sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

kokeenomainen

Satuin pääsemään Mintun kanssa peruutuspaikalle Hollolan tokotiimin koulutukseen. Kouluttajana/kommentoijana Christa Enqvist.

Aamupäivälle oli varattu kisanomainen harjoitus. Menin Mintun kanssa voittajaluokan liikkeet. Paikanpäällä ei enää jännittänyt ja kehässä ei senkään vertaa. Kämmäilin itse luetun ja nähdyn ymmärtämisessä. Mintun fiilis oli iloinen, sillä oli riemu melkein tapissa. Suoraa huutoa siitä ei sentään irronnut. Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä.

Paikallaolo: ennen liikettä vihelsi. Liimasi nenän maahan kun selkäni sille käänsin. Varmaan puolisen minuuttia skannaili maata.
Palaute: Nuuskii kun ohjaaja jättää, siirsi jalkaa. 
-------

Metallinouto. Alussa odotti hetken, sitten piuhat yhdistyivät ja Minttu nykäisi itsensä liikkeelle. Se rallasi etutassuilla lätkivää hyppylaukkaa hieman kapulan taakse ja bongasi sen. Nappasi kapulan mukaan ja luovutti ihan ok.
Palaute: Lähti viiveellä, hassutteli mutta sai liikkeen tehtyä. 

Kaukot läheltä: MINÄ olin luokattoman huono. Liikkurin käsi ylös on seiso ja käsi sivulle on istu ja käsi alas on maahan. Mun käsimerkit on seisomisen ja istumisen kanssa toisinpäin. Ehdin reagoida koiralle väärän asennon ennenkuin tajusin tulkinneeni väärin. Hätäilin ja tuplakäskytin ja ennestään sekoitin Mintun päätä.
Palaute: Alun maahanmeno kaksivaiheinen, nuuskii, liikkuu seisomisessa, 2x käsky maahan, väärä asento, kaukot hyvin kesken. Tarvitsee ajatusta taaksepäin, takapalkka?

Luoksetulo: meni maahan haluttomasti, silti intovinkuili. Oli omassa maailmassaan ja lähti luo vasta toisella käskyllä. Seisomiseen reagoi hyvin, maahanmenon juoksi läpi.
Palaute: vinkuu, ma hidas, nuuskii, 2x käsky, ei maahanmeno käskyä totellut. On vähän omassa kuplassaan mutta herää välillä ulkomaailmaan. 

Seuruu: No on se ollut kamalampaakin. Pysyi suunnilleen vierellä, kontaktia tais pitää, äänteli yhtä voimistuen, juoksuosuudella unohti olevansa edes höllästi seuraamassa. Ohjaaja ei tajunnut millä nopeudella minnekkin mennään ja vasen ja oikeakin meinas mennä sekaisin. ohjaajalla pallo hukassa -> koira parka. Mutta vasemmalle käännös tuntui paremmalta kuin ennen.
Palaute: Ääni (tupla-alleviivauksin) paikka liian edessä, hetkittäin ohjaajan kanssa, välillä omillaan. 

Hyppynouto: Lähti kivasti, poimi muistaakseni ok, palautti hypyn ohi ja liikkurille.
Palaute: Fokus, hassuttelee, ohjaajan kanssa kun lähti, kapulan jälkeen omillaan. 

Tunnari: Lähti hyvin, alkoi haistella ennemmin maata. ilmeisesti rauhoitellakseen itseään. Kaarteli ja haihatteli. saatoin antaa uuden käskyn/käskyjä. Lähti uudestaan, työskenteli kapuloilla ja toi oman.
Palaute: Alku fokusointi, nuuskii, aloitti hyvin, mutta jätti selkeästi työn kesken kun ei tullut omalle.
Löytyihän se, mutta sama ilmiö kuin aikaisemmin. hetkittäin ohjaajan kanssa. hetkittäin ihan itsekseen. 

Liikkeestä istuminen: Se oli nätti. (Ainoa liike jota Minttu jollain tavalla hieman ällöää.)
Palaute: hyvä istuminen

Ruutu: katseli ensin vähän sinne sun tänne, tarkensi ruutuun. Lähetin sen ja Minttu sinkosi reikäpäisenä tyhjyyteen joannekkin oikealle. Lähetin uudestaan tyhjyyteen ja lopulta autoin sen ruutuun. Loppuosan kävelykaavio meni kivasti.
Palaute: fokus, koira lähtee suorittamaan, mutta unohtaa mitä lähdetään tekemään. 

Christan loppuyhteenveto: Osaa varmaan asioita, mutta keskittymiskyky heikkoa. Vakaata keskittymiskykyä ei ole tällä hetkellä. 

Oma arvio: On-off koira jonka kytkin on aktiivisesti juuttunut strobovalo asentoon. Kun on kivaa, ei tarvitse katsoa ei kuunnella, riittää että juoksee ja pitää kivaa. Alun olemukseen ja focukseen en ole kiinnittänyt huomiota, kun se aina herää laamamoodistaan kuitenkin suorittamaan. Nyt huomasin että kaikki tekeminen ei kuitenkaan ole päämäärätietoista tekemistä. Hallinta ja kuuntelu ja keskittyminen ontuu. No ainakin ihan jokaisella oli kivaa sen hetken kun Minttu oli esiintymässä. Kunnon draamataiteilija osaa ottaa yleisönsä.
Ohjaaja etsi itselleen netistä tämän: Liikkeenohjaajien kurssimateriaali jos vaikka alkais se kuullunymmärrys luistaa.

Video tästä kokemuksesta on luvassa ensi viikolla. mikään ei ole niin suuri ilo kuin jaettu myötähäpeä :)
http://youtu.be/BUgzCFfX4YM

Iltapäivän vartin koulutusajalle otin Mehmetin. Mulla menee hermo sen yltiöpäiseen sosiaalisuuteen: asioista,esineitä, ihmisistä ja koirista kiinnostuminen on ällöttävää. se vapauttaa itsensä nanosekunnissa ja keskittyy kaikkeen ympäristön häiriöön, jos juuri sillä hetkellä ei ole aktiivinen tekeminen kanssani kesken.

Häiriöharkka:
Kentälle siroteltiin ihmisiä esineiden ympärille. Kiertelin ja kaartelin Mehmetin kanssa. Sen tuli aika vapaaehtoisesti kulkea mukanani. Jos se kiinnostui esineestä tai ihmisestä piti minun sanoa nätisti sille jonkinlainen kielto. Sen jälkeen ottaa pannasta kiinni ja siirtää se pois. No mehmet veti lukkojarrun päälle jos pantaan koski, joten siirryin kilttiin mukaan pyytämiseen. Tulehan tänne, mennään tms. kieltoihin reagoi heti hyvin. palkkailin nameilla ja se palkkaantui tämänlaisessa häiriöharkassa todella hyvin.
Joistain jännistä kohdista se ei meinannut pystyä kävelemään. Silloin olin enemmän sen tukena, palkkailin iloisemmin ja kävelytin sen niistä useammin. Joihinkin hankaliin kohtiin mentiin tokopuuhastelemaan. Perusasentoa istu-maahan-seiso käskyjä. Teki niitä kaikia silminnähden keskittyneesti ja nopeasti. Hypyn se kävi kertaalleen hyppäämässä ilman lupaa. Noin viisi kertaa meinas rynniä ihmisten syliin ja munakelloja se kävi tökkäämässä ainakin kerran. Tää harkka sopi hienosti ja toimi hyvin.

Mehmetissä ei ole passiivisuuteen väistämisen oireita, joten uskallan avustaa ja helpottaa sille asioita jos sillä tuntuu olevan jännä kohta. Loppuun leikki kunnolla lelulla. Oli oikein innoissaan ja juoksenteli ja repi sitä ihan fiiliksissä.

Minun pitää olla sen kanssa erityisen selkeä ja mustavalkoinen. En saa päästää epävarmaa ajatusta päähäni, koska mehmet huomaa sen heti ja reagoi siihen heti. minun täytyy myös kertoa selkeästi koska treeni on ohi ja koska se saa rallata ja pitää ihanaa ja tutkia paikkoja. tyystin ja kokoajan sitä ei voi pitää irrallaan kaikesta. riittää että treenien ajan.

Lopuksi tuli puhetta ylipäätään kotona opetettavista asioista. mehmethän jumittuu ja halvaantuu jos sillä on palkka maassa. se ei kykene tekemään mitään kun se tarttuu niin kiinni kuppiin. nyt vaaditaan siltä esim innokas perusasento ennenkuin se saa mennä syömään. sen on voitettava itsensä ja pystyttävä luopumaan palkasta johon se jumittuu.


2 kommenttia:

  1. Mitä tarkottaa passiivisuuteen väistämisen oireet? Edillä sama halvaantuminen nami/ruokakupin kans, siksi sitä en aikasemmin oo juurikaan käyttäny. Esim. ruuan oon tähän mennessä antanu niin, että ruokakuppi maahan, kontakti ja lupa. Mutta nyt oon alkanu vaatimaan siltä enemmän ja pikkuhiljaa se alkaa tajuta että mitä nopeempaa se tekee vaaditun asian oikein sitä nopeempaa se pääsee kupille. Alotin maahanmenolla ja kun se sen hiffas, niin se alko tarjoon sitä jo valmiiksi (odotti ruokaa jo valmiiksi makuulla - fiksu koira ;) eli piti aika äkkiä alkaa vaihteleen liikkeitä. Ja heti kun on uus liike, vaikka nyt on perusasento niin aina on se alkujumi. Mutta jos käskenki sen maahan (jonka se jo tuossa tilanteessa "osaa"), niin jumista ei puhettakaan. Kyllä ne asiat sinne aivosoluihin näköjään kulkeutuu sen ruuantuoksunki läpi kun vaan on ite tiukkana.

    VastaaPoista
  2. Passiviisuuteen väistämisessä koira tulee kesken kaiken epävarmaksi ja jäätyy paikoilleen. esim. Urpon kanssa kuvittelin että se ennakoi jääviä liikkeitä kun se vain tuli seuraamisessa epävarmaksi ja jättäytyi paikoilleen. se tuli kutsusta mutta tein virheen ja helpotin sille liikettä. silloin opetin että kun tulee hankala paikka, sen kannattaa pysähtyä paikoilleen ja se pääsee tilanteesta helpommalla. Tämmöisen koiran tunnistaa siitä että ohjaaja muuttuu usein itse aktiiviseksi, iloiseksi, sanoo että koiraa pitää kannustaa ja siltikin sen kanssa tekeminen on hankalaa. passiivisuuteen väistämisen välttää kun antaa koiran tarjota paljon asioista. Tilanteissa joissa se hyytyy, pitää olla kärsivällinen ja vaatia toimintaa.

    Mehmet focusoi esineisiin ja palkkioihin ja hyytyy toiminnaltaan siksi. Se ei ole passiivisuuteen väistämistä vaan jumiutumista kohteisiin. Ei kuitenkaan sama kuin bordercollien silmän käyttö, mutta saman kaltaista toimintaa. Ajatus on palkkiossa niin voimakkaasti että sen on hankala totella käskyjä. tästä päästään juurikin tuolla tottelemisen ja asenteen vaatimisella ohi.

    Passiivisuuteen väistävä koira menettää itseluottamuksensa ja yritteliäisyytensä ja hyytyy paikoilleen odottamaan ohjeita. se rauhoittelee olemuksellaan ja saattaa paineen kasvaessa karata autolle tai pois tilanteesta. Sen kanssa taas ohjaajan tulee heittäytyä vielä passiivisemmaksi ja odottaa. Kun koira liikauttaa omatoimisesti eväänsä edes vähän, sitä kehutaan ja palkitaan. Pikkuhiljaa se uskaltaa tarjota asioita ja tulee itsevarmemmaksi kaiekn tekemisen suhteen.

    VastaaPoista