sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Vain Namba treenaili paimennusta

Mä melkein unohdin että on paimennuspäivä. Heräsin kurkku kipeänä aamun ankeaan. Samalla tsekkasin että oliko mulla yksi vai kaksi koiraa suunniteltu paimentamaan. Tänään oli pelkän Namban vuoro. Perillä kun otin vain sen eutostaja se tajusi että ollaan lampailla, se vinkui hyppi ja yritti nuolla mun nenän. samalla kun hetkutti takapuolta salsan tahtiin.

Pellolle päästessä mietin vain että eihän ne alkujen levottomuudet oo muuta kuin että en ole käskenyt sitä menemään maahan, vaan odottanut että se ymmärtää singota oikeaan asentoon ja rauhoittua.
henkisesti potkaisin itseäni ja tänään annoin käskyn menä maahan. ja lähetin sen siitä kaarelle. jeah beibe! mulla oli käsissä koira joka oli kuulolla. pysyi maassa, totteli ekaa maahanmenoa. piti kauniisti etäisyyden lammaksiin ja osasi jopa irti poispäinajaa lampaita suoraan. otti jopa pienen flänkkikäskyn vastaan. Tein yhdet haut kummallekin puolelle. sitten vaan pyörittelin lampaiden ympärillä ja käskytin maahan ja suuntia. välillä annoin vähän kuljettaa ja taas. Yhden kerran kummallekin reunalle tein sellaisen asetelman. että lampaat on kellotaulun keskellä. mä kello 12 ja namba joko kolmessa tai ysissä. eli yhden vartin musta erillään ja samalal etäisyydellä lampaista kuin minä. siitä pyysin sen kiertämään tasapainopisteeseen ja tuomaan mulle.Onnistui. pyöriteltiin taukoruudun edessä kolme hankalinta lammasta pois porukasta. namballa oli yllättäen paljon rohkeutta tunkea itsensä lampaiden ja aidan väliin ja koukata sieltä turhat ja välillä tarpeellisetkin lampaat pois.
sitten kuljetettiin lampaat pyörölle ja vedätin lampaat pyörön suulle. mistä namba sai työntää ne pyöröön. portti ei ihan mennyt kiinni vaan Namba oli edessä. joten pyysin sitä tulemaan mua kohden. poispäin lampaista. minkä se otti lupana rynnätä pyöröön ja lampaiden taakse.
portti äkkiä kiinni ja minä pyöröön lampaiden sekaan. sit siirrettiin namba portin ja lampaiden väliin. ei niin helposti kuin tätä on kirjoittaa ja lähdettiin tauolle.



Toka kierroksella mentiin portista sisään kahdesti. kerrattiin vähän että miten se käytös luontuikaan.
maahan, (portti auki) menevaan, (koira portista sisään ja maahan sen jälkeen) maahan. ja minä siirryin portista. Peruskäytös haltuun jo ennen purkituksen opettelua. Tätähän me ollaan ajettu sisään usein, kun ollaan pellolle menty.
Sitten koitettiin lisää poispäinajoa, joka ei mennyt ihan niin hyvin, mutta paremmin silti kuin edellisillä kerroilla. Namballa oli enemmän itsevarmuutta ja se ei malttanut ihan niin kuuliaisesti ottaa multa ohjeita. mut sit vein lampaat lähelel pyöröä. jätin namban vahtimana että ne pysyy paikallaan ja kävin avaamassa pyörön oven. jäin sen portille ja pyysin nampaa siirtymään lampaiden taakse ja kuljettamaan ne mulle. se onnistui oikeasti tosi nätisti. ekalla kerralla lampaat vähän valui mun perään ja namban oli helpompi olla jo niiden takana ja tuoda ne mulle. tokalla kertaa taas sen piti kiertää lampaiden taakse se varttikierros ja nostaa lampaat kohden mua. kummallakin kerralla se sai lampaat työnnettyä pyöröön. suuntakäskyjä sillä ei kovin suuresti ole vielä flänkkien kanssa. mutta se aika luonnostaan vetää ziizaata lampaiden takana ja saa ne liikkeellään siirrettyä mukavalla tavalla eteenpäin. lampaat ei niin helposti hakeudu syöksymään yhtä suuntaa jonnekin pois. kuten nitalla, joka jurnuttaa yhtä rataa suoraviivaisesti. namba toimii kuin jääkiekkomaalivahti ja heijaa täyttäen kaikki mahdollisuudet lipsahduksiin. namba meni maahan ja ei lipsunut pyöröön ilman lupaa. ekalla kerralla otin hihnasta kiinni kun sen pyöröön päästin. käskin maahan ja varmistin hihnalla että se ei mihinkään karannut vaikka portin kiinni laitoin. siitä rauhallisesti vasemmalta lampaiden taakse ja portin jälkeen se vielä kokosi ne mulle.

Oon niin tyytyväinen tähän pieneen otukseen.




muistettavaa: kuusi käskyä: vasen, oikea, menevaan, stoppi/maahan, tule (jalkaan lampaista huolimatta), nätisti (eli rauhallisemmassa tahdissa).

Namba on alle kaksivuotias ja oon kokoajan tyytyväisempi siihen mitä se on.
Ihan huikea pieni koira.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Ekat paimennuskisat.

Nita oli ilmoitettu Somerolle kisaamaan.
Päätin että tää on sitten vaan harjoittelua että osaan sitten kisata Namban kanssa.
se piti päättää voimakkaasti, sillä aivot halusi niitä kivoja osaamistunnuksia.

Vettä tuli taivaan täydeltä, tuuli ja ääni ei kauheesti kuulunut pitkälle
Minna oli mukana ja hoksasi sanoa mulel että nitalel ei saa näyttää minne edellisen suorittajan lampaat meni varikolle. Koira olis jumittuntu niihin kiinni. Siitä selvittiin.

päästiin tolpalle. lähetin nitan ja se teki oikeasti Nitaksi hienon kaaren. lampaat tuli aika vauhtia ja koitin nitaa ohjata enemmän oikealle. Tolppakin saatiin kierrettyä. sen jälkeen lampaat vähän ajautuivat oikealle sivuun. ajattelin että se pysähtyvät siihen ja nita huoltaa nenätisti poispäinajoon. MUTTA
yksi lampaista ajatteli nopeammin kuin minä. näki että vieressä olevassa pyörössä oli portti auki vähän. sinen meni lampaat ja koira meni niiden perässä. koira kiersi nätisti lampaiden taakse ja ajoi niitä ulos pyöröstä. mietin että hätä ei oo tän näköinen.
MUTTA
lampaat tuli portista ja vesilätäköstä. nita näki sivusilmällä että yksi lammas ajautui jo hiukan enemmän varikon suuntaan ja kääntyikin enenn porttia mua kohden. lampaat oli isolla pellolla ja minä ja nita tuijotettiin toisiamme niin että aita oli mein välissä. eihän se nyt viittä metriä taaksepäin lähde. tai ilman lampaita vesilätäkön yli tule. lampaat juoksi varikolle ja Minä kytkin koiran ja lähdettiin pois.





Harmittihan se alkuun, mutta aika tyypillinen Jonnafactori toi vaan oli.
Ennakoimaton käyttöliittymävirhe jonka mä ja mun käyttötapa tuo esiin.
Nitalla ei oo nyt lupaa kuolla ennenkuin ens kuussa on toiset kisat, missä käydään kokeilemassa.

Saatiin kuitenkin arvostelu ja pisteet hakukaaresta, nostosta ja kuljettamisesta ohjaajalle, ja niistä Nita sai yhteensä 29 pistettä. eli meillä on pieni mahdollisuus yltää niihin tunnuksiin. JOS osaan ohjata ja koiralla ikä ja terveys riittää.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Sunnuntain paimentreeni Fiiliksellä

Aamulla reippaana ylös, bordercolliet kyytiin ja Nurmoon.
Turvallisesti taas alle kymmenen lampaan porukalla liikeelle.

Namballe jatkoin kaarien opiskelua. Se meinaa lähdössä hätiköidä ihan hulluna. Kun vaan hihnalla rajoittaa sen turhat hötkyilyt, se rauhoittuu. Siitä sitten sopivaan kohtaan sen ja lampaiden väliin kevyesti napauttaa maahan kepillä, se lähtee tosi kauniisti kaarelle. nostaa myös luontaisesti ja nätisti ylös. Namballe toimii rauhallisuus ja se että sille annetaan tilaa tehdä.

Tokalla kierroksella lisää kaaria, vähän kuljetusta ja nalkutettiin poispäinajoon nättiä käytöstä.

Nitan ekalla kierroksella yksi pitkä haku. ja se teki nitaksi äärettömän kauniisti. piti tilaa lampaisiin, hidasti lopussa, hakeutui taakse ja nosti sievästi.
sitten me kuljeteltiin, missä ei tarvi enää niin hulluna vahtia että tyyppi pysyy mukana. Yksi häkitys onnistuneesti, vaikka lampaat vähän meinas olla sitä mieltä ettei me tonne mennä.
Poispäinajossa lampaat lähti tosi tosi nihkeästi poispäin ja se meinas mennä pelkäksi mutkitteluksi ja mun turhaumaksi. Loppuun nalkutin sille suoran alun ja siitä se lähti nätisti eteenpäin lopulta.


Lammasten sisälle siirto

Mentiin taas tapaamaan sitä 130 uuhen ja karitsan porukkaa.

lampuri oli asetellut puolen kilometrin metsäpätkälle ja pihapiiriin aitoja ohjatakseen lampaita helpommin oikeaan suuntaan.

Käveltiin laitumelle ja lampaat kun näkivät Nitan, niille tuli ensimmäisenä pakoreaktio.
Erittäin pienellä ne oppii kunnioittamana koiraa. Nita kuitenkin on ollut hyvin vähäeleinen niitä kohtaan.

Kasailtiin lampaat kaurasankoa pitelevän lampurin ympärille ja lähdettiin metsätielle.
Lampaat pysyi nätisti kasalla. Pari meinasi alkuun harhautua, mutta lähtivät kiltisti seuraamaan pääjoukkoa. Lampaat päättivät että puolijuoksua on hyvä mennä.

Multa loppui kunto. Nita meni edempänä ja piti silti lampaisiin nätin etäisyyden. Melkein lopussa oli lähes 180 asteen käännös vasemmalle ylämäkeen. Noin puolet lampaista oli jääneet rinteeseen syömään. Tosin en nähnyt oliko siinä koko lauma. Näin vain puskien takaa lauman viimeiset. Nita ajoi ne liikkeelle ja tyypit siirtyi aika liukkaasti uuteen lampolaan.



Lampolassa sitten siirrettiin ja pidettiin käytävillä paikallaan porukkaa, kun ihmiset lajittelivat lampaat pikkuisimpiin karitsoihin, keskikokoisiin ja hoikkiin ja suuriin.
koko siirto ja lajittelu oli ohi alle kahdessa tunnissa.

Hyvin meni, vaikka ensi kerralla uhataan/kiristetään/lahjotaan Minna ja joku sen koirista mukaan jarruksi. Ei tarvi juosta.





nosetusta triplasti

Oltiin kennelkerhon vapaavuorolla torstaina.
Mehmetille tehtiin hyvänmielen toko treeni ennen rotumestiksiä, jotta sekin olis treenannut edes kerran.kiertohässäkkä, tyhjään lähetys, tunnari.

Maarit oli noseosaamisensa kanssa paikalla ja katsottiin mun kolmelle koiralle piilo ja lähtöhaju.
Ensinnäkin ne ei osaa lähteä tekemään hommia, sillä niille ei ole vielä opetettu mitään vihjettä tai rutiinia siihen lähetykseen.
toisekseen ne ei osaa ilmaista.


kolmanneksi. kolmesta yhtälailla opetetusta koirasta näki hyvin luonne-eron vaikutukset.



Laura
nappasi hajun kaukaa, ei osannut kohdentaa. ei osannut sillä se ei tiennyt kuinka hajusta muodostuu namia. se ei tietnnyt mitä tehdä ja alkoi syödä antaumuksella heinää.

Maire
Touhotti, riekkui tohelsi. yritti tokoilla ja tottakai sen keskittymiskyky katkesi juuri kun seuraavassa kohdassa olis ollut haju. tuuli melkolailla joten haju varmaan pyöritti melkolailla.
mairenkin kohdalla ongelma oli ettei se tiennyt miten haju yhdistyy namiksi ja se on kärsimätön. joten se tarjosi tokoseuruuta.

Namba ei oo kauheasti loistanut kotitreeneissä, joten en odottanut liikoja ulkoetsinnässä.
Se sit olikin fiksu ja säntillinen. löysi hajun ja käyttäytyi selkeimmin sen suhteen.

--

kotona sit pari ilmaisun opetus treeniä.
mulle yksi suuri saranakohta oli maaritin näyttämä hajupurkki käteen aj sillä koiran ohjaaminen "tarjoamaan" maahanmenoa. nopeasti näyttämisen kautta päästiin yksi liitäntävaihe näppärästi eteenpäin.

kotona. laura alkoi kahdella treenillä tarjota hajulle maahanmenoa. välillä hajupurkki on toki perseen takana eikä etutassujen välissä. mutta sen päässä on tapahtunut paljon asioita.

Maire kiihtyy ja kuumuu ja alkaa käyttäytyä todella voimallisen turhautuneesti aj suurieleisesti.
se pelaa purkilla jalkapalloa, syöksyy makaamaan sen päälle ja menee maahan välillä vaikka purkki on jossain aivan muualla.

Namba. No Namba asettaa nenänsä hajulle aj emnee sirosti maahan, odottaa palkan siihen ja jää odottamaan lisäohjeita.


tiistai 18. syyskuuta 2018

Koiraamattomiin uuhiin tutustuminen

Lähtökohtana oli 130 uuhta ja karitsaa aidatulla valtavalla pellolla.
Koiraamattomia, mutta lampurin hyvin pitämiä ja ihmiseen huolella totutettuja, rohkeita ja uteliaita lampaita.

Ensi kohtaaminen sujui todella hyvin. Alkuun lampaat oli tosi uteliaita koiraa kohtaan. Mutta aurauskepillä maahan tömäyttäminen koiran ja lampaan välissä,  auttoi niitä kääntymään ja toimimaan oikein.

 Keräiltiin ne ensin omistaja ja kauraämpäri ankkurina keskelle peltoa.Tässä aluksi uteliaat lampaat tulivat joukolla katsomana Nitaa. Aurauskeppi ja pieni sivuttainen liikehdintä auttoi lampaita hillitsemään uteliaisuuttaan.



 Lampuri lähti kauraämpärin ja kesyimpien vetämänä kävelemään laitumen toiseen päähän ja koira käännytti peränpitäjät liikkeellä mukaan. Mä autoin muutaman vahvemman lampaan kääntämisessä.
Huomasin että paalille oli jäänyt kymmenkunta lammasta sivuun ja laitoin Nitan hakemaan ne päälaumaan. se sujui kuten pitikin. Yksikään lammas ei laittanut vastaan.

 Siellä laitumen päässä pidettiin hetken paikoillaan ja annettiin lampaille rauha.  ja sitten kierrätettiin koira taakse ja siirrettiin ne kulkemaan takaisin toiseen päähän laidunta. Koira selvitti uteliaat lampaat itte eikä jäänyt alle. Vaikka hetken mietin että nyt mokasin koiran ohjaajana.

osa lampaista livisti toiseen päähän peltoa pitkäksi viuhkaksi. Lähetin sit uhkarohkea rokan syö -tyylillä nitan keräämään ne noin kolmasosan lampaista takaisin päälaumaan. Nita kiersi aika nätisti ja katosi lauman taakse. alkuun näytti siltä että lauma ei liiku mutta pienten neuvottelujen jälkene lampaat liikkuivat takaisin päälaumaan.

 Lampaat alkoi kunnioittaa enemmän ja seurata selkeästi että missä "susi" menee. Siirrettiin takaisin alkupäähän ihmisjohteisesti.  Otettiin ihminen pois lampailta niin et hän käveli koiran luo ja koira työnsi ne uteliaat ja ahneet muutaman lampaan muiden sekaan. Jätettiin siihen.



Kaikki pysyi rauhallisina ja lampaat alkoi vähän hahmottaa että koiraa kannattaa väistää.

Paikkana Kevätrinteen Lammastila voltissa.
Kiitos Reetta-Kaisalle kun uskalsit ennakkoluulottomasti koiran tulla lampaita koiraamaan.

Nita sai myös avustaa vähän pikkupässien kanssa kun kolme suurempaa otettiin niiden seasta pois omaan karsinaansa. Namba oli mukana, mutta se on vielä liina kiltti tuollaiselle laumalle, joten en antanut lampaille mahdollisuutta nähdä koiraa joka väistää lammasta tai sataakolmeakymmentä päälle uteliaasti touhottavaa lammasta.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

ja taas sunnuntaipaimennus

Tehtiin aidoissa ja se oli ihan hyvä ratkaisu taas vaihteeksi.

Nita: teki kaksi purkitusta ja purkista poisottoa.
ei meinaa mennä maahan kun sen laittaa aitaukseen, mutta menee käskyllä. pysähtyy kyllä.
osaa nostaa lampaat myös rauhallisesti ulos purkista, jolloin ne jää jalkoihin eikä karkaa hiiskattiin. 

Nita teki myös muutamia hakukaaria ja ne oli ihan hyviä Nitaksi. 

kuljetettiin ja se meinasi taas jumia jonnekin keskelle. halus vaan olla jossain kaukana eikä oikein rauhoittua sinen taakse kulkemaan. saatiin kuitenkin ihan nättiäkin pätkää, mutta pitää sitä vahtia että se pysyy siinäkin "töissä". 



Namballe kaaria. rauhoitettiin kaaren alku. sen piti olla jollakin tavalla hyvin keskittynyt ennekuin napautin nätisit maahan lyhyellä kepillä ja annoin käskyn. 

vasen on vaikeampi jolloin helposti leikkaa "liian pitkältä" matkalta oikealle. 

kuljetus näytti olevan helppoa. joten tehtiin portilla kahdeksikkoa. se joutui hiukan itse ratkomana asemointejaan. 

Nitan tokalla kiekalla ehkä ykis kiva haku. paljon kuljetusta ja pikkuhiljaa se meni siihen ettei mun tarvinnut kahlata lampaissa tai vahtia että Nita kulkee mukana. se asettui lampaiden taakse. siirryttiin lopussa poispäinajoon ja itsepäisesti halusin sen siirtävän lampaita oikeaa suoraa aitaa pitkin. ja pienet ohjauskäskyt oikeasti alkaa toimia. pitää vana ite pysyä oikeasti tosi rauhallisena. kiristää ääni/käsky vasta kun on tarpeen. 

Namba jatkoi hakukaaria alun paineelal ja teki ne nätimmin. ymmärtää kaaret paremmin kun olen lähettämässä. jos oon lampailla se tulee ensin suoraan mua kohden. 

koitin sit huvikseen pyöröön lampaiden siirtoa. namba ei meinannut asettua vahtimaan lampaita kauemmas vaan otti ne mulle tuotaviksi. meille tulee pieni ongelma kun se ei aiokaan pysähtyä portille. vana haluaa luikahtaa lampaiden taakse ottamaan ne pois häkistä, jo ennenkuin kaikki lammakset on siellä. eli ohjaajalle tarkkuutta ettei se pääse mukaan purkkiin. aika sievästi ja ottamatta itseensä se niitä pyöröön ohjasi. toki autoin vähän asemoitumalla itsekin enemmän aukkoon kuin portin ovelle. 


tiistai 11. syyskuuta 2018

sunnuntain paimennus peräpellolla

Sunnuntain treenit koirakoulu Fiiliksellä oli vähän normaalista poikkeavat.
Aloittelevammat koirat teki treenit aidatulla pellolla ja työbortsujen posse otti lampaat "kainaloon"
ja lähti takapellolle.

Mä keksin lopulta Nitasta sen että sen hakukaaren loput on surkeita.
Joten keksin myös että niitä olisi kiva yrittää korjata.

Takapellolla on kolme pitkää ojaa, joita Minna keksi hyödyntää. Laitettiin Nita hakukaarelle ojan toista puolta. Sen oli pakko vähän hidastaa ja miettiä kun se meni lampaiden taakse. Ensinnäkin se meni paljon pidemmälle kiilaamatta, koska oja ja päätyi ilmaiseksi rauhallisesti ja etäämpää lampaille.
Harjoitus oli erityisen hieno, ja toivonmukaan vähän ajaa Nitan mieleen oikeampaa suhtautumista.

Eka kierroksella myös poispäin ajoin, ja se meni jotenkin kivan vaivattomasti, vaikka lammakset apilapellosta koittivatkin nauttia täysin suullisin.

---

Namballe koitin saada kaaria aukeamaan. Husin ja huidoin (koitin muka auttaa) se tuli silti ensin kohden ja vasta aika lähellä hakeutui kaarelle. Kivalle avoimelle kaarelle, mutta kovin lähellä.
Siitä ei pitäisi kauheasti stressata, kaari suurenee kun kokemus tulee ja avaa ne.

Namba oli siis kauempana ja minä lampailla.
Oli ehkä kuitenkin liikaa matkaa, vaikka etäisyys oli vaivaisen 15 metriä.

Hänen pikkutarkka sieluisuutensa vaatii vähän enemmän perehdytystä vielä.

Otin sitten muistaakseni sille poispäin ajoa ja kuljetusta. Kuljetus sujuu kauniisti, poispäin ajossa lipsahti pari kertaa lauman toiselle puolen. Ekan kierroksen jälkeen Namba oli jo ihan tatit ja muusi. Rättiväsynyt.

--

Nitan tokalla kiekalla tehtiin vielä samaa ojaa apuna käyttäen olevaa hakua. toimi kauniisti ja pitkältä.


sitten keksinkin ottaa sen kuljetukseen koko pellon ympäri. ensin joka kerran kun vilkaisin sitä kohden, se otti sen käskyksi pysähtyä.

sitten se meinasi jumia kauas lammaksien taakse ja piti komennella se kulkemana mukana.
sitten se ei hoksannut että kummalla puolella oli lampaiden potentiaalinen veto. ja väänsimme onko sen positio oikealla vai vasemmalla. minä sanoin oikea. Nita korjasi, käänsin katseen eteen ja Nita lipui vasemmalle. hemmetti.

eli treenaa se "helppo" kuljetuskin.

---

Namban toka kierros oli lyhyt.
muutamia hakukaaria, eikä sen mainittavampi tulos kuin ekallakaan kierroksella. Sit taidettiin kuljettaa jotta tulee hyvä mieli ja se siitä. ensi kerralla jos suunnittelisi oppimista tukevan treenin.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Nosetusta ja Mehmet puuhaa

Kolmen kopla on nosetellut muutamat treenit.
Kaksi vipaa treeniä on olleet pienellä syvällä purkilla, jossa pienet reiät.
Eli haju on tosi pistemäinen. Ja vaikea.

Kolme hakua per nenä. paras tyyli on piilottaa hajupurkki ja jokaiselle kolmelle ottaa se sama piilo. sitten vaihtaa piilon paikka ja kierros alusta.

Laura: on ilmiömäisen taitava ja rohkea ja vetää kunnolla nuuskuttaen. aika sitkeäkin ja työskentelee hyvin itsenäisesti. tunkee päänsä kaikenlaisiin paikkoihin ja koittaa etsiä korkeammaltakin.

Maire: tohottaa innoissaan ja ihan täysii noin 10 sekuntia. sitten se kääntyy mua kohden. istuu ja kärsimättömästi kertoo ettei löytynyt. missä ruoka. patistelujen ja onnistumisten jälkeen se nostaa intoa ja kärsimättömyyttään.

Namba: käynnistää hienotunnistuslaitteen ja nuuhkuttaa erityisextraspeciaalin pikkutarkasti ja nyhräten, kunnes on saavuttanut noin 30cm x30cm alueen täyden analyysin, siirtyy seuraavaan kohtaan randomisti. saattaa mennä ihan hajun vierestäkin eikä hoksaa. Tarvii vielä laajemman hajupurkin jotta saa idealle vahvistusta. bordercollieta ei oo tehty tekemään itsenäisiä päätöksiä ja itsenäistä työtä.

Mehmet teki ulkona niin että olin piilottanut hajun noin 40cm korkeuteen aiemmin. päästin sen irti ja se meinas luovuttaa kun ohjeet oli epäselvät. sit tuuli toi hajun nenään ja se focusoi sne nopeasti, tarkasti ja lamppu syttyi päässä. perään kolme uutta tunnistusta ja se oli todella taitava.

tästä seuranneen ilon puuskan ja toimintatarmn päälle treenailtiin tokon kiertohässäkän paluuta. Hyvällä fiiliksellä. olemme yllättyneitä ja iloisia että se sujui hyvin.

Paimennuskisat somero

Hyppäsin Fiiliksen Minnan kyytiin ja päädyin Somerolle seuraamaan paimennuksen 1 luokan kisoja.
ne oli kennelliiton säännöillä/alaiset.


Oli tosissaan valaisevaa nähdä oikeat kisat ja monen monta suoritusta.
Jos jollakin ei ihan mennyt putkeen niin sieltä pellolta tultiin rennosti pois ja oltiin et seuraavalla kerralla sitten.

Muutenkin tää tuntui olevan rennosti elämään suhtautuvien ihmisten laji.

Ihmiset oli ajoissa paikalla, mitä tuomari hämmästeli aidosti :D

Minä taas hämmästyin siitä että kisaajat saivat kävellä radan läpi.
olin että pelto, daah. Mutta onhan siinä pointtinsa. Näkee paremmin mitä lammakset ja koira ja sensemmoiset näkee missäkin kohtaa, missä on varikko ja minne lampailla on veto.







Tajusin että miten surkea se Nitan kaaren loppu onkaan. Mut opetetaan Namballe sit parempi.

Kaikilla oli fiksun näköinen paimenkeppi, tai ei keppiä ollenkaan. Aurauskeppi ei ole fiksu.
 Musta on tullut jo sellainen ihme keppi kädessä paarustaja, että jotakin tarvii kädessä olla, vaikka sitä ei tarviskaan oikeasti.

Mein kuski kisasi yhdellä koiristaan ja se meni hianosti. tuli molemmat saatavilla olevat tittelit/kirjainrimpsut.

Kaikki tää leppoisuus ja selkiinnytys ja rentous sai mut miettimään et pitäiskö Nita viedä kisaamaan ennenkuin se kuolee vanhuuteen. sehän on vasta kaksitoista ja puoli vuotias...

aika näyttää.

Kotimatkalla käväistiin särkänniemessä ja saatettiin ottaa mukaan yksi Pässi.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

aamu alkaa paimentaen

kesäloma syyskuussa.. on siis loistavat säät käyttää elämää paimennukseen.
aamulla reippaana ylös ja bordercolliet autoon.

Nita plus Namba kombolla lammakset takapellolle.

Nitalle kokeilin pari variaatiota hakukaaren lopun leventämiseen. sen hakukaaren päärynä on väärinpäin. Jos mä olin lampailla, Nita kaahotti ja koukkas kuitenkin lähelle. Siinä ei ollut oikein mitään rauhaa. 

Tehtiin väliin pellonmitallinen poispäinajoa, ja nita oli rauhallisen tasainen. ja jopa kuunteli ja totteli flänkkikäskyjä. ei toki niin että olis mennyt 90 astetta sivulle suoraan vaan silleen nitatyyliin et käänsi 3cm nenää pyydettyyn suuntaan ja koukkasi edes sen kolme askelta enemmän siihen suuntaan mihin pyysin. 

Sit kokeiltiin pitkä haku niin että mä sijoituin koiran ja lampaiden puoliväliin ja heiluttelin aurausviittaani. Tämä oli se the juttu. Paljon nätimpi lopun kaari. 

--

Nita meinaa jotta vois mennä.  
Nita tahtois mennä. 
Namba pakotettiin valjaissa ajamaan kauniisti pellon mitta poispäinajoa. Se rauhoittui aika kauniisti. Kovin matala sen ajo ei ole. ennemminkin se vähän saattaa nyökätä alemmas ja kävelee pitkillä honkkelijaloillaan lampaiden perässä. kun pyydän sen maahan, se helposti kääntyy mua kohden ja mielistelee. vaihe, otaksun. poispäinajo ei vielä sille niin suuri rutiini ole. Namban flänkit on opettelun alla ja ne on selkeän kauniit ja se lähtee niihin helposti. 

pellon päässä päästin namban irti. menin lampaille ja pyysin siltä hallitun kaaren lampaiden taakse. siitä sitten takaisinpäin kuljetuksella. nyt se malttoi aika hyvin pysyä suoraan takana, eikä lähtenyt kroppakoirana haahuilemaan puolikaaria. toki asiasta on sille huomauteltu. 



--

kotona teinijengille Maire, Laura, Namba niiden toinen nose work treeni. 

ensin hajustettu purkki maahan. ja klikuttelua ja palkkausta kun nenä meni kunnolla purkkiin/hajulle. 

toiseksi lisättiin hajuton purkki ja hajustettu purkki. hajuttomasta ei tapahtunut mitään. hajullisesta kliks ja palkka. 

kolmanteen eli etäsyyteen päästi maire ja namba. lauran palikat ei vielä riittäneet. 

Laura tajuaa et haju on nami, mutta unohtaa sne nopeasti ja jumii kiinni käsissäni oleviin nameihin.
-> opeta luopuminen

Maire touhottaa tosivakavana ja hirveellä vauhdilla sillä sillä on kiire saada ruokaa palkaksi. on tajunnut idean. käsittelee purkkeja ehkä liian voimalla. 

Namba on kiiltokuatyttö. sirosti nenä lähes vain oikeaan purkkiin. hillitty käytös ja hyvä keskittyminen. Ehkä näiden oppimisessa on jotain pientä eroa. 

----
Mehmetille laatikolla pyörimistä vasemmalle ja oikealle. tätä tarvii nyt jonkun verran jumpata. sekä lihasten vuoksi että mehmet muistaisi että takajalkoja voi liikuttaa myös oikealta vasemmalle sivusuunnassa. tokokoiraparka ja yksipuolisuus. 

tiistai 4. syyskuuta 2018

Nosetus

Viime viikolla oli seinäjoen kennelkerhon järkkäämä nose work tutustumispäivä.

Ensin mallikoira näytti vähän mistä on kyse.
sitten päästiin itsekin kokeilemaan.

Mehmet oli mun kanssain.
Se osaa etsiä nurmikosta nameja ja osaa tokon tunnistusnoudon. eli osaa etsiä minun hajuani.

ensin laiteltiin nurtsiin nameja ja avattiin koiralta nenä.
sitten saatiin kannellinen lasipurkki jonka kanteen oli tökitty reikiä ja jonka sisällä oli pumpulituppo jossa oli tippa eucalyptuksen hajua.

ensin naksuteltiin siitä kun koira hakeutui nuuhkimaan purkkia. piti kuitenkin varoa ettei se ala tarjoamana nenäkosketusta/targettia ilman nenänkäyttöä.

pian otin mukaan myös hajuttoman purkin ja mehmetille tuli valintatehtäviä. Välillä se kyllä sekoitti sne merkillemenoon.

sitten lisäsin välimatkaa

loppuun toisen ihmisen piilottama hajukätkö, missä Mehmet toivoi multa lisää ohjeita ja huomattuaan kätkön, ei tiennyt olisiko se varmasti ok ja istui sne päälle. ignooraten sitä vahvasti. saatiin kuitenkin sille vähän ohjeistettua että tää oli tosi ok juttu. se hoksasi ja ilahtui. ja annoin sen hakea pikaisesti saman hajun uudetaan ja palkkasin. tässä kohdassa sille kirkastui idea.

ihan viimeinen etappi oli oivariini rasiat joista yhdessä kolmesta oli haju. sen se löysi ja ilmaisi eleillään selkeästi ja pääsi lepäämään. Treeni oli hauska ja raskas koiralle.



Takaisin hiipien

Hellou.

Olen takaisin, melko suurella todennäköisyydellä.
Olin pari vuotta melkein kokonaan harrastamatta.
Mehmetin kanssa toki kisattiin tokoa, ei juuri treenattu. Ja otettiin uudeksi teemaksi :tokoihmisparka rallytokoilee. Mehemt on nyt kahlannut kanssani voittajaluokan läpi ja mestariluokka olis seuraava. Nyt pitäis jo oikeasti jotain opetella, joten ollaan oltu koko kesä luovalla tauolla.
Kesät menee paimentaen. Nita 12 ja puoli vuotta tekee hommaa edelleen ja ihan pikkuisen on ajatus kutitellut että korkattais ne kisat ennenkuin se viskaa lusikan nurkkaan.

Ai miksi en treenannut juuri mitään? No vitutti.
Treenaaminen oli paskaa. Ihmiset joiden kanssa treenasin loi päähäni painene menestyä.
Minä en ole menestyjä. Mä olen laiska ihminen joka mieluiten puuhastelee tavoitteellisesti mutta ei laita kaikkea elämässään koiraharrasteissa menestymiseen panostamiseen. Joten homma oli simppeli. Irtisanouduin kaikesta vastuusta, kaikesta kouluttamisesta ja jokaisesta ryhmäpaikasta.
vain paimennus on ollut ja pysynyt.

Katotaan onko ilo tekemiseen palannut ja saanko harrastettua "Ilon kautta".
jos en, niin en treenaa.

Menesty ite jos kiusaa se että mä en aio.
-Jonna