perjantai 12. kesäkuuta 2009

sunnuntai Kauhavan mätsarissa.













 


Mukana oli isoissa porot Minttu ja Urpo, pienissä perhonen Topi ja pennuissa Katjan käppänä Nita.


Ensin Topi topsukka meni kehään. Esiintyi tapansa mukaan ihan sievästi ja voittikin parinsa.
Heti kun Topin sai kehästä, pitikin olla jo Nitan kanssa pentujen kehässä. Ei ehitty Nitan niitukan kanssa yhtään harjoitella ennen kehään menoa, joten aluksi se seurasi mua vähän ihmeissään ja pikkuisen jäykin jaloin. "apua, pupnappaus! ..eikö kukaan huomaa? No ihan iisisti sitten ja tyynellä naamalla.. tra la la laa.. ei mitään ei mitään hätää." Nita sai sinisen nauhan ja toiveen hieman reippaammasta esiintymisestä.


Isojen kehässä Urpon parina oli toinen poro. Ensin Urpoa luultiin nartuksi, ja heti perään se näyttikin koko maailamlle että mies on kyseessä. Urpo heitti häränpyllyä ja kieri selän kautta ympäri. Hirmuisa virne naamalla temppuili ku pahaaset kossit. Onnekseen tuomari ei pitänyt pahana mokomaa nulikkaa, sano vaan että lapsellinen on.Urpo sai sinisen nauhan. Pikkuisen hetken ehdin istahtaa ja sitten mentiin taas. Minttu esiintyi kuten kuuluu, pitkällä raviaskeleella ja kauniisti kaikinpuolin. Minttu sai punaisen nauhan. Mintun parina oli 14 vuotias pappakoira, tosi sympaattinen ja vireä otus.


 


Pentujen sinisten ryhmä alkoi heti kun Mintun sain pois kehästä. Nita esiintyi hienosti ja menikin aina puoli kierrosta rennolla askeleella. Nita on treenattu hyvin, ja jaksoikin koko pitkän kehän ajan seisoa nätisti. Nita sijoittui sinisen nauhan saaneiden pentujen kolmanneksi.


Seuraavaksi olikin Urpon ryhmä. Sinisen nauhan saaneet isot. Urpo lopetti turhanaikaiset pelleilyt ja seisoikin sievästi. Tuomarin käydessä lähellä, painautui Urpo hänen jalkojaan vasten ja kerjäsi rapsutuksia. Pitäisi varmaan treenailla vähän lisää tuota hillittyä käytöstä ja ihmisten kohtaamista. Urpo sijoittui sinisen nauhan saaneiden koirien toiseksi.
Isojen kehä piti pikkuisen paussin, että Topi ehti pyörähtää pienten kehässä. Pikkuisen Topsukka meinasi kyllästyä, mutta esiintyi kuitenkin urhoollisesti loppuun asti. Topi sijoittui punaisen nauhan saaneissa pienissä koirissa toiseksi.
Heti Topin kehän jälkeen alkoi Mintun kehä. Minttu pysyi mukana melko pitkään, mutta käteltiin kuitenkin pois. Minttu sai hepulikohtauksen. Ensin se juoksi kentän reunalle pissalle ja sieltä se riemutti mun luokse. Matkalla bongasi puun palasen ja alkoi leikkiä sillä. Koitti ottaa suuhun, kantaa ja nakella.. tottakai äänitehosteiden kanssa. Minttu taisi vetää useiden ihmisten huomion omaan touhotukseensa. Mintun emän hyvin tunteva ihminen näki Mintussa ihan samoja eleitä ja ilmeitä kuin emässään Apiksessa. :)


 


Mätsarin jälkeen valokuvailin Nitaa ja treenailin porojen kanssa. Taas hyödynsin vieraan kentän. Urpolle seuraamista, jossa paljon käännöksiä. Poika rauhoittui melko nopsaan ja alkoikin keskittyä hienosti. Otin yhden luoksetulon, joka onnistui loistavasti. Vauhdikkaasti oikealle paikalle suoraan eteeni. Urpolle koitin muistuttaa mieleen liikkeestä seisomisen, se oli pikkuisen lipsahtanut mielenpäältä.


 


Mintulle rakensin ruudun kahdesta pokaalista, vesi- ja limpapullosta. Keskelle alusta. Lähetys kaukaa ja kolmesta suunnasta. Ensimmäisellä kerralla Minttu kaarsi vasemmalta reunalta sisään. Kahdella viimeisellä se meni suoraan ruutuun. se myös rauhoittui sinne keskelle seisoskelemaan. Palkkasin vielä toisella namilla, kun ruutuun asti pääsin. Luoksetulon pysäytysessä Minttu pysähtyi seisomaan hienosti, maahanmenon se luisteli. Annoin palautetta luistelusta ja tehtiinkin se pätkä uudestaan. Tällä kertaa men ripeästi maahan. Heitin sille palkan maahan. Mintun kanssa otettiin vielä muutama liikkeestä istuminen. Minäperuutin ja Minttu istui käskystä. Pikkuhiljaa alkaa hahmottaa että näinki voidaan tehdä.


 


Treenien jälkeen menin autolle, tuodakseni sen lähemmäs. No kuinkas ollakkaan, olin jättänyt valot päälle. Akku oli ihan finaalissa. Soitin ratsuväen apuun. Kaapeleilla annettiin vähän virtaa ja lopulta päästiin kotimatkalle. Matkalla ajattelin tankata foorttin. Tankilla sitten huomasin että ratsuväki oli tuonut hoppa foorttin vara-avainta käyttäen. Tankin korkki oli hienosti 7km päässä kotona. Ostin sitten vaan juotavaa itselleni ja ajelin koto kotoon, toivoen että bensa riittää.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti