Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Niemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Niemi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

hajatuksia- hajanaisia ajatuksia

Olin kennelliiton nuorten koirien koulutuspäivässä kuunteluoppilaana.
Kouluttajina Elina Niemi, Katri Büchtmann ja Samuli Juntto.

Ensin käytiin läpi kaikki liikkeet että miten perusopetus lähdetään heidän tyylillään. 
Enimmäkseen se tehtiin vauhdin ja innon kautta. En kirjoittanut muistiinpanoja sillä ilma oli jäätävä. kaikki siis ulkomuistista ja voi olla osittain omien ajatusten värittämiä.



Seuraaminen imuuttaen+kättä häivyttäen nostamalla+lelupalkka vasempaan kainaloon, josta se palkataan vasemmalla kädellä repimisleikkiin. Lisäksi takaosankäyttöä pienin askelin nami nenässä pyöritellen.

Jäävät itse peruuttaen ja kädellä namin kanssa asentoihin auttaen. Joillekkin koirille myös lelulla.
Siitä sit vaan häivytetään käsiavut pienemmiksi. Katrilla kokeessa ja treeneissä eri jäävien käskyt tulee eri vaiheessa omaa askellusta. Tällöin koiralle tilanne on lisäapu jos käsky menee huti korvien.

Kaukot namilla eri asentoihin jumpaten. Mieluiten takaosa paikallaan. Seisomasta istumaan eri käsky kuin muissa istumisissa, koska eri tekniikka. Istumasta seisomaan koira opetetaan nousemaan lyhyempänä, jotta sen on helpompi peruuttaa etutassut takaisinpäin kun seisomasta mennään istumaan.

Nouto vauhtinoutona ja lelupalkalla. Koiralle vaan hurja into juosta kapulalle ja hurja into palata takaisinkin. Katri opettaa alusta asti näyttämällä että kapula poimitaan takaa. asetti kengän kapulan itsensä puolelle ja kädellä ohjasi taakse. Kapulan pidon opettivat erikseen. Tällöin vauhtinoudossa koiralle on käytetävissä pito sana, jos se alkaa mälvätä.
Ohjattu nouto. Koira jätetään merkille. ohjaaja kävelee ensin sivulle ja kaartaa siitä kisamittaan viemään kapulan. kävelee samaa reittiä takaisin ja voi jäädä aluksi enemmän kapulan luo kuin koiran luo linjalla. siitä lähetys hakemaan kapula ja vauhtipalkkaus.

Luoksetulon stopit kiertämisen kautta varioiden lelupalkalla.



Ruutuun nostettiin ensin hullu motivaatio juoksemalla aina lelulle.
Ensin lelu viedään yhdessä. sitten viedään lelu koiran nähden, sitten avustaja vie sen koiran nähden, sitten voidaan osittain piilottaakkin lelu jotta koira näkee sen vasta ruudussa. Ruudun suuntaamisen voi opettaa niin että kun apuohjaaja vie lelun ruutuun je heiluttaa sitä ilmassa, sanotaan koiralle valmistelevaa sanaa kun se tuijottaa oikeaan suuntaan ja kehutaan kun se katsoo.
Rudun paikka opetetaan vasta kun koiralla on todellinen motivaatio mennä ruutuun ihan missä tahansa. Paikka opetetaan taputtamalla oikeaa kohtaa, lähettämällä se sinne ja sheippaamalla siitä oikea paikka. Ohjaajan passiivisuus opetetaan merkitsemään koiralle lupaa tarjota jos lisäkäskyjä ei tule. Koirat yrittää ja yrittää onnistua ja hakee paikkaa aktiivisesti.

--------------

Yleistä poimintaa
Kun koira jätetään odottamaan ja poistutaan koiran luota, voidaan esim roikuttaa vasemmassa kädessä lelua ja luvalla antaa koiran lopulta iskeä siihen kiinni. Välillä käännytäänkin normaaliin asentoon ja esim kutsutaan luokse. Koiran tarkkaavaisuus saadaan pidettyä ohjaajassa.

Seuraamisissa askel ja käännös -treeni auttaa koiraa tekemään käännökset helpommin kuin paikalla käännökset. Sillä koira nousee seisomaan askeleen aikana, ja pystyy helpommin siirtämään takaosaansa kun ei valmiiksi istu.

Ohjatussa noudossa ensin opetetaan toinen suunta, mieluummin koiran hankalampi puoli. Helpomman puolen se oppii kun osaa jo toisen puolen sujuvasti.

Nuoren koiran kanssa treenatessa ei saa pelätä virheitä. Samankaltaisissa asioissa niiden toisiinsa sotkeminen on luonnollista. Sitten korjataan molempia ja alleviivaavan selkeästi erotetaan treenit toisistaan ja mennään opetuksessa pikkuisen takaisinpäin. Esim mietin et Mehmetille kierrätetään puuta ja lelupalkalla. Merkki tötsillä, naksu merkkaa paikan ja vapautun mun luo syömään namia.
Koira pitää opettaa myös sietämään virheitä. Sen pitää olla yritteliäs kun ohjaaja ei annakkaan ohjeita. Liikaa ei saa auttaa. Stoppaamisesta kesken liikkeiden pitää palkata, jotta nekin säilyvät miellyttävänä tekemisenä.

Kaukojen jumpassa istumasta seisomaan liikeradan voi suorastaan hyppäyttää, jos se saa koiran hoksaamaan että nyt seisotaan pystymmässä ja ryhdikkäämmässä asennossa.

Ruutu opetetaan ensin. Myöhemmin joskus kun tarvii opetetaan merkki.



------
Mehmet mietintää
meme yleistää toiminnat tosi voimakkaasti ja laajasti. se ei tosiaankaan reagoi evl tyylin käskytyksissä muiden käskihin, koska muiden käskyihin ei kuulu reagoida. Pitkän odotuksen aikana se keskittyy olemaan hyvä ja perusasennossa ja tottelematta muiden käskyjä, niin kovasti että se ei tottele ekalla minuakaan. Tässä tilanteessa vielä koitan auttaa sitä kädellä, jos se vaikka yleistäisi että omaa ohjaajaa totellaan tilanteesta huolimatta.

Naksu on Mehmetille voimakkaampi "hyvä" merkki kuin sanallinen "jes" tms. mietin joskos tekisin kapualan palautusta niin että kun meme lätkäisee kapulan/esineen käteeni, se saa samalla hetkellä naksun. Josko pieni yliajatteleva poroeläin ymmärtäisi jotain oleellista noudon ideasta. Nythän se pitää kapulan mieluiten itsellään, kun sille ei ole kristallinkirkkaana mielessä että miten noudon loppuosa menee.

Minttu mietintää
Ruutuun se pallo niin että se ei näe sitä ennenkuin kohdalla. Jotta se juoksisi sinne miettimättä enempiä ja päämäärätietoisesti. Sillä on ajatus ruutuun juoksemisesta mutta jos palloa ei näy se lopahtaa. Jos pallo näkyy se juoksee vain pallolle, miettimättä yhtään.


Loistava lelu mietintää. 
Tuulilla oli paras lelu ikinä.
Cuz lelu, sellainen jalallinen pallo oli saanut peräänsä punotun köyden. Toimis memelle, kun se ällöää palloa, mutta naru on kiva. lelun voi helpommin heittää pallon vuoksi.
Sama toimisi myös mintulla, joka taas rakastaa sitä palloa , nyt sen kanssa voisi helpommin tehdä repimisleikkiä. Kotona yksi cuz sai heti naruleluaihion jalkoihinsa.





perjantai 8. tammikuuta 2010

Uutinen: Puupi vedättää minua.













Käytiin VAU:n tokovuorolla ohjatusti aukomassa solmuja Puupilta.

Paljon opin asioita ja sain näkövinkkeleitä. Osa itsestäänselvyyksiä osa valaisevia näkökohtia.

1.       Urpo ei tiedä että ”ei tehdä mitään” on tekemistä.

2.       Urpo on kouluttanut minut toimimaan aina tietyllä tavalla halutessaan.



Urpo on levoton, rauhaton, sekunnin murto osan paikallaan levollisena, jos silloinkaan. Se huomaa kaiken, se pyörii, hyörii ja haistelee. Se odottaa skarppina käskyä, se lopettaa sen ja katsoo taas muualle, pomppaa ylös, kaivaa maata, venyttelee, hyppää ohjaajaa päin. Se on aikamoisen vilkas. Jos se ei muuta tee, niin se ainakin vinkuu lujentuvalla äänellä. JOKO TEHÄÄN???

Tähän otettiin ihan vaan vierellä oloa ja kontaktia. Kun se lopulta oli vinkumatta ja kontaktissa noin 5 sekuntia palkkasin sen lelulla. Urpo katsoi lelua hetken äimistyneenä. Sitten se ilahtui ja alkoi leikkiä. Mie ja kouluttaja huomattiin samalla et reppana ei kertakaikkiaan tajua et rauhassa olo on tekemistä. Lelu motivoi Puupia, joten siksi rauhoittuminen kontaktissa lelupalkalla. Namin se nielasee ja kummempia ajattelematta jatkaa odotus hössötystään.

Paikallamakuussa Urpo viheltää ja puuhastelee aika paljon pikkujuttuja. Ohjeeksi mennä mahdollisimman häiriöiseen paikkaan paikallamakuuseen. Pitkäksi aikaa. Todella pitkäksi. Niin pitkäksi et Urpo ei enää kattele jokapaikkaan, vaan silminnähden rentoutuu. Rautatieasemalle siis.

sitten siihen kakkososaan….. *huokaus*

Otettiin seuraamista, mie käännyin aina terävästi oikealle. En odotellut Urpoa vaan oletin että se ite alkaa skarpata ja tiivistää. Urpo alkoikin perussetin: laamaili perässä, koitti hieman lyyhistellä ja jumittaa paikalleen. Mie en kiinnittäny siihen huomiota vaan kävelin ja kääntyilin. Kouluttajamme katseli Urpoa ja ohjeisti mua urpon käytöksen mukaan. Lopuksi tein täyskäännöksen ja kävelin Urpon ohi. Urpo lähti mukaan ja sen sai palkattua. Urpo kiihtyi todella kunnolla ja repi lelua hartiavoimin.

Urpon juttu on väistää passiiviuteen. Tai vähän sinnepäin. Kun se tulee hieman epävarmaksi, se alkaa hiippailla. tällöin kutsun sen luo ja palkkaan pienestä onnistumisesta. VÄÄRIN! Urpo on opettanut mulle Urpoa palkkaavan toimintatavan. Se saa mut aktiiviseksi ja lopettamaan senhetkisen sitä hämäävän toiminnan.  Harjoituksessa jatkoin ja jatkoin hallissa pyörimistä, vaikka koira käveli jossakin perässä..  Urpo hämmästyi kun en toiminutkaan niin kuin se on minulle opettanut. Se ei paineistunut, se vaan hämääntyi. Tämä juttu pitää kääntää, Urpon pitää yrittää edes vähän ja se saa siitä palkan. Jos se ei toimi, niin sit odotellaan et se alkaa edes vähän yrittää.

Tyttärensä Tyyne agiliisi. Lyhyesti:

Se tekee opetellut tokotemput hurjalla innolla, kun ollaan hallissa. Se odottaa niin suurella sykkeellä agilitya.

Tyynen kanssa otettiin puomin alasmeno kontaktia. Palkka kupissa puomin alapäässä. Käskyksi arvoin ”Ota” ja tajusin et ei kai me sitä voi ottaa käskyksi kun se on tokossa kaikilla kapulan nouto.

Tyyne ottaa kontaktit namilla hyvin. Päästiin ottamaan myös koko puomia. Ylösmenolla sitä pitää jarruttaa pannasta, muuten se juoksee ohi puomista ja tipahtaa alas. Ei se sitä haittaa, lopukis se juoksee kuitenkin aina alasmenokontaktille. Vauhtia on vaikka muille jakaa.

Lisättiin puomin jälkeen aita ja namipalkka kippoon aidankin taakse. Tästä ne irtoomiset alkaa.