perjantai 29. helmikuuta 2008

Urpo on itseopiskellut


Urpo treenaili kilpailevien tokojen lomassa.
Urpolle annettiin kapula. Se sai jahdata sitä kädetäni. Humpsis vaan ja kapula oli maailman ylpeimmän Urpo koiran hampaissa. Urpo juoksenteli eri ihmisten helmoihin esittelemään aarrettaan. Jätkää kehuttiin kuorossa. Sain sen jopa tuomaan kapulan minulle ja vaihtamaan sen pariin namiin.

 Otin Urpolle seisomista ja paikalleen seisomaan jäämistä. Hieno super taitava jätkä! Urpo teki hommia tarkasti. Pienestäkin yskähdyksestä tai äänen korotuksesta se heti lopetti pässeilyt ja alkoi tehdä hommia. Otettiin perusasentoa ja yksi kahden metrin seuraaminenkin. Ruudun merkeille Urpo karkasi, joten vahvistin sitä kehuilla. Jätin poijjan istuskelemaan paikoilleen ja vein ruudun etummaisille merkeille nameja. Palasin sen luo, mutta eihän se nyt IHAN loppuun asti jaksanut paikallaan käkäillä. Palautin sen paikalleen istumaan. Silleen kannustavasti ja kivasti. Ei sillee päälle kävellen ja hiljaa jyräten kuin muijjille. Siitä päästin Urpon irti ja sanoin merkki. Samantien se sujahti merkille ja nassutti hyväskät kitusiinsa. Otin pari kertaa saman. Jännä että se menee aina ensin vasemmalle puolelle ja siitä jatkaa oikean puolimmaiselle ruudun etumerkille. Loppuun otin Urpon ihan ruudun lähelle ja viskasin kourallisen hyväskää. Päästin pannasta irti ja jätkä sai kehujen saattelemana syödä ruudun tyhjäksi hyväskästä.


keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Minttu esineruutuilee ja Urpo tokoilee 27.2.


ensin Minttu. ulkoilutin sen hyvin ja kun se oli paskonut, alettiin hommiin.

Paikkana metsikkö, lievä rinne. Lumi märkää sohjoa noin 20 cm. paikoitellen aluskasvilisuus esillä hangen keskeltä. Puista tippui märkää vettä ja sohjoa isoina köntteinä.

1 erä. Minttu paikallamakuussa reunalla, ei pysynyt. Palautus ja puuhun sitominen. Jatkoin alueen tallausta. 20 askelparia eteenpäin ja noin 5 metriä leveä alue risteiltynä. Esineenä sukan sisään laitettu pallo. Koiralle esinettä ei näytetty ennen etsintää. Esine sijoitettiin noin alueen perälle. Noin 2 metriä takalinjasta.

Minttu pinkaisi nopsaan kauimmaiseen perään aj hoksasi pallon välittömästi. Pientä leikkimistä pallolla. käskyllä alkoi tuoda palloa minulle.

2 erä. Minttu kiinni puuhun. Levensin aluetta puolella. Esineen laitoin risukkoon alueen etuosaan. Noin 4 metriä alueen alusta vasemmalle puolen.

Minttu irtaantui taas kauas, kiersi koko alueen. Tuli takaisin luo. Pyöri hiukan liian lähellä, mutta etsi aktiivisesti palloa. LÄhetin sen uudestaan. Nyt se meni pallon ohi, huomasi ilmasta hajun ja pyöri jonkin aikaa etsimässä palloa. sitten se löytyi ja pallo tuotiin minulle aika riemukkaalal miellelä.

3 erä. Alue oli noin 20metriä pitkä ja noin 8metriä leveä. Paikoitellen ehkä 10 metrin levyinen. Edellisissä erissä Minttu kiersi alueen laitoja, joten nyt pallo alueen keskelle. Painoin sen sammaleeseen ja risteilin alueella runsaan puoleisesti.

Lähetin Mintun esineelle. Se hakeutui perälle, etsi tarmokkaasti, palasi vasenta laitaa. Lähetin sen uudestaan. Esinettä etsittiin todella. Koirasta näki että se teki töitä tosissaan. Liikkuvuus oli hyvää. Etääntyessään Minttu huomasi vasemmalta hajun ja pompsi keskelle. Se löysi sammaleen koloon painetun esineen ja toi sen määrätietoisesti minulle. Koirasta paistoi tyytyväisyys ja lievä uupumus. Näköjään nenän nkäyttö on raskasta.

Urpolle tokoa.
Perusasennon hakemista ja vahvistamista.  Pientä pätkää seuraamista. poikittamisesta ei palkittu.
Seisomista, liikkeestä seisomista ja paikalleen seisomaan jäämistä. Oikein taitava. Lopuksi löysin taskusta pallon, jolla opetin minttua. Heitin sen Urpolle ja annoin sen revitellä hangessa lelun kanssa. Kivvaa oli.


tiistai 26. helmikuuta 2008

Urpo ja Minttu reenas


Urpo otti seisomisen vahvistamista, paikallamakuun pätkää (ei meinannu pysyä) yksi paikalla istuminen lyhyen aikaa ja siitä sitten luoksetulo ja sivulle siirtyminen. Perusasentoja vahvistettiin ja muutaman askeleen seuramista.

Mintulle otin pallon mukaan. Menimme läheiseen metsikköön. Laitoin Mintun käskyn alle istumaan ja tallasin 3metriä kertaa 5 metriä alueen. Piilotin pallon sinne. Palasin Mintun luo ja sanoin esine. Minttu pinkaisi alueelle ja löysi pallon pian. Se toi sen minulle reippaasti. Loppuluovutukseen asti ei malttanut palloa suussa pitää. sai palkan vasta kun luovutti pallon käteeni.

Jätin Mintun paikallamakuuseen ja tallasin alueen pidemmäksi ja leveämmäksi. Noin 5metriä kertaa 7 metriä. Pallon laitoin haastavampaan risukasaan. Minttu haravoi alueen hyvin ja oli ohjattavissa. Annoin sen työskennellä kuitenkin itsenäisesti. Pallo löytyi ja se tuotiin riemuiten melkein jalkoihini.

Kolmas harjoitus. Minttu paikallamakuuseen ja pidensin aluetta. Pallon laitoin pehmeän sammaleen painaumaan melkein alueen perälle. Alueen koko 5 metriä kertaa 13 metriä. Minttu haki alueen aktiivisesti risteillen. Tarkisti kohdan jossa pallo oli viimeksi, eteni sitten reippaasti alueen oikeaan takakulmaan. Huomasi että tallattu alue loppui ja siirtyi vasempaan takakulmaan. Teki töitä ja melkein pallon kohdalla iski kakkahätä.. hups. Minttu toimitti asiansa ja etsiskeli palloa. Ohjasin sen käsimerkillä takaisin takaosaan. Minttu löysi pallon ja toi sen iloissaan minulle.


maanantai 25. helmikuuta 2008

ihan vähän vaan..


Keittiössä pikkuriikkinen nosto/pito treeni Mintulle.
Esineenä tyhjä tupakka aski ja kuminen pesualtaan tulppa.
Ensin Minttu ekloitteli ja pani vaan maate. Otin sitten ja laitoin sen tupakka-askin Mintun suuhun. Se piti sen hyvin. Naks-irti ja palkka. Minttu kiinnostui esineestä enemmän ja alkoi poimimaan sen lattialta. Kuminen tulppa oli taas eklompi ja sitä piti pyöritellä suussa. Pari pitoa suussa ja se poimi sen kertaalleen ja toi mulle. Bravo! Loppuun tupakka-askin piilotus maton kulman alle. Minttu riemastui ja toi askin mulle silmät hehkuen.


Minttu ja hankeen piilotetut esineet



Pitihän mun kokeilla...

mentiin pihalle, otin mukaan kolme esinettä.
tallasin parkkipaikan reunaan parin metrin alueen. Laitoin orava pehmolelun näkyviin aj palasin Mintun luo. Sanoin "esine" ja osoitin aluetta. Minttu haki esineen hienosti, tosin alkoi viskoa sitä ja iloiotella. Esineen minulle tuominen ei heti onnistunut. Otin 6-9 kertaa esineen. Tallasin aluetta isommaksi ja aloin piilottaa esineen paremmin. Minttu löysi esineen aina melko nopeasti. Sukan kanssa homma meni sukan heittelyksi ilmaan ja sillä leikkimiseksi. Oravan Minttu toi mulle, muovisesta kynästä se ei heti ymmärtänyt että se oli se esine. Toisen kerran kun esineenä oli kynä, Minttu etsi sen hangesta loistavasti ja toi minulle.

Minttu käyttää nenäänsä ja ymmärsi jutun jujun. Esineen halittu tuomine minulle asti kaipaa runsaasti treeniä. Pikkuhiljaa jatketaan tästä. Ainaski meillä oli kivaa.


Urpo tokoili kotosalla


Mentiin kirjaston päädyn kentälle. Päästin Urpon irti, remmi kun häiritsee ohjaajaa.

Otettiin perusasentoa, askelen-parin seuraamista, seisomista, paikalleen seisomaan jäämistä, luoksetuloa eteen ja siirtymää sivulle. Kaikki meni todella hyvin. Kun vapautin Urpon, se juoksi viereiseen rinteeseen leikkimään ja riehumaan. Luoksetulot otin tällaisten päätteeksi.

Perusasennon etsimiseen tarvitsee vielä apua, löytää oikean paikan hyvin.

Jäi hienosti seisomaan paikoilleen, kun peruutin pari-kolme metriä. Palasin takaisin ja palkkasin viereltä. Urpo vaikutti erittäin iloiselta ja treeni meni hyvin.





sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Esineen suuhun poimiminen lattialta


Minttu on aina tuonut asioita erittäin nihkeästi. Ajattelin ensin vahvistaa pienten esineiden poimimista ja mulle tuomista.

Muut koirat pois ja olkkarin lattialle valikoima pieniä esineitä. Aluksi Minttu makasi esineiden keskellä ja ihmetteli että mistä on kyse. Naksautin kaikesta mielenkiinnosta esineitä kohtaan. Pikkuhiljaa se isolla kannustuksella nosteli esineitä. Aina naks ja palkka. Heittelin esineitä kauemmas ja hoin "ota". Tuttu käsky tuntui avaavan hiukan aivosoluja. Minttu meni esineiden luo ja poimi ja toi minulle. Välillä onnistui, välilä ei. Kovasti yritin innostaa ja auttaa Minttua tarjoamaan tekemisiä. Hauskaa sillä tuntui lopulta olevan.
Minttu nosti minulle pyyhekumin, pehmo oravan, hiuslenkun, suihkun muovisen pidikelenksun ja mytyssä olevan sukan.

Nyt aion vahvistaa pienten esineiden etsimistä lattioilta ja niiden minulle tuomista. Kunhan homma alkaa sujua, siirrän toiminnon ulos. Naksulla merkataan oikea toiminto, näin ensialkuun.


Tavoitteita vuonna 2008



Asetetaan kovat tavoitteet. Onpahan jotain mihin tähdätä.
______________________________________________________________________________
Minttu:
Pentue, opetellaan jäljestämään, aletaan työstää PK-tokoa, esineruudun opettaminen, Tokossa avoimesta TK2. luonnetesti syksyllä. Otetaan agilitysta startteja.
______________________________________________________________________________
Ilona:
sijoitus Pentue, TK1, opetellaan avoimen liikkeet tokossa, avoimeen kisaamaan edes yksi koe, BH koe, agilityssa 2 luokkaan. Metsästetään viimeinen sertifikaatti näyttelyistä eli FIN MVA. Luonnetesti syksyllä.
______________________________________________________________________________
Urpo:
Agilityn alkeet, tokon alokasluokan liikkeet kuntoon, syksyllä alokkaaseen kisaamaan.
______________________________________________________________________________

 


lauantai 23. helmikuuta 2008

Urpo mätsarissa


Lahdessa Jokimaan raviradalla oli mätsari. Kuvittelin että se on pihalla, mutta yllärinä tuli sisä kehät. Toto halli ei vaikuttanut Urpoon millään lailla. Paikkaa se ei jännittänyt. Muita koiria hiukan. Olihan tämä eka kerta kun se oli koirien ilmoilla ja näki kymmeniä koiria kerralla.

Pennuissa oli noin 70 koiraa. Lattia oli liukas, mutta Urpoa se ei haitannut yhtään. Se liikkui kauniisti. Seisomisessa tuli hieman ongelmaa ja Urpo heitti nopean maahanmenon. Sitten se tarjosi istumista. Saatiin se lopulta seisomaankin. Saimme sinisen nauhan ja kommentin että "sen kanssa harrastetaan vissiin tokoa?" no kyllä juu :)

Sinisten kehää odotellessa jatkettiin muiden koirien katsomista, kontaktin hakemista väkijoukossa ja treenailtiin näyttely poseeraamista.

Sinisten ryhmäkehässä Urpo keskittyi hyvin ja pääasiassa seisoi kauniisti. Muut ihan lähellä seisovat koirat eivät haitanneet sitä ollenkaan. Jatkoon ei päästy, mutta reissu oli loistava kokemus Urpolle.




maanantai 18. helmikuuta 2008

Urpon lappalaistelut 18.2



Lappalaistokossa.

Ensin yritin saada sen ottamaan juuttipatukasta kiinni. Välillä se otti sen suuhun, silloin sai kehut.
Yritettiiin lyhyt pätkä seuraamista. Nakkia imemällä se seuras oikealla paikalla, mutta taisi oppia ainoastaan nakin imu tekniikkaa.
Paikalla istumista muutama kerta ja vahvistettiin seisomista. Siinä se on hiukan epävarma ja aavistuksen lysy-ryhtinen.
Urpo moikkaili kaikki ihmiset ja oli kovin sosiaalinen. Keskittyi hyvin muhun ja varsinkin mun nakkipakettiin.
Lopussa innostui kunnolla leikkimän ja taistelemaan patukasta. Oikein kiva treeni.

Patukka on kiva!


Otin sisällä patukasta taistelun vahvistusta Urpolle. Kuinka ollakkaan, siihen osallistui myös Minttu. Ilonakin kerran avasi suunsa juuttipatukalle. Kuvitteli sen olevan luu.

Alukis Urpo hiukan vierasti juuttipatukkaa. Otti suuhun varovasti, eikä oikein intouunut kiskomaan. Annoin sen "voittaa" patukan itselleen monta kertaa. Eli aina kun se otti paukan suuhunsa, alkoi bileet!

Pikkuhiljaa ote patukasta kiristyi ja Urpo alkoi taistella kunnolla. Mie olin haljeta ylpeydestä kun Urpo kiskoi patukkaa voimakkaalla puruotteella,vaikka läiskin sitä kevyesti päähän kädellä.
Ui jui jui *sydän ja rakkautta*
kyllä tuosta heikko peikosta saadaan vielä hirmuinen rölli. Oikea Uros, jolla on Luonnetta ja Selkärankaa.


sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Urpo kisaavien tokojen lopuksi


Urpo pääsi mukaan kun menin katsomaan Heinolan Palvelus- ja seurakoirien kisaavien tokoja. otin lopuksi Urpon autosta ja tein sen kanssa hiukan jutui.

Ensin Urpo tapasi Nadia bernin. Urpoa hirvitti, mutta ihan rohkeasti se tutustui Nadiaan. Lopulta ne oli siististi omissa oloissaan ja Urpo alkoi tutkia Cittarin parkkista. Se eksyi ruutu merkkien luo ja koitti etsiä namia. Kehuin kovasti ja vein yhden törpön päälle nasuja.

Otin perusasentoa, Muutamaa asentovaihdosta ja koitin paikalla pysymistä. Istuallaan ei halunnut olla yhtään. Humpsahti heti maaten. Lopulta istui aika pitkään. Kävin palkkaamassa sen noin 7 kertaa. En vaan saanut sanoa sille mitään jäämis sanaa. Silleen se istui ja odotti rennoiten.

Urpo tutusteli paikalla oleviin ihmisiin ja kaveerasi heti kaikkien kanssa.

Yritin saada sen leikkimään patukalla, mutta aika kehnoin tuloksin. Lopulta vapaasti ollessaan se puolivahingossa nappasi patukan maasta suuhunsa ja juoksi iloissaan sinnetänne. Sen juoksennellessa otin muutamaa luoksetuloa. Ihan hienosti ja iloisesti se luokse tulee.

Vein namit jokaiselle ruudun törpölle ja lähetin Urpon ensin kaukaa. Se meni hienosti ja söi namit kummastakin etureunan törpöstä. Hiukan hankalampi sen oli hoksata että muillakin törpöillä on namia. Tarkoituksena ei ollut vielä opettaa ruutua, vaan opettaa etsimään merkkejä.


lauantai 16. helmikuuta 2008

Mintun ja mun eka avoimen luokan kisa


Antaa Jonnan selittää..

Koira vuoti. Se piippas, vinku ja jutteli. Ihan kaikille ihmisille. En ehtinyt saada sitä mitenkään rauhalliseksi. Jälkikäteen mietittynä ei olis tannu onnistuakkaan. Koira oli kuin kipollinen kirppuja, kipossa ei ollut kantta päällä ja kippo oli asettunut jousi virittimen päälle. Loistava vertauskuva, vaikka itse kehunkin.

näin se story goes..

Ohjaaja jännitti ja hermoili ihan sairaasti. Edellisenä yönä heräsi miljoona kertaa. Näki unta siitä miten kokeeseen tulee valmistautua ja tsempata. Jopa unessa oli kokoajan joku häiriötekijä ja uni alkoi aina samasta kohtaa uudestaan ja uudestaan. Hyvin levätyn yön jälkeen nousin mustelmille runnotun (yöllä kuorsanneen) avokin viereltä.

jokatapauksessa, pääsin perille. oikea koira oli mukana. Verensokeri meinasi heittää, joten heitin huiviin makkaran ja samalla haalin koiraa hihnaan ja raahasin sitä hallille. Olo tasoittui hiukan. Huomasin vain koiran ylivirittyneen tilan. Olimme toisessa makuuvuorossa. Ihan ekkuna reunalla. Minttu keskittyi hyvin, katsoa nakotti silmiin ja näytti ihan luotettavalta. Otin hihnan pois, rauhoitellen silittelin koiran päätä ja odotin alkulätinät ohi. Sitten päästiin hommiin. "ma-han" käskyllä Minttu tipahti hyvin maahan. Paikka ja hyvin jäi. En kurkistellut ennen pressun taa sukeltamista. Jännitti ihan liikaa. Pressun takana lähestulkoon hyperventiloin. Mintun kaunis naukuminen kuului verhon taa. Muutkin koirat mekkaloivat. Piiiiiiitkän piiiiiiitkän ajan päästä palasimme. Minttu makasi skarppina ja minä rentouduin. Kaikki oli mennyt putkeen. Jep jep ja nuolaistu oli ennen tipahtamista. Tuomari astelee eteen kuin pyöveli. Hän ilmaisee kirkkaalla äänellä että Minttu oli noussut istumaan ja istunut kauan. Se oli haistellut puotaan (takapuolta näin selvyydeksi ei-eteläpohojalaasille) ja sitten aikojen päästä panut takaisin maate. Seiska saatiin.

Katselin parit ekat suoritukset ja katselin sellaset pikkujutut kuin. missä vaiheessa mikäkin käsky annetaan ja mitä kapulalle tehään kun se sinne rehataan. Koira vollotti ja jutteli ihmisille. Ei minkäänlaista rauhoittumista.

Sitten kehään. Sitä ennen lahjoin Minttua nakeilla ja kuvittelin sen pitävän kontaktia minuun. ja pöh pah. Kapula motastiin liikkeenohjaajalle ja sitten irroteltiin hihnaa pitkään ja hartaasti. Lopulta koira oli irti ja hihna paikallaan. Minä idioottivempula menin sanomaan "valmis!" ja koira pani maate. Ehdin sanoa eiku, vierelle... sitten tuli käsky ja minulla sytytti aivoissa.. "seuraa" ja eteenpäin.. Minttu alkoi seilailla sivusuuntaan. Näytti sellaiselta kumipallolta, joka hypähtelee iloissaan sinnetänne ja vinkuu hiljaa ilosta. Seuraaminen meni oikein mallikkaasti. Pysähtyessä se etsiytyi seilailuiltaan satamaan ja ankkuroitui perusasentoon. Täyskäännöksessä se meni muuuten hyvin, mutta iski tahtia käteeni kuonolla *tram-tam-tam-tam!" Sitten tuli juoksupätkä, Ihan kohtuullista, Ainakin se oli lähestulkoon vierelläni, lähestulkoon puolen metrin sisällä. Loppu kaavio ja siinä se kärsimys.

Liikkeestä maahan. Opin hetkeksi, mutta vain hetkeksi. "valmis" sanan sijaan niksautin niskojani myöntävästi. tämä liike menikin sitten hyvin. Tuomari näki kyllä vinoja perusasentoja ja antoi ysin.

luoksetulo........ minä sanoin "valmis".... arvatkaa mitä se teki????????? se nousi seisomaan. Aivoissa löi tyhjää ja sana 'hällävälii' vilahti mielessä. Marssin paikalleni. Kutsui koiran luo. Se lähti niin kuin tykin suusta. Niin kuin tykki olisi ollut kivempi. Tykki vaan nytkähtää ja jää paikoilleen... tykinkuulaa lentää kaaressa ja osuu sinne minne tähdättiin. Heilautin kättä. Myönnetään, hiukan merihätäisesti ja epätoivoisesti. Koiran korvat tekivät aaltoliikkeen ja koira laskeutui metrin päähän eteeni.. istumaan. Siitä siirtyi viereeni ihan poikittaiseen peruasentoon. nolla napsahti.

seisominen seuraamisen yhteydessä meni hyvin. "sto" käsky saattoi olla jo aavistuksen karheampi ja karumpi kuin yleensä. Vinosta perusasennosta rokotus ja pisteet yhdeksän.

Olin ihan valmis menemään kaukokäskyille kun liikkeenohjaaja palautti meidät paikalle ja tunki noutokapulan käteen. Päännyökäys, tarkkaakin tarkempi keskittyminen heittoon. Onnistunut heitto. Koiralle käsky. Se irtosi innolla kapulalle ja nappasi sen hiukan vallattomasti suuhunsa. Juoksi hiukan vinoviivaisesti kolme metriä minusta oikealle. Siihen liikkeenohjaajan tuntumaan. Minttu mäyhäs kapulaa. Tepuutti etutassuilla ja jolisi. Se tahtoi pitää hauskaa. Tvistii ja svengii nääs. Mä sanoin "vierelle2 ja Minttu meni liikkeenohjaajan vierelle, katsoi ylös ja hämmentyi. Katsoi minuun ja näytti kysyvän että miksi mä oon väärässä paikassa. Tuli sitten vierelle ja suoritti lopun kauniisti. Vitonen.

Ohjaajalla valu jo tuskanhiki, seuraa käskyt oli falsetissa jne.

Mentiin kaukokäskyille. Liikkeenohjaaja oli kuin hidastetusta filmistä. Mun keskittyminen herpaantui kun vaan odotti ja odotti että koska käsi heilahtaa. Missä vaiheessa käden liikerataa sanon käskyn jne. Koira pompsahteli joka liikkeellä eteenpäin ja liikkuikin kuin vietereillä pongahdellenyli oman mittansa. Nolla taas.

Sitten este. Sen se osaa. "nyökäys-hops-istu" koira on turvallisesti esteen takana, katsoo minuun ja on valpas. Sanon "hyppää" jopa iloiseen sävyyn. Koiran silmissä välähtää. Ja samantien se on kiertänyt esteen ja tullut perusasentoon. Tässä vaiheessa ohjaajan loputkin hermorakenteen rippuset oli kadonneet. Nolla taas. kokonaisvaikutus seiska ja tuomarilta kommentti: "koira näytti voivan pahoin kehässä" murahdin kyllä ja mutisin jotain epämääräistä ja laahustin ulos kehästä. Sekoittikohan tuomari termit "ohjaaja" joka oli kireä, turhautunut, eikä saanut edes hymyä pakotettua naamalle vaikka yritti. Kuminaamainen murhanhimoinen ilme ei antaisi kauhean hyvää kuvaa, joten annoin naaman valahtaa paniikinsekaiseen turtumukseen ja kauhuun. "koira" sen sijaan nautti kaikesta älyllisestä simputuksesta. Kokeen jälkeen se otti nokoset autossa ja kun yritin sen kanssa edes yhtä liikett, meni se ihan ekokatastroofiksi. Tämä oli vaan tällainen ennalta täysin mahdottomaksi tuomittu päivä.



























































































Taulukossa kaikki vuoden AVO kokeet pisteineen.

Koe2

Koe3 Koe4  
Osasuoritus Arvosana kerroin
1. Paikalla makaaminen 7     x3
2. Seuraaminen taluttimetta 7     x2
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9     x2
4. Luoksetulo 0     x3
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9     x2
6. Noutaminen 5     x2
7. Kauko-ohjaus 0     x3
8. Estehyppy 0     x2
9. Kokonaisvaikutus 7     x1
Pistemäärä yhteensä

88


     


88 pistettä ja sija 15/15 ei tulosta.


tiistai 12. helmikuuta 2008

lappalaisten toko ma 11.2.


Urpo pääsi Villähteelle lappalaisseuraan.

Autosta ottaessa Urpo haukkui ja pöhisi sille yhdelle lapinkoiralle joka oli näkyvissä. Ensimmäisen ihmisen syliin piti heti kiivetä ja sieltä jatkaa epävarmaa haukuntaa. Pikkuhiljaa sekin rauhoittui. Tosin jokainen uusi saapuva koira sai taas uuden jännätyksen päälle.

Ensin ahtauduttiin sisälle halliin maksamaan. Sielä Urpo olikin kohtuullisesti kiltisti.
Sitten taas pihalle ja jakauduttiin kahteen ryhmään. Paikalla oli viisi koiraa ja kaksi ohjaajaa. Urpon vuoro oli ensin. Eka kerta meni hiukan kartoittaessa että millaisia koirat ovat ja mitä on tavoitteena ja mitä ohjaajat osaa.

Kun tuli tekemisen aika, urpo keskittyi tosi hyvin.

Se tuli vierelle, meni maahan, seurasikin jo pätkän verran. Omaan makuuni seuraaminen oli liioitellun pitkä. Tosin itse olen ottanut Urpon kanssa vasta kontaktia vierellä istuen ja yhtä askelta eteenpäin. Urpo koitti sitten liikkeestä istumista. Ensin seurattiin, sitten istuttiin ja emäntä otti yhden askeleen eteen... palasi vierelle ja syötti namia. Hyvin homma luisti. Siinä se Urpon osuus sitten olikin.

Ohjaaja ei sinällään oppinut mitään uutta, mutta Urpolle tilaisuus oli oikein hyvä.


sunnuntai 10. helmikuuta 2008

onnistumisia ja epäonnistumisia


Tässä on ollut yhdet pidemmät omat treenit ja kahdet yhteistreent. Osa liikkeistä menee hyvin, osa ihan persiilleen. Yllätysmomenttina onkin että mikä liike milloinkin menee miten..

Päättelin että ohjaaja paineistuu viikon päästä olevista kokeista. Mä ressaannun ja se vaikuttaa suoraan koiraan. Yhteistreeneihin vein vaan Urpon. Tokoilin sadun ajokoiran kanssa ja pikkuisen Urpon. Urpollakaan ei oikein mikään sujunut. Tosin häiriötä oli runsaasti.

Nyt illalla otin taskuun nameja sekä pakasterasin kannen.
Pysäyttety luoksetulo ei ole hyvä pallolla. Ihan liikaa liian hitaita pysähtymisiä. Koira juoksee mun luo niin lujaa että pysähtymiseen menee ihan liikaa aikaa ja matkaa.
Otin avuksi takapalkan. Aika hurja magneetti. Minttu oli vaikea saada tulemaan luokse asti. Se eteni ravilla. Mutta se pysähtyi ja odotti seuraavaa käskyä/vapautusta ihan rauhallisesti. Suoritus oli parempi. Kyllä me saadaan sitä vauhtia hiukan lisää myöhemmin sitten.

Yksi maasta istumaan nousu otettiin kaukoista ja siinä oli koko treeni. Iloista, rentoa ja hyvää. Tokoa parhaimmillaan.


maanantai 4. helmikuuta 2008

Pihalla tokot yksitellen


Minttu.
Otin hypyesteen autosta ja kokosin sen kerrostalomme takapihalle autoni taakse.
Ensin hyppy yli-istu- palkka- hyppää käskyllä esteen yli takaisin ja perusasentoon. Epäröi esteen takana istumista, teki toisella käskyllä.

Otin saman toiseen kertaan. Nyt sujui hyvin.

Nouto: Minttu pysyi hyvin paikallaan. Lähti heti ja iloisesti kapulalle. Ei jahdannut ainakaan paljoa. Toi kauniisti minun vierelle, piti siististi suussaan, kunnes sanoin "irti". Sitten meinasikin livistää paikaltaan. Sanoin paikka ja se pysyi kunnes vapautin. Tämän noudon loppuosan hätäilyn huomasin kun kävin läpi kisaa mielikuvaharjoitteena. Pitääpä kiinnittää huomiota asiaan.

Kaukokäskyt: Nää vaan ei oikein suju. Aina on jokin häikkä tai epävarmuus. Vääränlainen nousu tai maahan jumiutuminen. Pakko ottaa tehokuuri ja jättää vaikka ulkona treenaaminen pois. Tehdä vaan rauhallisessa ympäristössä sisällä pari-kolme kertaa päivässä sisällä.

Pysäytetty luoksetulo. Matkaa 25 metriä. Hyvin lähtee ensimmäisellä käskyllä. Heilautin käden ylös. Pysähtyi oman mittansa matkalla. Heitin pallon Mintulle palkaksi. Minttu vaikutti iloiselta, mutta pikkuinen pettymys oli kun vinkupallo oli jäätynyt autossa vinkumattomaksi. Palkka oli siis hyvä, mutta ei loistelias.

Otettiin merkille uuten juttuna merkin taakse kiertäminen. Minttu teki ohjatusti, mutta ei me kumpikaan oikein tajuttu miten homman saisi sujuvasti etenemään. Pitää tutkia asiaa.


Urpo:
Hakeutui perusasentoon hyvin, otti kontaktia hienosti. Pihalla maahanmenooli aika ikävää Urpon mielestä.

Urpon kanssa otettiin seuraamisen alkeita. Kontaktissa edettiin yksi pieni tipunaskel ja palkattiin. Kolme-neljä toistoa. Hitaasti yritän kasata sille loisteliaan seuraamisen.

Paikalle jääminen oli ensin hankalaa. Otin parin askeleen matkalta ja sitten se jo sujuikin aika hyvin.

Jätin urpon istumaan ja pakitin noin 5 metriä, kutsuin sen luo. Urpo tuli iloisesti ja ohjautui kädellä avustaen vierelle.

Toisella kertaa jätin urpon istumaan menin taas viiden metrin päähän, palasin ja palkkasin ja menin taas kauemmas. kutsuin taas luokse. Oikein taitavasti suoriuduttu.

Otimme myös paikallamakuun. Matkaa kaksi metriä ja aika noin 6-7 sekuntia.

Urpo oli suorastaan röyhkeä ja reipas kun hommia tehtiin. Hienoa että itseluottamus alkaa kasvaa.


sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Urpon sisätoko



Urppis
Keittiössä perusasentoa, siitä paikalleen jäämistä ja vierelle palaamisia.

Perusasennosta maahan ja siitä paikallaoloa. Mie palasin varovasti takasin vierelle. Ihan hyvin pysy. Alukis kummeksui kun mie tulin takas "iholle".

Siirtymiin istu-maahan ja maahan-istun lisäksi seiso-maahan ja maahan-seiso. Hienosti Urpo vipumaisesti kippas ittensä seisomis asentoon ja siitä maahan. Oikein Pro jätkä. Paljon vaan lisää harjoitusta.



No kyllä varmasti!




kimppa reenit


Oli tuulinen ja lumimyrskyinen päivä..
Kokoonnuttiin Satulle.
Mukana mie ja mun kaikki porot, Riitta ja Sikke lapinporokoira sekä Satu ja Iita belgi.

Mie otin ensin Mintun.

Tyyppi oli intoa, riemua ja kumipallomaisuutta täynnä. Bojoing! Bojoing!

Pysäytettyä luoksetuloa.
Ensin viskasin pallon.
toisella kertaa heilautin käden ylös. Pysähtyi nopsaan. Kävelin lähemmäs ja heittelin nameja Mintun taakse.
Kolmas oli lyhyemmällä matkalla, normaali alokasluokan luoksetulo. Perusasentoa joutui hakemaan liikaa. Ja paikalleen ei meinannut malttaa jäädä.
Neljäs oli pallon heitto.

Sitten "maahan" leikkiä ja aina vapautus vinkupallon perään.

Otin hypyn. Kokeilin avoimen hyppyä. Minttu hyppäsi yli ja pani maate, luokse tuli esteen kiertäen. Jep jep. Paloiteltiin sitten hiukan liikettä.
Mentiin lähemmäs estettä. Minttu "hop" sanalla yli ja kun likka oli esteen päällä sanoin "istu". Se hämmentyi hiukan, kääntyi mua kohden ja tömäytti pepun maahan. Hyvä, hienoa, Jee!
Takaisintuloon päätin ottaa erilaisen käskyn. "Hyppää" ja aluksi vartalo apuja. Minttu hyppäsi yli ja tuli perusasentoon. Muutaman kerran jätin Mintun esteen taakse ja toistin rituaalin.
Loppuun Mintun hop-istu  (palkkaus ja ohjaajan pakitus omalle paikalleen) Hyppää ja palkkaus perusasentoon.

Kokeilin noudon. Minttu nousi seisomaan kun heitin kapulan ja meinasi varastaa sen perään. Palautin koiran paikoilleen ja hain kapulan.
Otettiin uudestaan ja Minttu haki kapulan hyvin. Avustin pakittamalla oikeaa luovutusasentoa.
Minttu oli hiukan löperö pitämään kapulaa ja kertaalleen se juoksi peuhaamaan kinokseen ja unohti kapulan. Heittelin sille kapulaa (minttu saa silloin luvan kanssa varastaa) ja otin pari kertaa oikeaa luovutusasentoa. Taisteltiin kapulasta ja Minttu kantoi sitä innoissaan. Porokoiran erikoisuus on haukkua kapula suussa.

Mintun kanssa otettiin jonkin ajan päästä paikallamakuu. Sikke porokoira oli noin 5 metrin päässä. Mie menin auton taakse piiloon. Aikana oli minuutti. Hyvin pysyi. Päätään käänsi siihen suuntaan minne mie piilouduin. Luokse palatessa se ennakoi ja meinasi nousta. käskin sen maahan ja vasta luvalla nostin "vierelle".

Ilona:
Seuraamista. Ilona oli tosi rauhallinen. Eli kaikki liika kiihkoilu oli poissa. Ääntään käytti aivan liikaa. Hau-hau sitä väy-väy tätä.
Hyvin piti kontaktia ja pysyi seuraamisissa.

Liikkeestä maahan meni hyvin. Alokkaan hyppy ilman loppuperusasentoa oli just hyvä.

Luoksetulo oli nopea ja oikea paikkainen loppuasento.

Paikallamakuu noin minuutin. Hyvin pysyi ja oli skarppina. Satu kiersi sen lähellä ja ympäri häiriönä.


Urpo:
Oli ihan tohkeissaan Iitasta ja Sikestä. Näyttelu treeniä koitettiin. Ei millään meinannut ymmärtää että pihalla voi keskittyä äippään ja sen pyytämiin asioihin. Kyllä se kohtuudella seisoi, yleensä aina meinasi istahtaa ja vaan venyttää kaulaansa siitä. Liikkui hyvin pois päin muista takaisinpäin kiskoi.

Tän jälkeen koirat sai mennä tyhjään koirapuistoon hankijuoksua harrastamaan. Aika hyvin ne sai mehut pois. Kukaan ei nyt täpise intoaan vaan kaikki makaa johonkin asentoo tipahtaneina.


perjantai 1. helmikuuta 2008

kaikki reenas


Ensin Urpo.

Jännitti tulla keittiöön. Kaatuilevien tuolien valtakuntaan. Nameilla päästiin kaikista estoista. Frolic uppoaa jokaiseen koiraan ja tulee halvemmaksi ku nakkipaketti. Eikä mies vahingossa syö koiralle tarkoitettuja nameja.

Urpo istui, meni maate ja tuli perusasentoon. Tarjosi kontaktia hyvin. Otettiin paikallaoloa maaten. Käppäilin Urpon etupuolella huonetta eestaas. Heti perään pysyi istualtaan paikallaan kun tein samaa.
Uutena juttuna seisominen. Urpo tarjosi osaamiaan temppuja ja ihmetteli. Tuntui hjiukan keräävän painetta. Jos koitti kädellä auttaa vatsan alta, kipsahti se kyljelleen. päätin sitten houkutella sitä namilla istuma.asennosta eteenpäin. Hoin "seiso" sanaa samalla kun se seisoi. Ekat kerrat se ei yhtään tajunnut että mitä tehdään. Runsaisen perättäisten toistojen jälkeen ei enää tarjonnut muita juttuja.

Minttu:
Kaukokäskt. Ensin palkkasin jokaisesta siirtymästä. Maahanmenot hitaat, joten otettiin maahanmeno leikkiä. Vähän nopeutui rampa kroonikko mummo vauhdista. Sitten otin koko sarjan kolmesta metristä. Sanoin ekan istumaannousun jälkeen hyvä, muuten olin hiljaa. Palkka oli ruhtinaallinen ja treeni siinä

Ilona katseli portin takaa ja tahtoi nameja.
Otin sen perusasentoon ja palkkasin kontaktista. Maahan ja vierelle harjoitusta. Ilonalal hiukan kiehui päässä. Siirtymät oli nopeita. Oikeita asentomuutoksia se ei osannut edestä. Minä olin liian vetovoimainen. Maahan mennessä se venytti itsensä eteenpäin kuin ryömivä mato. Ja istumisesta jos erehtyi sanomaan hyvä, oli ilona jo ihan iholla kiinni. Olipahan hieman jotain mielenpiristystä mahdollisesti raskaana olevalle leidille.