keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Melkein uusi vuosi


Huomenna paukkuu. Koirat ei pelkää, mutta en halua että ne jatkossakaan pelkää. Olemme siis sisälle jumittuneena. Ilonalla alkaa lähestyä juoksuhuuruiset hollipäivät. Eli Ilona ja Urpo on molemmat muissa maailmoissa. Mitä jää jäljelle koulutettavia?

No pöörrrrfheä.
Essi on Pörheä ja ihan loistava halinalle. Essi myös osaa taitavasti saalistaa herkkupaloja. Nyt Essi on oppinut myös melkein istumaan ja melkein odottamaan ja melkein olemaan hiljaa kun ruokaa laitetaan kuppiin. Ei tuota pörfheää päätä vaan viitsi rasittaa koulutuksella. Sitä kuitenkin mieluummin hiukka rutistaisi :)



Hyvät uudetvuodet! Ens vuoden puolella palataan taas arkeen ja mietitään kunnolliset koulutus suunnitelmat.

Meillähän on tavoitteita..
Urpo TK1
Ilona TK2
Minttu TK3

ja kun lumet sulaa, tehään Uupo puuposta se oikean PK-koilan alku.

 

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Painekattilasta päivää















Oltiin Ilonan kanssa VAU:n epävirallisissa kisaamassa. Keskityin kunnolla ja otin ihan kisa asenteen ja kaikki. Ilonalla keitti ihan yli ja överiksi. Se meinasi varastaa lähdössä, itseasiassa riitti että katsoin sitä niin se lähti. 3 aidan ohi juoksi, ei kääntynyt ollenkaan.


Hyppäsi renkaan sivusta VAIKKA olin ihan vieressä näyttämässä että mistä pitää mennä. Eteni tosi varmistellen ja niskat kenossa mun suuntaan. varmistus-varmistus-varmistus ihanko oikeesti tonne mennään? otko varma? niin sanoitko mitä? ja sit se juoksi aidan ohi.      _kyllä_    sit taas varmistelua et tännekkö tännekkö? kaikki aaltoviivat on tota varmistelua.


Kepeillä olin taas ihan vieressä näyttämässä että mistä välistä mennään. Ilona meni toisesta sisään.


Koitin sohia sen hyppäämään esteen 14, Ilona koitti sinkaista esteiden välistä.


Puomin alastulon keskellä se hyppäsi kylmin ilmein loikan vasemmalle ja alkoi kyttäämään namia. Viimeinen aita ja sen ylitys olivat ihan työn ja tuskan takana.


Eikä tässä vielä kaikki, Ilona haukkua louskutti koko radan ajan kuin puolijauhoinen. Ei sellaista normaalia hau hau mennään jee agilitya. vaan raivoan hulluna, anna mulle nami, kerro minne pitää mennä en silti katto hau hau HAU HAU!!


Ei saanut palkkaa tuolta radalta.


Onnekseen oltiin viimesenä suorittamassa. palkintojenjaon (säälilakujen) jaon jälkeen otin vielä radan. 3 esteelle kääntyi, mutta ei meinannut kääntyä neloselle. Kepeillä otti taas toisesta sisään. 14 esteen jälkeen pyörähti, sillä suuntahan oli pois seuraavasta esteestä. Puomilla perseili edelleen ja loikki pois puolivälistä. Nostin takaisin ja puomin loppuun istutin.  Palkat sai vasta tältä radalta.


Liikaa höyryä painekattilassa ja koko homma lätsähti.


 

Tynkky-Pup aivovoimistelee


Käytiin ensin lenkki korttelin ympäri. Tyyne jäljesti jotain hajua intensiivisesti nenä maassa koko kierroksen ajan. Minkä jälkikoiran maailma Tyynessä menettääkään.


Sisälle päästyä otettiin keittiötokoa. Tyynehän osaa istua, mennä käskyllä maahan ja odottaa jonkin aikaa molemmissa asennoissa. Yleensä kunnes tulee "vapaa" sana.

Houkuttelin Tyyneä namilla vierelle perusasentoon. Ikinä kenelleen se ei ole ollut noin hankalaa. Tyyne saattaa tulla jalkaani kiinni..etuosaltaan. Takaosa kiepsahtaa helposti liiaksi vasemmalle, ja Tyyne onkin melkein nenä 90 asteen kulmassa housun saumaani nähden. Palkan se saa vain oikeasta suorituksesta. Muutaman kerran se sattui jäämään vierelleni istumaan, eikä luikahtanut välittömästi pois kun namin sai nielaistua. Silloin pidin namia tissin alla ja kun Tyyne sattui vilkaisemaan silmiini, sai se kehuja ja namin. Tyyne kiihkoontui sen verran että rouhaisi minulta sormen. Vahingoittunut sormi on nou nou.. joten reagoin voimallisesti kiljumalla. Sen jälkeen Tyyne olikin hankala saada seuraamaan namia edes siihen mihin se ennen sormen jyrsintää tuli. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus ja pentu rentoutumaan.


Toinen juttu oli maahanmenon keston lisääminen. Nätisti pysyy parikymmentä sekuntia jos palkkaan sen edestä. Koitin syöttää namia ja siirtyä samalla vierelle. Tyyne pongahti muutaman kerran pois. Lopulta se uskoi että se on ihan normaalia ja jäi mutustamaan nameja kun siirryin vierelle. Otettiin muutama toisto. Viimeisessä en vapauttanut sitä maasta, vaan pyysin istumaan. Tyyne nousi kiltisti ja kauniisti perusasentoon. Hyvä tynkster.


Kuukauden takaiseen verrattuna sille on kasvanut aivot ja keskittymiskyky. Eiköhän me aleta treenailemaan hieman intensiivisemmin.

Agiliti-ti-li-tiä äly eläimellä















Maanantai illan agility. Näyttää haastavalta, mutta lopulta oli oikein Ilonalle sopiva rata.


Jätin Ilonan vasemmalla alanurkassa olevan aidan taakse. Menin itse kohtaan A. Olin selin Ilonaan ja katsoin olkapääni yli. Ensimmäinen ”aita” käsky tuli käsi koukussa, toiselle aidalle ohjatessa ojensin käden suoraksi. Kun toinen aita oli hypätty, käännyin jo kohden neljättä aitaa. Kasvot Ilonaa kohden. Ilona alkoi kääntää kroppaansa jo ennen 3 hyppyä ja tuli sen jälkeen helpommin 4 esteen lähelle. Twistin tapaisella heitin koiran esteen takaakierrolle ja peruutin B kohdan kuvion mukaan pois koiran reitiltä. Viskasin kohden putken suuta ja menin pari askelta kohtaan C. Otin Ilonan vastaan peruuttamalla ja oikealla kädellä ohjasin hyppäämään esteen minun puoleltani ja kääntymään taas luokseni siivekkeen takaa. Sitten Ilona olikin jo sopivasti valmis uuteen takaakiertoon aidalla 6 (kohta D) E kohdassa huusin eteen ja Ilona viiletti loppusuoran avustajan luo.


Ilman avustajaa Ilona yritti karata loppupalkalle. Ennen kuin minut neuvottiin ottamaan Ilona kohdasta A radan alkuun.. meni Ilonalla kolmos ja neloshyppyjen välissä oleva käännös liian pitkäksi. Ilman B kohdan peruuttelua aidan toiselle laidalle, Ilona ei meinannut irrota putkeen. Ilman avustajaa ja loppupalkkaa suoralla, Ilona kääntyi joka esteen jälkeen katselemaan minua ja varmistamaan että JOKO SAA PALKKAA?



Kun kaikki pikkuvirheet korjattiin ja pakotettiin ohjaajakin liikkumaan edes minimaalisesti.. liikkui koirakin kuin rasvattu salama.


 


Toka harkka otettiin pilkottuna. Puomia hinkattiin 20 kertaa… ainakin. Ylösmenokontaktin ottaa nätisti, jos tulee puomille suorassa linjassa. Alasmenolla yritin saada sen pysähtymään seisomaan ”stoo” käskyllä. Itsepintaisesti Ilona istahti ja melkein tipautti persiinsä pois puomilta/venkslahti koko alasmenolla pysähtymisen ohi kuin ankerias. Revin harmaita hiuksia päästäni ja koitin saada kopallista kirppuja seisomaan rauhallisesti puomin päässä 2 on 2 off asennossa. Ei se onnistunut yhtään. Kun valitin aiheesta ohjaajalle, hää valaisi mua. Vaikka mun aivot on nolla moodissa niin onneksi kaikilla ei ole. Kuulemma voin antaa koiralle siinä ”istu” käskynkin, ihan mikä on luonnollisinta. Kunhan koira vaan pysähtyy ja suorittaa kontaktin. Kokeiltiin vielä kertaalleen ja ”istu” käskyllä Ilona heitti sata lasissa perseen penkkiin ja jäi hievahtamatta odottamaan palkkausta. Että todennäköisesti se siitä kontakti ongelmasta… vai sanoisinko taas yhdestä ohjaus ongelmasta.


Puoli 1 sujui loistavasti. Puoli 2 takkusi. Ilona tuli aitojen välistä kyllä, mutta ei enää mahtunutkaan ponnistamaan toiselle aidalle. Mä ryysin liiaksi eteen, enkä vetänyt Ilonaa riittävän pitkälle puomin suuntaan, jotta sillä olisi ollut tilaa hypätä toka aita.


Kepit otettiin omana treeninään. Vetäjä palkkaamaan loppuun. Ilonalle ei ohjureita ja kepeille lähetys ihan keppien alun tuntumasta. Kolme-5 ekaa kertaa ilona meni rattaat kireenä ja lopetti kepit kesken. Sitten sille muistui mieleen että palkkaa ei saa, jos ei suorita oikein. Siitä alkoi taas oikeaoppinen puikkaus. Yksi oman ryhmäni tyypeistä tuli keppien vasemmalel puolelle kävelemään Ilonan vieressä. Hää suorastaan prässäsi Ilonaa kepeillä eteenpäin.. JA SE TOIMI! Ilona kiihdytti vielä hieman lisää (samoin jouduin tekemään minä) Tälläisellä treenillä Ilonalta loppuu kaikki kepeillä sivuttais pomppiminen ja se saadaan super nopeaksi kepeillä. Ei voi muuta tehdä kuin olla tyytyväinen runsaasta kehityksestä mitä me ollaan Ilonan kanssa tehty.


Treenin 2 voi tehdä myös pelkillä takaa kierroilla. Sitä ei ilpan kanssa enää ehditty tekemään.


 

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Ilpan vauhdikkaat reenit



Aluksi otettiin rata O:n mallisena. Ilona varmisteli joka esteen jälkeen et vieläkö jatketaan. Pian alkoivat aitapätkät onnistua. Putkelle mennessä Ilona kaartoi aina uudestaan ja uudestaan varmistamaan suuntaa. Vetäjä tuli avustamaan punaisen raksin kohdalle putken jälkeen. Jos Ilona juoksi suoraan palkalle, se ei saanut sitä vaan joutui juoksemaan harjoituksen alusta asti uudestaan. Laiska koira oppi nopsaan säästämään itseään. Harjoituksessa ainoat käskyt olivat putkeen ja putkeen! Kyllä se koira suorittaa siitä väliltä ne muutkin esteet. Pienen harkkailun jälkeen Ilona kiiti rataa ympäri sivuilleen vilkuilematta.


Toisena otettiin meille helpompi harkka.. tai niin luulin että helpompi. Mun kädet on kuin kaksi löysää letkua, jotka husii sinne sun tänne. Jokaisen rastin kohdalla piti koiran vastakkaisen puolen kädellä vetää koira kääntymään edestäsi. Samantien kun koiran rata oli oikeaan suuntaan, huiskaistiin koiranpuolimmaisella kädellä koiralle lupa juosta esteen yli. Välittömäst hyppyluvan jälkeen oltiin jo ottamassa taas vastakkaisella kädellä kääntymistä peliin. Kun minä lopetin käsiini sotkeutumisen, alkoi Ilonallakin homma luistaa. Kädet hieman jähmeämpinä eikä kilometrin kelana puutarhaletkua..


Toisella hallinpuoliskolla treenattiin keppejä. Me ollaan otettu vain ohjaten oikealta puolelta. Ilonan keppien alussa 2 ekassa välissä on ohjurit verkosta. Se siis menee aina oikein kepeille. Kepeillä puikkaamisen tekniikkaa on harjoiteltu keppien lopussa palkkaavalla ihmisellä. Tänään tehtiin uusi juttu ja otettiin apuohjaaja kävelemään Ilonan vasemmalle puolelle keppien ajaksi kun itse kävelin oikealla puolella. Muutaman toiston jälkeen vaihdettiin puolia apuohjaajan kanssa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, seuraavilla tulikin epäonnistumiset.. kun Ilona hoksasi että missä minä olen. Vaihdettiin taas puolia ja otettiin loppuun muutama onnistunut puikkaus.