lauantai 14. helmikuuta 2009

Asikkalassa ohjattu treeni


Nina Nerg-Toivola veti meille koulutuksen, missä katottiin kunkin ongelmakohtia ja asioita.


Mä kerroin mein ongelmaksi askelsiirtymät ja ruutuun menon.


Askelsiirtymissä mie oon liian hätäinen ja liikuun väärin. Minttu väistää mua hiukan liian voimallisesti ja pongahtaa musta poispäin. Heti sen jälkeen palaa takaisin vierelle. Ei siis ollenkaan kaunista ja sulavaa.


Ensimminen asia oli mun käden paikka. Liiaksi mun kropan edessä ja kiertyneenä niin, ettei koira saa namia helposti. Se joutuu vääntämään kaulaansa kiemuralle.


Esimerkkikuvat täsä:



Ensimmäinen on totaalisen väärin. Toinen on oikein. Huomaatteko eron koirassa?


Sitten seuraavat virheet askelsiirtymiä ajatellen.
Liika nopeus. Harjoitus vedestään äärettömän rauhallisesti ja hi-das-te-tus-ti. Ettei koiralle tule sellaista oloa että valaskala rantautuu päälle, jos ei välittömästi pomppaa pois alta.


Ja seuraava virhe: Aivan liian pitkä askel sivulle. Ei mopolla mahottomia ja tappijaloilla tavattomia askelia.
Tavallinen pieni ja mitättömän tuntuinen askel sivullepäin riittää.


Koitin piirtää kroppaa, koiraa ja jalkoja.


Ensin oikea jalka vasemman ohi ja hieman eteen. Kroppa kääntyy mahdollisimman vähän. Oikeanlaisella namikäden asennolla "painetaan" koira varovasti taaksepäin.


Toisessa kohtaa koira on antanut hieman tilaa vasemmalle jalalle. Sen voi siirtää vasemmalle. Kroppa ja koira seuraavat.


Kaikki muu on kohdillaan, vain oikea jalka tulee siirtää vasemman viereen.


 



Oikealle ei voinut siirtyä oikea sivulle vasen viereen tyylillä, sillä Minttu astui jalkateräni päälle kun lähti seuraamaan minua.
Eli ristiaskel myös tähän suuntaan.

Kropan rintamasuunta on helpompi säilyttää eteenpäin. Käden tulee pysyä omalla paikallaan sivulla. Ongelmia tulee, jos palkkaa koiraa liiaksi oman kropan edestä. Silloin askelten keskivaiheille tulisi isohko peruutuskohta.


 


Ruutuun lähettämisessä hoksasin että Minttu ei ymmärrä ruudun ideaa.


Nyt se juoksee ruutuun ja alkaa haistella maasta namia. Se on ollut sille hauska etsintätehtävä neljän törpön luona.


Minä kävin viemässä lelun, juoksin Mintun luo. Kävelin viimeiset askeleet, menin Mintun vierelle. Sitten odotin että se vapaaehtoisesti katsoi minua ja rentoutui ja rauhoittui hiukan. Sitten käsky ruutuun. Siinä muuten saa näyttää kädellä. Aika hienoa, ja helpottaa huomattavasti hommaa.


Heti kun Minttu oli lelulla, minun piti juosta sen luokse leikkimään sen kanssa.


Tällä harjoituksella haetaan nopeaa ruutuun menemistä, suoraan ja määrätietoisesti.


 


Lähempää tehtiin ruutuun viemistä. Toimi parhaiten makupalalla. Minä otin Mintun jonkinlaiseen katseyhteyteen, sitten vein sen makupalalla "ruutuun" sanaa hokien ruudun keskelle/hieman takaosaan ruutua. Vedin sen siis ihan nopsaan tahtiin kättä apuna käyttäen. Mintulta ei saanut mopo karata käsistä tässä vaiheessa. Sen piti tulla minun kanssani. Ruudussa homma rauhoitettiin ja "sto" käskyllä Mintun piti rauhoittua seisomaan, yhä katseyhteydessä minuun. Sitten välittömästi palkkasin sen namilla. Myöhemmin tähän loppuun voi lisätä myös lelulla leikittämisen. Päällimmäisenä ideana oli, ettei Minttu touhua ruutuun liiallisella vauhdilla ja vireellä. Silloin se ei opi mitään. Kontakti minuun tulee säilyä. palkka tulee minulta ja Minttu oppii useiden toistojen seurauksena hakeutumaan ruutuun oikeaan paikkaan, sen jälkeen se on kuulolla minua kohtaan ja valmiina joko jatkamaan liikettä tai pitämään hauskaa leikkien kanssani.


Yritin kovasti sisäistää aj ymmärtää asioita, osa varmaan palaa mieleeni myöhemmin. Tässä kuitenkin tärkeimmät.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Urpo ja Mints Heinolassa porukkareeniis


Urpo ensin.


Otin kaksi isoa wubbakongia ja tein leluvaihtoa saalisleikillä. Onnistui hyvin ja hienosti. Urpo juoksee lujaa heitetylle lelulle ja lähtee se suussa mua kohden. Kun viskaan toisen lelun vastakkaiseen suuntaan, tippuu edellinen maahan. Aina minun kädessäni oleva lelu on hauskempi kun Urpolla jo oleva.


Tässä lämpis samalla poijjan lihakset. Eilen saatiin pohjanmaalta mein tokohypyn viis viimestä lautaa. Päätin testata että kuinka korkeasta esteestä Urpo menee vaivatta yli. 60, 70 ja 80 senttisistä hyppi hyvin. Aina jäi ilmaa väliin, mutta silleen säästeliäästi. Hyppytekniikka näytti hyvältä. Pikkuisen olis kaivannu palkan/palkkaajan eteen esteen taakse. Nyt se jäi vähän nyyppäämään taaksepäin. Tässä välissä hyppely otti suolen päälle, ja Urpo väänsi tulosteet. Korjaus operaation jälkeen lisättiin lauta. 90 senttinen mentiin hyvin yli. Kerran laskeutui hiukan huonosti ja päästi neitimäisen äännähdyksen. Niitä Urpo päästää joskus ihan rauhassa makoillessaankin... tiedä sitten mitä se niillä hakee. Sen jälkeen otti aika tarkasti laskeutumiset. Meni esteen kovalla innolla, mutta keskittyi hommaan.Nostettiin este metriin ja palkka vietiin Kiiralle kauas esteen taa. Kahdesti hypytettin metristä ja ongelmia ei ollut. Urpo nostaa polviaan hyvin ja pyöristää itseään hypyssä. Ponnistusvoimaa ja tekniikkaa löytyy. Tästä saa olla oikein tyytyväinen.


Tämän Vauhdin ja Iloittelun jälkeen otin lyhkäsiä seuraamispätkiä. Käännöstä oikeaan ja vasempaan. Itse en huomannut mitään suurta moitetta. Välillä hiukan herpaantui ja edisti.Palkkaus namilla.


Minttu aloitti 4 minuutin paikallamakuulla. Menin auton taakse seisoskelemaan. Mun pää oli kuitenkin näkyvissä. Minttu pysyi paikallaan, mutta haisteli maata ja pyöritti päätään kuin tuuliviiri. Palatessa pysyi paikallaan maassa kärsivällisesti. Oikein tahallaan odotutuin sitä. Palkkasin maahan rauhallisen jaksamisen. Käsky Vierelle, ja siitäkin palkka.


Otettiin metallinouto. Minttu pysyi, haki innolla ja palauttikin kapulan. Se vaan piti kapulaa suussa hiukan huonosti, puolella suulla roikotellen. Vierellä se ei ehtinyt kauan istumaan, kun räkäisi kapulan jalkojeni eteen. Kolme kertaa toistettiin sama "ota", Minttu ottaa kapulan, tulee vierelle ja puklaa sen pois suustaan.. ennenkuin se antoi sen mulle riittävän sievästi.


Toinen yritys. Tällä kertaa ote oli hyvä, ja Minttu sai palkan.


Hyppynoudossa heitin sivuun. Minttu meni kapulalle, mutta toi sen esteen kiertämällä. Otettiin uudestaan ja sitten sujui. Plakaksi viskoin puista kapulaa ja kiskotinkin vähäsen.


Kaukokäskyistä ajattelin ottaa istu-maahan ja matkaksi 10 metriä. Istu komento tuntui olevan melko vaikea muistaa. Lyhyemmältä matkalta ja boomer vinkulelu palkkauksela sekin alkoi taas muistua mieleen.


Loppuun otin seiso-istu asentomuutoksia namilla. Seisomasta istumaan oli vaikea vaikea keskittyä pihalla. Istumasta seisomaan homma alkoi sujua paremmin.


 


Mintun kanssa riittää reenattavaa:


Lapsenkengissä:
Seuraamisissa askelsiirtymät ja paikallakäännökset.
Tunnistusnouto
Ruudusta vierelle seuraamaan juokseminen.
Metallikapulan ja tunnistusnoutokapulan sievä käsittely.
asentomuutokset
liikkeestä istuminen


Hiottavaa löytyy:
seuraaminen muuten
paikallamakuun skarppeus
Suoraan ja reippaasti ruutuun meneminen.
Hyppynoudossa myös vinojen palauttaminen oikein


Aika hyvällä mallilla kuitenkin:
luoksetulon pysäytykset.


hups.. taidan olla ylikriittinen. Kieli ulkona


Urpo:


Hiottavaksi:


Seuraamisen paikka ja tiiviys
Luoksetulon tiiviys
Jäävien liikkeiden ehdottomuus ja välitön totteleminen.
Hypyn taakse pitää ihan aiukuisten oikeasti jaksaa jäädä seisomaan. (ohjaajalta ei liian painavaa käskyä, muuten menee maate)


pikkuhiljaa harjoitteluun:
kapulan kanto
noutaminen
eteenlähetys
hypyn suorittaminen myös kapulan kanssa


Muista into ja vireys, hauskuus ja hurjuus Urpon kanssa. Kuikkaiskoila osaa.Nauru


 

perjantai 6. helmikuuta 2009

Taas vaihteeksi tahtojen tiukkaa vääntöä


Tällä kertaa on aiheena tunnistusnoutokapulan hakeminen ja palauttaminen kauniisti. Sille ei:


-juosta tassut ojossa


-heitellä ympäriinsä

-oteta päästä kiinni

-mäystetä suuussa


-mennä maahan makuulleen, jotta sen sais kunnolla silpuksi.


 


 


Sensijaan se haetaan rauhallisesti, se otetaan suuhun kunnolla, se palautetaan viipymättä ja tullaan kauniiseen perusasentoon.


 


Minttua ei huvita. Se joko jää istumaan vierelle ja nyyppää sen näkösenä, että hae muijja itte se esinees.



Innokas nouto. E.V.V.K


Tai se repii hirveelläinnolla sinne ja teee kaikki "ei näin" listan asiat.


Muutaman kerran se on siirtyny rauhallisesti ja etsinyt kapulan, ottanut suuhun oikein ja tuonut kapulan rauhallisesti luo. Eli se osaa, mutta sitä ei huvituta toi.


Jatkamme siis kapulan käsittelyn harjoittelua. Itse tunnistusnoutoon pääsemme vasta joskus. Huuto



Onks ny hyvä hä?


Suoraan kapulalle juoksua hidastaa etsintätehtävä.


 


 

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Urpon kanssa pienet


Ukko näytti virtaiselta kuin apina.


Otettiin sitten keittiötokoa.
Pyysin sen eteen istumaan ja tiivistämään asentoa. Aika hyvin jo viihtyy siinä. Pelattiin pienen kapulan kanssa. Annoin sen ottaa kapulan suuhun, kiskotinkin pikkuisen. Kehuja ja rapsutuksia sai vain siinä lähellä kapulaa pidellen. Kertaalleen Urpo jo toi kapulan takaisin tiiviisti eteen.. sellaisen pienen lenkin jälkeen.


Istu sanaa koitettiin vahvistaa. Kovin on hakusessa sanan merkitys. Tämä tarvitsee runsaan puoleisesti treeniä.


Liikkeestä seisahtumista ja seisomassa pysymistä otettiin. Pienellä avulla toimi hyvin.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Juken kanssa Jokimaalla


Heinolassa ongelmana on rälläävät mopot. Jokimaalla saa väistellä varttuneemman kansan menopelejä. Isommalla alueella on niin ihana rällätä autolla. Yksikin pörräsi pitkään lähellä, mulkoili meitä ja lopulta tuli ipisemään että koska me häivytään. Herra tärkeällä olisi ollut heti jotain tärkeää tekemistä parkkipaikalla. Ilmoitin häipymisajankohtamme ja kysyin että oliko hällä jotain tärkeää. On! oli vastaus. Minäpä kärsivällisenä tyttönä kysyin että mitäpä herralla on tekemistä autoineen, vaimoineen ja lapsineen isolla parkipaikalla uuden auton kanssa. "Ajoharjoittelu". Rakastettavan ihana kommenttini "Aha". Tais lopulta jupin häätää pois. Olis ollu asiallinen ja noussu autosta, ollu kohtelias jne. Mut kun mua ärsyttää tällaset jotka ajaa autolla keskelle ruutuun lähetystä ja häiriköi autolla putputellen ilman mitään fiksua syytä.


Mintun kanssa otettiin paikallamakuu. Vieressä Gizmo. Oikein hyvä ja kiva,mutta saakelin akanretale ennakoi istumaan ennen käskyä.
Metallinouto onnistui oikein loistavasti. Pientä yli-innokkuuden tuomaa hössötystä siinä oli.
Ruutuu lähetykset meni hiukan kaartaen. Löysi kuitenkin oikean paikan. Juke vei namin niin ettei Minttu nähny ja mie lähetin kaakaa ja kolmesta eri suunnasta.


Otin ensimmäistä kertaa maasta kutsumisen vierelle seuraamaan. Kovin pitkältä matkalta ei vielä onnistu. Olisko 10 metriä sopiva harkka. Oikealle puolelle löytäminen oli kans hakusessaan.


Askelsiirtymissä seuraakäskyllä Minttu singahtaa heti jonnekkin. Vierelle käskyllä se imeytyy paremmin iholle. *HOKS* *MUISTA*


 


Urpon kanssa reviteltiin.


Seuraamista, luoksetuloa pallopalkalla. Lähetystä kaukana olevalle pallolle. Urpo oli oikein tohkeissaan. En mää enää muista mitä kaikkee sen kans otettiin. Suju kuitenkin ja hauskaa ja vauhdikasta oli.