perjantai 29. tammikuuta 2010

agi+vedetty toko+kotitokoa..











Tyynellä oli vartaa kolmen koiran edestä. Jonkin verran piti tahkota sitä että ensimmäisen esteen taakse jäädään ja lupaa odotetaan. 2 aidalle se piti ohjata tarkasti. jos vähän näytin sinnepäin tai ehdin jo ohittaa esteen.. Tyyne juoksi ohi. Eli pitäisi tehdä kahdella suorassa linjassa olevalla aidalla vähän harkkaa. Putkeen se meni kohtuudella. Takaakierrot se hanskaa. Ongelma tulikin 4 ja 5 esteen välissä. Tyyne jysähti 4 hypyltä suoraan mun syliini. Ei sitä ehtinyt ohjata/kääntää mihinkään. Pienellä ajatustyölllä ja ohjaajan liikeratojen hiomisella sekin kohta alkoi sujua. Mini pöytä oli aluksi omituisen hankala. Tyyne kiersi sen pari kertaa, enennkuin hoksasi että sen päälle SAA hypätä. Siinä pidettiinkin sitten kehu ja rapsuttelu tauko. Loput kaksi estettä meni kivasti. Muuris tyyne ei edes erottanut tavallisesta hypystä, se kun oli mini korkeudella.


Lisäksi Tyynellä harkkasin U mutkaputkea. Vasemmalta meni hienosti ja sujuvasti sisään. Oikealta se tahtoi livahtaa heti suuaukon jälkeen takaisin. Laitoin sen sitten putkeen ja tukin suuaukon omalla kropallani. Tyyne henggaili putkessa mun vieressäni, kunnes sanoin sille tuimasti ”mene mene”. Sitten se muisti että putkessa on toinenkin pää ja juoksi sinne. Olinkin jo vastassa palkkaamassa.


Tyynelle otettiin irtorenkaan läpi hyppimistä, se kun hahmotti aika huonosti rengas esteen funktiota. Pikkuhiljaa se hoksasi että renkaan LÄPI hyppäämällä saa namin.


_______________________________________________


Ilonan kanssa TOKOa  Elina Niemen neuvoessa. Tai siis Elina kuunteli kärsivällisesti Ilonan haukkumista ja koitti selvittää meidän luoksetulon pysähtymättömyys ongelmaa. Tultiin siihen tulokseen että sille pitää opettaa koko homma alusta. Ilonalle Sto tarkoittaa ”hiljennä vauhtia vähän”.  Otettiin siivekkeen kanssa kiertämistä.  Palkkasin välillä siitä kunse tuli luokseni asti. Välillä huusin STO ja heitin namin Ilonalle. Ehkä kerran sattui sellainen pieni onnistuminen. Aina mätti mun ajoituksen kanssa. tai sitten Ilona ennakoi tms. Myös minä aloin näyttää vartaloapuja. Helppohan se koiran on ”ennakoida” ku akan kropasta näkee et mihin suuntaan nami lentää.


Kuulemma haukkumiseen pitäisi puuttua tiukasti ja kaikissa tilnateissa. (miinus agility, ei me sentään ihan niin toiveikkaita olla). Haukkumisesta tulee kielto, ei muuta. Ilonaa ei saa palkata hetken hiljaa olosta,sillä siten palkitsenkin saamarin haukkumisesta. Ilona haukkuu, mä sanon ei, annan jonkun käskyn- ilona toteuttaa sen ja saa namin. Eli sama juttu kuin Urpon kanssa, koira vedättää mua ja saa toiminnallaan mut aktiiviseksi. *KIROSANA*


Lisäksi kivoja pikkuvinkkejä. Jos koiraa opettaa seuraamaan imuttamalla/tutittamalla/namilla.. niin nami riittävän ylös, jotta koira joutuu tekemään työtä yltääkseen siihen. Käsi ei myöskään saa olla liian edessä.



Jos ohjaaja kurkkii pääsääntöisesti koiraa, laitetaan eteen ihminen, jota ohjaajan tulee katsoa. Jos ohjaaja ei katso ihmistä tämä huomauttaa asiasta.


Seuraamisessa kävelyn tempon ei tarvitse olla aina sama. Seuratessa voi kävellä hiljaa, kiihdyttää, kävellä reippaasti ja taas hidastaa. Koiran pitäisi ilman suullista käskyä osata pysyä oikealla paikalla.


------------------------------------------------

Iltaruoalla Ilona joutui tokoilemaan. Se joutui tekemään hommia ja olemaan ihan hipihiljaa. Pikkasen se hämmentyi ja kokeili et joskos sittenkin voisi vähän mölistä, vinkua, kommentoida. EI voinut. Olin suhteellisen tyytyväinen. Otin mm paikalla vasemmalle kääntymistä. Ilona osaa luonnostaa hallita takapätään todella hyvin. Se siirteli takaosansa todella kauniisti vierelle. Ilona perusasento on hieman liian edessä.


Iltaruualla Minttu otti pari seiso-maahan-seiso vaihtoa. Ne onnistuivat oikealla tekniikalla ja vain pienen pienellä vartalo avulla.



Tyyne joutui myös tekemään hommia ruuan eteen.

Tyyne harjoitteli perusasentoa ja yhden askeleen verran seuraamista. Se on todella hankala saada lähtemään mukaan. Jotenkin sille on aika vastenmielistä olla ihan mun vieressä ja kulkea mun mukanani. Namit kyl auttoiasiaa. samoin monta toistoa. Tyynellä huomaa pitkät piuhat tokon opetuksessa. Kun asiat eivät tapahdu kauhealla vauhdilla, on sillä hankaluuksia. Tyynellekkin otin Seiso-maahan muutoksia. Tyyne tuntui hieman raskaasti menevän maahan. Peppu jäi kellumaan ilmaan ja laskeutui kuin hidastetussa filmissä. Mutta eiköhän se oikea tekniikka ala sieltä löytymään.



Ilonalle aamutreeni.


Otettiin pihalla pienen sangon kiertämistä. Ei se hoksannut ollenkaan ja alkoikin haukkua ja protestoida. Ilonalta karsin kaikki haukkumiset pois. Ohjasin sen kädellä sangon taakse. merkkasin toiminnon HYVÄ sanalla kun Ilona oli sangontakana. Ilona tuli multa hakemaan namin. Tässä edistyttiin. Vähän.


Otin sitten istumisesta luoksetuloa 3 metrin matkalta. Otin siihen pysäytyksiä. Huomasin että ilona ei enää tiedä mistä Istu tarkoittaa. Toinen minkä tarkoitus on hämärä on sto. Istu-sto.. kuulostaa muuten aika samalta. Onkohan siis ihme jos ei toimi. Vaihdoin pysäytys sanan stoP. Hyvin P painotteiseksi. Sen jälkeen tuli kaksi onnistunutta pysähtymisen tapaista.


maanantai 25. tammikuuta 2010

Hyvän mielen agiliitoa















 


Ilonalle otin muiden radasta tämän pätkän. Vihreellä mun asemoitumiseni. Vasemmalla kädellä lupa lähtöön ja ohjaus toiselle aidalle. Pieni peruutus ja Ilonan veto luokse oikealla . Sit sainkin ohjattua sen suoraan aidan yli ja putkeen. Ekalla oli hieman löysähköä suorittamista. Tokalla liikuin itsekkin enemmän ja terävämmin, Ilonakin innostui ja tsemppasi kunnolla vauhdin.


Päätettiin tehdä sitä hankalaa. eli keppejä.


Alkuun verkot, niin et keppeihin ei pääse menemään väärin. Loppuun namialusta ja ihminen joka tipauttaa namialustalle namin vain oikeasta suorituksesta.


Toiselle puolelle ihminen kävelemään Ilonan vierelle.


Ensiksi Ilona rykäs verkoista läpi ja kaato melkein kepit mennessään. Koira näytti ehjältä, joten jatkettiin. Traumojahan se ei ni pienistä saa.


Sitten otettiin uudestaan useamman kerran. Muutamia kertoja Ilona testaili että pitääkö hänen tehdä kaikki kepit vai ei. Lopulta se puikkasi taas tiukalla tahdilla ja loppuun asti. Oon niin iloinen sen edistymisessä. Se ei enää pompi sivuttais ja yläsuuntaan ja katsele minua. Katse on eteenpäin ja se puikkaa poroksi nopsaan.


Lähetin sen sitten kauempaa kepeille. Edelleen sujui.


Vaihdoin ”väärälle” puollelle. Apukävelijä tuli ”oikealle” puolelle. Aluksi Ilona meni välittömästi keppien loppuun asti ilman pujottelua. ”Muutaman” yrityksen jälkeen Ilona hoksasi!!!


Se meni KAHDESTI täysin tyylipuhtaasti kepit niin et mie kävelin sen vasemmalla puolella. Oon niin happy happy. :D  Uskokaa tai elkää ni se oli ensimmäinen kerta niin et Ilona tiedostaa mun olevan sil "väärällä puolen". Yhden kerran se on aiemmin menny, mut silloin se ei huomannu et apukävelijä ja minä vaihettiin paikkaa. Tämä oli ensimmäinen OIKEA onnistuminen.


 

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

harjoituskoirakkona















Ilonan kanssa päästiin harjoituskoirakoksi agilityn koulutusohjaaja kurssi2 osaan.  Eka harkka oli muuten oikein kiva, mutta siinä oli meille uusi asia. NIISTO. Nenäni osaan niistää, mutta koiralta turhat lenkit siivekkeen kierrosta… no hetki meni miettiessä. Aluksi Ilona ajautui kokoajan selkäni taa. Hätäilin jo menoa putkelle ja Ilona hyppäsi niin et laskeutui enemmän aidan 4 suuntaan kuin siten kuin oli tarkoitus. Lopulta saatiin yksi kivahko niisto aikaan. Tätä hommaa tarvii viel sisäistää jonkin verran.


Ilona (ja vähän miekin) saatiin kehuja loistavista takaakierroista. Ilona nyt vaan osaa ne tosi hyvin.  Annan sille paljon tilaa sivuttais suunnassa. Omalla kropan suunnallani ja käden kohtuullisella liikkeellä vedän välistä-viskaan yli.


Kertaalleen unohdin että putkella käydään toisenkin kerran.. mutta ei vanha kaikkea voi muistaa.















 


Harkka 2. Ensin siten ohjattuna kuin itse sen ohjaisin. En aluksi tehnyt sylikäännöstä.. kunhan vaan käänsin koiran esteelle 5. silloin Ilona laskeutui  liikaa hallin seinän puolelle ja sen lenkki tuli isoksi esteelle 6.


Tähän hiottiin hetken yhdessä sylikäännöksen mahdollisuutta. Sitten kokeiltiin pari sylkkäriä. Hyvin toimi. Koko rataan istutettuna sujui myös jouhevasti. Kuulemma tehtiin se oikein. Tiedä sitten oliko se vahinko, vai osataanko me jo jotain ;)


Sit tehtiin siten kuin vetävä ryhmä oli sen suunnitellut. Eli 5 esteelle takaakierto.















 


Ilonalla ja mulla oli selkeä erimielisyys siitä että tarvitseeko sen irrota putkeen jos minä jään 2 esteen takapuolelle. Määrätietoinen ja pistävä PutKEEEEN! (piilotettu kirosanan painokkuus) ja kohtuullisen pakottavasti osoittava käsi saivat Ilonan taipumaan ja menemään putkeen.


Näppärästi olinkin 4 esteen takana odottamassa. Sieltä mun olis pitäny jarrutella Ilonan vauhtia, kääntää se vitoselle ja heittää takaakiertoon. Ilona rallasi ohitseni ja kävi tempaisemassa esteen 6 . Pienen hurraustuokion jälkeen (aina pitää juhlistaa jos onnistuu menemään ihan käsittämättömän omituisesti) Otettiin uudestaan vähän tarkemmin. Otin Ilonan putkesta paremmin käteen. Käänsin selkeämmin vitoselle ja takaakiertoon. Loppu rata menikin kohtuu hyvin.


Tää ohjaustyyli oli meille vähän töksähtelevämpi. Ilona kun ei irtoa ihan niiiiin määrättömän kauas. Silloinhan se kalskahtaa liikunnalta.. ja ohjaajan tulee kärsiä yhtä paljon kuin koirankin, pohtii Ilona the laiskapersus. Myöskään kovemmasta vauhdista tehdyt äkkikäännökset ei suju kovin luontevasti..


Hauskaa oli. Tuntui kyllä omituiselta kun aamu kymmeneltä oltiin valmiit lähtemään hallilta pois! Aamuyöhän silloin viel on. Kotona heräteltiin muut koirat, ulkoiltiin ja vetästiin aamupalat.


 


 


 

maanantai 18. tammikuuta 2010

minimalinois pogoili















Ilona ekaa kertaa agilityssa 1kk tauon jälkeen. Käsissäni ei ollut porokoira vaan minimalinois, täynnä kiihkoa ja huurua. Ei se aluksi kattellut mua ollenkaan, painoi vaan ihan minne sattu huvittamaan. Ihan sama et kuinka isoja vartalokääntöjä tai ohjeuksia tein.  Kauheella tsemppaamisella ja hermojen menetyksellä onnuttiin rata läpi. Olishan se menny ja toiminu, jos mun koira olis ollu normaali.


Se ei tullut mun luo välistävedossa, 5 esteen jälkeen ei kääntynyt millään. Putkeen se jäi lomailemaan. Puomilla se ei muistanut ollenkaan mitä tarkoittaa MAAAAAHAN!!!! poispäinkäännöksen se suunnilleen ja melkein teki. Keinulla se vähä keskitty, sit hyppäs renkaan sivusta ja olikin jo A:n harjalla kattelemassa. Mun volyymi nousi jokaikisen kuulematta jäädyn käskyn kohalla.. ohjaajan hermojen tasausta.


Mä koitin yliohjata, meni omat hermot ja karjuin kilpaa koiran kanssa. Koiraa se ei haitannut yhtään, ei kyl asiaa auttanutkaan.


Sitten otettiin ihan vähän tokoa. Minä sanon käskyn ja olen eleetön, Ilona touhuaa ja louskuttaa kunnes tajuaa että on pakko keskittyä jotta namin saa. Siihen meni karseen pitkältä tuntuva aika. Lopulta Ilona alkoi keskittyä ja tulen roihu silmissä laantui. Päästiin yrittämään 5-6-7 esteille jaakotusta.


Ensin lähetys 5 esteelle, mun oikeassa oli nami, jota heristellen sain sen kääntymään käteeni. Muutama toisto.

Sen jälkeen Sari oli hypyn 6 takana antamassa namin Ilonalle ja sain siis jo ohjata sen selkäni taakse hypyllä.


Seuraava olikin palkata Ilona 6 hypyn jälkeen mun vasemmasta kädestä. Lopulta Ilona alkoi kääntyä ja taipua ja olla kuulolla.


Ihan viimeiseksi otettiin palkka vasta putken jälkeen.


Lopputreeniksi kaksi kertaa puomi. Sari palkkasi Ilonaa kun se meni maahan. Palkan sai kädestä, vasta kun se oli kunnolla ja huolella maassa. Minä toistelin ”maahan” käskyä ja kävin itsekkin sen palkkaamassa.  Poistua saa vasta ”tässä” käskyllä. Mitä se ei ekalla kerralla olisi ollenkaan noudattanut.. niin kivaa oli saada nameja. Viimeinen oli täydellinen, Ilona rentoutui olemukseltaan, eikä sillä ollut mikään kiire pois kontaktilta.


Kotona koitin Ilonalle maahanmenoa niin, että peppu oli alimmalla portaalla. Toimi siinäkin.


 


 

torstai 14. tammikuuta 2010

tokoreeniä










Tokot torstaina


Puupo:


paikallamakuu- 3 koiraa rinnan. puupo haistelimaata, oli rauhaton. Kun vierustoveri meni koiransa luo ja kehui, näytti Puupi olevan jo jousilla lähdössä mukaan. Ei kovin hyvä suoritus. Otin yksin lyhyen paikallamakuun vielä.. Urpo oli kuin kumipallo,eik pysynyt maassa kuin sekunnin sadasosan. Palaute aiheesta ja yksi 20 sekunnin paikallamakuu.

kontaktia- häiriönä 2 itsekseen treenailevaa koiraa. Urpo otti hyvin kontaktin pyynnöstä. Se myös katosi kuin hyttysen lento melko helposti.

luoksetuloa- lelulla palkaten jysäytti alavatsaan. Ilman lelua tehtynä jäi aluksi hieman liian kauas, siirtyi pienellä avulla vierelle ja sai palkan.

seuraamista- ei ollut täysillä mukana ja jäi seisomaan paikalleen. mie pyörin ja liikuin ja pyörin. Pakko se oli komentaa mukaan kun kolmannellakaan ohimenolla ei mukaan lähtenyt ”vahingossa”. Palkkasin vasta kun Urpo hetkellisesti yritti. Sitten pari lyhyttä seuraamispätkää, joissa Urpo yritti kokajan enemmän. Tää oli hienoa nähdä. Sen saa nostettua sieltä kuuppajumista suorittamaan jos vaan on kärsivällinen.

kontaktia- parempaa kuin ekassa satsissa. Nyt saattoi katsoa minua useamman sekunnin ajan, kolmekin kertaa peräkkäin.


Minttu:


kosketusalustan opettelu- tajusi toisesta kerrasta että alustalle juostaan täysiä ja siihen isketään tassu. Kuumensi tunteita.

kosketusalustalle seisominen käskystä- istui, meni maahan tai kauhealla mölinällä nappasi alustan suuhun ja kantoi mulle. Siirretään tämä osa keittiötokoon, siellä kierrokset ei nouse näin.

Luoksetulon pysäytyksiä- seisominen nro1. liian lepsu.. en palkannut otettiin uudestaan. numero 2. täydellinen. Sit alusta.. täysimittaisena luoksetulosta maahanmeno. Minttu oli taas nopea ja totteli välittömästi käskyä. Loppuun useampi toisto lyhyelltä matkalta luoksetuloa. Minttu tuli ravilla, kun ihanne olis laukalla. Saatiin tähänkin vauhtia viskaamalal lelu taakse.

Paikalla istuminen- Minttu lurpsahti maahan. Kävin korjaamassa. Minttu istui hakatun näköisenä. Minttu reagoi toisen ihmisen ”maahan” käskyyn. Kävin nostamassa. Minttu istui loppuajan marttyyrina. Lopuksi yksikseen otin paikallaistumisen. Minttu ovelana alkoi nuuhkia maata. Seuraava liike olis ollut lötkähtää maahan. Karjaisin ruman sanan ja Mintun pää pongahti ylös kuin jousilla. Minttu istui kauniisti, sai paljon kehuja ja runsaasti palkkaa.

Askelsiirtymä eteen ja käännös vasemmalle- takaosan käyttö harkkaa, vedätin namilla. Minttu kehittyy tässä kokoajan todella hyvin.

ekalla käskyllä maahan- Meinas olla vähän vaikkua korvissa ja tarvi 2 käskyä. Pikkuisen viilattiin ja saatiin se oikea suoritus sieltä ulos.







 

Di di di di tynksteri tynksteri..



 



































Tynkky on tornado, tykki ja tosiliitäjä.


Aluksi tutustuttiin renkaaseen. Tyyne blondeili. Tokopuolelta se meni hienosti oikein mini renkaan keskeltä. Palkka oli kupissa esteen takana.

Jos mie siirryin Tyynen vasemmalle puolelle, ei Tyyne enää tienny et mitä piti tehä. Muutaman kerran onnistuttiinkin.


Tyyne oli vähän blondi, kuitenkin ihan hyvällä tavalla. Kun se tahtoi kupille, muttei hoksannut hypätä renkaan läpi, Tyyne kiersi koko esteen. Takaisin tullessa se kiersi aina kauniisti sieltä mistä näytin. Kerran se yritti mennä väärästä välistä, mutta sekin oli Mini renkaan alta. Ei onnistunut, joten se ei kertaakaan päässyt hyppäämään renkeen sivusta. Kivasti blondia.


Sit seuraavaksi Tyynelle otettiin irtoamista mutkaputkeen. Aluksi se meinas kääntyä heti takaisin ja oikaista namikupille. Mie laitoin sen putkeen ja tukin takaisintuloreitin. Avustaja helisytti namikuppia toisessa päässä ja Tyynellä välähti. Sen jälkeen ei ollut ongelmaa mutkaputkessa.  Ite sain olla 1. kuvan osoittamassa kohdassa sanomassa sille aita-putkeen ja Tyyne irtos ja meni.


Muutama takaakierto ja kädestä palkkaus ja siirryttiin Inkerin hoiviin.


Inkerillä oli 2. kohdan mukainen rata. Jätin tyynen ekan esteen taakse ja kutsuin sen lähemmäs A:ta. Autoin sitä pannasta tähtäämään A:lle.. se kun on aika helppo vaan ohittaa. Pinkki rinkula ja 1 tarkoittaa kontaktin jälkeistä palkkaa kipossa. Sitten olinkin jo kolmosesteen takana ottamassa Tyyneä vastaan ja ohjasin sen putkelle, vitosella takaakierto , tilan antaminen a ohjaus vipalle aidalle, minkä takana namikippo taas odotti.  Tyyne meni radan kahdesti ja onnistui hyvin.


Tyynelle tuli aika pitkä treeni, mutta ei se ehtinyt silti kyllästyä tai väsyä.. joku on asentanut sille uroksen aivot.






tiistai 12. tammikuuta 2010

torstai 7.1.










Tyyne agiliisi. Ensiksi harjoiteltiin paikallaoloa esteen takana ja pakkovalssia molempien aidan siivekkeiden takaa vuorollaan.


 Tyyne meni ekaa kertaa pussin. Aluksi oli ihminen joka piteli pussin suuta ylhäällä. Pikkuhiljaa (tai aika nopeasti) pussin suuta alettiin laskea, Tyyne kun ei olut koko hommasta moksiskaan.  Pussin jälkeen suorassa linjassa oli namikuppi,  joten sen päämäärä oli selkeä.  Lopuksi Tyyne suoritti ihan itsenäisesti Pussin. Kokoajan oli valtaisan hauskaa ja ihanaa.


Testattiin A este. Kovin montaa kertaa ei otettu kun Tynkky on viel niin kakara. Muutamalla reippaalla kannustuksella (pyllystä tukemalla) se hoksasi että A on hassun mallinen puomi.


Urpolla otettiin häiriö tokoa. kiitos Inkerille! Hää treenas zaga aussien kanssa alokasluokan liikkeitä.


Urpon kanssa otin pääasiassa vierelle kontaktissa olemista. Urpon suu meni kiinni, eikä se piipittänyt treenin aikana oikeastaan ollenkaan. Kärsivällisyyskin alkoi kasvaa. Jos Inkeri meni meidän takaa, hajosi  Urpon keskittyminen siihen paikkaan. Lisäksi Puupin kanssa otin yhden luoksetulon. Se oli innokas, kovavauhtinen ja Puupi jysäytti mua kahdella tassulla alavatsaan. Palkkasin silti lelulla.



Yhden hypyn otin sen kanssa. Meni oikein täydellisesti. Jos oikein oikein hieroisi vikaa, niin se ei pysähtynyt täsmälleen silloin kun sanoin ”sto”. Riittävästi kuitenkin alo luokkaan.


Loppuun otin pitemmän paikallaolon. Kelloa ei ollut mutta epäilisin sen olleen noin 5 minsaa. Zagaa kiinnosti Puupi ja se kävi nuuhkaisemassa jätkää. Urpo lähti paikalta, mihin sen palautin. Ihan hyvä että tällaistakin sattuu (ja et treenikaveri oli narttu). Sain Urpolle pääkopan sisään kerrottua että siellä ollaan kun mamma sanoo.  (Aiemminhan sille ei tullut mieleen häipyä paikalta, vaikka kaksi paikallaolosta lähtenyttä koiraa otti yhteen.)  Vapautin Urpon vasta kun se oli melko rentoutunut. Parasta paikallamakuussa oli et se oli hipihiljaa häiriöstä huolimatta.


Minttu.

Liikkeestä istuminen alkaa olla hyvällä mallilla. Lisäsin liikkeeseen Mintun taakse palaamisen. Siinä se aluksi kääntyi, mutta muutamalla toistolla nökötti jo oikeassa asennossa koko touhun ajan.


Luoksetulosta otin kolme versiota.

Lyhyellä matkalla maasta vierelle –palkka vinkupallolla

Täysmittaisella matkalla maasta seisomaan – pikkuisen venyi.. muutaman askeleen. –palkka vinkupallolla

Täysmittaisella matkalla koko luoksetulo. Toimi loistavasti. palka sai vasta vierelläni perusasennon jälkeen.


Hyppynoudossa ensin varasti ja samalal kertaa toi kapulan esteen sivusta. Jätin palkkaamatta.

Otettiin kapula suussa pelkkiä palautuksia 3 kertaa. yksi hieman vinosta.

Lopuksi koko liike. Kapulan luovutuksen jälkeen neiti ei malttaisi pysyä vielä hetkeä paikallaan vaan pompsahtaa pikkuisen. Muutama kerta ihan vaan kapulan ottoa ja luovutusta.


Sitten tehtiin ruutua. Ei se vaan tiedämitä siel ruudussa tehdään tai minne siel mennään. Loppuun tein onnistuneen pallopalkalla ruudussa.. mutta mutta. Kyllä se hiirimatto tarvii kaivaa esiin ja opettaa mintulle tassukosketus.


askelsiirtymiä ammoisina aikoina aiemmin










Mintun kanssa oltiin aiemmin joskus VAU:n vedetyssä ohjaustuokiossa.


Mun pään korjailuksihan se meni.

Paikalla käännöksiä en ole ehtinyt ajatella et miten mä sorkkiani asettelisin. Mintulla oli koulutuspäivään asti tapana pompahtaa taaksepäin kun käännyn vasemmalle. Se ei oikein käyttänyt takaosaansa, vaan ennakoi sen pompahtelun välittömästi kun aloin kääntyä.


Olin koittanut ottaa askelta eteen ja siitä kääntyä ”muka  helpotetusti”. Olin kuitenkin astunut aina ensin oikealla jalalla eteen, eikä se edistynyt.


Nyt mun käskettiin aloittaa vasemmalla, astua oikealla sen eteen 90 asteen kulmassa ja korjata vasen paikalleen. Koiraa avustettiin aluksi namilla. Tuossa käännöksessä mun oma kroppa alkaa näyttää suuntaa koiralle jo kun astun toisella jalalla eteen. Minttu hoksasi jujun melko nopeaan, ekä enää pomppinut niin hanakasti. Pikkuhiljaa ja treenaamalla saadaan tämä yksityiskohta kuntoon ja takaosan käyttö nätiksi.


 


Sit nuo paikalla kääntymiset aiheuttaa päänvaivaa. Miten kääntyä et ei liiku hillittömästi pois paikaltaan. Vähän voi liikkua, ihan millilleen ei sentäs paikalla olla. Piirrokset ohessa. kiteytettynä liikuttaa ensin se EI-koiranpuolimmainen jalkaterä paikalleen ja sit siirtää koiranpuolimmainen yhdessä koiran kanssa.


 



 Peruuttamista koitettiin monellakin eri tavalla. Minttu ei liiku milliäkään jos namilla työntää yläkantista, se istuu. Jos namilla työntää alkautta, se ei liiku vaan menee maahan. Onnekseen mun vierellä ollessaan se lähti haparoiden takaperinkin.


Ruudussa Minttu ei hahmota et mitä siel ruudussa tehdään.. siel pitää olla nami tai pallo jotta se menee oikeaan kohtaan, ilman niitä se ei oikeaan kohtaan eksy eikä edes hae sitä.


Kouluttaja heitti sivusta ruutuun pallon kun Minttu juoksi käskystäni ruutuun. Tuo ovela perhana vaan tietää et jos sellainen on mahdollista.  Jos joku seisoo riittävän lähellä ruutua, ni pallopalkka saattaa lentää ruutuun T: Minttu. Jos emäntä on liian kaukana, ni se ei palloa saa heitettyä T: Minttu. Se osaa rynniä ruutuun hakemaan palkan.  Harkinnassa muuttaa opetusmetodia, kun pallonheittäjää ei oikein mein treeneissä ole. Yksin kun enimmäkseen väännän.







 

perjantai 8. tammikuuta 2010

Uutinen: Puupi vedättää minua.













Käytiin VAU:n tokovuorolla ohjatusti aukomassa solmuja Puupilta.

Paljon opin asioita ja sain näkövinkkeleitä. Osa itsestäänselvyyksiä osa valaisevia näkökohtia.

1.       Urpo ei tiedä että ”ei tehdä mitään” on tekemistä.

2.       Urpo on kouluttanut minut toimimaan aina tietyllä tavalla halutessaan.



Urpo on levoton, rauhaton, sekunnin murto osan paikallaan levollisena, jos silloinkaan. Se huomaa kaiken, se pyörii, hyörii ja haistelee. Se odottaa skarppina käskyä, se lopettaa sen ja katsoo taas muualle, pomppaa ylös, kaivaa maata, venyttelee, hyppää ohjaajaa päin. Se on aikamoisen vilkas. Jos se ei muuta tee, niin se ainakin vinkuu lujentuvalla äänellä. JOKO TEHÄÄN???

Tähän otettiin ihan vaan vierellä oloa ja kontaktia. Kun se lopulta oli vinkumatta ja kontaktissa noin 5 sekuntia palkkasin sen lelulla. Urpo katsoi lelua hetken äimistyneenä. Sitten se ilahtui ja alkoi leikkiä. Mie ja kouluttaja huomattiin samalla et reppana ei kertakaikkiaan tajua et rauhassa olo on tekemistä. Lelu motivoi Puupia, joten siksi rauhoittuminen kontaktissa lelupalkalla. Namin se nielasee ja kummempia ajattelematta jatkaa odotus hössötystään.

Paikallamakuussa Urpo viheltää ja puuhastelee aika paljon pikkujuttuja. Ohjeeksi mennä mahdollisimman häiriöiseen paikkaan paikallamakuuseen. Pitkäksi aikaa. Todella pitkäksi. Niin pitkäksi et Urpo ei enää kattele jokapaikkaan, vaan silminnähden rentoutuu. Rautatieasemalle siis.

sitten siihen kakkososaan….. *huokaus*

Otettiin seuraamista, mie käännyin aina terävästi oikealle. En odotellut Urpoa vaan oletin että se ite alkaa skarpata ja tiivistää. Urpo alkoikin perussetin: laamaili perässä, koitti hieman lyyhistellä ja jumittaa paikalleen. Mie en kiinnittäny siihen huomiota vaan kävelin ja kääntyilin. Kouluttajamme katseli Urpoa ja ohjeisti mua urpon käytöksen mukaan. Lopuksi tein täyskäännöksen ja kävelin Urpon ohi. Urpo lähti mukaan ja sen sai palkattua. Urpo kiihtyi todella kunnolla ja repi lelua hartiavoimin.

Urpon juttu on väistää passiiviuteen. Tai vähän sinnepäin. Kun se tulee hieman epävarmaksi, se alkaa hiippailla. tällöin kutsun sen luo ja palkkaan pienestä onnistumisesta. VÄÄRIN! Urpo on opettanut mulle Urpoa palkkaavan toimintatavan. Se saa mut aktiiviseksi ja lopettamaan senhetkisen sitä hämäävän toiminnan.  Harjoituksessa jatkoin ja jatkoin hallissa pyörimistä, vaikka koira käveli jossakin perässä..  Urpo hämmästyi kun en toiminutkaan niin kuin se on minulle opettanut. Se ei paineistunut, se vaan hämääntyi. Tämä juttu pitää kääntää, Urpon pitää yrittää edes vähän ja se saa siitä palkan. Jos se ei toimi, niin sit odotellaan et se alkaa edes vähän yrittää.

Tyttärensä Tyyne agiliisi. Lyhyesti:

Se tekee opetellut tokotemput hurjalla innolla, kun ollaan hallissa. Se odottaa niin suurella sykkeellä agilitya.

Tyynen kanssa otettiin puomin alasmeno kontaktia. Palkka kupissa puomin alapäässä. Käskyksi arvoin ”Ota” ja tajusin et ei kai me sitä voi ottaa käskyksi kun se on tokossa kaikilla kapulan nouto.

Tyyne ottaa kontaktit namilla hyvin. Päästiin ottamaan myös koko puomia. Ylösmenolla sitä pitää jarruttaa pannasta, muuten se juoksee ohi puomista ja tipahtaa alas. Ei se sitä haittaa, lopukis se juoksee kuitenkin aina alasmenokontaktille. Vauhtia on vaikka muille jakaa.

Lisättiin puomin jälkeen aita ja namipalkka kippoon aidankin taakse. Tästä ne irtoomiset alkaa.