Mukana Minttu ja Urpo Puupi rakkausmies.
Minttu.
Arasteli lattiaa. Erityisesti kaivonkantta. Tänään saatiin nopeammin astumaan molemmat etutassut siihen lapinporokoiria syövän mustan aukon päälle.
Hyppynoudon palautuksia. Jätin sen toiselle puolelle ja laitoin suuhun ohjatun noudon perhoslaipallisen kapulan. Ensin suora. Sitten vasemmalta ja oikealta vinoja. Vasen puoli oli erityisen vaikea.
Lopuksi kokonainen hyppynouto. Ainoa miinus oli lattian arastelu.
Hypyllä reenatessa Minttu sai mölinä-intopiukka kohtauksen ja näytti millainen ääni lähtee onnellisesta porokoirasta.
Otin metallinoudon. Menin hypyn vasemmalle puolelle muutaman metrin päähän. Heitin kapulan pitkälle esteen ohi. Käskin hakemaan ”ota” käskyllä. Mitä tekee Minttu? hipsii hypylle, hyppää sen, hipsii metallille, poimii suuhunsa, hipsii hypylle, hyppää takaisinpäin ja palauttaa metallin. Hupsis kupsis ja hienoa Minttu. Plussana se että este oli todella sivussa reitiltä ja edellinen treeni meni siis sisäistykseen. Miinuksena se, että ihan tavallista metallinoutoa tasamaalta toivoin.
Olin ni hämmentyny, ettämuististani pyyhkiytyi täysin se, et otinko toista metallinoutoa vai en.
TAUKO
Tauon jälkeen otin luoksetulon pysäytyksiä. Ensin lyhyeltä suora vierelletulo.
Täyspitkältä meinasin ottaa seisomisen, mutta se ennakoi ja hipsi hissuksiin. Pysäytin vasta maahanmenoon.
toiseksi täysmatkalla seisomaanjäänti—lipsui, joten jätin palkkaamatta.
Uusinta seisominen onnistui todella hyvin.
Ainakin kahdesti näissä se ei jäänytkään paikalleen alkuun, vaan nousi/hipsi perään. RUMAA.
Loppuun täyspitkältä matkalta suora luoksetulo. Tuli laukalla palkkasin vinkupallolla. Heittelin vinkupalloa ympäri hallia ja riehuin enemmän kuin heikkopäinen. Toiveena oli että Minttu uskaltautuisi paremmin luottamaan lattiaan.
Urpon vuoro.
Seuraamista. Ihan läpeensä huonoa se ei ollut. Asenne oli kiva. Asenne ei menny anteeksipyytelyyn ollenkaan. Mutta Sarin tarkka silmä kertoi jotta poikittaa ja ottaa muhun sivuttaista etäisyyttä. Päädyin sanomaan ÄP! kun se irtosi liikaa ja käskytin uudestaan vierelle. Palkkasin vasta kunnollisen tiiviistä. Palkkana keinoturkis puuhka, jonka perässä on tööttäävä sydän. Reviteltiin sitä, enkä antanut Urpon karata mihinkään ominpäin lelun kanssa. Pari loistavaa pätkää. Lyhyttä sellaista.
Luoksetulo. Palkkana sama lelu. Urpo tuli innokkaasti luo, ja istahti pikkasen löysästi mun eteen. Katteli hämmentyneenä sitä lelua, eikä koskenut siihen. Soli väärä lelu. Urpo tahtoo luoksetuloon narulelun. Kyllä se hömppänä silti oli kohtuu iloinen ihan kehuistakin.
Paikallamakuu. Istutin sen viereeni siksi aikaa kun pari tyyppiä haki nahkacolliensa autosta. Otin siihen kontaktiharkkaa ja aika kivasti meni. Käskyllä maahan, sit menin muiden eteen ja käskytin niille liikkurin juttuja. Urpo makaili suhteellisen kivasti. Vähän koitti piipata. mutta siitä sai ärähtävän palautteen. Lopun aikaa se oli vähän tyrmistyny ilme naamallaan ja ihan hipihiljaa. Kehuin sitä välillä sanallisesti. Kun lopulta palasin sen vierelle, syötin sille maassa muutaman namin. Urpo olis mielellään noussut heti kun selän suoristin, mutta jäi vihjeestä makaamaan. Käsky ”vierelle” ja siitäkin namipalkka.
Yksi collie ihmisistä meni sanomaan meidän käskytysäänellä ”maahan”. arvatkaas kuka sinne humpsahti? No Urpo. Sari sitten sanoi useamman kerran maahan. Jonkin ajan kuluttua (ohjeistettuna) tajusin sanoa vaan ÄP, kun Urpo maahan lumpsahti. Kun se ilman mun lisäkäskyä nousi takasin ylös. palkkasin. Lopuksi ei enää reagoinut ”mahan” käskyihin. Puupi mieheen saa olla tyytyväinen.
irrallisia reenivinkkejä. iholle kiinni painautuvan koiran kanssa. ÄP joka kerran kun se nojaa/koskee ohjaajaan ilman lupaa. Tehosteena vaikka jalalla polkaisu merkkaamaan oma alue. Poron kanssa tuskin ihan ensimmäinen ongelma ;)
seuraamisessa eteen painava koira.. seuraamisesta palkka kädellä kiepauttaen jonnekkin taakse. sana ”hyvä” merkkaa kyl sen oikean toiminnan/kohdan. Unohinkohan mä jo jotain? todennäkösesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti