sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Heidi Pesosen neuvottavina

La

Mehmet kävi ekalla kiekalla tekemässä

seuruu
zeta
luoksetulo
kaket

seuruussa oli tosihyvä ja tosihuono.
zetassa arpo seisomisen maahan. omg. siinä sekoiltiin ja harmiteltyiin ja korjattiin
luoksetulossa ekan seisomisen valui normaaliin tyyliin
kakeissa eteni, mutta vaan vähän.

Otettiin häiriöharkkaa kontaktissa.
palkka heitettiin pois, jolloin se sai purkaa itseään pyrähtämällä juoksemaan välissä.
ei juurtunut omana kuplaansa, vaan pysyi iloisena ja keskittyneenä.

Merkkejähän se on "pelännyt ja varonut" joten otettiin perusasentoon vaatimisa ihan merkin tuntumaan. Ei merkki peljoittanut enää olleskaan.

seuruun täyskäännöksiä.
ennen kännöstä lisäkäsky ja namilla vahvistus lähellä pysymiseen. vastas siihen hyvin.

--------
kolmeasteinen korjaus virheen jälkeen.
väärä torutaan
eka oikea kehutaan mutta ei plakata
toka oikea palkataan ruhtinaallisesti.

---------
toka kierroksella mehmet teki lanseeraamaani "saatanan zetaa"
se ensin otti nokkiinsa siitä että ei sujunut, koitti sitten jäädä merkille istumaan, alkoi sujua todelal hyvin kun välissä palkattiin teettämällä sille hyppynouto metallilla.

jäävien asenne ja tekeminen parantui.

hypylle se alkoi karata.

hypylle kuuntelutreeniä. ennen lähetystä käskee sen esim maahan ja vasta sitten hakemaan.
-----

nyt muuten ei irtoa järkevää tekstiä.

sunnuntaina

urpo ekalla kiekalla luoksetulon stoppia. minä kutsun ja käännyn ja annan stoppikomennon. multa lentää pallo palkaksi hyvästä stopista.

tämä alkoi toimia. se ajatteli asiaa.

sitten puupponen teki kaukokäskyjä. tarvii häiriöharkkaa että keskittyy.

seuruussa viipottaa takapuolellaan vasempaan. ja ottaa etäisyyttä muhun.
lyhyillä siirtymillä eteenpäin ja tiuhasta palkasta alkoi korjata seuruun paremmaksi ja oikeapaikkaiseksi.
seuruun täyskäännös vasempaan. käänny lyhyemmällä askeleella mutta suoraviivaisesti. muista viettää hiukan aikaa käännöksessä.

noudossa korkealaippainen kapula. joko ohjatun noudon tai se yks järkäle jonka ostin viime vuonna.
läheltä nostoharkkaa narupallopalkalla.

noudon palautuksiin vauhtia ja suoraviivaisuutta vauhtipalkalla.

-------
mehmet sunnuntai

luoksetulon stoppi.
namin viskausta. takapalkan hävittäminen ja focus siihen että se hyvä stoppi on vaan tehtävä. samaan tyyliin kuin urpon kanssa. mutta ilman karkuunjuoksemista.

kaukoissa kestää kädellä ohjaamisen. seisomasta maahan se vetäsee pepun alleen ja etenee.
nää tarvii kipeesti fiksausta.

tunnarissa sillä on halu onnistua ja halu tehdä supernopeesti.
siksi se ei ole riittävän tarkka, vaan ottaa ekan kapulan jonka kohdalla sen oman tuoksu hipaisee sen nenää. tee vaikeampia tunnareita. paljon vaikeampia. pinot ja kasat on hankalimpia.

kehääntulot paranee kun se tietää vihjesanoilla mikä liike milloinkin tulee.
(tää vaatis kyllä sen että ohjaajakin tietäis. mikä ei ole ainakaan pohjanmaan kiokeissa mikään yleinen käytäntö. ylläriliikkeitä yllärijärkässä.


tiistai 4. marraskuuta 2014

tiistaivapaa ja aamupaimennus

Sato ku esterin sieltä.

Jo menomatkalla tohkeiltiin. Nita kiljui ekat 4km suoraa huutoa ja hyppi etusillana ilmaan.
Se niin TIESI mitä ollaan menossa tekemään.

Perillä tehtiin vähiten tehtyä osa-aluetta eli kuljetusta. Nita kun ei siinä oikein tajua olevansa töissä.

Haetutin lampaita hakukaarella jalkoihini ja lähdin kävelemään peruuttaen.Vedettiin vapaamuotoisesti ristiinrastiin. Hetken päästä käännyin menosuuntaan ja Nita hoiti homman aika hyvin. Käännöksissä piti ohjailla ja joskus kun se jumittui piti tulevaan-itella.

Sitten tehtiin peltoa eri suuntaan hakuja kuin yleensä ja siitä vuorotellen ja vaihdellen poispäinajoa ja kuljetusta. Kuljetus on Nitalle jotenkin hämmentävää. Minna pohti jos se juontaa ristiriitaa alun suuntien pyörittämiseen, niin että Nitasta on hankala tulla mua kohden. Tässä kun mietin niin mun kropan suunta voi vaikuttaa. mähän olen siitä pääasiassa pois ja silloin se saattaa jumittua vaan henggaamaan. Jos olen kasvokkain sen kanssa, se tietää tuoda lampaat jalkoja kohden. se lukee siis todella hyvin mun kropansuuntaa kun ne mun muut ohjeet ei aina ole niin loistavia.

Sitten tehtiin kaksi kertaa rataharkka läpi.
tolpankierto on mulle edelleen vaikeaa. koitan sijoittua hiukan tolpan takaviistoon, jotta joskus saisin ne lampaat oikeaan paikkaan. eka portti poispäinajoa, vaihto poispäinajosta kuljetukseen olikin sitten haastavampi, kun Nita vei lampaita jo melkoisen kaukana. Minna onneksi neuvoi niin että mäkin tajusin missä mun pitäs milloinkin olla. varsinkin jos vaihdetaan tyyliä tietyssä kohtaa.

kuljetus sujui. lampaat ei muutes lipsahtaneet siitä kertaakaan laitumen alkupäähän.

häkitys. ekalla kerralla jäi yksi ulos. saatiin se korjattua ihan hyvin.
tokalal kiekalla saatiin ne tosikivasti ja nätisti karsinaan.

En ees huomannut pellolla että sataa.

sen kyllä huomasin että rataa tehdessä mulle tulee paniikki iik ja käskytys muuttuu koiralle epäselväksi. Kaikki käskyt on korkeita ja teräviä äkkipelastuksia.

Kyl mä vielä opin. Nita on jo aika hyvä,

maanantai 3. marraskuuta 2014

maanantaivapaa ja aamupaimennus

Meilel oli jätetty hurjanmonta lammasta. Ne liikkui tosi herkästi ja Nita oli ihan tulessa. Munkin oli helpompi lukea niiden kulkusuuntaa kun ne oli yhteinen möykky, eikä muutama kirppu kipossa.

Nitalle tehtiin hakuja sisäflänkeillä. Eli sen piti ottaa muhun kontakti, tulla ihan hitusen mua kohden ja lähteä mun edestä hakemaan lampaita. Pikkuisen ennen tasapainopisteeseen pääsyä huusin suuntakäskyn uudestaan, jotta se EI pysähtynyt tasapainopisteeseen vaan jatkoi koko ympyrän.
MummoCee oli ihan tulessa tästä uudistuksesta.

Lampaat tuupattiin poispänajolla pois mun jaloista alapellolle.

Seuraavaksi tehtiin lyhyempiä flänkkejä siinä kun Nita lähestyi lampaita ajaen.
Mulle kirkastui että hento käännös ja samalla lampaita kohden eteneminen ei riitä, vaan se todella pitää saada luopumaan niiden perään ryntäämisestä ja lähtemään paljon selkeämmin siihen suuntaan minne ohjataan. Ja sehän toimi.

Sitten tehtiin lampaiden hakuja niin että mun piti ehtiä ohjata ne oikealle puolelle tolppaa. Tässäkin Minna auttoi ajattelemaan suurempia linjoja. Olen kuvitellut että lampaat olis hyvä saada TULEMAANSUORAAN MUN JALKOIHIN JA KÄÄNTÄÄ TIUKASTI KEPIN YMPÄRI.No eipä sillä ollutkaan väliä. Vähän väljemmin kierretty tolppa antoi kaikilel pelivaraa.

Nita laitettiin hakemaan, ohjattiin keskipisteen yli. korjattiin hiukan vastasuuntaan, stopattiin ja ajettiin kohden lampaita jotta ne ohittivat turvallisesti paalun. koira kutsuttiin ajolla jalkoihin ja siitä pyöräytettiin lampaiden taa ja poispäinajoon portista läpi. Vasemmalla lampaat meni ihan itsekeen. oikealle kun siirrettiin portti, piti hiukan tähdätä, mutta sekin alkoi sujua.

Seuraavaksi kuljetuksella kokonainen kierros. ja hitto kun se olikin vaikeaa. Nita ei tullut kovinkaan lähelle lampaita sillä se tajusi että niillä oli hurja veto yläpellolle. Se tahtoi jäädä hiukan lampaiden reunalle jarraamaan niitä. Tai makaamaan keskelle peltoa ja katsomana kun lampaat seuraa mua.

siitä tolpalle ja siitä tähtäys karsinaan.ekalla kertaa kolme lammasta meni huti. korjauksella ne meni sisään. Sitten kahdella seuraavalla kaikki lampaat meni kerrasta sisään.
Nita sai mennä karsinaan sisään hakemana lampaat, ja se meni rohkeasti ja toi lampaat turhia kaahottamatta ulos.

loppuun tehtiin vielä normaaleja lähetyksiä hakemaan. sillä eka haku lampaiden kanssa ei saa olla sisäflänkillä. Hyvä mieli upeet treenit.

lauantai 1. marraskuuta 2014

ja kirottu kakkonen Seinäjoelta

Vuokrasin pari lepakkovuoroa Hurttaallista ja treenailin Mehmetin kanssa sitä haisuhallia.

Nyt tänään oli koe ja se meni aika hyvin. Kunnes ohjaaja....

ensin paikalla istuminen, sitten paikallamakuu.
pistemenetyksiä istumisessa oli liikauttanut kerran tassua (9) ja makuuss oli "vaikuttanut levottomalta". (9,5)

Ekassa yksilöliike setissä oli Luoksetulo. ok. kova vauhti ja siihen suhteutettuna hyvät stopit. ohjaajan pitäis oppia tähtäämään merkeille. (8,5)

Zetassa ohjaaja ei luottanut että tuleeko koira ja kurkisti. Tulihan se ja kaikki liikkeet onnistui. alussa oli vaan epätasaisuutta seuruuvauhdin kanssa. (9)

ohjattu, tosi hyvä (10)

-----
toka sarjassa ensin ruutu. oli tekemässä merkiltä ohjattua, joten teki merkin jälkeen pienen laukkapiruetin ja palasi merkille. Takana oli seinä, niin ei päässyt sinkoamaan pidemmälle väärään suuntaan. siitä uusi käsky ruutuun, josta meni takareunalle. uusi ruutukäsky ja maahan. loppu ok. (5)

seuruu. oli ok Mehmetiksi. oli innokas. piti kontaktin. juoksussa hiukan otti etäisyyttä ja se perhanan vipa perusasento jäi tekemättä. Taas piti pitkän seuruun lopussa yleisöä kohden mennessä katketa koiralta ajatus. tätä seuruuta ei arvostettu olleskaan. mä olin hyvinkin tyytyväinen suurimmaksi osaksi. (6.5)

tunnari. tosi hyvä. pistemenetys siitä että otin liian hätäisesti kapulan. Jos tälle tuomarille uudelleen menen, niin pitää muistaa tehdä slow motion. Otin sen siis normaalilla vauhdilla, kuten muutkin kapulat. (9,5)

kaukokäskyt. eteni vain yhdessä vaihdossa ja hyvin vähän mehmetiksi. tosihyvät kaket.
(7,5)

ja sitten se hyppy. Se ensinnäkin oli ihan hiton lähellä seinää. Kysyin että mitä jos heitto menee vastapäiseen seinään kun hyppy on niin lähellä? hyppyä siirrettiin. tuomari ehdotti että jso sitä madallettaisiin. mulle kelpas se minkä olin ilmoittanut. Liikkuri kertoi oman kokemuksensa lyhyeksi jäävistä hypyistä ja siirsi esteen. samalla näytti alkamispaikan ja yhtäaikaa tuomari jutteli mulle kuinka hyvä oli että hoksasin hein virheen. Samantien kun tuomari sanoi viimeisen sanan, liikkuri sanoi LIIKE ALKAA. vittu. sen siitä saa kun koira odottaa väliajat kauniisti perusasennossa. En ehtinyt sanoa sille mitään käskyä. en edes alkupaikkaa "vierelle" tai normaalia vahvistuskäskyä "orota". ja vituiksihan se meni. Heitin kapulan ja koira sinkosi innoissana perään ja teki tapansa mukana täydellisen noudon. No eihän se ollut minkäänlaisen käskyn alla.
 nollille meni.

vein koiran autoon missä onneksi oli palkka jo valmiina. seisoin hetken auton vieressä ihan hiljaa ja sitten marssin metsään yksin, kirosin pari voimallista perkelettä kun olin varma että koira ei mua kuule ja potkin muutamaa puuta. Kyllä oma tyhmyys ja virhe voi vituttaa syvästi.

ei paljon lämmittänyt että saatiin 235p ja tultiin sijalle 1/5.


Nitasta FCI:n hyväksymä

SBCAK ry
Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta on hyväksynyt seuraavan lisäyksen bordercollien rotukohtaisiin erityisehtoihin:
"Suomen Paimenkoirayhdistyksen (SPKY) rekisteriin merkitty koira voidaan omistajan anomuksesta merkitä ER-rekisteriin. Koiran pitää olla tunnistusmerkitty Kennelliiton hyväksymällä tavalla.
Muutos tulee voimaan välittömästi.
Koiran rekisteröinnistä peritään rotuunottoa vastaava (korkeimman maksuluokan mukainen) maksu."


---
Joten mummo bc:n rekisteröinti tuupattu alulle. Ihan periaatteesta.
Mä näen jo mielessäni kuinka mummocee vie jonkun tuomaripolon yöunet kun sen ehdin veteraaniluokkaan viedä H:ta metsästämään.










lauantai 18. lokakuuta 2014

kakkonen maalahdesta






Istumisessa tepuutti, seuruun keuli, zetan mikä istu?luoksetulon stoppi valui, ruutuun lisäkäsky, tunnari oli formula, kakeissa lisäkäsky+etenee vähän. Kumma kun noi viat toistuu kokeesta toiseen



Mehmet alkaa olla taas siinä liipaisimella jotta tekee EVLn ihan yksin... mihin se mua tarvii ku se tietää mitä tehään. On se kyl ihana. Ja mun synti on nauttia sen iloisuudesta ja sit unohtuu olla nilinili tarkka. Ehkä korjaan tapani. Tän vuoden puolella käyty 10 koetta ylemmissä, niistä 5x1 tulos 3x2tulos ja 2x3tulos.



BERRA oli sponssannut superihanat palkinnot. Oli niin kiva palkintotarjotin että ihan teki kipeää valita vaan yksi. Enhän mä päässyt pinkkien tokonauhojen ohi. ja nyt mulla on semmoset <3

Nitan eka ratareeni


1. koira hakee lampaat perältä. Ohjaaja eli violetti heebo odottaa tolpalla.
-enimmäkseen sujuu. Joskus Nita koittaa niistää vähän liian tiukkaan. Kepillä huitaisumuistutus ennen lähetystä aukoo kaaret aika hyvin.

2. Koira tuo lampaat tolpalle ja tolppa-apina kääntyy lampaiden edestä ja lampaat kiertää nätisti ja hillitysti tolpan. Ohjaaja ehtii ohjata koiraa oikealle ja vasemmalle jotta lampaat tulis sopivalla linjalla tolpankiertoon.
-joo just. Mikä oikee mikä vasen. koirahan on ihan nurinkurin. Nopein formula lammmas on jaloissa ja hitain siellä välillä. Kaikki lampaat juoksee tolpan väärältä puolelta.

3. koira ajaa lampaat ohjaajan jaloista pellollepäin.
-takkuaa, pyöritään ja lampaat on mun jalkojen takana kurkkimassa sutta.

4. Tehdään poispäinajona ekasta portista läpi.
- jos ne lampaat ei koukkaa keskelel, ne koukkaa vasenta laitaa ruokitsemana itseään. Jos ne menee portille saakak ne puol metriä ennen porttia koukkaa portista ohi. jos lipsahtaa ohjaukset, lampaat on jaloissa tai kadonneet jonnekkin.

5. vaihdetaan kuljetukseen. minä eli ohjaaja menee lampaitten luo/edelle ja antaa koiran paimennella lampaat eteenpäin tokasta portista ja tolpalle.
- tokasta portista päästään vielä hyvin. sitten lammaksille tulee kiire ja ne imeytyy ripirapivauhtia tolpan suuntaan. jarrata vai ei.. kas siinä pulma.

6. lampaat jätetään tolpalle, näytetään kytikseen jätettävä susi, avataan portti.
- lampaat valuu aina kivikkoon tai syömään. koira pysyy ihan kiltisti ja katsoo lampaiden menoa.

7.-8.  koira hakee lampaat ja ohjaaja kätevillä ohjauskäskyillä ohjailee lauman purkkiin. lopuksi suljetaan portti ja ollaan onnellisia.
- koira hakee lampaat. vähintään yksi lammas jumittuu ohjaajan polviin. koira menee mökin taakse eikä tule sieltä pois. ruskea lammas menee häkin taakse ja jää sinne. Vähintään yksi lammas sotkeentuu jostain ulokkeestaan naruun joka portissa on kiinni.


on se hullun kivaa,

maanantai 13. lokakuuta 2014

Nitan poispäinajo



Noin kolmen minuutin kohdalla Nitalle valkenee mitä poispäinajo ja pienet suuntakäskyt on. 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kahden ykkösen viikonloppu

Yhden kerran kun mein koe ei mennyt ihan putkeen, päätin passiivis aggressiivisena toimenpiteenä ilmoittaa Mehmetille pari tokokoetta alle. 8:n päivän sisään kolme koetta. 

4.10. Lappalaisten rotumestaruudet oulussa oli hyvänmielen koe. Koira pirskahteli ja teki pari nollausta pelkästään liian innon ja ilon vuoksi. Kolmostulos ja rotumestaruus pronssille.

Nyt sitten oli kahden kokeen viikonloppu.
Ensin ajoin Kokkolaan ja koe oli hallissa. Kertaakaan ei oltu ehditty treenata hallissa kesän jälkeen. Mutta eipä se haitannut. Hallin pohja stinkkasi, löyhkäsi ihna munkin nenään. Ja mun nenä on lähinnä koriste ja ulkoe jotta silmälasit vois pysyä naamalla (silloin harvoin kun ne jostain löydän)

Mehmet istui hyvin.
Maahan meni aika lyhyeen asentoon ja oli haistellut. mitä en ihmettele. Siinä oli sitten haistellut jalkaansa ylhäältä ja noussut. Vähän kuin unohtanut mitä olikana tekemässä. Ei siis ahistusta tällä kertaa. tää tapahtui ajassa 3:30
Siinä aattelin että mein mahikset ykköseen meni ja rentouduin täysin. Ihan sellaseksi alivireiseksi lilleriksi että treenaamassahan me tässä ollaan. 

Seuruussa tuli pientä keulimista (!!!!!) ja täyskäännöksissä väljyyttä.
zetassa seuruuseen mukaanlähdöt vois olla napakammat.
luoksetulossa valui seisomisen, koska niin kova vauhti ja vika perusasento oli ku lentoon lähdössä ja tuulentuoma.
Ruutu oli hieno.
Ohjattu oli loistava.
Metalli parasta itseään.
Tunnarissa meni niin kovalla vauhdilla että ylitti kapulat hieman ja vasta palatessa haisteli.
Kakeissa eteni vain noin puoli koiranmittaa + yksi kaksoiskäsky. 

Tuomarina Salme Mujunen.
Tuloksena eka EVL 1 :D



Heti aamusta vaasaan kokeeseen. 


Pistemenetykset tuli pikkuvirheistä. Istumisessa oli muka vinkunut. Ei se edes osaa. Se sanoo mehmehmeeeeeeh jos jotain sanoo ja senkin vain ollessaan innoissaan. Sihteeri kertoi jälkeenpäin että oli ollut huolestunut takaseinästä ja vilkaissut sitä pari kertaa.

Makuu hyvä. Tässä tuomari tais avata korvansa ja huomata että ei ole poro joka vinkuu. Hemmetin rotuun liittyvät ennakko-oletukset.
Seuruun lopussa ajatus hajos ja piti antaa tuplakäsky. Muutoin soli superhyvä.

 Zetassa unohtu istua.

Luoksetulossa valui vähän seisomaan pysähtymisessä kun se tulee niin reikäpäänä.

 Ruudussa meni aika reunaan ja alkoi epäillä et voiko ihan ruutunauhan reunassa maata ja nousi istumaan.

Ohjatussa meni niin kovaa kapulalle että ei saanu heti otetta kapulasta.

Metallinoudossa menohypyllä rysähti estettä päin kun oli niiin niiin kova kiire.

Tunnarissa meni 15cm ohi kapuloista ja palas haistelrmaan. Son sitten kuulkaa virhe josta huomautettiin muttei vielä rokotettu.

 Kakeissa eteni minimaalisen vähän.

 Siinähän se treenilista sitten onkin.Tuomarina Juha Kurtti. 

Viikonlopun toinen EVL1 -tulos :D :D
Mehmet on vaan aika mahtava




sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vöyrin tokokoe

paikalla istuminen. oli teputtanut kerran etusillaan. 8

paikalla makuu. oli siirtänyt painoa oikealle, ei edes mennyt lonkalle.+ nuuhkaissut maata. 8,5
__________
Eka kehä alkoi ruudulla. Oli nopea ja hyvä. Meni perille ja totteli hyvin. Merkkikään ei laamannut. Luokse kutsuessa jarrut petti ja liuku metrin ohi, korjas vierelle itse. 9

Zeta. Teki asennot nopeasti ja suoraan ja oikeat. Ei ennakoinut. seuruutkin oli mun mielestä ok. 8, koska seuruut vois olla paremmat. 

Seuruu. Mehmetin paras koskaan ikinä. 8

Luoksetulo. Lähti kovaa, valui seisomisessa. Kutsuessa joku koira rähähti just (taas) ja annoin väärän käskyn. tuli silti kovaa. Maahan heti. Maasta vierelle sikakovaa ja liikkurin käskystä jo. 7

--------------
toka kehä alkoi metallihypyllä. Se oli vaan niin hyvä ku voi olla. 9

sitten kaket. jouduin kysymään että mistä ja mihin suuntaan ja kuinka se sitä tauluaan alussa käsittelee. Tämän jälkeen Mehmet ponkaisi alkuun nopean ja väärän asennon, ja samalla eteni. korjasin sen oikeaan asentoon, jossa se eteni. loput ok, mutta seisomaan noususta eteni jälleen. Eteni liikaa, joten nolla. 

Seuraavaksi ohjattu. Oikealle eli ruudun suuntaan. Bongas merkin ja huijas mua. juoksi ihan merkin ohi ja jatkoi vasemman ja keskikapulan väliin. stoppailin ja korjailin, kunnes sain sen lähetettyä hakemaan oikeaa. Mehmet sinkosi itsensä ruutuun toiselle puolelle kenttää. siellähän ei ollut enää muuta kuin ruutunauha paikallaan. nollapa nolla.

lopuksi ruudun suuntaan tunnari. lähti häntä suorana juoksemaan ruutuun. Kolme metriä kapuloiden takana lamppu syttyi ja palasi äkkijarrutuksen myötä tekemään tunnarin. Otti oman, vilkas tuomaria ja juoksutti mulle kapulan. Koska ei mennyt suoraviivaisesti ja koska "lähti tuomaan kapulaa tuomarille" 8

____________

Paskempia pisteitä kuin miltä suoritukset tuntuivat.

Olin ekana,jouduin kolme kertaa kysymään: " mikä liike seuraavaksi ?"+ jostain syystä mut pakotettiin katsomaan saadut pisteet. Siltä osin fiilis oli kokoajan epätietoinen. 
Mehmet oli iloinen ja reipas kokoajan.


Mehmetille valittiin kyseenalaiselta näyttävä kongin kumilelu, namipussi ja äksylle ohjaajalle angrybirds -muki. 


Nita ja Maire lampailla


Nita alkoi testata kuljetusta, treenilistalle meni korvien hankkiminen ja stop käskyn noudatus.
Kun video loppuu, alkoi se mielenkiintoisin osuus. Ehkä seuraavalla kerralla senkin ehtii saada kuviin.


Maire kohtasi mörköjä. Lamppu ei juurikaan syttynyt. Käytiin pellossakin syömässä lampaankakkaa.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Piirinmestaruus tokot, vimpelissä

No ne oli ja ne meni.

Mua ei aamulla huvittanut lähteä. Oli fiilis että ei se mitään osaa ja että kaikki liikkeet on rikki.

Onneksi ehdin muuttaa fiiliksen ajomatkan aikana ja kokeesta me sit vaan nautittiin.

Tuloksena oli EVL2 tulos ja sijalle 4/5. Olikohan kolme pistettä vähemmän kuin viimeksi.

Paikallaolot kympit.

Seuruu oli ok. alkuun lisäkäsky kun se mietti mennä maahan. Mielestäni se tuli hyvin paikallaan, näytti vissiin tympeemmältä kun tästä seiska.

Zetassa seisoi istumisen. Kuten jokainen EVL:n koira.

Luoksetulossa seisominen valui, maahan hyvin, välien vauhti ok.

Ruudussa se ei yhtään muistanut missä ruutu on, enkä ole ehtinyt opettaa sitä bongaamaan ruutua kaukaa eri kentillä. Liikkuri ja tuomari seisoivat vieressäni samassa linjassa, mitä ei myöskään ole harkattu. Meni hyvin merkille ja siitä lähti jonnekkin kentän toiselle päädylle etsimään luoksetulon merkkiä.  nollille se meni. menin lähemmäs ja lähetin ruutuun, kehuin kun löysi..

eka kehä oli ohi.


toka kehässä ohjattu. saatiin oikea. lähti vasemmalle. stoppasin, valui itsepäisesti takaisin merkille ja sitten haki käskyllä oikean.

metallihyppy hieno, 10

tunnari superhieno 10

Kaukoissa oli kissanpaskaa. ekaan nousuun kolme käskyä ja seisomasta ostumaan eteni. 5


----------
Jos lehmällä olis siivet se lentäis. Jos paketti olis kasalla se olis ollu ykkönen.
Ei paskemmin näin tuoreiksi liikkeiksi, mitkä TIEDÄN että ne ei ole vielä paketissa.

Kaikki kuvat Elina Voutilainen.



IKKJ:n EVL koirakot. 






Mehmetin innokkuus poseerata


Piirinmestari taskussa :D




toi ote <3





Nita lambeilla

Mä oon tohkeissani. Se on niiiin paimenkoiran näköinen. Hyvä Mummo-Cee!!











maanantai 1. syyskuuta 2014

Njahas

Kävin namipalkaten EVL:n läpi Mehmetin kanssa.
Heti kun poistutaan mukavuusalueelta eli kotipihasta (perhana, kokeet heti mein kynnykselle)
menee pohtimiseksi.

Seuruu. Kulki mukana, muttei ollut olleskaan kovinkaan innoissaan.

zeta. teki ekan oikein seuraavan väärin,. korjasin teki ok ja seuraavan väärin. muistutin suoralla jäävät peräkkäin ja mentiin uudestaan zetalle. tällä kertaa annoin roiman olkapääavun istumiseen, ja toimihan se zetassakin.

ruutu oli kukkia ja perhosen leikkiä. Loppuosan otin erikseen.

ohjatulla tuli "vanha" ongelma eli loivasti merkin läheltä kapulaa kohden kiihdyttäminen. Otin merkin pari kertaa uudestaan ja sitten vasta hakemaan. Koko treenin lopussa vielä vein kapulat ja palkkasin sen onnistunene merkin.

Hypytinouto oli hieno, kuten aina.

tunnarilla meinas lähtee hortoilemaan. ekalla käskyllä oli kuutamolla. Lisäkäskytin ja vaadin. ja tein päälle kolme onnistunutta tunnaria. Nenulihan meni rikki viikolla kun sen itsevarmuus alkoi olla sfääreissä, jouduin huomauttamana, samalla kuin idiootti rakas mieheni ajaa autolla pihaan ja meinaa kaartaa mein edestä auton siihen tunnarien päälle. Suutuin tietenkin kun ei se tajunnut yhtä selkeää asiaa kuin aasia jonka päällä on koira jonka päällä on kissa jonka päällä on kukko.
--niin Mehmet otti itseensä ku moiselle pussihousulle äänettä tiuskin ja huidoin. Lisäksi Mehmet epäili sitä lähestyvää Ooppelin keularustinkiakin.
Joten mien superhyvä tunnari on paskana. siis se eka toisto. se mikä valitettavasti näytetään kokeissa. sitä ei paikkaa 10 onnistunutta uusintanäytöstä.

joo ja sitten kaukot.
Olipa nätti ja helmi. ei se läheltä ja kotona noin hienosti tee. no en valita.

jos unohdin jonkun liikkeen niin ei kai se kovin merkityksellinen sitten edes ole.

lauantai 30. elokuuta 2014

Nitalle lampaita

Kolmas kerta lampailla. eka kerta pyöröaidassa.
Ohjaaja vielä pikkasen kipeenä, joten pää oli kunnolla pyörällä.

eka 15 minuuttinen


















välissä pidettiin tauko ja sitten vielä pyörittiin 20 minuuttia.

Nitalla on vahva silmä. Se vaan tuijottaa lampaita kohden  ja lampaat musertuu ja pusertuu mun polviin. Aluissa Nita lähtee vähän huonosti sivuun, se enemminkin vähän oikoo suoraan lampaiden tuntumaan. Käpykin sillä paloi ja nappas lammasta!! mun pehmobc.. ja kertaalleen ei olis millään luovuttanut ja lähtenyt pois lampailta.

Helposti vaihtaa ajolle, kun minä ja lampaat ollaan sopivassa suhteessa siihen nähden. Ajoa se ei sitten haluakkana luovuttaa pois. Hei hei Nita ja lampaat hyvää matkaa horisonttiin. (onneksi pyöröaidassa horisontti ei karkaa)

Katotaan mitä tästä tulee ja alanko mä oppia jotain. Nita tota tuntuu jo vähän handlaavan.


Mehmet evl ilmoja

Mehmet on ilmoitettu

7.9. Vimpeli piirinmestaruus

21.9. Vöyri 
4.10. Oulu rotumestaruus
12.10. Mustasaari (sisäkoe, kasvihuone) 


näihin on ilmottu, katotaan miten akkojen käy. 

torstai 14. elokuuta 2014

Nita kävi lampailla

Ekaa kertaa mulla ollessaan Nita kävi katsomassa lampaita.
Meni paljon hienommin kuin olisin uskaltanut toivoa. Mun ennakkotieto oli että Nita ei toimi vaan tykkää juosta ennemmin oman varjonsa kanssa. Senkin puolen olen siitä toki nähnyt kirkkaalla ilmalla lenkkeillessä.

Loisto Nita!


EVL korkattu

On me reenattukin. yleensä 3 kertaa päivässä. Molempien ruokintojen aikaan ja päivällä kun tulen töistä.
Kahdeksan päivää ennen koetta oli ohjattu ja zeta ihan rikki ja kuutamolla.

231p ja hieno 2 tulos.
Kaukoissa viimeaikoina ilmennyt häiriöharkka nimeltä "en huomaa TUOTA kamalaa merkkiä" näytteli omaa osaansa ja mun käskyt oli huonosti toteltavissa.




tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hattivatteja -merkkipelon selätystä

Merkit syö polokoilia. Poloisia polokoilia.

Ensin ohjattua. Jätin mehmetin paikoillene. vein merkin ja kapulat. Tietenkään se ei katsonut kun se voisi olla häiriöharkkaa...

Lähetin merkille ja se suunnisti kohti keskimmäistä kapula. höpö höpöttelin sen ja se palasi merkille., siitä kehu ja sehän ilahtui. Sen jälkeen pelkästään hyviä merkkejä. merkille palkkanamin viskaamisen jälkeen se itse palautuu merkille odottamaan jatko-ohjeita. vasemmalle lähtee hyvin ja määrätietoisesti. Oikea piti vähän avustaa. Toki sillä puolella pihassa loppuu leveys ja kapula oli ikävästi koivun takapuolella. Selvis se siitäkin ja hyvinhän se alkoi sujua.

Kaukoja. ilmesesti naksu pois kädestä. alkaa tarjoamaan kaikenlaista tohinaa, eikä kuuntele mitä pyydetään. kun ei naksuteltu enää, pystyi keskittymään hienosti.

Lopuksi viljelin kentälle vähän hattivatteja. niitä sähköshokkeja antavia pieniä öttiäisiä.



Kyllä, Mehmetillä on outoja juttuja. Merkit ja ruutu on erillisinä ok, mutta niiden lähelle ei voi mennä esim jos seurataan. Sen pääkopan sisäisestä urautumaviidakoska ja sääntöpykälistöstä kun joskus pääsis selvyyteen. Protokollaa ei rikota, maailmassa on Asioita ja Sääntöjä.

Käveltiin sitten merkkien keskellä. Naksutin siitä että se kulki mukana, naksutin siitä että se kulki rinnalla, naksutin siitä kun se seurasi. mentiin ristiin rastiin. se fiilis alkoi siitä sitten löytymään, eikä tarvinnut enää painaa jalkaa jottei vahingossakaan koske merkkiin sisäkaarteessa. Eilen se vielä taipui kuin banaani ja painoi multa polven ruttuun, jos ahistin sen liian lähelle merkkiä.

Lopussa tehtiin rennosti istu-seiso-maahan jääviä tuossa merkkiviidakossa. Ihan loisto reeni.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Niin todellakin

Opettele jo tuntemaan se koirasi.
EI helpotuksia joissa "autat" sitä olemalla epäselkeä huitoja.
Ole tönkkömuikku ja auta sitä mahdollisimman vähän. se on sen mielestä normaalia. Rutiini pelastaa ja tuo onnellisuuden.

Nyt reilun vuoden jälkeen Maija sai tajuamaan miksi mein sm seuruu avossa oli kuolettavan kamala. siellä seuruukaavio oli merkattu matalilla tötteröillä. Ja tiiättekö kun ne on hengenvaarallisia pienille porokoirille.

Maija ja Niina teettivät meille hattivattikujan  eli merkkikartiometsän. Siitä piti sitten mennä sinne sun tänne ja välistä. Selkeästi alkoi helpottamaan. Ilmeisesti ne yksittäiset merkit on jännä-jännä-kamala-huh -helpotus-se meni-ohi.

Pidetääs simppelinä. seuraavaan kolmeen päivään ei treenata ruutua ollenkaan. pelkästään merkkimetsää ja ohjatun noutoja pelkillä ota ja käsimerkki komboilla. Lisukkeeksi vanhojen liikkeiden ylläpitoa.

tässä suunnitelmassa pysytään. sen jälkeen ne ovat jo rutiinia ja niitä ei tarvitse ajatella. sitten voidaan ottaa seuraava kohde treenin alle.

ai niin Mairekin treenas. sil oli oikein kiva keskittyminen kun namit oli hyvät ja päiväruoka jätetty pois.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Päälle käsijarrukäännös ja treenit kuntoon

Juu, siellä se on. Paine onnistua.
Ja heti näkyi treeneissä.

JOTEN EI EI EI näin.

Kevennettiin treeniä ja keskityttiin helpottamana ja auttamaan ja tukemaan.

jääviä aamulla kertauskurssi. hakatusta ameebasta ihan reippaaksi seisoskelijaksi.

Yötreeniin otin Mintun ja Mehmetin.
Mehmetille jääviä. Pahin on se merkkien läheltä seuruuttaminen. jos kierretään ympyrää niin että merkki on seuratessa mehmetin vasemmalla puolella. se painaa mua jalkaan. se ei halua lähellekkään merkkiä.

suoralla se tuijottaa niitä ja miettii mahtuuko se ohi vai ei. Tätä pitää treenata paljon. merkkien lähestymistä ja niiden läheisyydessä olemista.

jäävissä ei enää suurempaa ongelmaa. kerran sekoitti istumisen seisomiseksi.

Minttu teki ohjattua. palkka merkiltä ennen kuin lähettää ohjattua hakemaan. ohjatun kapulan poisotto ja merkille lähetys ja siitä palkkaus---> toimii. Kapuloiden hauskuusarvoa lasketaan ja merkin arvoa nostetana nollasta semimerkitykselliseen.

Tokalla kiekalla mehmet teki ohjattua vasempaan.
Kovasti se vielä miettii ja pohtii.
Lopuksi ruokakuppipalkalla luoksarin stoppi. oli hieno.

ps: mehmet ravaa merkille ohjatussa. en huolestu, sillä se ajattelee vielä niin kovin.

Tasontarkistus

Suunnitelmissa Mehmetille pari tokokoetta: 
13.8. Vimpeli ILMOTTU
ehkä 24.8. Hollola rajoittamaton koe. pohdinnassa
7.9. Vimpeli piirinmestaruus.  ilmo ei vielä auki
21.9. Vöyri ILMOTTU
4.10. Oulu rotumestaruus, Mehmet ja ketä muita? Urpo?

Niin se EVL tasontarkistus. 

Aamulla ohjatun suuntia. Lätkillä tekee hyvin. laitoin lätkien taakse kapulat noin metrin päähän. menee suuntakäskyllä lätkälle ja ota käskyllä miettii jotta voiko poistua oikeasti lätkältä hakemaan sen kapulan. 

Illalla ohjatusta heitin ne lätkät pois. Vasemmalta hakee niinkuin olis aina osannut sen, ja tietenkin tosihienon merkin kautta. 
Oikea pitää opettaa/vahvistaa erikseen. Duunaillana tätä vasenta ensin vähän pari päivää.

Ruutu. No se osaa senkin. Eri kentille vaan hahmotusharjoituksia ja ruudut molempiin suuntiin. Apuna targetti kun opetellaan sitä merkkiviidakosta oikeiden asioiden löytämistä.

Zeta tulee olemana niin perseestä.
Kuuntelu ei oo mehmetin vahvin osa-alue. se haluaa oppia asian ja toistaa sen silleen perstuntumalta.
Nyt sillä on liikkeestä maahan ja liikkeestä istu. liikkeestä seisomiseen piti jättää käskystä s kirjain pois.
istu = IStu, maahan= heleä MaHan, seiso on matalan tasainen ja pitkähkö TOO. (ex-stoo)
Mehmet kestää sen että kierrän sen oikealta puolelta, toki näyttää ahdistuneen voimakkaasti ajattelevalta nyyppäkyyryltä. Vielä ei otettu sitä että kävellään niitä musertavia merkkejä kohden.

Seisomista kun vaadin, sain Mehmetin tarjoamaan uskomattoman tiivistä seuruuta. Tiedänpä nyt miten sen saa seuraamaan supertiiviisti ja aika paineistuneen näköisenä.

eli vahvistetaan osasia, kuljetaan eri kentillä tekemässä hahmotusharkkaa. ja hyvä siitä tulee.


perjantai 18. heinäkuuta 2014

TK3 Mehmet ja vähän muutakin ohessa.

SM joukkuekisa meni sivu suun, sillä Mehmet aloitti juoksut jonkinverran ennen koetta.
Sen verran ärsyynnyin että Mehmet sai viikon mittaisen totaalilevon, jääkaudeksikin joku vois sitä luonnehtia.
Ittee ärsytti niin paljon, että oli parempi että juoksuhuuruissaan hiukan nyrjähtänyt Meme sai keskenään murjottaa. Ja minä omassa nurkassani. Menin silti turistiksi Maire -pennun kanssa.

----------
IKKJ:llä oli iltakisa samana päivänä kuin agiseurallani kisat. Kaupan päälle Tuijan pentele ilmos Jipon sinne agikisoihin ja tuli Lahdesta Lapualle. Ehdin mä sitä noin puoli tuntia nähä, ja Jipsterin ekan radan. Sitten kiidettiin jo pää kolmantena jalkana Ilmajoelle kokeeseen. Tokan radan Jippo ja Tuija voitti!


(Tuija toi mulle kasan itsetekemiään pantoja, ne on ihania!!!, jos joku muukin innostuu noista niin multa saa vinkkiä mistä niitä saa. Ovat edukkaita ja konepestäviä ja supersöpöjä!!. Noista kaksi on Ullalle, loput mulle)

------

Niin se koe. 17.7.2014 Ilmajoki tuomarina Tiina Laakko.

paikallamakuussa Mehmet oli nuuhkinut ja SANONUT!!!! ilmeisesti mehmehmehmeh. Se ei ikinä sano mitään töissä ollessaan. Autossa se rähjää niin että jouset notkuu, mutta ei se kokeessa!!
Paikallamakuu 7,5 eikä muillakaan paljon sen onnellisemmin mennyt. Katoin että jaa, tiukka tuomari. nollataan odotukset ja mennään tekemään kiva koe.

ja tehtiinhän me.
Ennen kehiä Mehmet tuntui löysältä, mutta kehässä mukana oli se täsmällinen ja luotettava toveri.

Mukana oli fitdog jauhetta ja juotin Mehmetin ennen kumpaakin kehää. myös noin 4h ennen koetta nesteytin sen puolella litralla vettä ja runsaalla fitdogilla. Se jaksoi ehdottomasti paremmin kuin muutoin.

Niin se koe. kolmas voittajaluokan koe, kolmas ykköstulos ja TK3. Pistein 273 ja sijalle 1. /4
Tuomarina tosiaan Tiina Laakko. Saatiin taas kehut yhteistyöstä, upeasta pannasta (kaikki onnistuu panta, viisi riviä värikkäitä timantteja) ja siitä miten hieno porokoira se on. Allekirjoitan.





Ja videolla koe (ilman paikkista.) Kiitos Saaralle kuvaamisesta.







lauantai 31. toukokuuta 2014

kitaten ja kirskuttaen seuruuta

Otettiin seuruuta sarvista ja kaivettiin se huono suoritus esiin.
Suorallahan se menee 7 askelta semi ok, ja sitten tipahtaa lontusteluksi ja ahistuslahnustukseksi.

Ensin jatkoin matkaa ja kun se teki itsenäisen paikalleenjäätymisen jäin itsekkin seisomana paikoilleni. Odoteltiin aika kauan, kunnes se pystyi tarjoamaan perusasennon. kahdesti se toimi. kolmas kerta ei meinannut toimia, sillä sen olisi pitänyt tulla pieneen liikkeeseen mukaan. Hitaaseen kävelyyn lopulta rohkaistui tulemaan mukaan.

Sitten marssittiin kenttää ympäri. tai minä marssin ja lohnustin ja seisoskelin. ja Mehmet katseli toimintaa keskeltä ja ojasta missä se kuseskeli.

Päätin marssia kentältä ulos metsikköön. Mehmet ei hoksannut ja alkoi sanoa piih. Mikä on merkki vakavasta huolestumisesta. Se yritti hakea tukea kentälle jääneistä ihmisistä. Sitten se lähti hitaasti kohden metsää, kunnes näki mut ja tuli KOVAA luo. Kun en vieläkään reagoinut, se meni kuselle eteeni. Pienellä avustuksella se tuli viereen ja sai kehut. Metsästä tultiin pois tiukalla asenteella. Kaksi askelta kontaktissa ja palkka. Kentällä ykis lyhyt pätkä huomauttaen kontaktin tai pään pienestäkin tippumisesta.

Sitten tähän väliin se tunkastiin autoon odottamaan.

Toisella kierroksella huomasin että mulla on auton koiraverkkoa ylhäällä pitämässä vahvatekoinen mustekala.
kiinnitin sen farkkujen vyötärölenkkiin ja toisen pään Mehmetin kaulassa olevan hurttapannan kangaslenkkiin. Vierellä oikealla paikalla ollessa se oli löysällä, jos Mehmet jätätti. Mustekala jousti ja nyppäsi Memeä kevyesti. Samantien kun se korjasi, paine hävisi ihan luonnostaan. Minä saatoin kulkea ihan normaalisit.

Kahden pätkän ja kolmen nyppäyksen (alkusuora, kaksi täyskäännöstä) jälkeen irrotin mustekalan Mehmetistä ja tehtiin vielä yksi suora pätkä. 15 askelta oikealla paikalla, kohtuullisella kontaktilla.

tästä tää lähtee.

torstai 29. toukokuuta 2014

Mehmetille toinen voi-1 tulos!

Alavudella helatorstaina, tuomarina Jaana Tala.

Mehmet oli nyyppäpyyhkä seuruun ajan, loput liikkeet menikin aika hyvin.
Tiedetään mitä reenataa.






perjantai 23. toukokuuta 2014

Downshifting

Viime vuonna mietin että miksi ihmeessä joku käyttää moista sanaa.
Tänä vuonna päätin toteuttaa sitä. En töiden vaan harrastusten osalta.

Viikosta toiseen melkein kaikki vapaa-aika meni muiden auttamiseen treeneissä, muille treenien vetämiseen, kökkimiseen jotta ihmiset saa kivoja tapahtumia. Sit kun mietin että omille koirilleni ei sitä laadukasta aikaa jää. tai jos aikaa jää niin ei jaksamista.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei yhtään mitään.

Ensimmäiseksi suostuin jätti-ison ryhmän ottamiseen agilityssa, mutta sillä muutoksella että vedän vaan puolikkaan ryhmän.

Seuraavaksi mietin vapaailtojeni määrää ja koirieni määrää. Ohjatut reenit olis yhdelle koiralle olleet 2h, eli käytännössä kentällä kökkimistä ja juoruamista kun molemmat kentät on käytössä samalle ryhmälle. yhden koiran treenit yhtenä iltana. Ei mitään järkeä. Jätin koiran pois ohjatusta ryhmästä, sillä kun olen kouluttaja, saan avaimen kentälle.

Sitten alkoi ressikäyrä nousemaan kun aloin pohtia päästäänkö seuran joukkueeseen mulle henkilökohtaisesti vuoden tärkeimpään tapahtumaan. Ilman joukkuepaikkaa ei ole osallistumisoikeutta.
Sen perusteella mitä treeneissä on ollut ja mitä oon ymmärtänyt, niin ei meille kyllä paikkaa olisi herunut. Sen verran taitavia ja yleisesti kehuttuja koirakoita mein seurasta löytyy tukuittain. Mehmetistähän ihmisillä on kuva että se on häiriöherkkä nyyppä. Oikeasti se alkaa olla pitkästä aikaa oma itsensä.
Päätin että vitut ressaamisesta, vahvistin paikkani lappalaisten joukkueeseen. Siellä ollaan aina tervetulleita joukkueeseen ja kukaan ei mieti asioita pärjäämisen kannalta. Lisäksi siellä päätös osattiin kertoa. Itseasiassa siellä se päätös tarvittiin ennen kuin se olisi selvinnyt mein oman joukkueen osalta. Aihe äksyttää vieläkin. Joten äärimmäisen hyvä päätös.

Oheistuotteena lopetin tokotoimikunnassa olon. Lisää vapaita iltoja ja vähemmän kommunikointia ihmisten kanssa. Loistavaa, sanoi erakko minussa.

Agilityseurassani on talkoovelvoite. Sitä on nostettu ihmisten totutusta aika paljon. Laskeskelin että ensi talvelle tarvitsen tavallisen rivitreenaajan verran pisteitä ja olen kökkinyt (perhettä apuna käyttäen) 23 tuntia kasalle. Se riittää, joten loppukesänä mua ei talkoissa näe. Downshifting ja helvetin hyvällä omallatunnolla.

---------
Nyt on viikko takana vähemmän aikataulutettua elämää. Mä oon ehtinyt levätä ja lepuuttaa hermojani.

Vielä olis yksi eteläpohjanmana kennelpiirin happeninki, ennenkuin senkin jätän pois. aiheesta olen jo maininnut. Eri asia onko kukaan sitäkään tajunnut. mähän en puhu suomea vaan kiinaa ilmeisen usein.

Oon treenannut koirineni vähän ja fiilis on parempi ja rennompi. Kyl tää tästä lähtee. Taisin vetää käsijarrun päälle juuri ennen kuin burnout oliis kolkuttanut olkapäähän.

-------
Jäljelle jäi ainoastaan päivätyön lisäksi jalostustoimikunta (jossa JTO:n kirjoittaminen on tunkaistu minun vastuulleni, mietin vaan että missä vaiheessa niin kävi)

Lehtitoimikunta. (joka onneksi on miellyttävää ja vähiten ressaavaa hommaa)

Puolen agiryhmän veto. (saan avainharkkaoikeuden)

Parit yhteistokotreenit viikossa. (joista toinen kerta on aina yli 40km päässä, eli ei tapahtu viikoittain. ei jaksa ei pysty, ei kykene)

Agiyhistyksen hallituksessa olen vielä. Katotaan pysyykö kiinnostus ja minkä verran.
Kokous olisi joka kuukausi.

-----
Sit on sitä aikaa levätä, aikaa treenata monta koiraa kerralal jos jonnekkin menen. Aikaa keskittyä omiin koiriin. Aikaa. Mikä ihana syy talkoilun ja yhdistystoiminnan alasajolle.

saa melkein olla kiitollinen sille idiootille joka tuli koirayhdistyksen fb sivustolle määkimään palvelua, vaikak ei ollut edes k.o. lafkan jäsen. Ihmiset on idiootteja ja minä olen epäsosiaalinen paska. Miksi käyttäisin oman aikani aj energiani melkein 95% muiden hyväksi.

Timon (mieheni) sanoin HV. Enkä tarkoita hyvää viikonloppua.

---paitsi ...... nythän mä olen jo tosileppoisa, joten hyvää viikonloppua. :D

perjantai 9. toukokuuta 2014