keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Melkein uusi vuosi


Huomenna paukkuu. Koirat ei pelkää, mutta en halua että ne jatkossakaan pelkää. Olemme siis sisälle jumittuneena. Ilonalla alkaa lähestyä juoksuhuuruiset hollipäivät. Eli Ilona ja Urpo on molemmat muissa maailmoissa. Mitä jää jäljelle koulutettavia?

No pöörrrrfheä.
Essi on Pörheä ja ihan loistava halinalle. Essi myös osaa taitavasti saalistaa herkkupaloja. Nyt Essi on oppinut myös melkein istumaan ja melkein odottamaan ja melkein olemaan hiljaa kun ruokaa laitetaan kuppiin. Ei tuota pörfheää päätä vaan viitsi rasittaa koulutuksella. Sitä kuitenkin mieluummin hiukka rutistaisi :)



Hyvät uudetvuodet! Ens vuoden puolella palataan taas arkeen ja mietitään kunnolliset koulutus suunnitelmat.

Meillähän on tavoitteita..
Urpo TK1
Ilona TK2
Minttu TK3

ja kun lumet sulaa, tehään Uupo puuposta se oikean PK-koilan alku.

 

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Painekattilasta päivää















Oltiin Ilonan kanssa VAU:n epävirallisissa kisaamassa. Keskityin kunnolla ja otin ihan kisa asenteen ja kaikki. Ilonalla keitti ihan yli ja överiksi. Se meinasi varastaa lähdössä, itseasiassa riitti että katsoin sitä niin se lähti. 3 aidan ohi juoksi, ei kääntynyt ollenkaan.


Hyppäsi renkaan sivusta VAIKKA olin ihan vieressä näyttämässä että mistä pitää mennä. Eteni tosi varmistellen ja niskat kenossa mun suuntaan. varmistus-varmistus-varmistus ihanko oikeesti tonne mennään? otko varma? niin sanoitko mitä? ja sit se juoksi aidan ohi.      _kyllä_    sit taas varmistelua et tännekkö tännekkö? kaikki aaltoviivat on tota varmistelua.


Kepeillä olin taas ihan vieressä näyttämässä että mistä välistä mennään. Ilona meni toisesta sisään.


Koitin sohia sen hyppäämään esteen 14, Ilona koitti sinkaista esteiden välistä.


Puomin alastulon keskellä se hyppäsi kylmin ilmein loikan vasemmalle ja alkoi kyttäämään namia. Viimeinen aita ja sen ylitys olivat ihan työn ja tuskan takana.


Eikä tässä vielä kaikki, Ilona haukkua louskutti koko radan ajan kuin puolijauhoinen. Ei sellaista normaalia hau hau mennään jee agilitya. vaan raivoan hulluna, anna mulle nami, kerro minne pitää mennä en silti katto hau hau HAU HAU!!


Ei saanut palkkaa tuolta radalta.


Onnekseen oltiin viimesenä suorittamassa. palkintojenjaon (säälilakujen) jaon jälkeen otin vielä radan. 3 esteelle kääntyi, mutta ei meinannut kääntyä neloselle. Kepeillä otti taas toisesta sisään. 14 esteen jälkeen pyörähti, sillä suuntahan oli pois seuraavasta esteestä. Puomilla perseili edelleen ja loikki pois puolivälistä. Nostin takaisin ja puomin loppuun istutin.  Palkat sai vasta tältä radalta.


Liikaa höyryä painekattilassa ja koko homma lätsähti.


 

Tynkky-Pup aivovoimistelee


Käytiin ensin lenkki korttelin ympäri. Tyyne jäljesti jotain hajua intensiivisesti nenä maassa koko kierroksen ajan. Minkä jälkikoiran maailma Tyynessä menettääkään.


Sisälle päästyä otettiin keittiötokoa. Tyynehän osaa istua, mennä käskyllä maahan ja odottaa jonkin aikaa molemmissa asennoissa. Yleensä kunnes tulee "vapaa" sana.

Houkuttelin Tyyneä namilla vierelle perusasentoon. Ikinä kenelleen se ei ole ollut noin hankalaa. Tyyne saattaa tulla jalkaani kiinni..etuosaltaan. Takaosa kiepsahtaa helposti liiaksi vasemmalle, ja Tyyne onkin melkein nenä 90 asteen kulmassa housun saumaani nähden. Palkan se saa vain oikeasta suorituksesta. Muutaman kerran se sattui jäämään vierelleni istumaan, eikä luikahtanut välittömästi pois kun namin sai nielaistua. Silloin pidin namia tissin alla ja kun Tyyne sattui vilkaisemaan silmiini, sai se kehuja ja namin. Tyyne kiihkoontui sen verran että rouhaisi minulta sormen. Vahingoittunut sormi on nou nou.. joten reagoin voimallisesti kiljumalla. Sen jälkeen Tyyne olikin hankala saada seuraamaan namia edes siihen mihin se ennen sormen jyrsintää tuli. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus ja pentu rentoutumaan.


Toinen juttu oli maahanmenon keston lisääminen. Nätisti pysyy parikymmentä sekuntia jos palkkaan sen edestä. Koitin syöttää namia ja siirtyä samalla vierelle. Tyyne pongahti muutaman kerran pois. Lopulta se uskoi että se on ihan normaalia ja jäi mutustamaan nameja kun siirryin vierelle. Otettiin muutama toisto. Viimeisessä en vapauttanut sitä maasta, vaan pyysin istumaan. Tyyne nousi kiltisti ja kauniisti perusasentoon. Hyvä tynkster.


Kuukauden takaiseen verrattuna sille on kasvanut aivot ja keskittymiskyky. Eiköhän me aleta treenailemaan hieman intensiivisemmin.

Agiliti-ti-li-tiä äly eläimellä















Maanantai illan agility. Näyttää haastavalta, mutta lopulta oli oikein Ilonalle sopiva rata.


Jätin Ilonan vasemmalla alanurkassa olevan aidan taakse. Menin itse kohtaan A. Olin selin Ilonaan ja katsoin olkapääni yli. Ensimmäinen ”aita” käsky tuli käsi koukussa, toiselle aidalle ohjatessa ojensin käden suoraksi. Kun toinen aita oli hypätty, käännyin jo kohden neljättä aitaa. Kasvot Ilonaa kohden. Ilona alkoi kääntää kroppaansa jo ennen 3 hyppyä ja tuli sen jälkeen helpommin 4 esteen lähelle. Twistin tapaisella heitin koiran esteen takaakierrolle ja peruutin B kohdan kuvion mukaan pois koiran reitiltä. Viskasin kohden putken suuta ja menin pari askelta kohtaan C. Otin Ilonan vastaan peruuttamalla ja oikealla kädellä ohjasin hyppäämään esteen minun puoleltani ja kääntymään taas luokseni siivekkeen takaa. Sitten Ilona olikin jo sopivasti valmis uuteen takaakiertoon aidalla 6 (kohta D) E kohdassa huusin eteen ja Ilona viiletti loppusuoran avustajan luo.


Ilman avustajaa Ilona yritti karata loppupalkalle. Ennen kuin minut neuvottiin ottamaan Ilona kohdasta A radan alkuun.. meni Ilonalla kolmos ja neloshyppyjen välissä oleva käännös liian pitkäksi. Ilman B kohdan peruuttelua aidan toiselle laidalle, Ilona ei meinannut irrota putkeen. Ilman avustajaa ja loppupalkkaa suoralla, Ilona kääntyi joka esteen jälkeen katselemaan minua ja varmistamaan että JOKO SAA PALKKAA?



Kun kaikki pikkuvirheet korjattiin ja pakotettiin ohjaajakin liikkumaan edes minimaalisesti.. liikkui koirakin kuin rasvattu salama.


 


Toka harkka otettiin pilkottuna. Puomia hinkattiin 20 kertaa… ainakin. Ylösmenokontaktin ottaa nätisti, jos tulee puomille suorassa linjassa. Alasmenolla yritin saada sen pysähtymään seisomaan ”stoo” käskyllä. Itsepintaisesti Ilona istahti ja melkein tipautti persiinsä pois puomilta/venkslahti koko alasmenolla pysähtymisen ohi kuin ankerias. Revin harmaita hiuksia päästäni ja koitin saada kopallista kirppuja seisomaan rauhallisesti puomin päässä 2 on 2 off asennossa. Ei se onnistunut yhtään. Kun valitin aiheesta ohjaajalle, hää valaisi mua. Vaikka mun aivot on nolla moodissa niin onneksi kaikilla ei ole. Kuulemma voin antaa koiralle siinä ”istu” käskynkin, ihan mikä on luonnollisinta. Kunhan koira vaan pysähtyy ja suorittaa kontaktin. Kokeiltiin vielä kertaalleen ja ”istu” käskyllä Ilona heitti sata lasissa perseen penkkiin ja jäi hievahtamatta odottamaan palkkausta. Että todennäköisesti se siitä kontakti ongelmasta… vai sanoisinko taas yhdestä ohjaus ongelmasta.


Puoli 1 sujui loistavasti. Puoli 2 takkusi. Ilona tuli aitojen välistä kyllä, mutta ei enää mahtunutkaan ponnistamaan toiselle aidalle. Mä ryysin liiaksi eteen, enkä vetänyt Ilonaa riittävän pitkälle puomin suuntaan, jotta sillä olisi ollut tilaa hypätä toka aita.


Kepit otettiin omana treeninään. Vetäjä palkkaamaan loppuun. Ilonalle ei ohjureita ja kepeille lähetys ihan keppien alun tuntumasta. Kolme-5 ekaa kertaa ilona meni rattaat kireenä ja lopetti kepit kesken. Sitten sille muistui mieleen että palkkaa ei saa, jos ei suorita oikein. Siitä alkoi taas oikeaoppinen puikkaus. Yksi oman ryhmäni tyypeistä tuli keppien vasemmalel puolelle kävelemään Ilonan vieressä. Hää suorastaan prässäsi Ilonaa kepeillä eteenpäin.. JA SE TOIMI! Ilona kiihdytti vielä hieman lisää (samoin jouduin tekemään minä) Tälläisellä treenillä Ilonalta loppuu kaikki kepeillä sivuttais pomppiminen ja se saadaan super nopeaksi kepeillä. Ei voi muuta tehdä kuin olla tyytyväinen runsaasta kehityksestä mitä me ollaan Ilonan kanssa tehty.


Treenin 2 voi tehdä myös pelkillä takaa kierroilla. Sitä ei ilpan kanssa enää ehditty tekemään.


 

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Ilpan vauhdikkaat reenit



Aluksi otettiin rata O:n mallisena. Ilona varmisteli joka esteen jälkeen et vieläkö jatketaan. Pian alkoivat aitapätkät onnistua. Putkelle mennessä Ilona kaartoi aina uudestaan ja uudestaan varmistamaan suuntaa. Vetäjä tuli avustamaan punaisen raksin kohdalle putken jälkeen. Jos Ilona juoksi suoraan palkalle, se ei saanut sitä vaan joutui juoksemaan harjoituksen alusta asti uudestaan. Laiska koira oppi nopsaan säästämään itseään. Harjoituksessa ainoat käskyt olivat putkeen ja putkeen! Kyllä se koira suorittaa siitä väliltä ne muutkin esteet. Pienen harkkailun jälkeen Ilona kiiti rataa ympäri sivuilleen vilkuilematta.


Toisena otettiin meille helpompi harkka.. tai niin luulin että helpompi. Mun kädet on kuin kaksi löysää letkua, jotka husii sinne sun tänne. Jokaisen rastin kohdalla piti koiran vastakkaisen puolen kädellä vetää koira kääntymään edestäsi. Samantien kun koiran rata oli oikeaan suuntaan, huiskaistiin koiranpuolimmaisella kädellä koiralle lupa juosta esteen yli. Välittömäst hyppyluvan jälkeen oltiin jo ottamassa taas vastakkaisella kädellä kääntymistä peliin. Kun minä lopetin käsiini sotkeutumisen, alkoi Ilonallakin homma luistaa. Kädet hieman jähmeämpinä eikä kilometrin kelana puutarhaletkua..


Toisella hallinpuoliskolla treenattiin keppejä. Me ollaan otettu vain ohjaten oikealta puolelta. Ilonan keppien alussa 2 ekassa välissä on ohjurit verkosta. Se siis menee aina oikein kepeille. Kepeillä puikkaamisen tekniikkaa on harjoiteltu keppien lopussa palkkaavalla ihmisellä. Tänään tehtiin uusi juttu ja otettiin apuohjaaja kävelemään Ilonan vasemmalle puolelle keppien ajaksi kun itse kävelin oikealla puolella. Muutaman toiston jälkeen vaihdettiin puolia apuohjaajan kanssa. Ensimmäinen kerta meni hyvin, seuraavilla tulikin epäonnistumiset.. kun Ilona hoksasi että missä minä olen. Vaihdettiin taas puolia ja otettiin loppuun muutama onnistunut puikkaus.

maanantai 23. marraskuuta 2009

persjättö ja pimeät putkikulmat















Olanyliotto (persjättö, sokkoleikkaus, edessäleikkaus) ja pimeät putkikulmat.


A: Takaaleikkaus

B: Persjättö. Eli kun Ilona oli putkessa, kipitin kuin arojänis kohtaan B ja käännyin ottamaan Ilonan vastaan puon takaa. PUO = takapuoli eteläpohjanmaaksi.

C: Välistäveto oikealla kädellä. Oikea käsi on oikein!! Vasen käsi kääntää liikaa kroppaa ja hidastaa matkantekoa.

D: Huitaisin Ilonan aidalle ja käänsin sille takapuoleni. Esteen jälkeen ongin sen taas mukaani PUON toiselta puolelta.

E: Ilona on putken puolivälissä.. samaan aikaan alan pitää mekkalaa ”tännetännetänne”. Tämä kaikki jotta Ilona osaisi kääntyä heti putken jälkeen oikeaan suuntaan.

F: Persjättö riittävän ajoissa, tai koira tekee pitkät lenkit ja ryysii aidalle.

G: Koska f kohta onnistui, ehdin kohtaan g tekemään valssin. Siitä jatkan sulokkaasti viemällä Ilonan pimeään putkikulmaan.

E: koska ensimmäinen ei onnistunut kovin sulokkaasti, harjoittelimme tässä useamman kerran.


Ilona juoksi ekan ohi ja leiskautti toisesta putken päästä sisään.

Sitten mulle kerrottiin että vasemmalla jalalla ja kädellä pitää kierrättää koira kulman taakse putken suulle. Vähän samoin kuin twistissä ja siivekkeen kierrossa. Samantien otetaan oikealla kädellä kuvitteellisesta narusta kiinni, mikä sojottaa ilonan nenästä. Siitä sitten vedetään putkeen. Minä tein käsiliikkeen putken päällä, joten Ilona hyppäsi putken päälle seuraamaan kättäni. Taitava orava. Lopulta saatiin harkka onnistumaan ja ilona seurasi käteni liikettä putkeen.


Putken jälkeen Ilona kääntyi aina vasemmalle ja teki pienen kiepin kääntyessään taas oikealle eli menosuuntaan. Ongelman ratkaisemiseksi vetäjä avusti. Hän oli putken oikealla reunalla laittamassa namin oikeaan kääntymis suuntaan. Muutaman toiston jälkeen Ilona alkoi tulla ulos putkesta oikein ja oikeaan suuntaan.


Kepeillä Ilona tekee hieman turhaa sivuttais suuntaan pomppimista.

Keppien alussa oli kahdessa välissä verkot, mikä esti sisäänmeno virheet. Vetäjä meni avustamaan keppien päähän ja palkkasi ilonan kun se puikkasi kepit taitavasti. Monta kertaa Ilona jätti pujotteluja välistä ja ryysi loppuun. Se pettyi hieman kun namia ei saanut . Lopulta se ajatteli hiukan ja hoksasi että kepit tulee mennä kovaa, sivuttain pomppimatta ja palkan saa lopussa. Viimeinen keppeily meni huippuhyvin. Ilona meni matalampana, keskittyneempänä ja lujaa!!


Alkuperäisessä harkassa este 8 ja 12 oli pussi, me muutettiin se putkeksi vahinkojen välttämiseksi.


Koska meillä oli valtavasti aikaa, otettiin vielä A:n kontaktia.

Vetäjä palkkasi Ilonan kädestään ja minä pysäytin sen alasmenolle STO karjahduksella. Naksautus meinasi Ilonan mielestä että ”saa häipyä” ei siis jäänyt odottelemaan mitään vapautuksia. Tässä riittää miettimistä. Keinun kontaktilla ei ollut ongelmaa, siihen Ilona jarrutteli riittävästi.


 

lauantai 21. marraskuuta 2009

Lauantai hallilla















Tyyne:


Tutustuttiin ensin putkeen. Putki oli suora ja niin lyhyt kun voi olla. Heitin lelun melkein läpi asti ja kun tyyne seurasi lelua putkeen kehuin. Tyyne tarvitsi aika monta toistoa, että alkoi mennä putkeen. Putkea se ei pelännyt, sille ei vaan ihan välittömästi auennut putken tarkoitus. Melko pian se huomasi että putken läpi juokseminen on hauskaa.


Harjoiteltiin taas yhden siivekkeen kiertoa oikealta ja vasemmalta. Etäisyys siivekkeeseen noin metri, sen pidempää ei kestä.


Otettiin suoraan ruokakupille lähetystä.  Kun se muistui mieleen tehtiin kuten kuvassa D.  Jätin namin kuppiin, vein tyynen siivekkee lähelle ja kierrätin sen ympäri. Tyyne sai palkaksi juosta kupille. Tämä kierto tehtiin molempiin suuntiin.


Tein myös yhden siivekkeen kierto ja siitä putkeen kuva B



G kuvan mukainen kahden erillisen siivekkeen kierto ja putkeen onnistui kohtuudella. Seuraavaksi tarvitsee opetella kahden perättäisen siivekkeen kierto. Eli suoraa pätkää. Apuna voisi käyttää tuota ruokakuppia.


Lisäsin putkellekkin kupin. Tyyne oli treenin jälkeen hieman väsynyt kaikesta pään käytöstään J


Minttu:

Mintulle tokoa.

 Tein ruudun valmiiksi hallin toiseen päähän.

 Käytin eri värisiä lasten pikkusankoja.

 Jätin lelun pois ruudusta.




  1. yritys, Minttu merkkasi ruudun ja käänsi sen jälkeen päänsä kohti putkea, olin pöllö ja lähetin muka ”ruutuun” Minttu kävi suihkaisemassa putken.




  2. Käänsin putken päät alas, sinne ei siis voinut mennä. Lähetin Mintun ruutuun. Minttu riehui lujaa ruudun lähelle, kaarsi siitä hieman vasemmalle ja kun näki ettei siellä mitään palloa ole, juoksi lujaa luokseni.




  3. Vein ruutuun namin Mintun nähden, lähetin. Minttu juoksi ruutuun, pysähtyi käskettäessä. Meni maahan ekasta käskystä. Odotti nätisti kun kävelin kaavioni. Kun kutsuin vierelle.. Minttu kaahasi ohitseni oikealta puoleltani.




  4. Jätin Minttua maahan ja otin erikseen avustettuja vierelle seuraamaan kutsuja. Toimivat hyvin.




  5. Otin yhden istu käskyn ja palkkasin Mintun hallin toiseen päähän heittämällä pallon. Kun Minttu leikki pallolla, kävin viemässä ruutuun namin. Minttu ei nähnyt sitä, sillä oli liian hauskaa teurastaessaan vinkupalloa. Lähetin Mintun ruutuun, pysäytin seisomaan. Menin kaavion ja kutsuin. Kaikki toimi hienosti. En laittanut maahan, ettei neiti ala ennakoida sitä.




 


Luoksetulon pysäytystä


1.       Maasta seisomaan 16 askeleen matka, 8 askeleen päähän pysäytys. Hyvä pysähdys, eteni noin oman vartalonmitan.


2.       Seisomasta maahan. Samat välimatkat, samat toiminnot.


3.       Maasta vierelle.. liian hidas pätkä. palkkasin pallolla taakse. Jospa se vauhti sieltä tulisi.


4.       Pitkällä matkalla liikkeestä seisomaan.  Mittasuhteet kuten kokeessa. Minttu pysähtyi välittömästi käsimerkistäni. Heitin vinkupallon.


Vierelle tulo harkkaa. Minttu hakee paremmin oikeaa paikkaa, pysyy jopa kontakstissa. Otettiin kahden askeleen eteenpäin menoa. Onnistui. Yrittää välillä edelleen edistää. Vasemmalle kääntyessä ei osaa käyttää takaosaansa. Vasemmalle sivuaskeleet onnistui hienosti, vaikka en enää vetänyt namilla oikealle paikalle. Oikealle sivuaskeleet onnistuivat myös.


Urpo:


Seuraamista. Upea perusasento, tiiviys ja into. Noin 3 metrin seuraamisen jälkeen heittäytyy epävarmaksi. Muutamien toistojen jälkeen huomaa että jääviä ei tule, joten rentoutuu ja kulkee pitempääkin suoraa hyvin. Vasemmalle käännöksessä käyttää takaosaansa upeasti.


Otin myös kaksi innokasta, nopeaa ja oikein mennyttä luoksetuloa.


 


Urpon treeni jäi lyhyeksi, sillä hallilla oli varaus joka meni aikani päälle. Ilona ei päässyt ollenkaan esteille.


 


 

Syksyllä otettu kuva. Vasemmalta Tyyne, Minttu, Urpo ja Ilona. Kuvaaja Mari Ali-Raatikainen

maanantai 16. marraskuuta 2009

Ilonan neljännet halliharkat











Kaavioista näkee mein reitit. Keskitytään kirjaimiin.

A: Pakkovalssi. Haastetta toi tuo kulma. Piti olla oikea aikainen ja odottaa riittävän pitkään, ennen kuin lähti peruuttamaan enemmän siivekkeen taakse.


B: joku vapautti koiran pöydältä ja käänsi sille selän….  Jos olis malttanut olisi katseella seurannut koiraa, viskannut sen esteen taakse ja jatkanut sulavasti matkaa.  Pikkujuttuja. Tässä siis twistin tapainen


C: Tästä mä oon ylpeä. A esteen jälkeen vedin Ilonaa lähemmäs ja esteen ohi, sitten tehtiin poispäinkääntö. Vikalla kerralla Ilona teki sen reilusti irti mun kropasta. On se taitava.


D: Lähetys kepeille. Ilona ei osaa kepeilel sujahtamista, joten laitoin verkko-ohjurit  keppien alkupäähän. Siten  pääsi vain oikein kepeille. Ilona haki ne lujaa ja kaukaa. Mie kertaalleen oikein onnistuneen sisäänmenon pilasin hihkumalla niin et Ilo elämys tuli pois kepeiltä kesken :P

En saa mennä Ilonan edelle kepeissä, silloin se alkaa hätäillä.


E: Tupla ansa esteen numero 14 ja kepeille viennin välissä. A houkuttelevasti nenän edessä ja jos mitään ei ajoissa tapahdu, ainakin putkeen voi humahtaa. Tähän vientiin avuksi oikea käsi koukkuun kropan eteen/sivulle vetämään Ilonaa mua kohden. Toimi.


Tokikin tehtiin kaikki mahdolliset virheet ja moneen kertaan, mm hypättiin A:n alastulokontakti yli, kun tiedettiin jo että mennään putkeen. Kontaktien opetus on vähän vaiheessa.


Lisäksi otettiin erillisenä persjättöä. Ilonan hyppyytin esteen numero 2 yli sitten käännyin kohden estettä 3 ja noukin Ilonan hehtaaripersaukseni toiselta puolelta. Aluksi oli hankalaa, sitten unohdin mitä olin tekemässä jayritin valssia. Sitten pysähdyin ajattelemaan ja huomasin ettei tosiaan tarvitse kuin kääntyä oikealle ja noukkia koira oikealta mukaan. Lopuksi se oli ihan idioottihelppoa.


sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Lauantai 14.11.2009










Hallille treenimään.

Ensin Tyyne. Kokeilin sillä esteen yhden siivekkeen kiertoa. Tyyne selkeästi muisti edellisen kerran ja kiersi jo huomattavasti helpommin siivekkeen. Pystyin laittamaan sen noin puolen metrin päästä kiertämään siivekkeen.


Mentiin myös ensimmäinen aita rimalla. Rima oli 15 cm korkeudessa, joten ei aiheuttanut suuriakaan ponnisteluita. Vein aidan taakse kupin ja sinne lihapullaa. Tyynen kanssa yhdessä ihmeteltiin sitä ja kierrettiin toiselle puolelle aitaa. Tyyne hyppäsi pyynnöstä aidan yli, mutta jäi sen jälkeen pyörimään ja ihmettelemään.. kunnes ajautui kupille. Hiukan liian monta asiaa liikkui päässä, joten ruoka magneettina ei ihan toiminut. Teimme saman kolme kertaa, kunnes tajusin jättää aidan pois välistä ja lähettää pelkälle namikupille. Sen Tyyne muisti ja eteni kupille lujaa laukaten.


Seuraavaksi pyöritettiin kuvan mukaisesti paria pikkuaitaa ja siivekkeen kiertoa.



Tyyne myös teki muutaman poispäinkäännöksen molempiin suuntiin ja pari sylikäännöstä myöskin molempiin suuntiin.


Urpo

Tultiin halliin ja kokeiltiin puomin ylösnousu, joka nojasi maxien pöytään. Urpo sai slaagin ja oli varma kuolemastaan. Loppu treeni menikin niin, että Urpo oli sitä mieltä että vain suoraan kaahaaminen pallo suussa on hyvä ja kaikki muu epäilyttävää tai kuolemaksi. Puomi ongelman vuoksi A este lisättiin epäilyttäviin kohteisiin. Onneksi päästiin A:sta yli. Tosin se jäi harjalle nököttämään. yritin pakkovalssia aidalla. urpo yritti kaikkensa ettei sen tarvis kääntyä. Se ei heti tajunnut juttua, joten se syöksy ohi mitä mielenkiintoisimmilta kohdilta. Urpon taktiikka on epäillä kaikkea ja rynnätä lujaa, ja toinen taktiikka on nauttia suuresti ja rynnätä lujaa. Aloin vakavasti miettiä että itsesuojeluvaistottoman koiran kanssa agility voi olla kohtuullisen vaarallinen laji. Urposta ei olla koskaan kaavailtu agiratojen tykkiä ja mitä ilmeisimmin ei siitä siihen oikein olekkaan .. ainakaan turvallisesti. A:n harjalta alas hyppääminen on vain luonnollista koiralle joka luulee/tietää osaavansa lentää.


Nyt pohdinkin että

a) käyn torstaisin agilityssa urpon kanssa rilluttelemassa.. ei hyvä. Voi aiheuttaa ongelmia ja luottamuspulaa suhteeseen/ alkaa varoa halleja? Agilityssa ei edistytä, uusia takapakkeja ollut jokaikinen kerta.

b) käyn mintun kanssa torstaisin rilluttelemassa.. tokossa todella motivoituneelle ja agilitysta holtittomuuden vuoksi eläköityneelle hyvä? huono? ei mitään vaikutusta?

c) mennä torstain ryhmään pennun kanssa. ei vielä meidän paikka.. pitäisi opiskella rauhassa asioita ensin.


Otanko siis mukaan ”hullunkiilto silmissä” kaahavan Mintun?


Ilona

Ilonalle kosketusalustan vahvistamista pari kertaa. Sitten alusta puomin ylösmenolle. Toimi aika usein. Kosketusalusta puomin alasmenolla toimi ainoastaan jos jalkani oli hiirimaton päällä. Ilona katsoi mua silmiin niin intensiivisesti, ettei tajunnut että hiirimattoon olemassa. Se kiihdytti itsensä sille tasolle, missä oppimista ei tapahdu.. eli normaaliin agilityvireeseen. Pitää siis vielä vahvistaa hiirimattoa. Tasaisella juoksee jo aika nopsaan matolle ja tömäyttää molemmat tassut siihen.


Otettiin siivekkeen kiertoja. laitoin vajaan 10 metrin päähän toisistaan kaksi siivekettä. Ilonan tuli kiertää siivekkeet nopeasti ja siltä puolelta miltä näytin. Ilona osasi ja toimi, minä olin siivekkeiden keskellä, molempiin suuntiin oli sama matka.


Minttu:

Liikkeestä istumista. Alkaa jo sujua aika näpsäkästi. Tehtiin istumisleikkiä ja vielä avustettua liikkestä istumista. Pienellä vartaloavulla vielä autan pysähdyksessä.



Maasta vierelle seuraamaan juoksemisia otettiin muutama. Kävelin hallissa ja jossakin kohtaa kutsuin Mintun ”vierelle”. Toimi aika hyvin.


Kontaktiharjoitusta. Vaadin sitä kontaktia myös sillä ensimmäisellä askeleelle, jolloin se on aina nyökännyt ja alkanut katsella menosuuntaan. Seuraamista maksisimmaan 2 askelta. Tarvitsee runsaasti harkkaamista, minttu väen väkisin yrittää kokoajan eteenpäin.


Kaukokäskyjen siirtymiä. Olen palkannut nyt vain sellaisista siirtymistä, missä se pysyy levollisesti. Maasta istumaan nousussa se tekee tyylipuhtaan seisomaan nousun. Periaatteessa hienoa että tekee ylös nousemisen oikein, mutta skeidaa kun ei tee mitä mie pyydän sen tekemään. Minttu luulee taas tietävänsä mitä liikkeessä tapahtuu ja muuttelee asentoja parin sekunninvälein oma-aloitteisesti. Valitettavasti asentomuutokset eivät ole edes 100% oikein. Lisää siis kärsivällisyyttä..


Käytin puksut viereisellä pellolla irrottelemassa. Puolisen tuntia ne juoksentelivat, sitten napsin poroset kiinni. Onneksi, sillä läheisellä tiellä näkyi menevän ravihevonen sen pellon ohi hetken kuluttua.. Olisihan siinä ollut mielenkiintoista kun lauma porokoiria olisi mennyt paimentamaan kärryt perässä viipottavaa ”petteri punakuonoa”. Tällä kertaa siltä säästyttiin.  




keskiviikko 11. marraskuuta 2009

VAU:n epikset


Olin kivasti ajoissa menossa paikalle, kun juuri ennen tienristeystä näin autoinvaloissa hevosen. Siellä se musta eläin juoksi yksinään keskellä tietä. Yhtään valotolppaa ei ollut missään, edes kuu ei valaissut. Heponen painatti eteenpäin ja mulle iski huoli. Koitin hälyttää apua talosta joka kohdalla on, tokihan talo oli pimeänä sekin. Ei ketään kotosalla. Menin autolle, laitoin pitkät valot päälle ja lähden hissunkissun vauhtia heposen perään. Noin 100 metrin päässä hevonen yllättäen ilmestyi ajovaloihin. Se ravasi täyttä vauhtia ja nipin napin autoni konepellin väistäen. Onneksi oma vauhti oli minimissään jo valmiiksi. Kävin kääntämässä auton ja ilmoittamassa toiseen taloon että tiellä on heponen irti. Talon isäntä soittelikin lähinaapureiden hevosihmiset läpi. Mie lähdin takaisin tielle. Heppa juoksi ainakin 6-7 kertaa edestakaisin, se vaihtoi suuntaa aina kun joku auto kaahasi ohi. Oman autoni olin jättänyt tienpieleen valot päällä ja vilkku päällä. Se onneksi hidasti osaa autoilijoista.  Pysäyttelin parit autot vilkuttelemalla seis merkkejä, kun ilmestyin niiden ajovaloihin. Yksi nainen väisti autolla hevosta ja näki että se meni erään talon pihaan, hän lähti sen perään, samalla kun itse lähdin takaisin autolleni. Heti kun sinne pääsin, hevonen ilmestyi taas edestä ja juoksi lujaa vauhtia autoni ohi ja pimeyteen. Otin koirani remmin ja lähdin taas kävellen siihen suuntaan minne heppa katosi. Taas yksi auto näytti kääntävän sen suunnan. Muutaman kerran alkoi jo kunnolla pelottaa että hevonen kolaroisi autoihin. Se ei niitä erityisemmin pelännyt. Tiellä oli hetken aikaa rauhallista, eikä autoja kulkenut. Heppa oli jonkin matkan päässä ihmettelemässä. Aloin puhua sille. Ku hepponen huomasi että kyseessä on ihminen, se käveli suoraan luokseni. Rauhoittelin sitä äänelläni ja talutin tien sivuun. Siitä katselimme vielä parin autonohisyöksyä. Kävelimme takaisin siihen naapuriin, joka oli hevosmiehiä inffonnut. Hevosen omistaja oli hälytetty paikalle. näimmekinyhden auton, joka lähimailla ajeli edestakaisin. Menimme takaisin tienvarteen ja onneksi ensimmäinen auto joka tuli oli hevosen omistaja. Hän lähti taluttamaan hevosta kotiin, ja mie pääsin epiksiin.


Olin ihan varma että olin jo myöhässä. Hallin ovesta sisään astuessani, menin välittömästi rataantutustumiseen. Tutustumisen jälkeen kävin ilmoittamassa Ilonan 2/3 luokan kisaan ja mintun 1 luokan radalle. Sitten äkkiä pihalle hallista, Lämppäsin Ilonan surkeasti ja nopeasti, siitä sisälle ja melkien välittömästi radalle. Ilona kävi ihan kierroksilla ja itse päätin vielä vaihtaa ohjaus suunnitelmaani.. väärä päätös. Toisen esteen jälkeen saatiin hylky.



Ilona ehti mennä käymään A:lla ja iskeä tassunsa sinne. HYL. Puomin jälkeen vienti aidoille ontui, olin hiukan liian optimistinen ja Ilona jäi pyörimään eteeni (mitän myöhästyin paikaltani) Jotenkuten ja hieman erilailla päästiin seuraavan esteen yli kuin olin suunnitellut. A:n jälkeen olin huolimaton, enkä käskyttänyt Ilonaa, se ajoi aidan ohi. Putkella varmistelin sitä eteenpäin, eli siihen päähän putkea mishin ei edelliselläkierroksella menty. Ilona oli jo melkien menossa, kun se päätti ettei minuun voi luottaa. Muistaakseni se vetäisi putken väärään päähän tai sitten ehdin juuri ja juuri pelastaa sen. oikeaan päähän jouduin komentamaan sitä kolme kertaa. Ihan järjetön sotku ja sähellys.


Mintun kanssa lähdettiin pitämään hauskaa. Se oli ennen rataa ihan irti maasta.. kuten aina agilityssa.



Jätin mintun kahden aidan taakse ja kutsuin luo. kepeille koitin saada sen jarruttamaan, samalla blokkasin siltä mahdollisen kepeille pääsyn kokonaan ja se singahti putkeen. yllättävän hyvin Minttu pysyi melkein käpälässäni. Yhden kerran se vielä kävi tekemässä oman piruettinsa ja puikkas esteen yli omavalintaiselta puolelta. Touhu näytti järjettömältä. Minttu veti riemurallia ja kaahasi nauru naamallan, mie vielä kannustin sitä ja vaan kehuin kaikesta. Hylättyhän me saatiin väärästä radasta.


Maxi1 luokassa kukaan ei saanut tulosta, mutta Minttu palkittiin possunkorvalla "meidän kaikkien ilostuttamisesta", ohjaajakin sai lakua :)


Tapahtumarikas ilta ja lopulta kaikilla hyvä mieli.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Ilonan kolmannet ohjatut halliharkat











Kakkos esteellä pakkovalssi. Siitä Ilona putkeen, ite sijoitun jo kepeille. Vienti/lähetys kepeille. Okserin jälkeen ei saa ajautua liikaa muuria kohden, muutoin Ilonan linjat menee plörinäksi ja muuri sortuu. Persettä siis keppien ja keinun suuntaan vihreän rastin kohdille. Putkeen mentäessä vauhti on kova, mä teen äkkijarrun kun koira on jo putkessa sinisen rastin kohdalla. Teen pakkovalssin kaltaisen käännön kropallani lähellä sinistä rastia. Tuloksena Ilona, joka nuolee 10 esteen siivekettä ja menee loistavasti! Puomilla se otti kontaktin (vahingossa) Okserin jälkeen pitää hieman tönätä koiraa pidemmälle, jotta se pääsee suoremmalla linjalla muurille. Valssi rivakasti vihreen rastin paikkeilla, samalla koira kääntää mukaan ja ollaan kepeillä. hyppy, takaaleikkaus jamaali! Teoriassa helppoa, käytännössä joka kohdassa vähä takuttiin. Mun kropan hallinta oli taas vähän huonoa. Ilona oli pinkiponki innoissaan.


Oikeasti ekalla kiekalla muuri meni palasiks siks siks… putken jälkeen ei tullu kunnollista mutkaa ja ilppa eläin kääntyi liika myöhään. Ajoin sen kropallani hyppäämään väärältä puolen aitaa. Alasmenokontaktin se hyppäs ales.  Ja hajottikohan se muurin toistamiseen.. nyt ei ihan muista.


Sarin tilalla vara ohjaajana oli Kaija. Ihanasti auko kohtia, joissa oma ajattelu oli OFF tilassa.


sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Sunnuntai VAU:n hallilla.














Onni on oma avain hallille. Varasin muutaman tunnin omaa aikaa.

Hallilla agilityesteet oli siirrelty seinille, loistavaa!!



treenijärjestys:


Ilona: Hiirimatto hallin keskelle ja taskuun froliceja ja käteen naksu. Ilona pöllötti hiirimatolle ja koitti ottaa sen suuhun. Kielto. Ilona harkitsi asiaa uudestaan ja läiskäisi siihen tassut naks ja palkka lensi kauas. Tätä toistettiin noin 15-20 kertaa. Vauhdilla matolle ja äkkiä namin perään.


Hallin etuosassa on maxi pöytä, jolta alas laskeutuu puomin toinen pääty. Hyppyytin Ilonan pöydälle ja asetin kontaktille hiirimaton. Ilona tuli alas kontaktin hyvin ja läpsäisi mattoa tassuilla. Alun toistot meni ihan hyvin, mutta kiihtyessään alkoi lipsua ja mennä vähän sinne sun tänne. Ylösmenoa kokeilin pari kertaa, silloin matto toimi.


Ilona takaisin kentälle pelkän maton kanssa. 4 toistoa ja alettiin tokoilemaan.

Luoksetulon pysäytys junnaa samassa missä ennenkin. Ilman valtavaa painetta se ei pysähdy heti, vaan töpsöttelee lähemmäs korvat hörössä. Pysähtyy jos muistaa. Jos  annan napakan käskyn, astun uhkaavasti askeleen eteenpäin JA heilautan kättä, Ilona  korvat heilahtaa hetkeksi taaksepäin ja se pysähtyy välittömästi. (vesi ankan selästä ja silleen..)


Hallin perällä oli yksinäinen aidan siiveke. Ilona pääsi kiertämään sitä. Oikealta puolen kiertää hyvin. Vasemmalta puolen touhottaa ja rynnii niin että meinaa jokatapauksessa kiertää sinne oikealle. Vasemmalta käytössä lyhyempi matka.. noin 3 metriä. Oikealta 5 metriä oli kipuraja. Kyl se tästä.


Tyyne:


Tyynelle kaksi aitaa peräkkäin, ilman rimaa. Lisäksi yksinäinen siiveke, kuten Urpon kuvan oranssi viiva näyttää.


Tyynen kanssa aloitettiin tutustumalla halliin. Tyyne juoksi irti ja kävi katselemassa jännät jutut. Naksautin kun se tuli luokse.  Ahneus voitti ja aloitimme reenin. Mentiin siivekkeen luoke. Jouduin seisomaan ihan vieressä ja namikädellä houkuttelemaan tyynen siivekkeen ympäri. Tätä molempiin suuntiin ja paljon palkkaa naksutellen. Sitten mentiin aitojen luo. Tyynen jätin istumaan ”aidan” taakse ja kutsuin luo, jatkoimme hömpöttämistä toisen aidan siivekkeiden välistä. Teimme siivekkeiden välistä juoksemista ja yhdistettiin loppuun yksittäisen siivekkeen kierto. Tyynellä oli hurjan hauskaa. Juoksemisen lomassa ”istu” käskykin toteutettiin nopeasti ja varmasti.


Minttu:


Mintun kanssa tokoiltiin. Liikkeestä istumista harjoiteltiin namilla vedättäen. Siitä siirryttiin vapaaseen humputteluun, missä aina välillä tuli ”istu” käsky. Kun Minttu kesken laukkapomppimisen osasi istahtaa käskystä lähdimme yhdessä kävelemään hallissa. Istu käskyllä perse penkkiin ja menin välittömästi vapauttamaan koiran.


Perusasento. Minttu hakeutuu hyvin ensimmäiseen perusasentoon. Jos otetaan seuraamista edes se yksi pieni askel, Mintulla alkaa heti keulia ja perusasennon paikka siirtyy 10cm liian eteen. Jätin siis Mintun istumaan ja astuin askeleen vinoittain sen edestä vasemmalle. Pyysin siitä Mintun perusasentoon. Tässä ei virheitä. Perusasennon oikea paikkaisuuteen tulee tosissaan kiinnittää huomiota. Perusasento treenin lopuksi neljä askelta suoraan ja käännös oikealle, taas kolme askelta ja megapalkka! Minttu meni loistavasti.


Jätin Mintun paikalla istumiseen ja kävin hakemassa ruutumerkit ja palkan. Rakensin ruudun ja jätin palkaksi tarkoitetun vinkulelun keskelle ruutua. Palasin Mintun luo ja palkkasin paikalla istumisen nameilla. Siirryimme hiukan ja aloitimme ruutuun valmistautumisen. Minttu oli kontaktissa vierellä, kuiskasin ”neliö” ja Minttu käänsi päänsä kohden ruutua. Ruutu! käskyllä Minttu sinkosi ruutuun ja alkoi riehua ja leikkiä lelulla.


Urpo:


Meidän tavoitteena oli pitää hurjan hauskaa. Urpon agilityradasta kuva: punaiset täplät palkan paikkoja :)



Kaksi aitaa ja putki. Isot välit ja paljon tilaa juosta. Jätin vinkulelun putken toiseen päähän ja lähetin toisesta päästä. Urpo rallasi hienosti. Otimme putkeen menoa, hyppyjä yhdessä ja siten että kutsuin Urpon mua kohden ja ohjasin siitä putkeen. Joka pätkän jälkeen viskasin vinkupallon siihen suuntaan minne liike jatkui. Urpo oli pakahtua hauskuuteen ja irtosi valtavan hyvin. Kun kutsuin sen kahden aidan takaa, tiputti ensimmäisen riman, rohkeus ei kuitenkaan kadonnut ja suoritti toisen aidan hyvin ja sinkosi putkeen.


Huippukivan agilityn jälkeen otin pari onnistunutta seuraamispätkää. Hyvä treeni.


 

torstai 5. marraskuuta 2009

Ilonan puuhanurkka














Ilonalle alettiin opettaa kosketusalustaa.

Heitin hiirimaton maahan.. Ilona nosti sen minulle. Kielsin ja laitoin hiirimaton maahan.. toistimme aika monta kertaa. Lopulta Ilona ei heti ensimmäiseksi halunnut napata mattoa suuhunsa, vaan ihmetteli että mitä pitää tehdä. Jotenkin namia sai satunnaisesti kun oli maton tuntumassa.


Toisella kertaa päätin sääliä omaa hiirimattoani ja otin miehen hiirimaton. Kävimme läpi ”suuhun ei oteta tätä” rituaalin. Miehen hiirimatto on pyöreä. Ilona osaa naksuttelemalla pyöriä vasemmalle. Ilona tarjosi hiirimaton ympäri pyörimistä, siten ettei ainutkaan jalka osunut matolle. Kertaalleen Ilona nappasi maton suhunsa ja pyöri vasemmalle.. silloin oma pokka loppui. Päätin helpottaa tollomussun harjoitusta. Laitoin jalkani osittain hiirimaton päälle. Ilona vetäisi siihen tassunsa ja samantien nyki reunaa ottaakseen alustan suuhunsa. Joko olen hidas naksuttelija tai kenen tahansa on hankala ehtiä väliin missä tassut sinkaistaan matolle ja heti perään kuono maistaa reunaa.


Jostain syystä edistyimme. Päätin vaihtaa hiirimaton POST-it lapuksi. Ensimmäinen kuopaistiin ruttuiseksi paperiksi heti ensimmäisellä yrittämällä. Ilona kuitenkin alkoi pikkuhiljaa hoksata että kyseessä on tassuilla tehtävä temppu. Ne kerrat kun post-it lapun sai kaivaa sen suusta.. olivat tietenkin vahinkoja.


Jotta vauhti saataisiin mukaan laitoin lattialle parin metrin välein kaksi post-it lappua. Ilona ryntäili niiden väliä omien neuvojeni mukaan ja sai palkkaa. Kiihko syttyi silmiin ja päätin kerätä laput pois.


Nyt pitää hiukan miettiä että mitä kohtaa/kohtia tarkentaisimme hieman..

 



 *muoks* seuraavaksi otettiin kovat piippuun. Kaikesta väärästä komennettiin kovasti ja tiukasti. Kuopiminen ja suuhun ottaminen oli erittäin hyi hyi. Lopulta Ilona rauhoittui tasolle jossa ajatellaan. Se vaati kolme tuhoutunutta post-it lappua. Lopuksi heitin hiirimaton takaisin maahan. Siihen Ilona iski tassunsa suoraa päätä. Naks ja palkka. 8 perättäistä onnistumista heti. Nyt jatketaan hiirimatolla. Lisään post-it lapun hiirimattoon myöhemmin ja sitten hävitän hiirimaton. Jos Ilona juoksee tassuilla post-it laput ruttuun, se on sentään lappujen oikeaoppista tuhoamista.

Ilonan 2. hallitreeni















Ilonan toka hallitreeni. Ite jätin Ilonan ekan aidan taakse ja menin sellaseen kohtaan että sain helpolla nakattua sen A:lle ja nipin napin kipitettyä muurille, joka piti kiertää takaa.


Ohjaaja pelasti ja kertoi idiootille hyvän keinon saada koira kiertämään este. Koiranpuoleinen jalka eteen bloggaamaan koiran pääsy esteelle jolle ei haluta sen menevän, samanpuoleisella kädellä ikään kuin heitetään olematon lelu/nami esteen taakse. Koira kiertää esteen taa, milloin olenkin jo ehtinyt liikkua sen verran että otan sen vastakkaisella kädellä vastaan esteenyli. Samantien peruutan esteen viereen ja käännän ruhoani monta monta astetta seuraavaan menosuuntaan. Ohessa oikein hieno kuva, vaikka itte kehunkin.



(tipsi, opeta koira kiertämään puita, tee aina sama ele.. koira lopulta kiertää sen aidan siivekkeenkin yhä kauempaa ja kauempaa) Olenhan toki ton tienny, olenko opettanut? no en.


Osaako se kontaktit: ei

osaako se eteen käskyn: ei

osaako se kepeille menon: ei

osaako se kiertää esteen: ei

osaako se kiertää puita: ei

osaako se kosketusalustan: ei

Naksun se osaa ja irtoaa vähän ja kuuntelee mua ja mun eleitä ihan sairaan hyvin. Melkein alkoi säälittää mein ohjaaja… me ollaan noustu kakkosiin, ilman että osataan perusjuttuja. Hyvä ILO-elämys!


Minä oon päättänyt lopettaa asennevammailun agilitya kohtaan ja nyt meillä on sellanen ohjaaja että tuntuu et radal alkaa kulkea. On jopa motivaatiota opettaa ei-toko temppuja ihan vaan agilitya varten :P


Keppien jälkeen käänsin Ilonan oikealla kädellä kohti aitaa.. VIRHE. Ilona ajautui liikaa kroppani eteen ja jäi vähän pyörimään mun jalkoihin, sillä ei myöskään ollut hajuakaan että mihin rata jatkuu seuraavan aidan jälkeen. Tämä korjaantui kun käänsin Ilonan vasemmalla kädellä heti keppien jälkeen aidalle. Ilona sinkosi sinne. kun Ilona lähestyi aitaa otin toisenkin käden avuksi ja käänsin kroppaa kohti seuraavaa. Pidin kädet ylhäällä ja kierrätin Ilonan esteiden takaa. Oudon hyvin se toimi. Seuraava syntini oli juosta melkien esteisiin pahki. ajauduin kiinni vitos esteeseen ja hukkasin koiran. 6 esteen jälkeen mulla olisi pitänyt olla suora linja puomia kohden. Koiran pitää irrota myös sivusuunnassa. irtosihan se, kun en enää päämäärätietoisesti koittanut imeä esteisiin kiinni itseäni. Loppuosa radasta meni hienosti.


Erikseen otettiin kahdella vikalla esteellä irtoamista. Treenien vetäjä oli namikipon ja namien kanssa vikan esteen takana. Mie laitoin Ilonan putkeen ja A:n viereltä sohin kädellä ja äänellä sitä ”eteen”. Noin 5 toistoa ja vikalla kerralla ilona ei edes vilkaissut mua, vaan sinkosi lujaa namikupille.


 

Mein reenihallia

Ilonan 1. hallitreeni VAU:laisena















Ilonan hallikauden ensimmäinen agilityrata. Puomilta renkaan ohi vienti aidalle onnistui hyvin. Ei edes haaveillut väärille teille. 8.9.10 takaaleikkauksella. kympin kohilla joutui tekemään valtavan vartaloavun putken suuta 11 kohden, silti koitti hakeutua väärään päähän. Huomauttamalla rauhoittui ja meni oikeaan päähän. Puomilla jätti alastulo kontaktin tekemättä. Ohjaaja vinkkas et opettais Ilonalle kosketusalustan. Luulen että toimii tälle otukselle.. aloitettiin kotona kosketusalusta treeni… siitä lisää myöhemmin ”Ilonan puuhanurkassa”.


Hallin toisessa päässä on tila,missä saa treeniä omatoimisesti. Otin keppejä ja se ei vaan toimi. Hakee kepit oikein vain jos olen liikkumatta. Jos minä liikun, imee suoraan toiseen väliin. Olen harkinnut tähän alkuun kahteen ekaan väliin verkkoja. Silloin sen olisi pakko hakea sisäänmeno oikein.


Mun ohjauslinjat suunnilleen:



 

perjantai 4. syyskuuta 2009

vika kurssikerta















Viimeinen kerta Riitta Jantunen-Korrin kurssilla.

Mintussa oli virtaa ihan yli äyräiden. Ensin tehtiin häiriötreeniä nurmikolla. Otin merkkiä, ruutuun lähettämistä merkin kautta, luokse tulon pysäytyksen. Minttu pääsi vähän päästelemään pahimpia höyryjä pois.





Odoteltiin sitten omaa yksilöohjaus vuoroa.



Viimeisenä päästiin vuoroon. Ekalla kerralla Riitta puhui että tarvittais Mintulle sitä hallintaa. Nyt tehtiin sitä kapulan avulla.





Heitin kapulan ja annoin Mintulle luvan hakea, kesken kaiken kutsuin sen pois. Eli aluksi kiroilin aika painokkaasti, että Minttu huomasi että jotain muuta tapahtuu.







Kun Minttu oli kertaalleen tullut kutsuttaessa luo, palkkasin ja kehuin kovasti. Seuraavalla kerralla yllätin sen ja käskin sen kesken kapulalle menoa maahan. Minttu kuunteli! Se meni maahan kesken innokkaan kapulalle etenemisen. Tästä taas palkka. Kaksi kertaa tehtiin tämä, toisella kertaa totteli jopa välittömästi.







Seuraavaksi mun piti päästää se menemään kapulalle asti. Minttu meni kaksi metriä ja pyörähti maahan. Sanoin äp.. ja ohjeistin että hae kapula. Minttu haki sen ja sai taas palkan.







Erittäin hieno huomio oli, että Minttu suorittaa edelleen iloisesti, mutta on kuulolla.



Minttu jopa lopetti kapulalla pelaamisen jaloilla! Se meni kapulalle, nappasi kapulan suuhun ja toi hyvällä otteella.




Sitten tehtiin pieni hallintaharkka, siitä lisää ihan just.




Ja kaukokäskyjen muutoksien treenaukseen pientä apua.



 tää on nyt puolittainen päivitys, korjaan kun koulu lopettaa mun vapaa-ajan haittaamisen.



kirjoitan


torstai 20. elokuuta 2009

kurssilla taas













Toinen kerta toko kurssilla. Riitan sijaisena oli Pekka Korri.

Nurmikolle oli viritetty pari hyppyestettä, ruutu, sangollinen erilaisia noutoesineitä ja muutama ämpäri sinne tänne. Tarkoituksena oli treenata kolme koiraa kerrallaan samalla nurmipläntillä. Itsenäisesti ja koiran tason huomioon ottaen. Neljäs oli samaan aikaan viereisellä hiekkaparkkiksella Pekan yksilöohjauksessa.

Hyppyeste oli vanerista tehty levy. Ultra vaikea. Minttu ei hahmottanut sitä ollenkaan toko hypyksi. Hypytin sitä vain takaisin mun luo. Onnistui vain näyttämällä.

Ruutu. Nurmikolla punaiset erilaiset tötsät. Vein ruutuun palkaksi pallon. Minttu ei tahtonut hahmottaa. Menin lähemmäs ja ohjasin Mintun uudestaan ruutuun. Pientä haahuilua, mutta onnistui. Tein vielä toisen kerran, niin että heitin pallon ruutuun. Se onnistui perrfect.

Kaukokäskyt oli lähellä ruutua. Minttu on alkanut unohtaa että istumisesta seisomaan noustessa  takajalat pysyy paikallaan.  Tätä täytyy harjoitella lisää. Minttu koittaa itse vaihdella asentoja mahdollisimman nopsaan tahtiin. Eli pitää muistaa rauhoittaa ja odottaa hieman aikaa asentomuutosten välillä.

Noudossa otin metallinoudon. Ensin vaadin siltä kontaktia ja sanoin ”katso”. Minttu sinkosi samantien kapulalle. Menin kieltämään (tyhmä minä) Minttu palasi takaisin hieman hämääntyneen oloisena. Toisella kertaa se otti kontaktin ja lähti vasta sitten noutamaan metallikapulan. Oikein loistava oli. Ote oli hieman höllempi, sillä kapulan keskiosa oli pikkusormea ohuempi. Erittäin hankala siis.



Pekan ohjauksessa otettiin seuraaminen. Ongelmana siis kontaktin katoaminen ja sen myötä koko seuraaminen katoaa ja koira lähtee haistelee.

Kontaktiin piti kehittää kontaktisana. Jos koira laski katseen pois, piti asiasta huomauttaa ”hep hep”. Ei siis tässäkään sinällään kieltoa vaan huomautus että jotain oli kesken. Heti huomautuksen jälkeen piti sanoa kontaktisana uudelleen. Kun koira nosti katseen, se palkattiin heti. Monta toistoa peräkkäin. Tähän lisättiin häiriö. Pekka heilutti muistiinpanojaan noin reilun metrin päässä Mintun edessä. Huomautuksesta katsoi kuitenkin muhun ja sai palkan. Nopeasti Minttu jätti heiluvan paperin huomiotta ja keskittyi vain kontaktiin. Pekka teki huomion että huomautussanalla Minttu alkoi heiluttaa häntäänsä.

Vaikeutimme. Otin pari askelta ja kontakti pysyi.

Vaikeutimme lisää. Matka oli korkeintaan 7 askelta. Pekka tiputti lompakon meidän lähellämme. Ekalla kerralla Minttu katsoi, mutta huomautus sanalla korjasi. Toisella kerralla ei vilkaissut. Kolmannella kerralla häiriö itseasiassa tiivisti sen seuraamispaikkaa ja kontaktia. Ihan uskomatonta!!

Otimme vielä luoksetulon. Mintulla siinä ei sinällään ole ongelmaa. Otin pelkän seisomaan pysäytyksen. Pysäytin Mintun matkan puolivälissä ja heitin sille pallon.

Koiran tekninen osaaminen hyvä ja mun palkkaus oikeanlainen. MUTTA.. mitäs sitä olisi ilman muttaa. . Luoksetulo pitäisi jaksottaa matkallisesti oikein, vaikka jakaakin liikettä osiin.

Maasta luoksetulo, pysähtyminen seisomaan 1/3 matkassa.

Seisomasta luoksetulo, pysähtyminen 2/3 koko matkasta.

Luoksetulo vierelle lyhyeltä matkalta.



Jätin Mintun maahan ja kutsuin sen noin vajaan 10 metrin päästä luokse. Minttu lähti hitaasti ja epävarmasti. Eli juurikin niin, miten useilla on ongelmana. Palkkasin pallolla taakseni. Toisella kertaa Minttu teki viimeisenkin osion reippaalla laukalla. Palkkasin taas pallolla taakse.

Jäin kuuntelemaan seuraavan ryhmän juttuja.

Yhden tunnarikapulan piilotusvaiheessa kannattaa jo opettaa se ihmisen kääntyminen. Se toimii samalla koiralle virittelynä tulevaan.

Koiran vierelle, käännös, lähdet pois koiran taaksepäin ja kaarratkin siitä 10 metriä koiran eteen. piilota kapula. Palaa koiran vierelle. Nenä koiran hännän suuntaan, käänny ja lähetä koira.

Tunnistuskapuloisen kanssa kun lisätään keko, sen voi viedä nurtsille jo pari viikkoa aikaisemmin. Niiden annetaan olla siellä läjällä. Kukaan ei koske niihin. Ensin kapulat ovat noin 5 metrin päässä. Vähitellen siirretään etsittävää tikkua lähemmäs koskematonta kekoa. Hajuero yritetään tehdä mahdollisimman suureksi.

Seuraamisen voi aloittaa monta kertaa peräkkäin sillä että joku kutsuu kilpailijan kehään, koira tarkistetaan, joku näyttää mistä seuraaminen lähtee ja käskyttää. Muutaman askeleen jälkeen koira palkataan hyvästä kontaktista. Koira oppii että edeltävät toimet tietävät sitä että kohta pidetään hauskaa!!

Mun huolenani on että joskus joku toinen narttu tulee liian lähelle Minttua paikallamakuussa. Tähän voi siedättää. Mitä itse pohdin niin: Ensin kannattaa aloittaa omilla muilla koirilla. Minttu paikallamakuuseen ja oma koira jonkun muun taluttamana lähelle tsippailemaan. Oman koiran kanssa voidaan päästää irti ja tsippailemaan iholle asti. Vierasta koiraa tarvii sietää vain lähellä.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Riitan kurssi osa1


Me käytiin viime viikolla Riitta Jantunen-Korrin kurssilla.

Sinällään mitään kummallista ei ollut ei tapahtunut, mutta ajatuksen tasolla valot välähti päälle.



Minttu reagoi salamannopeasti, ja aika usein melko arvaamattomasti. Meidän säpäkkä sähikäinen tarvitsee hallintaa. Mieleen ei ole tullut ikinä, että Minttu tekisi asiat liian hillittömästi. Mun näkökulmasta se on vaan ollu pikkasen vireä.



Esim virittelysanoja en voi käyttää vielä, koska Minttu toteuttaa asiat välittömästi. Ikinä ei ole tullut mieleenkään tää hallinta. Mutta tosiaan jos Minttu hakee kapulan, en mä saa sitä juoksemaan hallitusti sinne, en välttämättä saa takaisin ennenkuin se hakee sen kapulan. Mintun tekemistä pitäisi saada hieman rauhallisemmaksi/hallitummaksi. Agilityhän me lopetettiin kun Minttu ei kertakaikkiaan pysynyt käsissä. Kaveri sen kanssa harrastaa kun ehtii sen kanssa juosta ja pidettyä siitä lähempää sen paremmin kurissa. Mutta siel ohjauksen pitää olla melko tarkkaa, tai Minttu juoksee vaikka kolme kertaa peräkkäin putkea päin... toki tästä vain kiihtyen.



Tällä hetkellä Mintussa on ON ja OFF kytkimet, joita minä painelen. Välimuotoja ei ole, ja sitä pitäisi nyt lähteä rakentamaan. Lähinnä siten, että jos koira ei ole kuulolla, se ei pääse tekemään asiaa jonka se haluaa tehdä. Koiraa ei komenneta lujasti vaan asemoidutaan itse niin että rauhallisella käytöksellä voi estää toiminnan. Esim koira jätetään kauemmas istumaan, viedään kapula ja jäädään pari metriä kapulan eteen itse. Jos koira tulee hullunkiilto silmissä, sanotaan rauhallisesti ei, ja ohjataan koira pois. Käytännössä ei olla vielä testattu.

torstai 9. heinäkuuta 2009

ollaan me reenattu..


..kerran. Vaan Urpolla. Pelkästään 3 minsan paikallamakuu ja seuraamista. Otettiin seuraamispätkiin yksi liikkeestä maahan, ja ystävämme ennakointi oli heti seuraavassa liikkeessä mukana.


Motivaatio treenata?? ei ole.


kisoja tulossa? ei ole.


 


 

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Heinolassa tiistai reenit


Mukana Urpo, Ilona ja Minttu treenaamassa. Tyyne "kuolalinko-oksupetteri" tuli mukaan sotkeakseen takapenkin.



Kirjoittelen lisää myöhemmin, nut meen miettimään et miten raparperipiirakka loihditaan.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Tokokoe Heinola 14.6.2009


Tokokoe Heinola 14.6.2009
Tuomarina Tommi Varis


 


Alokasluokka alkoi viimeisenä, Urpo oli toiseksi viimeinen suorittaja.


Luoksepäästävyys 9   ...nousi
paikallamakuu 10


kehään meno tsempitys rikkoutui, kun vierestä ohi sinkosi edellinen suorittaja pallon perässä äristen..


seuraaminen kytkettynä 7 ...ennakoi jääviä
seuraaminen irti 6,5  ...ennakoi jääviä
liikkeestä maahan 7,5  ..ennakoi jääviä
liikkeestä seisominen 7
...ennakoi jääviä
luoksetulo 8 ..pomppas vasten
estehyppy 0 karkasi hypylle ja suoritti kauniisti
kokonaisvaikutus 7,5

yhteensä 139,5p ALO3 tulos


Urpolla on selkeästi jäänyt jumittamaan päähän jäävät. Lisäksi se on häiriöherkkä.




Ilona debytoi AVOimessa.


Paikallamakuu 10
seuraaminen taluttimetta 7 ..haahuili
liikkeestä maahanmeno 9 
Luoksetulo 5  ..pysähtyi ihan liian myöhään
liikkeestä seisominen 7  ..kääntyi perään kun menin sen taakse
noutaminen 7 ....toi hitaasti ravaten, pää pystyssä + vino perusasento
Kauko-ohjaus 0 ....huomasi liikkurin takanaan, alkoi epäillä möröksi. Lähti paikaltaan.
Hyppy 0 ...stalkkas liikkuria ja yski poskiinsa, niin ettei huomannut hypätä esteen yli takaisintullessa.
kokonaisvaikutus 5 ...haukkui liikkeiden väliajat


yhteensä 110p ja 3 tulos.


Normaalia keskitassu pystyssä meininkiä, ennen kehään menoa tiesin että ei pysähdy luoksetulossa, ei välttämättä tuo kapulaa ilman kolmeatoista lisäkäskyä ja saattaa leikkiä ettei osaakkaan enää mennä maahan. Menninkäis kammoa en osannut aavistaa. Ilona piti liikkuria tarkkaan silmällä ja yski poskiin kokoajan. Kehän jälkeen syöksyi liikkurin syliin, ja meinasi varastaa vielä huulirasvankin. "eihän tämä olekkaan arka".. no ei. Se keksi vaan jonkun jutun.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

taas reeniä
















 



Iltasella ajettiin taas Lapualle Lakken kentälle. Tein koirille valmiiksi treenisuunnitelman. Se oli oikeasti fiksu juttu.


 


Minttu


Tunnarin piilotus. Piilotin kapulan pitkään heinään Minttu etsi kyllä, mutta kuseskeli nurtsille pariin otteeseen. Sit se hoksas palikan ja toi sen mulle. Jostain syystä se haluaisi luovuttaa edestä. Pitää harkita jos siirtyisi tunnarin kanssa siihen.


Toisella se oli etsivinään, mutta oikeasti ei vaan tuonut sitä, vaikka lopulta oltiin 30cm päässää siitä.Minttu vaan mulkaisi sitä ja mulkaisi mua. Poimin sen mukaan ja otettiin vielä kertaalleen.


Piilotin sen nyt ihan nurmikon reunamille ja helpotin vähän. Minttu löysi sen hyvällä nenätyöskentelyllä. Toi mulle ja sai palkan.


Kaukokäskyt. Palkkasin vasemmalla kädellä ja näytin oikealla kädellä. M-S-M-S vaihdokset olivat vielä vähän epävarmat. Maasta seisomaan Minttu mieluiten menisi istumisen kautta. Muutaman toiston jälkeen alkoivat nekin asentomuutokset tuntua toimivilta. Enää ei tarvitse olla ihan pilkulleen Mintun vierellä. Nyt olin jo hieman edessä ja toisinaan jo reilun askeleen päässä.


Hyppynouto: Toimi
Tasamaalta metallinouto. Nouti Iloisesti ja piti melko hyvin. Kalina ei kuulunut ja koiralla oli hyvä mieli. Palkaksi sai juosta puukapulan perään. Aina kun palautti, pyysin sen vierelle, sitten taas viskasin kapulan menemään. Minttu odottaa kapulan palkkaa oikeasta kädestäni ja pompsahtaa heti pois paikaltaan ja mun eteen, kun otan siltä kapulan.


Taaskaan minttu ei suostunut tulemaan autolle. Otin luoksetulon ja sen pysäytyksen maahan. Iha täydellinen. Perusasentojumpalla johdatin Mintun autolle. Sitten se menikin jo ihan tyytyväisenä lepäilemään.


 


Ilona
Nouto: Iloinen ja toimiva. Palautus ravilla ylpeästi kapulaa kantaen ja takapäätään lieruttaen.


Luoksetulon pysäytys. Monta kertaa kokeilin. Loppujen lopuksi käsimerkki taitaa olla parempi tapa pysäyttää. Siihen Ilona pysähtyi heti välittömästi niille sijoilleen. Nami lenki heti sen jälkeen palkaksi Ilonan taakse. Onnekseen Frolic lentää hyvin. Pitemmällä matkalla käskyllä luistaa eteenpäin pari omaa mittaansa, ei siis ollenkaan hyvä. Yritämme muistaa siirtyä testaamaan käsimerkin toimivuutta.


Kaukokäskyt. Ilona toimi. Nousi tikkana istumaan ja odotti innokkasti palkkaansa. ensin M-I, sitten I, I-M-I. Kaikki toimi ja Ilona vietiin autoon.


 


Urpo
Seuraamisesta seisomista. Välillä koitti ihan pikkuisen liikutella tassujaan. Tämä ongelma tulee aina näyttelyiden ja kehä esiintymisten jälkeen. Jotenkin Urpo sekoittaa käskyt. Jäätin Urpon seisomaan ja kävelin sen edessä puoliympyrällä. Toistin kahdesti. Hyvin ja kärsivällisesti jaksoi olla paikoillaan.


Hyppy. Keräsi hurjasti kierroksia heti hypyn perusasennossa. Suoritti kuitenkin hienosti. Palkkasin esteen yli, kiersin vierelle ja palkkasin siitä ja lopuksi vielä heitin pallon.


luoksetulossa ollan otettu usein vain siihen asti kun Urpo tulee teen. Nyt harjoiteltiin pelkkää edestä sivulle siirtymistä. Aluksi Urpo oli ihan hämillään. Näytin nami-avusteisesti että mitä pitää tehdä. Urpo huomasi pian mitä siltä pyydetään. Pyysin Urpon eteen-palkkasin oikealla kädellä-pyysin sen vierelle ja palkkasin vasemmalla kädellä. Pidin huolen että en siirtänyt kädellä Uroa edestä vierelle, vaan se joutui ihan itse työskentelemään. Tässä lopussa siirryin itse sen eteen, palkkasin lähelläolosta ja taas sama systeemi.


Loppuun otettiin maahanmenoleikkiä. jos kyynärpäät eivät menneet välittömästi maahan, ei pallokaan lentänyt. Hyvin poika tajusi, mutta ihan aina ei malttanutkaan maahan asti kyynäriään kolauttaa. Urpo on todella nopea ja kiihkeä. Ihan loistava ja aika näyttävä liikkeissään, noin porokoiraksi.

Lapuan raviradalle treenimään
















 



Tänään on möyritty koko päivä pihamaalla. Laitettu kukkapenkkiä, leikattu nurmikkoa ja laitettu kattohuopaa grillikotaan. Koirat on ulkoilleet tarhoissa. Iltaviileällä lähdin Lapuan raviradalle treenimään. Mukaan pääsivät isot ruskeat, Ilona ja Urpo.




Ensin otin Ilo-eläimen.
Muisteltiiin mitä "istu" tarkoittaa. Pari kolme toistoa ja sitten mentiinkin hypylle. Ilona hyppää käskystä esteen yli, "istu" käskyllä isthtaa. Vierelle käskyllä hyppäsi esteen yli ja tuli perusasentoon. En muista että tämä olisi näin hyvällä mallilla ollut. Otin sen toisee kertaan ja ihan yhtä onnistuneesti.


itten muisteltiinkin kaukokäskyjä. maasta istumaan nouseminen tarvitsee hiomista. Ilona yrittää vedättää siinä edelleen.


Luoksetulon pysäytys toimi hyvin. Kutsuin sen ensin lyhyeltä matkalta luo. Hidastelusta en palkannut. Pysähtymisen jouduttamiseksi heitin namin Ilonan taakse. Alkoi heti löytyä pysähtymiseen nopeutta myös pitkällä matkalla.


Otin vielä takapalkalla kaukokäskyjen istumista. Ilona lopetti pelleilyn, ainakin hetkellisesti. Kotona pihalla teki vielä yhden I-M-I sarjan ja sai iltaruuan palkaksi. Siinä kaikki meni täydellisen hienosti ja skarpisti.


 


Urpon vuorolla otettiin ensin liikkeestä seisomista. Seuruutin sitä ja välillä annoin "stoo" käskyn. Palkkasin sekä seuraamisista, että seisomisista. Urpo ei ennakoinut ollenkaan. Sen jälkeen mentiin hypylle. "hop" käskyllä se oli hurjan epävarma. Mentiin sitten parin käskyn ja parin epävarman nytkähdyksen jälkeen lähemmäs hyppyä. Näytin kädellä että tästä yli ja tuohon seis. Hypyllä kolme toistoa ja joka kerralla Urpo käytäytyi innokkaammin ja rennommin. Saatiin taas ladattua se liike muistikapasiteettiin. Viimeisen hypyn palkkasin pallolla, ensimmäiset namilla.


Hypyn jälkeen se oli niin täpinöissään, että otin seuraamista kaksi suoraa pätkää. Palkkasin pallolla. Loppuun vielä yksi pitkä luoksetulo ja sen jälkeen vapaata pallo-iloittelua.


Tosihyvä ja onnistunut treeni.

sunnuntai Kauhavan mätsarissa.













 


Mukana oli isoissa porot Minttu ja Urpo, pienissä perhonen Topi ja pennuissa Katjan käppänä Nita.


Ensin Topi topsukka meni kehään. Esiintyi tapansa mukaan ihan sievästi ja voittikin parinsa.
Heti kun Topin sai kehästä, pitikin olla jo Nitan kanssa pentujen kehässä. Ei ehitty Nitan niitukan kanssa yhtään harjoitella ennen kehään menoa, joten aluksi se seurasi mua vähän ihmeissään ja pikkuisen jäykin jaloin. "apua, pupnappaus! ..eikö kukaan huomaa? No ihan iisisti sitten ja tyynellä naamalla.. tra la la laa.. ei mitään ei mitään hätää." Nita sai sinisen nauhan ja toiveen hieman reippaammasta esiintymisestä.


Isojen kehässä Urpon parina oli toinen poro. Ensin Urpoa luultiin nartuksi, ja heti perään se näyttikin koko maailamlle että mies on kyseessä. Urpo heitti häränpyllyä ja kieri selän kautta ympäri. Hirmuisa virne naamalla temppuili ku pahaaset kossit. Onnekseen tuomari ei pitänyt pahana mokomaa nulikkaa, sano vaan että lapsellinen on.Urpo sai sinisen nauhan. Pikkuisen hetken ehdin istahtaa ja sitten mentiin taas. Minttu esiintyi kuten kuuluu, pitkällä raviaskeleella ja kauniisti kaikinpuolin. Minttu sai punaisen nauhan. Mintun parina oli 14 vuotias pappakoira, tosi sympaattinen ja vireä otus.


 


Pentujen sinisten ryhmä alkoi heti kun Mintun sain pois kehästä. Nita esiintyi hienosti ja menikin aina puoli kierrosta rennolla askeleella. Nita on treenattu hyvin, ja jaksoikin koko pitkän kehän ajan seisoa nätisti. Nita sijoittui sinisen nauhan saaneiden pentujen kolmanneksi.


Seuraavaksi olikin Urpon ryhmä. Sinisen nauhan saaneet isot. Urpo lopetti turhanaikaiset pelleilyt ja seisoikin sievästi. Tuomarin käydessä lähellä, painautui Urpo hänen jalkojaan vasten ja kerjäsi rapsutuksia. Pitäisi varmaan treenailla vähän lisää tuota hillittyä käytöstä ja ihmisten kohtaamista. Urpo sijoittui sinisen nauhan saaneiden koirien toiseksi.
Isojen kehä piti pikkuisen paussin, että Topi ehti pyörähtää pienten kehässä. Pikkuisen Topsukka meinasi kyllästyä, mutta esiintyi kuitenkin urhoollisesti loppuun asti. Topi sijoittui punaisen nauhan saaneissa pienissä koirissa toiseksi.
Heti Topin kehän jälkeen alkoi Mintun kehä. Minttu pysyi mukana melko pitkään, mutta käteltiin kuitenkin pois. Minttu sai hepulikohtauksen. Ensin se juoksi kentän reunalle pissalle ja sieltä se riemutti mun luokse. Matkalla bongasi puun palasen ja alkoi leikkiä sillä. Koitti ottaa suuhun, kantaa ja nakella.. tottakai äänitehosteiden kanssa. Minttu taisi vetää useiden ihmisten huomion omaan touhotukseensa. Mintun emän hyvin tunteva ihminen näki Mintussa ihan samoja eleitä ja ilmeitä kuin emässään Apiksessa. :)


 


Mätsarin jälkeen valokuvailin Nitaa ja treenailin porojen kanssa. Taas hyödynsin vieraan kentän. Urpolle seuraamista, jossa paljon käännöksiä. Poika rauhoittui melko nopsaan ja alkoikin keskittyä hienosti. Otin yhden luoksetulon, joka onnistui loistavasti. Vauhdikkaasti oikealle paikalle suoraan eteeni. Urpolle koitin muistuttaa mieleen liikkeestä seisomisen, se oli pikkuisen lipsahtanut mielenpäältä.


 


Mintulle rakensin ruudun kahdesta pokaalista, vesi- ja limpapullosta. Keskelle alusta. Lähetys kaukaa ja kolmesta suunnasta. Ensimmäisellä kerralla Minttu kaarsi vasemmalta reunalta sisään. Kahdella viimeisellä se meni suoraan ruutuun. se myös rauhoittui sinne keskelle seisoskelemaan. Palkkasin vielä toisella namilla, kun ruutuun asti pääsin. Luoksetulon pysäytysessä Minttu pysähtyi seisomaan hienosti, maahanmenon se luisteli. Annoin palautetta luistelusta ja tehtiinkin se pätkä uudestaan. Tällä kertaa men ripeästi maahan. Heitin sille palkan maahan. Mintun kanssa otettiin vielä muutama liikkeestä istuminen. Minäperuutin ja Minttu istui käskystä. Pikkuhiljaa alkaa hahmottaa että näinki voidaan tehdä.


 


Treenien jälkeen menin autolle, tuodakseni sen lähemmäs. No kuinkas ollakkaan, olin jättänyt valot päälle. Akku oli ihan finaalissa. Soitin ratsuväen apuun. Kaapeleilla annettiin vähän virtaa ja lopulta päästiin kotimatkalle. Matkalla ajattelin tankata foorttin. Tankilla sitten huomasin että ratsuväki oli tuonut hoppa foorttin vara-avainta käyttäen. Tankin korkki oli hienosti 7km päässä kotona. Ostin sitten vaan juotavaa itselleni ja ajelin koto kotoon, toivoen että bensa riittää.


 

30.5.2009 Lapualla













30.5.2009 Lapualla
Lastasin kaikki kolme poroa autoon. Ensin pysähdyin tohon muurimäen metsän kohdalle. Kävin tekemässä Urpolle jäljeni. 100 askelta, eli noin 50 metriä. jätin sen vanhenemaan ja ajoin Lapuan raviradalle Lakken kentälle.


Kentällä oli 2 pupua, onnekseen ne lähtivät pöpelikköön heti kun koirat sano vähä autonperästä mielipiteitä.


Ensin Ilona. Otein tai yritin ottaa kaukokäskyjä. Ilona ei noussut istumaan. Vähän aikaa väännettiin, mitään siitä ei tullut, joten vein sen autoon. Ilonaa kukuttaa suunnattomasti nähdä kun joku muu saa nameja.


Seuraavaksi Minttu. Otin ensiksi ruutua. Kaksi kertaa kaukaa namialustalle, ja neljä kertaa läheltä tyhjään ruutuun. Läheltä palkkana pallo. Viimeisellä kerralla kääntyi jo valmiiksi ruudussa palloa kohden, kun ehti keskelle ruutua. Oppii nopsaan tollasseet jutut. Kaukaa lähettäessä ensimmäisellä kaartoi oikealle ja meni oikealta reunalta ruutuun. Toisella kertaa juostiin ruutuun yhdessä. Minttu sai heti namialustan namin jälkeen vielä pallon ja kehujakin. Ylenpalttista palkkaamista.


Mentiin hakemaan auton katolta tunnarikapula. Meinattiin aloittaa oman piilotus, kun koirat alkoivat rähistä. Joku äijjä ajo pystykorvansa kanssa meitä kattomaan kentälle. Tunnisti koirat lapinporokoiriksi ja oli kovasti kiinnostunut. Vilkasin sitä tarkemmin ja lapualaanen ulkomuototuomari Korpelan Reinohan se siinä. Otin Mintulle kaksi oman kapulan etsimistä. Kovinkaan selkeästi se ei näyttänyt nenäänsä käyttävän, mutta löysi ja toi oman molemmilla kerroilla, häiriökoirasta huolimatta. Panin Mintun paikallamakuuseen ja turistiin hetken aikaa lapinporokoirista. Mikäs sinä, paljon ei ole parempia aiheita maan päällä;)


Minttu otti vielä metallinoudon. Kovasti metalli kolisi hampaissa ja Minttu tiputtikin sen pois. Tarkennettiin metallikapulan pitoa ja rauhallisuutta sen kapulan kanssa. Kapula suuhun-kiito-palkka, tätä toistettiin muutamia kertoja. Lopuksi vielä puukapulan nouto ja palkaksi leikkimistä pallolla.


Urpon vuoro. Se kiehui. Otin namilla palkaten seuraamista. Urpo edisti ja piti väljyyttä mua kohtaan. Otin sitkeästi seuraamista. Palkkasin alkuun aina kun oli aihetta. Noin 5 minuutin sättäilyn jälkeen Urpo alkoi keskittyä ja rauhoittuikin hyvin käsiteltävälle tasolle. Seuraamisessa otin edestakaista suoraa monta kertaa. urpo koitti ennakoida jääviä. Kovasti se hämmästyi, kun suorilla ei tullutkaan mitään mitä se odotti. Seuraamisen lopulla otin askel ja käännös vasempaan-seis. Urpo o ihan itse oppinut käyttämään takaosaansa valtavan hienosti, ja käännös on vauhdikas ja taitava.


Urpon kanssa tehtiin maahanmenoleikkiä. Nopeasta maahanmanosta lensi palkaksi pallo. Kyynärpäähissi asennosta sai palkan vain vahingossa ja kerran. Loppuun yhdistin sen että minä liikun ja sanon maahan meno käskyn. Se oli selkeästi vaikeampaa. Pallo oli kova sana.


Otin Ilonan uudestaan pois autosta. Nyt koitin kaukokäskyjä. Edelleen koitti nillittää. Palkkasin yhdestä istumaan noususta. Sitten otettiin nouto, joka onnistui ihan täydellisesti. Lopuksi Ilonalle luoksetulon pysäytystä, missä se meinasi vain laiskotella ja lönkötellä pari-kolme askelta vielä käskyn jälkeen. Palasin siihen että peruuttelen sen edellä ja sanon käskyjä. Vain nopeista palkataan.


Ilona selkeästi tahtoisi päästä helpolla ja edellee testaa että onko pakko totella. On se ja ruokaa ei saa enää ilmaiseksi. ..paitsi nyt Lapualla ja aamulla, kun äiree tahtoo nousta kukonlaulun aikan ja ruokkia koirat välittömästi. Outoja tapoja.


(Kotimatkalla käytiin siellä jäljellä. Urpo ei jäljestänyt metriäkää. Meidän jälkivaljaat oli Lahdessa, ja pelkässä hihnassa ei kertakaikkiaan voi tehdä muuta kuin pissiä ja pyöriä. Tultiin sitten kotio. )