Korrien koulutuspäivää kuuntelemassa

Pääasiassa seurasin Riitan koulutusta, välillä livahdin katselemaan Pekan juttuja.

Teemana mielentila. 

Kisaan ja kisanomaisiin suorituksiin rakennetaan tietty mielentila. Mielentilan rakentamiseksi joutuu tekemään hommia enempi ja vähempi.

Ohjatun merkiltä ääniongelma
Yhdellä koiralla oli aika kiihkeän vilkas mielentila, ja se teki intovinkaisun/hihkaisun merkiltä kapulalle lähtiessä.
Aiemmin olen törmännyt siihen että koiralle välittömästi kerrotaan että ääni on väärin, sitä kielletään napakasti ja laitetaan se suorittamaan uudestaan. Tämä johtaa usein siihen että koira ensin kuumuu ja turhautuu ja sitten jos hermorakenne ja nöyryys antaa periksi, koira saattaa alkaa yhdistää äännähdyksen kieltoon. Sehän ei toimi koiralla joka ei tajua ääntävänsä.

Toinen vaihtoehto on lähteä mielenhallinnan kautta.
Koira lähetetään merkille ja sitä seisotetaan siinä kunnes se tylsistyy/rentoutuu/lopettaa hurjan hännänheilutuksen ja kapulaa kohden nojaamisen ja vilkuilun.
Sen jälkeen mennään merkille koiran luo ja palkitaan se vähemmän innostavalla palkalla. Ahneella koiralla lelulla tms. Odotusarvoa siis lasketaan. Siitä koiraa ei päästetä noutoo.

Seuraavilla toistoilla/treenikerroilla jne.. Kun koira alkaa rentoutua merkille, se päästetään noutamaan. Jos se vinkaisee se stopataan. Stopin tulee olla sellainen hallintaan liittyvä positiivinen käsky. Koiran pitää toteuttaa se yhtä mielellään kuin se suorittaisi kesken liikkeen annetun maahanmeno käskyn, ruutuun lähetyksen, istahtamisen, luoksetulon.. Helpostihan sitä ohjaaja hätääntyy ja turhautuu ja karjaisee painostavan STOP käskyn. Ohjaaja toimii kuin autossa panikoituva joka vetäisee käsijarrun päälle täydestä vauhdista. Ei kovin fiksua. Tehokasta, muttei miellyttävää. Stopista tulee miellyttävä kun sen jälkeen saa tehdä jotain mukavaa tai se palkitaan stopista.

Tämän koiran tapauksessa stoppauksen jälkeen sitä seisotettiin jonkin aikaa, ja annettiin sille aikaa taas luopua nouto ajatuksesta ja annettiin sille aikaa rentouttaa itseään. Palkaksi se sai noutaa.

Jos kapulat ovat erittäin kiihdyttäviä ja joku lelu/nami tms on vähemmän. Voi suuntia ottaa namikipoilla ja tarkkailla lähtövinkaisua siinä. tai jos nami on liian voimakas, niin koiran voi laittaa noutamaan vaikka palloa. Toki riippuu taas mikä koirasta on vähemmän mieleinen palkka, mutta mikä toimii silti palkkana.

Jos koira on levoton merkillä eikä suostu rauhoittumaan, nostelee tassuja, vaihtaa asentoa, tms. sitä voidaan kieltää ja korjata asento. siinä hellän rautaisesti vaaditaan koiralta oikea käytös ja mielentila.

Merkillä hätäily ongelma
Koira menee mielellään nopeasti merkille, mutta puree sitä tai kaataa sen tassuillaan.

Ohjeeksi tehdä tekniikkaa läheltä lyhyeltä matkalta. Vaikka näyttämällä ja kädellä viemällä oikeaan asentoon. (itse naksuttelisin oikean paikan siitä läheltä)
Toinen harkka on sitten erikseen ottaa pitemmältä matkalta lelulle/targetille juoksemista. Silloin sille tulee oikea mielentila ja vauhti, yhdistettynä siihen ettei se ehdi keskittymään merkin tuhoamiseen tai keilailuun.

Perusasento
Monet sortuvat tekemään perusasentotreeniä vain hitain askelin. Opettakaa koirille myös reippat siirtymät, reippaat askeleet ja reippaat käännökset. Kävelyvauhtia voi vaihdella pienessäkin treenissä.

Liikkeestä seisomisen alkuopetus ja tehostaminen
Ohjaaja peruuttaa ja namittaa koiraa. antaa seiso käskyn ja samantien koiralle luvan mennä takapalkalle. (aiempi versio itselläni on ollut namin heittäminen koiran taakse tai antaminen edestä)
takapalkan kanssa stopin ajatus on vahvasti taakse, sillä palkka tuleekin luvan kanssa sieltä. Heitetyssäkin namissa koira odottaa että nami lähtee sieltä edestä. Joillekkin se jo vaikuttaa pysähdykseen niin ettei se ole kovinkaan tehokas. (DAH, olenpa tyhmä.. testaan tämän heti huomenna jästipäisimmän stoppaamisesta lepsuilevan koirani kanssa)

Sitten se mikä aiheutti oikein räjähdyksen pienessä päässäni.
Tunnari työskentely
Hieman kiihkeästi kapuloihin suhtautuvalle belgillä oli ongelmia tunnariin keskittymisen kanssa. Se kuumui ja kuumuessaan se toi randomilla vaan jonkun.

(Mielestäni koira oli hillitty, ei edes syöksynyt tassut edellä kapuloiden keskelle, ei heittänyt sarjatulena kapuloita ilmaan ja syöksyillyt pienin laukkahypyin eri suuntiin, ei haukkunut kapuloille eikä potkinut takatassuillaan kapuloita naapurin auton kylkeen.. flashback)

Riitta neuvoi omistajaa tekemään ns tyhjiä kasoja. Eli kapulakeskittymiä joissa ei ole ainuttakaan ohjaajalta tuoksuvaa kapulaa. Koiralle annetaan lupa mennä haistelemaan ja kun se alkaa keskittyä ja haistelee huolella ja rauhallisesti, sen voi palkita. Naksu on tähän mitä loistavin. Joillekkin koirille voi toimia namien tiputtaminen kapuloiden sekaan palkkausmerkin jälkeen. Se korostaa maan ja haistelun tärkeyttä. Toki sen voi palkata myös kädestä, ei ne koirat tyhmiä ole.

Kasoja on kolmesta viiteen, juurikin siksi että koiran turhautuessa se voi vaihtaa läjää siinä toivossa että oma löytyykin sieltä. Silloin ei olla yhden kasan ja siellä olevan toiminan varassa.  Yhdellä kasalla vaarana on myös jäätyminen ja passiivisuuteen lamaantuminen. Toki siinä vaiheessa ohjaaja todennäköisesti on jo ollut hidas kömpelys, eikä ole ehtinyt palkata oikean näköisestä työskentelystä.
Kun kasoissa ei ole omaa, ei pitäisi olla vaaraa että koira yhdistää naksun johonkin muuhun kuin haistelukäytökseen.

(Mintulle opetan tunnaria nimenomaan valtavalla määrällä, jotta se ehtii rauhoittaa itse itsensä. Sillä ongelmana on liian korkea vire ja se ettei se osaa rauhoittaa itseään kovin helposti jos aika on lyhyt. se tarvitsee vireen säätelyyn vielä paljon harjoitusta. Usein kiihdytänkin sen palkkaamalla pallolla ja lähettämällä heti uudestaan vaikeaan tunnariin. Silloin sen palautukset ovat yhtä nopeita kuin tunnareille menokin. Sen pitää aina uudestaan saman treenin aikana itse säätää mielentilansa alas. Miljoonan kapulan tunnarin neuvoi mulle joskus Riikka Pulliainen. Homma toimii ainakin valokatkaisijan tasapainoisuudella varustetulle Mintulle)

Takapalkan häivytys
Tuli hyvä muistutus siitä että takapalkkakin häivytetään eikä vain jätetä yhtäkkiä pois. se siirretään ensin kauemmas, sitten kentän reunalle, sitten viedään jo valmiiksi kentän reunalle ja tehdään muutaman liikkeen jälkeen kaukot ja päästetään palkalle reunalle. lopulta joku toinen vie sen salaa sinne ja koira vapautetaan etsimään palkkansa. Tässä vahvistetaan sitä ajatusta että takana on palkka, vaikka koira ei sitä ja sen vientiä aina näekkään.

Tuija kirjoittikin omaan blogiinsa hyvin kattavasti Super-Cassun jutut. Niitä pääsee lukemaan täältä. 

Korrin Pekan toko koulutuksessa kuuntelu oppilaana

Ensin kuuntelin Pekka Korria käytännön koulutuksessa. Perse jäässä istuin sitkeästi poimimassa tiedonmurusia. Suurimmaksi osaksi oli perussettiä, mutta jäsennelty kertaus on opintojen äiree, mummi ja ruppunaama-mummi. Ja koska asioiden jäsentely ja ylöskirjaus muistiinpanojen ja tuoreiden mielikuvien pohjalta on niin älyttömän kehittävää.. niin sitä tämä teksti sitten on. Luennon osuuden kirjoitan kun ehdin ja jaksan.



VIRITTELY-TOIMINTA-PALKKIO



Liike 1

Virittely -> vihjesana

liike -> paikallamakuu

palkkio -> rauhallinen hyväksyntä

odotusarvo -> rentoutuu, lähdetään kotiin. Ei tapahdu mitään.

Liike 2

Virittely -> vihjesana

liike -> PK eteenmeno

palkkio -> himottu pallo

odotusarvo -> tosi hyvä palkka, innokas koira



Liikekohtainen tunnelmanluonti rakennetaan valmiiksi treeneissä.

Kokeissa virittelysana saa koiran liikekohtaiseen vireystilaan.



Yleistä virittelystä

*Kuuma koira puretaan överipitkillä leikkituokioilla. Kiivas saa kyllikseen.

*Löysä koira viritetään nopsalla palkkion näyttämisellä/esimakustelulla. Laiska janoaa lisää.


Suullisia kehuja kahta tyyppiä

*hyvä eli hienosti menee, jatka tekemistä.

*JES! oli hieno voit lopettaa.



TEMPPURADAT

temppuradoilla haetaan eri asioita



1) Motivointi

Uuden keksiminen, vaihtelu perustreeniin.

jos temppuradalla koiralle teetetään liian vaikeita ja se latistuu temppurata ei palvele motivointi tarkoitusta.

2) Rutiinin rikkominen

Koiralle (ja ohjaajalle) epämääräisyyksien tutuksi tuleminen ja rutiinien rikkominen

Oleellista että ei tehdä liian vaikeita temppuratoja. Koiran joutuessa hankalaan kohtaan, sitä autetaan välittömästi ja niin pajon että se selviää tilanteesta. Koiran itseluottamus kasvaa ja ohjaaja oppii tapoja selviytyä yllättävistä asioista mitä tapahtuu. Virheen jälkeen homma jatkuu ja koko harjoitus ei kaadu siihen.



Huomioi STOP sanan positiivisena pitäminen. Siitä ei saa kehittää rangaistusta, joka sammuttaa tekemistä. STOP on vain käsky muiden seassa.

Anna muiden suunnitella temppuradat, niin pysyt poissa omalta mukavuusalueeltasi. Omaa ja koiran osaamista tulee testattua eri tavalla.



TUNNARI

Ja kerrataan .. ja uudestaan ..ja vielä..

perusperiaate number yksi. Kun koira tekee oikein, ohjaaja on neutraali ja kisanomainen. Kun koira tuo väärän, sille aletaan jutella päivän säästä tms harmitonta.

 Huomauttelu ja paineistaminen ovat asioita joita ei tunnariin kannata sotkea. (ja tämänhän lappalaiskoiran omistaja tietää.. viimeistään ensimmäisen koiran opetuksen jälkeen)

Kiire karsii yleensä turhat räpiköinnit kapuloilla pois (Toimii myös kilipää sfäärieläin Mintulla)



SEURAAMINEN

Videoi. Video antaa oikeamman tiedon seuraamisen tilasta kuin ihmisen oma fiilis. Mielikuva vääristää seuraamisen todella helposti. Tuomari näkee saman kuin video.



Ongelma: Seuraamisesta jäävät perusasennot pois.

Lähdetään hylkäämään suorituksia. Lähdetään höpötellen tilanteesta pois. Eli poistetaan palkkion mahdollisuus.

Sen jälkeen erillistreenissä keskitytään istuutumisharkkoihin seuraamisessa. Ensin lyhyitä 1-5 askeleen pätkiä sitten pidempi. Naksu erinomainen tapa merkata istahtamisen hetki.



*Huomioi palkkaatko istahtamisesta vai istumassa pysymisestä.

*Nuoren koiran kanssa erota käytöksestä pentumaisuus ja tekninen epätarkkuus. Ne voivat näyttää samalta, mutta ovat ihan eri asioita.



PAIKALLAOLOSSA ÄÄNTELY/LEVOTTOMUUS

Vinkuminen-hännän heilutus-hännän veto mahan alle

kaikki ylläolevat ovat koirat tapoja ilmentää tunnetilaa. Ne eivät ole koiran tietoinen päätös tehdä jotain ihmistä ärsyttääkseen.

Turpa kiinni! Ei heiluta häntää! Häntä pystyyn! kaikki nämä ovat samalle viivalle laitettavia käskyjä. Ihan yhtä naurettavia.

Vaikuta koiran tunnetilaan niin vinkuminen katoaa, häntä ei heilu tai häntä nousee pois mahan alta.

Laumaeläimillä tunnetila tarttuu. Ohjaajan tunnetila on tärkeä.



Paikallamakuussa levotonta koiraa voidaan käydä tukemassa henkisesti. ohjaaja menee sen lähelle, kehuu rauhallisesti ja lääppii. Lähtee taas kauemmas ja hetken kuluttua palaa taas lääppimään. Tällä pitäisi olla lopulta koiraan rauhoittava vaikutus. Koiralle tulee tunne yhteydestä ohjaajaan.

Namin syöttäminen välissä tekee koirasta epävarman ja tunnetilaltaan ristiriitaisen. "Apua se jätti mut täne, kohta saan namia." -> kaukana rauhallisuudesta

överipitkän paikallaolon aikana koiran tekninen asento on toissijaista. Tärkeitä on paikalla pysyminen ja rentoutuva fiilis. Tunnin päästä koira voi maata kyljellään ja vedellä hirsiä.



LUOKSETULON PYSÄYTYS

Pallopalkka mieluummin apuohjaajalta. Karsii ohjaajalta mikroeleet pois. (toisaalta samoja mikroeleitä voi hyödyntää luoksetulossa, jos osaa toistaa ne samoin pallon kanssa ja ilman)

kurssilla taas

Toinen kerta toko kurssilla. Riitan sijaisena oli Pekka Korri.

Nurmikolle oli viritetty pari hyppyestettä, ruutu, sangollinen erilaisia noutoesineitä ja muutama ämpäri sinne tänne. Tarkoituksena oli treenata kolme koiraa kerrallaan samalla nurmipläntillä. Itsenäisesti ja koiran tason huomioon ottaen. Neljäs oli samaan aikaan viereisellä hiekkaparkkiksella Pekan yksilöohjauksessa.

Hyppyeste oli vanerista tehty levy. Ultra vaikea. Minttu ei hahmottanut sitä ollenkaan toko hypyksi. Hypytin sitä vain takaisin mun luo. Onnistui vain näyttämällä.

Ruutu. Nurmikolla punaiset erilaiset tötsät. Vein ruutuun palkaksi pallon. Minttu ei tahtonut hahmottaa. Menin lähemmäs ja ohjasin Mintun uudestaan ruutuun. Pientä haahuilua, mutta onnistui. Tein vielä toisen kerran, niin että heitin pallon ruutuun. Se onnistui perrfect.

Kaukokäskyt oli lähellä ruutua. Minttu on alkanut unohtaa että istumisesta seisomaan noustessa  takajalat pysyy paikallaan.  Tätä täytyy harjoitella lisää. Minttu koittaa itse vaihdella asentoja mahdollisimman nopsaan tahtiin. Eli pitää muistaa rauhoittaa ja odottaa hieman aikaa asentomuutosten välillä.

Noudossa otin metallinoudon. Ensin vaadin siltä kontaktia ja sanoin ”katso”. Minttu sinkosi samantien kapulalle. Menin kieltämään (tyhmä minä) Minttu palasi takaisin hieman hämääntyneen oloisena. Toisella kertaa se otti kontaktin ja lähti vasta sitten noutamaan metallikapulan. Oikein loistava oli. Ote oli hieman höllempi, sillä kapulan keskiosa oli pikkusormea ohuempi. Erittäin hankala siis.

Pekan ohjauksessa otettiin seuraaminen. Ongelmana siis kontaktin katoaminen ja sen myötä koko seuraaminen katoaa ja koira lähtee haistelee.

Kontaktiin piti kehittää kontaktisana. Jos koira laski katseen pois, piti asiasta huomauttaa ”hep hep”. Ei siis tässäkään sinällään kieltoa vaan huomautus että jotain oli kesken. Heti huomautuksen jälkeen piti sanoa kontaktisana uudelleen. Kun koira nosti katseen, se palkattiin heti. Monta toistoa peräkkäin. Tähän lisättiin häiriö. Pekka heilutti muistiinpanojaan noin reilun metrin päässä Mintun edessä. Huomautuksesta katsoi kuitenkin muhun ja sai palkan. Nopeasti Minttu jätti heiluvan paperin huomiotta ja keskittyi vain kontaktiin. Pekka teki huomion että huomautussanalla Minttu alkoi heiluttaa häntäänsä.

Vaikeutimme. Otin pari askelta ja kontakti pysyi.

Vaikeutimme lisää. Matka oli korkeintaan 7 askelta. Pekka tiputti lompakon meidän lähellämme. Ekalla kerralla Minttu katsoi, mutta huomautus sanalla korjasi. Toisella kerralla ei vilkaissut. Kolmannella kerralla häiriö itseasiassa tiivisti sen seuraamispaikkaa ja kontaktia. Ihan uskomatonta!!

Otimme vielä luoksetulon. Mintulla siinä ei sinällään ole ongelmaa. Otin pelkän seisomaan pysäytyksen. Pysäytin Mintun matkan puolivälissä ja heitin sille pallon.

Koiran tekninen osaaminen hyvä ja mun palkkaus oikeanlainen. MUTTA.. mitäs sitä olisi ilman muttaa. . Luoksetulo pitäisi jaksottaa matkallisesti oikein, vaikka jakaakin liikettä osiin.

Maasta luoksetulo, pysähtyminen seisomaan 1/3 matkassa.

Seisomasta luoksetulo, pysähtyminen 2/3 koko matkasta.

Luoksetulo vierelle lyhyeltä matkalta.

Jätin Mintun maahan ja kutsuin sen noin vajaan 10 metrin päästä luokse. Minttu lähti hitaasti ja epävarmasti. Eli juurikin niin, miten useilla on ongelmana. Palkkasin pallolla taakseni. Toisella kertaa Minttu teki viimeisenkin osion reippaalla laukalla. Palkkasin taas pallolla taakse.

Jäin kuuntelemaan seuraavan ryhmän juttuja.

Yhden tunnarikapulan piilotusvaiheessa kannattaa jo opettaa se ihmisen kääntyminen. Se toimii samalla koiralle virittelynä tulevaan.

Koiran vierelle, käännös, lähdet pois koiran taaksepäin ja kaarratkin siitä 10 metriä koiran eteen. piilota kapula. Palaa koiran vierelle. Nenä koiran hännän suuntaan, käänny ja lähetä koira.

Tunnistuskapuloisen kanssa kun lisätään keko, sen voi viedä nurtsille jo pari viikkoa aikaisemmin. Niiden annetaan olla siellä läjällä. Kukaan ei koske niihin. Ensin kapulat ovat noin 5 metrin päässä. Vähitellen siirretään etsittävää tikkua lähemmäs koskematonta kekoa. Hajuero yritetään tehdä mahdollisimman suureksi.

Seuraamisen voi aloittaa monta kertaa peräkkäin sillä että joku kutsuu kilpailijan kehään, koira tarkistetaan, joku näyttää mistä seuraaminen lähtee ja käskyttää. Muutaman askeleen jälkeen koira palkataan hyvästä kontaktista. Koira oppii että edeltävät toimet tietävät sitä että kohta pidetään hauskaa!!

Mun huolenani on että joskus joku toinen narttu tulee liian lähelle Minttua paikallamakuussa. Tähän voi siedättää. Mitä itse pohdin niin: Ensin kannattaa aloittaa omilla muilla koirilla. Minttu paikallamakuuseen ja oma koira jonkun muun taluttamana lähelle tsippailemaan. Oman koiran kanssa voidaan päästää irti ja tsippailemaan iholle asti. Vierasta koiraa tarvii sietää vain lähellä.