Lepakkovuorolla Hurttahallilla
Nita.
-Oli yllättävän tohkeissaan ihan uudessa tilanteessa. Tarjosi niitä kahta ja puolta temppuaan mitä osaa. Meinasi ensiksi sortua juoksemaan ja leikkimään oman varjonsa kanssa. Unohti sen höpötyksen aika pian.
-katsekontakti. tärkeää. se EI hae katsekontaktia. se tarkkailee kroppaa ja sitä minne mennään, mutta ei vapaaehtoisesti ota katkekontaktia.
-Kontaktin kanssa pelkkä naks ja nami naamaan. ei ilmeilyä ja hyvän kiljumista. sitä hirvittää ja ihmetyttää moinen tsemppaaminen. siltä se into tulee sitäkautta kun se osaa ja saa toteuttaa mitä pyydetään. Outo eläin.
Tyyne
-Kepit. ei liian kaukaa + takaa. silloin ei kykene, ei mene. pelkästään takaa on ok. tai pelkästään kaukaa mutta edeltä.
-Keltainen rengas ei tuota ongelmaa ja lagun kamala kisapuomi on kamala. Siinä kyykkäs vaikka palkkana odotti iltaruoka.
-hyppytekniikan kaarreharkkaa ilman vauhtia ja pari kertaa putken kautta vauhti sovitettuna.
Mehmet
-rakkauspakkaus. taianomaisen ihana. se on rehellinen ja niin ihana otus. Sen kanssa on huikean hauskaa puskea sen osaamisen rajoja kauemmas.
-Ruutu. Se ei hahmottanut pinkkejä tötsiä keinonurmea vasten kaukaa. varsinkin kun matkalla oli kaksi muurin pystypalkkia reunoilla.
näytettynä meni ja osasi. Meni sisään keskeltä MUTTA tarjosi paikkaa oikeaan etukulmaan merkin taakse. oi joi.
Ruutu toisesta suunnasta oli kiva. ihan ruudun suuntaisesti menomatkalla oli suora putki. Sinnehän se humahti useamman kerran, enenkuin tajusi että uppis. sinne ei saa nyt irrota.
Sen jälkeen meni vain ja ainoastaan kovaa suoraan ruutuun, eikä välittänyt putkesta. Ruudussa paikka oli edelleen liikaa oikealla. Mutta nyt meni joka kerta edestä sisään.
Nenuli eka kertaa hallissa.
hajuttoman rivin yli piti mennä nuuhkimaan oma paperilappujen keskeltä/ alta. Lopulta kun tajusi mistä on kyse. kykeni suoriutumaan hyvin ja normaalilla ilolla innolla ja tarkkuudella.
seuruu oli upeaa. Mun tarvii olla vaan lähes koomassa. ei eleitä. käskytys neutraalia. palkkaus vielä neutraalimpi "hyvä" ja omalla rauhallisella tahdilla kaivetaan nami taskusta ja ojennetaan kurkotettavaksi oikeasta kohtaa. Se toimii ja on mieletön. Mehmet on aktiivinen ja ihan super. Mun vaan pitää olla lähes koomassa. tyyni viileä ja rauhallinen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnari. Näytä kaikki tekstit
lauantai 16. marraskuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Riitta Jantunen-Korri antoi ajateltavaa
Mitä tehdä kun aivot on vaan koristeena?
(piilo)Blondius on kyllä käsittämätön luonnonvara ammentaa.
Pitäis varmaan tehdä viikottain sellainen
Urautumisen tarkistus -testi.
Sen osa-alueita vois olla:
1. Tilannekatsaus (toistetaan kunnes kaikki liikkeet on tilannekatsastettu)
Oletko treenannut samalla tavalla kaksi viimeistä kertaa liikkeen (liikkeen nimi tähän) ?
-Sujuiko se?
- Menikö liike parempaan vai huonompaan suuntaan?
- Miksi teit kuten teit?
- Edistyykö liike x/mielentila/kehääntulot/paikallaolot/(valinnainen kohde tähän)?
*Jos edistyy niin kuinka tehokkaasti?
-Olisiko asialle tehtävissä jotain
a) paremmin
b) nopeammin
c) tehokkaammin
d) muulla tavalla?
Ja sitten voisi tehdä mielikuvituksen kartutus harjoituksen.
2. Mielikuvitus buuster
Sano jokin varma liike (liikkeen nimi)
Nyt keksit siitä jonkin erilaisen harjoituksen joka vie liikkeen epämukavuusalueelle!! Eri paikka, eri esineillä, eri häiriössä, muutoin erilailla, osaseen pilkottuna, kahjosti yhdistettynä, kaavaa rikkoen, pinkkien silmälasien läpi... ihan mitä tahansa kunhan se poikkeaa normaalista.
3. Ja se tärkein kysymys
Onko koiralla hauskaa? Onko sulla hauskaa? jos ei, Mitä asialle voisi tehdä? Jos kyllä, miten voisi olla vielä kivempaa?
----------------------
Nämä ajattelemisenaiheet kumpusivat koulutuksesta.
Käytiin siis Mehmetin kanssa ikaalisissa Riitta Jantunen-Korrin opissa.
Ekalla kiekalla katsottiin
Seuruun täyskäännös (ja oikealle käännös)
Olen sortunut nyt miettimään tekniikkaa ja olen siihen tyytymätön. Tämä on saanut mut tuijottamaan koiraa ja käntymään kohden sitä. "äh kun son huono" ja "puh kun ei toimi" ja "hyi kun on hirvee". NIIN-pä
Vaikuttaako se pehmeän koiran fiilikseen? Toki.
Olen siis jo ratkaissut kääntymisongelman muuttamalla askellukseni. Enää tarvii murtaa paska fiilis ja tehdä koiralle olo käännöksessä mukavaksi ja innokkaaksi.
Semmoisen superkauniin esimerkin täyskäännöksen löytää Youtubesta täältä: Tässä on hieno! kohdasta 2:00 näkee kunnolla. http://youtu.be/ZwgQe2TL8tc?t=2m
Nyt tehdään palkkarasialla oikealle suuntautuvaa heittoa käännöksen yhteydessä. Opetellaan pyörimään yhdessä ympäri. Käännytään oikealle paikalla ja parin askeleen jälkeen käännytään kans oikeelle. Näissä käytetään namiapua.
Tässä tärkeintä molempien asenne. Yritteliäs, innostunut ja onnistunut on hyvä. Auttaminen luo pohjan hyvälle fiilikselle. Se luo turvallisuudentunteen käännökseen ja auttaa saamaan pohjalle onnistumisia.
(Jos oon saanut sen välillä liikkeellelähdöissä estoitta painamaan, niin ei tämän pidä olla mikään ongelma.)
Seuraavaksi tehtiin noutoa.
Mehmetillä oli pieni kapula jossa ohut suuosa ja matala maavara. Eli se hankalin.
Mehmet odottaa hyvin, lähtee hyvin ja palauttaa innolla. Poimiminen on sattumankauppaa. Se mm: juoksi ohi, kaarsi ja poimi. Juoksi tassut edellä ja kosautti, juoksi sinne ja nosti huonosti räkäisten ja meni ja nosti kohtuu ok.
Meidän noudossa kosahtaa siis nosto. Sitä harkataan nyt sitten vähän paremmaksi.
Perus vauhtinouto ei oikein toimi, kun Mehmet ei hylkää kapulaa eikä leiki leluilla kuin nimeksi ja miellyttääkseen ja silloinkin vain ollessaan itse hyvällä fiiliksellä valmiiksi.
Nyt heitin kapulan ja annoin Mehmetin lähteä hakemaan sen kun se oli vielä liikkeessä. (auttaa keskittymään siihen että MISSÄ se kapula on heiton jälkeen. Mehmet siis focusoi välillä sen paikan huonosti) Samantien kun se nostaa, NAKS ja kehu + minä lähden kävelemään peruuttaen poispäin.
Tästä ilme parani hurjan paljon jo yhdellä testillä.
Sitten voi koittaa myös seinää vasten tehdä noutoja tai passiivisten ihmisten jaloista. Jokin muuri, esine tai muu sellainen konkreettisesti estää sitä juoksemasta ohi ja pakottaa sen keskittymään itse nostotoimenpiteeseen. Pakottaa silleen kukkahattumaisesti.
Tokalla kiekalla tehtiin nenulia.(eli tunnaria)
Mehmet osaa yhden piilotuksen hyvin ja hyvällä ilmeellä.
Ongelma on esitellä sille ne hajuttomat ja merkityksettömät muut kapulat.
1. Ensin tehtiin yhden etsiminen pari kertaa. Piilotettiin kuivien lehtien alle.
Molemmat kauniita ja onnistuneita.
2. Lisättiin kasa hajuttomia ja esiteltiin ne. Tässä vaiheessa Mehmetin kanssa vaan käveltiin kasan yli, kun se haistoi otin sen namilla pois siitä ja siten kerroin että niistä ei tarvitse välittää. Tämä pari kertaa.
3. Oman piilotus noin metrin päähän keosta. Tosi hyvä.
4. Oman piilotus noin 15 cm päästä kasasta.ok
5. Oman piilotus 10cm päästä kasasta. ok.
6. Oman piilotus kasan keskelle tehtyyn reikään lehtien alle. (Kasalle juttelun jälkeen. kuus a on kun kasalle jutellaan kun jätetään palikka, kuus bee on se kun ei jutella kasalle. Tän kirjoittaminenkin muuten naurattaa)
Haisteli alkuun tarkasti, mutta nopsaan hiukan hämmentyi ja sortui helppoon ratkaisuun: Nouti kaksi kertaa väärän. Tässä välissä katkaistiin tekeminen ja Mehmet jäi vierelle odottamaan kun juteltiin.
Väärän palauttamisessa se mun passiivisena kapulan vastaanottaminen ei ole ihan paras ratkaisu. Nouto kun on ihan kivaa Mehmetin mielestä. Mun pitäisi kokeilla lähteä kävelemään Mehmettiä vastaan ja voivotella kevyesti kun se mokaa. Kuitenkin vasta kun se on jo kiikuttamassa väärää mulle. Pitää olla tarkkana että se on jo lähdössä luokse eikä vasta mieti toisiko vaiko eikö. (Siinä vaiheessa kun tunnarin idea katoaa ja se on Jonnan valitseman kapulan etsimistä vihjeillä.)
Seuraavaksi Mehmetin kanssa helpotettiin ja palattiin yksi porras taaksepäin. Kapula oli piilossa 10cm päässä kasasta. Nyt se onnistui jälleen loistavasti!!
Nyt treeniä vaan rohkeasti. Pohjat on hyvät ja tästä on positiivinen jatkaa. Joka kerta aloitetaan ensin helpommasta ja tehdään siihen tällä hetkellä vaikeimpaan portaaseen asti. Siinä viihdytään noin viikko, ennenkuin vaikeutetaan lisää.
Tää oli niin loistava, että vallan onnellistun :D <3 <3 <3 (kaikki maailman sydänhympät ei vaan voi riittää)
Lopuksi paikallamakuu.
Vieressä oli koira jolle omistajan piti tiuskia ja äkseerata. (Uros jonka piti jättää vieressä oleva juoksunarttu huomioimatta) Mehmet ahdistui ohuesti. Kuitenkin vissiin vähemmän kuin minä. Jäin esille ja kävin palkkailemassa. Mehmet tasaantui aika hyvin loppua kohden. Toki se vetäytyi keskittymiskuplaan ja koitti tosikovasti silmät viiruina totella. Kun muut palasivat koiriensa vierelle, syöttelin sille nameja. Sen jälkeen palasin vierelle ja käskytin perusasentoon. Hiukan tihkeästi nousi mutta nousi kuitenkin. Tässä vaiheessa Mehmet katsoi että vierustoveri olikin aika salskea nuorukainen ja olikin ihan jees. Mehmet oli jo epämukavuudesta saanut itsensä karistettua pois. Minä olin ainoa jolla tilanne oli vielä mielessä.
Loppuun tein yksikseni Mehmetille jätön ja menin takaisin kaukaloon hakemaan tavaroitani. Meidän välissä oli ihmisiä ja yksi koira. silti se pysyi tyytyväisenä, vaikkei kokoaikaa mua nähnytkään.
(piilo)Blondius on kyllä käsittämätön luonnonvara ammentaa.
Pitäis varmaan tehdä viikottain sellainen
Urautumisen tarkistus -testi.
Sen osa-alueita vois olla:
1. Tilannekatsaus (toistetaan kunnes kaikki liikkeet on tilannekatsastettu)
Oletko treenannut samalla tavalla kaksi viimeistä kertaa liikkeen (liikkeen nimi tähän) ?
-Sujuiko se?
- Menikö liike parempaan vai huonompaan suuntaan?
- Miksi teit kuten teit?
- Edistyykö liike x/mielentila/kehääntulot/paikallaolot/(valinnainen kohde tähän)?
*Jos edistyy niin kuinka tehokkaasti?
-Olisiko asialle tehtävissä jotain
a) paremmin
b) nopeammin
c) tehokkaammin
d) muulla tavalla?
Ja sitten voisi tehdä mielikuvituksen kartutus harjoituksen.
2. Mielikuvitus buuster
Sano jokin varma liike (liikkeen nimi)
Nyt keksit siitä jonkin erilaisen harjoituksen joka vie liikkeen epämukavuusalueelle!! Eri paikka, eri esineillä, eri häiriössä, muutoin erilailla, osaseen pilkottuna, kahjosti yhdistettynä, kaavaa rikkoen, pinkkien silmälasien läpi... ihan mitä tahansa kunhan se poikkeaa normaalista.
3. Ja se tärkein kysymys
Onko koiralla hauskaa? Onko sulla hauskaa? jos ei, Mitä asialle voisi tehdä? Jos kyllä, miten voisi olla vielä kivempaa?
----------------------
Nämä ajattelemisenaiheet kumpusivat koulutuksesta.
Käytiin siis Mehmetin kanssa ikaalisissa Riitta Jantunen-Korrin opissa.
Ekalla kiekalla katsottiin
Seuruun täyskäännös (ja oikealle käännös)
Olen sortunut nyt miettimään tekniikkaa ja olen siihen tyytymätön. Tämä on saanut mut tuijottamaan koiraa ja käntymään kohden sitä. "äh kun son huono" ja "puh kun ei toimi" ja "hyi kun on hirvee". NIIN-pä
Vaikuttaako se pehmeän koiran fiilikseen? Toki.
Olen siis jo ratkaissut kääntymisongelman muuttamalla askellukseni. Enää tarvii murtaa paska fiilis ja tehdä koiralle olo käännöksessä mukavaksi ja innokkaaksi.
Semmoisen superkauniin esimerkin täyskäännöksen löytää Youtubesta täältä: Tässä on hieno! kohdasta 2:00 näkee kunnolla. http://youtu.be/ZwgQe2TL8tc?t=2m
Nyt tehdään palkkarasialla oikealle suuntautuvaa heittoa käännöksen yhteydessä. Opetellaan pyörimään yhdessä ympäri. Käännytään oikealle paikalla ja parin askeleen jälkeen käännytään kans oikeelle. Näissä käytetään namiapua.
Tässä tärkeintä molempien asenne. Yritteliäs, innostunut ja onnistunut on hyvä. Auttaminen luo pohjan hyvälle fiilikselle. Se luo turvallisuudentunteen käännökseen ja auttaa saamaan pohjalle onnistumisia.
(Jos oon saanut sen välillä liikkeellelähdöissä estoitta painamaan, niin ei tämän pidä olla mikään ongelma.)
Seuraavaksi tehtiin noutoa.
Mehmetillä oli pieni kapula jossa ohut suuosa ja matala maavara. Eli se hankalin.
Mehmet odottaa hyvin, lähtee hyvin ja palauttaa innolla. Poimiminen on sattumankauppaa. Se mm: juoksi ohi, kaarsi ja poimi. Juoksi tassut edellä ja kosautti, juoksi sinne ja nosti huonosti räkäisten ja meni ja nosti kohtuu ok.
Meidän noudossa kosahtaa siis nosto. Sitä harkataan nyt sitten vähän paremmaksi.
Perus vauhtinouto ei oikein toimi, kun Mehmet ei hylkää kapulaa eikä leiki leluilla kuin nimeksi ja miellyttääkseen ja silloinkin vain ollessaan itse hyvällä fiiliksellä valmiiksi.
Nyt heitin kapulan ja annoin Mehmetin lähteä hakemaan sen kun se oli vielä liikkeessä. (auttaa keskittymään siihen että MISSÄ se kapula on heiton jälkeen. Mehmet siis focusoi välillä sen paikan huonosti) Samantien kun se nostaa, NAKS ja kehu + minä lähden kävelemään peruuttaen poispäin.
Tästä ilme parani hurjan paljon jo yhdellä testillä.
Sitten voi koittaa myös seinää vasten tehdä noutoja tai passiivisten ihmisten jaloista. Jokin muuri, esine tai muu sellainen konkreettisesti estää sitä juoksemasta ohi ja pakottaa sen keskittymään itse nostotoimenpiteeseen. Pakottaa silleen kukkahattumaisesti.
Tokalla kiekalla tehtiin nenulia.(eli tunnaria)
Mehmet osaa yhden piilotuksen hyvin ja hyvällä ilmeellä.
Ongelma on esitellä sille ne hajuttomat ja merkityksettömät muut kapulat.
1. Ensin tehtiin yhden etsiminen pari kertaa. Piilotettiin kuivien lehtien alle.
Molemmat kauniita ja onnistuneita.
2. Lisättiin kasa hajuttomia ja esiteltiin ne. Tässä vaiheessa Mehmetin kanssa vaan käveltiin kasan yli, kun se haistoi otin sen namilla pois siitä ja siten kerroin että niistä ei tarvitse välittää. Tämä pari kertaa.
3. Oman piilotus noin metrin päähän keosta. Tosi hyvä.
4. Oman piilotus noin 15 cm päästä kasasta.ok
5. Oman piilotus 10cm päästä kasasta. ok.
6. Oman piilotus kasan keskelle tehtyyn reikään lehtien alle. (Kasalle juttelun jälkeen. kuus a on kun kasalle jutellaan kun jätetään palikka, kuus bee on se kun ei jutella kasalle. Tän kirjoittaminenkin muuten naurattaa)
Haisteli alkuun tarkasti, mutta nopsaan hiukan hämmentyi ja sortui helppoon ratkaisuun: Nouti kaksi kertaa väärän. Tässä välissä katkaistiin tekeminen ja Mehmet jäi vierelle odottamaan kun juteltiin.
Väärän palauttamisessa se mun passiivisena kapulan vastaanottaminen ei ole ihan paras ratkaisu. Nouto kun on ihan kivaa Mehmetin mielestä. Mun pitäisi kokeilla lähteä kävelemään Mehmettiä vastaan ja voivotella kevyesti kun se mokaa. Kuitenkin vasta kun se on jo kiikuttamassa väärää mulle. Pitää olla tarkkana että se on jo lähdössä luokse eikä vasta mieti toisiko vaiko eikö. (Siinä vaiheessa kun tunnarin idea katoaa ja se on Jonnan valitseman kapulan etsimistä vihjeillä.)
Seuraavaksi Mehmetin kanssa helpotettiin ja palattiin yksi porras taaksepäin. Kapula oli piilossa 10cm päässä kasasta. Nyt se onnistui jälleen loistavasti!!
Nyt treeniä vaan rohkeasti. Pohjat on hyvät ja tästä on positiivinen jatkaa. Joka kerta aloitetaan ensin helpommasta ja tehdään siihen tällä hetkellä vaikeimpaan portaaseen asti. Siinä viihdytään noin viikko, ennenkuin vaikeutetaan lisää.
Tää oli niin loistava, että vallan onnellistun :D <3 <3 <3 (kaikki maailman sydänhympät ei vaan voi riittää)
Lopuksi paikallamakuu.
Vieressä oli koira jolle omistajan piti tiuskia ja äkseerata. (Uros jonka piti jättää vieressä oleva juoksunarttu huomioimatta) Mehmet ahdistui ohuesti. Kuitenkin vissiin vähemmän kuin minä. Jäin esille ja kävin palkkailemassa. Mehmet tasaantui aika hyvin loppua kohden. Toki se vetäytyi keskittymiskuplaan ja koitti tosikovasti silmät viiruina totella. Kun muut palasivat koiriensa vierelle, syöttelin sille nameja. Sen jälkeen palasin vierelle ja käskytin perusasentoon. Hiukan tihkeästi nousi mutta nousi kuitenkin. Tässä vaiheessa Mehmet katsoi että vierustoveri olikin aika salskea nuorukainen ja olikin ihan jees. Mehmet oli jo epämukavuudesta saanut itsensä karistettua pois. Minä olin ainoa jolla tilanne oli vielä mielessä.
Loppuun tein yksikseni Mehmetille jätön ja menin takaisin kaukaloon hakemaan tavaroitani. Meidän välissä oli ihmisiä ja yksi koira. silti se pysyi tyytyväisenä, vaikkei kokoaikaa mua nähnytkään.
Mun reagointi paikallaoloissa on siis curling vanhemmuutta ja ylisuojelevan kanaemon kotkotusta. Toki mun pitää huoltaa ettei se joudu liian vaikean paikan eteen, mutta pikkuhiljaa pitää kyetä luottamaa ettei sen mielentila possahda vaikka häiriötä olisikin.
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Lapuan jalkapallonurmella
Mukana Mehmet ja Minttu.
Meh.
Tunnari yhden piilotusta heinikkoon. Ekalla karkasi ennen käskyä ja palautti vähän löperösti. Tokalal odotti käskyä ja palautti vihjeestä hyvin.
Paikallamakuu yksin. palkkailin ja kehuin. Selkeesti alkoi taas ajatella että tässähän piti olla nätisti ja odottaa skarppina.
Seuruuta. Jätätti ehkä kerran tai kaksi. Korjasi kuitenkin ite. Teki jo pitkääkin suoraa oikealla paikalla ja kontaktissa. On se melkoinen.
Luoksetulo ylipitkältä matkalta, yksi jäävä ja lyhyt seuruu josta autolle megapalkalle.
-----
Minttu teki kolme tunnaria. Keskimmäisellä sanoin "tsik" ja Minttu rajoitti käytöstään. Nyt pystyy jo ottamaaan kisamäärällä. Toki sen on vaikeampi rauhoittaa itsensä sinne. Toi aina oman, ja oli super.
kaukot. possuili ja jumitti. Ei se vaan osaa yli 5 askeleesta kovin varmasti näitä. Yksinkertaista, älä ahnehdi, äläkä laita liian hyvää takapalkkaa...
Meh.
Tunnari yhden piilotusta heinikkoon. Ekalla karkasi ennen käskyä ja palautti vähän löperösti. Tokalal odotti käskyä ja palautti vihjeestä hyvin.
Paikallamakuu yksin. palkkailin ja kehuin. Selkeesti alkoi taas ajatella että tässähän piti olla nätisti ja odottaa skarppina.
Seuruuta. Jätätti ehkä kerran tai kaksi. Korjasi kuitenkin ite. Teki jo pitkääkin suoraa oikealla paikalla ja kontaktissa. On se melkoinen.
Luoksetulo ylipitkältä matkalta, yksi jäävä ja lyhyt seuruu josta autolle megapalkalle.
-----
Minttu teki kolme tunnaria. Keskimmäisellä sanoin "tsik" ja Minttu rajoitti käytöstään. Nyt pystyy jo ottamaaan kisamäärällä. Toki sen on vaikeampi rauhoittaa itsensä sinne. Toi aina oman, ja oli super.
kaukot. possuili ja jumitti. Ei se vaan osaa yli 5 askeleesta kovin varmasti näitä. Yksinkertaista, älä ahnehdi, äläkä laita liian hyvää takapalkkaa...
lauantai 5. toukokuuta 2012
HOT neljäs kurssikerta
Ke 2.5.12
1. Metallinoudon kertaus ja uutena
tunnari Marko Vuorenmaa
2. Merkin kertaus ja uutena
luoksetulo Laura Valkonen
Olin melkosen ressaantunut opinnäytetyön vuoksi ja ajatukset oli hankala muuttaa lennosta opinnäytetyöstä tokoon. Olo oli vähän nyrjähtänyt, ja saattoihan sekin vaikuttaa koiraan.
Tokon kannalta meille ilmeni mieletön määrä ongelmia.
Metalli pelaa, mutta luovutuksen idea tunnarissa sekä metallissa on se joka Mehmetiltä uupu.
Meme mieluiten pitää sen itsellään, kun se ei tarkasti tiedä mitä esineelle kuuluu tehdä.
Eli nouto. Jätä sille kapula suhun ja ota pelkkää loppua. Pyydä se perusasentokäskyllä viereen. Siitä rauhallinen luovutus. Nyt se on hätäinen kun kaikki osa-alueet ei ole kunnossa. Metalli parempi kun se on opetettu metallikupin luovuttamisen kautta.
Tunnarissa yhden piilotusta. Kun se löytää oman, niin auta "vierelle" sanalla. otto rauhallisesti, kapulan katsominen ja vasta sitten kehu ja palkka. Mielikuvapeliä siis.
merkki ja luoksetulo.
Mehmet oli ihan käsijarru päällä.
Kokeiltiin kaikenlaista. On nyt liiankin tekninen. Omasta mielestäni on ollut paljon parempi aikaisemmin. kiertojen myötä merkin paikka on kulahtanut ja vauhti muuttunut epäröiväksi.
hyvä idea oli että palkkaus merkistä on ohjaajan luona. silloin se merkille mennessään focusoi ohjaajaan.
Kokeiltiin kahden merkin leikkiä. lähetys merkille kehu, kutsu, rintamasuuntamuutos ja lähetys seuraavalle merkille.
MUSTAVALKOISUUS
1käsky: merkki koira menee vähän sinneppäin. odotus. A) koira tekee -> kehu ja kutsu pois. B) koira ei tee -> viedään oikeaan paikkaan
2käsky: A) merkki koira menee heti oikein. -> kehu ja kutsu pois. Jos pakko niin loiva palkka
B) koira ei tee -> viedään oikeaan paikkaan. Seuraavaksi jo helpotetaan ettei hinkata väärää toimintaa.
3käsky: A) merkki koira menee heti oikein -> JEE, megapalkka ja koira saa ampua ohjaajan luo leluun.
Eli ei kaksivaiheisuutta vaan kolmivaiheisuus.
ei onnistu niin odotetaan ja annetaan mahdollisuus korjata. jos ei korjaa autetaan.
jos mokan jälkeen menee oikein mutta ei vielä täysiä, kehutaan yrityksestä. voidaan palkata hillitymmin hyvästä yrityksestä.
Jos onnistuu kunnolla, niin tulee kunnollinen palkka.
Luoksetulon stopeissa
Kokeiltiin takapalkkaa. Mehmet otti takana olevan avustajan häiriöhenkilönä eikä lähtenyt hakemaan palkkaa avustajalta. Ideana hyvä, toteutusta pitää säätää. Etsiä joko namirasia, tai ottaa käyttöön namipallo.
-----------------
Muiden juttuja
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Korrien koulutuspäivää kuuntelemassa
Pääasiassa seurasin Riitan koulutusta, välillä livahdin katselemaan Pekan juttuja.
Ohjatun merkiltä ääniongelma
Yhdellä koiralla oli aika kiihkeän vilkas mielentila, ja se teki intovinkaisun/hihkaisun merkiltä kapulalle lähtiessä.
Aiemmin olen törmännyt siihen että koiralle välittömästi kerrotaan että ääni on väärin, sitä kielletään napakasti ja laitetaan se suorittamaan uudestaan. Tämä johtaa usein siihen että koira ensin kuumuu ja turhautuu ja sitten jos hermorakenne ja nöyryys antaa periksi, koira saattaa alkaa yhdistää äännähdyksen kieltoon. Sehän ei toimi koiralla joka ei tajua ääntävänsä.
Toinen vaihtoehto on lähteä mielenhallinnan kautta.
Koira lähetetään merkille ja sitä seisotetaan siinä kunnes se tylsistyy/rentoutuu/lopettaa hurjan hännänheilutuksen ja kapulaa kohden nojaamisen ja vilkuilun.
Sen jälkeen mennään merkille koiran luo ja palkitaan se vähemmän innostavalla palkalla. Ahneella koiralla lelulla tms. Odotusarvoa siis lasketaan. Siitä koiraa ei päästetä noutoo.
Seuraavilla toistoilla/treenikerroilla jne.. Kun koira alkaa rentoutua merkille, se päästetään noutamaan. Jos se vinkaisee se stopataan. Stopin tulee olla sellainen hallintaan liittyvä positiivinen käsky. Koiran pitää toteuttaa se yhtä mielellään kuin se suorittaisi kesken liikkeen annetun maahanmeno käskyn, ruutuun lähetyksen, istahtamisen, luoksetulon.. Helpostihan sitä ohjaaja hätääntyy ja turhautuu ja karjaisee painostavan STOP käskyn. Ohjaaja toimii kuin autossa panikoituva joka vetäisee käsijarrun päälle täydestä vauhdista. Ei kovin fiksua. Tehokasta, muttei miellyttävää. Stopista tulee miellyttävä kun sen jälkeen saa tehdä jotain mukavaa tai se palkitaan stopista.
Tämän koiran tapauksessa stoppauksen jälkeen sitä seisotettiin jonkin aikaa, ja annettiin sille aikaa taas luopua nouto ajatuksesta ja annettiin sille aikaa rentouttaa itseään. Palkaksi se sai noutaa.
Jos kapulat ovat erittäin kiihdyttäviä ja joku lelu/nami tms on vähemmän. Voi suuntia ottaa namikipoilla ja tarkkailla lähtövinkaisua siinä. tai jos nami on liian voimakas, niin koiran voi laittaa noutamaan vaikka palloa. Toki riippuu taas mikä koirasta on vähemmän mieleinen palkka, mutta mikä toimii silti palkkana.
Jos koira on levoton merkillä eikä suostu rauhoittumaan, nostelee tassuja, vaihtaa asentoa, tms. sitä voidaan kieltää ja korjata asento. siinä hellän rautaisesti vaaditaan koiralta oikea käytös ja mielentila.
Merkillä hätäily ongelma
Koira menee mielellään nopeasti merkille, mutta puree sitä tai kaataa sen tassuillaan.
Ohjeeksi tehdä tekniikkaa läheltä lyhyeltä matkalta. Vaikka näyttämällä ja kädellä viemällä oikeaan asentoon. (itse naksuttelisin oikean paikan siitä läheltä)
Toinen harkka on sitten erikseen ottaa pitemmältä matkalta lelulle/targetille juoksemista. Silloin sille tulee oikea mielentila ja vauhti, yhdistettynä siihen ettei se ehdi keskittymään merkin tuhoamiseen tai keilailuun.
Perusasento
Monet sortuvat tekemään perusasentotreeniä vain hitain askelin. Opettakaa koirille myös reippat siirtymät, reippaat askeleet ja reippaat käännökset. Kävelyvauhtia voi vaihdella pienessäkin treenissä.
Liikkeestä seisomisen alkuopetus ja tehostaminen
Ohjaaja peruuttaa ja namittaa koiraa. antaa seiso käskyn ja samantien koiralle luvan mennä takapalkalle. (aiempi versio itselläni on ollut namin heittäminen koiran taakse tai antaminen edestä)
takapalkan kanssa stopin ajatus on vahvasti taakse, sillä palkka tuleekin luvan kanssa sieltä. Heitetyssäkin namissa koira odottaa että nami lähtee sieltä edestä. Joillekkin se jo vaikuttaa pysähdykseen niin ettei se ole kovinkaan tehokas. (DAH, olenpa tyhmä.. testaan tämän heti huomenna jästipäisimmän stoppaamisesta lepsuilevan koirani kanssa)
Sitten se mikä aiheutti oikein räjähdyksen pienessä päässäni.
Tunnari työskentely
Hieman kiihkeästi kapuloihin suhtautuvalle belgillä oli ongelmia tunnariin keskittymisen kanssa. Se kuumui ja kuumuessaan se toi randomilla vaan jonkun.
(Mielestäni koira oli hillitty, ei edes syöksynyt tassut edellä kapuloiden keskelle, ei heittänyt sarjatulena kapuloita ilmaan ja syöksyillyt pienin laukkahypyin eri suuntiin, ei haukkunut kapuloille eikä potkinut takatassuillaan kapuloita naapurin auton kylkeen.. flashback)
Riitta neuvoi omistajaa tekemään ns tyhjiä kasoja. Eli kapulakeskittymiä joissa ei ole ainuttakaan ohjaajalta tuoksuvaa kapulaa. Koiralle annetaan lupa mennä haistelemaan ja kun se alkaa keskittyä ja haistelee huolella ja rauhallisesti, sen voi palkita. Naksu on tähän mitä loistavin. Joillekkin koirille voi toimia namien tiputtaminen kapuloiden sekaan palkkausmerkin jälkeen. Se korostaa maan ja haistelun tärkeyttä. Toki sen voi palkata myös kädestä, ei ne koirat tyhmiä ole.
Kasoja on kolmesta viiteen, juurikin siksi että koiran turhautuessa se voi vaihtaa läjää siinä toivossa että oma löytyykin sieltä. Silloin ei olla yhden kasan ja siellä olevan toiminan varassa. Yhdellä kasalla vaarana on myös jäätyminen ja passiivisuuteen lamaantuminen. Toki siinä vaiheessa ohjaaja todennäköisesti on jo ollut hidas kömpelys, eikä ole ehtinyt palkata oikean näköisestä työskentelystä.
Kun kasoissa ei ole omaa, ei pitäisi olla vaaraa että koira yhdistää naksun johonkin muuhun kuin haistelukäytökseen.
(Mintulle opetan tunnaria nimenomaan valtavalla määrällä, jotta se ehtii rauhoittaa itse itsensä. Sillä ongelmana on liian korkea vire ja se ettei se osaa rauhoittaa itseään kovin helposti jos aika on lyhyt. se tarvitsee vireen säätelyyn vielä paljon harjoitusta. Usein kiihdytänkin sen palkkaamalla pallolla ja lähettämällä heti uudestaan vaikeaan tunnariin. Silloin sen palautukset ovat yhtä nopeita kuin tunnareille menokin. Sen pitää aina uudestaan saman treenin aikana itse säätää mielentilansa alas. Miljoonan kapulan tunnarin neuvoi mulle joskus Riikka Pulliainen. Homma toimii ainakin valokatkaisijan tasapainoisuudella varustetulle Mintulle)
Takapalkan häivytys
Tuli hyvä muistutus siitä että takapalkkakin häivytetään eikä vain jätetä yhtäkkiä pois. se siirretään ensin kauemmas, sitten kentän reunalle, sitten viedään jo valmiiksi kentän reunalle ja tehdään muutaman liikkeen jälkeen kaukot ja päästetään palkalle reunalle. lopulta joku toinen vie sen salaa sinne ja koira vapautetaan etsimään palkkansa. Tässä vahvistetaan sitä ajatusta että takana on palkka, vaikka koira ei sitä ja sen vientiä aina näekkään.
Tuija kirjoittikin omaan blogiinsa hyvin kattavasti Super-Cassun jutut. Niitä pääsee lukemaan täältä.
Teemana mielentila.
Kisaan ja kisanomaisiin suorituksiin rakennetaan tietty mielentila. Mielentilan rakentamiseksi joutuu tekemään hommia enempi ja vähempi.Ohjatun merkiltä ääniongelma
Yhdellä koiralla oli aika kiihkeän vilkas mielentila, ja se teki intovinkaisun/hihkaisun merkiltä kapulalle lähtiessä.
Aiemmin olen törmännyt siihen että koiralle välittömästi kerrotaan että ääni on väärin, sitä kielletään napakasti ja laitetaan se suorittamaan uudestaan. Tämä johtaa usein siihen että koira ensin kuumuu ja turhautuu ja sitten jos hermorakenne ja nöyryys antaa periksi, koira saattaa alkaa yhdistää äännähdyksen kieltoon. Sehän ei toimi koiralla joka ei tajua ääntävänsä.
Toinen vaihtoehto on lähteä mielenhallinnan kautta.
Koira lähetetään merkille ja sitä seisotetaan siinä kunnes se tylsistyy/rentoutuu/lopettaa hurjan hännänheilutuksen ja kapulaa kohden nojaamisen ja vilkuilun.
Sen jälkeen mennään merkille koiran luo ja palkitaan se vähemmän innostavalla palkalla. Ahneella koiralla lelulla tms. Odotusarvoa siis lasketaan. Siitä koiraa ei päästetä noutoo.
Seuraavilla toistoilla/treenikerroilla jne.. Kun koira alkaa rentoutua merkille, se päästetään noutamaan. Jos se vinkaisee se stopataan. Stopin tulee olla sellainen hallintaan liittyvä positiivinen käsky. Koiran pitää toteuttaa se yhtä mielellään kuin se suorittaisi kesken liikkeen annetun maahanmeno käskyn, ruutuun lähetyksen, istahtamisen, luoksetulon.. Helpostihan sitä ohjaaja hätääntyy ja turhautuu ja karjaisee painostavan STOP käskyn. Ohjaaja toimii kuin autossa panikoituva joka vetäisee käsijarrun päälle täydestä vauhdista. Ei kovin fiksua. Tehokasta, muttei miellyttävää. Stopista tulee miellyttävä kun sen jälkeen saa tehdä jotain mukavaa tai se palkitaan stopista.
Tämän koiran tapauksessa stoppauksen jälkeen sitä seisotettiin jonkin aikaa, ja annettiin sille aikaa taas luopua nouto ajatuksesta ja annettiin sille aikaa rentouttaa itseään. Palkaksi se sai noutaa.
Jos kapulat ovat erittäin kiihdyttäviä ja joku lelu/nami tms on vähemmän. Voi suuntia ottaa namikipoilla ja tarkkailla lähtövinkaisua siinä. tai jos nami on liian voimakas, niin koiran voi laittaa noutamaan vaikka palloa. Toki riippuu taas mikä koirasta on vähemmän mieleinen palkka, mutta mikä toimii silti palkkana.
Jos koira on levoton merkillä eikä suostu rauhoittumaan, nostelee tassuja, vaihtaa asentoa, tms. sitä voidaan kieltää ja korjata asento. siinä hellän rautaisesti vaaditaan koiralta oikea käytös ja mielentila.
Merkillä hätäily ongelma
Koira menee mielellään nopeasti merkille, mutta puree sitä tai kaataa sen tassuillaan.
Ohjeeksi tehdä tekniikkaa läheltä lyhyeltä matkalta. Vaikka näyttämällä ja kädellä viemällä oikeaan asentoon. (itse naksuttelisin oikean paikan siitä läheltä)
Toinen harkka on sitten erikseen ottaa pitemmältä matkalta lelulle/targetille juoksemista. Silloin sille tulee oikea mielentila ja vauhti, yhdistettynä siihen ettei se ehdi keskittymään merkin tuhoamiseen tai keilailuun.
Perusasento
Monet sortuvat tekemään perusasentotreeniä vain hitain askelin. Opettakaa koirille myös reippat siirtymät, reippaat askeleet ja reippaat käännökset. Kävelyvauhtia voi vaihdella pienessäkin treenissä.
Liikkeestä seisomisen alkuopetus ja tehostaminen
Ohjaaja peruuttaa ja namittaa koiraa. antaa seiso käskyn ja samantien koiralle luvan mennä takapalkalle. (aiempi versio itselläni on ollut namin heittäminen koiran taakse tai antaminen edestä)
takapalkan kanssa stopin ajatus on vahvasti taakse, sillä palkka tuleekin luvan kanssa sieltä. Heitetyssäkin namissa koira odottaa että nami lähtee sieltä edestä. Joillekkin se jo vaikuttaa pysähdykseen niin ettei se ole kovinkaan tehokas. (DAH, olenpa tyhmä.. testaan tämän heti huomenna jästipäisimmän stoppaamisesta lepsuilevan koirani kanssa)
Sitten se mikä aiheutti oikein räjähdyksen pienessä päässäni.
Tunnari työskentely
Hieman kiihkeästi kapuloihin suhtautuvalle belgillä oli ongelmia tunnariin keskittymisen kanssa. Se kuumui ja kuumuessaan se toi randomilla vaan jonkun.
(Mielestäni koira oli hillitty, ei edes syöksynyt tassut edellä kapuloiden keskelle, ei heittänyt sarjatulena kapuloita ilmaan ja syöksyillyt pienin laukkahypyin eri suuntiin, ei haukkunut kapuloille eikä potkinut takatassuillaan kapuloita naapurin auton kylkeen.. flashback)
Riitta neuvoi omistajaa tekemään ns tyhjiä kasoja. Eli kapulakeskittymiä joissa ei ole ainuttakaan ohjaajalta tuoksuvaa kapulaa. Koiralle annetaan lupa mennä haistelemaan ja kun se alkaa keskittyä ja haistelee huolella ja rauhallisesti, sen voi palkita. Naksu on tähän mitä loistavin. Joillekkin koirille voi toimia namien tiputtaminen kapuloiden sekaan palkkausmerkin jälkeen. Se korostaa maan ja haistelun tärkeyttä. Toki sen voi palkata myös kädestä, ei ne koirat tyhmiä ole.
Kasoja on kolmesta viiteen, juurikin siksi että koiran turhautuessa se voi vaihtaa läjää siinä toivossa että oma löytyykin sieltä. Silloin ei olla yhden kasan ja siellä olevan toiminan varassa. Yhdellä kasalla vaarana on myös jäätyminen ja passiivisuuteen lamaantuminen. Toki siinä vaiheessa ohjaaja todennäköisesti on jo ollut hidas kömpelys, eikä ole ehtinyt palkata oikean näköisestä työskentelystä.
Kun kasoissa ei ole omaa, ei pitäisi olla vaaraa että koira yhdistää naksun johonkin muuhun kuin haistelukäytökseen.
(Mintulle opetan tunnaria nimenomaan valtavalla määrällä, jotta se ehtii rauhoittaa itse itsensä. Sillä ongelmana on liian korkea vire ja se ettei se osaa rauhoittaa itseään kovin helposti jos aika on lyhyt. se tarvitsee vireen säätelyyn vielä paljon harjoitusta. Usein kiihdytänkin sen palkkaamalla pallolla ja lähettämällä heti uudestaan vaikeaan tunnariin. Silloin sen palautukset ovat yhtä nopeita kuin tunnareille menokin. Sen pitää aina uudestaan saman treenin aikana itse säätää mielentilansa alas. Miljoonan kapulan tunnarin neuvoi mulle joskus Riikka Pulliainen. Homma toimii ainakin valokatkaisijan tasapainoisuudella varustetulle Mintulle)
Takapalkan häivytys
Tuli hyvä muistutus siitä että takapalkkakin häivytetään eikä vain jätetä yhtäkkiä pois. se siirretään ensin kauemmas, sitten kentän reunalle, sitten viedään jo valmiiksi kentän reunalle ja tehdään muutaman liikkeen jälkeen kaukot ja päästetään palkalle reunalle. lopulta joku toinen vie sen salaa sinne ja koira vapautetaan etsimään palkkansa. Tässä vahvistetaan sitä ajatusta että takana on palkka, vaikka koira ei sitä ja sen vientiä aina näekkään.
Tuija kirjoittikin omaan blogiinsa hyvin kattavasti Super-Cassun jutut. Niitä pääsee lukemaan täältä.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Hyvällä tavalla paskat treenit
Miten voi olla hyvällä tavalla paskat? No.
Mehmetin kanssa olin menossa ottaan parit toistot kujakeppejä ja tokoilemaan.
Mehmet teki kujakeppejä. kavennettiin kolme kertaa. lisättiin putki, lisättiin mun liike ja tein putken ja keppien välissä persjätön ja takaaleikkauksen. Mehmet vaan focusoi keppien päässä olevalle namikipolle. Meni joka kerta oikein, myös kun vaikeutettiin. Kerran osas jarruttaa liian nopean vauhdin kepeille mennessä ja meni vaan niin kovaa kuin pystyi suorittamaan. mehmettiä ei voi enempää suitsuttaa. lisäksi sillä oli hallissa nyt ekaa kertaa Jeccu huutamassa vieressä häiriötä. No ei haittaa, nostaa fiilistä pieni taustahäly. Son muuten ennenkin ollu niin.
Mikä tässä oli paskaa? No ei tehty tokoa yhtään kun aksa oli niin onnistunut.
Tyynelle kontaktilaatikkoa ja puomia.
1. Ensin kontaktilaatikko maassa olevan puominpätkän loppuun.
Tekee hienosti. Kun tuli enemmän toistoja alkoi loikkia alun kontaktin yli ja koikkaloikkas muutenkin oudosti. Pysähtyi hyvin kontakteille.
2. Nostettiin puomin ylösmeno kontaktilootan päälle ja jatkettiin. ohijuoksuja ja taakse jättäytymisiä.
Kaikki onnistui ja siirryttiin oikealle puomille kun vauhti nousi taas alun kontaktin loikkaamiseen.
3. oikea puomi. Hidastaa ylösmenolla. laittaa korvat luimuun sivuille ja ravaa ylös. Saattaa laukata suoran pätkän. Jos vedätän tulee samaa vauhtia alas asti. jos olen rinnalla tai takana se hiipii alas ja jää seisomaan kaikki 4 tassua laudalla.
ARGH!!! ja kymmenen kirosanaa. Just mein puomi. Tollanen se on.
Laitoin nokkimisalustan kontaktin loppuun ja tuija naksutti kun se osui oikein. Tuija myös palkkasi kontaktille. minä juoksin ohi hidastelematta ja lopuksi vapautin.
Rohkeutta alkoi löytyä paremmin. Hieman oli hämillään kun palkka tuli"ratahenkilöltä"
4. Mun polvi vinkui ja Tuija ryösti Tyynen. Ne kipitti puomille.. kunhan Tuija calibroitiin ensin Tyynelle. Tyyne ei mene puomille jos on liian lähellä sitä ja pitää kättä puomin päällä. Eikä se kovin hyvin mennyt jos sen vedätti puomille kädellä. Lähettäen ja kaukaa se meni paremmin. Tuija juoksi kuin tuulispää Tyynen tahtiin. Tyyne sai rohkeutta joka kerta enemmän. Minä naksutin ja palkkasin kontaktit. Sillä on vissiin vähän korkeanpaikan kammoa. sen on haastava laukata siellä. Ei leveys meinaa riittää. Meinas pari kertaa lipsahtaa vähän hutiin kun vauhti kiihtyi eikä pysytty mukavuusvauhdeissa. Kokoajan kuienkin tuli nopeammin.
Tyynen ongelmat kontakteilla. Ylösmenossa sekoittaa keinuun ja ihmettelee kun ei rämähdä. paineistuu rämähtämättömyydestä. Suoralla leveys ei riitä kovassa vauhdissa. Alasmenolla arpoo ohjaajan liikkeen mukaan pysähtymispaikkaa ja hetkeä, eikä siis osaa rynniä suoraan kontaktiasentoon.
Keinun kanssa mitään näistä ongelmista ei ole ja siinä se rynnii alusta loppuun vauhdilla ja tömähtää kontaktiasentoon.
Paskaa tässä oli se, että puomi on noin pahasti rikki, vaikka kuvittelin vain renkaan ja keppien olevan isoja ongelmia. Hyvää se että kartoitettiin ongelmat.
Minttu tokoili.
Voi luoja mitä paskaa. rakentavalla tavalla. Kävin puhelinneuvottelun Minnan kanssa ja saatiin selvyys kaikkeen.
Ruutu. Vaihda käskysana. Jos se lipsahtaa neliö sanalla oikein ja oikeaan paikkaa niin käskytä sillä. Keksi joku muu valmistelu. Unohda se ruutu sana jolla se on 7 vuotta saanut tehdä vähän kaikkea.
Ruudussa se mustavalkoisuus esiin. Ei saa palkata vääristä sisäänmenoista ja etutötsien tökkimisistä. käytä avustaja taputtelemassa oikeaa paikkaa. vaihtele reeniä. Pidennä matkaa pikkuhiljaa.
Tunnari. Takaisin vähintään 30 kapulan tunnariin. Tarvitaan paljon onnistumisia. Nyt minulla on koira joka tuo oikean kapulan jokaikinen kerta, mutta jolla ei ole mitään kiirettä tuoda sitä. Ensin se voi vähän potkia kapuloita, nostella ja pureskella. Tuodessaankin se voi pureskella. Se ei kykene vielä 10 kapulalla rauhoittamaan itseään nenänkäyttöön. Haluan takaisin sen yber iloisen koiran jolle tuli mieletön kiire palauttaa oma kapula välittömästi kun sen löysi. Ennen siitä näki kun se alkoi tiivistyä lähestyessään omaa kapulaa. Nyt se merkkaa oman, voi poimia suuhun, tiputtaa, nakata vähä tehdä kaikkea ja lopuksi hakea sen oman ja hakea palkan. Eli malttia halutaan lisää ja sikailua vähentää.
Kaukot. Se ei kuuntele. Pitää varioida enemmän sitä mitä siltä pyytää. Oli kadottanut sanan istu kokonaan. Kokeillaan seuraavaksi 4 eri ilmansuuntaan palkat ja minä päätän minkä se saa. Joutuupahan kuuntelemaan siinäkin vaiheessa. Onneksi noita vinkupalloja riittää. ei saa ahnehtia matkaa, enennkuin tekee läheltä aina oikein.
Mehmetin kanssa olin menossa ottaan parit toistot kujakeppejä ja tokoilemaan.
Mehmet teki kujakeppejä. kavennettiin kolme kertaa. lisättiin putki, lisättiin mun liike ja tein putken ja keppien välissä persjätön ja takaaleikkauksen. Mehmet vaan focusoi keppien päässä olevalle namikipolle. Meni joka kerta oikein, myös kun vaikeutettiin. Kerran osas jarruttaa liian nopean vauhdin kepeille mennessä ja meni vaan niin kovaa kuin pystyi suorittamaan. mehmettiä ei voi enempää suitsuttaa. lisäksi sillä oli hallissa nyt ekaa kertaa Jeccu huutamassa vieressä häiriötä. No ei haittaa, nostaa fiilistä pieni taustahäly. Son muuten ennenkin ollu niin.
Mikä tässä oli paskaa? No ei tehty tokoa yhtään kun aksa oli niin onnistunut.
Tyynelle kontaktilaatikkoa ja puomia.
1. Ensin kontaktilaatikko maassa olevan puominpätkän loppuun.
Tekee hienosti. Kun tuli enemmän toistoja alkoi loikkia alun kontaktin yli ja koikkaloikkas muutenkin oudosti. Pysähtyi hyvin kontakteille.
2. Nostettiin puomin ylösmeno kontaktilootan päälle ja jatkettiin. ohijuoksuja ja taakse jättäytymisiä.
Kaikki onnistui ja siirryttiin oikealle puomille kun vauhti nousi taas alun kontaktin loikkaamiseen.
3. oikea puomi. Hidastaa ylösmenolla. laittaa korvat luimuun sivuille ja ravaa ylös. Saattaa laukata suoran pätkän. Jos vedätän tulee samaa vauhtia alas asti. jos olen rinnalla tai takana se hiipii alas ja jää seisomaan kaikki 4 tassua laudalla.
ARGH!!! ja kymmenen kirosanaa. Just mein puomi. Tollanen se on.
Laitoin nokkimisalustan kontaktin loppuun ja tuija naksutti kun se osui oikein. Tuija myös palkkasi kontaktille. minä juoksin ohi hidastelematta ja lopuksi vapautin.
Rohkeutta alkoi löytyä paremmin. Hieman oli hämillään kun palkka tuli"ratahenkilöltä"
4. Mun polvi vinkui ja Tuija ryösti Tyynen. Ne kipitti puomille.. kunhan Tuija calibroitiin ensin Tyynelle. Tyyne ei mene puomille jos on liian lähellä sitä ja pitää kättä puomin päällä. Eikä se kovin hyvin mennyt jos sen vedätti puomille kädellä. Lähettäen ja kaukaa se meni paremmin. Tuija juoksi kuin tuulispää Tyynen tahtiin. Tyyne sai rohkeutta joka kerta enemmän. Minä naksutin ja palkkasin kontaktit. Sillä on vissiin vähän korkeanpaikan kammoa. sen on haastava laukata siellä. Ei leveys meinaa riittää. Meinas pari kertaa lipsahtaa vähän hutiin kun vauhti kiihtyi eikä pysytty mukavuusvauhdeissa. Kokoajan kuienkin tuli nopeammin.
Tyynen ongelmat kontakteilla. Ylösmenossa sekoittaa keinuun ja ihmettelee kun ei rämähdä. paineistuu rämähtämättömyydestä. Suoralla leveys ei riitä kovassa vauhdissa. Alasmenolla arpoo ohjaajan liikkeen mukaan pysähtymispaikkaa ja hetkeä, eikä siis osaa rynniä suoraan kontaktiasentoon.
Keinun kanssa mitään näistä ongelmista ei ole ja siinä se rynnii alusta loppuun vauhdilla ja tömähtää kontaktiasentoon.
Paskaa tässä oli se, että puomi on noin pahasti rikki, vaikka kuvittelin vain renkaan ja keppien olevan isoja ongelmia. Hyvää se että kartoitettiin ongelmat.
Minttu tokoili.
Voi luoja mitä paskaa. rakentavalla tavalla. Kävin puhelinneuvottelun Minnan kanssa ja saatiin selvyys kaikkeen.
Ruutu. Vaihda käskysana. Jos se lipsahtaa neliö sanalla oikein ja oikeaan paikkaa niin käskytä sillä. Keksi joku muu valmistelu. Unohda se ruutu sana jolla se on 7 vuotta saanut tehdä vähän kaikkea.
Ruudussa se mustavalkoisuus esiin. Ei saa palkata vääristä sisäänmenoista ja etutötsien tökkimisistä. käytä avustaja taputtelemassa oikeaa paikkaa. vaihtele reeniä. Pidennä matkaa pikkuhiljaa.
Tunnari. Takaisin vähintään 30 kapulan tunnariin. Tarvitaan paljon onnistumisia. Nyt minulla on koira joka tuo oikean kapulan jokaikinen kerta, mutta jolla ei ole mitään kiirettä tuoda sitä. Ensin se voi vähän potkia kapuloita, nostella ja pureskella. Tuodessaankin se voi pureskella. Se ei kykene vielä 10 kapulalla rauhoittamaan itseään nenänkäyttöön. Haluan takaisin sen yber iloisen koiran jolle tuli mieletön kiire palauttaa oma kapula välittömästi kun sen löysi. Ennen siitä näki kun se alkoi tiivistyä lähestyessään omaa kapulaa. Nyt se merkkaa oman, voi poimia suuhun, tiputtaa, nakata vähä tehdä kaikkea ja lopuksi hakea sen oman ja hakea palkan. Eli malttia halutaan lisää ja sikailua vähentää.
Kaukot. Se ei kuuntele. Pitää varioida enemmän sitä mitä siltä pyytää. Oli kadottanut sanan istu kokonaan. Kokeillaan seuraavaksi 4 eri ilmansuuntaan palkat ja minä päätän minkä se saa. Joutuupahan kuuntelemaan siinäkin vaiheessa. Onneksi noita vinkupalloja riittää. ei saa ahnehtia matkaa, enennkuin tekee läheltä aina oikein.
lauantai 14. tammikuuta 2012
VAU:n hallilla
Mehmetille kujakeppejä. Kuja oli suht auki. Onnistumisia tuli aika monta. Tarvitsikin pientä muistuttelua. Ohjasin alkuun vauhdista pyöräyttämällä, se oli yllärivaikea.
Lisäksi putkeen lähetystä ja sen jälkeen yhden 30cm korkean aida yli ruokakipolle. Tästä muutama toisto molemmilta puolilta ohjaillen. Alkoi löytyä varmuus rynniä kovaa putkeen ja kovaa kupille.
Tyyne teki A:ta, keinua ja keppejä.
Päivän teemana hidas ja epävarma vs. kupin kanssa röyhkeä läpi rynnijä. Keinulta monta hyvää onnistumista. Kontaktit pysyy nättinä keinulla, muilla esteillä ne on hitaat ja varovaiset ja riippuvaiset mun liikkeestä. Takaisin lootalle siis. Tyyne on peruspositiivinen ja haluaa tehdä, jopa silloin kun on epävarma.
Lääkkeeksi yllättäviä treenejä ja palkkausta. Kaavojen rikkomista ja miettiä tokon puolelta jotain metodia vahvistamaan liikettä joka on epävarma suoritukseltaan mutta muuten mieluisa lähteä tekemään.
Mulle on paikallaan asenne muutos Tyynen agilityssa.
-Lopeta 1 luokan ja helppojen asioiden vihaaminen ja koirakkona pettyminen
-Älä tee asioita jotka vetää motivaation nollaan.
-Mieti erottavat tekijät hyvälle ja pahalle treenille. (Isoin pointti tais olla mun keskittyminen.)
-Mene hallille, tee rata, tutustu ja keskity huolella. Suorita rata kerralla puhtaasti.
-Auta Tyyneä treenaamaan estekohtaiset ongelmat pois, niin sen ei tarvitse olla epävarma ja meidän ei tarvitse epäonnistua joka kerta samoissa asioissa. Käytä mielikuvitusta.
-Treenaa myös niitä vaikeampia ohjauskuvioita erillisinä vääntöinä.
Minttu teki tunnaria.
ekalla sikaili ja rynni heittämään vähän random kapulaa. Jäi haistelemaan maasta jotain juorua. Käskin pois.
tokalla teki nättiä työtä ja palautti kapulan mulle, tiputti sen perusasennossa pois.
kolmas oli sopivassa vireessä ja kaikinpuolin nätti.
neljäs oli odotetun lainen. Vire nousi liikaa. Vinkui odottaessa, lähti hulluna, potki kapuloita ympäriinsä, löysi oman ja toi sen PURESKELLEN mulle. sai nuivasti ojenentun namin palkaksi.
viides oli jälleen rauhallisempi, haisteli hyvin ja toi mulle oman.
Voi olla että jossain välissä oli vielä yksi kuumakalle juttu välissä. joka kerta tuo oman, sitä ei oikeastaan tarvitse edes huolehtia. väärän jos nostaa niin jatkaa haistelua tai viskaa sen menemään. palautuksessa ja keskittymisessä pientä hienosäätöä.
Mutta pitää muistaa alkutilanne. Koira joka joko laittaa maahan täysin passiivisuuteen paineistuneena tai vaihtoehtoisesti menee huutaen ja kapuloita ilmaan heitellen ja tassuilla singoten keräämään hauskuutusta itselleen. Siihen nähden nuo kaikki olivat uskomattoman mahtavia.
Lisäksi putkeen lähetystä ja sen jälkeen yhden 30cm korkean aida yli ruokakipolle. Tästä muutama toisto molemmilta puolilta ohjaillen. Alkoi löytyä varmuus rynniä kovaa putkeen ja kovaa kupille.
Tyyne teki A:ta, keinua ja keppejä.
Päivän teemana hidas ja epävarma vs. kupin kanssa röyhkeä läpi rynnijä. Keinulta monta hyvää onnistumista. Kontaktit pysyy nättinä keinulla, muilla esteillä ne on hitaat ja varovaiset ja riippuvaiset mun liikkeestä. Takaisin lootalle siis. Tyyne on peruspositiivinen ja haluaa tehdä, jopa silloin kun on epävarma.
Lääkkeeksi yllättäviä treenejä ja palkkausta. Kaavojen rikkomista ja miettiä tokon puolelta jotain metodia vahvistamaan liikettä joka on epävarma suoritukseltaan mutta muuten mieluisa lähteä tekemään.
Mulle on paikallaan asenne muutos Tyynen agilityssa.
-Lopeta 1 luokan ja helppojen asioiden vihaaminen ja koirakkona pettyminen
-Älä tee asioita jotka vetää motivaation nollaan.
-Mieti erottavat tekijät hyvälle ja pahalle treenille. (Isoin pointti tais olla mun keskittyminen.)
-Mene hallille, tee rata, tutustu ja keskity huolella. Suorita rata kerralla puhtaasti.
-Auta Tyyneä treenaamaan estekohtaiset ongelmat pois, niin sen ei tarvitse olla epävarma ja meidän ei tarvitse epäonnistua joka kerta samoissa asioissa. Käytä mielikuvitusta.
-Treenaa myös niitä vaikeampia ohjauskuvioita erillisinä vääntöinä.
Minttu teki tunnaria.
ekalla sikaili ja rynni heittämään vähän random kapulaa. Jäi haistelemaan maasta jotain juorua. Käskin pois.
tokalla teki nättiä työtä ja palautti kapulan mulle, tiputti sen perusasennossa pois.
kolmas oli sopivassa vireessä ja kaikinpuolin nätti.
neljäs oli odotetun lainen. Vire nousi liikaa. Vinkui odottaessa, lähti hulluna, potki kapuloita ympäriinsä, löysi oman ja toi sen PURESKELLEN mulle. sai nuivasti ojenentun namin palkaksi.
viides oli jälleen rauhallisempi, haisteli hyvin ja toi mulle oman.
Voi olla että jossain välissä oli vielä yksi kuumakalle juttu välissä. joka kerta tuo oman, sitä ei oikeastaan tarvitse edes huolehtia. väärän jos nostaa niin jatkaa haistelua tai viskaa sen menemään. palautuksessa ja keskittymisessä pientä hienosäätöä.
Mutta pitää muistaa alkutilanne. Koira joka joko laittaa maahan täysin passiivisuuteen paineistuneena tai vaihtoehtoisesti menee huutaen ja kapuloita ilmaan heitellen ja tassuilla singoten keräämään hauskuutusta itselleen. Siihen nähden nuo kaikki olivat uskomattoman mahtavia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)