Mehmet inhoaa yleensä vinkuleluja, eikä se suuremmin ole viehättynyt muista leluista kuin aidoista turkiksista ja joistain naruleluista.
Nyt Mehmet kanteli patukkaa suussaan kolmisen tuntia. Se meni huoneesta toiseen, tuijotteli ihmisiä ja heilutti peppua. Se leikki Tyynen kanssa ja kanteli vinkuteddyä jokapuolelle. Se ei luovuttanut sitä edes Mintulle.
Ääliöinkin ihminen tajuaa että koira tahtoo treenata ja puuhata.
Rupesin sitten leikkimään Memen kanssa. Satuin olemaan Kiiran kanssa puhelimessa ja Kiira (se outo otus) oli sitä mieltä että nyt äkkiä tokoa ja palkkaus patukalla.
Stoppasin puhelun ja keskityin Memeen. Tehtiin pientä temputusta. Maahan, perusasentoon tulo, luoksetulon pysäytys seisomaan ja pari askelta seuraamista. Kaikki palkattiin lelulla ja into leluun säilyi. Nostin Vinkupinkuteddyn hattuhyllylle ja kaivoin itse leipomani koirannamit esille.
(paketti jauhelihaa, yksi kananmuna, desi jauhoja, kaikki mömmöksi ja voideltuun pieneen uunivuokaan. Uunissa 175 astetta tunnin verran. Leikataan sopivaksi kun pötkö on melkein jäähtynyt)
Meme puuhasteli perusasentoja ja pientä imuutuksen kaltaista seuruuharkkaa. Se oli ihan onnimajavana.
yllättäin taas mulle soitetiin ja vaihdoin sen puhelun aikana Mintun treenimään.
En antanut käskyjä, mutta palkkasin vierelle tulemisesta ja vierellä pysymisestä. minttu teki innokasta ja täsmällistä työtä. Teki kaksi askeleen mittaista peruutusta hienosti takapäätään käyttäen. tässä välissä kävin sopivasti puhelimen päässä olevan Tuijan hermoille ja käskytin Mintulle muutamat kaukokäskyt. Super!
Koirat sai siis oudosti käyttäytyvästä ja hölöttävästä ohjaajasta kotitokon rautaisannoksen. Jännästi se ei haitannut niitä ollenkaan. Molemmat suoriutuivat hyvin minusta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti