Paimennuskisat somero

Hyppäsin Fiiliksen Minnan kyytiin ja päädyin Somerolle seuraamaan paimennuksen 1 luokan kisoja.
ne oli kennelliiton säännöillä/alaiset.

Oli tosissaan valaisevaa nähdä oikeat kisat ja monen monta suoritusta.
Jos jollakin ei ihan mennyt putkeen niin sieltä pellolta tultiin rennosti pois ja oltiin et seuraavalla kerralla sitten.

Muutenkin tää tuntui olevan rennosti elämään suhtautuvien ihmisten laji.

Ihmiset oli ajoissa paikalla, mitä tuomari hämmästeli aidosti :D

Minä taas hämmästyin siitä että kisaajat saivat kävellä radan läpi.
olin että pelto, daah. Mutta onhan siinä pointtinsa. Näkee paremmin mitä lammakset ja koira ja sensemmoiset näkee missäkin kohtaa, missä on varikko ja minne lampailla on veto.

Tajusin että miten surkea se Nitan kaaren loppu onkaan. Mut opetetaan Namballe sit parempi.

Kaikilla oli fiksun näköinen paimenkeppi, tai ei keppiä ollenkaan. Aurauskeppi ei ole fiksu.
 Musta on tullut jo sellainen ihme keppi kädessä paarustaja, että jotakin tarvii kädessä olla, vaikka sitä ei tarviskaan oikeasti.

Mein kuski kisasi yhdellä koiristaan ja se meni hianosti. tuli molemmat saatavilla olevat tittelit/kirjainrimpsut.

Kaikki tää leppoisuus ja selkiinnytys ja rentous sai mut miettimään et pitäiskö Nita viedä kisaamaan ennenkuin se kuolee vanhuuteen. sehän on vasta kaksitoista ja puoli vuotias...

aika näyttää.

Kotimatkalla käväistiin särkänniemessä ja saatettiin ottaa mukaan yksi Pässi.

Agikisoja

Tyynen kanssa kisoissa Vöyrillä. Rataprofiilit oli kivoja.

 Tuomariharjoittelija Timo Teilerin käsialaa. Ihan erilaisia kuin viikko sitten Seinäjoella samalla tuomariharkkaajalla.  

Eka rata oli ratavirheetön. Yliaikaa tuli reilu 3 sekuntia.
Tyyne teki isoja kaarroksia ja etsi mukana ollutta Timoa.Voitettiin silti tämä.

Toka radalla näytin Tyynelle että missä kohtaa Timo on. Lähdössä haahuili nenä ilmassa. Teki esteen 5 jälkeen lenkin kepeille ja puikkas väärään suuntaan vähän aikaa. 7 esteeltä lähti taas kaarrattamaan nenä pystyssä timoa kohden. 12 esteeltä uskoin että kyllä se nyt putkeen roiskasee ja A:llehan se meni. Hipsittiin pois radalta. Tätä videota ette näe.



Vikalla radalla kepeille vienti oli ällöpylly. En voi mennä kovin lähelle ja mielelläni suoristaisin linjaa. Sainkin suoristettua mutta Tyyne ei ollut asialla. Lähdössä jouduin olemaan sille tiukka, eikä se edes intohaukkunut ennen radalle menoa. Selkeesti väsynyt. Ohitti siis kepit. Sitten juoksi kuin täi tervassa ja rommautti okserin. Ratavirheitä 10 ja yliaikaa sen reilu 6 sekuntia. Kamalinta on että sijoituttiin kolmanneksi. Tästä ei ole videota, koska Timo oli käsketty istumaan autossa.

Parasta Vöyrillä on hyvät palkinnot joten kotiin lähdin kuuden koiranluun, kahden suklaapatukan ja kahden Iittalan muki + asetti -sarjan kanssa. <3 

Suunnilleen viikkoa aikaisemmin käytiin Seinäjoella. Siellä teilerin radat oli suoran paahtoa, jossa jossain kohdassa piti ehtiä käydä ohjaamassa. tylsillä ehtimissuorilla oli sitten siroteltu huolella putkiansoja.

Tyyne teki kolme hyllyä. Kahdessa se ainakin humahti putkiin. Kolmannessa se ohitti poikittain olevan aidan ja irtos pituudelle. Minen muista. Ärsytti ne ratapohjat niin ku pientä oravaa. tyynellä oli parempi fiilis seinäjoella kuin vöyrillä.

Todennäköisesti ottaa vähän kunnon pääle, kun seinäjoella pennut oli vasta 10 viikkoisia ja vöyrillä 11 viikkoisia. Taidetaan jäädä agissa treenitauolle ja kasvattamaan kuntoa ja taitoja, ennenkuin haaveillaan lisää kisaamisesta. Mitenkään se ei tietenkään vaikuta että toko SM lähestyy ja monien lähikisojan aikaan on joku tokokissanristiäinen tulossa.

Tyynen agikisavuosi koonti 2012

Eleviltä huomasin et tällanen koonti vois olla kiva.
Kisattiin kesäkuun lopusta joulukuun alkuun mun mittapuulla ihan hurjasti eli 14 starttia.

HYL  9 kpl
RV5  0 kpl
RV10  1 kpl
0 ratoja  4 kpl (kolme kertaa LUVA, yksi 0.28 yliaikaa)

Voittoja 2 kpl ja yksi 3 sija.

hylätyt ja ei tulokset:
1. kuopio = 10 rv. Pari kieltoa kun ohjaaja sanoi vääriä estekäskyjä. Muuri oli aita ja aita oli putki.
2. Seinäjoki, Törnävän kenttä = haki pimeän putkikulman keppien sijaan
3. Seinäjoki, Törnävän kenttä = väärä putkenpää
4. Seinäjoki, Törnävän kenttä = ihan irti hanskasta, vaelsi tunturissa
5. Maalahti = aita jäi välistä ja sinkosi putkenpäähän
6. Maalahti = sinkosi putkeen eikä kepeille
7. Kauhajoki = irtosi väärälle aidalle
8. Kauhajoki = väärä putkenpää
9. Seinäjoki, WallSport = keppisössiminen, väärä putkenpää
10. Seinäjoki, WallSport = värää putkenpää

Seitsemän putkihyllyä ja kaksi nyt läks lapasesta hyllyä.

Ongelmana siis joko hallintaongelma tai ohjaajan kömpelö ohjaussignaali. Kyllähän se olkapää tai jalkaterän kulmakin voi tarkoittaa että PUTKEEN. Keppiongelma näköjään selätetty.

Tästä vois päätellä että putkien ohivientejä tulis vähän harkata, samoin eleettömämpää ohjausta. "pidetään ne kädet ja käpälät maton sisällä" -Aladdin
ja voishan tolla sit vähän useammin kokeilla kisata.

Wallsport Areena Seinäjoki

Oltiin kisoissa Tyynen kanssa. Mun ohjausta ja keskittymistä paransi se että jalkat ei toiminut ja selkä oli rautakangen notkea. Noidannnuoli alaselässä piti huolen että ei mm tehty yhtään niistoa tai kumarrusta. Ehkä kiitos sen, tuli ohjattua yksi rata kolmesta hyvin ja turhia elehtimättä.

A rata. keppien sisäänmeno sössittiin, joku rima + 18 putken väärä pää.

A radalla hyvää oli keppien fiilis loppuun asti, putkiin irtoilu, kontaktien otto muualla kuin A:lla missä se ei ihan malttanut odotella että ehdin edelle. ja toi 9-12 kohta sujui. tein 10 takaakierron ja päällejuoksun vuorotteluna.. miten ikinä se oikein sanotaankaan.

B rata oli hyppäri. Ohjauksellisesti puhdas, yliaikaa 0.28 sijalle 3

 Tämä rata fiilisteltiin flowssa. Mie ehdin ja Tyyne toimi. Mikään ei ollut hankalaa tai raskasta. Mitään turhia ajatuksia ei ollut päässä. Kesksityin kropan suuntiin ja ohjaamaan kunnolla. Saatiin kolmen putkiansan ohi helposti ja kivasti ittemmä. Hyvin hyvin tyytyväinen tähän. Rata tuntui haastavalta ja täynnä ansoja olevalta, joten ei ollut varaa löysäillä.
Tyyne sai herkkuja, vinkupallon ja finlaysonin muumikäsipyyhkeen. Ruusuke vaihdettiin suklaapatukkaan.

C rata, outoa ja väsynyttä + itsepäistä menoa

C-rata. Mä olin kuitti ja väsynyt. Jalat toimi jotenkuten. Tyyne kuikuili radalle odotellessa vaan et Missä Timo on. Mä ehdin kiinnittää huomiota siihen että useampi nopea bc ehti tehdä liukuhihnalta nopeita nollia.. blaah ei riitä nolla luvaan vaikka onnistuttais. Ja vaikka potkaisin itseäni henkisesti.. oli molempien fiilis vähän toistaitoinen.
Puomille Tyyne meni, mutta ravaili vaikeesti ja hitaasti. Puomin lopussa arpo paikkaa ja piti ottaa kontaktikäsky mukaan automaattisen hakemisen sijaan. silläkin jäi etutassut puomille ja siitä vaan lukitsi itsensä putken väärään päähän. Sinne se menikin. 14 esteen jälkeen valkkas A-esteen eikä putkea. 17 esteen jälkeen meni kepeille. Päästiin me sit sieltä radalta ulos ilman valkoista keppiä tai avustajaa.


Mukavat kisat, jotka auttoi taas tuntemaan itteäni paremmin kisaajana.
Rauhallisuus ohjauksessa ja kunnon focus on parasta. Häiriöt on nou nou nou. Ja ne häiriöt tulee mun omasta päästä. Adrenaliini kumoaa pikkuviat ja niitä ei enää radalla tunne. Riittävän haastavat radat (ja Lotan ajattelu) saa pysymään keskittyneenä.

kansainvälinen epäonnistumisen päivä

Meidän epäonnistumisen päivä ei mennyt ihan putkeen.
..ei ku sinnehän se juuri herahti.

Tyyne oli iloinen, irtoava, estehakuinen, herkkääkin herkemmin ohjautuva ja välillä itsepäinen kuin muuli.

A rata oli hyppäri. Lopussa se hajosi aika huolella.

B rata agirata. Oli ihan mein rata. Tosin Tyyne päätti että putki ku putki.

Tuloksena 2x hylly.

Tyyne agikisoissa

Tyynen kanssa kävästiin törnävän kentällä virallisissa kisoissa.
Eka radalle lähdettiin ekana ja puhtaasti mentiin. Ratapohja oli kiva. Tokavikalla aidalla meinas tulla kämmi ku prinsessa lirpsahti kontaktilta liian aikasin. Muta rumalla pullikoinnilla sekin pelastus tuli.
Nolla ja miinusaikaa siivitti Tyynelle toisen maksi 2 luokan nollan ja luvan.

Palkinnoksi saatiin Fitdogin palautusjuomajauhetta ja maailman ihanin lelu.
Toisella radalla voiton vei Ruuti slk. Meitin lappalaisilla oli hyvä päivä.

Sitten ohjaaja muisti että rotumestiksissä tahdotaan startata kakkosissa. Osittain oman asennoitumisen johdosta 2 rata tuntui överivaikealta ja Tyyne vaelsi vähän tunturissa. Otettiin ja mentiin kahden esteenohirallatukse jälkeen lyhin reitti maaliin ja kisumisun syöntiin.

Nollarata

Seinäjoki agilitykisa

 Ekat maxi 2 luokan kisat meille Tyynen kanssa.
Radat oli kivat. Ekalal radalla oltiin vähän yhdessä huonoja. tyyne lähti kävelemään perään. No siitä selvittiin ilman kummempia säätöjä. Hyl tuli vasta kepeille lähetyksessä missä käänsin itteeni vasemmalle ja Tyyne kävi dippaamassa kuononsa pimeään putkikulmaan. Sitten loppuradalla ansaittiin vielä 3 hyllyä.

Hyvää oli puomin reippaus. Hyvät kontaktit ja yleinen fiilis. Jopa se estehakuisuus ja irtoilu on hyvää. Sitähän mä haen.

Toka rata oli sujuvan hieno. Minen tehnyt sellaista haltuunottoa mitä suunnittelin ja Tyyne oli jo lukinnut väärän pään putkesta. Hyl se oli, mutta olinpa tyytyväinen.

Kellotin tosta niin aika oli hyvä 38 sek kun ihanneaika oli 41sek.

Tiietään mitä harkata eli putkensuun ohivientejä. ja keppien hakemista vaikka putki oliskin tyrkyllä vieressä. jatketaan kontakteilel vauhdin hakemista ja jatketaan keppien varmaksi saamista. Yritän saada sen itsenäisyyden niihin takaisin. Mut sujuupahan nyt varmasti yhdellä tavalla. 

Agirotu ja Purina Open

Oli melkoisen agilitypainotteiset 3 päivää.

Lauantaina ajeltiin iltapäiväksi Kuopioon. Meidän sen päivän ainoa rata oli tyynellä ja rataantutustuminen oli joskus puoli kuuden paikkeilla alunperin. Tunnin ne oli myöhässä, joten ei ollut mitään kiirettä.

Tehtiin nätisti muurille asti. Siinä ohjaajalta meni nenä sormeen ja ohjaus loppui ja muurin nimeksikin tuli "aita". Riitti sekoittamaan Tyynen, joka ohitti muurin ihmetellen että missä se aita on?? vikalle esteelle toinen öm möm möö ohjaus ja sanoin aitaa putkeksi. Tyyne kääntyi takaisin ihmettelemään että mitä sä meinaat? Tulos 10 ja päästiin silti nipinnapin ihanneaikaan. sija 19.

Rata on videolla, mutta en tiedä kenellä ja missä. Tulee joskus.

Yövyttiin leiritunnelmissa raviradalla. Koirilla oli vissiin aika paljon vahtimista ja touhuamista, sillä seuraavana päivänä sekä Ilonalta että Tyyneltä oli pahimmat innot ja höyryt kadonneet.

outi napsi puksuista kuvia aamupäivällä:

Sunnuntaina iltapäivällä oli molemmilla koirilla rotujoukkueet.
Meidän iloksemme taivas aukeni ja juostiin sitten vesisateessa. Ilonan ja Tyynen välissä radan suoritti 10 koiraa, joten ei ollut paljoa aikoja viritellä/lämmitellä/you name it. Molemmilla radat meni enempi vähempi sähellykseksi. Ilona oli rai rai en kuuntele fiiliksellä ja Tyyne wouuuu tääl on porukkaa -fiiliksellä.

sijalle 15 päästiin Tyynen joukkueella "Pöystin porotarha"
Tyyne teki 35 virhettä ja vietti radalla aikaa kaikkien muidenkin puolesta.
muut joukkuetoverit oli Sylvi, Roki ja Yrtti porot

sijalle 20 päästiin Ilonan joukkueella "lapinporokoirat"
Ilona teki 25 virhettä ja aikaakin paloi..
muut joukkuetoverit olivat Hemmo, Hoppa ja Repo porot
Video täällä


Maanantaina suunnattiinkin purinalle, missä 1 luokille oli viralliset radat ja muut luokat teki ne epävirallisina. Matkaseurana Tuija ja Cassu. Tyyne oli heti oikeassa kisavireessä ja mie ihan wupii agilitya -mielellä.

Mentiin pikkunätin tarkka ja onnistunut rata. Nolla ja aliaikaakin. Sijoitus 5/54 joten ei paha ;)
Saatiin serti ja menolippu kakkosiin.

Video radasta tässä:


Toinen rata mentiin epävirallisena. Tyyne saattaa jännittää halleissa, joten suunnittelin radan vain kepeille asti ja palkkasin siitä. Ehdottoman hyvä valinta.

Video epäviralliselta radalta tässä:


Tyyne oli koko kisojen ajan hyvällä fiiliksellä ja sillä olisi ollut intoa lähteä vielä kolmannellekkin radalle. Videot ovat Mari-Ali Raatikaisen käsialaa ja kuvat Tuija Laurilan ottamia. Kiitos reissuseurasta, olipahan kivaa!

Niin viisaan ja tietäväisen näköösenä <3

agi sm joukkue

Lakeuden kennelkerho lähetti sm kisoihin lapinporokoira joukkueen.
Teräsmuori yrtti melkein 11 vee, T ja Ilona ladyt ja Velho mies.

Ilonalla ja mulla oli aidosti kivaa. Ipa pinkoi hurjasti ja meillä toi rutiinin puute ehkä vähän näkyi. Ipa vetäs lentokeinun ja mä myöhästyin ohjauksesta. HYL

Tuijan napsimia ILOIsia kuvia :D

kuvat Tuija Laurila

agilitykisat, se henkinen valmistautuminen ja keskittyminen

Menen kisapaikalle ilmoittaudun, teen leirin paan koiran boksiin. Katon aikasempien säkäluokkien menoa radalla ja laitan mieleen estejärjestystä ja useilla esiintyviä ongelmakohtia. Lämppään koiran. Boksiin vielä rataantutustumisen ajaksi. Rataantutustumisessa mietin joka kohtaan vain yhden ohjauksen. Kävelen rataa läpi, sillä tiedän missä koirani on suhteessa minuun. Jos aikaa on runsaasti, jättäydyn sivuun ja kertaan radan tai menen siihen hankalaan kohtaan miettimään. Tässä vaiheessa vilkaisen mitä muut meinaavat siinä kohdassa tehdä. Joidenkin tuttujen kanssa voin jopa pohtia joitain kohtia. Rataantutustuminen loppuu. Haen koiran, näytän sille kissanruokapussin ja lähden kävelemään ja kävelemään ja kävelemään. Ohjaan ja läpikäyn radan mielessäni useita ja useita kertoja. Varmaan 20 kertaa on ihan normaalia. Joka este, käännös ja ohjaus. Joskus hion ja väännään. Enää en keskustele ihmisille, pikkuhiljaa ihmiset vain katoavat. Kunnes osaan ja tiedän joka kohdan, enkä epäröi. Mietin linjat irtoamiset, odottelukohdat ja ne mitä teen riskillä. Kerään adrenaliinia. Tässä vaiheessa koirakin jo tajuaa että nyt on kissanruoka kyseessä, nyt ei perseillä, nyt tehdään töitä. Lähtöön, koira irti, perusasento. tarkistus että on lähtölupa ja menen asemiin. Tässä vaiheessa ei ole ääniä, ei ihmisiä, ei muuta kuin minä, koira ja muutama este. Sitten suoritetaan suunniteltu rata. En tunne hengästymistä, en valita en ajattele itseäni. Jos loukkaan itseni, onnun sitten maalissa. Radalla ei vaan huomaa. Jos tulee moka, herpaannun vähän joka kerta. Sitten vaan mennään rata loppuun ja koira saa kehut. Jos rata menee suunnitelmien mukaan. Kehun koiraa, maailma palaa pikkuhiljaa ja sanon taikasanan Kissanruokaa! Sitten juostaan autolle tai boksille ja Ilona riipii kissanruokapussista suolet pihalle. Se repii ja nielee puolet pussistakin. Sitten jäähdytellään ja jossain vaiheessa käydään katsomassa tulokset. Nollaantuminen ja sitten alkaa sama alusta.

Jälkikäteen voin katsella suorituksiani uudestaan ja uudestaan. Minulla on videon kaltainen muisti. Muistan joka liikkeen ja koiran teon. Ajoitukset ja kaikki. Voin kuukausien päästä kerrata radan ja tapahtumat läpi.

Huomenna on kisat, ensimmäisen loukkaantumisen jälkeen. Jos jokin kusee meidän paketissa, se olen minä ja onnettoman huonosti itse keksimääni painetta kestävä pääni.