keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Remmi käyttäytymistä


Noilla ruskeilla on sisäänrakennettuna geeni. Se aiheuttaa hillitöntä kiskomista remmissä.
Toinen myös on armoton remmirähjä. Toinen muuten vaan komppaa. Toi äitiltä lainassa oleva Essi on taas copycat. Se matkii muita. Tulos = 3 remmissä tempovaa ja rähjäävää piskiä.

..ja lemmikit alentavat verenpainetta..

Nyt illalla men sit hermo mein rentoihin lenkkeihin. Annoin miehelle tuon jonka koulutukseen en aio puuttua ja käskin ulkoiluttaa sen.

Sitten ensin Ilona ulos. Mukaan taskullinen nameja ja kovaääninen hiukka ruosteinen naksu.
Naks, naks, naks, naks, naks. Muutama metri ja naks. Ihan lähellä asunnosta ulos tullut moppe ei paljoa Ilonaa haitannut, Ilona piti kontaktia. Välillä piti hiukan hellittää, jotta Ilona pääsi tarpeilleenkin. Loppulenkistä mulla oli uusi ongelma. Miten palkata koira ohjaajalle kivuttomasti? Ilonan kyseessä ollessa menee namin mukana sormista palat. 40 toiston jälkeen ovat sormet vereslihalla. Ei taida olla kovin palkitsevaa kuulla naks, saada räppäsy nenälle ja sitten nami.. *huokaus*

Urpon kanssa mentiin ulos. Namit oli uusia, joten niitä piti ensin hiukka kummastella. Välillä hajut vei ehdottomasti voiton ja oli ihan pakko rynnätä niin että olkapää meni melki sijoiltaan. Loppulenkistä Urpo oli kuulolla ja kulki kauniisti lähellä. Urpo ei ole niin haltioissaan nameista eikä niin ehdollistunut niihin. Urpoa piti hiukan kehua ja kannustaa samalla kun makupalan antoi. Onneksi yhtään moppea tai muppea ei tullut vastaan. Olisi voinut olla vielä hiukan liian vaativaa.

 

maanantai 15. joulukuuta 2008

Note to self :


Älä naksuttele väsyneenä.


kuva täältä.

(älä myöskään kirjoita blogia)

Ei siitä kummiskaan mitään tuu!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Messari


Messarituliaisia!!!!










Siisteintä ikinä, tuumaa Urpo. Tuleva kukkais PK-koila.

Oltiin me kehässäkin, mutta tärkeimmällä piti aloittaa.
Kehässä juoksenteli Urpo, Ilona ja Essi.
Tuomarina Leila Kärkäs

Urpo JUN H
Ilona AVO H
Essi VAL EH

Urpo: Turhan lyhytrunkoinen uros. Melko voimakas kallo ja posket. Silmissä pyöreyttä. Hyväasentoiset, kookkaat korvat. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Voimakkaat takakulmaukset. Vankka runko. Sopiva luusto. Ajoittain melko korkealla kannettu häntä. Hyvä sivuliike. Löysyyttä kyynärpäissä. Hiemen pehmeä ja lyhyt karvapeite. Hieman luisuutta lantiossa. Ujostelee hieman, mutta esiintyy hienosti.

Ilona: Erittäin niukassa turkissa esiintyvä lyhytrunkoinen narttu, jolla melko lyhyt askelpituus. Niukasti kulmautunut edestä. Hyvät takakulmaukset. Hieman luisu lantio. Sekä kallo että kuono saisivat olla hieman pidemmät. Hyväasentoiset, hieman kookkaat korvat. Silmissä pyöreyttä Sopiva runko. Iloinen luonne.

Essi: Melko hyvät mittasuhteet omaava narttu, jolla hyvä pohjavilla, mutta peitinkarva turhan pehmeää. Hieman kevyt kuono. Silmissä pyöreyttä. Hyvät korvat. Niukasti kulmautunut etuosa. Sopiva runko. Sopivat takakulmaukset, mutta luisu lantio. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Edessä hieman löysyyttä. Esiintyy hienosti.

 



Urpo messarissa, kuva Janika Salminen

lauantai 13. joulukuuta 2008

Urpo on ehdollistettu, ainaski keveesti


Urpolle aloitettiin naksuttelu seisomisen opettelemisella. Siis näyttelyposetuksen venytyksellä. Mää autan pientä ja hiukkasen huidon tassuillani ja kannustan puheella. Ihan mieluista puuhaa tuntuis kuiteskin olevan.
Urpo alkaa jo tajuta mitää mää tarkotan kun vinkkaan jotta "venytä vähän". Toisaalta ihan yhtä monta kertaa ne takajalat tulee pikkasen viel enempi massun alle. :)

torstai 11. joulukuuta 2008

Ilona yllätti!!


Ilona kiihkoontuu 1000 megavolttiseksi malinoisiksi ruoka aikaan. Nyt se ei saanut ruokaansa ennenkuin se pyöri ympäri. Kyllä oli vaikeeta siinä viretilassa tehä yhtään mitään. Tosin silloin Ilona tarjosi vaikka ja mitä. No siis.. lopulta Ilona pyörähti ja palkkioksi sai juosta ruokakupilleen syömään. Vielä ruan kipenän jälkeenkin Ilonalla oli virtaa kuin seitsemässä pienessä kylässä. Se kävi sen verta kuumana, että melkein nappasi mua sormista hampailla. Otin sitten narulelun hyllystä ja haastoin sillä Ilonaa. Ilona kävi leluun kiinni kuin pieni peto!!! Hurja murina ja kunnollinen koko hampaiston ote!! Ilona riehui, ravisti ja murhasi lelua. Ilona otti mielellään lelusta kiinni ja veti sitä kilpaa minun kanssani. Ilona murisi ja kävi hurjana. Ilona potki takaosallaankin lisää voimaa puruotteeseen!! Siis mun pikkanen tollomussu, jota vain ja ainoastaan nami on liikuttanut tähän asti. Ihan uskomatonta. Tähän päivään asti hurjin suoritus on nähty luonnetestissä.. se on videolla Ilonan omalla sivulla. Siis vau.. Ilonasta löytyy asennetta!!




tollomussu hahmottaa vihjettä


Taikasana on "pyöri".
Enimmäkseen Ilona ymmärtää pyörähtää kertaalleen vasemmalle, kun sanon pyöri. Välillä se menee ympäri myös sanoilla "hevoskotka", "kissanpentu", "lattiasauma", "nonparelli"... silloin en palkkaa enkä reagoi. Ilona jää silloin seisomaan pöllön näkösenä. Sitten sanon vielä muutaman "mustekalan" ja "nappikauppiaan" ja palkkaan reagoimattomuudesta. Sitten sanon "pyöri". Jos tollomussu pyörii, se saa namin. Jos Ilona ei pyöri, vaan tarjoaa esim: maahan: se saa taas hetken reagoimattomuutta. Sen jälkeen sitten sanoja kirkonrotasta maahan ja istu käskyihin. Istu ja maahan menee hyvin ja niistä naksutankin kun ne pyydän. "pyöri" sanan sisäistämiseen menee vielä aikaa. Tosin se välillä tekee pyörimisen jo perusasennossakin. :)
Ilona on perusasennossa ja siitä pyörähtää lenkin vasemmalle "pyöri" sanalla. Sit siihen loppuun se tulee takas peruasentoon.


välillä pitää ottaa rennosti

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

tollomussu pyörii vasemmalle


Ilona tajusi ja hoksasi!!! Muutama treenituokio tänään vaadittiin jotta se hoksas. Välillä se piti päätään vasemmalle taitettuna jo jonkin aikaa. Sit se ihmetteli kun ei vaan riittäny. Pari kertaa se vahingossa lähti pyörähtämään vasemmalle, ja niistä napattiin heti naksulla oikea toiminto. Nyt 3 viimeistä 5 sarjaa Ilona onnistui täydellisesti. Se miettii korkeintaan 3 sekuntia, pyörähtää naks ja nami. Sitten se taas tekee pyörähdyksen. Tuntuu olevan huikean hauskaa. Vielä tarvitaan vahvistusta toiminnolle aj sitten siihen voikin liittää vihjeen.

Seuraavaksi koitetaan opetella ainaskin pyörähdys oikeaan, kosketuskepin opettelu ja sen avulla ryömiminen. Mie meen jatkaan ton kirjan lukemista, tää on aika hauskaa. :)





(tuntee muute ittensä melkoisen päteväksi ku samaan aikaan pyytää koiraa pyörimään, naksuttelee, palkkaa ja nappaa valokuvia isolla järkkärillä. Kuvat lisätty jälkikäteen ja Ilona tietää jo vihjesanan)

tiistai 9. joulukuuta 2008

tollomussu opettelee kääntämään päätään


Ilona istuu edessäni ja tuijottaa suoraan silmiin. Ilona yrittää mennä perusasentoon. Ilona on edessäni ja menee maahan. Ilona kääntää päätään vahingossa kerran vasemmalle. NAKS!

Nyt ei ole mitään erityisiä aikoja, minkä puitteissa Ilonan pitäisi jotain hoksata. Ilona ei ole tottunut käyttämään aivojaan, eikä ole tottunut tarjoamaan asioita. Ilona on tottunut siihen, että nainen näyttää että mitä tehään ja Ilona tekee sen vihjeestä.

Nyt ollaan tuijotettu toisiamma, ja varmaan tuijotettais vieläkii.. mutta kun ohjaajalla ei oo lehmän hermoja ni aluksi otettiin pikkasia vihjeitä. Timppa yskäs tai piti jonku kolahduksen toisessa huoneessa, Ilonan vasemmalla puolen. Tässä vaiheessa Ilona ei yhdistäny naksausta toimintaan vielä.

Päätin alkaa nakkaamaan namin Ilonan vasemmalle puolen. Nyt asia alkoi hieman edistyä. Ilona on aika hassun näköinen kun se hiljenee rauhallikseksi ja naamasta näkyy että aivoja koitetaan käyttää. Se ei turhaudu ja kiihdy, se vain pohtii ja varovaisesti kokeilee.

Aluksi se käänsi päätään varovasti ja ihan vähän vasemmalle. Silleen hämmetyny ja hiukka pölläsmystyny ilme naamallaan. Nyt se jo kääntää päänsä vasemmalle, ja jättää sen sinne. Välillä se sitten koittaa kääntää päätään vielä vähän pidemmälle. Tällöin naksautan ja heitän namin oikeasta kädestäni Ilonan vasemmalle puolen. Ilona ja minä ollaan naamatusten. Ilonasta näkee, että se ei oikein tajua, mutta homma on ihan mukavaa.

Ilona yrittää ajatella, ja se on aika huikeaa!!

Me ollaan justiinsa muutettu Heinolasta Lahteen. Tässä on uusi treenipaikka :)

Mein keittiötä. Hiukkasen viel karun näköstä, kun tavaroita vasta kannettiin sisälle.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Uusi ihana kirja


Postista tuli uusi ja ihana kirja.
Minen liiaksi kukkahattuilusta piittaa, toisaalta pelkät pakotteetkin on puosta. Tykkään sellasesta reilusta meiningistä, missä mitään ei tehä liika kinkkiseksi. Oon aina pitäny naksutinkoulutusta jonaki omituisena kukkahattujen salakerhona. Ite oon kyl naksun huomannu hyväksi välineeksi täsmentää halutun toiminnon paikkaa.
Mutta hei, ei se naksutinkoulutus olekkaan koiria stressaavaa ja turhauttavaa kukkahattulätinää. Naksutinkoulutus näyttäs olevan yksi fiksu tapa opetettaa asioita koirille.

Uusi ihana kirja on tämä:

kuva täältä    (ite ostin adlibrikseltä)

Mie luin ekat kolme lukua ja kaivoin kymmenen namia, kapulan, naksun ja Ilonan esiin.

8.12. kotosalla keittiössä.
tilanne ennen harjoitusta: koira on ehkä neljä kk aiemmin pitänyt kapulaa suussaan jo jonkin aikaa. Hieman kärsimätön.
Tavoite: Koira nostaa kapulan maasta ja nostaa pään yläasentoon, pitäen kapulaa sen ajan suussa.

Reagointiaika oli aluksi melko hidas. Pari ekaa meni siinä 10 sekunnin pintaan kapulaa vahdatessa.
Eka viiden sarja onnistui vasta ihan viimeisellä.

toka sarja. Ilona nosti kapulan maasta, nosti pään ylös ja tiputti kapulan naksun kuulleessaan. Kertaalleen se joutui ihmettelemään että miten se saa namin suuhunsa, kun kapula on suussa hieman tiellä. Ilona siis sitkeästi pitää kapulaa jonkin aikaa. Heti naksun kuullessaan, se ei tiputa kapulaa, vasta kun nami lähestyy suuta ja kapula pitää saada namin-nautinta-reitiltä pois.

Lopussa ilona sujuvasti ja varmasti nosti kapulan ja piti sitä naksahdukseen asti, nielaisi namin ja välittömästi nosti taas kapulan ylös.


Annoin Ilonan itse päätellä että mitä toivoin sen kapulalle tekevän.


"naksuta jo, mun naamassa on ylimääränen uloke"

tiistai 2. joulukuuta 2008

Ilona, tänään sä pääset äipän kaa ihan yksin reissuun...


*hepuliiiiiiii!!!!!* ja Ilona hyökkäs Urpolla leikkimään. Niskasta poikaa kiinni ja pogoilua Urpon yli ja ympäri.
Näin siis meillä...

Ilona pääsi todella-todella pitkästä aikaa ulos treenimään. Sisällä ollaan ruuan yhteydessä opeteltu kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytystä.

Nyt ajeltiin Heinolan Cittarin parkkikselle. Ilma oli kolea ja ilmassa jäätävää vettä.

Ilona oli intopinkeenä, vireänä ja ihan toheissaan.
Ensin otin ihan vaan kontaktia perusasennossa. Ilo-elämys meinas hiukka nostaa kierroksia. Lopulta kuitenkin keskittyi ja otti yhden askelen eteenpäinsiirtymän ilman ääntelyä. Siihen vaadittiin pari lapsilta kiellettyä sanaa ja pientä äänen korotusta.

Ensin luoksetulon pysäytys. Eka meni läpilönkyttelyksi. Lyhensin matkan 7 askeleeseen ja suulliseen käskyyn hiukan nasevuutta. Ilona pysähtyi kuin seinään. Kommenttina lensi että koira pysähtyi kuin käsky olis tönässy sitä rintaan tms.. höpöttelyä. Ilona vaatii hiukan selkeemmät käskyt :)
Otin vielä toisen kerran ja matkana nyt 10 askelta. Hyvin toimii.

Kaukokäskyissä laitoin Ilonan maahan. Otin 7 askelta. Istu-maahan kohtuu nopein välein, sitten odotusta ja istu, odotusta ja maahan. Tässä välissä laitoin makupalat viereeni maahan, suoristauduin ja kävelin makaavan Ilonan luo. Ilonalle käsky Vierelle (kuulostaa sanomanani lähinnä "vrlle!") ja vasta hetkenpäästä vapautus nameille.
Tämä systeemi juontaa juurensa sisällä harjoittelusta. Siellä takapalkka ei toiminut, kun ruoka oli lähempänä Ilonaa kuin minä. Koira oli aina kipolla ennen kuin piti. Mun kädessä oleva nami nostaa kierroksia, joten kuppi oli mun jaloissa. Tää hassu etupalkkaus on toiminut luoksetulon pysäytyksessä ja kaukokäskyissä. Kaukot on todella hyvät ja kärsivälliset. Ilona ja kärsivällinen samassa lauseessa on paljon sanottu.

en mää muista, oettiinko me jotaki muuta? Ei taidettu.


koulun studiokuvaus kurssin satoa...


sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Asikkala tokokoe


Ihan aina ei mee putkeen.

Opinpahan että vaikka Urpo ihmeellinen onkin, ei se ihan teräsmies ole.
2kk pakkolevon ja treenaamattomuuden jälkeen ei ole hyvä idea mennä kylmiltään toko kokeeseen.

Paikallamakuu ja luoksepäästävyys sujui tavalliseen tapaan, kympit molemmista.
Sitten odoteltiin että 18 muuta koirakkoa suoritti kokeen. Urpo koko sen ajan riehui, kaivoi maata, touhusi ja kävi ihan ylikierroksilla. Välillä sain sen huomion hetkeksi. Juuri yhtä koirakkoa ennen meidän vuoroa alkoi hallissa olla rauhallista ja Urpo väsähti. Se ol ku märkä räkä, johon ei saanu kontaktia.

Mentiin kuitenkin kehään, kovasti yritin sitä tsempata.

Seuraamiset oli päiväkävelyä ja perusasentoja ei löytynyt. Kummastakin seiskat. Liikkeestä maahanmenossa urpo ei lähtenyt mukaan ollenkaan, kun kutsuin sitä luokse, vain korvat liikahti.

Tässä välissä sanoin tuomarille jotta antaapa olla ja keskeytimme kokeen.

Oikeesti hei, toko tappaa..

lauantai 11. lokakuuta 2008

Luonnetestit


Minttu ja Ilona kävivät tänä aamuna luonnetestin.
Tuomarit Mikael Laine ja Sami Heikkilä.

Minttu: Luonnetesti keskeytettiin pehmeyden vuoksi.
Tämä oli mulle todella iso yllätys. Normaalielämässä mikään ei ole valmistanut tähän.
Keskeytys tuli tynnyrillä.
Epävirallisesti sain kommenttia jotta mulla on iloinen ja positiivinen koira, jota ei ole tehty ääritilanteisiin.

*lisäys joulukuussa: Uskon että Minttu oli tuolloin jo todella kipeänä, parin viikon kuluttuahan siltä leikattiin kohdusta kaksi mätäpaisetta/kystaa jotka estivät normaalit elintoiminnot*

Mintun testin kulkua:
leikki intensiivisesti ja äänitehosteilla testaajan kanssa. Ei päästänyt kepistä irti, ennenkuin lyötiin hanskalla lähellä päätä. Silloin metrin verran pakkia, ja taas kiinni keppiin.
Kelkalla alkoi heti kumean haukunnan ja mitä lähemmäs kelkka tuli, sitä kauemmas mun taakse Minttu meni vähitellen. Kun kelkka tuli vierelle, Minttu kiersi mun takaa haistamaan kelkkaa välittömästi.
Uhkaavaan ihmisen tullessa, Minttu oli vierelläni ja painui pikkuhiljaa mun taakse. Koitti kiskaista pitenpää hihnaa. Palautui nopsaan ja oli ukon lellittävänä niinkin että ei ihan heti olisi mun luo joutanut.
Siitä mentiin haalarille ja tynyrille. Minttu meni positiivisella mielellä haalarille, säikähti ja melkein samantien tynnyri sai sen suunniltaan. Palautumiseen meni pitkä aika. Ainakin siltä se siinä tilanteessa tuntui.
Mintun toimintakyvyn palautumiseen meni 3 minuuttia. (laskettu videolta) Sen jälkeen se epäili koko hommaa, mutta rentoutui jo todella hyvin ennen Ilonan vuoroa, joka oli heti perään. Keskeytyspäätös tuli tuomareilta noin 1 minuutin kohdalla tynnyrin vapauttamisen jälkeen.

ja koska Mintun testi keskeytettiin, niin ne tuomarit ei voineet sen kummemmin mulle analysoida Mintun käytöstä. Mun silmiin se meni Iloisesti ja reippaasti ja suoritui jutuista paremmin kuin Ilona. Siis tynnyrille asti.
Mutta juu, sillä on mielestäni suuri taistelutahto ja se on sinnikäs. Ja tätä ennen sen ei ole tarvinnut menettää uskoaan mua kohtaan.








Ilona:
toimintakyky +1 kohtuullinen
terävyys +3 kohtuullinen ilan jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
taisteluhalu -1 pieni
hermorakenne +1 hieman rauhaton
temperamentti +3 vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
yhteensä 144p

Ilona käyttäytyi Ilonamaisesti. Jos jossakin ei tapahtunut mitään, se alkoi puuhailla mielenkiintoisempia juttuja. Kaivaa maata, haistella nurtsia tai muuten vaan reutoa hihnassa kuten normaalisti.

Ilona kiltisti "jahtasi ja haukkui" keppiä, kun sitä liikuteltiin. Mielenkiinto loppui samalal sekunnilla kun keppiin piti ottaa kiinni, tai liike loppui. Mun kanssa otti lopuksi ihan kunnon suuotteen ja kiskoi rettua. Ei mitenkään huikean kovasti, mutta hyvin.

Kelkka kun lähti liikkeelle, Ilona hoksasi sen heti. Keesi pystyyn ja murinaa ja harvakseltaan kumeampi haukahdus. Siirtyi sivusuunnassa ja liikkui aina jonkinverran kun kelkkakin liikkui. Seilaili edestakaisin. Kun kelkka pysähtyi, Ilona ei uskonut että se olisi vaaraton. Vuh vuh mur ja pienestäkin olis mielellään lähteny kauemmas. Mun kanssa kävi hetkittäin kelkkaa katsomassa. Lopuksi haisteli sitä ihan hyvin ja retuutti pipaakin jonka sille kelkan päästä otin.

Oikeastaan koko testin ajan Ilona reagoi välittömästi kaikkeen, ja palautui ihmisten painostuksista heti. Häntä heiluen ja syliin. Sitten se ehti tehdä aina välillä omiakin juttujaan. Tutkailla markkia jne.

Äijän hyökätessä Ilona tahtoi tosissaan pakoon siinä vaiheessa ku äijjä keppeineen oli metrin päässä mun edessä. Ja kun se äijä lähti pois ja tuli takasin, heti Ilona oli kaveria.

Haalaria Ilona säikähti kunnolla, sillä oli pikkasen hitaampi väli tynnyriin, kun ite en toiminu riittävän nopsaan. Tynnyrille mennessä se oli jo oma ittensä ja sitäkin se säikähti. Tynnyritä se meni haistelemaan taas pitkän maanittelun jälkeen. Lopulta se alkoi epäillä että tynnyri olisi namia täynnä. Siinä vaiheessa Ilona tahtoi tynnyriin.
Haalarin kohdalle palatessa Ilona muisti että siinä oli tapahtunut jotakin. Mun kanssa meni kuitenkin ihan vierestä ohi ja unohti sen homman siihen.

pimeään huoneeseen mennessä Ilonaa ei kiinnostanu mun innostamiset. Ilona laittoi pään pitkälle,yritti kurkistella sitä populaa, joka sisällä oli ja murisi. Häntä heilui kuitenkin ystävällisesti äijjälle, jonka kanssa odotteli ulkopuolella.
Sisällä se tuli reippaasti esteiden yli ja tipsutteli aika lähelel mua. Mä olin vielä toisessa huoneessa mutkan takana tuolilla. Vasta muutamalla kutsulla se uskalsi kopperoon ja siellä lähestulkoon törmäs muhun. Sitten kun se hoksas että mää oon siinä, ni se oli loivasti mielissään. Sitten laitettiinkin valot ja mentiin ulos.

Ilona jätettiin seinään. Sitä alkoi jo hiukkasen tympästä leikki ja se huusi mun perään näreissään. Jäi istuksimaan kuitenkin kiltisti paikoilleen, kun katosin nurkan taa.
Painostukseen Ilona reagoi. Pakoon se yritti taas vasta kun äijjä oli tosi lähellä. Kun uhka loppui,Ilona sukelsi välittömästi äijjän syliin rapsuteltavaksi.

Ampumisista ensimmäinen tuli liikkeessä. Ilona höristi korviaan ja katsoi ampumisen suuntaan. Mun käskettiin pysähtyä ja Ilona kävi mun luona. Toinen paukku ei aiheuttanut Ilonalla muuta kuin intensiivisen katseen ampujaa kohden. Sitten liikuttiinkin taas normaalisti.







maanantai 22. syyskuuta 2008

20 ja 21.9. toko kokeita


Minttu osallistui Seinäjoen tokoon.
Tuomarina Veijo Kinnunen.

Paikallamakuu oli tuttuun tyyliin varma ja vakaa. Paikallamakuun jälkeen menin viereiselle kentälle hieman virittelemään koiraa ja muistuttelemaan mieleen että mitä toko on. Minttu vaikutti melko vaikealta ja hankalalta. Mieluummin nuuhki lyhtypylvästä kapula suussa, kuin toi sen minulle. Pienen sanallisen palautteen jälkeen Minttu alkoi työskennellä. Nouti kapulan ja toi sen vierelle, pysähtyi pitkällä matkalla käsimerkistä ja sai palkaksi pallon sekä teki takapalkalla kaukokäskyt. Hetkeksi tyttö joutui autoon odottamaan vuoroaan. Juuri meitä edeltäneen koiran suorituksen aikana otin Mintulle seuraamista. Otin kouran pohjalle runsaasti nameja ja palkkasin ja kehuin lyhyin välein. Kokoajan jatkoin menoa, namit syötiin lennosta. Tästä seuraamisesta mentiin melko suoraviivaisesti kehään ja suorittamaan. Minttu yllätti mut täysin. Se seurasi juuri oikealla paikalla ja kontaktissa. Ihan koko seuraamisen. Se ei edes äännellyt.

Paikallamakuu 10
seuraaminen 9,5
liikkeestä maahan 8,5
luoksetulo 9
liikkeestä seisominen 10
nouto 8,5
kaukot 10
hyppy 0
kokonaisvaikutus 10

liikkeestä maahanmenossa tuomari tulkitsi jonkun asian minussa kaksoiskäskyksi. En tiedä mitä tapahtui. Luoksetulo oli kohtuullinen, ei ihan niin napakka kuin yleensä.
Noudossa Minttu hiukan pelasi kapulalla ja toi hiukan huonosti vierelle.
Kaket Minttu suoritti liikkumatta milliäkään mihinkään suuntaan. estehypyssä Mintulla mopo karkas käsistä ja HOP käskyllä se alkoi suorittaa agilityn kaltaisesti ja runsaalla irtoamisella. Istu käskyllä minttu hidasti vauhtia ja kääntyi kävelemään mua kohden. Käveli sitten esteen ohi.

Pisteet riittivät kuitenkin ykköstulokseen. kokonaisuutena Minttu työskenteli ihan uskomattoman hyvin ja mielettömällä innolla. Yhteistyö oli nautittavaa. Usein on huomannut kokeissa, että vähän sinnepäin tehdyistä liikkeistä saa enemmän pisteitä ja "tekemisen meiningillä" arvostelu on tiukempi. Nyt tuntui siltä, että ekaa kertaa päästiin tiukempaan arviointiluokkaan :)

Mintulle 170 pistettä AVO1 tulos sija 3 ja TK2 koulutus tunnus!!!!!



Minttu oli ilmoitettu seuraavalle päivälle Vaasaan. Mintun VOI luokan liikkeet ovat lapsen kengissä, joten Urpo vaihtui paikkaamaan Minttua.

Urpolla alokasluokassa tuomarina Erkki Shemeikka.

Luoksepäästävyys 10
paikallamakuu 10
seuraaminen kytkettynä 8,5
seuraaminen irti 8,5
liikkeestä maahan 9
luoksetulo 8,5
liikkeestä seisominen 9,5
estehyppy 8
kokonaisvaikutus 8

yhteensä 177,5p ALO1 tulos ja sija 2./8

Luoksepäästävyydessä Urpo nousi ja "ui tuomarin liiveihin." Yllättäen tuomari piti sitä positiivisena asiana ja antoi täydet pisteet.
Paikallamakuu onnistui hyvin. Tosin välittömästi "kiitos" sanan jälkeen Urpo heittäytyi takaisin maahan.
seuraamiskaavio oli kamala. Liikkeelle, seis, liikkeelle, käännös vasempaan, piiiiiiiiiitkä suora, käännös vasempaan, täyskäännös, käännös oikeaan, juoksuun mars, sitten juostiin onneksi koko se pitkä suora, käyntiin samantien oikealle. pysähdys, liikkeelle ja melkein heti seis. Alokasluokan koiralle yli kentänmitan seuraaminen ilman käännöksiä ja ns "tapahtumia" oli aika rankka. Urpo otti hieman väliä minuun, mutta suoritti kaksi nälkävuosiseuraamista samalla ravalla ja mielestäni urhoollisesti.
Liikkeestä maahan. Muten hyvin, mutta jouduin antamaan alkupätkän seuraamiseen kaksoiskäskyn. Poika meinasi jätättää. Taas heti "kiitos" sanan jälkeen Urpo humpsahti maahan takaisin.
Luoksetulossa eteenistuminen oli hieman väljä. Muuten hyvä. Tuomari taisi löytää jotain vikaa lopun perusasennosta.
Liikkeestä seisominen taisi mennä hyvin, en tiedä mistä pistevähennys tuli.
Hypyn jälkeen urpon mielestä "vierelle" tarkoitti jo ilmiselvästi maahanmenoa.

Kokeen aikana Urpo keskittyi ihan uskomattomalla kärsivällisyydellä ja tekemisen innolla hommiin. Se oli haljeta onnesta, kun seuruutin sen pois kehästä ja se sai palkaksi kehuja ja kasan nameja. Puolentoista tunnin kotimatkan jälkeen Urpo oli vielä ihan tohkeissaan. Se loisti ja täpisi ja tepuutti. Urpo oli saanut olla reissussa äipän kanssa ihan kahdestaan. Urpon mielestä maailman ihanin asia on saada äippä tyytyväiseksi. Koko illan Urpo hehkui iloa ja intoa. Ihan uskomaton pikkupoika.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Toko koe Heinola


Minttu ja Urpo osallistuivat oman seuran järjestämiin skaboihin.

Urpo oli kehässä ekaa kertaa.
Urpon tuomarina oli Harri Laisi. Urpo sai  kokeestaan ALO1 tuloksen pistein 165,5!

Urpo sijoittui 10./19
Mintun tuomarina paikallamakuussa oli Harri Laisi, muissa liikkeissä Ossi Harjula.
Minttu sai AVO1 tuloksen pistein 179,5 sijoittuen 3./12


Minttu oli myös joukkueessa, joka sai piirinmestaruus hopeaa.



Näitten ihmis-lusmuperseiden tulis ottaa kuva parivaljakosta ja palkinnoosta. Sitoiskohan Urpon korvat yhteen sillä punasella narunpätkällä? :)




Urpo ALO luokka. Tuomarina Harri Laisi.

Luoksepäästävyys 9
paikallamakuu 9
seuraaminen kiinni 8
seuraaminen irti 6,5
liikkestä maahan 8
luoksetulo 9,5
liikkeestä seisominen 8,5
hyppy 9
kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 165,5 ja ensimmäinen 1 tulos :sunsmile:

Minttu AVO luokka, tuomarina Harri Laisi paikallamakuu ja Ossi Harjula muut liikkeet.

paikallamakuu 10
seuraaminen 7,5
liikkeestä maahan 8,5
luoksetulo 9
liikkeestä seisominen 9,5
nouto 9
kaukot 9,5
hyppy 8,5
kokonaisvaikutus 8

yhteensä 179,5 ja 1 tulos :sunsmile:




Epäviralliset piirinmestaruusjoukkueet:
 
1. Päijät-Hämeen kennelkerho 1. joukkue 586 pistettä
EVL 203p Gitengo Autumn Storm, Nina Nerg-Toivola
VOI 251p Tirhan Tuhkimo, Tarja Klemola
AVO 185p Bosom Buddy`s Indian Warrior, Elina Pietilä
AVO 150p Story Goes Who`s That Girl, Johanna Siljander
ALO 143p Otto, Sari Jokiranta
 
2. Heinolan Palvelus- ja Seurakoira ry 1. joukkue 569 pistettä
EVL 211,5p Atelier`s Dietlinde, Taija Koskenkorva (berni)
AVO 60p Lumikuono Reirse Por Nada, Tuula Pullinen (schapendoes)
AVO 179,5p Hurtanminttu, Jonna Löytynoja (poro)
AVO 73p Milja, Kiira Lehto (x-rotu)
ALO 178p Sini-Minin Diina, Jaana Viinikainen (pinseri)
 
3. Päijät-Hämeen kennelkerho 2. joukkue 499 pistettä
AVO 165p Silimen Helmi-Taikaq, Marja Peltonen
ALO 157,5p Pikkupaimenen Lucky One, Marja Peltonen
ALO 142p Clay-Field`s The Tip Top, Kirsti Wessman
ALO 176,5p Satulaakson Chaska, Kristiina Alppinen
ALO 58p Teelikan Mokkapapu, Jutta Viitanen

Agikisa Hämeenlinna



Minttu ja Ilona starttasivat Hämeenlinnassa.
Minttua ohjaa Kiira Lehto. Minä en Mintulle mitään voi, liikaa lellinyt "esikoistani" ja katsonut asioita sormienvälistä. Kiira on huomattavasti nopeampi juoksemaan kuin minä, joten hää ehtii paljon paremmin Mintun koukauksiin mukaan.

Hämeenlinnassa Minttu teki kaksi HYLättyä tulosta... ja samalla näytti Kiiralle miten sama koira voi olla radalla kuin ainakin kolme eri koiraa.


Mintulla on mopo karkaamassa.. ihan loistava ilme! Kiitos kuvaajalle (Kuva: Johanna Kuusi)

Ilonan kanssa on raskasta mennä kisaamaan. Jännittää on turha, se ei paranna suoritusta millään muotoa. Lepsulla ja rennolla asenteella Ilona juoksee rimojen ali ja löntystelee kuin olisi päiväkävelyllä. Jos minä saan lietsottua itseni kunnon angstiin, kiukkuun ja keskittymiseen, saattaa Ilonankin asenne tulla esiin. Ilonahan pitää agilitysta jokseenkin jonkinverran. Ehkä kuitenkin eniten palkasta, jonka saa siitä. Ilona inhoaa liiallista urheilua, kuten minäkin. Homman täytyy siis mennä kerralla putkeen.

Ekalla radalla kummalalkin asenne oli kohdallaan. Suoritettiin rata puhtaasti ja ylitettiin aika reilulla kolmella sekunnilla. Tuloksella päästiin kolmanneksi ja kivuttiin palkinnoille.


Kuva: Kiira Lehto

Toisella radalla tunsin itseni hiukan väsyneeksi, yritin silti lietsoa kunnon kiukun sekä itseeni, että koiraan. Itseni kohdalla onnistuin ja suorastaan yliyritin. Ilona otti löysemmällä asenteella. Näön vuoksi hiukan louskutti ja ihan huvilleen haisteli tarkkaan kontakteilla... ja meillä se palkka kontaktilla on äärettömän harvoin. Ilona siis ehti hämmästellä esteiden rakenteita ja muuten vaan maisemia kesken radan. Rata oli taas puhdas, mutta niin yliaikainen, että ohjaajalta meinas kärvähtää käämi lopullisesti. Nykyisillä ajoilla ohjaajan persuksen alunen pitäisi olla jalkoja täynnä ja koiran liftata jonkun bordercollien reppuselkään. Toinen vaihtoehto olisi päästää koira katsomaan rataa sen viiden minuutin ajaksi ja huudella vaan ohjeita reunalta. Kyllähän se sitten reitin osaisi ja juoksisi ulkomuistista. Paitsi että se on porokoira, se menisi suoraan alusta loppuun ja haukkuisi lihapullaa palkkioksi raskaasta työstä.

Minttu maxi1 ja ohjaajansa Kiira
A radalla hyl
B radalla hyl

Ilona maxi2
A radalla yliaikanolla, tulos 3,35 sija 3.
B radalla yliaikanolla, tulos 8,42



TOKO valmennusrenkaan koulutuspäivä Keravalla


Valmennusrenkaan nettisivut

Kouluttajina toimivat:

> Oili Huotari

> Katariina Kainulainen

> Anqelica Leiman

> Mari Leiviskä

> Pia Miettinen

> Kati Mäntyniemi

> Riikka Pulliainen

> Marjatta Tuikkanen

> Niina Virtanen

Päivä oli antoisa ja hyödyllinen. Kirjoittelin muistiinpanoja ja koitin laittaa asioita mieleen. Osallistuin Mintun kanssa ja lähinnä kyselin koulutusneuvoja VOI luokan liikkeisiin. Palaan tähän osioon hieman myöhemmin. Vaatii kunnolla aikaa ja keskittymistä (ehkä pari piirrostakin) jotta saa kaikki jäsennettyä kirjoitettuun muotoon.


toim huom vuonna 2014. en sitten koskaan palannut tähän.
pitäisköhän kirjoittaa silloiset neuvot ylös?

luoksarin stopit tehtiin pallolla, mikä toimi jo silloin hyvin.
kaukoissa pitää vaan opettaa se tekniikka, son semmosta.
Katariina Kainulaisen ja Riikka Pulliaisen opissa oltiin ekaa kertaa ja tykkäsin paljon. enää en muista muuta :D
Ruutua tehtiin taputtelemalla ja näyttämällä ja lelulle juoksemalla. ei toimi edelleenkään.

perjantai 29. elokuuta 2008

3 tuntia vesisateessa..


On tää vähän hullujen hommaa.
1 luokan tasoinen agilityrata. Kylmää, märkää ja jäätävää vettä satoi koko treenin ajan.
Ilona meni hyvin, mutta kentän takaosassa houkutti jälleen kerran kakkaläjä X:t.




ABC:lla


Urpolle otin häiriötreeniä ABC:lla ja keskiviikkona henggailtiin toko reeneissä. Urpo otti kontaktia, vierelle menoa, pientä seuraamista ja luoksetulon.
Minttu otti täysmittaisen paikallamakuun ja kaukokäskyjä. Yhden lyhyen seuraamisen.

Koitetaan kirjoittaa myöhemmin enemmän.


Hyppyrata treeni




Ilona meni muuten hyvin, mutta radan loppuosassa on jonkin runsaasti paskoneen eläimen jätöstä. Heti kun Ilona sai hajun siitä, meni nenä maahan ja juostiin rimojen ali. Bravo.


maanantai 25. elokuuta 2008

Toko reeni


Mentihi kentälle.
Järjestys: Urpo, Ilona, Milja ja Minttu.

Urpon kanssa otettiin seuramispätkää. Ukko suorittaa ni pirun hyvin.
Eteentulemista, pientä haparointia, mutta kohtuudella menee ku hiukka avustaa.
Vierelle hakeutumista kauempaa ja pelkällä käskyllä. Ei osaa, ei hahmota. Treenataan enempi.
Hyppy. Muuten hiano, mutta se ennakoi istumisen.

Ilonan kanssa kuunneltiin HAU-HAU-HAU-HAU
Pitkähköä seuraamista, ja sehän alkoi keskittyä.
Kaukokäskyjä askeleen päästä. Puolet istumaan nousemisista on väärin. Pitänee alkaa reenata enempi.
Tavallinen luoksetulo.. kohtuu ok.
Hiljaa olemista. Aina on hiljaa, jos mun käsi hiukan liikahtaa.. siis sen aikaa että tajuaa ettei namia oo herumassa.
Ilona on mustavalkoinen. EI! tarkoittaa että ei menny ihan nappiin ja nami naamassa tarkoittaa että meni hyvin. Kaikki muut asiat siitä välillä on merkityksetöntä touhua. Ilona kävi siis vallan kuumana nameihin.. taas.
Este meni hyvin, kun kävin palkkaamassa sen esteen taakse kädestä.

Minttu.
Otettiin seuraamiseen patukka. Minttu seurasi oikein tiiviisti ja nätisti ja intensiivisesti. Se tappoi patukan raivolla ja melskeellä. Patukkaa tapporavistettiin ja sitä revittiin, niin että ohjaajan nakit meinas mennä samalla. Suosittelemme johtokunnalle patukka palkkaukseen siirtymistä.
Este oli loistelias suoritus.

..naapurin kissa muuten elää vielä.



Mutta vain siksi, että en viitsinyt yöllä alkaa etsimään koiraa jostain lähimetsistä. Se kissanperkeles kehtas sähistä mulle, kun olisin ystävällisesti pyytäny sen siirtymään pois edestä, kun koirat tulloo kohta. Saakelin espanjalainen katukatti. Liukkaasti se läks.. kun *HUPS* vahingossa koirat pääsi hihnassa sen lähelle.


perjantai 22. elokuuta 2008

MillanCup




Tommone rata mentiin Millancupissa. Ilona osallistui 2/3 luokan radalle.
Keinun jälkeiselle aidalle tultiin liian tiukassa kulmassa ja Ilona juoksi riman ali. Putken jälkeen lähetin Ilonaa vähän epätäsmällisesti. Se ehti vähän haahuilla siellä ja täällä, ennenkuin sain korjattua tilanteen. Siitä kohden ei kuitenkaan virheitä, pikkasen lisämutkaa vaan. Lopulta saatiin yliaikaa ja oltiin viidensiä.

Kiira osallistui Mintulla 1 luokan radalle. Minttu pääsi laamamaisella startin odottelulla yllättämään Kiiran. Minttu lähti tapansa mukaan liikkeelle kuin rasvattu lapinporokoira. Minttu huusi paimen/ilo haukkua lähes koko radan ajan. Minttu juoksi yhden aidan ohi ja ympäri, kun rasvattu lapinporokoira hiukka keulitti mopoa ja pisti kaasua hanaan. Kiira korjas tilanteen hyvin. keinulle mentiin lippa vinossa, eli liitokeinuhan se siitä tuli. Parivaljakko pääsi hienosti alle ihanneajan. Kiira näytti vähän hämmästyneeltä ja Minttu iloiselta. Aika hyvin ne pellittää yhteen. Minttu oli ykkösluokan kolmas. Ennen kisaa Kiira on ohjannut Minttua 2 kertaa. Toisella kertaa treeni oli lyhyen lyhyt ja toisella kertaa Minttu laamaili kokoajan.


torstai 21. elokuuta 2008

Keksiviikot.. ei ku keskiviikon häiriö annos


Kentällä pyörii Antin ALO kurssi ja Sadun ja Riitan ITU.

Urpo sinne sitten. Ensin hiukan kontaktia perusasennossa auton luona. Palkkaus namilla.
Mentiin hiukan sivummalle ja pari perusasentoa. Palkkaus lelulla taisteluleikkien.
Urpon kanssa kierrettiin ITU kurssilaisia. Välillä pitempää pätkää, välillä palkka tuli lyhyemmältäkin.
Lopuksi vein Urpon autojen eteen paikallamakuuseen. Edessä oli hevosenkengän muodossa noin 10 koirakkoa. Urpon vierestä käveli ihminen kaksi kertaa. Urpon takana olevaan autoon lastattiin pari koiraa, ovia auottiin ja ihmiset jutteli. häiriökoirat treenaili omia juttujaan. Aiheena taisi olla makaaminen. "maahan" ja "hyvä" ja "vapaa" käskyjä ja huudahduksia kuului tasaiseen tahtiin. Ihan loppumetreillä joku palkkasi koiransa vinkulelulla. Urpon pää pyöri kuin väkkärä, kerran se hieman vaihtoi lonkka asentoa.
Urposta sai olla tosi ylpeä, se pysyi paikallaan tässä järjettömässä häiriössä. Palatessani luo, se makoili rauhassa. Palkkasin sen jalkojen eteen. Kun pyysin sen vierelle, se nousi heti ja täsmällisesti, jääden vierelle istumaan. kehuin rauhallisesti ja annoin lisää palkkaa. Kiinnitin hihnan ja mentiin autolle.


keskiviikko 20. elokuuta 2008

Agility säätöä ja Urpolle häiriöreeniä



Figon ja Skippyn toinen omaihminen toi meille radan. Se on tässä:



Katsokaa sitä, keskittykää siihen.. ja kyllä, se oli melkoisen haastava.

Ilona ei käänny, Ilona on jähmee. Jonnan takapuolen gravitaatiovoimat edesauttavat edessä leikkauksia. Ohjaajan töppöjalat taas vaikeuttavat koiran vauhdissa pysymistä näiden leikkausten aikana. Ohjaajan takapuolen horisontaalinen suhteettomuus taas vaikeuttaa koiran edessä puolen vaihtamista. Persjättökö se nimi on? Nimenomaan.. pers jää koiran eteen ja arpaonni määrää kummalta puolen koira esiin putkahtaa.

Jos ollaan hetki ihan vakavissaan, niin on toi hyödyllinen reeni. Piståää ajattelemaan että miten ohjaa ja minne ohjaa. Muuten koira on aina ja ihan aina jossain muualla kuin pitäis.


Koirakoulun aikana, ennen agiliitelyä vein Urpon kentälle ottamaan perusasentoa ja pienen pientä seuraamista. Kovasti kiinnosti ALO luokan koirat ja pentujen ryhmä. Hirveesti koiria, ihmisiä ja tapahtumaa. Urpo otti paikallamakuun penturyhmän ja ALO ryhmän välimaastoon. Hyvin pysyi. Kierrettiin kontaktissa penturyhmä. Välillä avustettiin namilla ja/tai kehulla. Huomio herpaantui vaan pari kolme kertaa. Uuu alkaa ymmärtää.


Kisanomainen toko treeni ravikilla


Otettiin ihan kehänauhat ja kaikki. En kyl kuollaksenikaan saanu itteeni jännittämään. Ärsyyntymään kyllä.

Kokeilin Urpolla ALO luokan liikkeet läpi.

Luoksepäästävyys: Urpo ui tuomarin liiveihin.
Paikallamakuu: alussa pientä hakemista, jotta rauhotuttiin paikalle. Ite paikallamakuu meni just hyvin. Makasi paikallaan kokoajan. Palatessa luo, pysyi maassa hyvin. Nousi ekalla istumaan. Kun namia ei satanut, meni heti takaisin maate "kiitos" sanan jälkeen.

Seuraaminen kytkettynä: heti alussa yritys hyvällä fiiliksellä yhdessä kehään menemisestä lopahti. Urpo otti häiriötä lörpöttelevistä ihmisistä, joita istui yleisössä ihan lähellä. Kun se lopulta istui vierelle, oli se jotenkin puolittain vain mukana. Se käveli löysästi ja haahuillen lähimailla. Ei otttanut pysähdyksessä istumista. Plörinäksi meni.

Seuraaminen irti: Koitin hiukan kehua ja tsempata. Sen verran auttoi, että ensimmäiset 5 metriä seuraaminen oli loistavaa. Siitä se sitten hiipui pikkuhiljaa.

Liikkeestä maahan. Muistaakseni tämä meni hyvin.

Luoksetulo: Urpo jäi hyvin, odotti hyvin ja juoksi eteen istumaan loistavasti. Oikein harmitti kun ei voinut kehua sitä siitä. Sivulle siirtyminen edestä oli puolinainen. Jouduin antamaan tuplakäskyä ja vartaloavustusta. lätisin kyl koiralle kehuja jo ennen "kiitos" sanaa. sou .. nuori koira ja treenistä kuiteski kyse.

Liikkeestä seisominen. Tahto hiukan ennakoida ja jäädä inan taakse seuraamisessa. Pysähtyi heti kun sanoin. Loistava loppuosa.

Hyppy. Karkasi ensin leiskauttamaan hypyn. toruin sen ja pyysin takaisin vierelle. Sitten kisanomaisesti käskytin sen esteelle, seis ja kiersin vierelle. istu. Ihan loistava!!

Urpo tarvitsee paljon häiriötreeniä ja pitkäjänteisyyttä liikkeiden suorittamiseen. Palkkaa täytyy satunnaistaa.

Mintun kanssa otettiin myös kisanomainen avo luokan treeni. Se meni melkolailla nappiin. Kaukoissa unohdin että saan käyttää suullista käskyä JA käsimerkkiä. Minttu ei noussut pelkällä käsimerkillä.
Mintu oli intopinkeenä ja ihan tohkeissaan. Hyvä treeni oli.



Seinäjoen kisat 17.8.2008



Tuomarina Eija Berglund. Radat teki ja tuomarootti joku tuomariharjoottelija. Berglund vahti sen tekemisiä ja varmisti sen nollat jii än ee.



Seinäjoki A kisa tulos 0 sija 3 ja siirto kakkosiin!!!

Seinäjoki B kisa 2lk. hyppyrata tulos hyl.


Me tsempattiin ja mentiin melki apinan raivolla. Tietty melkein kukaan tuttu ei nähny. No, mä juoksin ja Ilona oli varma. Kepeille mennessä tottelin Kiiran neuvoa ja otin koiran ihan käsiin ennen kepeille vientiä. (Kiitosta vaan puhelin koutsille) Käännös siis koiraa kohden, ja sihisevällä äänellä jarrua ja koira melkein syliin. On se helppoo kun koira hakee aina muuten keppien TOISEN välin. No, me onnistuttiin ja Ilona sai kolmannen nollan. Me siirryttiin kakkosiin. Mä sain jo toisen agilitysertin. Sen aikasemman mulle toi aikoinaan Siina käppänä.


Ilona aika leuhkan näkösenä..


Hei, me oltiin jo noustu kakkosiin. Kukas sitä enää tuhlaa ruutia kuolleisiin kanoihin. Minen saanu itteeni tsemppaamaan ja ryhdistäytymään. Jouduttiin ekana radalle. Ihan rangaistuksena noususta. Ei me ehitty tekeen mitään alkurutiineja ja Ilonakin kiskottiin radalle suoraan unilta. Kumpikin oltiin hiukka horroksessa. Tää höperö ei ohjannu sen renkaan jälkeen vasemmalle..ei tosiaan. Tää osoitti kropallaan eteenpäin, ja Ilona taitavana likkana kävi poimimassa putken vaikeamman pään. Hieno tyttö. Loppuun asti mentiin ihan kivalla fiiliksellä.


tiistai 19. elokuuta 2008

Lapua agilitykisa 16.8.


Ilona ja minä osallistuimme Lapuan agilitykilpailuihin.

Tuomarina Eija Berglund



Lapua A kisa tulos 1.85 sija 2.

Lapua B kisa tulos 9.35 sija 3.

Lapua C kisa hyppyrata tulos 0 sija 1. LUVA


Itse kämmäilin esteiden 13 ja 14 välissä. Unohdin kertoa Ilonalle että mennäänpäs kepeille. Ilona kävi haistamassa pujottelun numeromerkkiä, mutta jatkoi siitä sitten kepeille. Videolla tämä hetki ei ole ollenkaan niin pitkä kuin ajatuksissa tuntui.




B radalla oli taas sama ongelma. Kepeille vienti. Ilona juoksi keppien ohi, käveli niiden läpi ja vasta sitten aloitti kunnolla. Hölkkäsimme radan loppuun ilman sen suurempaa intoa.

Viimeiselle radalle tsemppasimme kunnolla. Ohjaaja JUOKSI! siis ihan oikeasti. Ilonaa oli ilo ohjata. Muutama huitaisu sinne-tänne ja koira pellitti kuin ajatus. Pieni holtiton kääntö oli ennen rengasta, mutta Ilona pelasti tilanteen.






tiistai 12. elokuuta 2008

Mikälie päivät


Lähdimme aamusella kahdella autolla. Tokihan takanatulevan pitää hiukan urheilla ja todistaa että nainen voi tehdä useita asioita samaan aikaan. Tämä nainen ajoi autoa ja valokuvasi järkäleen kokoisella kameralla.


Minttu ja Ilona matkustaa Ooppelin takapaksissa.

Perille päästyämme alkoi tohina. Ihmisiä, koiria ja toimintaa täynnä koko paikka.


Hiidenhelmi on vanhaan kouluun tms rakennettu majatalo. Lääni on iso. Löytyy mettää, ruohokenttää ja hiekkapohjainen agiliitokenttä. Minisikakin siellä henggaa. Siitä ei kyl tänä vuonna kuvaa tullu otettua, mutta kyllä se sellanen saksanpaimenkoiran kokonen on.

Harrastettiin sen verran, että Urpo jäljesti, Minttu tokoili ja Ilona agiliisi.

Ninni neuvoo hätähousulle ja hoppuhepulle että miten tosinaiset ja superkoirat jäljittää.

Essin velipoika Mikälie Irtopiste seuraili kentällä touhuja.


Ninni näytti meille kuinka koiraa koulutetaan. Kaikki seurasivat hiirenhiljaa, tarkkaavaisina ja tietoa imien.




Ninniltä sai paljon hyviä vinkkejä koiran kanssa pelaamiseen. Ninni otti kenen tahansa koiran ja näytti miten se pellittää. Pellittäminen on ihan huikeen hyvä sana. Sitä joko pellittää tai ei pellitä.

Urpon sisko Mikälie Silmätikku eli Tikku pellitti ihan hyvin oman ihmisensäkin kanssa.


Urpon toinen sisko Mikälie Sukkasilla seuraili tapahtumia.


Agilityssa kunnostautui Essin sisko Mikälie Iinpilkku


Ruoka oli hyvää, seura oli loistavaa ja tilat juuri sopivat koiraihmisten mennä ja tulla. Kokoajan riitti touhua ja tohinaa.


Leirin loppupuolella pidettiin mätsari.
Urpo oli punaisen nauhan saaneiden voittaja ja Essi punaisen nauhan saaneiden toinen!
Paras Mikälie koira oli mittelspits Ninja.

Urpo ja Essi palkintopallilla. Kuvaaja Anna Parviainen.

Parasta Mikälie koiraa valitessa Urpon keskittymiskyky katosi ja se tahtoi vaan kaahottaa ja leikkii hackney ponia... vai mikä se ny oli..