Teemana mielentila.
Kisaan ja kisanomaisiin suorituksiin rakennetaan tietty mielentila. Mielentilan rakentamiseksi joutuu tekemään hommia enempi ja vähempi.Ohjatun merkiltä ääniongelma
Yhdellä koiralla oli aika kiihkeän vilkas mielentila, ja se teki intovinkaisun/hihkaisun merkiltä kapulalle lähtiessä.
Aiemmin olen törmännyt siihen että koiralle välittömästi kerrotaan että ääni on väärin, sitä kielletään napakasti ja laitetaan se suorittamaan uudestaan. Tämä johtaa usein siihen että koira ensin kuumuu ja turhautuu ja sitten jos hermorakenne ja nöyryys antaa periksi, koira saattaa alkaa yhdistää äännähdyksen kieltoon. Sehän ei toimi koiralla joka ei tajua ääntävänsä.
Toinen vaihtoehto on lähteä mielenhallinnan kautta.
Koira lähetetään merkille ja sitä seisotetaan siinä kunnes se tylsistyy/rentoutuu/lopettaa hurjan hännänheilutuksen ja kapulaa kohden nojaamisen ja vilkuilun.
Sen jälkeen mennään merkille koiran luo ja palkitaan se vähemmän innostavalla palkalla. Ahneella koiralla lelulla tms. Odotusarvoa siis lasketaan. Siitä koiraa ei päästetä noutoo.
Seuraavilla toistoilla/treenikerroilla jne.. Kun koira alkaa rentoutua merkille, se päästetään noutamaan. Jos se vinkaisee se stopataan. Stopin tulee olla sellainen hallintaan liittyvä positiivinen käsky. Koiran pitää toteuttaa se yhtä mielellään kuin se suorittaisi kesken liikkeen annetun maahanmeno käskyn, ruutuun lähetyksen, istahtamisen, luoksetulon.. Helpostihan sitä ohjaaja hätääntyy ja turhautuu ja karjaisee painostavan STOP käskyn. Ohjaaja toimii kuin autossa panikoituva joka vetäisee käsijarrun päälle täydestä vauhdista. Ei kovin fiksua. Tehokasta, muttei miellyttävää. Stopista tulee miellyttävä kun sen jälkeen saa tehdä jotain mukavaa tai se palkitaan stopista.
Tämän koiran tapauksessa stoppauksen jälkeen sitä seisotettiin jonkin aikaa, ja annettiin sille aikaa taas luopua nouto ajatuksesta ja annettiin sille aikaa rentouttaa itseään. Palkaksi se sai noutaa.
Jos kapulat ovat erittäin kiihdyttäviä ja joku lelu/nami tms on vähemmän. Voi suuntia ottaa namikipoilla ja tarkkailla lähtövinkaisua siinä. tai jos nami on liian voimakas, niin koiran voi laittaa noutamaan vaikka palloa. Toki riippuu taas mikä koirasta on vähemmän mieleinen palkka, mutta mikä toimii silti palkkana.
Jos koira on levoton merkillä eikä suostu rauhoittumaan, nostelee tassuja, vaihtaa asentoa, tms. sitä voidaan kieltää ja korjata asento. siinä hellän rautaisesti vaaditaan koiralta oikea käytös ja mielentila.
Merkillä hätäily ongelma
Koira menee mielellään nopeasti merkille, mutta puree sitä tai kaataa sen tassuillaan.
Ohjeeksi tehdä tekniikkaa läheltä lyhyeltä matkalta. Vaikka näyttämällä ja kädellä viemällä oikeaan asentoon. (itse naksuttelisin oikean paikan siitä läheltä)
Toinen harkka on sitten erikseen ottaa pitemmältä matkalta lelulle/targetille juoksemista. Silloin sille tulee oikea mielentila ja vauhti, yhdistettynä siihen ettei se ehdi keskittymään merkin tuhoamiseen tai keilailuun.
Perusasento
Monet sortuvat tekemään perusasentotreeniä vain hitain askelin. Opettakaa koirille myös reippat siirtymät, reippaat askeleet ja reippaat käännökset. Kävelyvauhtia voi vaihdella pienessäkin treenissä.
Liikkeestä seisomisen alkuopetus ja tehostaminen
Ohjaaja peruuttaa ja namittaa koiraa. antaa seiso käskyn ja samantien koiralle luvan mennä takapalkalle. (aiempi versio itselläni on ollut namin heittäminen koiran taakse tai antaminen edestä)
takapalkan kanssa stopin ajatus on vahvasti taakse, sillä palkka tuleekin luvan kanssa sieltä. Heitetyssäkin namissa koira odottaa että nami lähtee sieltä edestä. Joillekkin se jo vaikuttaa pysähdykseen niin ettei se ole kovinkaan tehokas. (DAH, olenpa tyhmä.. testaan tämän heti huomenna jästipäisimmän stoppaamisesta lepsuilevan koirani kanssa)
Sitten se mikä aiheutti oikein räjähdyksen pienessä päässäni.
Tunnari työskentely
Hieman kiihkeästi kapuloihin suhtautuvalle belgillä oli ongelmia tunnariin keskittymisen kanssa. Se kuumui ja kuumuessaan se toi randomilla vaan jonkun.
(Mielestäni koira oli hillitty, ei edes syöksynyt tassut edellä kapuloiden keskelle, ei heittänyt sarjatulena kapuloita ilmaan ja syöksyillyt pienin laukkahypyin eri suuntiin, ei haukkunut kapuloille eikä potkinut takatassuillaan kapuloita naapurin auton kylkeen.. flashback)
Riitta neuvoi omistajaa tekemään ns tyhjiä kasoja. Eli kapulakeskittymiä joissa ei ole ainuttakaan ohjaajalta tuoksuvaa kapulaa. Koiralle annetaan lupa mennä haistelemaan ja kun se alkaa keskittyä ja haistelee huolella ja rauhallisesti, sen voi palkita. Naksu on tähän mitä loistavin. Joillekkin koirille voi toimia namien tiputtaminen kapuloiden sekaan palkkausmerkin jälkeen. Se korostaa maan ja haistelun tärkeyttä. Toki sen voi palkata myös kädestä, ei ne koirat tyhmiä ole.
Kasoja on kolmesta viiteen, juurikin siksi että koiran turhautuessa se voi vaihtaa läjää siinä toivossa että oma löytyykin sieltä. Silloin ei olla yhden kasan ja siellä olevan toiminan varassa. Yhdellä kasalla vaarana on myös jäätyminen ja passiivisuuteen lamaantuminen. Toki siinä vaiheessa ohjaaja todennäköisesti on jo ollut hidas kömpelys, eikä ole ehtinyt palkata oikean näköisestä työskentelystä.
Kun kasoissa ei ole omaa, ei pitäisi olla vaaraa että koira yhdistää naksun johonkin muuhun kuin haistelukäytökseen.
(Mintulle opetan tunnaria nimenomaan valtavalla määrällä, jotta se ehtii rauhoittaa itse itsensä. Sillä ongelmana on liian korkea vire ja se ettei se osaa rauhoittaa itseään kovin helposti jos aika on lyhyt. se tarvitsee vireen säätelyyn vielä paljon harjoitusta. Usein kiihdytänkin sen palkkaamalla pallolla ja lähettämällä heti uudestaan vaikeaan tunnariin. Silloin sen palautukset ovat yhtä nopeita kuin tunnareille menokin. Sen pitää aina uudestaan saman treenin aikana itse säätää mielentilansa alas. Miljoonan kapulan tunnarin neuvoi mulle joskus Riikka Pulliainen. Homma toimii ainakin valokatkaisijan tasapainoisuudella varustetulle Mintulle)
Takapalkan häivytys
Tuli hyvä muistutus siitä että takapalkkakin häivytetään eikä vain jätetä yhtäkkiä pois. se siirretään ensin kauemmas, sitten kentän reunalle, sitten viedään jo valmiiksi kentän reunalle ja tehdään muutaman liikkeen jälkeen kaukot ja päästetään palkalle reunalle. lopulta joku toinen vie sen salaa sinne ja koira vapautetaan etsimään palkkansa. Tässä vahvistetaan sitä ajatusta että takana on palkka, vaikka koira ei sitä ja sen vientiä aina näekkään.
Tuija kirjoittikin omaan blogiinsa hyvin kattavasti Super-Cassun jutut. Niitä pääsee lukemaan täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti