keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Rakkaus on rikki

Tyyne </3 agility

Tyynellä oli kepeillä varmuus ongelma ja rengas ongelma. Sitten sille tuli kontakteilla hidastelu ongelma. Nyttemmin sillä on myös putkiongelma ja kaiken päälle vireongelma.

Tyyne joka huusi innosta kaikki odotteluvälit, ei tänään tarvinnut edes peitettä häkin eteen. Se ei haukahtanut kertaakaan. Se täpisee aina radalle räkä roiskuen ja silmät palaen. Nyt se liimasi nenän maahan ja haisteli. Puolittain velvollisuudesta se teki laiskanletkeästi esteitä. Putkiin se jäi vissiin ravaamaan. Kepit se teki vain jos kuppi oli edessä näkyvillä. A:n harjalta se hipsutti äärimmäisen tarkasti alastulokontaktille. Tämä on ollut viimeaikoina ihan tavallista. Hetkellinen innostuminen ja sitten plätsähtäminen.

Tyyne on aina saanut mut iloiseksi agilityn suhteen. Tyyne on aina rakastanut agilitya ja ollut motivoitunut sen suhteen. Mikäs muu sen suhtautumisen on muuttanut kuin minä.

Nykyisessä treeniryhmässä rataantutustumiseen on aikaa vähemmän kuin tarvitsisin. Vaikka tulisin ajoissa joku on jo treenaamassa ja tutustuminen tapahtuu äkkiä siinä välissä. En ehdi keskittyä, en miettiä. Menen vain esteitä toisten perään. En ole tyytyväinen enkä ole asiassa kunnolla mukana. Treenin jälkeen usein ärsyttää. Ihmekkään jos tapan koiralta innon.

Yksin ei olla hallilla käytykkään muuta tekemässä kuin kontakteja ja keppejä. Molemmissa ollaan sitten vahvistettu vääriä mielikuvia. Kepeillä sitä että tehdään vain kun palkka on näkyvissä ja kontakteilla korostettu kontaktiasennon tärkeyttä. Kuvittelin että se oppii menemään mahdollisimman nopeasti kontaktiasentoon. Todellisuudessa se oppi varmistamaan ja ajattelemaan jo koko esteen alusta että kohta pitää tarkasti pysähtyä kontakteille. Tyyne vaikutti jo kyllästyneeltä näihin treeneihin.

Nyt on pakko alkaa tehdä lyhyttä, innostavaa ja motivoivaa. Helppoa megapalkalla. Sitä että olen aidosti iloinen ja tyytyväinen.

Huomenna tokovuoron jälkeen tai juuri ennen, vetäisen Tyynelle jonkun helpon suoran. Vaikka aita-putki-aita ja megapalkka + aito kehu. 
Onneksi ylihuomenna on Lotta Vuorelan koulutus. Hää saa keksiä mitä meidän pitää tehdä.
Haluan kuitenkin Tyynelle harrastamisen ilon takaisin.

Tyynen iloinen kisasuoritus

Uhmasin kohtaloa ja otin pätkän tokoa Mehmetin ja Mintun kanssa.
Mehmetille seisomisia. Se teki ensimmäisen liikkeestä seisahtumisen ja onnistui siinä aika hyvin. Tein myös seisomassa pysymistä ja luoksetulon. Fiilis oli hyvä sekä koiralla että itselläni.

Minttu teki noudon. Palautti ekassa hitaasti, tokassa hetsain sen laukkaamaan myös takaisin lujaa.
Sitten kaukokäskyjä. seisominen meinasi tuottaa vaikeuksia. Hyvä fiilis kuitenkin säilyi. Liikkeestä istumisia.. tai siis pelkkää liikettä alkuun ja siitä palkitsemisia. Minttu meinasi ennakoida istahtamista. saatiin myös hyvä istahtaminen ja superhyvät vasemmalle ja oikealle askeleet. Laatikon päällä tehtiin takaosan käyttöä vasempaan ja oikeaan. Minttu oli ihan kivalla fiiliksellä. Maton hajut kiinnostivat ja lelunteurastus fiilistä ei ollut yhtään. Namit kuitenkin kelpasivat.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa hyvältä tuo lyhyttä pätkää jne. Treenaa myös yksinään niin saat tehdä mitä haluat ja pääset tutustumaan ja keskittymään niinkuin haluat. Mieti mihin se sun ilo katosi! Vaihtoehtona kokonaan taukoa agilitystä kunnes tuntuu että nyt mä oikeasti haluan aksata eikä vaan sen takia että nyt on tiistai ja pakko mennä hallille kun on ryhmä.

    VastaaPoista