Aksaamassa Kaapo the äidinpentu, Rauha the hullu porokoira, Niki the äidin kääpiösnautseri ja Mehmet, se tokoileva poro.
Kaapo Meni asenteella ruokakupille pienen riman yli, meni suoraa ja ihan ihan lyhyttä putkea ja teki jo takaakiertoa siivekkeen ympäri päästäkseen sille kupille.
Rauha juoksi ja juoksi ja juoksi. Välillä se meni sinne minne minä halusin, välillä kaahas putkea ja kiersi ihan huvikseen A esteen. Silloin kun se meni sinne minne näytin, se oli oikein kiva. silloin ku sillä kaasu hirtti se oli oikein kiva. Se oli kiva. Tolla kaahaamisella sen treeni on vaan max 5 minsaa ja vilvoittelemaan.
Nikin kanssa vahvistettiin kupille suoraan irtoamista. Oli rankkaa. Se ohitti renkaan ja juoksi sitten kaksi suoraa aitaa päästäkseen palkalle. Toisella kertaa suoritti renkaan ja ohitti ne kaksi aitaa. Luovutin. Tehtiin sitten ihan perus pientä pyöritystä.
Mehmetin kanssa ahnehdin kaukoihin häiriötä. Häiriö oli liian iso ja se jäätyi. Hinkattiin vielä vähän ja vaadittiin. Vituiksihan se meni. Saan taas taputella itteeni selkään ja olla silleen että hyvä Jonna sinä se osaat.
Eli nyt sit edelleen vaan leppoisaa ja iloista ja onnistumista ja vain hyviä kokemuksia. Pehmeää pumpuliin käärimistä, iloa, onnea ja auvoa.
En oo reenannu, koirilla on ollu ansaittu treenitön viikko.
(olen matkustellut helsinkiin ja lahteen ja helsinkiin ja rovaniemelle...tässä alussa välissä ja lopussa sukkuloinut lapualle.)
Nyt pitäs aloittaa touhuaminen ja voi että kun ei uskalla/halua/huvita/kiinnosta.
Toko on liian TÄRKEÄÄ, jotta voisin sitä mennä ja tehdä.
Minä olen tulostavoitepakkovikainen ja laajennetusti kateellinen ja itsesäliin taipuvainen.
Haluaisin olla hyvä ja selkeä, suunnitelmallinen ja reilu, toimia yhteistyössä koiran kanssa.
Ei kai siinä kuin pikkuriikkisin askelin eteenpäin.
Ratakiskoa Jonnalle
Häiritseviä ihmisiä mahtuu Hontan hanskalokeroon joraamaan Petri Nygårdin tahtiin.
Bileisiin on lippuja jaossa. Nasta mesta ja paluulippua ei ole. (vappu alatalon psyykkisen valmennuksen luento) Henkinen taso
1. Häiritsevät kommentit-> mute eli rullaan ikkunan kiinni edestä + hanskalokeroon 2. Häiritsevät ihmiset-> hanskalokeroon 3. Luovu tulostavoitteista. Luovu salatulostavoitteista. Luovu pakosta. Aseta vaikka väkisin se hyvä fiilis onnistumisen mittariksi. Oot hyvä luovuttamaan, joten luovuta. 4. Arvostus. Jos arvostat itse jotain, niin arvosta sitä. Muiden mielipiteillä ei ole väliä.
Käytännön taso
1. Yksinkertaista suunnitelmia. Palaa siihen mikä toimi eikä ollut raskasta tai hankalaa. Liikkeet kerran viikossa läpi, muutoin teema-asia + erilaisuuksia. 2. Mikäli ei onnistu viimeistään toisella yrittämällä, asia pilkotaan osiksi. 3. Hulluttele, aloita siitä hyppyruudusta ;)
Siinä se.
Onhan tässä ollut muutoksia viimeisen puolen vuoden sisällä ihan riittävän häiritsevissä määrin. Nyt otetaan ja tehdään hyvän fiiliksen vuosi. Nöyrrytään vaikka rallytokon tasolle jos se sitä vaatii.
Paska Fiilis tulee kun homma ei suju, asioissa tulee takapakkia, kun asiat junnaa ja mieli menee mustaksi. Tähän voi kuulua myös perinteinen vihreys. Samantien huomaa muiden kohdalla vain sen miten muilla ei ole meidän ongelmia. Ympärilläni muilla on yhtäkkiä vain helppoja, itsestäänohjautuvia, innokkaita ja osaavia koiria.
Paskaan fiilikseen voi suhtautua monella tapaa.
Vähättely: Eihän tuo ole ongelma eikä mikään. Pikkujuttu. Leikitään yhdessä että ongelmaa ei ole.
-> njääh. harvoin toimii. Asia kalvaa kuitenkin, eikä ratkea jos sitä ei pääse ratkaisemaan. Vähättely syö motivaatiota tehdä.
Dramatiikka: Tehdään kärpäsestä härkänen. Kiukutellaan kaikille jotka ei halua edes kuulla asiaa. Keskitytään tekemään kärpäsestä härkänen. -> njääh. harvoin toimii muutoin kuin huonona viihteenä. Toisaalta siinä tulee päästeltyä höyryjä ja ajatukset voivat muuttua vastaanottavaisemmiksi mahdollisille ratkaisuille. Oireena kuitenkin yleensä yksipuolinen näkökulma, joka on se ehdottomasti epätoivoisin. Joskus ellei aina, olisi kannatavampaa käyttää hissiä kuin kiivetä talon ulkoseinää ilman varusteita.
Tauko: Ehdoton stoppi ja seisahdus. Ei tehdä mitään, ei yhtään mitään ennenkuin asia on ratkennut.
-> vaarallista. Stoppi voi venyä viikkojen, kuukausien ja vuosien mittaiseksi. Pysyä kalvavana harmituksena ja estää edes yrittämästä ratkaisua. Aivot narikkaan tauko on synonyymi luovuttamiselle.
Downshifting: Vähennät treeniä, vähennät kaikkea ja peräännyt hiukan. Paskan fiiliksen aikana on altis lisäpaskalle. Kokonaan ei voi kuitenkaan lopettaa, muuten se on luokiteltavissa tauoksi.
-> vaarallista, mutta tarpeellista. Hiissauksen aikana voi koittaa ottaa etäisyyttä asiaan ja treeneissä keskittyä lähinnä tekemään riittävän haastavia ja kivoja juttuja muiden liikkeiden ja asioiden parissa. Ei kuitenkaan kannata tehdä sitä kivaa jonkun muun lajin parissa, silloin tulee vahingossa tehneeksi jälleen tauon the lajiin.
Tasontarkistus: Onko vaadittava asia koiran varmasti osaama taito? Onko häiriöt sopivalla tasolla? Miten pilkkoisin sen jos ongelmaa ei vielä olisi ja miten opettaisin minkäkin kohdan. Onko joka kohta ketjussa varma ja onko ketju varma. Mistä mielentila koostuu.. jne. tee lisäkysymyksiä, vastaa niihin ja pilko ne tuhanneksi pienemmäksi lisäkysymykseksi. Kyllä se villakoiran ydin sieltä paljastuu. Eri asia onko se sit kiva.
Nämä poistavat akuuttia paskaa fiilistä:
Akuutissa paskassa fiiliksessä auttaa jos on oma tokopersoona tai kaksi. Sellainen joka ei vaivu epätoivoon jos vuodatat hänelle dramaattisesti koko eepoksen ja sen draaman kaaret. Sellaine joka näkee sen epätoivon sumun läpi ja tuntee teidät. sellainen jolla on vähän etäisyyttä ja joka voi tönäistä homman vähän eri näkökulmaan.
Akuutissa paskassa fiiliksessä pitää etsiä koulutus. Ihan mikä tahansa kiva koulutus, jonne voit mennä asiaa esittämään. Epäonnistut siellä varmasti ja sehän on mitä loistavin asia. Voit saada korjausehdotuksia ongelmaan. Korjausehdotukset voivat jopa sysätä ajatukset uusille raiteille.
Olen sen yläpuolella, eli koko homman listaaminen hyviin ja huonoihin juttuihin. Kynää ja paperia. Aletaan analysoida ja näytetään analyysia sille the tokopersoonalle. Koitetaan miettiä asiaa hieman kauempaa, kuvitellaan että ongelma on jonkun toisen koirakon.
Yksin treenaaminen voi laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja auttaa keskittymään myös omaan fiilikseen. Myös ärsyttävien ihmisten naamojen katselemisen vähentäminen auttaa. Akuutissa paskassa fiiliksessä auttaa kun ajattelee positiivitaavi ihmisille vaikka kirveen silmien väliin.
Ei koskaan näin
Lyö lyötyä. Älä hankkiudu akuuttien avuliaiden pilkuttajien silmien alle. Huomaat ettet osaa edes alkeita, eikä koirasi osaa mitään ja teet kaiken väärin.
Puhu agilityihmiselle. Se toteaa että rakastamasi laji onkin täyttä paskaa ja ehdottaa tekemään agilitya, jotkut koittavat piristää ja kertovat että kuulemma rallytoko on huisinkivaa. Melkein kuin agilitya.
Jää yksin märehtimään ja listaamaan ja pyörittämään mielessäsi vain pahoja asioita nykytilasta ja hyviä asioita menneestä.
Odota että joku muu ratkaisee yksin ongelmasi. Joku muu on kuollut. Jolelkkin muulle sinun asiasi eivät ole tärkeitä. Joku muu tekee omia kivoja juttujaan.
Tähän alle sitten oman viimeaikaisen paskan fiiliksen juttuja ja ratkaisuajatus:
Mehmet ja mä epäonnistuttiin monenmonessa kokeessa. Mukana oli pakko. Pitäshän sen osata, se osaa kyllä mutta ei tee. Sen mielentila on ahistunut. Aaaaaaw tää on ihan paskaa. Se istuu kokeessa paikallamakuut ja yksilöliikketkin on pelkkää kidutusta.
Lopulta käytiin kaksi koulutusta, purettiin koko paska etäomaihmiselle ja sitä ennen noin kymmenelle muulle. Tehtiin myös mustuudessa märehtimistä ja muiden ihmisten neuvoista mielen mustenemista. Päätettiin että tarvitaan myös tälle paikkakunnalle se omaihminen jonka kanssa on hyvän mielen treeniä tehdä kahdestaan. Spotattiin se ihminen ja päätettiin että treeniaikaa tulee löytymään.
Analysoitiin osaavan tyypin avulla ja päädyttiin siihen et olen edennyt liian nopeasti. -Liian nopeasti niputettu liikkeet kasalle. Vaikka osaa niin rutiini ja varmuus uupuvat -Liian nopeasti kisaamaan. Koska rutiini ja varmuus puuttuu, luo tämä epäonnistumiselle hyvät puitteet. -Liian nopeasti alkanut vaatimaan. Vaatiminen vasta kun on jo se varmuus ja itsevarmuus.
Liikkeet tulevat kyllä kunton kun saadaan liikkeisiin tulot, liikkeiden aloitukset ja liikkeiden välit + palkkaaminen kuntoon.
Voitais palailla taakseppäin osittain ja uusien kivojen juttujen lisäksi koota uudelleen vanhoja liikkeitä.
Käytiin kokeessa tekemässä melkein pohjanoteeraus. Pahempi pohjamutiin turvalleen syöksyminen on tehty vaan Urpon kanssa nuorena. Sitä korjattiinkin kaksi vuotta.
Nyt onneksi koirille ei tullut traumoja. Traumat tuli ainoastaan kilpailemassa olleille tutuille, kumminkaimoille, kotiväelle, koko IKKJ:n valmennusporukalle ja parille sivulliselle.
Olen ohuesti liitoitellen Dramaattinen kuin temperamenttinen taiteilija. Ai niin, mä olen.
Tämä sai mut synkkyyden alhoon ja draamallisuuden synkkiin myrskyihin.
Onneksi toi on videolla, niin näin että aika iloiseltahan se pääsääntöisesti näyttää. Kokematon ja vähän epävarma joiltain osin. 83,5p ei tulosta.
Tossa vaiheessa olin jo puoliläpimärkä ja kylmissäni ja hirrween harmissani. Koira joka treeneissä osaa, mutta ei tee kokeessa. No voi Jonna parkaa ja buhuu.
Ooteltiin sitten evl:n alkua. Juuri ja juuri sain koottua itsestäni pienen päivänsäteen pilkahduksen kun hain innokkaan ja iloisen Mintun autosta. Sitä ennen Eeva oli ylittänyt kaikki positiivisuuskertoimet ja tsempannut henkisesti ranteita auki nirhivää minua. Eeva oli niin positiivinen etten oo ikinä nähnyt.
Sitten se fairytale gone bad..
Liikkurimme kokosi meidät yhteen ja kertoi iloisesti että tänään tuomari on suostunut siihen että liikkeet suoritetaan liike kerrallaan <3 <3 <3
Tässä herahti mun naama mustaksi ja otsaan kasvo sellanen sarvi että pois ei saa.
En sitten heti lopettanut kun Eeva sano et se on maksettu sinne mennään.
Paikallamakuiden piilossaolojen ajan sulostutin kanssakilpailijoita synkkyyden maksimoimalla marmatuksellani. Siellä veden päällä oli kiva killua liukkaan siirtolavan päällä.
Minttu suoritti kivat paikallaolot. Makuussa tarvi (taas) tuplakäskyn ylösnousuun. Muutoin ihan jees. Piski autoon ja keräämään tsemppiä seuruuseen.
Oma vuoro tuli pian ja mentiin hyvällä fiiliksellä vettä lilluvalle kentälle. Melko pian se alkoi välillä jäädä-keuli rinnalle ja seilasi, jäi taas ja jäi haistelemaan. Yhden täyskäännöksen kohdalla hermo meni ja kävin kättelemässä tuomarin. Tismalleen sama seuruukaavio kuin viikko sitten. Meille ei myöskän kertakaikkiaan sovi kaatosateessa jäätävässä tuulessa hirvittävän pitkällinen tsemppaaminen kun käydään koe läpi niin ettei liikkeiden välissä ehdi koiraa autoon viedä.
Mä olin niiiin ärsyyntynyt ja kaikkea.... että pohjanmaan pikku tulvatkin on sou läst siisön ja pikkupurskahdus mun vellovien tunteiden vyöryn rinnalla. Tulviinhan hukkuu vain kolmasosa pohjanmaata.
Koiria puhuttelin vuorokauden kinnasnahkoiksi ja pohdin että miten monta susihattua ja kinnasparia niistä sommittelisin. Ruokakipotkin iskin miehen kouriin ja käskin ruokkia NOI.
Nyt ekojen treenien ja seurakavereiden järkipuheen ja pienen itsetutkiskelun jälkeen voin sanoa että en nyt ihan vielä lopeta tokoa ja myy koiria.
Nyt on sitten pakko todeta että Ohjaajan korjauslista on pidempi kuin koirien vastaavat.
Itseväninä alkaa tästä...
"Oon niin, niin, niin, niin, niin huono häviäjä, että mun on aivan, aivan, aivan pakko voittaa.
Eli ei se jännittämättömyys kehässä auta yhtään, jos mielentila on täysin väärä. Jos et pääse yli pettymyksestä ja odotat ihan liikaa hoitamatta omaa osaasi.
- Ei se nyt oo normaalia nakella niskojaan viattomille luontokappaleille vaan sen vuoksi että oli vähä huono päivä ja paskat olosuhteet ja yksipuolinen reeni väärällä asenteella.
"Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä
Paitsi ihan itte seison edessä. Oikeestaan istun päällä. Sellasella kunnon painiotteella kanveesiin ja hieron naamaani märkään soraan. Aikaa heikkoa tiimityöksi, edes itsensä kanssa.
-Kahden koiran välissä on vaan kyettävä nollaamaan itsensä ja purettava
jutut myöhemmin. Ne jonkun kertomat tunteiden ripustelut lähiympäristön
puihin tms. Suorituksen jälkeen ne voi hakea takaisin ja ottaa kotona
tutkittavaksi.
"Ei voi kelaa et se tulee noin vaan. Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa.
Synkimmällä hetkellä on vaan hyvä että on olemassa niitä järjen ääniä ja dramatiikanrauhoittajia (sellaisia jotka ei ekana iske tiilellä ohimoon vaikka sellasen rauhoittavan ansaitsisikin)
Kokemuksen syvällä rintaäänellä lähdettiin etsimään mun treenauksen epäkohtia ja petrausvaroja. Silleen kivasti asetellen että ittekin hoksasin juttuja. (Kiitos Heidi!!)
"Tää on niille jotka päättää selvii voittajina. Tää on pukuhuone tsemppauskamaa, niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa. Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa, jotka nuorempiaan kannustaa ja opettaa. Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken.
Mehmet tarvii lisää asennetta ja uskallusta ja sitäkautta itsevarmuutta.
Minttu tarvii aikaa ja johdonmukaisuutta jotta evl.n kisasuoritus saadaan kuosiin.
Mintun kohdalla oon lelliny sen piloille enkä oo koskaan vaatinut.Vähän sama Möhmetin kanssa. Sain pohdittavaksi että: Onko palkka riittävän hyvä. Tuleeko treeneissä onnistumisia riittävästi. Oletko koiraan aidosti tyytyväinen?
Tän pohdintamäärän tuloksena huomasin olevani ylitsevuotavan hersyvän äkkipikainen myös palkkauksessa. Koirani vetää treeneissä iloisuuden överiksi ja hanat kaakkoon. Se oppii purkamaan siel itteensä ja koesuoritus onkin sitten erilaisuudessaan ihan fuck-this-shit. tai vaihtoehtoisesti nyt-läks-lapasesta.
Minen osaa olla
johdonmukainen ja mustavalkoinen. En sitten yhtään. Sit ku elikko tekee
aidosti hyvin mä mietin et tekikö se hyvin. Ja jos se tekee vaan
sinneppäin niin saatan palkata.
"Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia. Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä Nyt aletaan sitten työstää. Pikkuhiljaa ja pikkuisin askelin. Otetaan mm se kilpailemisen taito -kirja kaapista ja luetaan se. Pelkkä kirjan omistaminen ei näköjään auta. Sit pientä suunnittelua ja paljon toteutusta.
"Ei voi kelaa et se tulee noin vaan.
Olisko se enää niin hauskaa jos se olis helppoa?
"kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää.
Tää pitää muistaa.
ja hei. peilihän sen lopulta kertoo:
Voitontahdon näät silmistä.
Taitas olla aika ottaa askel kohti parempaa asennetta. Ihan viilipyttyä musta ei tule, mutta jos edes kasalla pysyvä ja reilu. Ehkä mäkin oon joskus Cheekin kaltaisesti "terveesti itsevarma" Väninä loppu
Tänään treeneissä otettiin paikallaoloon jättöjä ja paluita. molemmat selvisi hyvin. Mintulta vaadin nopean maahanmenon. mehmetille teetin kaksi sisääntulotarkastusta.
Yksilöliikkeissä teemana seuruu. Mehmetille huomautin sanallisesti jos edes kontakti tippui. Alkoi parantaa tekemistään. Alussa huomautin liian terävästi ja se latisti tunnelmaa.
Minttua joku sanallinen lätinä ei paljoa auta. Otin sitten pannasta kiinni ja vedin sen vierelle jos koomaantui. Koittihan se sitä keinoa monta kertaa. Sitten se alkoi puskea mun jalkaan kiinni lavallaan heti kun pannasta kiinni otin. Toki vähän vänkyröiden. Silloin irrotin ja toistin perusasentokäskyn. Pikkuriikkisestä suorituksesta kehuja ja palkkaa. Äkkiä uutta suoritusta ja lisää palkkaa. Lopussa Minttu kokosi takaosan alleen, otti kunnollisen kontaktin ja seurasi ryhdikkäänä hyvällä asenteella. Siitä aidon iloinen JES ja Mintulle vapautus kissanruualle kentän reunalle.
En olis ikinä uskonut että vaatiminen oikeasti auttaa. Eikä edes lopeta lappalaisen viimeisiäkin motivaation rippeitä.
Myönnän että stalkkaan menestyjiä. Tutkin heitä ja toimintatapoja ja yritän ymmärtää. Revin tietoa ja koitan tuijottaa peiliin. Kehittyminen on vaan niin vaikeaa. Pelkkä koiran taitojen hiominen ei vaan riitä. Pitää pystyä kehittymään ohjaajana.
Hyvillä ohjaajilla on:
Kylmät hermot ja rauhalliset eleet. Yksinkertaisesti itsevarmuutta. Iloisen innokkaat koirat, jotka tietävät mitä tekevät. Rautainen motivaatio tai innostus. Parina heistä huokuu yhteistyö ja saumaton varmuus.
Kylmähermoisuudessa mennään mentaalipuolelle.
Kisajännitys on monet rampauttava asia. Osa parantaa suoritusta pienellä jännityksellä.
Itse huononnan omaa ja koiran suoritusta jos jännitän, joten olen järkeillyt jännityksen pois.
Ei ehkä helpoin juttu, eikä toimi kaikille. Itse en jännitystä kaipaa, joten luovuin siitä. Negatiiviset ihmiset ja kommentit menevät mielikuvissa konkreettisesti Hontan hanskalokeroon. Sieltä on paha piipittää häiritsevästi. Hontan haskalokerossa soi Petri Nygård.
Pelkkä jännityksen poistaminen ei kuitenkaan riitä.
Sitä voi olla kylmähermoinen kun tuntee koiransa, on opettanut sille asiat mahdollisimman hyvin ja tietää menevänsä koiran ehdoilla.
Itse pääsin kerran tähän itsevarmaan ei-tulostavoitteelliseen fiilikseen. Se oli möllitokoissa missä ainut tavoitteeni oli saada Mehmetille hyvä kokemus ekasta vieraan paikan kokeenomaisesta.
Tavoite saavutettiin ja suorituskin rullasi. Tässä fiiliksessä taisin olla lähellä sitä mitä pitäisi hakea aina.
Silloin kehässä säännöt olivat vain kärpäsen surinaa. Liikkuri ei ollut auktoriteetti, tuomarista puhumattakaan. Me keskityttiin tekemään yhdessä. Oikein ja todella. Tiesin että jos mielentila horjuu, autan koiraa vaikka siitä pisteitä karisisikin. En vienyt sitä liian vaikean tehtävän eteen. ja olin tyytyväinen tekemisiimme.
Jos olisin tiennyt kehässä että väliin jättämäni liike maksoi möllikisojen palkintopallin, olisi se kisavimma ja pistelaskuri käynnistynyt päässä. Koira ei olisi saanut yhtä onnistunutta fiilistä.
Luulen että se möllikoe opetti minulle aika paljon omasta kisavietistäni. Se on monsteri.
Tokoon en saisi sitä laskea irti, sillä se huonontaa omaa suoritustani siinä missä jännityskin.
Jossittelu on ehdoton vihollinen. agilityssa en jossittele, siellä se on täysin turhaa. Miksi siis sorrun jossittelemaan tokossa? Siksi että se toko on Tärkeää? Ei se jossittelu silti auta mitään. Hermosaha mikä hermosaha.
Koiran osuus
Kuinka saada iloisen itsevarma koira? Johdonmukaisella koulutuksella.
Pitää osata toimia johdonmukaisesti. kesken asioiden tapahtumisen ei voi alkaa pohtia että mitä kuuluisi tehdä. yhteistyö kosahtaa siinä, eikä treeniä ole silloin kunnolla suunniteltu.
Täytyy siis olla kunnolliset mielikuvat oikeista suorituksista, jotta tietää mistä voi palkata, mistä vaatia parempaa suoritusta ja mistä huomauttaa. Pitää siis ajatella asiat tapahtumaan selkärangasta.
Pitää tietää myös mitä tekee jos asiat ei mene kuin Strömsössä.
Tämä on mun ongelmani. En osaa olla riittävän selkeä ja johdonmukainen. Pelkään että koirilta katoaa osa riemupieruilusta, jos olen vaativa. Toisaalta se johdonmukaisuus auttaa myös epäonnistumisien kohdalla. koira ei pääse hinkkaamaan vääriä toimintoja, koska epäonnistumisen jälkeen koira autetaan onnistumaan.
Kuitenkin urpossa minulla on hyvä esimerkki koirasta joka tekee itsevarmasti ja kaikkensa antaen, kun sille on täsmälleen selvää mitä kuuluu tehdä. Luulen että minun pitäisi opetella kouluttamista enemmän Urpon johdolla. Se kertoo minulle epäonnistumiseni välittömästi.
Loogisuus
Mitä tehdä kun koira tekee oikein. -> suullinen kehu + välitön palkkio. palkkion hyvyyden määrittelee koira.
Mitä tehdä kun koira tekee väärin -> ...
Tässä on mun selkeä ajatuksen puolinaisuus. Jätän asiat usein roikkumaan enkä huomauta väärästä toiminnasta tai edes auta kovin usein. en oikein tiedä mitä teen. Miten erottelen koirilleni oikean ja väärän. Äp, höpsis, oijoi. merkkisanat on jo hitusen käytössä. voisivat olla loogisemminkin.
Taidan tarvita Lauran kertauskurssin logiikkaan.
Missä vaiheessa autetaa koiraa, ilman että se oppii väistämään passiivisuuteen tms muuta mukavaa.
Tässä on vanha pollajumi omalla kohdalalni. Vanhaa virhettä haluaa välttää, niin sitten hankkii ongelman ihan toisesta äärilaidasta.
tässä siis toinen teema joka tarvitsee paljon ajattelua.
Suunnitelmallisuus
Koiran opettamiseen tarvitaan treenisuunnitelma ja opittujen asioiden läpikäynti ja treenisuunnitelman uudelleensuuntaus. Tähän on tulossa sentään muutos.
-Kartoita koirien heikkoudet ja vahvuudet ja osaaminen
- (tee sama itsestäsi)
-Laita ylös pitkän tähtäimen suunnitelma ja kisanomaiset treenit.
-tee tarkemmat suunnitelmat treenattavista liikkeistä mitä kisanomaisten välissä teet.
.. jaa ne viikolle treenikerroiksi
toteuta suunnitelma ja kirjaa asiat ylös.
Treenimäärät
Laadukasta treeniä voi tehdä paljon, ja sitä pitäisi tehdä paljon.
Paranna tapasi treenimäärien suhteen.
Tällä hetkellä ohjaajan ongelmana taitaa olla kunnollisen suunnitelman puuttuminen/vaiheessa oleminen. Lievä laiskuus ja valtava aukko loogisuudessa. Ilmankos on vielä paljon matkaa edes siihen ensimmäiseen TVA titteliin.
paatos part 100 loppuu tältä yötä.
Myönnän olevani aika raskassoutuinen kun märehdin näitä.
Hallilla oli valmiina tällanen simppeli ratatreeni. Ensin Tyynen kanssa. Ei mitään suurempia ongelmia. Kakkosriman tiputti, jos liian nopsan lähdin taittamaan kohti kolmosta. Sit rallateltiin vähän eri suunnista keppejä. Kun muisti pitää oman vauhdin yllä ja sanoa melkein keppien lopussa seuraavan esteen, homma toimi joka suunnasta. En palkkaillut kepeistä, ne oli este muiden mukana.
Ilona. Huh heijaa. Se ei irtoa yhtään niin keveästi kuin Tyyne. sitä pitää viedä pidemmälle ja se on tauon jälkeen huolimaton ja raivoisa. Lusmuili renkaan kanssa ja hyppäsi sivusta. Muutaman ärräpään jälkeen alkoi hakea oikean reiän. Meinas lusmuilla keppien vikat pienat, ärräpään jälkeen ei enää lusmunnut.
Minttu tuntui liikkuvan kuin villakoira. Tanssahdellen ja takaosallaan töpötellen. Isomman hädän jälkeen askel parani ja pikainen hieronta auttoi vetreyttämään paikat.
Seuraamista uudet kengät jalassa. Minttu näytti "haista kukka, jonka lehmä eilen söi" naamaansa. Se muka ennakoi jääviä ja mulkoili kaikkia esteitä kuin potentiaalisesti päälle vyöryviä seiniä. Potkaisin kengät pois jalasta ja tehtiin tsemppiseuruuta. Heti kun teki jotain hyvin, sai hurjat kehut ja rallailla vähän aksaa. Pituus, putki aidat. ja fiilis nousi kattoon. Lihapullalla hetsasin ja välillä kadotin sen. Liikuin reippaasti ja en paljon säästellyt hauskuudessa enkä pelkoissa. Hyvin se siitä alkoi taas mukana tulla ja hyvällä fiiliksellä. Pitihän sen tehdä maanpinnalle palauttava treeni kun se edelliskerralla niin hyvin lipsahti tottelemaan. Minttu <3
Sitten otettiin kaukojen seiso-istu vaihtoa. Lihapullapalkalla ei meinannut suostua tekemään edes 3 askeleen päästä. Kitekat pussin voimin teki 9 askeleen päästä oikein ja vielä hyvällä fiiliksellä.
aina ei voi sujua, ei ees joka kerta
------
Ja sitten Mehmet..
juoksutin sitä tolpankiertoa. Mehmetin mielestä tolpalle kuuluu jäädä seisomaan, ellei sille huikkaa jee tai vow ja jotain.
Jos kiertää 10 kertaa sen voi stopata kerran ja se alkaa huonontaa tavallisia kiertoja. Sillä se EPÄILEE että tulee EHKÄ stoppi.
Otin sille prinsessapalloon namin ja viskoin sitä. stopit oli huonoja ja se ei suostunut kunnolla lähtemään paikoiltaan kohden mua. kun sieltä kuitenkin tulee se stoppi jossain välissä ääk.
prinsessapallo oli tullut tiensä päähän ja namit purskahteli ympäriinsä. Prinsessapallo lensi roskiin.
kokeilin kitekat kuppia takapalkaksi. Tiedättekö sellaisen sätkynuken tai ankeriaan lima saavissa tai kirppuja kopallisen. Mehmet ei voinut olla selin palkkakippoon, se ei voinut tulla vierelle, se ei voinut istua. Se voi 5 metrin päässä kiposta istumaan asetettuna läähättää silmät golfpalloina stressiään. Siitä lähti mun luo mutta ravilla. pysäs hyvin jos pysäytin, mutta ei voinut irrota sinne kitekat kupille ennenkuin sadan vapaan ja hyvän ja olehyvän ja jeen ja vitsi kun taitavan jälkeen. Sitten se rynni sinne laukalla ja roiskuposkena veti nampat kitusiinsa.
kokeilin sit laittaa kitekat kupin puoliväliin. Tuli hyvin luo. stoppauksen kohdalla mulkaisi kitekatkuppia , kaarsi sitä pakoon ja tuli mu luo. Tämä malli haudattu.
Mehmet siis ei tule luokse, sillä luoksetulon aikana voi tapahtua jotain katastrofaalista, kuten stoppaus. ja se ei halua tehdä virhettä niin se stoppaa 2 askeleen päästä alusta. jos se alusta ees lähte mua kohden. Alkukohmeen ja kolmen luoksetulokäskyn jälkeen tulee lähelle, mutta stoppi venyy tällöin.
a-pu-a. parhaiten se meni kun vaan huikkasin sille seis tms kun se ei vielä osannut odottaa että luoksetulossa on stoppaava elementti. sen pää on nyt ihan jumissa. millähän sen tästä saisi ylös. ehkä son se palloon nami ja viskaus joko eteen tai taakse. sillä minttu sen oppi. ja se sentään on melkoisen dramaatillien otus.
Jos koiraa treenaa kourallisen verran, se ei ole huippuhyvä.
Jos koiraa vie vaikeisiin tilanteisiin toistuvasti, se muuttuu epävarmemmaksi.
Jos koira saa onnistumisia se muuttuu itsevarmemmaksi ja selviää vaikeammistakin asioista.
Jos joku asia ei toimi, pitää miettiä miten tekis jos laji ei olis agility vaan toko.
Tyyne kepeillä. Kepit lyhyiksi (6 keppiä) ja palkka kannelliseen rasiaan. ei ihmisiä lähelle. Häivytetään ihmiset joihin se jää kiinni. siirretään palkka yhden-kahden esteen päähän kepeistä. Katotaan jos treenaaminen auttais.
Puomille lisää treeniä nykyinenkin on auttanut jo vähän. Puomilla voin liikkua kun koira pysähtyy kontaktille. Sitten jossain vaiheessa pysähdyn minä ja annan JES sanan eli vapautussignaalin sille kansi päällä olevalle namirasialle.. sellaisen hankimme ensitilassa.
Maijju, pallokorva, terveisiä: Mä vihaan sua, ja tajuun kyllä miksi sä sinne valtakunnalliseen valmennusjuttuun pääsit. Oot etova <3
Löytylle. Kuinka ollakkaan taivaalta satoi tiskirättejä. Kentän pohjalla lillui kerros vettä ja päällä mukavasti lumisohjoa. Perus sää kun treenaa Tiinan kanssa.
Hyppynouto -Palautti ohi (taas), lähti kunniakierrokselle kapulan kanssa, palautti luokattoman surkeaan perusasennon tapaiseen. Ei viitsi pitää kapulasta kiinni ja tiputtaa sen kun käsi lähestyy.
Metallinouto-Ei keskity liikkeen alussa, käskyllä lähtee vaan jonnekkin, kun ei näe missä kapula on. Lepsu lopun perusasento. Seuraaminen- Tää ei oo enää edes päiväkävelyä. Tää on harhailua kuutamossa aurinkolasit päässä. Silti se äänsi sivuaskelissa. Luoksetulo- Maahanmenoissa tuplakäskyt maan etovuudesta johtuen. ekan pätkän laukkaa hitaasti, seisomisen totteleminen hidas, lopun perusasento riittävän pätevä. Ruutu- Kohdentamisella katsoi mielestäni ruutua, ei sitten kuitenkaan hahmottanut keltaisia vaan rynnisti suoraan sinisten häiriömerkkien rykelmälle. Pinkiponkeili, oli mahdoton mutta lopulta osui ruutuun. aika edessä silti. Liikkeestä istuminen- Eihän nyt voinut istua. Ohjaajalta hajos ajatus kisanomaisuudesta ja siinä sit väännettiin et kumpi tekee tahtonsa mukaan. Minttu heitti "mua hakataan aina ja maanantaina" -kortin pöytään. Tunnari- Ei mennyt suoraan kapuloille. Taaskaan. Kun menee niille sillä on kaunis työskentely + tuo oman. palutus hidas ja löysä. Mutta positiivisesti latautunut. Kaukokäskyt- Eläinkokeita. Liikkeestä seisomisen käsky ei toimi kylmiltään kaukoihin. Maahanmenoa vältettiin tänään.
Kokonaiskoonti.
Märkä alusta oli kurjuuden maksimointia. Mintun mieli on enemmän tasaisempi.
Tasaisen vittuuntut tosin, mutta se ei oo semmoinen sykkivä, välillä hirmuisia virtapiikkejä ja välillä täys laama.
Se ei lyö hanskoja kokonaan tiskiin, mutta ilmaisee kyllä että jotain kivempaa olis halunnu. Perusasentojen löysyys, alkuasentojen focusoinnin puute, täsmällisyys puuttuu.
Hyvää koirassa on tunnarin ja kaukojen sopiva mielentila. Niskuroinnista huolimatta tekee joitakin osioita hyvin.
Ohjaajankaan ajatus ei pysy kasalla. Valmistelut on osittain surkeita. lipsahtaa treenaamismoodiin eikä pysy rauhallisen keskittyneenä. Valmiiksi jo vähän tappiomielialalla. Siihen nähden me oltiin loistavia. Kumpikaan ei juossut autolle ja ilmoittanut lähtevänsä kotiin.
Korjaussarjana otettiin hyppynoutoa namiavusteisesti. palautus hypyn kautta ja perusasentoon apuja.
Loppuun ruudulle näyttö ja piiiiiiiitkältä matkalta kissanruokapurkille ryntääminen. senjälkeen Minttu olis halunnut jäädä kentälle tekemään enemmän. On se skitso.
Tyyne harkkaili pyörimistä sylkkärissä ja niin että takaosa kiertää etuosan ympäri. oikealle käännös molemmin tavoi hyvin hankala.
Vähän kurrea ja se siitä.
Ilonalle perusasentoa ja parusasentoon hakeutumista, avon kaukoja ja paikallaoloa häirittynä. Hyvin, keskittynyt ja hiljainnen.
Mintulle nopeita maahanmenoja, toimivat ja nopeaa perusasentoon hakeutumista. Aluksi meni vähän laahustusta nopeammin, lopuksi passivoitui ja alkoi hyperlahnustuksen. Laitoin sen pois. Ihan sama. Oppikoot väistämään passiivisuuteen jos ei huvita.
Mehmetille tunnaria. Ihan oman etsimistä. Ei millään meinaa aloittaa oman etsimistä. tarvii siihen kannustusta ja lupia ja kädenheiluttelua ja kaikkea tyhmää. Toi kuitenkin kolme ylihelppoa kapulaa ja käytti jopa nenää etsimiseen. tunnari on mukavasti lähtenyt menemään alamäkeen jo nyt.
Perusasennot ja max 4 askeleen seuraamsiet: Aluksi meinas että saa löysäillä ja arpoa perusasennon paikkaa ja parin askeleen jälkeen voi ottaa etäisyyttä. huomautin ja korjasi asian hyväksi.
Peruuttelusta maahan ja seisomaan. Oli unohtanut seisomista taas. maahanmenot hyviä.
Mehmet junnaa osaamistasollaan, sekin alkaa turhauttaa mua.
Tänään on eniten vitutaa kaikki päivä. Se lähti tosta mintun lahnustamisesta. Se elikko ei tule ikinä suorittamaan hallittua ja tuloksee oikeuttavaa suoritusta edes voittajaluokasta.
Mehmetin kanssa ei taaskaan päästä katan koulutukseen, sillä toi aloitti juoksut. Laskin aluksi että päästäisiin koulutukseen, mutta eipä päästä ei. Ollaan mehmetin kanssa ilmoittauduttu hotin voi/evl kurssille.. tää pelkkä treenaaminen joka ei johda koesuoritusten lähenemiseen on vituttavaa.
Huomenna sitten tosi motivoituneesti vetämään uusille innokkaille tokoilijoille kurssia. Tuntuu että tää tauko on vienyt kaiken innon ja hauskuuden tokosta pois. eikä välttis ees pelkästä tokosta.. kuka sitä nyt agilityakaan jaksaa. Missään ei edistytä ja mikään ei ole kivaa.
Mulla on erittäin pessimistinen luonne. Se ei oo mikään pahe, son ominaisuus.
Nyt oon ollu viikon treenaamatta yhtään mitään. Hyppiikö koirat seinille? Repeääkö ne toiminnantarmossaan? No ei. Löfää sohvalla ja vaihtaa kyljen asentoa mukavampaan.
Mulla taas on ollut liikaa aikaa lukea blogeja. Googletella vielä paria blogia lisää ja uppoutua toinen toistaan iloisempien ja täydellisempien ihmisten ajatuksiin. Sit moon aina vaan uudestaan ja uudestaan palannut samoihin päätelmiin. Vaadinko liikaa a) itseltä b) koirilta.
Tehdään siis potitiivitaavi katsaus ja negatiivitaavikatsaus. Katotaan kumpi lopulta voittaa.
Iloinen ja innokas
POSITIIVITAAVI Minttu, Voittajaluokan katsaus
Paikallaolot. Ne se osaa aina, varmasti ja täysin ääneti. Päätään saattaa hieman käännellä.
Seuraaminen. Hyvällä fiiliksellä into vaan nousee loppua kohden. Kontakti on katkeamaton.
Istuminen. Teknisesti hyvä ja nopea istuminen. Loppuosaa on treenattu vähemmän, mistä syystä toisinaan pieniä puuteita.
Luoksetulo. Tämän se osaa. Tulee hillityllä laukalla, pysähtyy nopeasti vihjeistä ja säilyttää vauhdin samana kaikki välit.
Ruutu. Viimeaikoina hoksannut ruutuun menemisen ilon ja ideaa. Löytää ruudun aina ja suuntaamattakin. On ihan sama onko nauhoja vai ei. Loppuosia harjoiteltu vähemmän, mutta ne nyt vaan toimii jokatapauksessa.
Hyppynouto. Onnistuu useimmiten. Innokas ja hyvävauhtinen molempiin suuntiin. Erittäin vinoistakin palautuksista selviytyy useimmiten.
Metalli. Jos muistan pyyhkäistä edellisen koiran kuolat pois, ei ole ongelmia. Palauttaa laukalla.
Tunnari. Nenään voi luottaa, se tuo aina oman. Äärimmäisen innokas ja energinen molempiin suuntiin liikkuessaan. Vielä ei kykene rauhoittamaan itseään riittävästi kisamääräisellä tunnarilla vaan puuhastelee oheisjuttuja.
Kaukot. Teknisesti täydellinen kun malttaa keskittyä. Matkaa ei ole vielä pidennetty riittävästi.
Kokonaisuudet.Palkkautuu minun fiiliksestä ja kykenen vaikuttamaan paljonkin nostattavalla tavalla sen puuhiin. Palkkautuu ihmisten naurusta, taputuksista ja huomiosta. Kokonaisuuksia on otettu hieman liian vähän. Ilman yleisöä ja kisatilannetta tehdyt palkattomuudet eri asia kuin oikea kisatilanne. ei ole hyytynyt koskaan kokeessa. Aina yrittää tai yliyrittää ja suorittanut mm parhaat seuraamisensa kokeissa.
Teknisesti löperö
NEGATIIVITAAVI katsaus Minttu Voittajaluokka
Paikallaolot. Pysyy. jos joku toinen koira tulee iholle väärällä asenteella, pistää lihoiksi sen.
Seuraaminen. Teknisesti seilaa, toisinaan fiilis lopahtanut ja raahautuu perässä kuin rangaistu rakkiparka. Askelsiirtymissä nostaa itsensä melkein huutamiseen asti. Seiniä ja esineitä kohden ei luota mennä kovin lähelle. Ei osaa käyttää takaosaansa ja käännökset vasempaan on huonoja. Eikä ne peruutusaskeleen ole mitään muuta kuin huonoa komiikkaa.
Istuminen. Sujuu kunhan opetellaan se että voin kävellä kohden reippaasti ja läheltä. nyt kokee sen rangaistuksena ja pineistavana.
Luoksetulo. treenataan aika vähän ja ennalta arvattavasti. Mutta meidän varmojen liikkeiden listalla.
Ruutu. Luotan sen onnistumiseen vähemmän kuin loton pääpotin osumiseen kohdalle. Ei ole täysin tiennyt mitä itse ruudussa tulisi tehdä, joten on ollut epävarma. jankattu väärin vuosikausia. Nyt viimeaikaisissa treeneissä saattanut tulla läpimurto. Nollan liike kuitenkin edelleen.
Hyppynouto. Saattaa pelata tassuillaan sen viisi metriä jos fiilis on reipas. Erittäin vinot palautukset on 95% todennäköisiä kokeessa ohjaajan ranteen twistin vuoksi. ja ne on sen heikoin kohta.
Metalli. Jos muistan pyyhkäistä edellisen koiran kuolat pois, ei ole ongelmia. Jos kapulassa on vieraan kuolaa menee nenä vinoon ja se tarkastellaan pitkällisen haistelun kautta ja jätetään sinne.
Tunnari. Nenään voi luottaa, se tuo aina oman. Palautusosoite oli epävarma joten se keksi kaikkia pahoja tapoja. Se potkii niitä takajaloillaan, nostelee, pureskeli palautuksessa, päätti viedä liikkurille, eikä vielä kykene säätämään virettään sopivaksi matkalla kapuloille. kilipäätä ei saa alusta asti rauhalliseen moodiin, se on aina liikkeiden välit kuin pystyyn kuollut lahna. Käskyn kuultuaan lähtee kuin hauki rannasta. Muutamia unohtumattomia ilmeitä on nähty. pääongelma on koiralle oikean viretason opettaminen, myös vähillä kapuloilla.
Kaukot. Teknisesti täydellinen kun malttaa keskittyä. Matkaa ei ole vielä pidennetty riittävästi. Seisominen on hieman haussa ja välillä ennakoi välejä.
Kokonaisuudet. Kun ohjaaja keskittyy pikkujuttujen nilittämiseen, jää kokonaisuudet ja palkkaamatomuudet treenimättä. ohjaajalla paljon muistettavaa oikeasta toiminnasta. Liian riemukkaasta tai iloisesta palkasta kajahtaa komee haukkusarja. Varsinkin jos se tietää olleensa erityisen nohevana.
Loppukooste:
Keskityn teknisiin ongelmiin, jotka omassa mielikuvituksessani aiheuttavat suurudessaan liikkeiden vääjäämättömän nollaantumisen. Täydellisyys on silleen se riman korkeus minne olen tason laittanut.
Voiko ihiminen olla näin tyhmä? Pitäisikö siis muuttaa katsantokantaa enemmän armollisuuteen ja hyvien puolienkin muistamiseen. Kyllähän niissä teknisissä piperryksissä riittää työtä.
Positiivinen ihminen, olehyvä ja lue joku toinen blogi kuin tämä. Muutoin saattaa laa laa lapsenmieli järkkyä.
Mua tympii, heti-kaikki-tänne-Löytynoja on jälleen kärsimätön ja vaativa. Plus hieman kateellinen.
Mä haluan mennä kokeeseen. No sille periaatteessa ei ole mitään estettä. Kyllähän jokainen voi sinne kokeeseen mennä ja aiheuttaa myötähäpeää kanssaihmisille. Kasvattaahan se luonnetta ja esiintymisvarmuutta. Jos on oikein suunnitelmallinen niin voi ottaa ketyn mukaan ja videoida suoritteen myöhemmin taivasteltavaksi.
Olen maailman huonoin suunnittelemaan ja pysymään suunnitelmassa. Alkuvuodesta tein löysän suunnitelman, jossa jossain vaiheessa tuli vähän tylsää tekemistä vastaan. En sitten keksinyt mitään kivempaakaan vaan jätin vähemmälle treenaamisen. siitä onkin helppo lipsua pertti perus pessimistiksi.
Ei se mitään osaa kun ei sille mitään opeteta. ei se edisty kun ei se itsekkään niitä tokosääntöjä osaa lukea ja sisäistää.
Varsin hyvä muistutus. Kiits elevi..
Ollaan siis palattu pienenpieniin treenimääriin ja etanan edistymisvauhtiin. Mihin katosi itsensä ja koiran haastaminen? Toisaalta tässä vaiheessa ollaan siinä pisteessä että jotain pitäisi opettaa loppuun asti ja kokonaisuudeksi. Kaipailisin jotain. Mitä se jotain on niin en tiedä? Potkuja persiille, porkkanaa horisonttiin... vai jotain muuta. Yksi osa taitaa olla Elevi. Peruspessimistinen, tarkkasilmäinen ja suorasanainen ihmiseliö, joka tuntee koirat ja ihmisen ja osaa analysoida ja tutkia ja potkia oikeaan suuntaan. Tai Kiira, true kukkahattu, joka näkee puupökkelönkin pakkoeleet ja ristiriidat käytöksessä. Molemmat asuu vaan väärillä paikkakunnilla.
Vaikka sitä kuinka tahtois olla jippikayjeihei ja mennä voittamaan. Niin todellisuudessa se vaatii selkärankaa, pitkäjänteisyyttä ja töitä. joteski tuntuis et olis kiva saada enemmän apuja. Toisaalta saako ne muutkaan? itse kai jokaisen on peilikuvansa kohdattava ja jotain tehtävä. Pit-kä-jän-tei-ses-ti. Viikot vilisee silmissä. Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Musta tuntuu että junnaan vaan. Tähän olis pakko kiskaista jotakin ryhtiä. Keskittyiskö mehmetin kanssa edelleen perusasioiden äärimäisen hyväksi opettamiseen, vai hosuisiko ja lähtisi kokeeseen nopealal aikataululla niin kuin muutkin eevokit? Mutkun mä haluun. Sit ollaan alahuuli väpisten jos raakileet ei osaakkaan.
Mulla on yhtäaikaa koekuume ja kammo. Ei sinne voi mennä ennenkuin asiat alkaa olla kohdillaan. Samalla mietin että vaadinko liikaa koiriltani. Entä vaadinko liikaa itseltäni. Treenaaminen on kivaa, ihan hurjan hauskaa. Siihen ryhdin saaminen taas vaikeampaa. Päästänkö sitten itseni kuitenkin liian helpolla. juu ei vaarinhousut.
Jos laittais kuukausitavoitteen.
Helmikuussa Minttu oppii ruudun ja kaukot. Mehmet jäävät ja luoksetulon stopit.
Mietitään sitten uudelleen että miten jatketaan.
Jokainen saa ihan itse päättää onko seuraava teksti totista totta vai kieli poskessa väännettyä mukahauskaa ajankuvaa.
Agility porokoiran kanssa:
”Ihan kiva, mutta sille pitää saada lisää vauhtia. Se on niin hidas. Ei se kolmosissa pärjää. Ei hitaalla koiralla mitään tee. Miten hitaalla koiralla voi tehdä hyllyn. No se oli vaan nipin napin nolla. Siltä puuttuu vauhti. nopeiden pitää epäonnistua että pärjäisitte. Ne on tasollaan. ”
Treenikavereita ja neuvoja löytyy. Koiran ja itseni kapasiteetti on heikompi. Minusta ei tule keveästi ja nopeasti juoksevaa agilitynrakastajaa. Nykyisin agility on kivaa kun olen laittanut tavoitteet sopivalle tasolle, myöntänyt että kolmosluokkaan jos pääsee niin se on siinä. Agilitya pystyy treenaamaan myös videokameran avustuksella. Harmi vaan että se todellinen palo hommaan puuttuu. Agilitysta tuli kivaa heti ku panostin treenaamiseen ja jätin kisaamisen vähemmälle. Agilitysta tuli tokomaisempaa.
Toko:
”Sä oot kussu jonkun muroihin. Sulla on vääränrotuinen koira. Ota bordercollie. Kun sä tykkäät tosta tokosta ni mikset ota bordercollieta. Ei menis tuo kaikki työ hukkaan. Yksin ei pääse huipulle. ”
Treenikavereita saa kaivella kivennavalta, ja siltikään sellaisia ei löydy jotka uskaltaisivat suoraan sanoa asioista. Ei ainakaan sellaista, joka jaksaisi katsella pystykorvistani edes kaksi neljäsosaa läpi. Olisin vain niin tyytyväinen jos joku leikkisi liikkuria edes joskus, heilutelisi käsiään koiran takana sopivissa kohdin. Sanoisi käsky, maahan, käsky maahan. Noukkisi noutokapulan pois maasta jos koirani lähtee hakemaan sen huutaen. Heittäisi pallon edes joskus oikea-aikaisesti. Häiriköisi perusasentoemme.
Kai sitä on vaan pärjättävä yksin, kunnes menee palkkatöihin ja voi kustantaa itselleen yksityistunteja.
Siihen asti pitänee keksiä omia virityksiä. Käskytystä voisi nauhoittaa kasetille ja raahata mankan treeneihin. Videokamera toki joka kerta jonnekkin asemoituna. ryöstän jostain linnunpelätin ja virittelen sen käsiin narut. pikkuisen jos jalallani heilautan niin pelätti heiluttaa käsiään ihmismäisesti koiran takana. Noutokapulankin voi virittää narun päähän ja kiskaista sen hallin kattoparruihin, jos koira lähtee älämölöä pitäen kapulalle. Jonkun isomman peilinkin voisi hankkia.. ihan jotta näkee mitä tekee. Jonkinlainen pesäpalloilijoiden lelunviskomiskojeen kaltainen härveli voisi olla kans hyvä. Vaikka väärinpäin käännetty ruohonleikkuri, jonka teräosiin tippuisi leluja tasaisin väliajoin. Ne toki voisivat vähän rikkoontua tai singota mitä erikoisempiin paikkoihin. Olisipa ainakin treenattu häiriöt kuntoon.
Joskus vaan vituttaa niin et suussa maistuu, käpy on jäässä ja hampaat on katki. Ystävääni Annaa lainaten:
”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.”
Vai hei, pitäisiköhän palata vanhan harrastuksen pariin. Koiranäyttelyihin. Joka viikonloppu olisin jossakinpäin suomea. Harmi vain että se parhaiten menestyvä eläin on sokeutumassa. Toiseksi parhaiten näyttelyissä menestynyt eläin .... Sen kanssa noin muuten näyttelyt on aina vallan hauska kokemus. Viimeistään toisessa kaarteessa se iskee korvat niskaan kuin paraskin ravurikonkari, ja lähtee nousukiitoon. Minä lennän perässä. Se heiluttaa häntää ja viimeistään yleisön taputtaessa se loikkaa suorilta jaloilta ilmaan ja haukkuu ilosta. Luonteesta saadaan aina positiivinen merkintä.. muutoin ei niin mairittelevia arvioita.
Kolmanneksi menestynein tempaisi niin hienon neljän ropin sarjan, että mitä sitä turhaan rikkomaan. Särkyy pian illuusio. Nuoremmat taas on, no.. ne tarvii aikaa. Osa veteraaniluokkiin asti.
Tosin olishan nuita lajeja joissa pääsis paremmin samalle aaltopituudelle koiran kanssa. Vaikka rallytoko. Mukavaa pipo löysällä treenailua ja ajanviettoa. Koiratanssikin olis ihan yggösenä listalla.
PK jälki taitaa olla ainoa missä ei tarvita ketään muuta. Henkilöryhmäksi kun kelpaa kaupan pihalla hortoilevat mummelit. Siitä vaan koira asentoon ja ihmisiä kiertelemään. Vieraan jäljenkin saa sillä, kun tamppaa sen miehen kengillä toisinaan.
*muoks* Positiivisuus cornerista päivää. Päivän kootut:
Yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista!
