Paimenkausi kesä 2019

On oltu kolmeen tai melkeen neljään kertaan lampailla.

Ekalla kerralla Fiiliksen lammaksilla. Nita teki hyvin vähän ja ilmaisi että lammastelut on jees mutta joku muu voisi jo tehdä niitä juttuja. sen mielestä parasta on jurnuttaa ahtaissa paikoissa ja antaa lampaiden poistua sieltä. kuten katoksesta.

Namba muisteli suuntia ja stoppeja. stopit oli muistaakseni ihan kelvottomia ja valuivat.
Niitä jankattiin sitten mutta ehkä vähän tyhmästi. sitten Minna muistutti että niitä hyviä käskyjä oli aika vähän. ja vois lopettaa sen joka onnistumisesta kehumisen kun se koira lopettaa siihen kehuun sen onnistuvan toiminnon ja liehkuttaa mulle. On siis mahan ja mahan. Eka on kiltti ja toka on tiukka jos ei tottele. loppuu ne turhat äp ja pöp ja perkeleet.

Toka kerta oli Mico Wikbergin luona.
Namba teki kaksi pitkää pätkää, joista osa koostui ihan vaan lampailla olemisesta ja niiden kanssa hengailusta. Että se tajus et lampailla voi vaan olla ja katsoa niitä.
Ensin FOCUS. edetään kun koiran focus lampaisiin, ei muhun. kun koira vilkuilee mua, se joka vilkaisulla poistuu lampailta vähintäänkin henkisesti.
kuljettiin lampaiden takana ja pikkuhiljaa loppui se ajatus että niiden eteen pitäisi päästä tai olisi hurja kiire kävelemään lampaiden kanssa yhtenä niistä. Selkeää suoraa poispäinajoa, ilman mitään kummallisuuksia. Annettiin koiran oppia lampaiden myötäämistä ja mun myös.

Sitten mein suuntien opettelu /hakukaarisysteemi asetelma laitettiin niin et minä olin lampaiden edessä. ja lähetin siitä koiran kaarelle. en siis ollut jo ite lampailla, mitä oon aiemmin harrastanut ja loikannut siitä suoraan koiran viereen.

Mico puhui paljon. Mä toivonmukaan sisäistin edes murto-osan.


Välissä käytiin auttamassa Kevätrinteen tilalla parinsadan uuhen ulosviennissä. Namban pokka ei vielä riitä kummoiseen ja Nita oli jo ihan eläkkeellä ja väsynyt. Joten yhdelle reissulle peränpitoon otin Namban mukaan. Tavoitteena oli ettei traumatisoida koiraa. se oli se ainoa tavoite.

siinä kun noin 60 uuhen ja karitsan määrä kääntyi meitä kohden ja etsi reittiä tiellä meidän ohi ja siitä suunnitelmallisesti takaisin lampolaan. päätin että nuohan ei musta läpi tule. Minnan sanoin" onneksi on koulutettu paimenkoira". Namba oli hihnassa ja mulla oli aurauskeppi. levitin itseni suureksi. päästelin jalkapallokannustus "Who Who WHO!" karjahtelua ja mätkin kepillä maata ja räpistelin ihan perkeleesti. Namba yritti singota takavasemmalle. aattelin että nyt se traumatisoituu. mutta ei kerinnyt tehdä mitään kun ilmensin lampaille välitöntä vaaraa. Ne hidasti hitaalle hölkälle ja kävelyksi ja pysähtyivät nanosekunniksi ja päättivät yhteistuumin kääntyä takaisin taaksepäin, missä ne oli nähneet vain yhden "suden".

No Namba lähti hihna soikeana vetämään niiden perään. mietin silti edelleen että traumatisoituikohan se. Kotona se nukkui kainalossa ja seuraavana päivänä Niittasi mummoporokoiraa poskeen. Ego olikin vähän paisunut ja Namban mielestä mamman kotiintulo on kiihdyttävää ja muiden on turha tulla mun huomiosta armopaloja hakemaan. Se sai sitten noin viiden päivän mittaisin välienviilentelyn ja nukkui niin ettei päässyt sänkyyn. Että semmoinen egoboosti.
Mummokoiran poski toipui desinfioimalla ja särkylääkekuurilla. Oli fiksu päivystäjä jolle soitin.

Nyt sitten virallisesti kolmas paimennus oli Fiiliksellä.
eka kierroksella ensin haettiin viereiseltä laitumelta lammakset treenipellolle. eli yksi hakukaari. ja se meni nätisti. sitten liinassa poispäinajoa. tarvittiin pitkä liina niin se rauhoittui. lyhyessä kiskoi vaan simona.

toka kierroksella pidempi hakukaari niin että olin lähempänä lampaita mutta niiden edessä.
Namba kiersi kaukaa aitojen reunoilta ja meni lampaiden taakse rauhallisesti ja kauniisti ja nosti lampaat ajoon. mieletöntä. Ei kiilaajanitamummuska vana ikinä.

Sitten suuntia pyöriteltiin ja vähän kuljetusta. siinä lammakset se työntää mun kintuille. ja se on vähän ei ei. siihen tarvitaan joku vinkki myös. siinä se myös helposti lähtee steppaamaan vasen oikea vasen oikea tepu tepua lampaiden takana. mut suuntia kuunteli hyvin. ja aika hyvin stoppejakin.

Vain Namba treenaili paimennusta

Mä melkein unohdin että on paimennuspäivä. Heräsin kurkku kipeänä aamun ankeaan. Samalla tsekkasin että oliko mulla yksi vai kaksi koiraa suunniteltu paimentamaan. Tänään oli pelkän Namban vuoro. Perillä kun otin vain sen eutostaja se tajusi että ollaan lampailla, se vinkui hyppi ja yritti nuolla mun nenän. samalla kun hetkutti takapuolta salsan tahtiin.

Pellolle päästessä mietin vain että eihän ne alkujen levottomuudet oo muuta kuin että en ole käskenyt sitä menemään maahan, vaan odottanut että se ymmärtää singota oikeaan asentoon ja rauhoittua.
henkisesti potkaisin itseäni ja tänään annoin käskyn menä maahan. ja lähetin sen siitä kaarelle. jeah beibe! mulla oli käsissä koira joka oli kuulolla. pysyi maassa, totteli ekaa maahanmenoa. piti kauniisti etäisyyden lammaksiin ja osasi jopa irti poispäinajaa lampaita suoraan. otti jopa pienen flänkkikäskyn vastaan. Tein yhdet haut kummallekin puolelle. sitten vaan pyörittelin lampaiden ympärillä ja käskytin maahan ja suuntia. välillä annoin vähän kuljettaa ja taas. Yhden kerran kummallekin reunalle tein sellaisen asetelman. että lampaat on kellotaulun keskellä. mä kello 12 ja namba joko kolmessa tai ysissä. eli yhden vartin musta erillään ja samalal etäisyydellä lampaista kuin minä. siitä pyysin sen kiertämään tasapainopisteeseen ja tuomaan mulle.Onnistui. pyöriteltiin taukoruudun edessä kolme hankalinta lammasta pois porukasta. namballa oli yllättäen paljon rohkeutta tunkea itsensä lampaiden ja aidan väliin ja koukata sieltä turhat ja välillä tarpeellisetkin lampaat pois.
sitten kuljetettiin lampaat pyörölle ja vedätin lampaat pyörön suulle. mistä namba sai työntää ne pyöröön. portti ei ihan mennyt kiinni vaan Namba oli edessä. joten pyysin sitä tulemaan mua kohden. poispäin lampaista. minkä se otti lupana rynnätä pyöröön ja lampaiden taakse.
portti äkkiä kiinni ja minä pyöröön lampaiden sekaan. sit siirrettiin namba portin ja lampaiden väliin. ei niin helposti kuin tätä on kirjoittaa ja lähdettiin tauolle.

Toka kierroksella mentiin portista sisään kahdesti. kerrattiin vähän että miten se käytös luontuikaan.
maahan, (portti auki) menevaan, (koira portista sisään ja maahan sen jälkeen) maahan. ja minä siirryin portista. Peruskäytös haltuun jo ennen purkituksen opettelua. Tätähän me ollaan ajettu sisään usein, kun ollaan pellolle menty.
Sitten koitettiin lisää poispäinajoa, joka ei mennyt ihan niin hyvin, mutta paremmin silti kuin edellisillä kerroilla. Namballa oli enemmän itsevarmuutta ja se ei malttanut ihan niin kuuliaisesti ottaa multa ohjeita. mut sit vein lampaat lähelel pyöröä. jätin namban vahtimana että ne pysyy paikallaan ja kävin avaamassa pyörön oven. jäin sen portille ja pyysin nampaa siirtymään lampaiden taakse ja kuljettamaan ne mulle. se onnistui oikeasti tosi nätisti. ekalla kerralla lampaat vähän valui mun perään ja namban oli helpompi olla jo niiden takana ja tuoda ne mulle. tokalla kertaa taas sen piti kiertää lampaiden taakse se varttikierros ja nostaa lampaat kohden mua. kummallakin kerralla se sai lampaat työnnettyä pyöröön. suuntakäskyjä sillä ei kovin suuresti ole vielä flänkkien kanssa. mutta se aika luonnostaan vetää ziizaata lampaiden takana ja saa ne liikkeellään siirrettyä mukavalla tavalla eteenpäin. lampaat ei niin helposti hakeudu syöksymään yhtä suuntaa jonnekin pois. kuten nitalla, joka jurnuttaa yhtä rataa suoraviivaisesti. namba toimii kuin jääkiekkomaalivahti ja heijaa täyttäen kaikki mahdollisuudet lipsahduksiin. namba meni maahan ja ei lipsunut pyöröön ilman lupaa. ekalla kerralla otin hihnasta kiinni kun sen pyöröön päästin. käskin maahan ja varmistin hihnalla että se ei mihinkään karannut vaikka portin kiinni laitoin. siitä rauhallisesti vasemmalta lampaiden taakse ja portin jälkeen se vielä kokosi ne mulle.

Oon niin tyytyväinen tähän pieneen otukseen.

muistettavaa: kuusi käskyä: vasen, oikea, menevaan, stoppi/maahan, tule (jalkaan lampaista huolimatta), nätisti (eli rauhallisemmassa tahdissa).

Namba on alle kaksivuotias ja oon kokoajan tyytyväisempi siihen mitä se on.
Ihan huikea pieni koira.

Ekat paimennuskisat.

Nita oli ilmoitettu Somerolle kisaamaan.
Päätin että tää on sitten vaan harjoittelua että osaan sitten kisata Namban kanssa.
se piti päättää voimakkaasti, sillä aivot halusi niitä kivoja osaamistunnuksia.

Vettä tuli taivaan täydeltä, tuuli ja ääni ei kauheesti kuulunut pitkälle
Minna oli mukana ja hoksasi sanoa mulel että nitalel ei saa näyttää minne edellisen suorittajan lampaat meni varikolle. Koira olis jumittuntu niihin kiinni. Siitä selvittiin.

päästiin tolpalle. lähetin nitan ja se teki oikeasti Nitaksi hienon kaaren. lampaat tuli aika vauhtia ja koitin nitaa ohjata enemmän oikealle. Tolppakin saatiin kierrettyä. sen jälkeen lampaat vähän ajautuivat oikealle sivuun. ajattelin että se pysähtyvät siihen ja nita huoltaa nenätisti poispäinajoon. MUTTA
yksi lampaista ajatteli nopeammin kuin minä. näki että vieressä olevassa pyörössä oli portti auki vähän. sinen meni lampaat ja koira meni niiden perässä. koira kiersi nätisti lampaiden taakse ja ajoi niitä ulos pyöröstä. mietin että hätä ei oo tän näköinen.
MUTTA
lampaat tuli portista ja vesilätäköstä. nita näki sivusilmällä että yksi lammas ajautui jo hiukan enemmän varikon suuntaan ja kääntyikin enenn porttia mua kohden. lampaat oli isolla pellolla ja minä ja nita tuijotettiin toisiamme niin että aita oli mein välissä. eihän se nyt viittä metriä taaksepäin lähde. tai ilman lampaita vesilätäkön yli tule. lampaat juoksi varikolle ja Minä kytkin koiran ja lähdettiin pois.

Harmittihan se alkuun, mutta aika tyypillinen Jonnafactori toi vaan oli.
Ennakoimaton käyttöliittymävirhe jonka mä ja mun käyttötapa tuo esiin.
Nitalla ei oo nyt lupaa kuolla ennenkuin ens kuussa on toiset kisat, missä käydään kokeilemassa.

Saatiin kuitenkin arvostelu ja pisteet hakukaaresta, nostosta ja kuljettamisesta ohjaajalle, ja niistä Nita sai yhteensä 29 pistettä. eli meillä on pieni mahdollisuus yltää niihin tunnuksiin. JOS osaan ohjata ja koiralla ikä ja terveys riittää.

Sunnuntain paimentreeni Fiiliksellä

Aamulla reippaana ylös, bordercolliet kyytiin ja Nurmoon.
Turvallisesti taas alle kymmenen lampaan porukalla liikeelle.

Namballe jatkoin kaarien opiskelua. Se meinaa lähdössä hätiköidä ihan hulluna. Kun vaan hihnalla rajoittaa sen turhat hötkyilyt, se rauhoittuu. Siitä sitten sopivaan kohtaan sen ja lampaiden väliin kevyesti napauttaa maahan kepillä, se lähtee tosi kauniisti kaarelle. nostaa myös luontaisesti ja nätisti ylös. Namballe toimii rauhallisuus ja se että sille annetaan tilaa tehdä.

Tokalla kierroksella lisää kaaria, vähän kuljetusta ja nalkutettiin poispäinajoon nättiä käytöstä.

Nitan ekalla kierroksella yksi pitkä haku. ja se teki nitaksi äärettömän kauniisti. piti tilaa lampaisiin, hidasti lopussa, hakeutui taakse ja nosti sievästi.
sitten me kuljeteltiin, missä ei tarvi enää niin hulluna vahtia että tyyppi pysyy mukana. Yksi häkitys onnistuneesti, vaikka lampaat vähän meinas olla sitä mieltä ettei me tonne mennä.
Poispäinajossa lampaat lähti tosi tosi nihkeästi poispäin ja se meinas mennä pelkäksi mutkitteluksi ja mun turhaumaksi. Loppuun nalkutin sille suoran alun ja siitä se lähti nätisti eteenpäin lopulta.

Lammasten sisälle siirto

Mentiin taas tapaamaan sitä 130 uuhen ja karitsan porukkaa.

lampuri oli asetellut puolen kilometrin metsäpätkälle ja pihapiiriin aitoja ohjatakseen lampaita helpommin oikeaan suuntaan.

Käveltiin laitumelle ja lampaat kun näkivät Nitan, niille tuli ensimmäisenä pakoreaktio.
Erittäin pienellä ne oppii kunnioittamana koiraa. Nita kuitenkin on ollut hyvin vähäeleinen niitä kohtaan.

Kasailtiin lampaat kaurasankoa pitelevän lampurin ympärille ja lähdettiin metsätielle.
Lampaat pysyi nätisti kasalla. Pari meinasi alkuun harhautua, mutta lähtivät kiltisti seuraamaan pääjoukkoa. Lampaat päättivät että puolijuoksua on hyvä mennä.

Multa loppui kunto. Nita meni edempänä ja piti silti lampaisiin nätin etäisyyden. Melkein lopussa oli lähes 180 asteen käännös vasemmalle ylämäkeen. Noin puolet lampaista oli jääneet rinteeseen syömään. Tosin en nähnyt oliko siinä koko lauma. Näin vain puskien takaa lauman viimeiset. Nita ajoi ne liikkeelle ja tyypit siirtyi aika liukkaasti uuteen lampolaan.

Lampolassa sitten siirrettiin ja pidettiin käytävillä paikallaan porukkaa, kun ihmiset lajittelivat lampaat pikkuisimpiin karitsoihin, keskikokoisiin ja hoikkiin ja suuriin.
koko siirto ja lajittelu oli ohi alle kahdessa tunnissa.

Hyvin meni, vaikka ensi kerralla uhataan/kiristetään/lahjotaan Minna ja joku sen koirista mukaan jarruksi. Ei tarvi juosta.

ja taas sunnuntaipaimennus

Tehtiin aidoissa ja se oli ihan hyvä ratkaisu taas vaihteeksi.

Nita: teki kaksi purkitusta ja purkista poisottoa.
ei meinaa mennä maahan kun sen laittaa aitaukseen, mutta menee käskyllä. pysähtyy kyllä.
osaa nostaa lampaat myös rauhallisesti ulos purkista, jolloin ne jää jalkoihin eikä karkaa hiiskattiin. 

Nita teki myös muutamia hakukaaria ja ne oli ihan hyviä Nitaksi. 

kuljetettiin ja se meinasi taas jumia jonnekin keskelle. halus vaan olla jossain kaukana eikä oikein rauhoittua sinen taakse kulkemaan. saatiin kuitenkin ihan nättiäkin pätkää, mutta pitää sitä vahtia että se pysyy siinäkin "töissä". 

Namballe kaaria. rauhoitettiin kaaren alku. sen piti olla jollakin tavalla hyvin keskittynyt ennekuin napautin nätisit maahan lyhyellä kepillä ja annoin käskyn. 

vasen on vaikeampi jolloin helposti leikkaa "liian pitkältä" matkalta oikealle. 

kuljetus näytti olevan helppoa. joten tehtiin portilla kahdeksikkoa. se joutui hiukan itse ratkomana asemointejaan. 

Nitan tokalla kiekalla ehkä ykis kiva haku. paljon kuljetusta ja pikkuhiljaa se meni siihen ettei mun tarvinnut kahlata lampaissa tai vahtia että Nita kulkee mukana. se asettui lampaiden taakse. siirryttiin lopussa poispäinajoon ja itsepäisesti halusin sen siirtävän lampaita oikeaa suoraa aitaa pitkin. ja pienet ohjauskäskyt oikeasti alkaa toimia. pitää vana ite pysyä oikeasti tosi rauhallisena. kiristää ääni/käsky vasta kun on tarpeen. 

Namba jatkoi hakukaaria alun paineelal ja teki ne nätimmin. ymmärtää kaaret paremmin kun olen lähettämässä. jos oon lampailla se tulee ensin suoraan mua kohden. 

koitin sit huvikseen pyöröön lampaiden siirtoa. namba ei meinannut asettua vahtimaan lampaita kauemmas vaan otti ne mulle tuotaviksi. meille tulee pieni ongelma kun se ei aiokaan pysähtyä portille. vana haluaa luikahtaa lampaiden taakse ottamaan ne pois häkistä, jo ennenkuin kaikki lammakset on siellä. eli ohjaajalle tarkkuutta ettei se pääse mukaan purkkiin. aika sievästi ja ottamatta itseensä se niitä pyöröön ohjasi. toki autoin vähän asemoitumalla itsekin enemmän aukkoon kuin portin ovelle. 

sunnuntain paimennus peräpellolla

Sunnuntain treenit koirakoulu Fiiliksellä oli vähän normaalista poikkeavat.
Aloittelevammat koirat teki treenit aidatulla pellolla ja työbortsujen posse otti lampaat "kainaloon"
ja lähti takapellolle.

Mä keksin lopulta Nitasta sen että sen hakukaaren loput on surkeita.
Joten keksin myös että niitä olisi kiva yrittää korjata.

Takapellolla on kolme pitkää ojaa, joita Minna keksi hyödyntää. Laitettiin Nita hakukaarelle ojan toista puolta. Sen oli pakko vähän hidastaa ja miettiä kun se meni lampaiden taakse. Ensinnäkin se meni paljon pidemmälle kiilaamatta, koska oja ja päätyi ilmaiseksi rauhallisesti ja etäämpää lampaille.
Harjoitus oli erityisen hieno, ja toivonmukaan vähän ajaa Nitan mieleen oikeampaa suhtautumista.

Eka kierroksella myös poispäin ajoin, ja se meni jotenkin kivan vaivattomasti, vaikka lammakset apilapellosta koittivatkin nauttia täysin suullisin.

---

Namballe koitin saada kaaria aukeamaan. Husin ja huidoin (koitin muka auttaa) se tuli silti ensin kohden ja vasta aika lähellä hakeutui kaarelle. Kivalle avoimelle kaarelle, mutta kovin lähellä.
Siitä ei pitäisi kauheasti stressata, kaari suurenee kun kokemus tulee ja avaa ne.

Namba oli siis kauempana ja minä lampailla.
Oli ehkä kuitenkin liikaa matkaa, vaikka etäisyys oli vaivaisen 15 metriä.

Hänen pikkutarkka sieluisuutensa vaatii vähän enemmän perehdytystä vielä.

Otin sitten muistaakseni sille poispäin ajoa ja kuljetusta. Kuljetus sujuu kauniisti, poispäin ajossa lipsahti pari kertaa lauman toiselle puolen. Ekan kierroksen jälkeen Namba oli jo ihan tatit ja muusi. Rättiväsynyt.

--

Nitan tokalla kiekalla tehtiin vielä samaa ojaa apuna käyttäen olevaa hakua. toimi kauniisti ja pitkältä.


sitten keksinkin ottaa sen kuljetukseen koko pellon ympäri. ensin joka kerran kun vilkaisin sitä kohden, se otti sen käskyksi pysähtyä.

sitten se meinasi jumia kauas lammaksien taakse ja piti komennella se kulkemana mukana.
sitten se ei hoksannut että kummalla puolella oli lampaiden potentiaalinen veto. ja väänsimme onko sen positio oikealla vai vasemmalla. minä sanoin oikea. Nita korjasi, käänsin katseen eteen ja Nita lipui vasemmalle. hemmetti.

eli treenaa se "helppo" kuljetuskin.

---

Namban toka kierros oli lyhyt.
muutamia hakukaaria, eikä sen mainittavampi tulos kuin ekallakaan kierroksella. Sit taidettiin kuljettaa jotta tulee hyvä mieli ja se siitä. ensi kerralla jos suunnittelisi oppimista tukevan treenin.

Paimennuskisat somero

Hyppäsin Fiiliksen Minnan kyytiin ja päädyin Somerolle seuraamaan paimennuksen 1 luokan kisoja.
ne oli kennelliiton säännöillä/alaiset.

Oli tosissaan valaisevaa nähdä oikeat kisat ja monen monta suoritusta.
Jos jollakin ei ihan mennyt putkeen niin sieltä pellolta tultiin rennosti pois ja oltiin et seuraavalla kerralla sitten.

Muutenkin tää tuntui olevan rennosti elämään suhtautuvien ihmisten laji.

Ihmiset oli ajoissa paikalla, mitä tuomari hämmästeli aidosti :D

Minä taas hämmästyin siitä että kisaajat saivat kävellä radan läpi.
olin että pelto, daah. Mutta onhan siinä pointtinsa. Näkee paremmin mitä lammakset ja koira ja sensemmoiset näkee missäkin kohtaa, missä on varikko ja minne lampailla on veto.

Tajusin että miten surkea se Nitan kaaren loppu onkaan. Mut opetetaan Namballe sit parempi.

Kaikilla oli fiksun näköinen paimenkeppi, tai ei keppiä ollenkaan. Aurauskeppi ei ole fiksu.
 Musta on tullut jo sellainen ihme keppi kädessä paarustaja, että jotakin tarvii kädessä olla, vaikka sitä ei tarviskaan oikeasti.

Mein kuski kisasi yhdellä koiristaan ja se meni hianosti. tuli molemmat saatavilla olevat tittelit/kirjainrimpsut.

Kaikki tää leppoisuus ja selkiinnytys ja rentous sai mut miettimään et pitäiskö Nita viedä kisaamaan ennenkuin se kuolee vanhuuteen. sehän on vasta kaksitoista ja puoli vuotias...

aika näyttää.

Kotimatkalla käväistiin särkänniemessä ja saatettiin ottaa mukaan yksi Pässi.

aamu alkaa paimentaen

kesäloma syyskuussa.. on siis loistavat säät käyttää elämää paimennukseen.
aamulla reippaana ylös ja bordercolliet autoon.

Nita plus Namba kombolla lammakset takapellolle.

Nitalle kokeilin pari variaatiota hakukaaren lopun leventämiseen. sen hakukaaren päärynä on väärinpäin. Jos mä olin lampailla, Nita kaahotti ja koukkas kuitenkin lähelle. Siinä ei ollut oikein mitään rauhaa. 

Tehtiin väliin pellonmitallinen poispäinajoa, ja nita oli rauhallisen tasainen. ja jopa kuunteli ja totteli flänkkikäskyjä. ei toki niin että olis mennyt 90 astetta sivulle suoraan vaan silleen nitatyyliin et käänsi 3cm nenää pyydettyyn suuntaan ja koukkasi edes sen kolme askelta enemmän siihen suuntaan mihin pyysin. 

Sit kokeiltiin pitkä haku niin että mä sijoituin koiran ja lampaiden puoliväliin ja heiluttelin aurausviittaani. Tämä oli se the juttu. Paljon nätimpi lopun kaari. 

--

Nita meinaa jotta vois mennä.  

Nita tahtois mennä. 

Namba pakotettiin valjaissa ajamaan kauniisti pellon mitta poispäinajoa. Se rauhoittui aika kauniisti. Kovin matala sen ajo ei ole. ennemminkin se vähän saattaa nyökätä alemmas ja kävelee pitkillä honkkelijaloillaan lampaiden perässä. kun pyydän sen maahan, se helposti kääntyy mua kohden ja mielistelee. vaihe, otaksun. poispäinajo ei vielä sille niin suuri rutiini ole. Namban flänkit on opettelun alla ja ne on selkeän kauniit ja se lähtee niihin helposti. 

pellon päässä päästin namban irti. menin lampaille ja pyysin siltä hallitun kaaren lampaiden taakse. siitä sitten takaisinpäin kuljetuksella. nyt se malttoi aika hyvin pysyä suoraan takana, eikä lähtenyt kroppakoirana haahuilemaan puolikaaria. toki asiasta on sille huomauteltu. 

--

kotona teinijengille Maire, Laura, Namba niiden toinen nose work treeni. 

ensin hajustettu purkki maahan. ja klikuttelua ja palkkausta kun nenä meni kunnolla purkkiin/hajulle. 

toiseksi lisättiin hajuton purkki ja hajustettu purkki. hajuttomasta ei tapahtunut mitään. hajullisesta kliks ja palkka. 

kolmanteen eli etäsyyteen päästi maire ja namba. lauran palikat ei vielä riittäneet. 

Laura tajuaa et haju on nami, mutta unohtaa sne nopeasti ja jumii kiinni käsissäni oleviin nameihin.
-> opeta luopuminen

Maire touhottaa tosivakavana ja hirveellä vauhdilla sillä sillä on kiire saada ruokaa palkaksi. on tajunnut idean. käsittelee purkkeja ehkä liian voimalla. 

Namba on kiiltokuatyttö. sirosti nenä lähes vain oikeaan purkkiin. hillitty käytös ja hyvä keskittyminen. Ehkä näiden oppimisessa on jotain pientä eroa. 

----

Mehmetille laatikolla pyörimistä vasemmalle ja oikealle. tätä tarvii nyt jonkun verran jumpata. sekä lihasten vuoksi että mehmet muistaisi että takajalkoja voi liikuttaa myös oikealta vasemmalle sivusuunnassa. tokokoiraparka ja yksipuolisuus. 

tiistaivapaa ja aamupaimennus

Sato ku esterin sieltä.

Jo menomatkalla tohkeiltiin. Nita kiljui ekat 4km suoraa huutoa ja hyppi etusillana ilmaan.
Se niin TIESI mitä ollaan menossa tekemään.

Perillä tehtiin vähiten tehtyä osa-aluetta eli kuljetusta. Nita kun ei siinä oikein tajua olevansa töissä.

Haetutin lampaita hakukaarella jalkoihini ja lähdin kävelemään peruuttaen.Vedettiin vapaamuotoisesti ristiinrastiin. Hetken päästä käännyin menosuuntaan ja Nita hoiti homman aika hyvin. Käännöksissä piti ohjailla ja joskus kun se jumittui piti tulevaan-itella.

Sitten tehtiin peltoa eri suuntaan hakuja kuin yleensä ja siitä vuorotellen ja vaihdellen poispäinajoa ja kuljetusta. Kuljetus on Nitalle jotenkin hämmentävää. Minna pohti jos se juontaa ristiriitaa alun suuntien pyörittämiseen, niin että Nitasta on hankala tulla mua kohden. Tässä kun mietin niin mun kropan suunta voi vaikuttaa. mähän olen siitä pääasiassa pois ja silloin se saattaa jumittua vaan henggaamaan. Jos olen kasvokkain sen kanssa, se tietää tuoda lampaat jalkoja kohden. se lukee siis todella hyvin mun kropansuuntaa kun ne mun muut ohjeet ei aina ole niin loistavia.

Sitten tehtiin kaksi kertaa rataharkka läpi.
tolpankierto on mulle edelleen vaikeaa. koitan sijoittua hiukan tolpan takaviistoon, jotta joskus saisin ne lampaat oikeaan paikkaan. eka portti poispäinajoa, vaihto poispäinajosta kuljetukseen olikin sitten haastavampi, kun Nita vei lampaita jo melkoisen kaukana. Minna onneksi neuvoi niin että mäkin tajusin missä mun pitäs milloinkin olla. varsinkin jos vaihdetaan tyyliä tietyssä kohtaa.

kuljetus sujui. lampaat ei muutes lipsahtaneet siitä kertaakaan laitumen alkupäähän.

häkitys. ekalla kerralla jäi yksi ulos. saatiin se korjattua ihan hyvin.
tokalal kiekalla saatiin ne tosikivasti ja nätisti karsinaan.

En ees huomannut pellolla että sataa.

sen kyllä huomasin että rataa tehdessä mulle tulee paniikki iik ja käskytys muuttuu koiralle epäselväksi. Kaikki käskyt on korkeita ja teräviä äkkipelastuksia.

Kyl mä vielä opin. Nita on jo aika hyvä,

maanantaivapaa ja aamupaimennus

Meilel oli jätetty hurjanmonta lammasta. Ne liikkui tosi herkästi ja Nita oli ihan tulessa. Munkin oli helpompi lukea niiden kulkusuuntaa kun ne oli yhteinen möykky, eikä muutama kirppu kipossa.

Nitalle tehtiin hakuja sisäflänkeillä. Eli sen piti ottaa muhun kontakti, tulla ihan hitusen mua kohden ja lähteä mun edestä hakemaan lampaita. Pikkuisen ennen tasapainopisteeseen pääsyä huusin suuntakäskyn uudestaan, jotta se EI pysähtynyt tasapainopisteeseen vaan jatkoi koko ympyrän.
MummoCee oli ihan tulessa tästä uudistuksesta.

Lampaat tuupattiin poispänajolla pois mun jaloista alapellolle.

Seuraavaksi tehtiin lyhyempiä flänkkejä siinä kun Nita lähestyi lampaita ajaen.
Mulle kirkastui että hento käännös ja samalla lampaita kohden eteneminen ei riitä, vaan se todella pitää saada luopumaan niiden perään ryntäämisestä ja lähtemään paljon selkeämmin siihen suuntaan minne ohjataan. Ja sehän toimi.

Sitten tehtiin lampaiden hakuja niin että mun piti ehtiä ohjata ne oikealle puolelle tolppaa. Tässäkin Minna auttoi ajattelemaan suurempia linjoja. Olen kuvitellut että lampaat olis hyvä saada TULEMAANSUORAAN MUN JALKOIHIN JA KÄÄNTÄÄ TIUKASTI KEPIN YMPÄRI.No eipä sillä ollutkaan väliä. Vähän väljemmin kierretty tolppa antoi kaikilel pelivaraa.

Nita laitettiin hakemaan, ohjattiin keskipisteen yli. korjattiin hiukan vastasuuntaan, stopattiin ja ajettiin kohden lampaita jotta ne ohittivat turvallisesti paalun. koira kutsuttiin ajolla jalkoihin ja siitä pyöräytettiin lampaiden taa ja poispäinajoon portista läpi. Vasemmalla lampaat meni ihan itsekeen. oikealle kun siirrettiin portti, piti hiukan tähdätä, mutta sekin alkoi sujua.

Seuraavaksi kuljetuksella kokonainen kierros. ja hitto kun se olikin vaikeaa. Nita ei tullut kovinkaan lähelle lampaita sillä se tajusi että niillä oli hurja veto yläpellolle. Se tahtoi jäädä hiukan lampaiden reunalle jarraamaan niitä. Tai makaamaan keskelle peltoa ja katsomana kun lampaat seuraa mua.

siitä tolpalle ja siitä tähtäys karsinaan.ekalla kertaa kolme lammasta meni huti. korjauksella ne meni sisään. Sitten kahdella seuraavalla kaikki lampaat meni kerrasta sisään.
Nita sai mennä karsinaan sisään hakemana lampaat, ja se meni rohkeasti ja toi lampaat turhia kaahottamatta ulos.

loppuun tehtiin vielä normaaleja lähetyksiä hakemaan. sillä eka haku lampaiden kanssa ei saa olla sisäflänkillä. Hyvä mieli upeet treenit.

Nitan eka ratareeni

1. koira hakee lampaat perältä. Ohjaaja eli violetti heebo odottaa tolpalla.
-enimmäkseen sujuu. Joskus Nita koittaa niistää vähän liian tiukkaan. Kepillä huitaisumuistutus ennen lähetystä aukoo kaaret aika hyvin.

2. Koira tuo lampaat tolpalle ja tolppa-apina kääntyy lampaiden edestä ja lampaat kiertää nätisti ja hillitysti tolpan. Ohjaaja ehtii ohjata koiraa oikealle ja vasemmalle jotta lampaat tulis sopivalla linjalla tolpankiertoon.
-joo just. Mikä oikee mikä vasen. koirahan on ihan nurinkurin. Nopein formula lammmas on jaloissa ja hitain siellä välillä. Kaikki lampaat juoksee tolpan väärältä puolelta.

3. koira ajaa lampaat ohjaajan jaloista pellollepäin.
-takkuaa, pyöritään ja lampaat on mun jalkojen takana kurkkimassa sutta.

4. Tehdään poispäinajona ekasta portista läpi.
- jos ne lampaat ei koukkaa keskelel, ne koukkaa vasenta laitaa ruokitsemana itseään. Jos ne menee portille saakak ne puol metriä ennen porttia koukkaa portista ohi. jos lipsahtaa ohjaukset, lampaat on jaloissa tai kadonneet jonnekkin.

5. vaihdetaan kuljetukseen. minä eli ohjaaja menee lampaitten luo/edelle ja antaa koiran paimennella lampaat eteenpäin tokasta portista ja tolpalle.
- tokasta portista päästään vielä hyvin. sitten lammaksille tulee kiire ja ne imeytyy ripirapivauhtia tolpan suuntaan. jarrata vai ei.. kas siinä pulma.

6. lampaat jätetään tolpalle, näytetään kytikseen jätettävä susi, avataan portti.
- lampaat valuu aina kivikkoon tai syömään. koira pysyy ihan kiltisti ja katsoo lampaiden menoa.

7.-8.  koira hakee lampaat ja ohjaaja kätevillä ohjauskäskyillä ohjailee lauman purkkiin. lopuksi suljetaan portti ja ollaan onnellisia.
- koira hakee lampaat. vähintään yksi lammas jumittuu ohjaajan polviin. koira menee mökin taakse eikä tule sieltä pois. ruskea lammas menee häkin taakse ja jää sinne. Vähintään yksi lammas sotkeentuu jostain ulokkeestaan naruun joka portissa on kiinni.


on se hullun kivaa,

Nitan poispäinajo

Noin kolmen minuutin kohdalla Nitalle valkenee mitä poispäinajo ja pienet suuntakäskyt on. 

Nita ja Maire lampailla

Nita alkoi testata kuljetusta, treenilistalle meni korvien hankkiminen ja stop käskyn noudatus.
Kun video loppuu, alkoi se mielenkiintoisin osuus. Ehkä seuraavalla kerralla senkin ehtii saada kuviin.

Maire kohtasi mörköjä. Lamppu ei juurikaan syttynyt. Käytiin pellossakin syömässä lampaankakkaa.

Nita lambeilla

Mä oon tohkeissani. Se on niiiin paimenkoiran näköinen. Hyvä Mummo-Cee!!

Nitalle lampaita

Kolmas kerta lampailla. eka kerta pyöröaidassa.
Ohjaaja vielä pikkasen kipeenä, joten pää oli kunnolla pyörällä.

eka 15 minuuttinen


















välissä pidettiin tauko ja sitten vielä pyörittiin 20 minuuttia.

Nitalla on vahva silmä. Se vaan tuijottaa lampaita kohden  ja lampaat musertuu ja pusertuu mun polviin. Aluissa Nita lähtee vähän huonosti sivuun, se enemminkin vähän oikoo suoraan lampaiden tuntumaan. Käpykin sillä paloi ja nappas lammasta!! mun pehmobc.. ja kertaalleen ei olis millään luovuttanut ja lähtenyt pois lampailta.

Helposti vaihtaa ajolle, kun minä ja lampaat ollaan sopivassa suhteessa siihen nähden. Ajoa se ei sitten haluakkana luovuttaa pois. Hei hei Nita ja lampaat hyvää matkaa horisonttiin. (onneksi pyöröaidassa horisontti ei karkaa)

Katotaan mitä tästä tulee ja alanko mä oppia jotain. Nita tota tuntuu jo vähän handlaavan.

Nita kävi lampailla

Ekaa kertaa mulla ollessaan Nita kävi katsomassa lampaita.
Meni paljon hienommin kuin olisin uskaltanut toivoa. Mun ennakkotieto oli että Nita ei toimi vaan tykkää juosta ennemmin oman varjonsa kanssa. Senkin puolen olen siitä toki nähnyt kirkkaalla ilmalla lenkkeillessä.

Loisto Nita!