lauantai 15. maaliskuuta 2014

Vappu Alatalon Motivaatio koulutuksessa kuuntelemassa

Se ihminen on taitava. Ei pelkästään koirien vaan erityisesti ihmisten kanssa.
Siinä kun mulla olis hermo palanut kolmesataa kertaa ja olisin töksäyttänyt suorempaan kuin kukaan kestää... tää johdatteli ihmiset itse tulemaan siihen päätelmään että mitä olis fiksuinta tehdä. ääretöntä <3
Koirat oppii nopsaan, joten niille voi opettaa asioita nopsaan.
Ihminen tajuaa hitaasti, joten ihmiselle pitää puhua hi-taas-ti.

Motivaatioklinikka on fiksu peitenimi koulutuksen oikealle nimelle. Mutta jos tietäisitte sen, ette kuitenkaan vaivautuisi paikalle. Menkää ja hämmästyttäkää itsenne.


Alla oleva on puhtaasti omaa tulkintaa ja jatkoajattelua koulutuspäivän tiimoilta, kuten aina.
Jos haluatte alkuperäisen ajatuksen, menkää jonnekkin mistä kukatahansa saa kopioida samat muistiinpanot taululta.

Ensin käytännön treenit. 

Ekaa koiraa en nähnyt,

tokalla oli istumisongelma.
Sille opetettiin pikkupikku paloina miten paikalla istuminen häiriössä opetetaan ja mihin suuntaan palkkaa missäkin tilanteessa vintataan.
Tärkein pointti oli että koira voi ilahtua siitä että palloa potkaistaan maata pitkin ja se saa jahdata sitä. Ei palloa tarvi aina vintata jättipomppuihin.

Paikallaoloa opetellessa olis hyvä välttää liikkeitä jotka koira tulkitsee ohjauseleiksi estettä kohden. Joten ekalle rimalle voidaan esim peruuttaa ja sitten kääntyä selin koiraan siten että siiveke on kääntyessä ohjaajan selän takana. Jos ohjaaja kääntyy kasvot siivekkeen suuntaan, koira helposti lukee sen ohjaukseksi ja lipsahtaa ekalle esteelle.

kolmas koira
"Käy siihen" käskyn tulee olla koiralle mieluisa paikka rauhoittua odottamaan jotain mieluista. esim pyyhe tms on "paikka jossa odotetaan kivaa".

Ohjaajan tulee aina tarkkailla omia kriteerejään. Lähtöongelma on AINA opetettu asia. 
Ohjaaja aukoo suutaan, liikuttaa kinkkuaan, vispaa käsiään. Kisojen hälinässä koira ei välttis kuule lähtökäskyä ja arpoo sit sopivan eleen. missä lipsuminen sitten aiheuttaa sitä kuti kuti nenulia ja karkaamisia.

Kriteerit olis hyvä saada koiran tarjoamiksi. Se on huomattavasti parempi kun koiralle on opetettu että kun olet painanut pepun penkkiin niin tulee vapautussana, joka laukaisee kivan toiminnon. Tällöin koira istuu paikoillaan mielellään, jopa tarjoaa sitä. silloinhan se on vahva toiminto ja kannattava ja toimiva. ellei ihminen riko kaavaa omalla toiminnallaan.

Varastaminen on aina kriteereistä lipsumista. 

jos koira ei toimi ekalla yrityksellä. -> ei kovistella. joko opetetaan paremmin, vahvistetaan paremmin tai palkataan ja autetaan. 

koira ei tee mitään ilmaiseksi. Se tekee vain itseään hyödyttäviä asioita. Muista palkata ihan perusteista.

neljäs oli kepeillä traumatisoitunut ja vauhti radalla oli hiipunut. 

Vaikeat kulmat ja vaikeat asiat treenataan kuntoon esim 4 kepillä. silloin saa enemmän toistoja, ja tiheämmin palkkaa. enemmän onnistumisia.

Jos kepeillä käyttää heittopalkkaa, heitto tarkasti vikan kepin kohdalla ja eteenpäin. lähelle ja eteen.
jos koira kurkkii lelun/palkan kaivamista. ei palkkaa tule.

Vauhdin treenaus:
hyvä määrä toistoja on kun koira joka toistolla menee aavistuksen kovempaa kuin edellisellä toistolla.

viides oli kuumakalle ja lyhyellä keskittymiskyvyllä varustettu ihana otus.
Sen kohdalla tuli paljon ahaa elämyksiä. Myös ohjaajan kyvystä sisäistää neuvoja ja hallita itseään.
Oliskin itte joskus tuolla tasolla.

Koira oli iloinen, reipas, vireä, vilkas, touhukas. se vinkui.
Koira laitettiin maahan ja ohjaaja ei saanut ottaa siihen yhtään katsekontaktia. minuutin kuluttua kysyttiin oliko koira vinkunut. no ei ollut. Se oli töissä. suorittamassa paikallamakuuta. Eikä vaan lietsomassa itseään ja ohjaajaansa toimintaan. tai oikeestaan en oli toisiaan täydentävä oravanpyörä. Kun toinen kiihkoili, niin toinenkin kiihkoili. kun toinen rauhoittui niin toinenkin rauhoittui. Hyvin HYVIN pienistä eleistä.

Ongelmana oli lähinnä agikisoissa liika kuumuminen ja siitä seurannut keskittymättömyys.
Ohjaaja piti kuitenkin nostaa itseään. eli koiran ja ohjaajan ihannevireet radalle ei kohdanneet toiveiltaan.

Ohjaaja nostaa itseään spurttailemalla, mikä saa koiran nostamaan itsensä vähän sfääreihin.

Koira laitettiin maahan sen lempilelu puolen metrin päässä nenän edessä lötköttäen.

Ohjaaja aloitti varovaiset spurtit. Kun koira pysyi, sen luo mentiin ja vapautussanalla se sai iskea leluun kiinni. Sitten sen kanssa leikittiin ja purettiin siltä painetta.

Hommaa vaikeutettiin niin että ohjaaja otti teräviä spurtteja lähellä koiraa, myös poispäin koirasta. koira kurotti leluun ja otti sen tutiksi suuhunsa. Se oli sallittua. se ei vaan kyennyt niin kiihdyttävässä tilanteessa olemaan muutoin. Tutti suussa se pystyi olemaan ja toteuttamaan paikallaolon.

Jos koira nousi ja lakoi leikkiä lelulla tms. jätti työn kesken. sen luo mentiin nätisti. otettiin vaikka pannasta kiinni ja pyydettiin lelu pois. lelu laskettiin alas sen eteen ja odotettiin koiralta rauhoittumista. sitten uusi käsky ja lelu ehkä aavistuksen kauemmas. lelun sai ottaa tutiksi, mutta sillä ei saanut hillua.

Ohjaajakaan ei saanut kieltää, tai sanoa kireästi yhtään mitään. Tilanne oli koiralle haastava, joten siltä vaadittiin vain asioita mihin se pystyi. Vaatiminen oli asioiden kannattavaksi tekemistä. Sitä palkittiin itsensä hillitsemisestä, mikä oli sille hurjan haastavaa.

Jos koira hälläpyöräilee ja koittaa saada ohjaajan aktiiviseksi treenitilanteessa. ohjaaja vaan katselee taivaalle, ja laskee lintuja. laskee samalla oman fiiliksensä alas. ei saa reagoida mihinkään koiran esittämään asiaan. kaikki reagointi (hymy, naurahdus, liikahtaminen, kielto, sana... kaikki) palkkaa koiraa sen tekemisessä ja itsensä nostattamisessa. Ku koira rauhoittuu vapautus ja leikki lelun luona.

jos koira lähtee yhden kerran. oho, hupsis-> toimitetaan koira takaisin pötkölleen.
jos koira lähtee toisen kerran. koira coolisti autoon ja sillä kerralal ei pääse enää treenaamaan. ei edes pienen tauon jälkeen. oppii kyllä, jos on motivoituntu tekemään. homma katkaistaan tyystin, jos ei leikitä oikeilla säännöillä.

jos leikitään ohjaajan mukaan seuraa palkka, hauskaa ja kivuutta
jos leikitään koiran mukaan-> peli seis ja hauskuus ja kaikki loppuu. lähtöruutuun paluu.

Yksi sovellus oli että koira makaa maassa ja sne edessä heilutetaan lelua edestakaisin laajassa kaaressa. kun koira luopuu lelun seuraamisesta katseellaan, ja vilkaisee ohjaajaa. YES ja vapautus lelulle.

Ei vaadita koiralta pelkkää rauhoittumista rauhoittumisen perään. se pitää vapautella purkamaan höyrykattilaa päästään.

Kovalevylle koodattua toimintaa ei voi ärjyä pois. sen voi vaan keskeyttää lempeästi ja rauhallisesti ja tarjota korvaavaa toimintoa. Esim bc ja kiihdyttävä liike/ääni (Oma Nita bc ja käppänöiden ulos meno, hurja rähinä---> nita kiihty. jos kosken nitaan ja pyydän kontaktia. se pystyy olemaan tilanteet rauhassa. muutoin voisin opettaa sille esim häkin tms rauhallisen paikan, minne mennessään se olisi ehdollistettu olemaan rento)

kuudes oli ekan riman tiputtelija
Ekan esteen suorittamisen ajan ohjaajan tulee pysyä paikoillaan.
Anna koiran laskeutua ekalta esteeltä ennenkuin liikut. kuitenkin ennenkuin se ponnistaa seuraavalle esteelle.
Liikkeessä kuminauha on venyvämpi ja sille ei tule niin isoa hätää ohjaajan perään kuin muutoin alussa tulee.

Mieleen tuli eräs Sinna.

toinen vaihtis oli ohjaajan jatkuva rauhallinen liike. jolloin toki pitää olla supervarma siitä että lähtölupa tulee pelkästä äänestä. ettei luoda lähtöongelmaa rimaongelman rinnalle.

Oli tässä pari muutakin koiraa nenäkosketuksella focuksen saava koira ja pieni koira jolle opetettiin malttamista. Ihmisen pitää kuitenkin syödä ja juoruta edes jossakin välissä.

Seitsemäs jota kunnolla seurasin oli treenikaverin PÖH PÖH PÖHkijä. 
Huomioi ja reagoi mm kaikkeen. pääasiassa ihmisiin. hälyttää välittömästi että vaara vaara danger ja tekee valehyökkäyksen vaaraa kohden huutaen apua.

Koiran kanssa kierrettiin vaarallinen alue neljä kertaa ympäri. hihan niin että vierellä kulkien se olis ollut löysä, jos höntyilee niin se on kireällä. hyvin lyhyt siis. koiraa ei kuitenkaan pakotettu minkään vaaran lähelle.

ajatuksena oli pysyä liikkeessä ja antaa aktiviteettia. ei saa jäädä paikoilleen ahdistumaan.

Tilanne rauhoitettiin sillä että ohjaajasta tuli betonitolppa. se astui hihnan päälle ja vältti kontaktia koiraan. koira meni selän taakse makoilemaan. uskoi että vaara ei pääse mutsin käsilaukun varjoon.

Koira pitää vaan totuttaa hirviöihin ja mörköihin. riittävän kaukana tarjotaan silel toimintaa. kuten kävelyä. maasta namien poimimista, leikkiä lelulla.

ohjaaja jätti koiran keskelle ja kävi sirottelemassa mörköjen juurelle nameja. sitten ripoteltiin mörköjen luo namivana, jota koira seurasi. mörköjä ei haluttu lähestyä kasvojen puolelta, silmiä pidettiin tarkasti silmällä. takapuoleltakin mieluusti mutsi pidettiin mörköjen ja koiran välissä. se oli koiran päätös. eikä sitä pakotettu muuhun.

jos koira pöh pöh pöhkii ja pomppii ihmistä kohden, siihen ei reagoida. sen reaktioon ei lähdetä millään tavalla mukaan., sillointiedetään vaan että sitä hirvittää ja tilene o sille sillä erää liian haastava.

ahdistunene koiran kohdalla. älä itse lähde mukana ahdistumiseen. mieti tilenteessa sitä millainen koira on rentona ja onnellisena. mieti niin plajon että kroppasi käyttäytyy kuin olisit sne rennon koiran kanssa liikkeellä. koirasi peilaa sinua.

Tää oli hyvin hyvin mehmetmäinen. tosin mehmet rutistuu rusinaksi pöhkimisen sijaan. eikä leiki varsinkaan ahdistuneena.


jatkan seuraavaan postaukseen luennon osuuden. jos ja kun jaksan sen kirjoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti