ne oli kennelliiton säännöillä/alaiset.
Jos jollakin ei ihan mennyt putkeen niin sieltä pellolta tultiin rennosti pois ja oltiin et seuraavalla kerralla sitten.
Muutenkin tää tuntui olevan rennosti elämään suhtautuvien ihmisten laji.
Ihmiset oli ajoissa paikalla, mitä tuomari hämmästeli aidosti :D
Minä taas hämmästyin siitä että kisaajat saivat kävellä radan läpi.
olin että pelto, daah. Mutta onhan siinä pointtinsa. Näkee paremmin mitä lammakset ja koira ja sensemmoiset näkee missäkin kohtaa, missä on varikko ja minne lampailla on veto.
Tajusin että miten surkea se Nitan kaaren loppu onkaan. Mut opetetaan Namballe sit parempi.
Kaikilla oli fiksun näköinen paimenkeppi, tai ei keppiä ollenkaan. Aurauskeppi ei ole fiksu.
Musta on tullut jo sellainen ihme keppi kädessä paarustaja, että jotakin tarvii kädessä olla, vaikka sitä ei tarviskaan oikeasti.
Mein kuski kisasi yhdellä koiristaan ja se meni hianosti. tuli molemmat saatavilla olevat tittelit/kirjainrimpsut.
Kaikki tää leppoisuus ja selkiinnytys ja rentous sai mut miettimään et pitäiskö Nita viedä kisaamaan ennenkuin se kuolee vanhuuteen. sehän on vasta kaksitoista ja puoli vuotias...
aika näyttää.
Kotimatkalla käväistiin särkänniemessä ja saatettiin ottaa mukaan yksi Pässi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti