei nukkunut, mutta alistui kohtaloonsa. Jokainen lihas oli rentona.
Sitten joskus yhdistetään kentällä rauhoittumisharjoitus ja heti sen perään paikallamakuu.Lähinnä mielentilaharjoituksena.
Muutenkin levottomuuteen, rauhattomuuteen ja häsäämiseen tuli rajoite. Koira väliajat kiinni hihnaan, puuhun, boksiin tms. Se ei kertakaikkiaan pääse jokapaikkaan minne mieli vie. Pakkokeskittymistä olemiseen.
Urpo makoili jo hihnassa kohtuu rauhassa ja piippaamatta, kuitenkin kun kiinnitimme siihen edes vähän huomiota je Jenni puhui hetken hieman enemmän elehtien, alkoi Urpo kompata Jenniä vinkumalla. Häiriöherkkä, tiedetään. Paikallamakuuta ja muuta treeniä kauppojen parkkiksilla ja muissa vilkkaissa paikoissa. Tiedossa, mutta laiskapaska = minä ei ole tajunnut tätä tehdä aikoihin.
Muistiinpanoissani lukee Urpon kohdalla: tiukkuutta, tarkkuutta, ei haahuilua ja tyhjiä komentoja odotellessa. Eli ylipäätään olen vähän taikinaranne ja koiran tarttee totella joko jämptisti tai lepsusti oman mielentilan ja äänensävyn mukaan. Tähän selkeämpää käyttäytymistä ohjaajalle. Hihna poistaa haahuilut.
Urpon seuraamiseen pitää saada vaihtelevuutta. Luulin että käännökset nyt vaan on liian haastavia sille. ehkä ennen olikin, nyt nekin menevät hyvin. Vaihtele siis kunnolla seuraamisen treenaamista ja oikeasti satunnaista palkkaamista.
Perusasento: Jos ei onnistu ensimmäisellä, häädä se koira pois siitä. Elä liiku itte vaan käske koira pois. Sit uusi yritys. Merkki koiralle että parempi ja täsmällisempi käytös olis toiveena.
Ohjaajan pitää ottaa kätensä vähän ylemmäs, nyt ”törkkää” koiran liian sivuun. Seuraaminen on siis liian väljää. Ensinnäkin sen vuoksi että Urpo näkisi varmasti kasvoni ulokkeideni takaa ja toisekseen sen vuoksi että käteni ei anna sille tilaa olla siinä.
Ilonalla tää. Lisäksi tehotreenailtiin poispäinkäännöstä. Tokopuolelta sujuu, toiselta puolen ohjaaja (ja vähän koirakin) on jäykkiä eikä taivu.
Sillä on väliä et mitä reittiä sä kävelet omalle lähtöpaikalles. Esim. putken merkkaus alussa. 5 esteelel Ilonalla toimi kun huikkasin "kierrä" sama juttu kuin takaakierrossa. kierrä 1 siiveke ja hyppää rima. Vitsi mikä hoksaus..7 esteelle poispäinkäännöksellä. 8 twisti? tms... koira esteen taakse ja toiselta reunaa jatketaan. 11 ennakoiva valssi. 14 niisto tms. kepeillä oma kroppa kohden 2 pinnaa.. ei saa kääntyä menosuuntaan liian aikaisin. keppien jälkeen puolivalssilla vedettiin koiraa lähemmäs ja sit vaan ETEEN ETEEN PUTKEEN..
Tyynelle:
Vasemmalta puolelta päästiin heittämään putkelta asti. Oikealal puolella olevan koiran kanssa ekan esteen takaa onnistui välillä. Tää johtuu täysin ohjaajan heikosta motoriikasta. Ikinä en oo uskonu et olisin näin toispuoleinen ja heikko :P Kaikkee sitä oppii..
Sit jonnankorjausohjaus. neljä erillistä siivekettä. Joka kohtaan sai huudella sitä kierrä kierrää. Tyyne paikkaili mun mokia. Äärettömän hyvä reeni.
Unohtunut päivittää reenejä.. no piirrellyt oon ainakin suurimman osan.
Kaijan pitämä treeni hallissa Ilonalle. Ideana että 6 putkelel ohjatessa tulis olla jo juoksemassa sen suun ohi edes askeleen verran, silloin koirat kääntyi automaattisesti oikein putken toisesta päästä ulos tullessaan. Tässä sai juosta, mutta kyl sitä vaan ehti.
Tää on Huotarin Peten pitämästä koulutuksesta rata. Reenailtiin Ilonan kanssa koulutuksen jälkeen tuota. Pari kertaa on otettu alun 5 estettä Ilonalla ja Tyynellä. Alkoi jo sujua ihan näpsäkästikkin.
Sama Tyynen ohjausten kanssa piirrettynä:
Tätä tehtiin Tyynen kanssa. Alun 2 estettä ja siitä A:lle oli äärettömän vaikea. Mentiinkin sitten 2 aitaa, putki A:n sijaan. Palkkasin ennen keppejä ja rata jatkui keppien jälkeen.
Hallissa Tyyne tarjosi jo keppien ekaa väliä, kun näki kepit hallin reunalla. On sillä 2x2 metodilla jokin herne liikahtanut aivoissa. Tekniikka on vaan tosi alussa siltä osin. Ei kokonaisia keppejä reeneihin vielä aikoihin.
Tällasta rataa mentiin Tyynen kanssa pätkissä ja Ilonakin sitä teki. Mukavan rullaava ja kiva rata. Antoi onnistumisen tunteita ja koirat irtos!
