Otappa iisisti, Sari Kärnä koulutti jälleen

Viime keralla Sari korjas mm kaikki mein ongelmat, joten odotukset oli melkoisen korkeella jälleen.
Ei tarvinnu pettyä. Kaikki keiden kanssa puhuin, oli ihan ratketa liitoksistaan kun ne oli sen verta tohkeissaan et kouluttaja on hyvä.

Neuvot oli loogisia ja perustuu useimmiten aina siihen että koira itte tajuaa kunnolla mitä se on tekemässä.

Ensin ohjattua noutoa. Hommaahan Mehmet ei osaa, mutta se tekee sen kaltaista jos valmistelee oikein. Haluan sen kuitenkin oikeasti tietävän mitä se tekee, jotta se voi tehdä superhyvin.

avuksi otettiin kosketusalustat. Mehmethän on tähän asti tehnyt kosketusalustaa ainoastaan ruudussa ja siihen opeteltaessa muualla.
Oli siis tajunnanräjäyttävää että suunnat opetetaan viemällä koira merkille. ja antamalla lupa mennä ohjatun suunnan kosketusalustalle. Kävin palkkaamassa alustalle seisovan memen, jotta kosketusalustan idea ei katoa.

ensin yksi lätkä yhdessä suunnassa samalla tasolla noin 5metrin päässä.  siitä sitten syvennetään lätkän sijaintia. halutaan kuitenkin hyvät kaaret ulospäin.

Siitä sitten voidan oman maun mukaan pidentää oman ja merkille viedyn koiran etäisyyttä toisistamme.. tai syventää lätkät oikeille paikoilleen ja olla itse lähellä koiraa auttamassa.

sitten kun esitellään että suuntia on kaksi, joista voidaan vaan mennä siihen suuntaan minne neuvotaan, eikä aina välttis sinne vaan mihin just on lätkä viety, tai missä se tietää lätkän olevan.
.... joo siis. esim. vie vasemmalle lätkä ja samantien oikealle lätkä. tee 2-3 toistoa oikeaa lätkää. sit appari ottaa oikean lätkän pois ja itte ohjaankin koiran seuraavaksi vasemmalle. jos koira ei mene pyydettyyn suuntaan, se ei löydä väärästä suunnasta mitään millä palkkita itsensä. se ei kykene epäonnistumaan. sen voi vaan höpö höpsötellä takaisin ja yrittää uudestaan. Toki jos se heti menee oikein, niin sieltähän se lätkä löytyy.

kun kaksi lätkää sujuu. (myös se että se menee väärälle lätkälle ja kokee "stop" käskyn vaan iloisena väliaikatehtävänä. ) lisätään kolmas lätkä. Lätkien kanssa myös luodaan se merkille meno hyväksi. kapulat kun helposti kuumentaa koiraa ja laittaa sen ajtukset kapuloihin jo siinä kun se menee kohden merkkiä. silloin merkki usein lipsuu.

----
sit korjattiin ruutuunmenoissa viimeaikoina (2 treenissä) ollut vääränlainen sisäänmeno ja väärän paikan hakeminne.
Läheltä näytettiin että siellä on lätkä ja mentiin kaus lähettämään. kolme toistoa lätkälle kaukaa. eka näytettynä. kaksi normaalisti.. ja sisäänmeno alkoi sujua taas. ekalla meinas hakea ensin väärään paikkaan, mutta lätkä auttoi sne onnistumaan. Vika toisto viel tyhjään ruutuun.
--------

Toka kierroksella keskusteltiin Mehmetin kaukoista.
Olen opettanut sille ainoastaan istu-maahna-istu vaihdot ja ne sujuu napakan nopeasti ja melkein pompaten.
Kädellä näytettynä seisomaannousu on ku pieksettyä koiraa koittais jaloilleen saada. Takajalat pysyy paikoillaan, mutta koiran ryhti on yks lysmykyyry. Ilme ja tekniikka ei ole mitä haluaisin. Tahdon sille napakat ja nopeat kerralla oikeaan asentoon napsahtavat liikkeet.

ratkaisuksi. käsikosketuksen tai kosketuskepin opettaminen. sen jälkeen kiva leikki, jossa se saa pompata käteen ylöspäin. tai muutoin reippaasti nokkaisten lähestyä kättä. Sittä targetilla ohjaten sen sitten saakin tekemään vaihtoja iloisen reippaalla mielellä.

Toki takajalkojen opettaminen pysymään kohteen päällä auttaa tätä. Monta osa-aluetta siis opetettavana. ensin takaosan tiedostaminen ja nenäkosketuksesta hauskan tekeminen. sen jälkeen itse liikkeiden tekeminen. Tästä tulee kivaaaaa...

------
noutoa katsottiin. perus noudossa sen poimiminen on huonoa. se saattaa pelata ja ottaa huonosti. ihan vaan matalan maavaran vuoksi. jos takana oli joku kohde, se hidasti ja mulkoili kohdetta. läheltä nostot ei olleet sen parempia. takaisintulo niin että joku antoi kapulan oli, aika kiva. Toki siinä kierrettiin se kapulan maavara ongelma.

Ihan lopuksi sit keskusteöltiin että kun se menee voittajaluokkaan seuraavaksi, niin se matala puinen kapula on ainostaan hyppynoudossa. EVL:ssä kaikki noudot on korkeelaippasilla kapuloilla. Eli ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Ajatteleminen on sallittua ja jopa toivottavaa.

-------
temppuradoista puhuttiin sen verran että Mehmetin kanssa ne ei palvele tarkoitusta. se ainoastaan ahdistuu niistä, jos mun ja sen visio tekemisestä eroaa. eikä me haluta mein väliseen yhteistyöhön iskeä kiiloja. Jos se tekee muutenkin ne liikeet hyvin, niin miksi temppuratoja mehmetille. Vähän niinkuin sille ei sovi kovin hyvin häiriötreenitkään, kun se ylisuorittaa ja sulkee mm ihan kaiken pois. myös minut. Eikä tee virheitä eikä mene muiden lankaan. tosin häiriöharkat saa sen huomioimaan mm kaiken. ihan jotta se voi aktiivisesti olla välittämättä niistä asioista. Mehmetin ihan oma erikoisuus.

Laa laa Lauran opissa

Ei tarvita joogaa, hiljentymisiä, mantroja tai mielentilan hallintoja. Riittää et Laura tulee ohjaamaan ja olet samantien keskittymiskuplassa missä touhutaan vaan tokoa. Mitä parasta niin kaikki on selkeää, loogista ja jopa mustavalkoisuus sujuu. *ommmmm, ommmmmm, ommmmm*

Jännästi kun itte sit alkaa räpeltää niin tulee vähän säröjä ajatuksen loogisuuteen ja tekeminen haparoi.

No eipähän se tekeminen lopu kesken.
SEURUU

Takaisin perusteisiin. Mehmet on pitkä, sillä on eturinta ja sen kontakti on kaulan etukoukun kautta tuleva.. sellanen kamelin kaulanotko.

Sen perusasennon paikka oli liian edessä ja se korosti sitä et vaikuttais olevan liian edessä. Perusasento niin että maksimissaan etutassut mun varpaiden kanssa tasalla. Parempi jos olis viel 5cm taaempana.

Treenattavaa:
Perusasentoon hakeutumista, korjauksissa minen liiku, koira liikkuu.
Korjauksista kehu mutta ei palkkaa.
Vain kun heti onnistuu oikein on tekeminen palkan arvoista.
Auta sitä namikädellä onnistumaan, tyhjän hinkkuu on nimensä veroista.

RUUTU

Kivasti jujulla siitä ideasta. Riittää että se on ruudussa ja ruudun takaosassa siihen että sen voi palkita. Jos vaatii sen heti tarkasti ruudun keskelle ja takaosaan, tulee harvemmin onnistumisia alkuun. Innostui kerran lelupalkasta, toinen kerta ei ollu niin kiva.

Motivaatioruutuja nyt vaan paljon. Motivaatioksi kelpaa kaikki mistä koira palkkaantuu. Jos se on lätkälle juokseminen ja siinä innoissaan steppaaminen, niin motivaatioksi se riittää. Se voi olla myös se kerran oleva lelu tai ruokakuppi. Motivaatiopalkan voi laittaa ihan takareunalle asti. Harvoin koirat alkaa tarjota ruudun LÄPI rynnimistä kokeessa.

Ja ihan vikaksi aina motivaatioruutu, jotta koiran mielikuva ruudusta jää positiiviseksi. Loistava idea!
Vaikka sillä treenikerralla ei ottaisikaan ruutua treeninä muutoin niin aina sen voi sinne motivaatiopalkalle lähettää kerran.

Muunneltiin jo nyt asemoitumista. Mehmet vietiin kauas ja minä olin siihen selin noin puolessa välissä matkaa. Kurkkasin sen mukaan ja ohjasin ruutuuin kuin voittajaluokassa. Mehmet sai siitäkin hyvän vauhdin mennä ruutuun.

Tästä sitten lähdetään siirtymään kohti evl sijoittumista. Kun koiralla on riittävän iso ymmärrys ruudusta, sen paikasta ja hyvä motivaatio aina mennä sinne. voidaan tehdä ruudun vierelle jättäminen ja siitä korjaaminen ruutuun jne. mutta alkuun niitä ei kannata sotkea.

Tikulla silmään sitä jokei vanhoista tavoista luovu

----------
poimintoja muille sanotuista ohjeista:

Seuruu. ohjaaja hoitaa oman tonttinsa, niin koiran on helpompi tehdä oma osuutensa. ohjaaja kävelee tasaisesti, leuka pystyssä ottaen jonkun kiintopisteen edestä. tällöin kävelee suoraan ja käännökset on suoria. koirallakaan ei ole tunnetta että mamma tallaa ja vaikeuttaa. Täyskäännös suppujaloin, muutoin oma kantapää voi olla koiran tiellä ja estää hyvän ja tiiviin käännöksen.

Kapulan pitäminen. Siihen eri käsky kuin noutoon. Jolloin voit ennen noutokapulan poimimista huikata koiralle muistutukseksi että "nätisti". Silloin pidetään nouto noutona ja pystytään huomauttamaan kapulan pidosta erillisellä sanalla jolla on merkitys.

Jalkapallonurtsilla Elevin kaa

Lährettiin Seinäjoella treenimään ja löydettiin kiva jalkapallonurmikko.
Mehmet teki ensin paikallamakuun yhdessä Ruutin kanssa. Peppu heijas puolelta toiselle. tekniikka pitää muistuttaa.

Oli iloinen ja innokas.

Omalla vuorolla leikittiin ensin teddyvinkulla. Meme oli iloisen rento ja leikki todella mielellään. Pidettiin kivaa ja hilluttiin.
Jätin istumaan ja kun se jäi pälyilemään ympärilleen ja pyörittelemään päätään palkkasinkin sen kesken kaiken ja annoin luvan rynnätä leluun kiinni.
Vähän seuraamista ja sellaisesta suoraan ruutuun lähetys.
Muutamia peruuttelusta maahanmenoja ja stoppeja. Sit meme juoksi Minnan ja mun väliä ja stoppasin tai koitin stopata. Loppuun ruutuun ryntääminen ruokakupille. Onnellinen ja iloinen mehmet. Se oli ratketa liitoksistaan kun elevi vähän pusutteli ja musutteli sitä.

Minttu sai rynnätä ensimmäiseksi ruutuun pallopalkalle, jonka olin naamioinut nurtsiin.
sitten se teki elämänsä parasta seuraamista, upean liikkeestä istumisen ja sai ilmaiseksi ruokakupin autolla. bravo!

Tyyne kävi ottamassa pari perusasentoa, muutaman metrin seuraamisia. pari käskystä maahanmenoa, muutaman sylkkärinpyöräytyksen ja ruokakupille ruutuun juoksemisen.

Hyvän fiiliksen treenit. kunnollista iloittelua ja hillumista.

Hottikertaa lusmuille

En ollu reenannu täs välis. Päätettiin extempore elämänmuutos ja suunnataan eteläpohjanmaalle asumaan. Muutto tulee kesän aikana.

Suuntasin HOTin kurssille taas maanantai iltana.

Häiriötreeni maaten

1. (Tunnarin kertaus) ja uutena ruutu Oili Huotari

2. Luoksetulon kertaus ja uutena paikalla makuu Vuokko Malk

Ensin häiriö paikallamakuu. Vierelle seisomaan tuleva ihminen joka houkutteli istumaan oli tosikova juttu. Lopulta Mehmet pysyi. Maassakin ollessa ei riitä että pysyy häiriöstä huolimatta, sen pitäisi pitää katsekontaktia minuun. hyvä pointti.

Aloitettiin paikkamakuulla Vuokon kanssa.
Mehmet pysyy hyvin maassa, kävin ensimmäisen kerran lyhyesti piilossakin. Ei ongelmia. 

Huomasin mehmetin menevän erikoisesti maahan ja jäävän sellaiseen asentoon että muutaman minuutin kuluttua sen pitää siirtää kyynärpäätään pysyäkseen tasapainossa. 

demokuva A tilanne överipahana B kuvassa edelleen paino vasemmalla

Tuohon rönöttämisee pitää nyt alkaa kiinnittää huomiota. Mehmet ei pysty makaamaan tasaisessa asennossa kokoaikaa jos sen paino on sen oikean lavan päällä rönöttäen. Käsiavulla ja pään vasemmalta puolelta palkatenkin Meme meni enemmän tai vähemmän lysyyn. Tiedän, ihan himmeetä pilkuttamista, mut toko on. 

Luoksetulon stopeissa kokeiltiin namipallopalkkaa, johon Mehmet vastasi hyvin. Ensin niin että palkka tuli multa heittämällä etujalkojen väliin. Mun pitäs heittää mieluummin keilaamalla ja alakautta kuin yläkautta pommina. Tässä en saa pelätä apujen antamista, ne häivtetään hissuksiin pois. Opetteluvaiheessa mieluummin apuja kuin se että oppii huonon reagoinnin. 

Koitin myös avustajan tekemää pallonpompautusta takana. ja Meme hämääntyi mutta selkeästi reagoi ääneen ja pallon hoksatessaan nappasi sen iloissaan. Vuokon omalla koiralla avustaja heittää pallon läheltä ja niin että se osuu kevyesti koiraa sen persuuksille. Silloin ainakin reagointi on varmaa. Kaikki koirat sitä ei kestä, mutta hyvähän se on tietää. 

Oilin kanssa käytiin läpi ruutu.
Nyt saa kosketusalustan unohtaa joksikin aikaa, se on jo liikaa kiinni siinä. Paikkaa ei ymmärrä, joten paikanetsimistreeniä nyt vaan. 

Näyttäen ja taputtaen maata koiran edessä ja kun se hakeutuu siihen itse niin megapalkka. Jos sen joutuu viemään ja auttamaan niin vaan kehu. Vieraissa paikoissa edelleen joku lelupalkka tai motivaatiopalkka, että pitää hommaa edelleen kivana. Mutta targetin kanssa äärimmäisen varovaisesti ettei ohjaaja kuvittele että osaahan se. 

Oili kehui Mehmettiä kiltiksi ja Mehmet päätti että sekin on häiriötä ja alkoi tuijottaa vaan mua.  Mut eipähän tarvitse miettiä enää samalla kentällä treenaavia muita koiria tai ihmisiä, ei mehmet enää hakeudu niihin. Ne on kiellettyjä, joten se tekee vaan mun kanssani Ihanan putkiaivoinen ja suoraviivainen narttu. Onkohan se pikkuisen tosikko teknisyytensä kanssa. <3