Niks naks ja kaikkia kiinnostaa

Lisää kotiniksuttelua

NITA
TI Nitalle rehellisesti houkuteltiin etutassut laatikon päälle ja lähdettiin sitä sitten vahvistamaan. Namin viskaus pois ja pikkuhiljaa se tajus jo ihan itte kiivetä etusillaan laatikolle. Häntä huiskui!! Tästä taas voimakkaasti avustaen koitettin saada takapäätä liikkumaan oikealle. Kyllä se 5cm liikahduksia tekikin. Iso askel Nitalle, naksuttelijoille silmien kiinni puristuminen.

KE Nitalle tassut jo laatikon päälle ihan itte ja voimalla. Vartaloavulla menee sivusuuntaan kuin pieni jänis. Perusasentoon tulo oli kamalaa, koska luukun takana Essi ja Saimi olis halunneet osallistua myös. Nita dislaikkas.


KAAPO
TI Kaapo oli ajatellut paljon ja nyt se kosketuskeppi oli sille selvä juttu. Aina kun se muisti keskittää tarmonsa siihen keppiin, katsekontaktin sijaan. Vähemmän hytkymistä ja kiekerrystä.
Kaapolle niksteltiin myös pientä häiriötä makuuseen ja voi pojat se olikin ketterästi ylhäällä tai liikkunut luikerrellen kuin käärmes...
Loppuun toinen satsi kosketuskeppiä ja se jopa rohkeesti loikkas vähän että sai nenän koskemaan korkeella olevaan keppiin.

KE Kaapo yritti keskittyä pysymään paikallaan makuulla. Se hytkyi ja venkoili.
Ihan ehdottomasti ensin selväksi se että ollaan paikoillaan ja lisätään siihen kestoa/kestävyyttä.. ennenkuin vaikeutetaan sen enempiä.


AINA
TI Ainalle paikallamakuun vahvistusta. menin melkein toiseen huoneeseen ja oi kun se oli vaikea. Olisi mielellään tipsuttanut äkkiä perään. Onnistui kuitenkin.
Perusasentoharkkaa. Oikein toheissaan yrittä saada kontaktin nojaamalla jalkaani vasten ja katsomalla vasemman kautta silmiini. Harvinaisen pöljän näköistä.

KE Ainalle pelkkää perusasentoa. Aloin myymään vierelle käskyä tarjottuun toimintaan.
Välillä unohtaa istua mutta etuosa on hyvällä paikalla. Kiinnitä huomiota


MEHMET
TI Mehmet teki kosketuskeppiä ja seiso maahan vaihtoa kosketuskeppiin tukeutuen. Seisomaannousu oli jo reippaampi ja hyvän näköinen. Maahanmenossa tuli eteenpäin ja oli jotenkin hämillään. sitä työstetään siis vasta myöhemmin.
Siirsin kosketuskepin kämmeneeni ja häivytin sen siitä. Saatiin mietteliäs käsikosketus aikaan. Tätä jatketaan taas myöhemmin.

KE kosketuskeppiä. Musta kosketuskeppi oli ihana ja selkeä. Sitä varten kurotettiin ja jäätiin kahdella jalalla seisomaankin. Kosketuskepillä ohjaten saadaan ainakin seisomasta istumaan oikealla tekniikalla. Samoin seisomasta maahan.


RAUHA
KE Laittoi etutassut korokkeen päälle ja avusteiden kanssa siirsi jo 2-5cm takatassujaan sivulle. Yritti kokoajan tarjota alustan päällä etutassuilla kyykkäämistä makuuasentoon. Hauskan näkösitä pyllistelyä.

Niks naks kotijuttuja

Kaivoin niksuttimen ja nampat uudella innolla esiin.

Mehmet teki kosketuskepin tökkimisiä. Ilmeisesti on joskus jo oppinut sen, siihen ei kauaa mennyt. Sitten meni vaikeaksi kun keppi oli sen verran nenän yläpuolella että kurkottamalal ei yltänyt vaan piti vähän ponnata.
Hyvä fiilis, häntä heilui ja Mehmet oli itsevarma.

Rauha makasi rauhassa. Eli ensin vahvistettiin maassaoloa. Naksnaminaksnaminaksnami... pikkuisen pidempää väliä. Joka kerta kun se ponkaisi ylös, katosi mahdollisuus palkkaan. Lopuksi lisäsin häiriötä. Eli oman käden joka heilui sen sivulla, jalat jotka teputti sen molemmilla sivuilla ja pehmolelun joka houkutti iskemään kiinni.
Rauhan pää saattoi mennä juntturaan. Niin keskittynyt se oli.

Kaapo raasu on niin mies.
Koitettiin opettaa sille kosketuskeppiä. Isoa palloa se on mun käteen jo tökkinyt, joten sen ei olisi pitänyt olla vaikeaa. Oli se. Hän LUOPUI ja hetkui ja kiekersi ja tarjosi värähtämätöntä kontaktia ja maahanmenoa ja istumista ja juoksi ympäri huonetta. Keskittyminen on tosi hento tällä jätkällä. Onistui se ehkä vähän paremmin lopussa, kun keppi oli oikein lyhyenä ja melkein kämmenessäni kiinni.

Mintulle naksuttelin kahdelle eri alustalle menoja mun käsimerkin suuntaan. Sillä kiehahti ja keulahti ihan hurjasti. Mut olipahan positiivinen fiilis ns ohjatun suuntien käsimerkkeihin.
Kaukoissa maasta seisomaan se tepsutti eteenpäin, muut vaihdot oli ok. Taas hetkeen ei voikkaan tätä treenata ettei lihakset mene jumiin. (Mintun oma personal erikoisuus, suolen vieressä/osittain kiinni on ontelo joka täyttyy. Sitä jos se varoo mm kaukokäskyissä, se kipeyttää selkänsä. Onteloa ei voi leikata, mutta on se jo kohta 5 vuotta sen kanssa elänyt)

Nita on alkanut oppimisen tien. Se palkkaantuu jo nameista, eli ollaan päästy hurjasti eteenpäin. Se myös motivoituu huomiosta ja tekemisestä.
Vähän hidas se on vielä käyttämään päätään, mutta se yrittää kyllä.
Kosketuskeppiä lyhyellä varrella. Tuli jo ihan tarkoituksella tapahtuvia nenän kosketuksia.
Namilla ohjaten tuli jo aika reippaasti vierelle perusasentoon. Myös yhden askeleen eteenpäinsiirtymisiä. Käännöstä ei hallise teknisesti vielä yhtään. Vierelle pitää ohjata suoralta linjalta. Eiköhän tähänkin oteta laatikkoleikki.

Uusi ihana kirja

Postista tuli uusi ja ihana kirja.
Minen liiaksi kukkahattuilusta piittaa, toisaalta pelkät pakotteetkin on puosta. Tykkään sellasesta reilusta meiningistä, missä mitään ei tehä liika kinkkiseksi. Oon aina pitäny naksutinkoulutusta jonaki omituisena kukkahattujen salakerhona. Ite oon kyl naksun huomannu hyväksi välineeksi täsmentää halutun toiminnon paikkaa.
Mutta hei, ei se naksutinkoulutus olekkaan koiria stressaavaa ja turhauttavaa kukkahattulätinää. Naksutinkoulutus näyttäs olevan yksi fiksu tapa opetettaa asioita koirille.

Uusi ihana kirja on tämä:

kuva täältä    (ite ostin adlibrikseltä)

Mie luin ekat kolme lukua ja kaivoin kymmenen namia, kapulan, naksun ja Ilonan esiin.

8.12. kotosalla keittiössä.
tilanne ennen harjoitusta: koira on ehkä neljä kk aiemmin pitänyt kapulaa suussaan jo jonkin aikaa. Hieman kärsimätön.
Tavoite: Koira nostaa kapulan maasta ja nostaa pään yläasentoon, pitäen kapulaa sen ajan suussa.

Reagointiaika oli aluksi melko hidas. Pari ekaa meni siinä 10 sekunnin pintaan kapulaa vahdatessa.
Eka viiden sarja onnistui vasta ihan viimeisellä.

toka sarja. Ilona nosti kapulan maasta, nosti pään ylös ja tiputti kapulan naksun kuulleessaan. Kertaalleen se joutui ihmettelemään että miten se saa namin suuhunsa, kun kapula on suussa hieman tiellä. Ilona siis sitkeästi pitää kapulaa jonkin aikaa. Heti naksun kuullessaan, se ei tiputa kapulaa, vasta kun nami lähestyy suuta ja kapula pitää saada namin-nautinta-reitiltä pois.

Lopussa ilona sujuvasti ja varmasti nosti kapulan ja piti sitä naksahdukseen asti, nielaisi namin ja välittömästi nosti taas kapulan ylös.


Annoin Ilonan itse päätellä että mitä toivoin sen kapulalle tekevän.


"naksuta jo, mun naamassa on ylimääränen uloke"

muurahaismyrkkyä ja käpyjä

Ilona löysi pikkuisen muurahaismyrkky "kodan". Sellasen muovisen pikkuesineen. Se oli innoissaan tuomassa sitä minulle, kun kiljaisin EI! ja rynnin nappaamaan esineen suusta. Hetken päästä tajusin, että sellaista pikkuista esinettä se vaan oli tuomassa makkaran toivossa. *ups* Onneksi loukku oli vanha, eikä siitä irronnut myrkkyä enää.

Ilonan pikkuisen esineen nosto valjastettiin hyötykäyttöön. Ihan sulavaa homma ei vielä ole. Menimme makkarakipon ja naksun kanssa pihalle. Etupihalla autojen välissä oli hietikko täynnä käpyjä. Ilona keksi melko pian, että käpykin on "Esine". Monta käskyä, ja välillä vinkkinä kävyn tuuppaminen... niin Ilona alkoi päästä jyvälle. Hienosti se nosteli ylös pikkuisen muovipussillisen käpyjä. Tiedä sitten miten fiksua tuotakin oli treenailla.. eiväthän kävyt tuoksu ihmiseltä. Ehkäpä Ilo-eläin vasta treenasi sitä esineen nostoa ;) Jospa se ei vielä yhdistä ihmisen hajua siihen pieneen esineeseen... sopii toivoa.

Mintun kontaktiharjoitus

Tarkoituksena oli ottaa lyhyehkö seuraamisharjoitus. Saada Minttu
paremmin oikealle paikalle. Ilman suoranaista makkaralla paikalle
vetämistä. sen se kun jo osaa. Ilman namia se onkin pieksetyn näköinen
rahjustava muuli.



Vein Mintun iltaviileällä läheiselle parkkipaikalle. Siellä oli kissa.
Minttu kiihkoontuu kissoista , oravista ja pupuista. Onneksi kissa
vilisti pakoon. Jätin Mintun hihnaan, ihan varmuuden vuoksi. Ser kun
muisti elävästi kissan. Käskin sen vierelle. Minttu istua nakotti
paikallaan pitkään. Katso komennolla se vilkaisi silmiini ja naksautin
palkaksi. Minttu muisti idean ja alkoi jo katsomaan vapaaehtoisesti
minua silmiin. Otin kontaktiharjoitusta ja vaadin että Minttu istuu
hyvin lähellä minua.



lopuksi otimme muutaman kolmen metrin seuraamispätkän. Naksu tuli kun
Minttu katsoi minua silmiin, oli innokas ja seurasi juuri oikealla
paikalla.



Ehkäpä sitkeällä treenillä Mintun saa yhdistämään oikean seurauspaikan
ja mielettömän hauskuuden. Jos saan Mintun seuraamaan oikealla
paikalla, ilman että se seuraa nyrkkiin puristettua namia... niin eikö
se ole jo aika iso muutos? Siitä eteenpäin koulutus voisi mennä.. hmm..
pidentää vaadittavaa liikettä, ennekuin naksu tulee. Lopulta, kun liike
osataan hyvin, voisi palkkion siirtää kentän reunalle.



Katsotaan miten pitkälle pääsemme ennen elokuun toko kokeita. Ehkä se
on jopa mahdollista. Pieni treeni mahdollisimman usein. Melkeinpä joka
päivä.. muut liikkeet se menee melkoisen tyylipuhtaasti. Seuraaminen
pilaa niitä muitakin liikkeitä, missä se on osa-alueena.



toinen asia mihin pitäisi keskittyä, on jäävät liikkeet. Kokeessa
Minttu mielellään tarjoaa kaksi liikkeestä maahanmenoa.. osaa se sen
seisomisenkin, mutta jotenkin maahan meno on mieluisampi. No, nämä
tekevät ohjaajan elämän hieman mielenkiintoisemmaksi.

naks naks naks ..ja Ilona kertaa asioita

Otin uusia esineitä nosto harjoituksiin. Sukat, pienen metallisen
purkin kannen, pyyhekumin, suihkuverhon ripustukseen käytettävän
muovirinkulan, pienen pehmo oravan ja muovisen kynän.



Ilonalla meni hetken muistaa että mitä "Esine" tarkoitti. Sitten se
alkoi innokkaasti nostaa pyyhekumia. Sain välillä käden alle, ja
otettua esineen Ilonan suusta, ennekuin se tiputti sen maahan. Otin
lisää esineitä. Jopa metallisen purkin kannen Ilona nosti. Hieman
varovaisemmin tosin kuin muut esineet.



Laitoin lattialle kaikki esineet noin 1m kertaa 1m alueelle. Käskyllä
"Esine" ja kädellä ohjaamalla, Ilona toi mieluisimman minulle asti.
Muiden esineiden kohdalla harjoite vaikutti liian vaativalta. Menin
siis lähemmäs. Uudempien esineiden kohdalla aluksi riitti niihin
koskeminen nopeasti muutin jokaisen uuden esineen kohdalla vaatimuksen
ylöspäin. Ne piti nostaa ylös. Ilona keräsi noin puolet esineistä ja
luovutti ne minulle. Sukkaa tai pyyhekumia Ilona piti mieluiten
pitempäänkin suussaan. Siis jopa kaksi sekuntia. Juuri sen verran että
sain työnnettyä käden alle ja naksautettua.



Lopputreenin aikana palautin ihanan pyyhekumin ja Ilona sai palkan
pelkästään sen nopeasta poimimisesta, nyt se sai tiputtaa sen heti
suuhun noston jälkeen.



pyyhekumi, muovirinkula ja sukat sekä muovinen kynä olivat mieluisimmat
nostaa. Tästä jatketaan helpommilla nosto harjoituksilla ja uusilla
esineillä. Luulen että tällä metodilla Ilonan saa nostamaan halukkaasti
melkein mitä vain esineitä. Toistoja lisää ja ehkä hieman isompia
makkarakuutioita...



Huomenna on epävirallinen agilitykisa. Saa nähä miten akkojen käy.

Ilonalle naksun kertausta

 Toissapäivänä yritin opettaa Ilonaa ottamaan ja pitämään suussaan pientä esinettä. Ei onnistunut.

Ilona tuijotti hypnoosissa makkaraa ja sylki väkisin suuhun laitetun
esineen pois. Minkäänlaista oppimista ei tapahtunut. Eilen päätin
muuttaa lähestymistapaa ja keinoa.

Olen aiemmin keväällä käyttänyt naksutinta ehdollistaakseni Ilonan siihen. Sitten se vain jotenkin jäi..
Päätin kokeilla muistaako Ilona naksun vielä.

Ensin muisteltiin naksun tarkoitus. naks ja makkaraa suuhun. sitten vaikeutettiin.
Kontaktista silmiin naks ja makkara
Pitemmästä kontaktista silmiin naks.

Sitten laitoin lattialle tukkarenksun. Aina kun ilona katsoi sitä lähemmin naks.
 Sitten se innolla otti sen suuhunsa ja naks.
sitten palkittiin enää suuhun ottamisesta.


Otin muovisen pullonkorkin ja tein saman sillä. Ilona selkeästi oppi.
Kokeilin vielä tailellulla paperipalalla ja puisella kynällä. Hienosti
otti suuhun ja pitikin jo hetken. Jopa haki kaikki neljä esinettä
toisesta huoneesta. Pudotti toki ne matkalle. Vaatimuksena kun on vasta
nostaa mikä-tahansa-kiva-pieni-esine käskyllä "Esine".

I`m SOU ylpee.

Tästä se tarkkuusetsintä ja esineruutu alkaa..


Tää jatkuu nyt sitten naksun avulla. Ajattelin että alan vaatia että
esine pysyy suussa pidempään ja että se luovuttaa sen mulle. Oikea
luovutusasento opetellaan kans. sitten kun perusjutut on hanskassa,
mennään maastoon. Nurtsille ekku ja sitten pellolle ja metsään. Saapi
nähä toimiiko mun pähkäilyt.