Minttu tokostelemassa Cassun kanssa.
Tuija repäistiin päikkärien raikkaana mukaan. Metsästettiin sopiva kenttä nastolan puolelta ja ruvettiin hommiin. Alusta oli nurmikkoista, joten siihen sai hyvin tunnarin. Aloitin kuitenkin ruudusta, niin että Tuija heitti pallon palkaksi. Ekalal kävin taputtamassa maata ja jätin lätkän. Minttu meni ruutua kohden lujaa, kaarsi tuijan suuntaan, mutta ruudun kohdalla kääntyi lätkälle.
Toinen oli suora lähetys lätkälle ilman taputteluja. Juoksi suoraan ja hyvin oikealle paikalle. Tuijalta pallopalkka.
Tunnari kisanomaisehtavana.
Kolmen pieniä läjiä riviin ja yksi hajustettu sinne sekaan.
Meni laukalla. Sekoitteli kasat tassuilla ja suullaan heilutellen, otti väärän ja tuli luo sen näköisenä et ”mä tiiän et tää ei sulle kuitenkaan kelpaa”. En huomioinut en palkannut. Asetelma uusiksi ja vaihdettiin oman paikkaa.
Minttu meni kapuloiden tuntumaan, kiersi koko rivin noin metrin päästä ympyrällä. Alkoi käyttää nenäänsä ja sai ilmavainun kapulasta. Seurasi ilmavainua oman kapulan yli, palasi oman kohdalle ja ilahtui. Se nappasi kapulan, korvat tötöllä ja ryhdikkäästi se laukkasi luo hakemaan palkkansa.
Ei ihan niin kuin stömssössa. Mutta on se jo jujulla.
Sit vielä pari niin et kasat oli vaan häiriönä ja Minttu etsi niiden takaa heinikkoon piiloetun kapulan. Siinä se oli varma ja tiesi kunnolla mitä haetaan.
Seuraamisia. Oikeapaikkainen, kontakti pysyi. Jaksoi pitkän seuraamisen ja oikein työskenteli käännöksissä ja sivuaskelissa.
Ipa liekehtii ja leimahtelee.
Ilona on odotellut Lapualla vajaan viikon verran että me muutkin tullaan. Se pursui energiaa. Se oli kiukutellut äidille ja osoittanut rankasti mieltään kaikesta. Pihalla ei ole hyvä väy väy, sisällä ei ole hyvä väy väy! Se ei ollut suostunut edes syömään puruluita! (shokki) Ipa vaan keskittyi murjottamaan. Kun saavuin kotiin Ipa oli siis revetä nahoistaan. Muut eläimet meni jo nukkumaan, mutta Ipa janosi hommia ja tekemistä. Otin yhden namiliuskan ja mentiin etupihalle höpsöttelemään. Muutamaan otteeseen piti huomauttaa että mun sormet ei nakeiksi muutu, vaikka niitä kuinka raivokkaasti rouskii.
Ipa hillitsi isensä ihan mielettömän hyvin. Ei juuri kujerrusta pahempaa ääntä kuulunut.
Seurasi epä-ipamaisen nätisti ja hyvin vähän edistäen. Aikaisemmin kun edistäminen oli kamalaa.
Liikkeestä maahan ja liikkeestä seisominen. Molemmat oikein nopeita, täsmällisiä ja hyviä.
Otin pari liikettä putkeen ilman välipalkkaa. Pikkuisen tuli ääntä, mutta Ipa vaan skarppas enemmän ja enemmän.
Oon seuraillu Ilonaa kun se nuolee alapäätään ihan liiankin kanssa. Nyt kun katoin niin olipas kamala näky. Ipalle saatiin heti tänään aika Mai-Vettiin. Pissanäytteen mukan virtsassa on verta ja tulehdus. Ipa vaan on käyttäytynyt pissaamisen suhteen erilailla kuin yleensä pisutulehduksinen. Ei tule paljon pikkupissoja vaan harvoin ja pitkällisen miettimisen jälkeen. Nyt sillä on sitten kipulääkitys, kunnon antibiootit ja rasvaa ihoärsytykseen. Toivotaan että Ilonan olo helpottaa. Ihme eläin kun se ei voi kipuaan ja vaikeaa oloaan näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti