Hallille treenimään.
Ensin Tyyne. Kokeilin sillä esteen yhden siivekkeen kiertoa. Tyyne selkeästi muisti edellisen kerran ja kiersi jo huomattavasti helpommin siivekkeen. Pystyin laittamaan sen noin puolen metrin päästä kiertämään siivekkeen.
Mentiin myös ensimmäinen aita rimalla. Rima oli 15 cm korkeudessa, joten ei aiheuttanut suuriakaan ponnisteluita. Vein aidan taakse kupin ja sinne lihapullaa. Tyynen kanssa yhdessä ihmeteltiin sitä ja kierrettiin toiselle puolelle aitaa. Tyyne hyppäsi pyynnöstä aidan yli, mutta jäi sen jälkeen pyörimään ja ihmettelemään.. kunnes ajautui kupille. Hiukan liian monta asiaa liikkui päässä, joten ruoka magneettina ei ihan toiminut. Teimme saman kolme kertaa, kunnes tajusin jättää aidan pois välistä ja lähettää pelkälle namikupille. Sen Tyyne muisti ja eteni kupille lujaa laukaten.
Seuraavaksi pyöritettiin kuvan mukaisesti paria pikkuaitaa ja siivekkeen kiertoa.
Tyyne myös teki muutaman poispäinkäännöksen molempiin suuntiin ja pari sylikäännöstä myöskin molempiin suuntiin.
Urpo
Tultiin halliin ja kokeiltiin puomin ylösnousu, joka nojasi maxien pöytään. Urpo sai slaagin ja oli varma kuolemastaan. Loppu treeni menikin niin, että Urpo oli sitä mieltä että vain suoraan kaahaaminen pallo suussa on hyvä ja kaikki muu epäilyttävää tai kuolemaksi. Puomi ongelman vuoksi A este lisättiin epäilyttäviin kohteisiin. Onneksi päästiin A:sta yli. Tosin se jäi harjalle nököttämään. yritin pakkovalssia aidalla. urpo yritti kaikkensa ettei sen tarvis kääntyä. Se ei heti tajunnut juttua, joten se syöksy ohi mitä mielenkiintoisimmilta kohdilta. Urpon taktiikka on epäillä kaikkea ja rynnätä lujaa, ja toinen taktiikka on nauttia suuresti ja rynnätä lujaa. Aloin vakavasti miettiä että itsesuojeluvaistottoman koiran kanssa agility voi olla kohtuullisen vaarallinen laji. Urposta ei olla koskaan kaavailtu agiratojen tykkiä ja mitä ilmeisimmin ei siitä siihen oikein olekkaan .. ainakaan turvallisesti. A:n harjalta alas hyppääminen on vain luonnollista koiralle joka luulee/tietää osaavansa lentää.
Nyt pohdinkin että
a) käyn torstaisin agilityssa urpon kanssa rilluttelemassa.. ei hyvä. Voi aiheuttaa ongelmia ja luottamuspulaa suhteeseen/ alkaa varoa halleja? Agilityssa ei edistytä, uusia takapakkeja ollut jokaikinen kerta.
b) käyn mintun kanssa torstaisin rilluttelemassa.. tokossa todella motivoituneelle ja agilitysta holtittomuuden vuoksi eläköityneelle hyvä? huono? ei mitään vaikutusta?
c) mennä torstain ryhmään pennun kanssa. ei vielä meidän paikka.. pitäisi opiskella rauhassa asioita ensin.
Otanko siis mukaan ”hullunkiilto silmissä” kaahavan Mintun?
Ilona
Ilonalle kosketusalustan vahvistamista pari kertaa. Sitten alusta puomin ylösmenolle. Toimi aika usein. Kosketusalusta puomin alasmenolla toimi ainoastaan jos jalkani oli hiirimaton päällä. Ilona katsoi mua silmiin niin intensiivisesti, ettei tajunnut että hiirimattoon olemassa. Se kiihdytti itsensä sille tasolle, missä oppimista ei tapahdu.. eli normaaliin agilityvireeseen. Pitää siis vielä vahvistaa hiirimattoa. Tasaisella juoksee jo aika nopsaan matolle ja tömäyttää molemmat tassut siihen.
Otettiin siivekkeen kiertoja. laitoin vajaan 10 metrin päähän toisistaan kaksi siivekettä. Ilonan tuli kiertää siivekkeet nopeasti ja siltä puolelta miltä näytin. Ilona osasi ja toimi, minä olin siivekkeiden keskellä, molempiin suuntiin oli sama matka.
Minttu:
Liikkeestä istumista. Alkaa jo sujua aika näpsäkästi. Tehtiin istumisleikkiä ja vielä avustettua liikkestä istumista. Pienellä vartaloavulla vielä autan pysähdyksessä.
Maasta vierelle seuraamaan juoksemisia otettiin muutama. Kävelin hallissa ja jossakin kohtaa kutsuin Mintun ”vierelle”. Toimi aika hyvin.
Kontaktiharjoitusta. Vaadin sitä kontaktia myös sillä ensimmäisellä askeleelle, jolloin se on aina nyökännyt ja alkanut katsella menosuuntaan. Seuraamista maksisimmaan 2 askelta. Tarvitsee runsaasti harkkaamista, minttu väen väkisin yrittää kokoajan eteenpäin.
Kaukokäskyjen siirtymiä. Olen palkannut nyt vain sellaisista siirtymistä, missä se pysyy levollisesti. Maasta istumaan nousussa se tekee tyylipuhtaan seisomaan nousun. Periaatteessa hienoa että tekee ylös nousemisen oikein, mutta skeidaa kun ei tee mitä mie pyydän sen tekemään. Minttu luulee taas tietävänsä mitä liikkeessä tapahtuu ja muuttelee asentoja parin sekunninvälein oma-aloitteisesti. Valitettavasti asentomuutokset eivät ole edes 100% oikein. Lisää siis kärsivällisyyttä..
Käytin puksut viereisellä pellolla irrottelemassa. Puolisen tuntia ne juoksentelivat, sitten napsin poroset kiinni. Onneksi, sillä läheisellä tiellä näkyi menevän ravihevonen sen pellon ohi hetken kuluttua.. Olisihan siinä ollut mielenkiintoista kun lauma porokoiria olisi mennyt paimentamaan kärryt perässä viipottavaa ”petteri punakuonoa”. Tällä kertaa siltä säästyttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti