torstai 28. marraskuuta 2013

ii koo koo ja jii

ikkj keskiviikkotreenit

Treenattavina Mehmet ja Minttu
hengaamassa Nita

Mehmet iso puoli
Merkille menoa ja vasemmalle lätkälle menemistä.
Sujui niin hyvin että kun koitin tehdä supervaikean.. eli lähetin merkille kaukaa. tämä lähtee jo virittelysanalla, juoksee merkille. stoppaa ja juoksee lätkälle.
Sen jälkeen lähetin sen vain suoraan merkille ja palkkasin siitä. Ei tarvinnut ns. supervaikeaa tehdä, kun se itsenäisesti sen jo havainnollisti tajunneensa.

Sitten möhmet teki nenulia 3 toistoa. ensin rivi vääriä 5m kohdalla ja oma piilotettuna paperien alle 10m
seuraavaksi oma rivi 2 metrin päähän omien piilotuksesta
seuraavaksi väärät puoliympyrään noin 1 metrin päähän omanpiilotuksesta

Selvisi kaikesta hyvällä ja iloiselal fiiliksellä.

Mehmet pieni puoli
istumisen tarjoamista. Aloin myydä ISDU käskyä, joka on lähelle istu käskyä mutta soljuu pehmeämmin ja yksiosaisemmin suusta.

Kosketuskepillä nenäkosketusta. sillä oli varautuneesti hauskaa. sitä hirvittää kun keppi liikkuu jonnekkin, mutta se mielellään tökkää pallukkaa.

Askelsiirtymiä ja käännöksiä paikalla.
Vasemmalle käännöksissä takapuoli levahtaa vasemmalle, eli ylityöskentelee/ on epätäsmällinen. Kädellä pidin palkan suunnan niin että joutui korjaamaan takapuolensa oikealinjaiseksi. Tätä paljon lisää.

peruutus. Aloita koiranpuoleiselal jalalla, jotta jää tilaa siirtää jalkoja taakseppäin.
Mehmet pomppii, poikittaa, heiluu. Mennään siis seinänviereen harjoittelemaan vierellä suoraanperuutusta.

Minttu iso puoli
lätkillä ohjattua merkin kautta. paremmin kunnioittaa merkki käskyä. vain alussa meinasi kaarrattaa suoraa merkin vierestä lätkälle.
kosketusalustan funktio muuttui noutoalustaksi/retuutuspalkaksi

Suora luoksetulo.
Alkuun tuli hissunkissun odottelen stoppia laukkaa, kun kiihdytti palkkasin.

Ruudun loppuosia pari. Hyvin tuli oikeaan paikkaan.

Minttu pieni puoli
tunnaria.
sanotaanko että vie itte se oma ja kaada koko purkki siihen lattialle. pitää muistuttaa.

-----------
Nita
pystyi jo päästämään irti. Pitää kontaktia. kyttäilee muita vähän, mutta pystyy tekemään asioita.

lauantai 23. marraskuuta 2013

lakkella aksaa ja sit tokookin

Noi venähtäneet nivelsiteet vähän rajoittaa mun elämää. joten Tyynen kanssa on hiottu etupalkalla keppejä, keppikulmia, puomin vauhtia ja irtoamista ja siinä ohjattavuutta.
Itsevarmuus ja vauhti on nousseet Tyynellä jo muutamalla harkkakerralla. Näitä ei saa unohtaa.

Minttu tokosteli.
se on unohtanut liikkeestä istumisen. seuraa aika hyvin kun mä oon rrrrrraaaauuuuhaaaalllliiiinneennnn. mutten ihan zombi.
kosketusalustajuttu ohjatussa saa sen niin iloiseksi.
Luoksetulossa seisomisen ja maahanmenon välin laukkasi hitaasti. ens kerralla se lelu palkaksi mukaan.
Kaukoissa täpisti ja täristi kun THE KUPPI oli ihna hännänjuuressa.

Mehmet
ohjatun suuntana tehtiin volvo kuin oikeaa. täpisevän innoissaan.
sit yritin käskyttää sille istumisia. Oltais molemmat tarvittu sitä lapiota millä kaivautua maansisään. lopulta olin hiljaa ja naks ja namppa tyylillä mehmet alkoi tarjota istumista.
hypyllä vinot paluut ilman kapulaa onnistui kaikki kolme.
jäävien paluuta väärältä puolen meinasin tehdä, kunnes se alkoi ennakoida ja tehdä väärää asentoa. tehtiin sit läpiseuruuta. lopuksi pyysin sen seisomaan erillisenä harkkana, palasin sen oikealta puolelta ja hännän jälkeen vapautin eteen ruokakupille.
treenistä jäi vähän hämmentyneen tusaava olo. mut pitää josksu epäonnistuakkin, jotta voi sitten miettiä miten kehittyisi.

Toki tämä vaati ehkä pienen puhelinpalaverin erään elevin kanssa, enneku tajusin sen (taas)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Keskiviikon IKKJ

Jaettiin porukka kahtia. Kokeiltiin jakaa halli vain kahteen osaan. pienene osaan ja isoon osaan, jossa mahtuu tekemään kunnolla pitkät ja laajat liikkeet.

Mulla oli mukana kolme koiraa, joilla tein kahden koiran määrän kierroksia.

Paikallamakuu pienellä puolella. Häiriöitä oli yllättävän paljon ja tilanne hankala. jäin mehmetin lähelle ja lopuksi suunnilleen syötin sille nameja ja kehuin kuinka taitava se on.

yleisfiilis oli huolestunut.

Mehmet pieni puoli
¤ ohjatun suunnat lätkillä. Harppasit heti en-käytä-päätäni  -vaiheeseen ja laitoin molemmat lätkät yhtäaikaa. Mehmetiltä poistettiin se väärä johon se oli kiintynyt ja avustettiin se oikeaan. Voi sitä ilostumisen määrää.
¤ merkkiä kolme toistoa. naksulla merkkasin hyvän paikan

ilme oli kaunis ja hyvä. Mehmet oli onnellinen.

Nita pieni puoli
¤ Pidin pitkässä hihnassa, ettei karkaa toiselle puolelle häiriköimään.
Alkuun kyttäsi sekä toisella puolella treenaavaa että paria pikkutyttöä jotka leikkivät boksien luona.
laskeuduin kontalleen Nitan eteen ja palkkasin kontaktista.
Lopulta kontakti oli ja pysyi mussa. pyysin sen maahan ja palkkasin. kontakti väliin. toisen kerran maahan. ja kiitos siinä oli mein hyvä treeni.

Mehmet iso puoli
¤ Luoksetulon stoppeja takapalkalla.
stopit oli hyviä ja oli hyvin kuulolla. myös maahanmeno oli hyvä.
Luoksetulovauhti hissutteli ja välillä ennakoi. Silloin otin läpi asti ja vasta siitä vapautin takapalkalle.
-pitää jossain toisessa treenissä katsoa stoppasinko se merkille vai roimasti merkin jälkeen.

¤ Ruudun loppuosaa. Ilman ruutua. Jätin maahan ja kävelin. kutsuin valmiille namipalkalle käteen. ja vikan kävelin kohden ja menin palkkaamaan maassaolon.

¤ Seuruuta käskytettynä.
Kiitos venähtäneiden nivelsiteiden ja ultrarauhallisuuden. Mä kävelin liian hitaasti. Mehmetin ilme oli kuitenkin hyvä. fiilis myös. Pientä epävarmuutta oli peruuttamisessa ja joissain käännöksissä. muitta niitä voi työstää kun tää yleisfiilis on saatu ratkaistua.

Minttu iso puoli
¤ ohjatun suunnat lätkillä leveälle. ei mitään angstia. pikemminkin iloriemutusta.

¤ ruutuun lähetys. eka näytettynä. toka tyhjään ruutuun. Molemmilla stoppasi ruudun yli sen taakse. en muista osaako se hakea oikean paikan itsenäisesti vai ei. päätin tarkistaa sen blogista.

¤ seuruuta ilman käskytystä. Voi kun se oli hieno. Tokikaan se ei sitä takaosaansa huippuhyvin käytä. mutta se on sille sallittua. Minttuhan on jo 9,5 vuotias. Se piti kontaktin ja paikan aika hyvin. Pientä väljyyttä, mutta Mintuksi ihan sikahyvää seuruuta. Hyvä asenne, loistava kontakti, mieletön fiilis.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Niks naks ja kaikkia kiinnostaa

Lisää kotiniksuttelua

NITA
TI Nitalle rehellisesti houkuteltiin etutassut laatikon päälle ja lähdettiin sitä sitten vahvistamaan. Namin viskaus pois ja pikkuhiljaa se tajus jo ihan itte kiivetä etusillaan laatikolle. Häntä huiskui!! Tästä taas voimakkaasti avustaen koitettin saada takapäätä liikkumaan oikealle. Kyllä se 5cm liikahduksia tekikin. Iso askel Nitalle, naksuttelijoille silmien kiinni puristuminen.

KE Nitalle tassut jo laatikon päälle ihan itte ja voimalla. Vartaloavulla menee sivusuuntaan kuin pieni jänis. Perusasentoon tulo oli kamalaa, koska luukun takana Essi ja Saimi olis halunneet osallistua myös. Nita dislaikkas.


KAAPO
TI Kaapo oli ajatellut paljon ja nyt se kosketuskeppi oli sille selvä juttu. Aina kun se muisti keskittää tarmonsa siihen keppiin, katsekontaktin sijaan. Vähemmän hytkymistä ja kiekerrystä.
Kaapolle niksteltiin myös pientä häiriötä makuuseen ja voi pojat se olikin ketterästi ylhäällä tai liikkunut luikerrellen kuin käärmes...
Loppuun toinen satsi kosketuskeppiä ja se jopa rohkeesti loikkas vähän että sai nenän koskemaan korkeella olevaan keppiin.

KE Kaapo yritti keskittyä pysymään paikallaan makuulla. Se hytkyi ja venkoili.
Ihan ehdottomasti ensin selväksi se että ollaan paikoillaan ja lisätään siihen kestoa/kestävyyttä.. ennenkuin vaikeutetaan sen enempiä.


AINA
TI Ainalle paikallamakuun vahvistusta. menin melkein toiseen huoneeseen ja oi kun se oli vaikea. Olisi mielellään tipsuttanut äkkiä perään. Onnistui kuitenkin.
Perusasentoharkkaa. Oikein toheissaan yrittä saada kontaktin nojaamalla jalkaani vasten ja katsomalla vasemman kautta silmiini. Harvinaisen pöljän näköistä.

KE Ainalle pelkkää perusasentoa. Aloin myymään vierelle käskyä tarjottuun toimintaan.
Välillä unohtaa istua mutta etuosa on hyvällä paikalla. Kiinnitä huomiota


MEHMET
TI Mehmet teki kosketuskeppiä ja seiso maahan vaihtoa kosketuskeppiin tukeutuen. Seisomaannousu oli jo reippaampi ja hyvän näköinen. Maahanmenossa tuli eteenpäin ja oli jotenkin hämillään. sitä työstetään siis vasta myöhemmin.
Siirsin kosketuskepin kämmeneeni ja häivytin sen siitä. Saatiin mietteliäs käsikosketus aikaan. Tätä jatketaan taas myöhemmin.

KE kosketuskeppiä. Musta kosketuskeppi oli ihana ja selkeä. Sitä varten kurotettiin ja jäätiin kahdella jalalla seisomaankin. Kosketuskepillä ohjaten saadaan ainakin seisomasta istumaan oikealla tekniikalla. Samoin seisomasta maahan.


RAUHA
KE Laittoi etutassut korokkeen päälle ja avusteiden kanssa siirsi jo 2-5cm takatassujaan sivulle. Yritti kokoajan tarjota alustan päällä etutassuilla kyykkäämistä makuuasentoon. Hauskan näkösitä pyllistelyä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Niks naks kotijuttuja

Kaivoin niksuttimen ja nampat uudella innolla esiin.

Mehmet teki kosketuskepin tökkimisiä. Ilmeisesti on joskus jo oppinut sen, siihen ei kauaa mennyt. Sitten meni vaikeaksi kun keppi oli sen verran nenän yläpuolella että kurkottamalal ei yltänyt vaan piti vähän ponnata.
Hyvä fiilis, häntä heilui ja Mehmet oli itsevarma.

Rauha makasi rauhassa. Eli ensin vahvistettiin maassaoloa. Naksnaminaksnaminaksnami... pikkuisen pidempää väliä. Joka kerta kun se ponkaisi ylös, katosi mahdollisuus palkkaan. Lopuksi lisäsin häiriötä. Eli oman käden joka heilui sen sivulla, jalat jotka teputti sen molemmilla sivuilla ja pehmolelun joka houkutti iskemään kiinni.
Rauhan pää saattoi mennä juntturaan. Niin keskittynyt se oli.

Kaapo raasu on niin mies.
Koitettiin opettaa sille kosketuskeppiä. Isoa palloa se on mun käteen jo tökkinyt, joten sen ei olisi pitänyt olla vaikeaa. Oli se. Hän LUOPUI ja hetkui ja kiekersi ja tarjosi värähtämätöntä kontaktia ja maahanmenoa ja istumista ja juoksi ympäri huonetta. Keskittyminen on tosi hento tällä jätkällä. Onistui se ehkä vähän paremmin lopussa, kun keppi oli oikein lyhyenä ja melkein kämmenessäni kiinni.

Mintulle naksuttelin kahdelle eri alustalle menoja mun käsimerkin suuntaan. Sillä kiehahti ja keulahti ihan hurjasti. Mut olipahan positiivinen fiilis ns ohjatun suuntien käsimerkkeihin.
Kaukoissa maasta seisomaan se tepsutti eteenpäin, muut vaihdot oli ok. Taas hetkeen ei voikkaan tätä treenata ettei lihakset mene jumiin. (Mintun oma personal erikoisuus, suolen vieressä/osittain kiinni on ontelo joka täyttyy. Sitä jos se varoo mm kaukokäskyissä, se kipeyttää selkänsä. Onteloa ei voi leikata, mutta on se jo kohta 5 vuotta sen kanssa elänyt)

Nita on alkanut oppimisen tien. Se palkkaantuu jo nameista, eli ollaan päästy hurjasti eteenpäin. Se myös motivoituu huomiosta ja tekemisestä.
Vähän hidas se on vielä käyttämään päätään, mutta se yrittää kyllä.
Kosketuskeppiä lyhyellä varrella. Tuli jo ihan tarkoituksella tapahtuvia nenän kosketuksia.
Namilla ohjaten tuli jo aika reippaasti vierelle perusasentoon. Myös yhden askeleen eteenpäinsiirtymisiä. Käännöstä ei hallise teknisesti vielä yhtään. Vierelle pitää ohjata suoralta linjalta. Eiköhän tähänkin oteta laatikkoleikki.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Otappa iisisti, Sari Kärnä koulutti jälleen

Viime keralla Sari korjas mm kaikki mein ongelmat, joten odotukset oli melkoisen korkeella jälleen.
Ei tarvinnu pettyä. Kaikki keiden kanssa puhuin, oli ihan ratketa liitoksistaan kun ne oli sen verta tohkeissaan et kouluttaja on hyvä.

Neuvot oli loogisia ja perustuu useimmiten aina siihen että koira itte tajuaa kunnolla mitä se on tekemässä.

Ensin ohjattua noutoa. Hommaahan Mehmet ei osaa, mutta se tekee sen kaltaista jos valmistelee oikein. Haluan sen kuitenkin oikeasti tietävän mitä se tekee, jotta se voi tehdä superhyvin.

avuksi otettiin kosketusalustat. Mehmethän on tähän asti tehnyt kosketusalustaa ainoastaan ruudussa ja siihen opeteltaessa muualla.
Oli siis tajunnanräjäyttävää että suunnat opetetaan viemällä koira merkille. ja antamalla lupa mennä ohjatun suunnan kosketusalustalle. Kävin palkkaamassa alustalle seisovan memen, jotta kosketusalustan idea ei katoa.

ensin yksi lätkä yhdessä suunnassa samalla tasolla noin 5metrin päässä.  siitä sitten syvennetään lätkän sijaintia. halutaan kuitenkin hyvät kaaret ulospäin.

Siitä sitten voidan oman maun mukaan pidentää oman ja merkille viedyn koiran etäisyyttä toisistamme.. tai syventää lätkät oikeille paikoilleen ja olla itse lähellä koiraa auttamassa.

sitten kun esitellään että suuntia on kaksi, joista voidaan vaan mennä siihen suuntaan minne neuvotaan, eikä aina välttis sinne vaan mihin just on lätkä viety, tai missä se tietää lätkän olevan.
.... joo siis. esim. vie vasemmalle lätkä ja samantien oikealle lätkä. tee 2-3 toistoa oikeaa lätkää. sit appari ottaa oikean lätkän pois ja itte ohjaankin koiran seuraavaksi vasemmalle. jos koira ei mene pyydettyyn suuntaan, se ei löydä väärästä suunnasta mitään millä palkkita itsensä. se ei kykene epäonnistumaan. sen voi vaan höpö höpsötellä takaisin ja yrittää uudestaan. Toki jos se heti menee oikein, niin sieltähän se lätkä löytyy.

kun kaksi lätkää sujuu. (myös se että se menee väärälle lätkälle ja kokee "stop" käskyn vaan iloisena väliaikatehtävänä. ) lisätään kolmas lätkä. Lätkien kanssa myös luodaan se merkille meno hyväksi. kapulat kun helposti kuumentaa koiraa ja laittaa sen ajtukset kapuloihin jo siinä kun se menee kohden merkkiä. silloin merkki usein lipsuu.

----
sit korjattiin ruutuunmenoissa viimeaikoina (2 treenissä) ollut vääränlainen sisäänmeno ja väärän paikan hakeminne.
Läheltä näytettiin että siellä on lätkä ja mentiin kaus lähettämään. kolme toistoa lätkälle kaukaa. eka näytettynä. kaksi normaalisti.. ja sisäänmeno alkoi sujua taas. ekalla meinas hakea ensin väärään paikkaan, mutta lätkä auttoi sne onnistumaan. Vika toisto viel tyhjään ruutuun.
--------

Toka kierroksella keskusteltiin Mehmetin kaukoista.
Olen opettanut sille ainoastaan istu-maahna-istu vaihdot ja ne sujuu napakan nopeasti ja melkein pompaten.
Kädellä näytettynä seisomaannousu on ku pieksettyä koiraa koittais jaloilleen saada. Takajalat pysyy paikoillaan, mutta koiran ryhti on yks lysmykyyry. Ilme ja tekniikka ei ole mitä haluaisin. Tahdon sille napakat ja nopeat kerralla oikeaan asentoon napsahtavat liikkeet.

ratkaisuksi. käsikosketuksen tai kosketuskepin opettaminen. sen jälkeen kiva leikki, jossa se saa pompata käteen ylöspäin. tai muutoin reippaasti nokkaisten lähestyä kättä. Sittä targetilla ohjaten sen sitten saakin tekemään vaihtoja iloisen reippaalla mielellä.

Toki takajalkojen opettaminen pysymään kohteen päällä auttaa tätä. Monta osa-aluetta siis opetettavana. ensin takaosan tiedostaminen ja nenäkosketuksesta hauskan tekeminen. sen jälkeen itse liikkeiden tekeminen. Tästä tulee kivaaaaa...

------
noutoa katsottiin. perus noudossa sen poimiminen on huonoa. se saattaa pelata ja ottaa huonosti. ihan vaan matalan maavaran vuoksi. jos takana oli joku kohde, se hidasti ja mulkoili kohdetta. läheltä nostot ei olleet sen parempia. takaisintulo niin että joku antoi kapulan oli, aika kiva. Toki siinä kierrettiin se kapulan maavara ongelma.

Ihan lopuksi sit keskusteöltiin että kun se menee voittajaluokkaan seuraavaksi, niin se matala puinen kapula on ainostaan hyppynoudossa. EVL:ssä kaikki noudot on korkeelaippasilla kapuloilla. Eli ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Ajatteleminen on sallittua ja jopa toivottavaa.

-------
temppuradoista puhuttiin sen verran että Mehmetin kanssa ne ei palvele tarkoitusta. se ainoastaan ahdistuu niistä, jos mun ja sen visio tekemisestä eroaa. eikä me haluta mein väliseen yhteistyöhön iskeä kiiloja. Jos se tekee muutenkin ne liikeet hyvin, niin miksi temppuratoja mehmetille. Vähän niinkuin sille ei sovi kovin hyvin häiriötreenitkään, kun se ylisuorittaa ja sulkee mm ihan kaiken pois. myös minut. Eikä tee virheitä eikä mene muiden lankaan. tosin häiriöharkat saa sen huomioimaan mm kaiken. ihan jotta se voi aktiivisesti olla välittämättä niistä asioista. Mehmetin ihan oma erikoisuus.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lepakkovuoro

Lepakkovuorolla Hurttahallilla

Nita.
-Oli yllättävän tohkeissaan ihan uudessa tilanteessa. Tarjosi niitä kahta ja puolta temppuaan mitä osaa. Meinasi ensiksi sortua juoksemaan ja leikkimään oman varjonsa kanssa. Unohti sen höpötyksen aika pian.
-katsekontakti. tärkeää. se EI hae katsekontaktia. se tarkkailee kroppaa ja sitä minne mennään, mutta ei vapaaehtoisesti ota katkekontaktia.

-Kontaktin kanssa pelkkä naks ja nami naamaan. ei ilmeilyä ja hyvän kiljumista. sitä hirvittää ja ihmetyttää moinen tsemppaaminen. siltä se into tulee sitäkautta kun se osaa ja saa toteuttaa mitä pyydetään. Outo eläin.

Tyyne
-Kepit. ei liian kaukaa + takaa. silloin ei kykene, ei mene. pelkästään takaa on ok. tai pelkästään kaukaa mutta edeltä.

-Keltainen rengas ei tuota ongelmaa ja lagun kamala kisapuomi on kamala. Siinä kyykkäs vaikka palkkana odotti iltaruoka.

-hyppytekniikan kaarreharkkaa ilman vauhtia ja pari kertaa putken kautta vauhti sovitettuna.

Mehmet
-rakkauspakkaus. taianomaisen ihana. se on rehellinen ja niin ihana otus. Sen kanssa on huikean hauskaa puskea sen osaamisen rajoja kauemmas.

-Ruutu. Se ei hahmottanut pinkkejä tötsiä keinonurmea vasten kaukaa. varsinkin kun matkalla oli kaksi muurin pystypalkkia reunoilla.
näytettynä meni ja osasi. Meni sisään keskeltä MUTTA tarjosi paikkaa oikeaan etukulmaan merkin taakse. oi joi.

Ruutu toisesta suunnasta oli kiva. ihan ruudun suuntaisesti menomatkalla oli suora putki. Sinnehän se humahti useamman kerran, enenkuin tajusi että uppis. sinne ei saa nyt irrota.
Sen jälkeen meni vain ja ainoastaan kovaa suoraan ruutuun, eikä välittänyt putkesta. Ruudussa paikka oli edelleen liikaa oikealla. Mutta nyt meni joka kerta edestä sisään.

Nenuli eka kertaa hallissa.
hajuttoman rivin yli piti mennä nuuhkimaan oma paperilappujen keskeltä/ alta. Lopulta kun tajusi mistä on kyse. kykeni suoriutumaan hyvin ja normaalilla ilolla innolla ja tarkkuudella.

seuruu oli upeaa. Mun tarvii olla vaan lähes koomassa. ei eleitä. käskytys neutraalia. palkkaus vielä neutraalimpi "hyvä" ja omalla rauhallisella tahdilla kaivetaan nami taskusta ja ojennetaan kurkotettavaksi oikeasta kohtaa. Se toimii ja on mieletön. Mehmet on aktiivinen ja ihan super. Mun vaan pitää olla lähes koomassa. tyyni viileä ja rauhallinen.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Daijju aksaa - Niisto

Talvikauden agilityt on pyörähtäneet käyntiin.
Ekalla kerralla tehtiin kivaa rälläralla rataa, jonka aikana vaan tarkistettiin kontaktien ja keppien kisatilanne.

Tokalla kertaa niisteltiin.
Niistot meni hyvin ja sain mennä kokoajan Tyynen edellä. Mikä ei silleen ole mulel kauheen luonnollinen positio.

Lopuksi kaivettiin esille Tyynen pussiongelma.
Haluan että se rynnii sen suoraan, ettei se ei-niin-välkky luonnonlapsi ota ja sotkeennu pussiin. Muuten loistavastihan se sen menee. Mutta kun se pääsee pussista ulos, se omavalintaisesti ottaa oman suunnan tai oman esteen ja ryntää sinne oli ohjaajan asemointi tai kiljumiset mitätahansa.

Maijju meni sitten palkkaamaan sitä metrin päähän pussinsuusta. Pari kertaa tyyne tömähti syliin, enennkuin se alkoi ajatella että ohjaajan haltuunottokarjaisulla juuri enenn pussiinmenoa on joku merkitys. <3


Ratapiirroksesta olen varma että jotkut mittasuhteet siinä mättää.
Mutta melkolailla tolleen se oli.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Mukavuusalueen venskaamista

Sunnuntai treeneissä oli ajatukseni tarkastella voittajaluokan osamattomuuksia.
Paikallamakuussa muita häiriköitiin. mehmet oli hieman sivummalal, mutta rentoutui selkeästi kun huomasi että häiriöt koski vaan kaikkia muita koiria. Hän sai vaan olla ja nauttia showsta.

Istuminen- ei osaa. Teki vain käsimerkkiin tukeutuen. Pelkkä käskysana ei ole riittävä vihje.

Luoksetulot takapalkalla. osaa. kuuntelua kehiin. maahanmenoja myös tähän. Vauhdit ja reagoinnit on hyviä. Samoin ajatus on hyvin taakse.

Ruutu. Loppuosa ehdottomasti treeniin. Lähtee hyvällä vauhdilla, mutta tahdon vierelletulon täsmälliseksi. Ruutuunmenoja myös häiriössä.
Yhdisti kiertämisleikit ruutunmenoon ja meni ruutuun aina vasemmalta sivusta. Tämä korjataan kosketusalustan kanssa seuraavassa treenissä.

Possu von Nakki juoksi auttamaan meitä ruudun kanssa. Samalla kun possu ja Saara ryntäilivät linjalla ja Kati viihdytti eksynyttä possua, mä olin viileen cool ja käskytin Mehmetin ruutuun. Kyllä se sinne meni, vaikka ruudussa nosteli tassujaan kuin olisi siinä itsessään kävellyt. Seuraavassa toistossa ei lähtenyt ruutuun. Sillä voihan se POSSU jostakin tulla. Väännettiin hetki, huijasin sitten sitä että ollaan menossa pois ja lähetinkin läheltä ruudun väärältä puolelta. Hupsistakeikkaa ja Possu ja häiriöt unohtui ja Mehmet osasi jälleen ruudun. Erittäin hyvää mukavuusalueen rikkomista.

Kaukoja istu-maahan-istu 10 + metrin päästä. Toimiii.
Seuraavaksi voisi ottaa tarkasteluun jonkun toisen vaihdon.

Ja ihan vähän on pakko hehkuttaa. Katin kanssa osuttiin treenipariksi ekaa kertaa. Ajatukset natsas koulutuksellisesti yksiin ihan täydellisesti. Olipahan helppoa treenata ja kommentoida ku toinen puhuu täsmälleen samaa kieltä. Tätä lisää!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Nuppi suoraan Lotan tyyliin ja jatkokurssia med aluevalmentaja pallokorva ja muut mielikuvitusystäväiseni.

Kävin kuuntelemassa Lotta Vuorelan (Naurava Koira)

Henkinen valmentautuminen koiraurheilussa -luennolla

Olen ollut aikaisemminkin vastaavan tyyppisellä luennolla. Silloin se kesti koko päivän. Ongelmathan ei lopu siihen kun saa yhden osa-alueen ratkottua.

Alkuun huomasin että oma jännittämiseni tuhoaa 100% varmuudella koesuorituksen. Joten päätin lopettaa jännittämisen turhana hommana. Se on toiminut ihan hyvin. Jäljelle jäi vain häiriöherkkyys ja mm liika flataisuus. Joskus olen ihan liian veltto. Annoin myös kitisijöiden ja arvostelijoiden puheiden vaikuttaa omaan tyytyväisyyteeni.

Ensimmäisellä luennolla sain työkaluja hallita lisää mieltäni ja ymmärtää joitain asioita. Lisäksi kitisijöille ja tunnelmanlatistajille tuli ihan oma paikkansa. Heidät puristetaan pikkuriikkisiksi olennoiksi (mitä he ovatkin) ja heidät tungetaan ajatuksissa kauniin vuoden-89 tilahontani (honda civic, ruoste pitää maalia kasalla) hanskalokeroon. Hansakalokerosta ei kuulu arvostelu ja kommentit siellä on bileet. Siellä soi petri nygård. tosi kovalla. Tämä auttoi muiden kommenttien ja latistamisten poistoon. toki käytän myös puhdasta ignoorausta. jos joku tulee puhumaan tai vaatimana huomiota kun keskityn, katson ohi/yli/pois ja jatkan hommiani. en puhu en huomioi. Yleensä ihminen katoaa. häiriönpoistoa siis.

no se historiasta. menin siis lotan luennolle ja napsin joitakin kohokohtia esille. Nämä on mulle muistiksi ja jäsentelyksi. Hyvin voimakkaasti Jonnan ajatuksiksi muutettuina. Lotan paremmat ja selkeät muistiinpanot löytyy täältä.  kyseessä seurakaverin blogi.

Ihmisen aivot uskovat sen mitä niille syöttää. Ne on tosi hyväuskoiset. Mieti mitä karkkia haluat kaupasta. olisiko se salmiakkia vai irtokarkkeja, suklaata vai jäätelöä. Tunnet maut kielelläsi kun mietit mitä valitsisit. Ei se mielenhallinta ole yhtään sen kummenpaa.
-> mielenhallinta helpottuu oikein syötettyjen ajatusten harjoittelun kautta

Ihmistä rasittaa evoluutio. positiiviset pellet on kuolleet sukupuuttoon. Karsintaa on tapahtunut. T-rex söi pari yltiöpositiivista ja ne pessimistit ei pettyneet. Pessimistien jälkeläiset olivat vielä hiukan nyypempiä ja ajattelivat kaikesta negatiivisemman kautta. Varaudu pahimpaan tai henki menee. Sitä se evoluutio meille kuiskuttaa. Toki t-rex ja ihminen ei tallanneet ihan samaan aikaan pallolla. ehkä se ei nyt niin haittaa. Siihen on helppo uskoa kun onhan jurassic park -niminen elokuva syötetty meille jo lapsina.


Mokien pelko haittaa monia. Mulla on porokoira, olen karaistunut ja valmis ottamaan kaikenlaiset häpeäiskut vastaan. Myös teatterikoulua on ehdoteltu. Mutta ihan vaan häpeileviä ihmisiä ajatellen: mokien pelko on pohjimmiltaan pelkoa siitä "mitä muut ajattelevat minusta".
Sitten harjoitus. muistele jonkun muun tekemiä mokia. Montako muistat?

----niinpä. ehkä yhden. ja senkin vain siksi kun myötäelit ja toivoit heille onnistumista. Myötätunto. Se on se leppeänletkeä sana. muita kiinnostaa tasan yhtä itsekkäästi oma napa ja ehkä vähän kaverin napa, jotta kaverilta saa taas apua myöhemmin omaan treeniin. Raadollista..


Sitte jos ON olemassa ihminen jolle epäonnistunut suoritukseni tekee gutaa, ilostuttaa ja hän kieriskelee tappioni kuvitellun katkeruuden makeassa mässäilyssä.
Suon sen hänelle. Toivon oikein sydämeni pohjasta että hänen elämässään olisi jokin muukin tukipilari, mutta jos epäonnistumiseni kantaa häntä hieman pidemmälle.. niin ehdottomasti sallin sen hänelle. Silloin ei itsetunto tai muut asiat ole kovin vahvoilla.

Tämä seuraava on loistava.
Mitä ja miten ihmiset kommentoivat, kertoo enemmän kommentoijasta kuin sinusta itsestä, tilanteesta tai suorituksesta.

sitten meidän omissa nurkissamme lyyyhäilevien nyyppien pitää oppia olemaan rehellisen aidosti onnellisia onnistumisistamme. Jos joku onnittelee, älä itse lyttää suoritusta vaan sano "kiitos!"

Sitten tärkeä. hyvin hyvin tärkeä asia.
Älä ole ryhmässä missä et viihdy. 

Sen vois alleviivata. ja boldata ja kursivoida. (done, muokkasin ne jo. Sateenkaaria ja kukkia ja perhosia ja yksisarvisia en alkanut koodaamaan. toki osaisin kyllä)

Valitse porukka joka aidosti haluaa että ryhmän jäsen
-kehittyy
-menee eteenpäin
-onnistuu
ja tärkeää on myös että ryhmä on tukena kun menee huonosti.

Jos porukka on tukevinaan se lähinnä vain lisää painetta onnistua. Paine ja pakko ei ole hyvä, syy tekemiseen tulisi tulla jostain ihan muualta. Omasta halusta tehdä. Palaan tähän myöhemmin. Tämän eräs viisas ihminen mulle selkiinnytti omalla kirjoituksellaan.

Tää seuraava on mun pahin rampauttajani:
Älä ole liian ankara itsellesi.
älä vaadi kriittisyyteen asti täydellisyyttä. anna itsesi onnistua. ole onnellinen kaikesta mikä onnistui.

Jos joku kohta tai asia epäonnistui, lisää se treenilistalle ja unohda epäonnistuminen siltä erää. laita vaakakuppiin yksi epäonnistuminen ja toiseen vaakakuppiin kaikki ne asiat jotka onnistuivat.

Ole siis ällöttävän positiivinen ihminen. Silleen hyvällä tavalla.


Videoi. Video kertoo puolueettomammin mitä tapahtui.
Jos sinulla on huono fiilis, mieti niitä mitkä silti onnistuivat. Opettele olemaan tyytyväinen jos siinä karseassa fiiliksessä sait asioita silti onnistumaan.


Ei merkitykselliset ihmiset (häiriöt) huomioi heidät ja sulje heidät pois ajatuksista samantien. ihmisiä ja häiriöitä on turha kokoajan aktiivisesti sulkea pois mielestä. (ellet osaa samaa täydellistä poissaoloa ja omaan napaan keskittymistä kuin minä) se vie vain energiaa jos sitä joutuu yrittämään.


Sitten paineet.
Yleensä ne luodaan ihan itse.
Koiraan niitä paineita ei saa ladata. Koiran pitäisi olla ensisijaisesti kaveri ja tyyppi joka henggaa sun arjessa mukana. Kaikki yhdessä tekeminen on tähän päälle vaan extraa ja plussaa.

Jos et muuten osaa laittaa ajatuksia raiteilleen niin mieti rakasta koiraasi. mieti sen ihanuutta ja hyviä puolia. sen silmiä ja sen katsetta kun teette yhdessä jotain ihanaa.

Sitten. Miltä tuntuisi jos se olisi huomenna poissa. Entä jos sinulla on monta koiraa ja ne kaikki juoksisivat sopulilauman tavoin kuolemaansa huomenna. yhtään et voisi pelastaa ja sinne meni.
Kuinka tärkeää se onnistuminen olikaan siinä jossain tietyssä tulevassa koitoksessa?

Terveiden ajatusten pitäisi olla lähinnä raiteilla että "moi, sä olet mun koira. ja me tehdään yhdessä asioita mistä me yhdessä nautitaan".

Ihmiset luo liikaa paineita itse itselleen ja koirilleen.


Optimaalinen suoritusvire
Huomioi ympäristö ja nollaa ne asiat mille et voi mitään.

Siinä se on yksinkertaisuudessaan. Panikoimalla asiat ei suju tai etene paremmin. Teet sen mitä pystyt. Menet kisoihin jos pääset. Tee parhaasi vallitsevissa oloissa. ota rauhallisesti asiat joille et voi mitään.

Asiat joille et voi mitään: ajattele ne jo etukäteen. Miten toimit tilanteissa. mitä jos jotain miettimäsi listan ulkopuolelta tapahtuu? voisitko vain suhtautua rauhallisesti?


Koira on tilanteessa millainen se on. yhdessä voidaan tehdä parhaamme.

Kun tiedät heikot kohdat, hyväksy ne. Älä odota että ne sujuisivat munkilla.
Munkki on hyvää vain syötynä.


Paniikintorjunta

kun tunnistat paniikkireaktion (ennen suoritusta esim alkaa jännitys kuolettaa)
-> käynnistä opeteltu ankkuritoiminto.
Ankkuritoiminto voi olla mielikuva rauhallisesta asiasta johon yhdistetään lause tai hokema, jonka kautta palaat siihen ankkuriin liittyvään rauhalliseen mielentilaan.
esim: "rauhoitu, sä osaat ja te ootte hyvin treenanneet tämän"

Ankkurit on nollaustapoja nopeisiin hetkiin. Paska tunne pyörretään pois. Tunnustele itseäsi ja kun huomaat ensioireet -> ota ankkuri esiin ja telakoi mielesi oikeaan suuntaan.
Esim agilityssa lähdöissä hihnan hively voi olla fyysinen apu rauhoittumiseen.

itselläni aikana ennen jännityksen lopettamista toistin tokokokeeseen mennessä "hymyile, huomioi koiraa" hymyillessä ei vaan voi olla niin kireä ja koira pitää muistaa huomioida.

Tavoitteet

Tavoitteet pitää asettaa realistisiksi. Jokaisella ei ole aikaa 24h treenata.
(huom tulevaisuuden nyyppä Jonna, lue edellinen satamiljoonaa kertaa uudestaan. Ei huonoa omaatunta kun treenaa vähemmän kuin ihan kaikki muut. sun koirat ei kestä liikaa treeniä.)

Perustreeneissä pitää pystyä haastamaan itseään.
-> tee myös kisanomaisia juttuja
-> haastamalla itsesi myös kehityt

Jos treeni menee leipähommaksi, ei silloin edisty. treenistä ei ole hyötyä. eikä sillä ole edes sitä viihdearvoa kuin jos iloisesti hömppäilisitte rallytokoa.
Jos treenistä ei ole hyötyä niin MUUTA TOIMINTAASI. dah. saa siinä märehtiä kun ei tee mitään asioiden eteen.

EI OLE PAKKO
Ethän sä muutenkaan tee mitään jollet oikeasti halua. Noin uppiniskainen ihminen ei tottele kuitenkaan ketään.

Eli muista, ei ole pakko.
teen mitä haluan ja mihin on mahdollisuus.

Pakolla luodaan pahaa fiilistä ja huonoa painetta.

Sitten kun olen kouluttanut itseni ja koiran riittävälle tasolle, niin tulokset tulee boonuksina. Ihan jatkumona sille osaamiselle.

Pelkkien tulosten ajattelu vie voimavaroja ja keskittymistä tekemisestä. Silloin energia on väärässä kohteessa.

Kisapaikalla ei saa katsoa tuloksia.
Se kadottaa kummasti painetta ja suuntaa huomion vain tekemiseen.

Lupaa koirallesi olla sen arvoinen.
jos jompikumpi on väärässä mielentilassa, ei saa mennä starttaamaan/kisaamaan. se on molemmille turhaa ajanhukkaa.

-------------------------

Sitten mä pohdin paljon treeniryhmääni, taukoilua, omaa treenaamistani ja motivaatiotani. mun piti selvittää miksi harrastan.

Aluevalmentaja Pallokorva, aka itseoppinut mentaalivalmentaja Mahtimaijju mut pakotti kohtaamaan yli-ihmisen sisälläni.

Pintapuolisesti olen kisatavoitteellinen. haluan menestyä ja siksi harrastan. Tää kuitenkaan ei ole sama kuin hurja voitontahto. En mä rehellisesti sanottuna välitä voitanko vai en. Jos pääsen onnistumaan, on mulle ihan sama kuinka monta teki asian hiukan paremmin. Ei ne mua voittaneet. En osaa olla mitenkään huonompi siksi että en seiso korkeimmalla korokkeella.

Toisinsanoen oli sittenkin vähän kateissa se ajatus että miksi mä tätä teen.
Lopulta sen tajusin.
Mä olen liekeissä kun pohdin uusia ratkaisuja asioihin, kun opetan uutta, kun mulla on selkeä oppimistavoite.

Minä harrastan koska haluan osata ja haluan saada siitä tunnustusta.
Mun maailmassani tyhmyys on sairaus. Kuolemansynti suorastaan.

Mä en voi sietää tyhmyyttä. Tahkea aivoisen koiran kanssa en edes yritä kovin pitkälle. Arvostan älykkyyttä ihmisissä ja koirissa. Kyseenalaistaminen on merkki älykkyydestä ja siksi kai en karsi sitä pois koiristanikaan.
Toinen syntini on yli-analyyttisyys. Ajattelen kaiken ylitse ja vielä pidemmälle.
Analysoin niin tarkalla mitalla, että se kokonaiskuva ja simppelit jutut on joskus mulle vähän vaikeita hahmottaa. Mä myös vaadin itseltäni täydellisyyttä tai vähän enemmän. Koiraparat kokee saman. Monet treenikavereistani tekee hyvää työtä. Jos se olisi omaa työtäni, niin löytäisin paljon paljon viilattavaa ja hiottavaa. Myös sm koirakoiden hienoista suorituksista löydän virheitä virheitä ja lisää virheitä. Toki siellä on myös niin vaikuttavia suorituksia että osaan jo ummistaa silmiä niiltä virheiltä.

Keskityn kaikessa siis vaatimaan todella paljon ja en ole armollinen.
Pitäisi olla. Olisi helpompaa. Kuka haluaa olla kokoajan suurennuslasin alla?


Ihmiset toitottaa että hauskuus on ensisijalla.
Silloin kun ylianalyyttinen nyyppä-Jonna halkoo hiuksia, on hauskuuskin vain yliarvostettua hömppäroskaa. Vähän kuin komedia.

Mun pitää ymmärtää että hauskuus ei ole väkisin väännettyä komediallista kakku naamaan hah hah haa, tai pieru ilmaan hississä heko heko hauskuutta. vaan se tarkoittaa viihtymistä.

Viihdyn koiran kanssa tekemässä asioita. Teen sen mielelläni ja iloitsen siitä.

Hauskuus termi liippaa siis jälleen aivotonta hösellystä ja samalla tyhmyyttä. (minun maailmassani)

[huom. sivuraide ja ajatuksen harhaantuminen alkaa......]
Minulla on muutama koira, joiden kanssa tekeminen on aina mielettömän upeaa. Ne antavat itsestään kaiken joka solullaan ja niillä kuplii yli innosta ja ihanuudesta. Minä en niitä siitä suitsi ja se tekee minusta vähemmän menestyneen koiraharrastajan. Tasoltani olen sellanen semikiva seiskapuoli.
Toisaalta mä nautin kun koirani näyttävät riemunsa ja hajoavat onnesta. Onko mitään sen kivempaa kuin koira joka tarjoaa innosta tutisten perusasentoa, täpisee vierellä joka solullaan. Sen silmät loistavat, nenä vipottaa ja korvankärjet tärisevät? Se jopa rikkoo käytöskoodin pahinta syntiä. Se haukahtaa. Kerran ja tosikovaa. Mä rakastan kun koirani näyttävät olevan elossa ja että niillä on rohkeutta ja kekseliäisyyttä tehdä kaikkea typerääkin. Myönnän sen.

Muut näkevät tämän aika usein lepsuutena, huonona koirankoulutuksena ja sellaisena harmaana alueena. Minä taas kuulen sen jotakin kautta kuitenkin.. ja tulkitsen että ihmiset pitävät minua epäpotentiaalisena ja huonona. mahdollisesti pikkasen tyhmänä, mutta kivan innokkaana.

Viime sm kisoissa näin finaalissa riemukkaan ja melkein ratkeilevan suorituksen. Koirassa oli pientä epätäsmällisyyttä mutta voi vitsi millainen asenne ja riemu siitä paistoi.


Kai tämä on sellainen henkisen kasvun paikka. Nautin asioista, jotka ovat esteenä menestymiselle.

Toisaalta se menestyminenkin on aika suhteellinen käsite. Olen toisaalta luonut itselleni ihan turhaan rampauttavia rajoitteita ja pohtinut liikaa vääriä pakkoja ja asioita. Nyt kun olen keskustellut itseni kanssa pitkään ja syvällisesti niin voinkin taas hetken olla rennosti koirineni ja vain harrastaa. (melko diippii shittii, varsinkin ihmiselle joka vihaa filosofiaa ja ratkaisee dilemmat simppelisti. Kuten se peruselämänkysymys että edessäsi on viisi eri ikäistä ihmistä. sinun henkeäsi uhataan. sinun tulee päättää ketkä kolme kuolevat, tai sinä kuolet. mitä teet? Niin filosofiaa. Oikein olisi alkaa pohtia ikää ja syntyjä syviä. Minun mielestäni käypä vastaus on "kolme vasemmalta lukien")
[huom. sivuraide ja ajatuksen harhaantuminen päättyy]

Tästä päästään aiheeseen TAUKO
Se on mulle tasan melkein yhtä paha asia kuin tyhmyys.
Tauko = luovuttamista. Luovuttaminen on ikuinen ratkaisu.

Nyt olen ollut pakotettuna tauolle, silläkeuhkot prakasivat taas yhden keuhkoputkentulehduksen seurauksena. koita siinä treenata kun et jaksa hengittää.
Mun tauko  venyi ja venyi. Ja samalal lisääntyi paine siitä kuinka en edisty ja koirat junnaa paikallaan. Kaikkien muiden eläimet toki edistyi ja ihan hurjaa vauhtia. Ihmisten blogit ovat täynnä autuutta ja iloa ja valheelliselta tuntuvaa hyvänmielen suitsutusta. Ei tee hyvää nyyppä minän niitä lukea.

Tauko antaa perspektiiviä, kunhan ei koe huonoa omaatuntoa taukoilusta. Se on se avainjuttu.
Hyvällä tauolla
-omat ajatukset jäsentyy.
-koira tuntuu oppineen uutta
-voi olla lyhyt. vaikka vain päivän mittainen.
- koiralla on uusi into
- itse ehtii punnita treenitapojaan.
Jos et edisty, niin muuta toimintaasi.

Ja sitten se täydellinen elämänviisaus. Kaverilta napattu ja omiksi sanoiksi väännetty.

Ei ole mitään järkeä treenata sillointällöin. eli esim vain kerran viikossa.
Varsinkin jos ajatus uupuu. Ilman ajatusta ei opi mitään.
Silloin kun ei opi mitään ei myöskään saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemukset kun lisäävät innostusta ja motivaatiota ja aiheuttavat positiivisen yhtälön.


Arvon puskalukijat:
Onnittelut jos jaksoit kahlata tänne saakka. Pahoittelut jos mielessäsi meni jotain rikki :D














maanantai 22. heinäkuuta 2013

Simppeliä yksinkertaiselle

Sisätreeniin yksi asia/koira/treenikerta  -sääntö selkeytti mun elämäni.

Kaapo kontaktia, paikalla, kontallani, seisoen wirenin karkuun leikkinä metrin karkumatkoin.

Aina paikallamakuuta namihäiriöin ja zumbaillen ihan läheltä.

Ilona, mitätahansa se tarjoaakin ilman ääntä.

Rauha, paikallamakuu sekunninsadasosasta pidemmäksi ja namihäiriön kanssa.

Minttu, suunnat. Vasen on käsittelyssä nyt. Riittää kun se kääntää päätään vasemmalle ja palkka ilmestyy vasemmalle.

Mehmet, käsikosketus. Ensin ihan varovasti tökäten auki edessä olevaan kämmeneen. Ajatus savusi niin että otsakurttu meinas valahtaa silmille.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tarja Melakari koulutti nuoria koiria

Pääsin koulutukseen vasta sen lopulla, joten kerron vaan omasta elikosta ja sen kanssa menemisestä.

Ensin kysymyksiä.
Jos sanot koiralle "istu" ja koira menee maahan. Vaihdatko käskysanan vai vaaditko istumisen?
Kyllästytkö koskaan jos asia on vanha ja tuttu? Menetkö riemusta kiljuen pesemään hampaat aamuin ja illoin. Mietitkö miten jännää se on, vai vaeltaako ajatus vähän muualle välillä? Eli keskitytkö innostuneesti jos asia toistuu samana tai samankaltaisena kerrasta toiseen?
Osaatko itte riittävän täydellisesti, jotta voit vaatia toista tekemään yhtä hyvin?

Jätetään kysymykset hautumaan. Ei tarjoilla "naks ja namppaa" ihan vielä...

Tokolle ja yleiselle fiilikselle myrkkyä on
TYLSYYS

ENNALTA_ARVATTAVUUS

KAAVAMAISUUS

TYYTYMÄTTÖMYYS

KIELTÄMINEN

EPÄJOHDONMUKAISUUS

Mulla nousi semmoinen viis ja puoli kättä jos pitäis viitata jos olet tämmöinen aina välillä. Harvemmin kiellän, kun se musertaa sen maailman. Toki kieltämättömyydellä ja epäjohdonmukaisuudella sitten menenkin harmaalle alueelle.

Asiaan:

Ongelmankuvailu, Mehmetin koesuoritus: 
kiva virittely-> kohti kehää (latistuminen, pälyily, väljyys, jopa nuuhkiminen!) siitä seuruuseen. (paska nakki mutta mukana on kompuroitava) -> seuraavat liikkeet. Aina paremmin, kunnes hypyllä se tietää jo ihan itte miten se menee. Lähdetään iloisina kehästä.

Näyte: Tehtiin vajaa 10 kpl kehään sisääntuloa, missä liikkuri näytti paikan.
Seuraavaksi jatkettiin pätkä seuruuta.

Ongelma: Sama käsky tarkoittaa mm kaikkea. "Vierelle" tarkoittaa mm: seuraa tarkassa kontaktissa ja oikealla paikalla, se tarkoittaa myös napakasti vierellä istumista, se tarkoittaa myös mitensattuu vierellä istumista, se tarkoittaa myös vierellä lönkyttelyä, se tarkoittaa myös pälyilyä minnevaan milloinvaan.

_Oho_ wupsiiii_

Eli kun sanotaan vierelle, on kriteerin oltava selvä. Aina ja ikuisesti.
Mukana tömpsyttelyyn joko oma tömpsyttelysana tai hihna.
Ei olis paha vaikka katsekontaktille opettaisi oman erillisen sanan. Silloin senkin saa poimittua tarvittaessa.

Hyvää: Koira osaa seurata, sen paikka ja kontakti on hyvät, sen ilme on hyvä (silloin kun se tekee)

Diagnoosi: Se kyllästyy helposti. Jos se odottaa tylsää ja ennakoitavaa, se rahjustaa mukana. Fiilis saadaan paremmaksi yllätyksellisyydellä.
Mehmetillä on yksi (1kpl) hyvänmielen turhia temppuja. Se osaa peruuttaa käskystä edellä ja se nostaa sen fiilistä. Käskytin sen back back ja siitä vierelle, kehuja ja back back.. peruuttelut nosti fiilistä ja perusasentopaikka alkoi löytyä innokkaammin ja tarkemmin. Joka välissä ei namia viljelty. Back tempun pitää toimia erillisenä itsessään palkkaavana temppuna.

Kehään voi viedä koiran temputtaen, vaikka peruuttaen kehään. Ei se niin vakavaa ole.
Treeneissä voi lähteä juoksemaan, vaihtaa munamieskävelyyn, teettä temppuja jne.
Treenaamisen edistyessä otetaan ajastin mukaan ja siihen tietty aika kuinka kauan seuruutetaan tänään ilman palkkaa, ja ohjaajan tehtävä on pitää homma mielenkiintoisena.

Temppujen opetuslistalle meni:
kämmenpohjaan nenäkosketus
pyöriminen vasempaan ja oikeaan
tökkääminen yläreiteen taskun kohdalle
kiepahdus ulospäin kesken seuruun
Sihinän tai pienen merkkisanan luominen nostattamaan fiilistä.
lisää ideoita?

Teknistä viilausta: 
Ohjaaja vois seuruussa kävellä nopeampaa ja hitaassa kävelyssä lyhyempiä askelia tiuhempaan. Hautajaislaahustus harppovin askelin saa koiran näyttämään kyykkykakkalle nyykähtävältä hortoilijalta. Ei kovin pro.
___________________________________________________________________

Sitten toinen kierros.

Ohjatussa merkille heti pian matkaa se 10 metriä tai enemmänkin (koska se rakastaa juosta) ja merkki on teknisesti kunnossa. Merkille hetsataan ja siitä tehdään oikeasti ihana. Sen merkityksen pitää olla että wupii ja ihanaa.

Nuorella koiralla haettavat kapulat samalle tasolle merkin kanssa. Riittävän kauas sivulle. Niin se oppii lähtemään kunnolla oikeaan suuntaan merkiltä. Jos koira palkkautuisi lelulla tai irrottaisi vapautuneesti kapulasta, se suorapalkattaisiin siitä kun se ryntää luokse. Mehmetille otettiin loppuun luovutukseen asti, koska se on insinööri.
Nuorella koiralla yhdessä treenissä vain yhtä suuntaa. Suuntakäskyt on makuasioita opettaa.

Keskikapulan/väärän kapulan jättämisestä tehdään kiva leikki. Jos koiran mielessä on noutaminen ja kapula on takana/ihan jaloissa niin noutokäskyllä (mulla OTA) se nappaa sen minkä se oli ottamassa ja missä sen ajatukset on. Loogista. Joten opetetaan sille eri sana, joka tarkoittaa "jätä se kapula ja juokse hakemaan käden suunnasta toinen kapula"

Mehmet jätettiin kapulan viereen istumaan ja autettiin voimakkaasti kauemmalle kapulalle. Olin itse kapulaa suht lähellä, + ohjasin kädellä + annoin uuden suuntakäskyn jolla ei vielä ole merkitystä ja sen perään OTA käskyn. OTA toimi lähinnä vain nopeasti pois häivytettävänä vinkkinä siitä miten toivon sen jatkossa toimivan.
Mielestäni äärimmäisen fiksu idea nimetä jättökäsky ja lisätä merkitys jostakin korvaavasta hauskuudesta. Nerokasta suorastaan.

Luoksetulossa mulla on eri käsky luoksarin stopille ja suoralle luoksetulolle. Ei hyvä silloin kun koira ennakoi. Varmistan niillä vain sen että se todellakin ennakoi ja korvat on pahvia.
Vierelle tarkoittaa että tulet viipymättä vierelle, ellei matkalla tule uusi käsky joka kumoaa sen. Ennakointi on virhe. Vanhassa käskyssä on selkeä sisältö jota tulee totella. Se on niin vahva että sen voi vaatia. Himmailu on hyi, joten himmailusta ei tehdä kannattavaa.

Enhän minä tosiaan nimeä istumista uudestaan, jos se alkaa "istu" käskyllä pomppia ylös tai kieriä. Osattu vaaditaan. Kuunteleminen on hyvässä mielessä pakollista ja koiralle hyödyllistä.

Mulla on suullinen käsky, jossa vahvistin kuullunymmärrystä vartaloavulla ja palkkasin nopsaan. Takapalkka on ok. Jos menee liian vaikeaksi niin koiraa autetaan.

__________

EVL paikallaolo käskytyksessä jos menee horteisen näköiseksi ja omaan "en tottele kenenkään käskyjä" -keskittymiskuplaan, niin auta sitä. Ei oo häpee olla reilu koiralleen.

Menestyvissä koirakoissa näyttää olevan yhteistä se, että treenaaminen on johdonmukaista, vaihtelevaa, selkeää ja hauskaa. Tuon muistilistan voisi tatuoida kämmenselkään. Joskos se siitä alkaisi sitten hahmottua.





keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kurtilta AVO1

Möhmet ja minä mentiin oman seuran järkkäämiin tokokokeisiin. Tuomarina Juha Kurtti.
Mehmet selvitti paikkamakuun hyvin, tosin mun mielestä oli heilauttanut lonkalle. Possu.
Yksilöitä odotellessa oli hyvä, mutta lätsähti seuruuseen. Se oli KA_MA_LAA ihan hirweetä. Rahjusti ja löhnötti ja kaarti ja oli huono. Siitä suosta sitten noustiin ja lopuista liikkeistä saatiin pisteitäkin.

Paikkamakuu 9 (tuomari näytti mulle 10, ihan sama ei vaikuta tulokseen)
seuruu 6 (ansaittu, hyi)
liikkeestä maahan 10
luoksetulo 7 (vaikkukorva ei muka kuullut ekaa stoppia. Tokalla pysähtyi välittömästi)
liikkeestä seisominen 8 (en muista mikä)
nouto 10
kaket 10
hyppy 10 (possu totteli liisin käskytystä, mut tuomari katto et mä ehdin kiljasta väliin omat käskyt)
kokonaisvaikutus 10

Tulokseksi AVO 176 pistettä ja luokkavoitto.
Taitava <3

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Emmi Lavikka juoksutti

Rata oli suunnilleen tällainen.
Juoksemista, puomin ja keppien leijeröintiä. Himmetä kipi-kipiä ja kropan suunnan muistamista.

Minä: liikun riittävän hyvin ja ehdin paikoille, vielä pitäis aloittaa se ohjeus rohkeasti jo paikalle mennessä...eikä jäädä oikeaan paikkaan hämmästelemään että miten mä tänne ehdin. Ohjaa loppuun asti, Tyyne on kiltti ja täysin ohjattavissa aina.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Tommyn luento vol. 2.

Kävin Tommy Wirenin luennon toiseen kertaan ja nappasin itselleni signeerauksen kirjaani.

Luento oli hieman muuttanut muotoaan vuodessa, joten täydensin osioita tänne:
http://kielpi.blogspot.fi/2012/03/tommy-wiren-onnistu-koirasi.html

torstai 11. heinäkuuta 2013

Pari pikku päivitystä AGIROTU

Tyyne teki lauantaina pari rataa. ensimmäisen ennen sianpieremää. Huippukiva vauhdikas ja silti tekniseen osaamiseen pakottava rata. Ihan mun suosikki.



Hyllytettiin tämä aidan 11 takaakiertoon. Toisinaan se herkkä ohjattavuus on vähän oi-joi :D

Välissä auton takapaksissa (tila-auto, ei tilahonta) kolmen tunnin päikkärit. illansuussa sitten toiselle radalle.

Siinä tyyne lähti A:lta horisonttiin. Kohden kauas reunalle laitettua numeroplakaattia. ihan sen näköisenä että tyynen ruokakuppi kontaktipalkalta on tuolla. Siinä se ohitti pituuden linjan. sain virvelöityä sen takaisin pituuden juurelle. tajusin että ei vauhti riitä ja pakitettiin lisää. siitä rata jatkuikin sitten mukavan mallikkaasti loppuun saakka.
Mielestäni oli kivan haastava rata.




sunnuntaina mein joukkue starttasi aika aamusta. Rata oli taas ihan mukava. Sopivalla tavalla haastava. Tämä mentiin nollana läpi.



sija 18 LapinPROkoirat LAPPOR

Ksii Raki Johanna 25 75,09
Tyyne Löytynoja Jonna 0 63,01
Hoppa Raki Johanna 10 65,51
Roki Puhakka Outi 0 42,95

aika 4:06,56 virheet 35 yhteistulos 4: 41,56















Kauko, äitinsä Tyyne, jonka äiti Ilona ja lapsensa ja (tyynen veli) Roki. 

Joukkue Tyyne, Roki, Ksii ja Hoppa




Kauko ja Tyyne

Ilona oli kisaturistina ja kerjäämässä kirsikoita



pari pikku päivitystä TOKO SM

Mietitääs. Päivittämättä on joitakin agitreenejä. Toko-sm. agirotu. yhdet ilta-agikisat. tokoakin on touhuttu.

laitetaas nyt päivitykset alkuun silleen suppeasanaisesti.

TOKO SM
Kuuma, kuumempi läkähdyttävä. Insinööriporolle ihan hurjan paljon ajateltavaa, kun majoituttiin jo perjantaina koiralössillä metsästysseuran majalle. Oli aika mahtava paikka.

Lauantaina Mehmetin vuoro oli puolessa välissä päivää. Sain pidettyä sen suht viileänä ja toin sen suorituspaikalle. Muutama koira oli ennen meitä. Fiilis oli iloinen ja odottava. sitten liikkuri tms kehähenkilöä huusi että parin koiran päästä alkaa TAUKO. 45 minsaa kiitos. vein koiran pois ja jatkoin helteessä paahtumista. En saanut enää samanlaista tsemppiä päälle. Minä en siis jännitä niin olin flegumadon mielentilassa liikkeellä. Luulin että koirakin oli ahdistunut ja kaikki oli persiistä. kahlattiin eka kehä läpi. pari nollaa kaamealla rahjustuksella.  Noudossa se hiukan jo ilostui. Palkkasin ja juotin sen kehien välissä ja mentiin supertsempillä toiseen kehään. Siellä meidän suoritus olikin jo parempi ja fiilis parani loppua kohden. Siitä kehästä poistuessa tuomari huikkasi että kaunis panta! No niin olikin. Meidän bling bling -kaikki onnistuu  -panta.

Paikallamakuut oli lopussa. Niitä ei enää kauaa tarvinnut odottaa. Mehmet oli kuumissaan ja sitä joutui nappamaan pannasta matkalla makuupaikalle. Siitä se skarppasi niin paljon että lösähti maahan "valmis" virittelysanalla. En korjannut. muutoin meni hyvin. meidän ryhmästä lähti KOLME koiraa ja silti mehmet jaksoi maata ja sen mielentila ei järkkynyt.

Meidän supermahtava joukkue sijoittui SM-6 sijalle :D (kiitos seurakavereiden)
Mehmet teki kolmostuloksen.

paikallamakuu 8
seuruu nolla
liikkeestä maahan nolla
luoksetulo 6,5
liikkeestä seisominen  9
nouto 8.5
kaket 8
hypyti 9
kokonaisvaikutukset eka kehä 7, toka 9, makuukehä 8 eli yhteensä 8

pisteet 128,5

Kuvista kiitos ihanalle mahtavalle aktiiviselle ja ihan superparhaalle kasvattini Kaukon omistajalle Jonna Räisäselle.