keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hallilla


Hallissa sisällä oli pakkasta -11 astetta. Varsin porokoiran mentävä keli siis.


Otin videolle mun ja Urpon treeniä.

Vinojen perusasentojen kautta poikittavaan seuraamiseen. Vasemmalle käännöksessä takaosaa ei osata käyttää, mutta eipä ohjaajakaan millään kerro että käännös on tulossa.

Into ja kontakti sentään on loistavalla mallilla. Urpo ei jäätynyt kertaakaan.


sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Marko Vuorenmaan tokoseminaari hurttahallilla



Marko Vuorenmaan tokoseminaarista huomioita, olin vain kuuntelemassa.

PAIKKAMAKUU

Kiinnitä huomio omaan eleettömyyteen. Käskyä annettaessa päätä ei saa kääntää koiraa kohden. Katse eteenpäin. Jos koira tarvii apuja, mieluummin notkistus polvista ja kädellä merkki.

Ei koskaan lisäkäskyjä/korjauksia. Korjaamisesta van kehu ja heti vapautus. Jos korjaamista ei halua tehdä ollenkaan tehdään heti vapautus. Palkkiotta jäänti ja uusi yritys, mielellään helpotettuna. Ei hinkata vääriä toimintoja, jotka usein johtuu ohjaajasta.

Eli ekalla käskyllä toiminnasta vain palkka.

Haisteluongelma. Makupala jalkojen väliin. Pää ei saa laskea. Nami poimitaan pois ja koira palkataan toisella namilla. Ei koskaan saa poimia maasta jalkojen välistä sitä.

OHJATTU:

Piirroksessa oleelliset. Merkin suhde ohjattuun/ruutuun. Kun menee hyvin merkille, saa palkkioksi jatkaa liikkeen ruutuun asti. Huonosti menneeltä merkiltä ei koskaan lähetystä jatkamaan.


RUUTU

Hänen tapansa oli opettaa markkerilla. Markkeri opetettiin niin et iso markkeri oli maassa. Kun koira astuu päälle naks. Siitä palkkaillaan. Koira asetetaan markkerille seisomaan ja mennään itse kauemmas. Kestoa lisätään ja markkerista tehdään rauhallinen paikka seistä. Palkka ei ihmisen suunnasta, vaan heitetään esim taakse tai ihminen palaa palkkaamaan koiran markkerille.

Ei kyllä aavistustakaan että millä sen markkerin häivyttää sitten. Vaikutti että bc:llä ei häivytetä. kokeessa sille vissiin annetaan käsky ennen kuin se etsii markkerin. Luupääkoiralla sensijaan on se oma tahto. Sen mielestä markkeri kuuluu etsiä, joten en tiedä miten toimis huijaaminen enää toisella kertaa. En kehannut kysyä, bc taitaa kuitenkin tehdä asioita enemmän kyseenalaistamatta.



Pilko erillisiksi treeneiksi.

-ruutuun lähetys 1. vauhti lelulla. lelu ruudun taakse. 2. paikka, targetilla.

-ruudussa olo targetilla

-seisomaan jättö, kaukaa käskytys maahan

-maassa olo kävelykaavion ajan, kutsuminen seuraamaan.

-(epäilisin että myös maassa pysyminen kävelykaavion ajan, ilman ettäkoira kutsutaan luo)



LUOKSETULO

hyvältä tuntuva vinkki oli piirtää maahan kaksi viivaa puoltoista-2metrin päähän toisistaan. eka viivalla käsky jakoira palkataan jos pysähtyy ennen 2 viivaa.


perjantai 18. helmikuuta 2011

Tunnarin päässä on valoa!


Lähettiin tekemään sisällä tunnaria.


1 hajustettu kapula piilotettiin koiran peteihin ja peittoihin lattialle. Niin että se on kokonana piilossa, mutta helposti saatavilla vaikka tassun kuopaisulla/nenällä petiä siirtäen.




Lähtötilanne... H-Moilanen


1päivä 1 kerta.  

- 1 toisto. Vähän mietti ja ihmetteli, löysi ja sai palkan
.


2 päivä 1 kerta

-3 toistoa. Hieman vaisu mutta nenä alkaa työskennellä jo useammin. Niiskaus siellä toinen täällä. Välillä nenä käynnistyy jo kunnon moottoriksi.


 2 päivä 2 kerta

-3 toistoa. Vaisuhkoa mutta sitkeää. Nenä käy hyvin ja keskittyneesti. Hyvin sinnikäs.


2 päivä 3 kerta

-1 toisto. Hakee omaa tunnollisesti.



3 päivä 1 kerta

-3 toistoa. Alkaa jo tuntua että kuinkahan paljon näitä toistoja tulee olla ennenkuin vaikeutan.



3 päivä 2 kerta.

-3 toistoa. Hyvin menee, edelleen ilman ryntäilyjä.


ainakin 3 päivää taukoa. Ei yhtään toistoa ei muisteluja.


4 päivä 1 kerta

- 2 toistoa. Tauko oli vahvistanut tämän osaamista ja Minttu lähti omaa etsimään ihan liekeissä ja tutulla kilipää tyylillään. Käynnisti kuitenkin nenän ja etsi sinnikkäästi.




wuhuu!!!!!




Mopo karkas tassuista!





Rauhoittuu käyttämään nenää


5 päivä 1 kerta

- LISÄTTIIN HAJUTON huoneen toiselle puolelle.

2 toistoa. Ei vissiin huomannut hajutonta ollenkaan, vaan ryntäsi suoraan etsimään piilotettua.






6 päivä 1 kerta

- 3 toistoa. 2 kertaa toi hajuttoman. En noteerannut vaan noudatin piilosta oman. Kerran haki suoraan piilosta oman, siinä vaiheessa hajuton oli todella syrjässä.



6 päivä 2 kerta

-1 toisto. Lällätteli ja karkas ilman käskyä hakemaan hajuttoman kilipääkohtauksen kanssa. Ärähdin voimallisesti. Otin kapulan pois. Käskin hakea oman. Kannustin ensin paljoan. Sain pääripuvaisen laaman, joka kannustaessa yritti puistella häntää irti. Nuuskis silloin toinen tällöin. rahjustusta. Vähensin kannustamisen minimiin ja sanoin käskyn. Minttu lopulta löysi oman ja sai paljon kehuja ja palkkaa.




Nyt on kyllä hommaan poro haudattuna




etsii etsii...


7 päivä 1 kerta

-4 toistoa. ekalla vähän ku luovutti sen etsimisen, ku se ei heti löytyny. meni sitten kokeillen väärälle ja toi sen varovasti. Otin sen pois, ja lähetin vaan hakemaan "nenulia" se toi oman.

3 toistoa niin et kävin vaihtamassa sen hajuttoman aina uuteen hajuttomaan ja tiputin sen pussista mintun nähden. Sen jälkeen kävin piilottamassa hajustetun. Minttu toi kolme kertaa oman, välittämättä hajuttomasta.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Keravalla tokoa ja agiliitoa




Keravalla bat hallilla. Aamupäivällä oli tokoa, kouluttajana Sanna Malkamäki. ( Koiransa on kelpie TVA Ahmakulman Agatta)



Mintun kanssa otettiin evl-tyylin paikkamakuun käskytystä. Muut koirat rivissä olivat mielikuvitukoiria. Sanna käskytti: käsky-maahan-käsky-maahan-käsky-maahan-käsky. Palkkailin siitä että Minttu pysyi istumassa. Liikkurin päästessä mun ja Mintun kohdalle, annoin maahan käskyn. Tää oli hyvä pontti, sillä häiriöharkkojen vuoksi Minttu oli keksinyt että maahan ei tarvitse mennä ollenkaan!

Mielikuvituskoirista Minttu otti aluksi enemmän häiriötä ja humpsahti maahan. Sitten vaihdettiin niin että Sanna oli hieman kauempana ja voimisti maahan –käskyä joka kerralla. Mintun pysyessä, palkkasin. Minttu oli ihan pähkinöissään. Se on aina hirveän keskittynyt ja tohkeissaan, kun hoksaa että asioissa on jokin juju.



 





Muutama variaatio tätä. Ihan viimeiseksi ja tauon jälkeen otettiin ryhmäpaikallaolo. 2 ja puol minsaa Minttu oli kauniisti paikallaan. Yhtä shchapendoesia käytiin palkkaamassa kesken piilossaolon, jolloin hätäilin ja kurkkasin onko koirani vielä paikallaan. Minttu heilutti häntää ja ilmeisesti virittyi siihen että palaan. Voi olla että se ei ihan malttanut jähmeästi jäpittää paikalla, kun odotukset olivat palkassa. Pientä levottomuutta, makasi toki paikallaan loppuun asti. Ei onneksi ääntelyä, vaikka vieressä olikin toinen vihellyspillin syntyessään nielaissut
J J hauskaa kun kerrankin se ongelma oli jonkun muun. ”Onks se sun vai mun?” ;)



 





 



Kaukokäskyjen hätäilyyn ja tekniikka steppaamiseen kokeiltiin takapalkkaa.



 



Nami alustalle, koira maahan- ihan läheltä seisomaan kehoitus. välittömästi vapautus takapalkalle. Pikkuisen lisäsin matkaa. Taisi kaukaisin liike olla 3:n askeleen päässä. Minttu muuttui taas vakavan keskittyneeksi. Steppaaminen poistui kuviosta ja ennakointia ei tapahtunut. Tokihan myös minun kropalla liikehdintä eliminoitiin. Sanna huomasi myös että seiso:n käsimerkki vetää koiraa muhunpäin. Mieluummin siis käsi sivulle, mutta hieman etuviistoon kuin kauheasti takaviistoon heilauttaen. Nyansseja, mutta ah niin vaikuttavia. Jos Minttu epäonnistui, kävin palauttamassa sen alkuasentoon ja otin lähempää. Toinen tapa oli korjata kauempaa se maahan ja pyytää siitä uudestaan seisomaan. Siitä korjatusta sai ainoastaan kehun, vaikka takapalkka polttelikin kovasti. Keskittyminen oli vallan näppärää.



 





 



Tyyne teki agiliitoa.



 Huomioita:

Puomin sekoittaa keinuun. Kun puomi ei keinahdakkaan alas, se alkaa vähän ihmetellä keinuakin. Yrittää joustaa kesken puomin.


 Epävarma kun pitää irrota aidoille. Suoraan suoritetut esteet on hankalampia kuin takaakierrot. Suoraan kun harkkaa hetken, se ”on unohtavinaan” myös takaakierrot.


 





 



Uudenlainen raskas ja metallirunkoinen, super rämähtävä keinu sujui hyvin.



 Kontakteilta ei varastanut kertaakaan.


 Ylimääräisille kontakteille karkasi vain kolme kertaa.


 





 



Irtoaa hyvin putkiin, tykkäisi tykittää lujaa, mutta on hyvin tarkkaavainen ohjaajan tekemisien suhteen.



 Sivuttais irtoaminen olisi taas laitettava harjoituksiin mukaan.


 Uudenlainen tumma muuri oli reipas ja hyvä. Medikoossa.


 Yksi putkista oli osittain läpinäkyvä, ei haitannut ollenkaan.


 





Kiitoksen valokuvista Sanna Rautiolle!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ninnin toko ohjeita



Minttu rokkas ruudun kanssa. Sille se paikka ruudussa ei ole millään tavalla selvä. Se myös odottaa multa ohjeita, eikä käytä omaa päätään. Myös minä olen vaikeuttanut sen toimia ruudussa. Onhan sen hemmetin hankala juosta suoraviivaisesti, pysähtyä oikeaaikaisesti oikeaan paikkaan ja käskystä mennä maahan. sitten kun se saa palkan tästä.. varsinkin vähän sinneppäin tehtynä, ni mitä meillä on? Koira joka ei osaa ruutua.

Nina Nerg-Toivolan oppeja yritetty kaivaa pääni sisältä.

Paikan hakeminen ruudussa:

1.      1.  Vie lelu koiran kanssa, palaa äkkiä takasin 2 metrin päähän ruudusta. Kontaktin jälkeen ”Ruutuun” ja huiskaus kädellä. Kun se nappaa lelun, kehu ja ryntäys ruutuun leikkimään lelulla.




2.       2. Jätä koira istumaan/seisomaan 2 metrin päähän ruudusta. Vie lelu ruutuun. Palaa koiran vierelle. Kontaktin jälkeen ”Ruutuun” ja huiskaus kädellä. Kun se nappaa lelun, kehu ja ryntäys ruutuun leikkimään lelulla.




3.       3.a  Mintulle ei tätä (Jätä koira istumaan/seisomaan 2 metriä ruudusta, käy taputtamassa ruudussa maata ja sano ”ruutu, hyvä ruutu, tässä ruutu” tms. Palaa koiran vierelle. Kontaktin jälkeen ”Ruutuun” ja huiskaus kädellä. Kun se nappaa lelun, kehu ja ryntäys ruutuun leikkimään lelulla.)




4.      3.b  Satunnaisesti ohjelmaan/ (herkästi ääntelevälle koiralle: Jätä koira istumaan/seisomaan 2 metriä ruudusta, kävele oikeaan kohtaan ruutuun. Kutsu koira ”ruutuun” sanalla kädessä olevalle lelulle/namille. Käytä vastakkaista kättä ja lopussa käännä koira seisomaan tulosuuntaan päin. Kehu ja palkkaus. )




5.     4.   Jätä koira seisomaan/istumaan. Kontaktin jälkeen ”Ruutuun” ja huiskaus kädellä. Kun se etenee oikeaan kohtaan, kehu ja heitä lelupalkka. Ryntää leikkimään lelulla. Jos ei etene määrätietoisesti 2 metrin päästä, mene metrin päähän. Niin että koira onnistuu.

 

palkka voi myös satunnaisesti tulla sivusta toiselta ihmiseltä tai joku toinen ihminen vie lelun ruutuun koiran näkemättä.



Samalla treenikerralla mentiin kaikki portaat. Koiralle homma pysyi mielekkäänä ja jokainen harjoitus vahvisti juuri tehtyä, mutta oli silti niin erilainen että koiralla oli päänvaivaa. Jos koira ei osaa, palaa edelliseen ja helpompaan portaaseen.

Mintulle ei taputtelemista, sillä se jumittuu siihen toimintamalliin ja odottaa aina että sille kerrotaan et mihin kuuluu juosta. Se ei siis itse käytä päätään.





Suoraa ja kovaa ruutuun meneminen:



Ensin viedään lelu koiran kanssa, sitten juostaan kauas ruudusta. Käännöksen jälkeen kontakti (ei välttämättä perusasentoja, vie huomiota pois itse asiasta) sitten heti käsky ruutuun ja huiskaus kädellä. Kehu vasta kun koira on palkalla. Ryntää itte ruutuun vasta kun koira on siellä käynyt, jos se tulee vastaan  niin juokset vaan ruutuun oikealle paikalle leikkimään koiran kanssa.



Sit voi tehdä lelun viemisen, joko itte tai joku muu vie sen. sit loppuun samalla kaavalla. Ideana itsenäinen, suoraviivainen ja kovavauhtinen eteneminen ruutuun.

Tähän ei tyhjää ruutua.



Loppuosa ruudusta:



Kun koiralle on tehty paikkatreeniä ruudussa, jätetään se seisomaan siihen ruudun paikalle. Ohjaaja juoksee pois ruudun luota, kääntyy ja käskee koiran maahan. Paluu kävellen ja koiralle palkka.



Sit esim koira laitetaan maahan ruutuun. Juostaan alkupaikalle, kävellään osa kaaviosta ja palkataan koira menemällä sen luokse.

Sit kävellään koko kaavio siihen luoksetulon kutsumiskohtaan asti, käännytään koiraa kohden ja kävellään palkkaamaan se. Näin rakennetaan varma ja rauhallinen ruudussa pysyminen.



Luokse kutsumisia harvoin, jos silloinkaan.





Tunnari:

sisällä. Yksi oman hajuinen kapula. Piilotetaan se esim maton reunan alle. ei näkyviin, mutta saataville. Tehdään yhden piilotusta.



Jossain vaiheessa lisätään huoneen toiselle puolelle hajuton kapula täysin näkyville ja piilotetaan edelleen omaa. Siten että se on kokonaan piilossa. Hajuton lähestyy pikkuhiljaa.



Hajuton palautetaan toiselle puolelle huonetta. Omasta hajustetusta kapulasta laitetaan esiin ½ cm . Pikkuhiljaa saadaan oma siirrettyä enemmän näkyville. Myös hajutonta siirretään lähemmäs.



Hajuttomaan kajoamisesta ei kielletä. Turha hösellys kitketään mieluummin rajaamalla tilaa. Viedään kapula piiloon tyhjään eteiseen tms, missä koira ei pääse villinä pomppimaan, vaan sen täytyy keskittyä.



Ei saa ahnehtia, pitää olla kärsivällinen.

Ilonan agilitytreeni


Meillä oli täysin suoraa rallatusta, eli möllirata. Radalle oli vaan saatu mahdollisimman monta erinäköistä estetä.


Ipalle helppo, mutta palsjastava.


Pussin jälkeen tuo idiootti ei jatka matkaa suoraan. se himmaa ja kyselee. Myös usean toiston jälkeen, vaikka matka jatkuu jokaikinen kerta suoraan. Huomioi tämä.


Kepit se teki kahdesti loppuun asti oikein väärältä puolen ohjattuna. Arvatkaas miksi. Mie jatkoin matkaa sen edellä, enkä jääny odottelemaan ja himmaamaan et "ei se mene ei se mene". Itseään toteuttavaa profetiaa siis. Toki se tarvii vielä paljon toistoja jotta suoritus on varma, myös jos joudun jättäytymään sivuun tai taakse.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

tunnaria ja tynksterille agiliitoa



Post it tunnaria on tehty kahdesti. Ensin teipinpaloilla. lisäsin hajustetun teipin kaveriksi hajuttoman. Kun ne löysi sen hajustetun päätin testailla kahdella post it lapualla.


Ilona tuntui tajuavan kahdesta lapusta hyvin että mitä haettiin.

Minttu oli hieman ulalla, osittain ehkä ilmaisemisen vaikeuden vuoksi. Eihän siihen ole saatu kestoa. Se löytää oman ja kääntää heti pään, olisko tää?


Muutaman päivän päästä kokeilin kolmella. Kahdella hajuttomalla.. ja treenin edetessä koirankuolaisella. ja yhdellä hajustetulla. Aluksi molemmat oli ulalla. Ipa etsi hajualla, mutta ei oikein malttanut keskittyä. Yritti joka lappua vuoronperään.. joskos sais namia enempi kun näyttää kaikki. Kyl sekin yhden palkattoman sohelluksen jälkeen vähän skarppasi ja löysi oman, vaikka sen paikkaa vaihtelinkin.


Minttu löysi oman ehkä helpommin ja määrätietoisemmin. Kokeili edelleen että saisko namia löysäilyistä. tai riittäisikö nopea vilkaisu ilmaisuksi. Kun sillä alkoi vähän keittää, se meinas napsia vaan omaa hampailla.


Mä luulen ja toivon että ne molemmat on tajunneet tän. Vielä ne tarvii harjoitusta enenko uskon et osaavat oikeasti.


Tyyne agiliisi tänään.


Lotta Vuorelan rata oli jäänyt tosikoilta halliin. Tyynelle laitettiin pari rimaa korkeammalle ja pituuteen 3 palaa. Myös muuri oli medi korkeudessa. Eri korkeudella olevat rimat ja yhtäkkiä hassun näköiset pituus ja muuri aiheuttivat ensin oikosulun. Muutaman kertauskierroksen jälkeen Tyyne alkoi pompsia ihan ilman ongelmia. Oli äärimmäisen hyvin ohjattavissa.


Ekojen keppien jälkeen lähetin Tyynen takaakierrolle, odotin sitä kauempana ja yritin saada sen lähettymään kohti seinää olevalle hypylle. Huomasin sössiväni lähes kaikessa. Työnsin sen ekan hypyn taakse, vedin sen tokalta hypyltä pois. Kaikki vaan omaa epätäsmällistä kropan suunnan käyttöä.

Ei Ilonan kanssa ole näin tarkkaa. Lopulta kohta meni sujuvasti, kun ekalle hypylle pidin ohjaavan käden tiukasti kropan lähellä ja tokalle seinää kohti olevalle hypylle törkkäisin käden ulospäin kropasta. Sittenhän se menikin mainiosti.


Tokien keppien jälkeistä kohtaa en meinannut saada millään. eka hyppy meni hyvin. Tokalle en meinannut saada ohjattua millään. Tyyne lipsahti aina pimeään putkikulmaan. Onhan se hienoa että on estehakuinen ja irtoava, hitto soikoon semmosen kanssa vaan pitää olla tarkka kaukosäädin.


Pitää myös muistaa että Tyyneä ei saa jättää vähääkään selän taakse, se tepsuttelee suoraan taakseni kävelemään, eikä hakeudu ilman lupaa esteille. Omalla tavallaan ihan fiksu tatiainen.


lauantai 5. helmikuuta 2011

Vuokon ohjauksessa



Vuokko ohjas meitä tokossa.

Tehokkaan vartin aikana saatiin hyviä vinkkejä.

Ensin häiriöharkka. Vuokko liikkui, heitteli hanskoja, käski maahan ja kutsui luo. Mun piti vaatia ja palkkailla kontaktista. Minttu meinas lipsua heitetylle hanskalle. Maahan se valahti pari kertaa. Hyvä vinkki oli et kun tulee liian kova häiriö, ni uusin just ennen sen perusasento käskyn. Silloin Minttu on vielä skarpeimmillaan mun suuntaan. Toki se vaatii et häiriön tekijä varoittaa etukäteen et mitä on tulossa. Minttu keskittyi kovasti.

takaosan käyttöön saatiin kädestä pitäen ohjeita. Etutassut lootan päälle. Sit jollain keinolla piti saada Minttu liikauttamaan takaosaansa. siis iiiiihan vähän. siitä heti palkka. Myöhemmin tulee perusasennossa sen lootan kiertämistä. Siinä koira kuitenkin seisoma asennossa. Sillä monet takaosankäyttö ongelmat kumpuaa siitä kun koiralla on kiire iskeä perse penkkiin. Ne ei tajua jalkojensa paikasta mittään, mutta takapuoli on kiire saada alas. Seisova asento helpottaa tätä hahmottamista.

seuraamista näytin pienen pätkän. Sen piti olla kamalaa. No Minttuhan repäisi ja teki kaikinpuolin täydellisen pätkän. Oikeapaikkainen ja hyvässä kontaktissa.

Ollaan siis onnistuttu jossakin.  

Vire oli hieman kiihkoisa. Minttu nimittäin vuoti. Se piippas väliajat ja ihan vähän muulloinkin. Pitää puuttua jos tuosta tulee tapa.

perjantai 4.2. onnistunut hyppytekniikka



Perjantai aamulla hyppytekniikkaa Ilonalla ja Tyynellä.


Tyyne teki ensin lyhyellä set pointilla korkeuden arviointia. Tai hyppykulman arviointia. Aika sama asia. Päätin tehdä kokeiluluontoisena että minne asti Tyyne pystyy. 55cm meni puhtaasti. 60cm ei hypännyt vaan kiersi. Koki sen liian vaikeaksi. Tämän jälkeen helpotukset 10cm tiputuksin. Hyvä tietää että missä itseluottamuksen raja menee.


Toiseksi Tynkster teki kokonaisen progressiivin. Välein 5,5 + 7,5 + 7,5. Ei huomautettavaa. Ainoastaan ottaa ja lähtee itte kun huvittaa. Ei kuule mun vapautuskäskyä kun ILONA huutaa boksissa. Yrittää olla kuuliainen, mutta ei vaan malta.


Kolmas oli jännä. Etäisyyden arviointiin laitoin maksi renkaan etäisyyteen 8,5 jalkaa. Siitä muutama toisto. Ensin kiersi kun oli niiiiiiiiin jännä. Sitten tuli pari hyvää toistoa. Oli ilmeisesti kovinkin vaativa ajatuspolitiikalle. Tyyne nimittäin heitti taas ihan velton lötköksi. Siitä huomaa että aivotyö ei oo tyynne parhain ala.


Ilona teki 3 toistoa sianselkä set pointtia.


Sit Ilona teki sairaaaan sujuvan progressiivin. Se jousti etuosallaan ja meni tasaisen rytmillisesti ja ihanna soljuvasti. Ei tömissyt juuri ollenkaan. Se oli täyrellinen. Ihana kun reeni tuottaa tulosta.


Kolmanneksi haastetta ja etäisyyden arviointi maksi renkaalla. etäisyydet kasi puol, ysi puol, kymppi puol , ysi puol, kymppi puol.


Eka lintsas ja hyppäs vinosta. Sit keskittyi. ysi puolessa 1 toistolla lisäaskel. matkaa lyhennettäessä se meni 9,5 etäisyyden in-outtina. Hieno.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Umpihankilenkkiä ja agiliitoa


Jesh. Puoleen vuoteen ekaa kertaa pystyin lähes juoksemaan treeneissä. (Jee polvi!)


Tyyne meni ihan mukavasti rataa. Päivällä tehty umpihanki rämpimis lenkki näytti painavan tassuissa. Ekaa kertaa ikuisuuksiin tajusin ottaa videokameran mukaan treeneihin. Tässä Tyynestä pätkä:



 


Me tehtiin radasta vaan vaikeimmalta tuntunut pätkä. Kokonaisuudessaan rata olis tällanen: