perjantai 7. lokakuuta 2011

tavoitteiden tarkistus


Pilkutanko liikaa tokossa?


Taisteluparinani on pörheä suomalainen juro juntturaniska laphalainen pystykorva. Onhan se paimen, mutta ITSENÄINEN paimen.


Se oppii kyllä kaiken, eli (koiran) päässä ei ole vikaa.




-haasteena:

HAASTE1: Saada se ymmärtämään pilkuntarkasti mitä pyydetään tekemään, sillä vähän sinneppäin se ei tee.(jos se ei luule että pitää tehdä vähän sinneppäin)

 Poron ajatusketju: Vähän sinneppäin tekeminen voi olla väärin. Väärin tekeminen on PAHA. Paha ei ole hauskaa. Ilman hauskaa ei ole palkkaa. Ilman palkkaa ei kannata tehdä mitään.


HAASTE2: Ennakoi enemmän ja nopeammin kuin porokoira.

Poron ajatusketju(nanosekunnissa): PIM *toiminta ensin* tein näin, sillä äsken tehtiin noin, ja eihän niin voi tehdä toisen kerran perään, sillä siinä oli jotain väärin tai ainakin näin on hauskempaa kun tuo toinen ihminen alkoi nauraa.


HAASTE3: Tee sopimus saatanan kanssa, jotta porokoirasi suostuu työskentelemään ilman palkkaa koeolosuhteissa. Saatanan kanssa on helpompi neuvotella kuin porokoiran, riittää että myyt sielusi.

Poron ajatusketju: Ei ruokaa-ei töitä. Liksa tiskiin ensin, välissä ja lopussa. Palkankorotukset joka kisan jälkeen. Huomioi ikälisät. (omistaja toivoo että jos en sitten 10 vuotiaina jo..)


Eli lapinporokoiran ohjaajan tulee olla nokkela, nopea, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen. Ilman näitä ominaisuuksia lapinporokoiran kanssa tokoilu voi osoittautua haastavaksi.


Kun kaikki haasteet on saavutettu, aletaan pohtia niiden ohjaajan päässä olevien toimintamallien mielekkyyttä. Jos ohjaaja löytää SM tason bc elosalamien toimissa hiottavaa, viilattavaa ja pilkutettavaa.. niin arvaatte kuinka syvällä siellä suossa makaa se samainen lapinporokoiran ohjaaja.. noin niin kuin käytännön tasolla.


Nyt on kaksi vaihtoehtoa. Jatka treenaamista tavoitteisiin.

Ei haittaa vaikka terveen ja pitkäikäisen rodun elinajan odote ei vastaa sitä aikaa, mikä menee opettaa temput riittävän hyviksi ajatellen edes voittajaluokkaa. Ken kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa. Metsänhoidon tulisi olla siis lähellä sydäntämme.


Toinen vaihtoehto on laskea kriteereitä. Voittaahan sitä lotossakin joku joka viikko.. edes muutaman euron.

 


Pilkutus on himoni, laiskuus perisyntini, kateus paheeni, saamattomuus toinen nimeni. Mutta olishan se kiva saada siitä poroeläimestä TVA sen eläessä...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti