Treenit meni oikeastaan loppujenlopuksi hyvin. Siel oli paljon hyviä kohtia ja asioita. MUTTA käsitellään ensin Ilonan omantassun oikeus. Ilona on omituinen koira. Se on kiihkeä ja tilanteissa kova. Se on itsepäinen ja tekee omia ratkaisujaan, jos se katsoo ettei sen tarvitse totella. Tää on sitä oman jalat sihtaamista kirveellä, mitäs otin ”itsenäisen paimenen”. Ilonan maailman tärkein asia on RUOKA. Ruoka saa sen kiihtymään nollasta tonniin sekunnissa. Ruoan vuoksi se viitsii hengittää. Se kuka antaa ruuan on pomo. Se joka antaa ruuan useimmin on eniten pomo. Se joka antaa ruuan helpoimmin on ehdottomasti kivoin. Fiksu eläin siis. Oppivainen, älykäs ja suoraviivainen ruuan suhteen.
Se alkoi pikkuhiljaa. Ensi lipsui paikalla istuminen. Käskyä ei siis tarvinnutkaan noudattaa vaikka käsky annettiin. Ilona itse päätti koska se lopettaa käskyn tottelemisen. Tai että kuinka paljon istumista on riittävästi. No sitä minä en niellyt. Joten nykyään Ilona istuu kyllä, eikä varasta alussa.
Seuraavaksi Ilona huomasi että agilityssa se saa HUUTAA. Se on ruuan jälkeen toiseksi kivoin asia. Ilona yhdisteli asioita mielessään. Agilityssa kannattaa urheilla ja huutaa. Huutamalla pääsee eteenpäin ja huutamalla saa ruokaa. Huutaminen on siis vahvistunut. Huutaminen on vahvistunut myös tokoon.
Minä en pääse sanomaan ensimmäistäkään tokon käskysanaa, kun Ilona kommentoi siihen. Selkeä mölähdys ja haukahdus on karsittu nyt pois. Ne kun oli selkeet hommat et mutsi dislike niitä. MUTTA se harmaa osuus. Ilonan mielestä ei ole ääntelyä ja kommentointia jos se ulahtaa ihan vähän. Ihan pienesti vaan. Ei ei ei, se ei suostu tajuamaan. Kun Ilona on innoissaan ja on mahdollista saada ruokaa Ilona huutaa. Edes ihan vähän. Nyt jokailtainen ruuan saamis tanssi suoritetaan eteisessä. Ruokakuppi kädessä pyydän Ilonan vierelle. Jos se siinä ei ulahda, pyydän vierelle ja astun askeleen. Joka inahduksesta astun takaisin. Mitään ongelmaa ei olisi, jos minun ei tarvitsisi avata suutani käskyttääkseni. Ilona tekee joka käskyyn vasta kommentin. Yleensä menee noin 5-10 minuuttia kunnes Ilona luovuttaa ja on hiljaa koko kaavion ajan. Kaavioon sisältyy eteisen läpi siirtyminen, pysähdys. maahan. vierelle. pari käännöstä. ruuan laittaminen maahan. ohjaajan suoristautuminen. vielä yksi maahanmeno ja vapautus. Jos jossakin kohdassa inahtaa, palataan alkuruutuun. Ilona ei vaan suostu uskomaan että asia on niin.
Sitten se alkoi lipsua myös maahanmenoon. Maahan se menis enää namilla vetäen ja runsaasti palkaten. Käskystä maahanmeno voi olla mitä tahansa istumisen ja hitaan maahanmenon väliltä. Se myös saattaa pompata sieltä ylös. Ihan milloin sitä huvittaa.
Mein agilitykontakteilla on käskystä maahanmeno Ilonan kontaktin suorittaminen. Nyt kahdella viime kerralla siinä kontaktilla on koitettu muutaman kerran hyvällä, sitten kovisteltu ämmää. ja sen jälkeen tehty hieman nilkuttavia, mutta aavistuksen onnistuneempia kontakteja. Kunnolla käskiessäni en voi sitä kehua mitenkään iloisesti ja aktiivisesti, muutoin se katsoo että tämä riitti ja pomppaa välittömästi jatkamaan sitä mikä sen mielestä olikaan hauskinta ikinä. Ilona on koira joka työskentelee eniten ja parhaiten kun ollaan tosissaan. Toisaalta silloin se on hyvin isoilla kierroksilla. Jos alkuopetuksessa ei pääse ehdottomuuteen, kusee koko homma jatkossa.
Kontaktiopetuksessa on palattava vieläkin enempi lapsenkenkiin kuin luulinkaan. Ilona on ottanut paljon suorastaan huomattavia määriä erivapauksia. Eli ensin maahanmeno kuntoon. Sitten liikkeestä maahanmeno kuntoon. Sitten kaikenlaisesta liikkeestä kuten luoksetulosta maahanmeno kuntoon. sitten siihen mukaan alasmenokontakti ilman vauhtia. sitten vauhdin kanssa. sitten lisätään mun aseman muutos kauaskin. HUOKAUS! ja koska toko kusee, pissii. lirisee.. niin tää on pitkä ja kivinen tie. Toisaalta Ilona ei ole tyhmä, joten pakko kai se on yrittää.
Onks tää ny se paljon naureskeltu johtajuusongelma XD voe luoja…
No sit tän pitkällisen vali-vali- vuodatuksen jälkeen itte rataan. Ilona puikkaa saakelin hyvin. Se puikkas kertaalleen niin et mä olin keppien vasemmalla puolella. Se ei vilkuillut yhtään sitä et missä mä meen. se vaan suoritti. Siinä esteellä ollaan edistytty valtavasti.
Keppien jälkeinen 90 asteen kulma vasemmalle onnistui täydellisesti, Ilona irtosi myös sen takana olevaan putkeen jouhevasti. mun ei tarvinnut edetä askeltakaan 7 esteen siivekkeiden väärälle puolelle irtoamista varten. A:n jälkeen se irtosi kauniisti pituudelle ja siitä pussiin, vaikka itte olin järjettömän kaukana takana. 15 esteen jälkeen se teki jonkin aikaa omavalintaisen reitin ja juoksi suoraan keppien keskelle. ääliömäistä. Lopulta se nöyrtyi ja meni pöydälle. Kepit jälleen loistavasti19 esteen kiersi mun makuun aika pitkällä kaarroksella. Todennäköisesti itte ajoin sille liikaa vauhtia siihen.
Loppuun otin käskystä maahanmenoja noin 20 kipaletta samalal kun liikuin hallissa. En ollut erityisen tyytyväinen käskyn noudattamiseen. Jäähdyttelin Ilonaa vähän ja vein sen odottamaan autoon siksi aikaa kuin 2 ryhmäläistäni treenasivat. Heiltä jäi aikaa yli, joten hain Ilonan takaisin. Mentiin rata ja vitonen tuli vasta vikoilta kepeiltä. Itelle kerkis tulla mieleen se tyhmä ajatus et. Nollana läpi! Mä hätäilin ja Ilppa sössi vähä kepeillä. mun moka. Muutoin tosta viimesestä radasta jäi oikein hyvä mieli. SiinäIlona kirkkain silmin jopa meni maahan kontatille ekalla käskyllä ja odotti kaikessa rauhassa lähtölupaa. Ihanan kamala koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti