torstai 13. lokakuuta 2011

Tokovuorolla VAU:n hallilla


Ilona haukkui ja huusi oikein railakkaasti. Ei se mitään kuuntele, kunhan tohottaa niin että into viuhuu korvissa. Haasteena siis edelleen saada se keskittyneeseen tilaan, ja mielellään korvat auki. On siis kaksi keskittymisen tilaa NAMI NAMI NAMI olen hiljaa niin saan NAMI NAMI NAMIN. Ja sitten toinen, harvinaisempi. Kuuntelen ja tottelen, mitä minun tulee tehdä. oi olinpa taitava ja sain palkkion.


Paikallamakuun alkuperusasento meni mouruamiseksi, tärinäksi ja täpinäksi. Ite paikallamakuun oli hiljaa ja keskittynyt. Rivissä Muusa ja Melli Ipan lisäksi.


Ipalle tehtiin luoksetulon pysäytystä. Kiertämistä ja hallintaa. Ei edisty ja mulle ei riitä että pysähdys tulee joskus 5-7 tepsuttelun jälkeen noin 20 toiston jälkeen. Ipa on suhteellisen vesi hanhen selästä tyyppi, joten koitin rankaisua väärän toiminnan jälkeen. Liian hitaasta tottelemisesta potkaisin sitä kohden metallisen ruokakupin. Ilona oli lähinnä utelias. Seuraavalla kierrolal se oli hiljaa.. mutta ei totellut yhtään sen nopeammin. ARGH! no katsellaan ja testaillaan.


Mehmet oli loistavan ihana haisumeme <3


Miten voi kakarakoira ollakkin niin itseensä tyytyväinen.

Vein mehmetin targetin ruutuun ja lähetin kertaalleen 5 metrin päästä. Mehmet muisti ja teki korvat täristen hommia.

Tein riskillä lähetyksen 20 metristä. Mehmet varmisti että aidosti saa oikeesti mennä ja lähti täpöllä laukkaamaan suoraan targetille. Ruudussa se kiepahti heti etutassut targetille ja jäi innosta täristen ja stepaten paikoilleen. Se oli niiiin tohkeissaan onnistumisestaan ja malttoi odottaa että tuon palkan sille.


Uhmasin kaikkia onnistumisen lakeja ja otin kapulan työstöön. Ensin nosto maasta, oikein nätti. parin 4m tehdyn noston jälkeen laitoin pääni vadille ja heitin kapulan. Annoin Mehmetille luvan ja sehän tyttö juoksi kapulalle kovaa, nappasi sen ja juoksi yhtä kovaa takaisin! Autoin sen eteeni riittävän lähelle ja otin kapulan pois. Rakkausmeme <3 mää pakahdun kun se on niin taitava.


Myös muita pikkujuttuja tehtiin peruutusta, perusasentoja ja maahan-seiso-istu erotteluleikkiä. niissä kaikissa on vielä paljonkin hommia.


Minttu koe-eläimenä.

Siirsin Mintun targetille nenäkosketuksen. Se siis juoksee targetille ja nokkaisee sitä kerran. Syynä alustaepävarmuus, jonka vuoksi en saanut sitä targetille tassujensa kanssa. 

Vein targetin ruutuun ja lähettelin pitkältä matkaa muutaman kerran. Sit hain targetin pois ja sillä toistolla Minttu ei mennyt kunnolla. toinen samanlainen perään. Kun osui lopulta vahingossa oikeaan kohtaan, annoin vain suullisen kehun. Vein Mintun sermin taakse piiloon ja vein targetin ruutuun. sillä kertaa Minttu meni taas suoraan ja oikein. Läheltä ruutua otin ilman targettia lähetyksiä 3 suunnasta. jokainen onnistui täysin ja määrätietoisesti. Loppuun vielä yksi targetin kanssa.


Minttu teki muutaman hienon hyppynoudon. Seuraaminen oli innotonta lömpöttelyä..kuten se on melkein aina jos sitä ei tee ensimmäiseksi.


Tyyne teki harjoitusrengasta ja keppejä ja perussarjaa. Hyppytekniikka olis niin pakosti otettava taas ohjelmistoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti