Vappu Alatalon Motivaatio koulutuksessa kuuntelemassa

Se ihminen on taitava. Ei pelkästään koirien vaan erityisesti ihmisten kanssa.
Siinä kun mulla olis hermo palanut kolmesataa kertaa ja olisin töksäyttänyt suorempaan kuin kukaan kestää... tää johdatteli ihmiset itse tulemaan siihen päätelmään että mitä olis fiksuinta tehdä. ääretöntä <3
Koirat oppii nopsaan, joten niille voi opettaa asioita nopsaan.
Ihminen tajuaa hitaasti, joten ihmiselle pitää puhua hi-taas-ti.

Motivaatioklinikka on fiksu peitenimi koulutuksen oikealle nimelle. Mutta jos tietäisitte sen, ette kuitenkaan vaivautuisi paikalle. Menkää ja hämmästyttäkää itsenne.


Alla oleva on puhtaasti omaa tulkintaa ja jatkoajattelua koulutuspäivän tiimoilta, kuten aina.
Jos haluatte alkuperäisen ajatuksen, menkää jonnekkin mistä kukatahansa saa kopioida samat muistiinpanot taululta.

Ensin käytännön treenit. 

Ekaa koiraa en nähnyt,

tokalla oli istumisongelma. Sille opetettiin pikkupikku paloina miten paikalla istuminen häiriössä opetetaan ja mihin suuntaan palkkaa missäkin tilanteessa vintataan.
Tärkein pointti oli että koira voi ilahtua siitä että palloa potkaistaan maata pitkin ja se saa jahdata sitä. Ei palloa tarvi aina vintata jättipomppuihin.

Paikallaoloa opetellessa olis hyvä välttää liikkeitä jotka koira tulkitsee ohjauseleiksi estettä kohden. Joten ekalle rimalle voidaan esim peruuttaa ja sitten kääntyä selin koiraan siten että siiveke on kääntyessä ohjaajan selän takana. Jos ohjaaja kääntyy kasvot siivekkeen suuntaan, koira helposti lukee sen ohjaukseksi ja lipsahtaa ekalle esteelle.

kolmas koira
"Käy siihen" käskyn tulee olla koiralle mieluisa paikka rauhoittua odottamaan jotain mieluista. esim pyyhe tms on "paikka jossa odotetaan kivaa".

Ohjaajan tulee aina tarkkailla omia kriteerejään. Lähtöongelma on AINA opetettu asia. 
Ohjaaja aukoo suutaan, liikuttaa kinkkuaan, vispaa käsiään. Kisojen hälinässä koira ei välttis kuule lähtökäskyä ja arpoo sit sopivan eleen. missä lipsuminen sitten aiheuttaa sitä kuti kuti nenulia ja karkaamisia.

Kriteerit olis hyvä saada koiran tarjoamiksi. Se on huomattavasti parempi kun koiralle on opetettu että kun olet painanut pepun penkkiin niin tulee vapautussana, joka laukaisee kivan toiminnon. Tällöin koira istuu paikoillaan mielellään, jopa tarjoaa sitä. silloinhan se on vahva toiminto ja kannattava ja toimiva. ellei ihminen riko kaavaa omalla toiminnallaan.

Varastaminen on aina kriteereistä lipsumista. 

jos koira ei toimi ekalla yrityksellä. -> ei kovistella. joko opetetaan paremmin, vahvistetaan paremmin tai palkataan ja autetaan. 

koira ei tee mitään ilmaiseksi. Se tekee vain itseään hyödyttäviä asioita. Muista palkata ihan perusteista.

neljäs oli kepeillä traumatisoitunut ja vauhti radalla oli hiipunut. 

Vaikeat kulmat ja vaikeat asiat treenataan kuntoon esim 4 kepillä. silloin saa enemmän toistoja, ja tiheämmin palkkaa. enemmän onnistumisia.

Jos kepeillä käyttää heittopalkkaa, heitto tarkasti vikan kepin kohdalla ja eteenpäin. lähelle ja eteen.
jos koira kurkkii lelun/palkan kaivamista. ei palkkaa tule.

Vauhdin treenaus:
hyvä määrä toistoja on kun koira joka toistolla menee aavistuksen kovempaa kuin edellisellä toistolla.

viides oli kuumakalle ja lyhyellä keskittymiskyvyllä varustettu ihana otus.
Sen kohdalla tuli paljon ahaa elämyksiä. Myös ohjaajan kyvystä sisäistää neuvoja ja hallita itseään.
Oliskin itte joskus tuolla tasolla.

Koira oli iloinen, reipas, vireä, vilkas, touhukas. se vinkui.
Koira laitettiin maahan ja ohjaaja ei saanut ottaa siihen yhtään katsekontaktia. minuutin kuluttua kysyttiin oliko koira vinkunut. no ei ollut. Se oli töissä. suorittamassa paikallamakuuta. Eikä vaan lietsomassa itseään ja ohjaajaansa toimintaan. tai oikeestaan en oli toisiaan täydentävä oravanpyörä. Kun toinen kiihkoili, niin toinenkin kiihkoili. kun toinen rauhoittui niin toinenkin rauhoittui. Hyvin HYVIN pienistä eleistä.

Ongelmana oli lähinnä agikisoissa liika kuumuminen ja siitä seurannut keskittymättömyys.
Ohjaaja piti kuitenkin nostaa itseään. eli koiran ja ohjaajan ihannevireet radalle ei kohdanneet toiveiltaan.

Ohjaaja nostaa itseään spurttailemalla, mikä saa koiran nostamaan itsensä vähän sfääreihin.

Koira laitettiin maahan sen lempilelu puolen metrin päässä nenän edessä lötköttäen.

Ohjaaja aloitti varovaiset spurtit. Kun koira pysyi, sen luo mentiin ja vapautussanalla se sai iskea leluun kiinni. Sitten sen kanssa leikittiin ja purettiin siltä painetta.

Hommaa vaikeutettiin niin että ohjaaja otti teräviä spurtteja lähellä koiraa, myös poispäin koirasta. koira kurotti leluun ja otti sen tutiksi suuhunsa. Se oli sallittua. se ei vaan kyennyt niin kiihdyttävässä tilanteessa olemaan muutoin. Tutti suussa se pystyi olemaan ja toteuttamaan paikallaolon.

Jos koira nousi ja lakoi leikkiä lelulla tms. jätti työn kesken. sen luo mentiin nätisti. otettiin vaikka pannasta kiinni ja pyydettiin lelu pois. lelu laskettiin alas sen eteen ja odotettiin koiralta rauhoittumista. sitten uusi käsky ja lelu ehkä aavistuksen kauemmas. lelun sai ottaa tutiksi, mutta sillä ei saanut hillua.

Ohjaajakaan ei saanut kieltää, tai sanoa kireästi yhtään mitään. Tilanne oli koiralle haastava, joten siltä vaadittiin vain asioita mihin se pystyi. Vaatiminen oli asioiden kannattavaksi tekemistä. Sitä palkittiin itsensä hillitsemisestä, mikä oli sille hurjan haastavaa.

Jos koira hälläpyöräilee ja koittaa saada ohjaajan aktiiviseksi treenitilanteessa. ohjaaja vaan katselee taivaalle, ja laskee lintuja. laskee samalla oman fiiliksensä alas. ei saa reagoida mihinkään koiran esittämään asiaan. kaikki reagointi (hymy, naurahdus, liikahtaminen, kielto, sana... kaikki) palkkaa koiraa sen tekemisessä ja itsensä nostattamisessa. Ku koira rauhoittuu vapautus ja leikki lelun luona.

jos koira lähtee yhden kerran. oho, hupsis-> toimitetaan koira takaisin pötkölleen.
jos koira lähtee toisen kerran. koira coolisti autoon ja sillä kerralal ei pääse enää treenaamaan. ei edes pienen tauon jälkeen. oppii kyllä, jos on motivoituntu tekemään. homma katkaistaan tyystin, jos ei leikitä oikeilla säännöillä.

jos leikitään ohjaajan mukaan seuraa palkka, hauskaa ja kivuutta
jos leikitään koiran mukaan-> peli seis ja hauskuus ja kaikki loppuu. lähtöruutuun paluu.

Yksi sovellus oli että koira makaa maassa ja sne edessä heilutetaan lelua edestakaisin laajassa kaaressa. kun koira luopuu lelun seuraamisesta katseellaan, ja vilkaisee ohjaajaa. YES ja vapautus lelulle.

Ei vaadita koiralta pelkkää rauhoittumista rauhoittumisen perään. se pitää vapautella purkamaan höyrykattilaa päästään.

Kovalevylle koodattua toimintaa ei voi ärjyä pois. sen voi vaan keskeyttää lempeästi ja rauhallisesti ja tarjota korvaavaa toimintoa. Esim bc ja kiihdyttävä liike/ääni (Oma Nita bc ja käppänöiden ulos meno, hurja rähinä---> nita kiihty. jos kosken nitaan ja pyydän kontaktia. se pystyy olemaan tilanteet rauhassa. muutoin voisin opettaa sille esim häkin tms rauhallisen paikan, minne mennessään se olisi ehdollistettu olemaan rento)

kuudes oli ekan riman tiputtelija
Ekan esteen suorittamisen ajan ohjaajan tulee pysyä paikoillaan.
Anna koiran laskeutua ekalta esteeltä ennenkuin liikut. kuitenkin ennenkuin se ponnistaa seuraavalle esteelle.
Liikkeessä kuminauha on venyvämpi ja sille ei tule niin isoa hätää ohjaajan perään kuin muutoin alussa tulee.

Mieleen tuli eräs Sinna.

toinen vaihtis oli ohjaajan jatkuva rauhallinen liike. jolloin toki pitää olla supervarma siitä että lähtölupa tulee pelkästä äänestä. ettei luoda lähtöongelmaa rimaongelman rinnalle.

Oli tässä pari muutakin koiraa nenäkosketuksella focuksen saava koira ja pieni koira jolle opetettiin malttamista. Ihmisen pitää kuitenkin syödä ja juoruta edes jossakin välissä.

Seitsemäs jota kunnolla seurasin oli treenikaverin PÖH PÖH PÖHkijä. 
Huomioi ja reagoi mm kaikkeen. pääasiassa ihmisiin. hälyttää välittömästi että vaara vaara danger ja tekee valehyökkäyksen vaaraa kohden huutaen apua.

Koiran kanssa kierrettiin vaarallinen alue neljä kertaa ympäri. hihan niin että vierellä kulkien se olis ollut löysä, jos höntyilee niin se on kireällä. hyvin lyhyt siis. koiraa ei kuitenkaan pakotettu minkään vaaran lähelle.

ajatuksena oli pysyä liikkeessä ja antaa aktiviteettia. ei saa jäädä paikoilleen ahdistumaan.

Tilanne rauhoitettiin sillä että ohjaajasta tuli betonitolppa. se astui hihnan päälle ja vältti kontaktia koiraan. koira meni selän taakse makoilemaan. uskoi että vaara ei pääse mutsin käsilaukun varjoon.

Koira pitää vaan totuttaa hirviöihin ja mörköihin. riittävän kaukana tarjotaan silel toimintaa. kuten kävelyä. maasta namien poimimista, leikkiä lelulla.

ohjaaja jätti koiran keskelle ja kävi sirottelemassa mörköjen juurelle nameja. sitten ripoteltiin mörköjen luo namivana, jota koira seurasi. mörköjä ei haluttu lähestyä kasvojen puolelta, silmiä pidettiin tarkasti silmällä. takapuoleltakin mieluusti mutsi pidettiin mörköjen ja koiran välissä. se oli koiran päätös. eikä sitä pakotettu muuhun.

jos koira pöh pöh pöhkii ja pomppii ihmistä kohden, siihen ei reagoida. sen reaktioon ei lähdetä millään tavalla mukaan., sillointiedetään vaan että sitä hirvittää ja tilene o sille sillä erää liian haastava.

ahdistunene koiran kohdalla. älä itse lähde mukana ahdistumiseen. mieti tilenteessa sitä millainen koira on rentona ja onnellisena. mieti niin plajon että kroppasi käyttäytyy kuin olisit sne rennon koiran kanssa liikkeellä. koirasi peilaa sinua.

Tää oli hyvin hyvin mehmetmäinen. tosin mehmet rutistuu rusinaksi pöhkimisen sijaan. eikä leiki varsinkaan ahdistuneena.


jatkan seuraavaan postaukseen luennon osuuden. jos ja kun jaksan sen kirjoittaa.

Korrien koulutuspäivää kuuntelemassa

Pääasiassa seurasin Riitan koulutusta, välillä livahdin katselemaan Pekan juttuja.

Teemana mielentila. 

Kisaan ja kisanomaisiin suorituksiin rakennetaan tietty mielentila. Mielentilan rakentamiseksi joutuu tekemään hommia enempi ja vähempi.

Ohjatun merkiltä ääniongelma
Yhdellä koiralla oli aika kiihkeän vilkas mielentila, ja se teki intovinkaisun/hihkaisun merkiltä kapulalle lähtiessä.
Aiemmin olen törmännyt siihen että koiralle välittömästi kerrotaan että ääni on väärin, sitä kielletään napakasti ja laitetaan se suorittamaan uudestaan. Tämä johtaa usein siihen että koira ensin kuumuu ja turhautuu ja sitten jos hermorakenne ja nöyryys antaa periksi, koira saattaa alkaa yhdistää äännähdyksen kieltoon. Sehän ei toimi koiralla joka ei tajua ääntävänsä.

Toinen vaihtoehto on lähteä mielenhallinnan kautta.
Koira lähetetään merkille ja sitä seisotetaan siinä kunnes se tylsistyy/rentoutuu/lopettaa hurjan hännänheilutuksen ja kapulaa kohden nojaamisen ja vilkuilun.
Sen jälkeen mennään merkille koiran luo ja palkitaan se vähemmän innostavalla palkalla. Ahneella koiralla lelulla tms. Odotusarvoa siis lasketaan. Siitä koiraa ei päästetä noutoo.

Seuraavilla toistoilla/treenikerroilla jne.. Kun koira alkaa rentoutua merkille, se päästetään noutamaan. Jos se vinkaisee se stopataan. Stopin tulee olla sellainen hallintaan liittyvä positiivinen käsky. Koiran pitää toteuttaa se yhtä mielellään kuin se suorittaisi kesken liikkeen annetun maahanmeno käskyn, ruutuun lähetyksen, istahtamisen, luoksetulon.. Helpostihan sitä ohjaaja hätääntyy ja turhautuu ja karjaisee painostavan STOP käskyn. Ohjaaja toimii kuin autossa panikoituva joka vetäisee käsijarrun päälle täydestä vauhdista. Ei kovin fiksua. Tehokasta, muttei miellyttävää. Stopista tulee miellyttävä kun sen jälkeen saa tehdä jotain mukavaa tai se palkitaan stopista.

Tämän koiran tapauksessa stoppauksen jälkeen sitä seisotettiin jonkin aikaa, ja annettiin sille aikaa taas luopua nouto ajatuksesta ja annettiin sille aikaa rentouttaa itseään. Palkaksi se sai noutaa.

Jos kapulat ovat erittäin kiihdyttäviä ja joku lelu/nami tms on vähemmän. Voi suuntia ottaa namikipoilla ja tarkkailla lähtövinkaisua siinä. tai jos nami on liian voimakas, niin koiran voi laittaa noutamaan vaikka palloa. Toki riippuu taas mikä koirasta on vähemmän mieleinen palkka, mutta mikä toimii silti palkkana.

Jos koira on levoton merkillä eikä suostu rauhoittumaan, nostelee tassuja, vaihtaa asentoa, tms. sitä voidaan kieltää ja korjata asento. siinä hellän rautaisesti vaaditaan koiralta oikea käytös ja mielentila.

Merkillä hätäily ongelma
Koira menee mielellään nopeasti merkille, mutta puree sitä tai kaataa sen tassuillaan.

Ohjeeksi tehdä tekniikkaa läheltä lyhyeltä matkalta. Vaikka näyttämällä ja kädellä viemällä oikeaan asentoon. (itse naksuttelisin oikean paikan siitä läheltä)
Toinen harkka on sitten erikseen ottaa pitemmältä matkalta lelulle/targetille juoksemista. Silloin sille tulee oikea mielentila ja vauhti, yhdistettynä siihen ettei se ehdi keskittymään merkin tuhoamiseen tai keilailuun.

Perusasento
Monet sortuvat tekemään perusasentotreeniä vain hitain askelin. Opettakaa koirille myös reippat siirtymät, reippaat askeleet ja reippaat käännökset. Kävelyvauhtia voi vaihdella pienessäkin treenissä.

Liikkeestä seisomisen alkuopetus ja tehostaminen
Ohjaaja peruuttaa ja namittaa koiraa. antaa seiso käskyn ja samantien koiralle luvan mennä takapalkalle. (aiempi versio itselläni on ollut namin heittäminen koiran taakse tai antaminen edestä)
takapalkan kanssa stopin ajatus on vahvasti taakse, sillä palkka tuleekin luvan kanssa sieltä. Heitetyssäkin namissa koira odottaa että nami lähtee sieltä edestä. Joillekkin se jo vaikuttaa pysähdykseen niin ettei se ole kovinkaan tehokas. (DAH, olenpa tyhmä.. testaan tämän heti huomenna jästipäisimmän stoppaamisesta lepsuilevan koirani kanssa)

Sitten se mikä aiheutti oikein räjähdyksen pienessä päässäni.
Tunnari työskentely
Hieman kiihkeästi kapuloihin suhtautuvalle belgillä oli ongelmia tunnariin keskittymisen kanssa. Se kuumui ja kuumuessaan se toi randomilla vaan jonkun.

(Mielestäni koira oli hillitty, ei edes syöksynyt tassut edellä kapuloiden keskelle, ei heittänyt sarjatulena kapuloita ilmaan ja syöksyillyt pienin laukkahypyin eri suuntiin, ei haukkunut kapuloille eikä potkinut takatassuillaan kapuloita naapurin auton kylkeen.. flashback)

Riitta neuvoi omistajaa tekemään ns tyhjiä kasoja. Eli kapulakeskittymiä joissa ei ole ainuttakaan ohjaajalta tuoksuvaa kapulaa. Koiralle annetaan lupa mennä haistelemaan ja kun se alkaa keskittyä ja haistelee huolella ja rauhallisesti, sen voi palkita. Naksu on tähän mitä loistavin. Joillekkin koirille voi toimia namien tiputtaminen kapuloiden sekaan palkkausmerkin jälkeen. Se korostaa maan ja haistelun tärkeyttä. Toki sen voi palkata myös kädestä, ei ne koirat tyhmiä ole.

Kasoja on kolmesta viiteen, juurikin siksi että koiran turhautuessa se voi vaihtaa läjää siinä toivossa että oma löytyykin sieltä. Silloin ei olla yhden kasan ja siellä olevan toiminan varassa.  Yhdellä kasalla vaarana on myös jäätyminen ja passiivisuuteen lamaantuminen. Toki siinä vaiheessa ohjaaja todennäköisesti on jo ollut hidas kömpelys, eikä ole ehtinyt palkata oikean näköisestä työskentelystä.
Kun kasoissa ei ole omaa, ei pitäisi olla vaaraa että koira yhdistää naksun johonkin muuhun kuin haistelukäytökseen.

(Mintulle opetan tunnaria nimenomaan valtavalla määrällä, jotta se ehtii rauhoittaa itse itsensä. Sillä ongelmana on liian korkea vire ja se ettei se osaa rauhoittaa itseään kovin helposti jos aika on lyhyt. se tarvitsee vireen säätelyyn vielä paljon harjoitusta. Usein kiihdytänkin sen palkkaamalla pallolla ja lähettämällä heti uudestaan vaikeaan tunnariin. Silloin sen palautukset ovat yhtä nopeita kuin tunnareille menokin. Sen pitää aina uudestaan saman treenin aikana itse säätää mielentilansa alas. Miljoonan kapulan tunnarin neuvoi mulle joskus Riikka Pulliainen. Homma toimii ainakin valokatkaisijan tasapainoisuudella varustetulle Mintulle)

Takapalkan häivytys
Tuli hyvä muistutus siitä että takapalkkakin häivytetään eikä vain jätetä yhtäkkiä pois. se siirretään ensin kauemmas, sitten kentän reunalle, sitten viedään jo valmiiksi kentän reunalle ja tehdään muutaman liikkeen jälkeen kaukot ja päästetään palkalle reunalle. lopulta joku toinen vie sen salaa sinne ja koira vapautetaan etsimään palkkansa. Tässä vahvistetaan sitä ajatusta että takana on palkka, vaikka koira ei sitä ja sen vientiä aina näekkään.

Tuija kirjoittikin omaan blogiinsa hyvin kattavasti Super-Cassun jutut. Niitä pääsee lukemaan täältä.