Vappu Alatalon Motivaatio koulutuksessa kuuntelemassa

Se ihminen on taitava. Ei pelkästään koirien vaan erityisesti ihmisten kanssa.
Siinä kun mulla olis hermo palanut kolmesataa kertaa ja olisin töksäyttänyt suorempaan kuin kukaan kestää... tää johdatteli ihmiset itse tulemaan siihen päätelmään että mitä olis fiksuinta tehdä. ääretöntä <3
Koirat oppii nopsaan, joten niille voi opettaa asioita nopsaan.
Ihminen tajuaa hitaasti, joten ihmiselle pitää puhua hi-taas-ti.

Motivaatioklinikka on fiksu peitenimi koulutuksen oikealle nimelle. Mutta jos tietäisitte sen, ette kuitenkaan vaivautuisi paikalle. Menkää ja hämmästyttäkää itsenne.


Alla oleva on puhtaasti omaa tulkintaa ja jatkoajattelua koulutuspäivän tiimoilta, kuten aina.
Jos haluatte alkuperäisen ajatuksen, menkää jonnekkin mistä kukatahansa saa kopioida samat muistiinpanot taululta.

Ensin käytännön treenit. 

Ekaa koiraa en nähnyt,

tokalla oli istumisongelma. Sille opetettiin pikkupikku paloina miten paikalla istuminen häiriössä opetetaan ja mihin suuntaan palkkaa missäkin tilanteessa vintataan.
Tärkein pointti oli että koira voi ilahtua siitä että palloa potkaistaan maata pitkin ja se saa jahdata sitä. Ei palloa tarvi aina vintata jättipomppuihin.

Paikallaoloa opetellessa olis hyvä välttää liikkeitä jotka koira tulkitsee ohjauseleiksi estettä kohden. Joten ekalle rimalle voidaan esim peruuttaa ja sitten kääntyä selin koiraan siten että siiveke on kääntyessä ohjaajan selän takana. Jos ohjaaja kääntyy kasvot siivekkeen suuntaan, koira helposti lukee sen ohjaukseksi ja lipsahtaa ekalle esteelle.

kolmas koira
"Käy siihen" käskyn tulee olla koiralle mieluisa paikka rauhoittua odottamaan jotain mieluista. esim pyyhe tms on "paikka jossa odotetaan kivaa".

Ohjaajan tulee aina tarkkailla omia kriteerejään. Lähtöongelma on AINA opetettu asia. 
Ohjaaja aukoo suutaan, liikuttaa kinkkuaan, vispaa käsiään. Kisojen hälinässä koira ei välttis kuule lähtökäskyä ja arpoo sit sopivan eleen. missä lipsuminen sitten aiheuttaa sitä kuti kuti nenulia ja karkaamisia.

Kriteerit olis hyvä saada koiran tarjoamiksi. Se on huomattavasti parempi kun koiralle on opetettu että kun olet painanut pepun penkkiin niin tulee vapautussana, joka laukaisee kivan toiminnon. Tällöin koira istuu paikoillaan mielellään, jopa tarjoaa sitä. silloinhan se on vahva toiminto ja kannattava ja toimiva. ellei ihminen riko kaavaa omalla toiminnallaan.

Varastaminen on aina kriteereistä lipsumista. 

jos koira ei toimi ekalla yrityksellä. -> ei kovistella. joko opetetaan paremmin, vahvistetaan paremmin tai palkataan ja autetaan. 

koira ei tee mitään ilmaiseksi. Se tekee vain itseään hyödyttäviä asioita. Muista palkata ihan perusteista.

neljäs oli kepeillä traumatisoitunut ja vauhti radalla oli hiipunut. 

Vaikeat kulmat ja vaikeat asiat treenataan kuntoon esim 4 kepillä. silloin saa enemmän toistoja, ja tiheämmin palkkaa. enemmän onnistumisia.

Jos kepeillä käyttää heittopalkkaa, heitto tarkasti vikan kepin kohdalla ja eteenpäin. lähelle ja eteen.
jos koira kurkkii lelun/palkan kaivamista. ei palkkaa tule.

Vauhdin treenaus:
hyvä määrä toistoja on kun koira joka toistolla menee aavistuksen kovempaa kuin edellisellä toistolla.

viides oli kuumakalle ja lyhyellä keskittymiskyvyllä varustettu ihana otus.
Sen kohdalla tuli paljon ahaa elämyksiä. Myös ohjaajan kyvystä sisäistää neuvoja ja hallita itseään.
Oliskin itte joskus tuolla tasolla.

Koira oli iloinen, reipas, vireä, vilkas, touhukas. se vinkui.
Koira laitettiin maahan ja ohjaaja ei saanut ottaa siihen yhtään katsekontaktia. minuutin kuluttua kysyttiin oliko koira vinkunut. no ei ollut. Se oli töissä. suorittamassa paikallamakuuta. Eikä vaan lietsomassa itseään ja ohjaajaansa toimintaan. tai oikeestaan en oli toisiaan täydentävä oravanpyörä. Kun toinen kiihkoili, niin toinenkin kiihkoili. kun toinen rauhoittui niin toinenkin rauhoittui. Hyvin HYVIN pienistä eleistä.

Ongelmana oli lähinnä agikisoissa liika kuumuminen ja siitä seurannut keskittymättömyys.
Ohjaaja piti kuitenkin nostaa itseään. eli koiran ja ohjaajan ihannevireet radalle ei kohdanneet toiveiltaan.

Ohjaaja nostaa itseään spurttailemalla, mikä saa koiran nostamaan itsensä vähän sfääreihin.

Koira laitettiin maahan sen lempilelu puolen metrin päässä nenän edessä lötköttäen.

Ohjaaja aloitti varovaiset spurtit. Kun koira pysyi, sen luo mentiin ja vapautussanalla se sai iskea leluun kiinni. Sitten sen kanssa leikittiin ja purettiin siltä painetta.

Hommaa vaikeutettiin niin että ohjaaja otti teräviä spurtteja lähellä koiraa, myös poispäin koirasta. koira kurotti leluun ja otti sen tutiksi suuhunsa. Se oli sallittua. se ei vaan kyennyt niin kiihdyttävässä tilanteessa olemaan muutoin. Tutti suussa se pystyi olemaan ja toteuttamaan paikallaolon.

Jos koira nousi ja lakoi leikkiä lelulla tms. jätti työn kesken. sen luo mentiin nätisti. otettiin vaikka pannasta kiinni ja pyydettiin lelu pois. lelu laskettiin alas sen eteen ja odotettiin koiralta rauhoittumista. sitten uusi käsky ja lelu ehkä aavistuksen kauemmas. lelun sai ottaa tutiksi, mutta sillä ei saanut hillua.

Ohjaajakaan ei saanut kieltää, tai sanoa kireästi yhtään mitään. Tilanne oli koiralle haastava, joten siltä vaadittiin vain asioita mihin se pystyi. Vaatiminen oli asioiden kannattavaksi tekemistä. Sitä palkittiin itsensä hillitsemisestä, mikä oli sille hurjan haastavaa.

Jos koira hälläpyöräilee ja koittaa saada ohjaajan aktiiviseksi treenitilanteessa. ohjaaja vaan katselee taivaalle, ja laskee lintuja. laskee samalla oman fiiliksensä alas. ei saa reagoida mihinkään koiran esittämään asiaan. kaikki reagointi (hymy, naurahdus, liikahtaminen, kielto, sana... kaikki) palkkaa koiraa sen tekemisessä ja itsensä nostattamisessa. Ku koira rauhoittuu vapautus ja leikki lelun luona.

jos koira lähtee yhden kerran. oho, hupsis-> toimitetaan koira takaisin pötkölleen.
jos koira lähtee toisen kerran. koira coolisti autoon ja sillä kerralal ei pääse enää treenaamaan. ei edes pienen tauon jälkeen. oppii kyllä, jos on motivoituntu tekemään. homma katkaistaan tyystin, jos ei leikitä oikeilla säännöillä.

jos leikitään ohjaajan mukaan seuraa palkka, hauskaa ja kivuutta
jos leikitään koiran mukaan-> peli seis ja hauskuus ja kaikki loppuu. lähtöruutuun paluu.

Yksi sovellus oli että koira makaa maassa ja sne edessä heilutetaan lelua edestakaisin laajassa kaaressa. kun koira luopuu lelun seuraamisesta katseellaan, ja vilkaisee ohjaajaa. YES ja vapautus lelulle.

Ei vaadita koiralta pelkkää rauhoittumista rauhoittumisen perään. se pitää vapautella purkamaan höyrykattilaa päästään.

Kovalevylle koodattua toimintaa ei voi ärjyä pois. sen voi vaan keskeyttää lempeästi ja rauhallisesti ja tarjota korvaavaa toimintoa. Esim bc ja kiihdyttävä liike/ääni (Oma Nita bc ja käppänöiden ulos meno, hurja rähinä---> nita kiihty. jos kosken nitaan ja pyydän kontaktia. se pystyy olemaan tilanteet rauhassa. muutoin voisin opettaa sille esim häkin tms rauhallisen paikan, minne mennessään se olisi ehdollistettu olemaan rento)

kuudes oli ekan riman tiputtelija
Ekan esteen suorittamisen ajan ohjaajan tulee pysyä paikoillaan.
Anna koiran laskeutua ekalta esteeltä ennenkuin liikut. kuitenkin ennenkuin se ponnistaa seuraavalle esteelle.
Liikkeessä kuminauha on venyvämpi ja sille ei tule niin isoa hätää ohjaajan perään kuin muutoin alussa tulee.

Mieleen tuli eräs Sinna.

toinen vaihtis oli ohjaajan jatkuva rauhallinen liike. jolloin toki pitää olla supervarma siitä että lähtölupa tulee pelkästä äänestä. ettei luoda lähtöongelmaa rimaongelman rinnalle.

Oli tässä pari muutakin koiraa nenäkosketuksella focuksen saava koira ja pieni koira jolle opetettiin malttamista. Ihmisen pitää kuitenkin syödä ja juoruta edes jossakin välissä.

Seitsemäs jota kunnolla seurasin oli treenikaverin PÖH PÖH PÖHkijä. 
Huomioi ja reagoi mm kaikkeen. pääasiassa ihmisiin. hälyttää välittömästi että vaara vaara danger ja tekee valehyökkäyksen vaaraa kohden huutaen apua.

Koiran kanssa kierrettiin vaarallinen alue neljä kertaa ympäri. hihan niin että vierellä kulkien se olis ollut löysä, jos höntyilee niin se on kireällä. hyvin lyhyt siis. koiraa ei kuitenkaan pakotettu minkään vaaran lähelle.

ajatuksena oli pysyä liikkeessä ja antaa aktiviteettia. ei saa jäädä paikoilleen ahdistumaan.

Tilanne rauhoitettiin sillä että ohjaajasta tuli betonitolppa. se astui hihnan päälle ja vältti kontaktia koiraan. koira meni selän taakse makoilemaan. uskoi että vaara ei pääse mutsin käsilaukun varjoon.

Koira pitää vaan totuttaa hirviöihin ja mörköihin. riittävän kaukana tarjotaan silel toimintaa. kuten kävelyä. maasta namien poimimista, leikkiä lelulla.

ohjaaja jätti koiran keskelle ja kävi sirottelemassa mörköjen juurelle nameja. sitten ripoteltiin mörköjen luo namivana, jota koira seurasi. mörköjä ei haluttu lähestyä kasvojen puolelta, silmiä pidettiin tarkasti silmällä. takapuoleltakin mieluusti mutsi pidettiin mörköjen ja koiran välissä. se oli koiran päätös. eikä sitä pakotettu muuhun.

jos koira pöh pöh pöhkii ja pomppii ihmistä kohden, siihen ei reagoida. sen reaktioon ei lähdetä millään tavalla mukaan., sillointiedetään vaan että sitä hirvittää ja tilene o sille sillä erää liian haastava.

ahdistunene koiran kohdalla. älä itse lähde mukana ahdistumiseen. mieti tilenteessa sitä millainen koira on rentona ja onnellisena. mieti niin plajon että kroppasi käyttäytyy kuin olisit sne rennon koiran kanssa liikkeellä. koirasi peilaa sinua.

Tää oli hyvin hyvin mehmetmäinen. tosin mehmet rutistuu rusinaksi pöhkimisen sijaan. eikä leiki varsinkaan ahdistuneena.


jatkan seuraavaan postaukseen luennon osuuden. jos ja kun jaksan sen kirjoittaa.

lakkella aksaa ja sit tokookin

Noi venähtäneet nivelsiteet vähän rajoittaa mun elämää. joten Tyynen kanssa on hiottu etupalkalla keppejä, keppikulmia, puomin vauhtia ja irtoamista ja siinä ohjattavuutta.
Itsevarmuus ja vauhti on nousseet Tyynellä jo muutamalla harkkakerralla. Näitä ei saa unohtaa.

Minttu tokosteli.
se on unohtanut liikkeestä istumisen. seuraa aika hyvin kun mä oon rrrrrraaaauuuuhaaaalllliiiinneennnn. mutten ihan zombi.
kosketusalustajuttu ohjatussa saa sen niin iloiseksi.
Luoksetulossa seisomisen ja maahanmenon välin laukkasi hitaasti. ens kerralla se lelu palkaksi mukaan.
Kaukoissa täpisti ja täristi kun THE KUPPI oli ihna hännänjuuressa.

Mehmet
ohjatun suuntana tehtiin volvo kuin oikeaa. täpisevän innoissaan.
sit yritin käskyttää sille istumisia. Oltais molemmat tarvittu sitä lapiota millä kaivautua maansisään. lopulta olin hiljaa ja naks ja namppa tyylillä mehmet alkoi tarjota istumista.
hypyllä vinot paluut ilman kapulaa onnistui kaikki kolme.
jäävien paluuta väärältä puolen meinasin tehdä, kunnes se alkoi ennakoida ja tehdä väärää asentoa. tehtiin sit läpiseuruuta. lopuksi pyysin sen seisomaan erillisenä harkkana, palasin sen oikealta puolelta ja hännän jälkeen vapautin eteen ruokakupille.
treenistä jäi vähän hämmentyneen tusaava olo. mut pitää josksu epäonnistuakkin, jotta voi sitten miettiä miten kehittyisi.

Toki tämä vaati ehkä pienen puhelinpalaverin erään elevin kanssa, enneku tajusin sen (taas)

Lepakkovuoro

Lepakkovuorolla Hurttahallilla

Nita.
-Oli yllättävän tohkeissaan ihan uudessa tilanteessa. Tarjosi niitä kahta ja puolta temppuaan mitä osaa. Meinasi ensiksi sortua juoksemaan ja leikkimään oman varjonsa kanssa. Unohti sen höpötyksen aika pian.
-katsekontakti. tärkeää. se EI hae katsekontaktia. se tarkkailee kroppaa ja sitä minne mennään, mutta ei vapaaehtoisesti ota katkekontaktia.

-Kontaktin kanssa pelkkä naks ja nami naamaan. ei ilmeilyä ja hyvän kiljumista. sitä hirvittää ja ihmetyttää moinen tsemppaaminen. siltä se into tulee sitäkautta kun se osaa ja saa toteuttaa mitä pyydetään. Outo eläin.

Tyyne
-Kepit. ei liian kaukaa + takaa. silloin ei kykene, ei mene. pelkästään takaa on ok. tai pelkästään kaukaa mutta edeltä.

-Keltainen rengas ei tuota ongelmaa ja lagun kamala kisapuomi on kamala. Siinä kyykkäs vaikka palkkana odotti iltaruoka.

-hyppytekniikan kaarreharkkaa ilman vauhtia ja pari kertaa putken kautta vauhti sovitettuna.

Mehmet
-rakkauspakkaus. taianomaisen ihana. se on rehellinen ja niin ihana otus. Sen kanssa on huikean hauskaa puskea sen osaamisen rajoja kauemmas.

-Ruutu. Se ei hahmottanut pinkkejä tötsiä keinonurmea vasten kaukaa. varsinkin kun matkalla oli kaksi muurin pystypalkkia reunoilla.
näytettynä meni ja osasi. Meni sisään keskeltä MUTTA tarjosi paikkaa oikeaan etukulmaan merkin taakse. oi joi.

Ruutu toisesta suunnasta oli kiva. ihan ruudun suuntaisesti menomatkalla oli suora putki. Sinnehän se humahti useamman kerran, enenkuin tajusi että uppis. sinne ei saa nyt irrota.
Sen jälkeen meni vain ja ainoastaan kovaa suoraan ruutuun, eikä välittänyt putkesta. Ruudussa paikka oli edelleen liikaa oikealla. Mutta nyt meni joka kerta edestä sisään.

Nenuli eka kertaa hallissa.
hajuttoman rivin yli piti mennä nuuhkimaan oma paperilappujen keskeltä/ alta. Lopulta kun tajusi mistä on kyse. kykeni suoriutumaan hyvin ja normaalilla ilolla innolla ja tarkkuudella.

seuruu oli upeaa. Mun tarvii olla vaan lähes koomassa. ei eleitä. käskytys neutraalia. palkkaus vielä neutraalimpi "hyvä" ja omalla rauhallisella tahdilla kaivetaan nami taskusta ja ojennetaan kurkotettavaksi oikeasta kohtaa. Se toimii ja on mieletön. Mehmet on aktiivinen ja ihan super. Mun vaan pitää olla lähes koomassa. tyyni viileä ja rauhallinen.

Daijju aksaa - Niisto

Talvikauden agilityt on pyörähtäneet käyntiin.
Ekalla kerralla tehtiin kivaa rälläralla rataa, jonka aikana vaan tarkistettiin kontaktien ja keppien kisatilanne.

Tokalla kertaa niisteltiin.
Niistot meni hyvin ja sain mennä kokoajan Tyynen edellä. Mikä ei silleen ole mulel kauheen luonnollinen positio.

Lopuksi kaivettiin esille Tyynen pussiongelma.
Haluan että se rynnii sen suoraan, ettei se ei-niin-välkky luonnonlapsi ota ja sotkeennu pussiin. Muuten loistavastihan se sen menee. Mutta kun se pääsee pussista ulos, se omavalintaisesti ottaa oman suunnan tai oman esteen ja ryntää sinne oli ohjaajan asemointi tai kiljumiset mitätahansa.

Maijju meni sitten palkkaamaan sitä metrin päähän pussinsuusta. Pari kertaa tyyne tömähti syliin, enennkuin se alkoi ajatella että ohjaajan haltuunottokarjaisulla juuri enenn pussiinmenoa on joku merkitys. <3


Ratapiirroksesta olen varma että jotkut mittasuhteet siinä mättää.
Mutta melkolailla tolleen se oli.

Emmi Lavikka juoksutti

Rata oli suunnilleen tällainen.
Juoksemista, puomin ja keppien leijeröintiä. Himmetä kipi-kipiä ja kropan suunnan muistamista.

Minä: liikun riittävän hyvin ja ehdin paikoille, vielä pitäis aloittaa se ohjeus rohkeasti jo paikalle mennessä...eikä jäädä oikeaan paikkaan hämmästelemään että miten mä tänne ehdin. Ohjaa loppuun asti, Tyyne on kiltti ja täysin ohjattavissa aina.

Pari pikku päivitystä AGIROTU

Tyyne teki lauantaina pari rataa. ensimmäisen ennen sianpieremää. Huippukiva vauhdikas ja silti tekniseen osaamiseen pakottava rata. Ihan mun suosikki.

Hyllytettiin tämä aidan 11 takaakiertoon. Toisinaan se herkkä ohjattavuus on vähän oi-joi :D

Välissä auton takapaksissa (tila-auto, ei tilahonta) kolmen tunnin päikkärit. illansuussa sitten toiselle radalle.

Siinä tyyne lähti A:lta horisonttiin. Kohden kauas reunalle laitettua numeroplakaattia. ihan sen näköisenä että tyynen ruokakuppi kontaktipalkalta on tuolla. Siinä se ohitti pituuden linjan. sain virvelöityä sen takaisin pituuden juurelle. tajusin että ei vauhti riitä ja pakitettiin lisää. siitä rata jatkuikin sitten mukavan mallikkaasti loppuun saakka.
Mielestäni oli kivan haastava rata.

sunnuntaina mein joukkue starttasi aika aamusta. Rata oli taas ihan mukava. Sopivalla tavalla haastava. Tämä mentiin nollana läpi.



sija 18 LapinPROkoirat LAPPOR

Ksii Raki Johanna 25 75,09
Tyyne Löytynoja Jonna 0 63,01
Hoppa Raki Johanna 10 65,51
Roki Puhakka Outi 0 42,95

aika 4:06,56 virheet 35 yhteistulos 4: 41,56

Kauko, äitinsä Tyyne, jonka äiti Ilona ja lapsensa ja (tyynen veli) Roki. 

Joukkue Tyyne, Roki, Ksii ja Hoppa

Kauko ja Tyyne

Ilona oli kisaturistina ja kerjäämässä kirsikoita

yö aksaa yksin

Mikäs siinä. Kiva rata ja kerrankin mietin sen hyvin. Koutsasin siis sitä puoltoista tuntia omalle ryhmälleni. Vietin pakosta pari päivää pois kentältä (hammaslääkäripäivystys ja seuraavana päivänä eläinlääkäripäivystys toisen koiran kanssa)

Tyyne oli ihqu.

kellotellen

Tynkkynen, Tynkster, Daijju-Pup.

Tyynelle kellotettiin yksittäisten esteiden suoritusaikoja.

Puomi: 3,69
A: 2,72
keinu: 2,56
kepit: 3,38
6m suora putki: 0,97
mutkaputki: 1,44
pussi: 1,10
pituus: 0,44
muuri: 0,63
okseri: 0,65 (tiputti riman)
rengas: 0,44
aita: 0,62

Ei noi tuolleen hitaalta näytä, ja silti se melkein ainoa palaute Tyynestäkin on "voisi olla nopeampi". Vatuloidaan siis siellä esteiden välissä.

Agimuna ja putkien imun taltutus

Tynksterille otettiin ekaa kertaa agimuna käyttöön palkkana. Huomattavasti kivempi heittää/ladata/käsitellä kuin normaalisti palkkarasiat. Tyyne tykkäsi valtavan paljon.

paksua kumia, päässä reiät jotta namin tuoksu houkuttaa ja sen saa puremalla/vääntämällä halki keskeltä. 

Muutoin keskityttiin ohjauksessa pysymiseen ja putkenpäiden ignooraamiseen.

Harkintaan tuli keksiä ohjaus jolla saadaan ohittamaan ensimmäinen putkenpää ja sukeltamaan vasta toiseen.

Joillakin merkkinä on reidenläiskytys jos tahtoo lähempään päähän ja vaan suoraan ohjaus jos tahtoo kauas. Mein ongelma on saada se kauas, jos mun ohjaus tai sijainti on myöhässä. Se valkkaa aina itselleen loogisimman putkenpään, jos ohjaukseen tulee luppohetki. Nyt mentiin pikkuhiljaa tosihelposta hankalampaan päin. Kerran jo katsoi väärää päätä putkesta mutta vielä malttoi tulla ohjaukseen.

Eli ensin hallitummin ja matalammassa vireessä ja vasta sitten samoja juttuja kisapössiksellä.

Agilitya

Nikin ryhmä
Nikin rata oli simppelin näköinen, mutta osoittautuikin hieman liian haastavaksi.
Serpentiinimutkilla oleva putki vei Nikin itseluottamuksen, yhdistettynä takaaleikkausken yrittämiseen siihen. Saatiin kuitenkin alkuun kivaa ja innokasta pätkää 1-3. Päällejuoksu onnistui Nikillä hienosti. Mutta takaaleikakus monsteriputkeen ei.

Pienen tauon jälkeen tehtiin puomin alasmenokontaktilla kontaktiasentotreeniä. Se sujui ja oli hieno.

Tyyne teki tosimasokistien ryhmän pohjalta puomihetsausta.
Se on alkanut viettämään aikaa kontakteilla. Ensinnäkin se menee liian hitaasti ja asettelee itsensä kontaktille ja jumittuu siihen kontaktille asumaan. Nyt tein sille pelkkää semmoista treeniä että heti kun tassut osuu oikein, tulee jes ja putkikäsky tai jes ja nami lentää. Alkoi tulla nopeammin oikeaan paikkaan ja lähtikin siitä kontaktilta vähän nopsempaan.

Mitään valtavaa treeniä ei tehty. Mulla oli joko auringonpistos tai ihan kamala flunssan alku. Ajatus meinas hajoilla ja olo oli ka-ma-la. Taidettiin kertaalleen vetää rata pätkissä. pituus oli minikoiran asetuksilla, joten tuon 14-15 esteiden kamalan huono ja epäreilu kulma ei ollut haitaksi.

Rauski teki minitreenin ja hyppäsi ekaa kertaa eläissään muurin minikorkuisena yli. Sillä tulee olemaan hankaluuksia seurata kropan suuntaa ja ohjausta, sillä se vaan kilahtaa ja nuppi on nurin. Se tykkää rähjätä ja kiljua ja juosta ihan silmittömänä.

Nurtsitokostelua ja illalla agit

Mehmetin kanssa hömpöteltiin. Urpo tuli mukaan vaan leikkiäkseen isolla nurtsilla pallo-PALLOlla ja Minttu angstitokoili. Kuvista kiitos Minna Rinne!

ei löydy Mintulla ohjatut ei..

hypytinouto on kuitenkin kivaa

Mehmet oli oikein näpsäkkä ja kiva, kuten se on viimeaikoina ollut treeneissä pääsääntöisesti. voi voi ruutu alkaa olla jo kivalla mallilla. 

Mehmet ruutuili, teki lyhyitä seuruupätkiä, myös kauniisti koossa pysyvän juoksupätkän. pari kauempaa lähetettyä avo hyppyä. Alokkaan luoksetulon ja leikki puupposen pallolla.

 Illalla vedin aksat. teemana lähdöt. Näistä tehtiin vaan osa. Tein Tyynen kanssa
Oranssin, pinkin ja violetin harkan. Lisäksi keppikulmia poispäinkäännöllä hakien.
Tyyne oli innokas, pirteä ja iloinen. Kokeiltiin lentävää rasiapalkkaa. Se ei poimi sitä suuhunsa, mutta ilahtuu siitä ja syö namin hurjalla halulla kun rasian avaa.

Niki teki omissa möllitreeneissään oranssia 1-3 estettä. Palkkaaja oli oranssin nelosen paikkeilla, joten taas pojan mieli karkasi ja linjat meni kaarroksiksi. Alussa ei meinannut millään malttaa odottaa. Kivaa sillä silti tuntui olevan.

Kaapo the pentu jatkoi siivekkeen kierron opettelua ja kupille pää viidentenä jalkana rynnimistä. Se sujui varsin kivasti ja hyvällä fiiliksellä. 

Näyttelyreeniä ja kesäaksaa

Rauha kävi taas näyttelyreeneissä. Pikkuhiljaa se osaa jo liikkua nätisti ja seisominenkin onnistuu jos sen ensin omakätisesti venyttää asentoon. Luonnostaan se tahtoo seisoa puolittain valmiina istumaan. Välillä näyttää seisominenkin jo hyvältä.

Tyyne teki aksaa. Eka kierros vedettiin kisamaisesti. Hidas, vetelä, kontaktillejumittuva ja aanaileva.



Toinen kiekka vedettiin pienissä pätkissä sopivia kohtia. Kuppipalkalla loppusuora alkuun ja loppuun. Väliin lyhyttä pätkää runsaalla palkalla. Kontakteista juoksi läpi, mutta aina se osuu niille. Sellaista hyvää ja nopeaa kontaktia meillä ei ole. Joko pohtii paikkaa ja junnaa tai juoksee läpi. Pohditaan edelleen ja ainavaan...

Lakken kentällä

Aksaamassa Kaapo the äidinpentu, Rauha the hullu porokoira, Niki the äidin kääpiösnautseri ja Mehmet, se tokoileva poro. 

Kaapo Meni asenteella ruokakupille pienen riman yli, meni suoraa ja ihan ihan lyhyttä putkea ja teki jo takaakiertoa siivekkeen ympäri päästäkseen sille kupille.

Rauha juoksi ja juoksi ja juoksi. Välillä se meni sinne minne minä halusin, välillä kaahas putkea ja kiersi ihan huvikseen A esteen. Silloin kun se meni sinne minne näytin, se oli oikein kiva. silloin ku sillä kaasu hirtti se oli oikein kiva. Se oli kiva. Tolla kaahaamisella sen treeni on vaan max 5 minsaa ja vilvoittelemaan. 

Nikin kanssa vahvistettiin kupille suoraan irtoamista. Oli rankkaa. Se ohitti renkaan ja juoksi sitten kaksi suoraa aitaa päästäkseen palkalle. Toisella kertaa suoritti renkaan ja ohitti ne kaksi aitaa. Luovutin. Tehtiin sitten ihan perus pientä pyöritystä. 

Mehmetin kanssa ahnehdin kaukoihin häiriötä. Häiriö oli liian iso ja se jäätyi. Hinkattiin vielä vähän ja vaadittiin. Vituiksihan se meni. Saan taas taputella itteeni selkään ja olla silleen että hyvä Jonna sinä se osaat. 

Eli nyt sit edelleen vaan leppoisaa ja iloista ja onnistumista ja vain hyviä kokemuksia. Pehmeää pumpuliin käärimistä, iloa, onnea ja auvoa. 

Agikisoja

Tyynen kanssa kisoissa Vöyrillä. Rataprofiilit oli kivoja.

 Tuomariharjoittelija Timo Teilerin käsialaa. Ihan erilaisia kuin viikko sitten Seinäjoella samalla tuomariharkkaajalla.  

Eka rata oli ratavirheetön. Yliaikaa tuli reilu 3 sekuntia.
Tyyne teki isoja kaarroksia ja etsi mukana ollutta Timoa.Voitettiin silti tämä.

Toka radalla näytin Tyynelle että missä kohtaa Timo on. Lähdössä haahuili nenä ilmassa. Teki esteen 5 jälkeen lenkin kepeille ja puikkas väärään suuntaan vähän aikaa. 7 esteeltä lähti taas kaarrattamaan nenä pystyssä timoa kohden. 12 esteeltä uskoin että kyllä se nyt putkeen roiskasee ja A:llehan se meni. Hipsittiin pois radalta. Tätä videota ette näe.



Vikalla radalla kepeille vienti oli ällöpylly. En voi mennä kovin lähelle ja mielelläni suoristaisin linjaa. Sainkin suoristettua mutta Tyyne ei ollut asialla. Lähdössä jouduin olemaan sille tiukka, eikä se edes intohaukkunut ennen radalle menoa. Selkeesti väsynyt. Ohitti siis kepit. Sitten juoksi kuin täi tervassa ja rommautti okserin. Ratavirheitä 10 ja yliaikaa sen reilu 6 sekuntia. Kamalinta on että sijoituttiin kolmanneksi. Tästä ei ole videota, koska Timo oli käsketty istumaan autossa.

Parasta Vöyrillä on hyvät palkinnot joten kotiin lähdin kuuden koiranluun, kahden suklaapatukan ja kahden Iittalan muki + asetti -sarjan kanssa. <3 

Suunnilleen viikkoa aikaisemmin käytiin Seinäjoella. Siellä teilerin radat oli suoran paahtoa, jossa jossain kohdassa piti ehtiä käydä ohjaamassa. tylsillä ehtimissuorilla oli sitten siroteltu huolella putkiansoja.

Tyyne teki kolme hyllyä. Kahdessa se ainakin humahti putkiin. Kolmannessa se ohitti poikittain olevan aidan ja irtos pituudelle. Minen muista. Ärsytti ne ratapohjat niin ku pientä oravaa. tyynellä oli parempi fiilis seinäjoella kuin vöyrillä.

Todennäköisesti ottaa vähän kunnon pääle, kun seinäjoella pennut oli vasta 10 viikkoisia ja vöyrillä 11 viikkoisia. Taidetaan jäädä agissa treenitauolle ja kasvattamaan kuntoa ja taitoja, ennenkuin haaveillaan lisää kisaamisesta. Mitenkään se ei tietenkään vaikuta että toko SM lähestyy ja monien lähikisojan aikaan on joku tokokissanristiäinen tulossa.