tiistai 28. tammikuuta 2014

Yksinkertaista yksinkertaiselle

Yksinkertaiselle yksinkertaista -teemaviikko alkoi. 

teoriasta käytäntöön osa 1: 
*Mieti mikä on kulloisenkin liikkeen ja treenin tavoite!

Treenin lopuksi puretaan. 
*Päästiinkö tavoitteeseen?
*Tuliko epäonnistumisia? jos niin MIKSI.

Puupääbeecee ja mehmet treenasivat.

bc yllätti kovasti yritteliäisyydellään ja keskittymisellään. TUJOTTAMINEN on kovasti karsiutunut. yrittäminen lisääntynyt. 120% se antaa itsestään. Toki sne keskittyminen ei ole kovinkaan kestävää.
Älä anna sen yritteliäisyyden huijata luulemaan liikoja sne osaamistasosta vielä.
Mutta TyhmäCee ei ole yhtään tyhmä. Kovin pätevä vanhaksi koiraksi, jolla on ollut valtavasti opittavaa ja sopeuduttavaa viime kuukausina. 

Mutta jopa puupääbeeceen älykkyydellä varustettu bc saa mut hämmästelemään näiden ominaisuuksia. Nää on hassulla tavalla ihan erilaisia. Jollain tapaa niin samanlaisia. Ja jostain tulee tuo uskomaton kyky luoda jännät tilanteen voimavaraksi. 

Mehmet ylitti itsensä jälleen asioiden yhdistelyssä.
Se oppi parilla toistolla että taakse peruutus ja siitä istuminen = taka.
vierellä se ei sitä voi tehdä, sillä sellainen toiminta kesken liikkeen rikkoo liikkeen "seuraaminen" protokollaa. 

eli mehmet seisomaan vierelleni ja pyydän sen siitä tekemään "taka:n"
-> mehmet kääntyy kasvot mua kohden ja peruuttaa istumaan. Samansuuntaisesti mun kanssa se ei sitä voinut vielä tehdä, mutta pikkuhiljaa. 

Mehmet on niin ihanan insinööri. Mun on välillä niin vaikea tajuta sen tapaa hahmottaa sääntöjä. 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

sitä apinanpaskaa

Miksi silloin kun kuulee jotain fiksua, ei kirjaa sitä sillä sekunnilla ylös.
Koska seuraava lause voi jo harhauttaa.

Liikkeitä voi kokoajan työstää. tai ei VOI, vaan niitä työstetään kokoajan. Treenissä pitäisi edistyä kokoajan, eikä jäädä jumiin mukavuusalueelle. Varsinkin jos joku osa-alue laahaa perässä, se pitäisi treenata paremmaksi. Silti liika kriittisyys pitää karsia pois ja olla iloinen kaikesta saavutetusta.

Miksihän mulle tulee aina se olo, että kun treenana kotona, tekis mieli treenata hallilla.Kun treenaan porukalla hallilla, tekis mieli vaan puuhata osia paremmaksi kotona.

Mä vaadin ihan järjettömän paljon. itseltäni ja koiriltani. En osaa löysätä pipoa ja löysätä kriteereitä. jotain pientä näkökulmanmuutosta siihen pitäis silti saada.

Onkohan kukaan kirjoittanut kirjaa treenaamisen taidosta, höllää vähän, tee mitä tahdot, sano ei. Tosin en mä niitäkään ehtia lukea.

Mulla on vain tietty määrä energiaa, se on hyvin hyvin rajallinen määrä.
Se pitäisi siis kohdistaa niihin asioihin jotka saa mut tyytyväiseksi ja iloiseksi, ei niihin asioihin joita teen koska pitää tai joita olen joskus luvannut.
Minen kertakaikkiaan osaa hoitaa kasautuvia paineita ja työmääriä jotka huutaa huomiota yhtäaikaa. Mun vapaa-aika ja harrastukset on ne jotka kärsii ensimmäisenä. Eli asiat joita arvostan eniten. Miten tähän joudun jokaikinen kerta? Vähennän jotain ja kolme uutta asiaa vyöryy vaatimaan huomiota. Mun täytyy olla tosi tosi erinomainen, kun olen niin korvaamaton. Lähiaikoina pitää tehdä priorisointia. Paljon priorisointia.

ja koska ne on tylsää ja ikävää.. päätin surffailla pinterestissä.

Löysin sieltä elämänviisauksia.

Näin viikonloppuna hienoja ja loistavia suorituksia tokossa.
Mä oon monta monta vuotta halunnut samaa. Enkä tietenkään ole saavuttanut sitä.
Omissa ajatuksissani se tekee minusta jonkinasteisen luuserin. Teoreettisesti pätevän. Ei sitä joka loistaa, vaan sn joka valmentaamuista loistavia. Ihan kiva seiska plus, mutta en mä ole opetellut asioita auttaakseni muita. Minä haluan pärjätä itse.

Siihen pitää keksiä ratkaisu. Saavuttaa jotain mitä haluaa.
Miksihän mä olen parempi lajissa jota en niin paljon arvosta kuin toista lajia.
Arvotan liikaa vääriä asioita ja rampautan jotain  samalla vahingossa.

Mulla pitäis olla sopivat tikapuut, joissa on sopivia tähtäimiä, sopivin välein.
Vaikka mä harrastan paljon yliajattelua. nyt taidetaan tarvita melkoisen epämääräinen suunnitelma ja siihen paljon yritystä. Ehkä se suunta siitä löytyy.

Olipahan taas ajatuksenvirtaa. sori.









PS: Ei ketään ihan oikeasti kiinnosta kuin oma napamanner.