torstai 9. helmikuuta 2012

Tsaja-jai! Vaun vapaavuorolla

Mehmetin kanssa mentiin suoraan yksilöliikkeisiin.

Muutama läheltä ruutuun lähetys. Ilman targettia. Eine kävi ensimmäisellä taputtamassa ruudun takana.
Mehmet meni suoraan ja naksulla kääntyi hyvin. Mielestäni alkoi jopa hahmottaa paikkaa.
Sitten kun Eine siinä oli niin otettiin häiriöharkkaa. mehmet maahan ja Eine häiriköi. just silleen pehmeän kiltisti. Mehmet meni lankaan pari kertaa, (istu+käsimerkki) mutta skarppasi tosi hyvin.
Annoin sen välissä pusutella ja kultamuruilla Einelle. Sitten pyysin sen vierelleni perusasentoon kontaktiin. eine tuli yrittämään sitä pois. Houkutteli, kutsui, lässytti ja musutteli. Kerran Mehmet karkasi, muutaman kerran meinas olla hakemista kontaktin kanssa. Ihan mielettömän hyvä treeni!
Erityisesti yltiöihmissosiaalisen kanssa on osoittautunut loistavaksi tuo että se ihana ihminen paijaa ja rakastaa ja heti perään sitä ei saa huomioida.
Koitin tehdä seisomisia, muttameni kaikki istumisiksi. ei siis samana päivänä istumisen vahvistamista ja illalla seisomisen yrittämistä. Säädin kaikkea mutta ei onneksi mitään erityisen haitallista. Loppuun pyysin sen seisomaan ja kiersin sitä ja palkkailin seisomassa pysymisestä. siitä tuli hieno onnistuminen.

Kun vein Memen boksille, lähti vieras koira tulemaan kohden. Olin välissä, otin vierasta kohden yhden askeleen ja karjaisin pari kirosanaa. Toisen kyllä ihan purkaakseni omaa kiukkuani. Sitten jatkettiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vältettiin ikävä kohtaaminen.

Minttu
Ruutua. se kettuili niin kuin vain lapinporokoira voi tehdä. se löi jarrut kiinni ennen ensimmäistä ruutunauhaa ja palasi takaisin kuin jojo. Vaadin siltä oikean suorituksen. Minttu ei ollut ihan riemuissaan.
Kaukokäskyjä takapalkalla. Istumisiin tarvitsee tueksi käsiavun. oikein tehdessään ei liiku yhtään. Loistava koira.

Sitten liikkuroituna kisanomainen pätkä.

Ensin luoksetulo. ravasi 2 ekaa väliä. Stopit nopeat ja vika väli laukalla. Kehuin vähän ja nollasin fiilikseni. jatkoin eteenpäin ja nitistin seuraavan liikkeen tuoman jännityksen.
Liikkeestä istuminen
. Oli muuten ekan kerran ihan täydellinen <3 nopska ja hyvä. En edes vilkuillut, aattelin että Mintun haltuun. Ja hyvinpä se sen hallitsikin. kehuin Katan vau tyyliin ja se nostatti Minttua.
Siitä seuraamiseen.
Ajattelin palkata lennosta, jos vaikuttaa liian pitkältä ja haastavalta. Siellä tuli juoksu ja hidas, käännöksiä, täyskäännöksiä, askeleen vasemaan ja oikeaan (nostattivat ja meinas tulla vähän ääntä). Tein loppuun asti. Kiitoksen jälkeen repesin nahoissani ja kiljahdin riemusta ja työnsin Mintulle kourallisen lihapullia nenän eteen. Hieman spontaania, tiedän. Taidetaan olla samanlaisia on-off skitsoilijoita koirani kanssa.
Seuraamisen alussa koitin rauhoittaa liikkeellelähtemisvauhtiani ja kääntyä vasta hetki liikkurin käskyjen jälkeen. Loppua kohden Mintun intensiivisyys sai mut mukaansa ja tein taas rakettilähtöjä.

Mehmetin kanssa loppuun vielä yhteispaikallamakuu Einen Mantan kanssa. Se todellakin tuli tarpeeseen. Mehmetille oli jäänyt hieman levoton fiilis edelliskerrasta. Se teki hyvin ja oli skarppi, kuitenkin siinä oli aistittavissa hienosita jännittyneisyyttä. Tarkkaili kovin paljon seuraavan treenialueen tapahtumia. Käytiin kertaalleen palkkaamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti