Operaatio Ilonalle äänenvaimennin on alkanut tuottaa tulosta. Homma toimii näin: Lähdemem keittiön portilta ruuan kanssa kohti makuuhuonetta, missä Ilona normaalisti syö. Jokaisesta äännähdyksestä palataan alkuun. Temppuradalla tulee seuraamista, täyskäännöksiä, paikalla käännöksiä ja istu-maahan.
Aluksi noin 4-5 syömiskertaa Ilona yritti ja yritti päästä nopeammin haukahtelemalla ja ulahtelemalla. Se ei kertakaikkiaan suostunut mun laatimiin sääntöihin. Kohtuullisen nopeasti se kuitenkin hoksasi että suora haukkuminen ja ulvahtelu aiheutti alkupisteeseen palaamisen. Hitainkin hiljainen suoritus saatiin alle 15 minuutin kamppailun jälkeen.
Ilonan harmaa alue oli hankalampi. Sen mielestä ihan pieni piip, pih, viih, viu, määh, EI ole ääntelyä. Sen asian kanssa selviteltiin useita toistoja. Ilona tuntui tyhmistyvän kerta kerralta..
Annoin yhden aamuruokinnan sille tavallista myöhemmin. Se heräsi juuri päiväunilta ja oli hieman unentokkurassa. Se ei ehtinyt kiihtyä, joten se oli melko hiljaa. Silloin tapahtui käänne ja Ilona huomasi että hiljaa olemalla se saa ruuan nopeammin.
Sitten se keksi että jos hää on hiljaa ni liikkeitä nyt ei ainakaan tarvi tehdä ihan viimesen päälle. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa jossa ruuan saa kun tekee riittävän hyvin liikkeet ja on ihan hipihiljaa. Painokkaasti uloshengityskin on Ilonan kohdalla merkki niskuroinnista.
Nyt ruuan saamis rituaaliin menee aikaa vajaasta minuutista kahteen minuuttiin.
Torstain Tyynen treeni:
Tyyne meni agilitya. Kaksi aitaa peräkkäin ja edessä mutkaputki. Anne palkkasi kupista putken jälkeen. Jos Tyyne näkee kupin, se menee sille suoraan, välittämättä muista esteistä tai ohjauksista. Kuppi laskettiin sisi alas vasta kun Tyyne oli putkessa. Paikallaolo ei ihan ole niin hyvä kuin haluan. Siihen tulee kiinnittää huomiota. Alussa seilaaminen vie liikaa aikaa meidän lyhyestä treenivuorosta.
Vedin sitten tunnin tokoa.. ja lopuksi treenasin Urpon kanssa.
Paikallamakuu häiriössä. Urpon takana boksissa omaa vuoroaan odotteli kimeä ääninen pikkuterrieri. Urpon edessä leikki sakemanni lelulla. Maan haistelusta ja liiallisesta pään kääntelystä sanoin ÄP. Hyvästä paikallaolosta kehuin sillointällöin. Rentoutumaan asti se ei ehtinyt, mutta pysyi hyvin ja kärsivällisesti paikallaan. Siirtyi lonkka-asentoon jossain vaiheessa, siihen en alkanut puuttumaan vielä.
Seuraaminen. kolme suoraa. Vaadin Urpolta tiivistä ja hyvää seuraamista, se paransi loppua kohden. Hyvä fiilis.
Luoksetulo. Urpo on oppinut pomppaamaan lopussa mua vasten. Siirsin lelun mun edestä niskan taakse, mistä otan sen palkaksi. Pari iloista ja nopeaa luoksetuloa.
Tyynen kanssa tokoa
Perusasentoja pienellä avulla. Innokas ja nopea ja tarkka.
Liikuttiin ja käskyllä ”mahan” Tyynen syöksyi maahan. Nopeista ja erittäin nopeista sai kehun ja nami lensi taakse.
Paikalla istumista. Ei tahtonut malttaa olla paikallaan. Pisin matka oli 2 askelta, minkä malttoi odottaa. Tähän pitää todellakin keskittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti