Piiiskaa todellakin.
Nyt on laiskoteltu riittämiin.
Treenisuunnitelmaa aloin jo pohjustaa ja katsella asioita. Sitten tajusin että Mehmetin perusasioissa on nyt turha ottaa mitään valtavaa harppausta. Mieluummin rakennetaan loppuun asti se hyvä perusta.
Mehmelle on muistuteltu merkkiä ja perusasentoa. Kun aloin treenaamaan jääviä, Mehmet unohti perusasennossa pysyminen. Ollaan siis palattu yhteen-kahteen askeleeseen ja pieneen imuutteluun.
Käytiin päivällä Siwan pihalla ottamassa maailman helpoin häiriöreeni. Muutama perusasento ja yksi luoksetulo.Menin samantien hieman jännittyneeksi kun jokapuolella oli häiriöitä ja Mehmetin mielestä niitä olisi niin maan ihana katsella. No kiltti koira sai mennä ohi. Huippukorkea lumivalli kutsui memen kerran rallaamaan päälleen, mutta muutoin se työskenteli oikein taitavasti. Mukana oli 5 froliccia, joten se reeni oli lyhyt ja tehokas.
Minttu on ansainnut ruokakupille pääsyn tekemällä kaukoja niin että kuppi ja kolme kärkkyjää on siellä selän takana. Kauheen malttamaton ja korvaton. Yritti koittaa kaikkea. Yritti vapautua ja kääntyä taakse, koitti vaihdella asentoja samalana ja koitti olla vaihtamatta mitään. Pikkuhiljaa alkaa tajuta että kuunneltava on, jos ruuan haluaa. Tänään kaunis seisomaan nousu ja mun hönkäilyistä huolimatta pysyi seisomassa.
Mintun kanssa Sanna kertoi loistavan ratkaisun mun "vaadinko liikaa" -ongelmaan. Mie voin käydä jossain välissä kokeessa katsomassa kuinka menee. Kerään sieltä kaiken positiivisen ylös ja katson mitä tarvii vielä treenailla. Ekassa voivottelussa tuskin tarvii olla mitään tulos ja täydellisyystavoitteita. Hetkellisen tasonmittauksen vuoksi voi höllätä ja silti edelleen jatkaa kohden sitä päämäärää. Yksinkertaista, mutta jonkun sekin piti sanoa ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti