keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Kolmet kimppatreenit


Tässä välissä on ehtinyt olla jo kolmet kimppatreenit. Urpo on mennyt kohtuullisesti. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että pitää vähentää kimppatreenejä. Urpo ei sinällään ehdi niissä oppia mitään uutta. Ne menee korkeintaan rauhoittumisen opettelemiseen.

Sikke porokoiran kanssa otettiin yhteistreenit kirkon yläparkissa. Kirkonkello villiintyi ja alkoi vonkua ja paukkua. Aluksi Urpo ihmetteli paikalleen jähmettyneenä. Jonkin ajan kuluttua se päätti lähteä pakoon. Mie kutsuin höppänän jalkoihini. Siinä se sitten nojaili ja kuulosteli kirkonkello maratonia. Pikkuhiljaa Urpo rentoutui ja alkoi tehä pieniä temppuja. 10 minsan päästä kellotkin hiljeni. Eh.. no ehkä himppasen aiemmin.

Urpon uusin ongelman on maahan humpsahtaminen joka ikisessä välissä. Kun sen jättää istumaan se menee maate. Kun sen jättää maate, se pysyy maate mutta venyttelee ittensä jonkinverran eteenpäin. Urpo menee vierellä istuessaankin maahan. Piretään pientä taukoa johtuen Ilonan sydeemeistä. Sitten palaillaan keittötokoihin.


perjantai 14. maaliskuuta 2008

Räntäsateessa yhteistreenit


Cittarin parkkiksen syrjäsimmällä kulmalla. Paikalla oli Nadia berni, G-team, Milja, Nada,Urpo, Millan kaks aussia ja ajokoira Roosa.

Treenailtiin 1-3 koiraa kerralla.
Urpon otin melko loppuvaiheessa pois autosta. Käytin sen penkassa pissalla ja sitten mentiin tekeen hommia.

Etsittiin perusasentoa. Jätkä oli ihan paiseessa. Kyllä se siitä rauhoittui ja keskittyi sitten. Perusasentoa ja yhden askeleen seuraamista. Seuraamiset oli kohtuullisia, ei mitään huippuluokan juttuja.

Jätin Urpon istumaan, loittonin noin 10 metriä. Odotin hetken ja palasin palkkaamaan. Lähdin taas poispäin ja vilkaisin taakseni parin metrin jälkeen. Urpo lähti perääni. Palautin sen takaisin paikalleen istumaan. Loittonin 3 metriä pidemmälle kuin edellisellä kerralla. Odotin hetken ja kutsuin Urpon luo. Poitsu tuli ekalla käskyllä ja ihan sievästi eteen.

Maahan, istu asentomuutoksia hiukan kokeiltiin. Istumiseen tarvitsee vahvan käsimerkin joka "nostaa" sen maasta.

Leikittiin patukalla. Urpo oikein murisi ja oli tosissaan. Mahtava pikkumies.

Laitoin Urpon autoon ja odottelin että kaikilla alkaa olla kohtuullisen valmista. Sitten otettiin 5 koiran yhteinen paikallamakuu. Urpon makuutin koko ajan. Kävin kerran palkkaamassa ja hetken päästä siirtämässä sitä taaksepäin. Se keksi venytellä iiiiihan vaan vähäsen ja eteni samalla puoli koiranmittaa. Tosi kärsivällisesti se jaksaa maata. Ainakin harjoituskertojen vähyyteen nähden. Pelkällä käskyllä se ei mene maahan.

Lopuksi Nadialle häiriöksi ja meille kertaamiseksi ...harjoiteltiin Nadian vieressä maahanmenoa siitä perusasennosta.

Taivaalta satoi hevosen takapuolen kokoisia vetisiä rännän ja veden sekasikiöitä. Kaikki vaatteet oli lopulta litsamärät. Koira säästyi pahimmilta, se kun odotteli väliajat ja lopun juorukerhon autossa.


tiistai 11. maaliskuuta 2008

aamupalan ansaitseminen 11.3.



Ensin Ilona. Ruokakuppi maahan sen eteen. Kielsin ryntäämästä suoriltaan sinne.
Ilona vierelle istumaan ja kapula suuhun. Kolme kertaa sylkäisi kapulan käteeni. Neljännellä kerralla otti tukevan otteen kapulasta, mulkaisi minua ja alkoi tuijottaa ruokakuppia. Piti kapulaa noin 2-3 sekuntia, kunnes sanoin irti ja vapaa. Se alkaa päästä jyvälle.

Urpo juoksenteli ympäriinsä ja tahtoi ruoan. Se piti rauhoittaa nameilla. Pyysin sen vierelle ja palkitsin kontaktista. Kun se istui vierelläni, sanoin "seuraa" ja astuin hitaasti askeleen eteenpäin. Urpo tillitti minua silmiin ja varovaisesti siirtyi takaisin vierelleni. Kolme kertaa otin askeleen ja Urpo siirti vierelle kontaktissa.
Vapautin sen ja mentiin keskemmälle keittiötä. Otin Urpon vierelle ja pyysin sen maahan. Aivot näytti olevan tyhjäkäynnillä. Toistin käskyn ja hieman avitin kädellä. Poika meni varovasti maahan. Kehuin sitä ja käskin jäädä paikoilleen. Urpo rentoutui ja jäi kaikessa rauhassa makoilemaan. Olin parin metrin päässä, melkein pöytäryhmän takana (jotta näin kellon) Urpo jaksoi rauhallisesti maata 2 minuuttia paikalla. Otin ruokakupin mukaan kun palasin. Annoin ensin namin kädestä, sitä se epäili myrkytetyksi. Tipautin namin sitten sen nenän edessä ruokakuppiin ja laitoin ruokakupin maahan. Arvatkaa mitä teki Heikko-Peikko? Se säikähti ruokakuppia. Aivan oikein. Pyysin sen takaisin maahan ja vapautin siitä. Näytin ruokakuppia ja kannustin ottamaan. Kyllä se sitten kupille meni, vaikka olikin aluksi varma siitä että kuppi puree..

maanantai 10. maaliskuuta 2008

keittiö toko ruskeille


Ilona ensin. Pienin kapula mun käteeni. Laitoin sen Ilonan suuhun ja jätin käden leuan alle varmistamaan. jos se piti hetken rauhassa, sanoin "Irti" ja annoin palkan. Jos Ilona pulautti kapulan heti varmistavaan käteeni, en huomioinut asiaa. Laitoin kapulan "ota" käskyllä suuhun. Tässä päästiin jo hiukan jyvälle asiasta. Viimeisen onnistuneen palkkana oli ruokakippo.

Kiitos Riikka, näillä eväillä taidetaan päästä taas jatkamaan.


Urpo vierelle, kontaktista palkka. Käsky "mahan" ja poika tipahti maahan. Aika hienoa, se kun ei ole ennen viereltä mennyt maahan pelkällä käskyllä. Jätin sen paikoilleen ja menin pikkasen syrjemmälle. Alkuun juttelin matalalla ja rauhoittavalla äänellä. Urpo rentoutui ja laski päänsä alemmas. Pakitin hiukan syrjemmälle ja kurkin kellosta aikaa. Minuutin paikallamakuu suoritettiin aika hienosti. Otin koiran luo palatessa ruokakupin selän taakse ja namin oikeaan käteen. Annoin namin ja vapautin kupille, jonka laskin viereen.


sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Kiiran ottamia kuvia Urposta


Urpo 8,5kk




















1. kerta Gurun treenissä. (Urpo)



Olipas se jännää. Pari viikkoa ollaan jännitetty näitä treenejä. Oli kyl mahtava tilaisuus päästä tähän pienryhmään mukaan.

Paikkana oli pienehkö ja kaikuva betonipohjainen halli.
Ensin jutusteltiin ja kerrottiin omasta tasosta ja ongelmista. Meillä ongelman tekee minä ja kiivaan krätyynen luonteeni vs. koiran herkkyys. Patoumiahan se aiheuttaa, ainakin toiselle.

Ensin kimppaliike paikallamakuu. Kaikki oman tason mukaan ja sen verran etäälle koirasta kun pääsi.
Mie laitoin Urpon maahan avustaen kädellä. Siirryin muutaman askeleen päähän ja hiljaisella matalalla äänellä rauhoittelin. Palkkasin pienin aikavälein. Pari kertaa Urpo nousi ja pani maate heti uudestaan. Palautin sen aina rauhallisesti takaisin riviin. Nimittäin se siirtyi aina oman mittansa verran eteenpäin noustessaan.
Yhteensä 2 minuuttia pidettiin poikaa maassa. Palkkasin sen suunnilleen 10-15 kertaa. Melko rauhassa se oli.

Sitten kun tuli meidän oma vuoro, keskityttiin perusasentoon. Mie sain nouvoksi viedä kättä rauhallisemmalla tahdilla ja selvemmin. Urpo sai kehuja tarkasta ja hyvästä perusasennosta. Minä palkitsen sen liikaa itseni edestä, eli Urpo joutuu kurottamaan päällään jalkani eteen, saadakseen namin. Ikinä en moista virhettä ollut tajunnutkaan. Eli palkkaus perusasennosta enemmän vasemmata, Ihan koiran kuonon edestä.

Urpo piippasi, vonkui ja kitisi hallin reunalla odottaessaan. Sain neuvoksi kieltää sitä napakalla äänellä. Murahdus, ärähdys tai muu kielto. Sen jälkeen tuli pelkällä matalalla ja rauhoittavalla äänellä kehua koiraa. Koskea ei saanut, sillä Urpo ottaa sen palkkiona tekemisistään ja jatkaa heti kosketuksen loputtua vollottamistaan.
Jonkin aikaa ärähtelin ja kehuin hillitysti, Urpo hiljeni ja laittoi maate. Se jopa laski pänsä tassujen väliin. Ihan hillittömän huippu juttu.

Laitetaas tähän etenemis tavoitteita: Paikallamakuu pidemmäksi, paikallaolo muutenkin varmemmaksi, vahvista kontaktia vierellä ollessa, palaa yhden askeleen mittaisiin seuraamisiin.
Jos otat koirtalle jotain uutta, pilko se pienen pieniin osiin ja palkkaa se sen jälkeen jollain liikkeellä jonka se varmasti jo osaa. Uutta juttua ei jätetä viimeiseksi mielenpäälle. Onnistuminen loppuun.

Urpo sai palautetta hyvästä kontaktista ja yhteydenpidosta minuun. Se on reipas ja halukas työskentelijä.

Kisaavien treeneissä hömppäilemässä


Urpo osallistui kisaavien toko treeneihin eilen.
Lähinnä leikittiin kapulalla, otettiin paikalla istumista, luoksetuloa jne.

Kapulaa heiteltiin, annettiin kädestä jne. Urpo toi sen ihan lähelle ja antoi ottaa sen pois suusta. Vierellä se ei malttanut istua, joten pidin pannasta kiinni ja vapautin välittömästi kun kapula osui maahan.

Merkkiä treenailtiin. Tötterön imu on valtaisa. Kiira otti meistä valokuvia,joten suurin osa aikaa meni oikeiden kuvakulmien etsimiseen. Katsellaan josko niitä kuvia saisi tänne asti muokkailtua.


perjantai 7. maaliskuuta 2008

Eilen häiriöitymisen kestämistä



Mentiin Urpon kanssa läheiselle parkkikselle treenimään. Alkumatkasta Urpo tutusteli ja leikki sosiaalisen ja humaltuneen koiraihmisen kanssa. Jatkettiin matkaa Urpon kanssa kahelleen.
Vastaan alkoi hyökyä ihmisiä ja koiria. Mentiin parkkikselle nassuttamaan nameja. Buh! ja VUH! kuului siitä huolimatta liian usein arvon Urpon naamasta.

Vein ukkelin parkkiksen perälle. Harjoiteltiin istumaan jäämistä. Se oli aika heikko esitys. Useimmiten Urpo tipahti heti, välittömästi makuulle.

Muutaman kerran sain onnistuneen paikallaistumisen. Yhdessä luoksetulossa se varasti. Palautin sen ikäväsävyisesti takaisin paikalleen. Siitä saattoi johtua seuraava:
Urpo jäi paikoilleen ja odotti hartaasti käskyä. "Tänne" käskyllä se lähti rähähdyksen omaisella nopeudella juoksemaan luo. Keskivaiheella 10 metrin matkaa se joutui lumiliirtoon ja ajautui pöpelikköön. Siellä rinteessä ja penkoissa se juoksenteli vallan iloisena ja täysin korvattomana.

Jonkin aikaa rauhoituttiin ja oltiin paikalla. Otettiin paikallamakuu, joka meni hienosti. Aikaa ehkä 20 sekuntia ja matkaa tuo 5-10 metriä. Mie liikuin ja kehuin sitä kokoajan. Loppuun onnistuneesti paikalla istumisia ja oikeanlainen luoksetulo. Ei siirrytty enää sivulle. Eteen on hyvä tulla.

Parkkiksen reunalla on kunnon rinne. Heittelin jäätyneitä paakkeja Urpon iloksi. Se juoksenteli rinnettä ylös ja alas ja nautti lumesta.

Tänään ei ehi treenimään. Tänään tuli uusin Harry Potter.. :)

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Kiitosta


Tällaisen huomionosootuksen moomma saanehet



Kiitos Minna ja pojaat!
Sääntöjen mukaan tämän saa lähettää kymmenelle parhalle blogille, jota käy lueskelemassa.
Miepä oonkin nirppu ja läimääsen sen vaan kolmelle.

Kultaa voittaa Hulahulan tokoilut
Hopealle hurahtaa Ruu ja Otto
Pronssiin kirii Handskes länsigöötit



Kärsivällisyyttä Ilonalle? ..salli mun nauraa.


Joku meistä saa kuningas ajatuksen. Ilona on nyt niin ahne, että pitäis olla helppoa opettaa sille mitävaan. Aikamoinen aivopieru.

Otin Ilonan keittiöön. Haalin ison kasan froliceja, naksun ja pari erikokoista kapulaa.

Pienin kapula Ilonan suuhun. Se otti sen mielellään suuhunsa, mutta yhtä mielellään se tiputti sen välittömästi varpailleni. Siirryin nami kädestä taktiikasta nami tulee vasta naksun kuultua ja se nami poimitaan pöydältä -taktiikkaan. Ilona poimi kapulan innolla maasta tai kädestäni, piti sitä suussaan joko sekunnin tai niin kauan että liikahdin nanosekunninkin ilonaa päin.

Eli ei oikein edistytä asiassa. Ihanne olisi että saisin rauhassa silitellä vaikka Ilonan päätä ja vasta käskyllä se irrottaisi kapulasta, johon minä jo kosken.

Tällä hetkellä kapulasta ottaa kopin joko minun suojattomat varpaani, tantere tai minä, jos refleksit on nopeat. Ei ihan paras mahdollinen tilanne. Sen ku keksisi miten Ilonan kärsivällisyyttä voisi kasvattaa? Kapulaan naru ja se naru ilonan niskan takaa rusetille... eh, huono idea.


maanantai 3. maaliskuuta 2008

Lappalaisten tokot 3.3.2008


Tulin paikalle pikkuriikkisen myöhässä. Vaihtoehtoina oli yksittäin tapahtuva koulutus tai kaikki koirat yhtäaikaa riviin ja hommailemaan. mentin riviin. Häiriötähän me kaivataan.

Seurailtiin jonkin aikaa. Sitten otin Urpon sisärinkiin henggaamaan ja syömään makkaraa kontaktista. Ensin Urpo tohkeili jokasuuntaan ja oli ihan korvaton. Sitten se huomasi että muut vaan kiertää ympäri ja ympäri, pysähtelee jne. Urpo rentoutui ja huomasi että vieressä on kouluttaja. Äkkiä piti kiivetä syliin rapsuteltavaksi ja paijattavaksi. Sitten ukko jaksoi taas keskittyä minuun ja teki pari maahanmenoakin.

Urpo teki lyhyen seuraamisen ihan ohjaajan lähellä sisäringissä Se olikin jo paljon vaativampaa.
Urpon keskittyminen loppui täysin, kun pari suomelapinkoira urosta alkoi mitellä äänijänteitään. Urpo oli silti hiljaa ja lähinnä tukeutui minuun. Sai namia aina kun katsoi minuun.

Sitten mentiin riviin. Seurattiin jonkin aikaa. Pysähdyksessä koiran piti istuutua. Mie huomasin vasta myöhemmin että ohjaajan tarvi pysähtyä koiran vierelle. Ei me vielä treenattukkaan liikkeestä istumista. No se sujui kuiteskii.

luoksetulo pätkät otettiin rivistä. Urpo ensin. Jäi hyvin paikalleen, varasti piirun enne käskyä. Tuli suoraan luo ja siirtyi ohjaajan kämmäilyjen jälkeen vierelle. Sitten se päätti pyöriskellä hangessa, syödä jäätynyttä hepankakkaa ja merkata lumeen oman puumerkkinsä.

Otettiin liikkeestä maahanmenoa. Urpo oli yksi taitavimmista. Vapautin sen aina yhden suorituksen jälkeen. Etsittiin maasta lumipaakkeja ja leikittiin niillä.

Loppuun seuraamispätkä ja vapautus niin että lähettiin riemulla juoksemaan kohti autoa. Urpo sai palkaksi neljän ihmisen rapsuttelut ja huomioinnit.



sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Seuraamista


Minttu lähti Lapualle. Koulutusreserviin jäi osa-aika lomalla oleva Ilona. (ei vaan malta olla treenimättä) Mukana menossa myös Urpiainen.

Koirat mukaan ja Urpo kentän reunalle kiinni. Pari ystävällistä ja äänekkään puoleista "suu suppuun nuppuseni" kehotusta penteleen äänekkäälle Urpolle.

Ilonalle otettiin puuduttavan pitkää seuraamista. Käännöksiä, suoria, pitkää suoraa, porrasmutkaa, ympyrän kiertämistä. Palkka harvaan ja vain oikeasta paikasta. Kontakti pysyi lähes jatkuvasti, koira oli ihan hiljaa alun kiihkoilun jälkeen. Mieletön tunne kun voi kävellä reippaasti minnevaan ja koira tulla tepsuttaa vierellä. Toi kantavan nartun supermitoissa oleva ahneus on kovin hyvä moottori.

Ilonalla askelsiirtymiä ja liikkeestä seisominen. Askelsiirtymissä kuumui, mutta paransi loppua kohden.
Liikkeestä seisomaan ei olis millään jäänyt, koitti hiippailla perään. Vierellä ollessa kun on parhaat mahkut nameihin. Aika liikkis.

Urpo. Jauhettiin perusasentoa ja lyhyttä seuraamispätkää. Urpo koittaa poikittaa takaosallaan. Palkka vain onnistuneista ja "iholla" olevista suorituksista. Otettiin aika monta toistoa ja tiheä palkkaus.

Urpolle liikkeestä maahan. Vahvasti avustettuna. Oikein näppärästi putoaa alas ja nätisti odottaa palkkaa kun palaa.

Vapautun reunalle riehumaan ja vielä yksi pikkujuttu.

Urpo istumaan paikalle, minä käänsin sille selän ja kävelin 10 metriä poispäin. Odotin hetken ja kutsuin luo. Urpo tuli hienosti eteen istumaan. Siirtyi käskyllä ja lievällä avulla vierelle. Oli kivaa.

Lopuksi Ilona opetteli ihmisen nyrkin ja sormien syömättömyyttä. Opit meni heikosti perille, mutta sormet on edelleen ehjät. Niin koirakin. Frolicit kuoli.


lauantai 1. maaliskuuta 2008

Urpon ensimmäinen näytelmä 1.3.2008



1.3.2008 Valkeala RN. Tuomarina Maija Mäkinen
Urpo oli PEK1

Arvostelu: 8-kk. reipas urospentu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pää. Isot, vielä hieman pehmeät korvat. Väriin sopiva silmienväri. Oikea purenta. Niukasti kulmautunut sekä edestä, että takaa. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä häntä. Liikkuu tänään lyhyin askelin, takaraajat rungon alla ja köyristää liikkeessä lanneosaansa. Karvassa karkeutta, mutta turkki ei parhaimillaan. Viehättävä luonne.


Mentiin paikalle ajoissa. Urpo ehti vetää ja kiskoa hihnassa, kaivaa lumeen monta kuoppaa. Kakata kaksi kertaa, pelästyä kuollakseen hallin sisällä ollutta hurjaa ja peljoittavaa lohikäärmettä (puhiseva, iso lämminilma puhallin) Urpo myöskin tutusteli monen koiran kanssa ja hengitti Hemmon ilmaa. Urpo haukahteli ja pissaili. Taimikko tuli hyvin läikikkääksi ja ehkä hieman harvemmaksi. Touhukas lapsi keksii aina paljon tekemistä.

Kehään mennessä vaihdettiin näytelmäreleet. Ruskee fifi hihna kaulan ympäri ja taskuun kauhee määrä froliccii.. Urpo liikkui sievästi aj melko tasaisesti. Kuudennella kierroksella se hiukan pompahteli, mutta tasaantui pian. Urpo keskittyi seisomiseen kauniisti, eikä tarjonnut muita asentoja. Tuomari sai hienosti koplata jätkää, jopa hampaat katottiin vastaan panematta. Sitten taas juostiin ympäri. Ihan riittävästi ei takapotkua irronnut ja korvankärjetkin hiukan löysäili, joten tänäänj ei saatu KP:tä.

Kehästä poistumisen jälkeen Urpo sai kokonaisen Ceasar liha-aterian. Olisi ehkä pitänyt hiukan pilkkoa. Porokoira näyttää hupsulta kun sen posket pullottaa Ceasar ateriasta. Se ei mahtunut kerralla kurkusta alas imaistavaksi. Urpo kakaisi herkun takaisin hangelle ja alkoi pilkkoa herkkua. Jätkä oli kyl aika taitava.